Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli pakkomielteisestä ihastumisesta?
27.12.2018 |
Tämä on jo todella uuvuttavaa. Olen ollut useamman vuoden ihastunut samaan ihmiseen. Kyseinen ihminen on tehnyt minulle useamman kerran erittäin selväksi ettei ole kiinnostunut. Silti vain ajattelen häntä. En pysty keskittymään mihinkään muuhun. Olen yrittänyt luoda uusia suhteita, mutta aina mietin vain tätä yhtä.
Auttakaa minua, ennen kuin sekoa ihan kokonaan.
Kommentit (110)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkos tämä se terapeuttihullu?
Tai se lääkärihullu. :D
Toinen vinkki ap:lle. Anna itsellesi lupa haaveilla hänestä vaikkapa joka päivä klo 22 jälkeen ennen nukkumaanmenoa. Jossain vaiheessa koko juttu alkaa kyllästyttää ehkä. Ota myös asia ikäänkuin surutyönä. Älä yritä edes unohtaa, vaan myönnä tosiasiat sekä sure asiaa. Anna tunteiden ja itkun sekä turhautumisen tulla (kotona yksin). Vähitellen työstät tunteitasi ja tuska alkaa hieman helpottaa. Sen ihmisen seurassa ole asiallinen, ystävällinen ja neutraali. Älä anna mitään aihetta mihinkään metoo-juttuihin. Ole aina korrekti. Itseäsi voit muuttaa (ks. aiempi viesti), mutta älä ole liian helppo. Pidä tietty ylpeys edelleen.
T. Vastaavassa tilanteessa kärvistellyt
Vierailija kirjoitti:
Onkos tämä se terapeuttihullu?
No ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon aiempaan. Piti muokata vähän tekstiä, että menee sensuurista läpi. Tämä asia kuormittaa minua todella paljon, koska KAIKKI energia menee ainoastaan hänen miettimiseen. Stalkkaan häntä kaikessa mahdollisesta paikasta mediassa. Liikun varta vasten alueilla, jossa olisi pienikään mahdollisuus nähdä häntä. Muutenkin hakeuduin tilanteisiin, jotta pääsisin puheille. Laittelen typeriä viestejä (joihin hän ei edes vastaa minulle). Tänään taas katseemme kohtasi. Hänellä tympäsi jo pelkästään minun näkeminen. Voi luoja, miten paha olo tästä kaikesta tulee.
Huomaan häntä ahdistavan minun käytös ja se aiheuttaa minulle tosi huonoa omaa tuntoa. Siltikin vaan jatkan tätä omaa typerää käyttäytymistä. En pysty hallitsemaan itseäni. Mietin välillä jo sitä viimeistä ratkaisua itselleni. Loppuisi tämä ainakin. Ja hän pääsisi minusta eroon.
Ap
Vinkki ap:lle: muuta itseäsi sellaiseen "kuuma kissa"-tyyliin ja ala teeskennellä arkisen välinpitämätöntä hänen seurassaan. Häntä saattaakin alkaa kaduttaa torjumisensa ja kiinnostuukin sinusta. Mutta tällä kerralla _hänen_ olisi tehtävä se koko työ ja sinun pitäisi teeskennellä vaikeasti tavoiteltavaa (tosin antaisit aivan himpun verran siimaa, jos hän yrittää tarpeeksi kovasti).
Tää ei välttämättä kannata, pahimmassa tapauksessa mies todellakin alkaa kiinnostua varsinkin jos on yhtään sellaista taipumusta että kaipaa ihailua osakseen, sitten kun on saanut taas vokoteltua narttua niin että olet valmis tekemään hänen vuokseen mitä vaan, hän antaa sulle suosiotaan - mutta ei koskaan niin paljoa että olisi valmis mihinkään vakavampaan.
Näihin miehiin ei kannata jäädä roikkumaan! Päättyy aina siihen viimeistään kun mies löytää naisen, jonka kanssa haluaa ja alkaa seurustelemaan.
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntele tätä niin monta kertaa että tajuat:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon aiempaan. Piti muokata vähän tekstiä, että menee sensuurista läpi. Tämä asia kuormittaa minua todella paljon, koska KAIKKI energia menee ainoastaan hänen miettimiseen. Stalkkaan häntä kaikessa mahdollisesta paikasta mediassa. Liikun varta vasten alueilla, jossa olisi pienikään mahdollisuus nähdä häntä. Muutenkin hakeuduin tilanteisiin, jotta pääsisin puheille. Laittelen typeriä viestejä (joihin hän ei edes vastaa minulle). Tänään taas katseemme kohtasi. Hänellä tympäsi jo pelkästään minun näkeminen. Voi luoja, miten paha olo tästä kaikesta tulee.
Huomaan häntä ahdistavan minun käytös ja se aiheuttaa minulle tosi huonoa omaa tuntoa. Siltikin vaan jatkan tätä omaa typerää käyttäytymistä. En pysty hallitsemaan itseäni. Mietin välillä jo sitä viimeistä ratkaisua itselleni. Loppuisi tämä ainakin. Ja hän pääsisi minusta eroon.
Ap
Vinkki ap:lle: muuta itseäsi sellaiseen "kuuma kissa"-tyyliin ja ala teeskennellä arkisen välinpitämätöntä hänen seurassaan. Häntä saattaakin alkaa kaduttaa torjumisensa ja kiinnostuukin sinusta. Mutta tällä kerralla _hänen_ olisi tehtävä se koko työ ja sinun pitäisi teeskennellä vaikeasti tavoiteltavaa (tosin antaisit aivan himpun verran siimaa, jos hän yrittää tarpeeksi kovasti).
Tää ei välttämättä kannata, pahimmassa tapauksessa mies todellakin alkaa kiinnostua varsinkin jos on yhtään sellaista taipumusta että kaipaa ihailua osakseen, sitten kun on saanut taas vokoteltua narttua niin että olet valmis tekemään hänen vuokseen mitä vaan, hän antaa sulle suosiotaan - mutta ei koskaan niin paljoa että olisi valmis mihinkään vakavampaan.
Näihin miehiin ei kannata jäädä roikkumaan! Päättyy aina siihen viimeistään kun mies löytää naisen, jonka kanssa haluaa ja alkaa seurustelemaan.
Lue kirja "The Rules". Jos lähtee tuolle toiselle tielle, pitää vain malttaa olla tiukkana ja pitää se omanarvontunto ja ylpeys aina. Tosin siinä vaiheessa, kun/jos se mies kiinnostuukin, niin voikin olla jo muitakin (parempia) ottajia. Mieti, että toista et voi _koskaan_ pakottaa mihinkään -- voit ainoastaan muuttaa itseäsi. Juuriongelma tähän ap:n tilanteeseen on huono itsetunto. Se pitää korjata; sen jälkeen on ns. taivas avoinna.
T. Se edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Kannattaa ajatuksella lukea nuo kertomani vinkit tähän ketjuun. Ongelmasi on todennäköisesti huono itsetunto. Koetat korjata jotain lapsuuden traumaasi sillä, että saisitkin sinua huonosti kohtelevan rakastamaan itseäsi. Kertomassasi tilanteessa kannattaa radikaalisti muuttaa toimintatapaa...kääntää koko tilanne päälaelleen. Se auttaa oikeasti.
T. Been there, done that
Vierailija kirjoitti:
Toinen vinkki ap:lle. Anna itsellesi lupa haaveilla hänestä vaikkapa joka päivä klo 22 jälkeen ennen nukkumaanmenoa. Jossain vaiheessa koko juttu alkaa kyllästyttää ehkä. Ota myös asia ikäänkuin surutyönä. Älä yritä edes unohtaa, vaan myönnä tosiasiat sekä sure asiaa. Anna tunteiden ja itkun sekä turhautumisen tulla (kotona yksin). Vähitellen työstät tunteitasi ja tuska alkaa hieman helpottaa. Sen ihmisen seurassa ole asiallinen, ystävällinen ja neutraali. Älä anna mitään aihetta mihinkään metoo-juttuihin. Ole aina korrekti. Itseäsi voit muuttaa (ks. aiempi viesti), mutta älä ole liian helppo. Pidä tietty ylpeys edelleen.
T. Vastaavassa tilanteessa kärvistellyt
Kiitos hyvästä vastauksesta. Pitää yrittää ottaa kellonaika käyttöön, ettei mene koko päivä hänen miettimiseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jo todella uuvuttavaa. Olen ollut useamman vuoden ihastunut samaan ihmiseen. Kyseinen ihminen on tehnyt minulle useamman kerran erittäin selväksi ettei ole kiinnostunut. Silti vain ajattelen häntä. En pysty keskittymään mihinkään muuhun. Olen yrittänyt luoda uusia suhteita, mutta aina mietin vain tätä yhtä.
Auttakaa minua, ennen kuin sekoa ihan kokonaan.
Miten hän ilmaisi sinulle, ettei ole kiinnostunut? Onko hän varattu? Millainen itse olet?
Nyt onkin vähän mietittävä, mitä kaikkea kirjoittaisin, ettei kovin moni tunnista.
Hän on sanonut minulle suoraan ettei ole kiinnostunut minusta. Toki ennen sitä hän leikki ihan huoletta minun tunteilla. Veti jarrut pohjaan, kun minä ihastuin häneen. Hän oli varattu, ei ole enää.
Ap
Ärsyttävää kun ihmiset tekee noin. Ensin esitetään ihastunutta ja yritetään kaikin tavoin herättää huomio, sitten kun siinä onnistutaan niin voidaankin lopettaa se esitys ja seurata miten se vastaihastunut kiermurtelee. Sadisteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen vinkki ap:lle. Anna itsellesi lupa haaveilla hänestä vaikkapa joka päivä klo 22 jälkeen ennen nukkumaanmenoa. Jossain vaiheessa koko juttu alkaa kyllästyttää ehkä. Ota myös asia ikäänkuin surutyönä. Älä yritä edes unohtaa, vaan myönnä tosiasiat sekä sure asiaa. Anna tunteiden ja itkun sekä turhautumisen tulla (kotona yksin). Vähitellen työstät tunteitasi ja tuska alkaa hieman helpottaa. Sen ihmisen seurassa ole asiallinen, ystävällinen ja neutraali. Älä anna mitään aihetta mihinkään metoo-juttuihin. Ole aina korrekti. Itseäsi voit muuttaa (ks. aiempi viesti), mutta älä ole liian helppo. Pidä tietty ylpeys edelleen.
T. Vastaavassa tilanteessa kärvistellyt
Kiitos hyvästä vastauksesta. Pitää yrittää ottaa kellonaika käyttöön, ettei mene koko päivä hänen miettimiseen.
Ap
Nimenomaan. Sitä asiaa ei kannata kieltää kokonaan, mutta rajoita. Suorastaan aikatauluta se haaveilu. Voit keskittyä muuhun, kun tiedät, että sitten esim. klo 22 saat ajatella häntä sydämesi kyllyydestä. Ja jossain vaiheessa huomaat, että sitten klo 22 olisi parempaakin tekemistä, joka on jo hyvän merkki.
T. Se edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Saattoihan hänellä olla tunteita sinua kohtaan jotka näkyi. Mutta hän ei halunnut suhdetta syystä jonka vain hän tietää. Sinun pitää sitä kunnioittaa, kukaan ei voi pakosta alkaa suhteeseen. Ei kaikki ole valmiita juoksemaan kaikenlaisten tunteiden perässä vaan käsittelee ne aktiivisesti pois jos häiritsee elämää.
Siten sinunkin pitäisi tehdä ja jos et yksin pysty siihen käytä terapeuttia apuna.
Toinen ei ole koskaan vastuussa tunteistasi, kamalaa että syytät pakkomielteestäsi ihmistä joka kantaa oman elämän vastuun itse kuten sinunkin pitäisi.
Muuta itseäsi ja kehitä itseäsi haluamaasi suuntaan. Nosta itsesi koko tyypin yläpuolelle. Muutu sellaiseksi, että olisit aivan liian hyvä hänelle. Häntä kaduttaisi ne pakit ja manipuloimisensa sekä hän tajuaisi oman typeryytensä. Minuakin on ehkä hieman manipuloitu. Mun ihastuksenikin ilmeisesti hieman nauttii siitä ihailustani ja ehkä vähän kannustaa siihen. Mutta olen siltikin jollain tasolla parantunut siitä kaikkein epätoivoisimmasta tuskasta siihen liittyen. Kieltämättä edelleen haaveilen.
Itse pääsin yli pakkomielteestä käytännössä, kun aloin väkisin seurustella uuden ihmisen kanssa.
Henkisesti pääsin yli, kun pari vuotta myöhemmin ymmärsin miten vähän olen arvostanut itseäni ja miten olen nöyryyttänyt itseäni.
Myös anteeksi anto itselle ja empatia itseä kohtaan oli tärkeää. Minä vaan niin kovasti luulin, että hän tekee minut onnelliseksi.
Pakkomielteen myöntäminen ja sen ymmärtäminen ettei toimintani ollut tervettä saati viehättävää, myös auttoi. Täytyi ymmärtää muistaa itsekunnioitus. Ja tajuta se, että kukaan, kenessä täytyy vuosia tai edes kuukausia roikkua ei a) joko oikeasti ole kiinnostunut, niinkuin sanoo b) ole henkisesti normaali, jos olisi muka vuosia rakastunut eikä sano tai pysty myöntämään sitä.
Ja se oivallus, että miksi rakastaisin ketään joka ei rakasta mua? Tämä tuli viimeisenä. Tsemppiä kaikille pakkomielteisille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Kannattaa ajatuksella lukea nuo kertomani vinkit tähän ketjuun. Ongelmasi on todennäköisesti huono itsetunto. Koetat korjata jotain lapsuuden traumaasi sillä, että saisitkin sinua huonosti kohtelevan rakastamaan itseäsi. Kertomassasi tilanteessa kannattaa radikaalisti muuttaa toimintatapaa...kääntää koko tilanne päälaelleen. Se auttaa oikeasti.
T. Been there, done that
Oho! Tältä sivustolta saa ihan oikeasti hyviä neuvoja.
Itsekin olen miettinyt, miksi minä hänessä roikun vaikka hän minua niin huonosti kohteli. Useamman kerran itse tullut minun luokse ja puhunut tunteistaan. Sen jälkeen kylmästi torjuu. Minä jään yksinään rypemään kunnes alkaa pikkuisen helpottaa. Ja taas tämä ihminen tulee ja leikkii minun tunteilla.
Nuo traumat voi hyvinkin vaikuttaa. Minulla ei hirveesti ole ihmisiä elämässä, jotka olisi kohdellut minua hyvin. Paitsi nyt aikuisena olen saanut kunnollisia ihmissuhteita. Ehkä annan hänen kohdella minua huonosti, koska olen tottunut sellaiseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Kannattaa ajatuksella lukea nuo kertomani vinkit tähän ketjuun. Ongelmasi on todennäköisesti huono itsetunto. Koetat korjata jotain lapsuuden traumaasi sillä, että saisitkin sinua huonosti kohtelevan rakastamaan itseäsi. Kertomassasi tilanteessa kannattaa radikaalisti muuttaa toimintatapaa...kääntää koko tilanne päälaelleen. Se auttaa oikeasti.
T. Been there, done that
Oho! Tältä sivustolta saa ihan oikeasti hyviä neuvoja.
Itsekin olen miettinyt, miksi minä hänessä roikun vaikka hän minua niin huonosti kohteli. Useamman kerran itse tullut minun luokse ja puhunut tunteistaan. Sen jälkeen kylmästi torjuu. Minä jään yksinään rypemään kunnes alkaa pikkuisen helpottaa. Ja taas tämä ihminen tulee ja leikkii minun tunteilla.
Nuo traumat voi hyvinkin vaikuttaa. Minulla ei hirveesti ole ihmisiä elämässä, jotka olisi kohdellut minua hyvin. Paitsi nyt aikuisena olen saanut kunnollisia ihmissuhteita. Ehkä annan hänen kohdella minua huonosti, koska olen tottunut sellaiseen.
Ap
Hyvä juttu, että neuvoistani on apua. ❤ Olen kärsinyt aivan vastaavasta ongelmasta useamman vuoden ja sama juttu oli viimeksi parikymppisenäkin. Olen koettanut rämpiä elämässä siitäkin huolimatta eteenpäin, vaikka olen ollut tuskallisen ihastunut. Olen ajoittain vähän aikaa/satunnaisesti käynut terapiassa, mutta muuten koettanut pohtia itse ratkaisuja asioihin ja osa niistä on oikeasti auttaneetkin. Siltikin on vielä paljon tehtävää.
Lisäksi tosiaan se armollisuus ja lempeys itseäsi kohtaan auttaa. Tavallaan pidä "itsesi puolia"; älä salli huonoa kojtelua ja vedä rajat. Ole tiukkana, jos toinen koettaa vedättää.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle, kohtalotoveri. ❤
Vinkki ap:lle: muuta itseäsi sellaiseen "kuuma kissa"-tyyliin ja ala teeskennellä arkisen välinpitämätöntä hänen seurassaan. Häntä saattaakin alkaa kaduttaa torjumisensa ja kiinnostuukin sinusta. Mutta tällä kerralla _hänen_ olisi tehtävä se koko työ ja sinun pitäisi teeskennellä vaikeasti tavoiteltavaa (tosin antaisit aivan himpun verran siimaa, jos hän yrittää tarpeeksi kovasti).