Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli pakkomielteisestä ihastumisesta?
27.12.2018 |
Tämä on jo todella uuvuttavaa. Olen ollut useamman vuoden ihastunut samaan ihmiseen. Kyseinen ihminen on tehnyt minulle useamman kerran erittäin selväksi ettei ole kiinnostunut. Silti vain ajattelen häntä. En pysty keskittymään mihinkään muuhun. Olen yrittänyt luoda uusia suhteita, mutta aina mietin vain tätä yhtä.
Auttakaa minua, ennen kuin sekoa ihan kokonaan.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on pakkomielle. Se on psyykkinen häiriötila. Näet asiat hassusti koska kärsit häiriöstä. Ulkopuolinen näkee että olet tavannut kiinnostavan ihmisen jonka haluat itsellesi. Et ymmärrä että se on elämää jota kaikki kokee. Jäät roikkumaan ja toivot toiselle ahdistusta rangaistukseksi siitä että itse sairastat. Sinun pitää sisäistää että häiriö on sinussa, ei toisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ja täällä taas yksi vetänyt omia johtopäätöksiä. Ap ei ole missään vaiheessa puhunut kummankaan sukupuolesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Mikä on sitä huonoa kohtelua toiselta? Sekö että hän yrittää viestiä ettei halua sinua vaikka ehkä pitää sinusta? Sinulla ei taida olla mitään käsitystä huonosta kohtelusta jos toisen vetäytyminen on sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ja täällä taas yksi vetänyt omia johtopäätöksiä. Ap ei ole missään vaiheessa puhunut kummankaan sukupuolesta mitään.
No ei puhunut. Mutta ei se mitenkään muuta tilannetta, jos onkin mies, stalkkaus on stalkkausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Kannattaa ajatuksella lukea nuo kertomani vinkit tähän ketjuun. Ongelmasi on todennäköisesti huono itsetunto. Koetat korjata jotain lapsuuden traumaasi sillä, että saisitkin sinua huonosti kohtelevan rakastamaan itseäsi. Kertomassasi tilanteessa kannattaa radikaalisti muuttaa toimintatapaa...kääntää koko tilanne päälaelleen. Se auttaa oikeasti.
T. Been there, done that
Oho! Tältä sivustolta saa ihan oikeasti hyviä neuvoja.
Itsekin olen miettinyt, miksi minä hänessä roikun vaikka hän minua niin huonosti kohteli. Useamman kerran itse tullut minun luokse ja puhunut tunteistaan. Sen jälkeen kylmästi torjuu. Minä jään yksinään rypemään kunnes alkaa pikkuisen helpottaa. Ja taas tämä ihminen tulee ja leikkii minun tunteilla.
Nuo traumat voi hyvinkin vaikuttaa. Minulla ei hirveesti ole ihmisiä elämässä, jotka olisi kohdellut minua hyvin. Paitsi nyt aikuisena olen saanut kunnollisia ihmissuhteita. Ehkä annan hänen kohdella minua huonosti, koska olen tottunut sellaiseen.
Ap
Hyvä juttu, että neuvoistani on apua. ❤ Olen kärsinyt aivan vastaavasta ongelmasta useamman vuoden ja sama juttu oli viimeksi parikymppisenäkin. Olen koettanut rämpiä elämässä siitäkin huolimatta eteenpäin, vaikka olen ollut tuskallisen ihastunut. Olen ajoittain vähän aikaa/satunnaisesti käynut terapiassa, mutta muuten koettanut pohtia itse ratkaisuja asioihin ja osa niistä on oikeasti auttaneetkin. Siltikin on vielä paljon tehtävää.
Lisäksi tosiaan se armollisuus ja lempeys itseäsi kohtaan auttaa. Tavallaan pidä "itsesi puolia"; älä salli huonoa kojtelua ja vedä rajat. Ole tiukkana, jos toinen koettaa vedättää.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle, kohtalotoveri. ❤
Kiitos jälleen ihanasta viestistä 😊
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sitä huonoa kohtelua toiselta? Sekö että hän yrittää viestiä ettei halua sinua vaikka ehkä pitää sinusta? Sinulla ei taida olla mitään käsitystä huonosta kohtelusta jos toisen vetäytyminen on sitä.
Tää on nyt taas vähän tätä, ettei kovin tarkasti viiti kirjoittaa tapahtumista. Aina vähän pelottaa, jos joku vielä tunnistaa.
Mutta tämä ihminen johdatteli minua harhaan aika voimakkaasti. Itse olin aluksi varautunut monestakin syystä. Lopulta kun heitin suojamuurit menemään, niin tämä ihminen sanoi kaiken olleen hänelle vain pelleilyä. Hän selvästi nauttii huomiosta. Ja käyttäytyi varattuna näin.
Ap
Jos aika ei auta niin täydellinen välien katkaisu ja yhteystietojen poisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Nyt täytyy vähän tarkentaa. Ihastuminen jatkunut vuosia, ei stalkkaaminen! Enkä ole laittanut JATKUVASTI viestejä, joihin hän ei vastaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Nyt täytyy vähän tarkentaa. Ihastuminen jatkunut vuosia, ei stalkkaaminen! Enkä ole laittanut JATKUVASTI viestejä, joihin hän ei vastaa.
Ap
Toki, sairaalloiselta tämä siltikin tuntuu :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetat vain ajattelemasta, et kuitenkaan niin että käskisit itseäsi olemaan ajattelematta häntä. Mielesi osaa kyllä hiljentää itsensä jos vain annat sille mahdollisuuden.
Miten tämä käytännössä onnistuu? 6 vuotta on tätä paskaa kestänyt.
Ap
No huh. Taitaa ollakin provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetat vain ajattelemasta, et kuitenkaan niin että käskisit itseäsi olemaan ajattelematta häntä. Mielesi osaa kyllä hiljentää itsensä jos vain annat sille mahdollisuuden.
Miten tämä käytännössä onnistuu? 6 vuotta on tätä paskaa kestänyt.
Ap
No huh. Taitaa ollakin provo.
Ja millähän perusteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ihastumista on kestänyt 2,5 vuotta. Tapaan häntä n. 7-10 kertaa vuodessa. Juuri kun tunteet haihtuu, ne voimistuu uudelleen tapaamisen yhteydessä. Erityisesti siksi, että hän tekee aina aloitteen ja ottaa minuun kontaktia. Olen tietoisesti pitänyt etäisyyttä, ettei tunteeni paljastuisi. En koskaan lähesty häntä oma-aloitteisesti, ettei hän pidä minua tunkeilevana. Joka kerta kun tapaamme, hän tulee aina moikkaamaan minua ensin ja vietämme loppuillan yhdessä keskustellen. Sen jälkeen leijailen pilvissä ja saan niin paljon positiivista energiaa, että jaksan porskuttaa tulevat viikot/kuukaudet, keskustelujamme muistellen.
Ihastumiseni on aika pakkomielteistä (somestalkkaus) ja henkisesti kuluttavaa, mutta silti onnellisuuden tunnetta aiheuttavaa. Olen ratkaissut asiat siten, että haluan jatkossakin pysyä hänen lähipiirissään, kaverina. Olisi järkevämpää kai katkaista välit, etten sekoa liiasta onnesta, mutta en halua. Minulle riittää pelkkä ystävyys. En tule koskaan yrittämään iskeä häntä tai tekemään mitään noloja rakkaudentunnustuksia. Näin on hyvä. Tsemppiä Ap!
Omg, mun miehellä oli vastaavanlainen stalkkeri vuosia takaperin.
Meni hommat niin hulluks, että tämä stalkkeri alkoi viestitellä minullekin. Sepitti olevansa raskaana miehelleni. Olihan tuo hullu raskaana, mutta lapsi ei ollut mieheni. Jaksoi useamman vuoden välillä laitella lapsesta kuvia ja vaatia miestäni tapaamaan lasta. Mieheni totesi aina että voi maksaa vaikka heti miljoonan kuhan lapsi on ensin dna testillä todistettu olevan hänen. Eipä koskaan tullut kutsua dna testiin :D
Ala opetella asioita, joita ihailet hänessä. Yleensä ihminen ihastuu ihmisessä siihen, mitä itseensä kaipaisi, mitä itsessä puuttuu. Partaa ei kannata alkaa kasvattaa, mutta mitä muuta? Onko hän reipas salillakävijä? Osaa aina vetäistä päivän uutisotsikot muistista ja ihailet hänen nokkeluutta? Onko hän tyylikäs pukeutuja vai ihanan huoleton asunsa suhteen?
Kun alat opetella jotain niistä ihailemistasi piirteistä, huomaat ettei tyyppiä tarvitsekaan nostaa niin jalustalle ja voit nähdä hänet muunakin kuin yli-ihmisenä.
Huom itseä ei tarvitse muuttaa, mutta vastata siihen "huutoon", joka sisälläsi on ja kaipaa jotain tältä tyypiltä.
Tutkitusti tehokas konsti, jolla pääset yli ihastuksesta ja vieläpä uudelle tasolle ihastumaan itseesi. Siitä seuraa, että sinuun on helpompi ihastua kun loistat eri tavalla tyytyväisyyttä (etkä epätoivoa - mies ei koskaan lämpene epätoivolle).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetat vain ajattelemasta, et kuitenkaan niin että käskisit itseäsi olemaan ajattelematta häntä. Mielesi osaa kyllä hiljentää itsensä jos vain annat sille mahdollisuuden.
Miten tämä käytännössä onnistuu? 6 vuotta on tätä paskaa kestänyt.
Ap
No huh. Taitaa ollakin provo.
Ja millähän perusteella?
Jos ei provo niin ainakin tässä on tarve vaan mehustella asialla eikä löytää oikeita ratkaisuja.
Ap välit poikki ja yhteystietojen poisto. Tai sitten kärsit.
Vierailija kirjoitti:
Ala opetella asioita, joita ihailet hänessä. Yleensä ihminen ihastuu ihmisessä siihen, mitä itseensä kaipaisi, mitä itsessä puuttuu. Partaa ei kannata alkaa kasvattaa, mutta mitä muuta? Onko hän reipas salillakävijä? Osaa aina vetäistä päivän uutisotsikot muistista ja ihailet hänen nokkeluutta? Onko hän tyylikäs pukeutuja vai ihanan huoleton asunsa suhteen?
Kun alat opetella jotain niistä ihailemistasi piirteistä, huomaat ettei tyyppiä tarvitsekaan nostaa niin jalustalle ja voit nähdä hänet muunakin kuin yli-ihmisenä.
Huom itseä ei tarvitse muuttaa, mutta vastata siihen "huutoon", joka sisälläsi on ja kaipaa jotain tältä tyypiltä.
Tutkitusti tehokas konsti, jolla pääset yli ihastuksesta ja vieläpä uudelle tasolle ihastumaan itseesi. Siitä seuraa, että sinuun on helpompi ihastua kun loistat eri tavalla tyytyväisyyttä (etkä epätoivoa - mies ei koskaan lämpene epätoivolle).
Tämä voi hyvinkin olla totta! Minun ihastukseni on eräällä osa-alueella todella lahjakas ja se lisää hänen vetovoimaansa silmissäni. Pitäisiköhän itsekin alkaa opetella sen alan saloja...:) T. Ei-Ap, mutta toinen ihastunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetat vain ajattelemasta, et kuitenkaan niin että käskisit itseäsi olemaan ajattelematta häntä. Mielesi osaa kyllä hiljentää itsensä jos vain annat sille mahdollisuuden.
Miten tämä käytännössä onnistuu? 6 vuotta on tätä paskaa kestänyt.
Ap
No huh. Taitaa ollakin provo.
Ja millähän perusteella?
Jos ei provo niin ainakin tässä on tarve vaan mehustella asialla eikä löytää oikeita ratkaisuja.
Ap välit poikki ja yhteystietojen poisto. Tai sitten kärsit.
Samaa mieltä. Haetaan sympatiaa vainoamiselle siitä, että vainottu on itse saanut ihastumisen aikaan. Kuusi vuotta on tosi pitkä aika pitää perässään jotain tyyppiä, joka ei suostu uskomaan, että jättäisi rauhaan. Ihme on, jos ei ole lähestymiskieltoa hakenut.
Minä kirjoitin ja kirjoitin ja kirjoitin ja kirjoitin.... En hänelle, vaan ihan itselleni. Sivukaupalla tekstiä, joissa analysoin omia tunteitani. Miksi tunsin juuri nyt näin, mikä ihme hänessä niin paljon viehätti jne.
Ja auttoi sekin, että emme enää nähneet toisiamme (hänen työnsä lopppuivat) pitkiin aikoihin.
Pakko silti myöntää, että viimeksi joulun alla satuimme samaan paikkaan ja oijoi, on hänessä yhä sitä jotain, joka saa perhoset vatsaan lentelemään... Silti paljon vaimeammin kuin pari vuotta sitten. Meillä ei koskaan mitään ollut, paitsi minun silmitön ihastumiseni. Muutaman kuukauden välein saatoin hänelle pari meiliä laittaa ja hän vastasikin aina. Ikinä hän ei oma-aloitteinen ollut.
Tämän viimeisen kohtaamisen jälkeen kirjoittelin itseterapiajuttujani lisää ja nyt jo pystyn ajattelemaan, mitä olen näistäkin tunteistani oppinut: millaisen kumppanin itselleni haluan, jos ylipäätään kenenkään kanssa haluan elämääni jakaa. Älykäs pitää olla, fiksu ja ajatteleva ja keskusteleva. Siitä ei kannata tinkiä ja sitten on tietenkin lista muita ominaisuuksia...
Kyllä ne tunteet haihtuu. Kannattaa tunnistaa ja tunnustaa tunteet itselleen ja hyväksyä ne. Tunteet eivät tule tyhjästä. Jotain tarvetta itsessämme ruokkii myös pakkomielteinen ihastuminen. Sen tajuaminen auttaa. Ihan ammattiapuakin voi käyttää, jos vaiva jatkuu haittaavana jopa vuosia. ei kai sitä kestäisi kenenkään psyyke. Ja hukkaanhan aika menee tuollaista ihastumista mielessään pyörittäessä.