Mikä täysin normaali arkinen asia on sinusta työlästä ja epämiellyttävää?
Vain yksi asia per viesti että on helppo peukuttaa. Peukku ylös = samaa mieltä Peukku alas = eri mieltä Aloitan:
Kaupassa käyminen
Meidän lähikaupassa on niin suppea valikoima että isommat ostokset on tehtävä marketissa joka on bussimatkan päässä. En omista autoa. Ensin tungen sinne täpötäyteen bussiin ja lähes aina joutuu seisomaan. Sitten yritän etsiä siellä kaupassa jotakin, joka on jälleen kerran siirretty toiseen hyllyvälikköön. Lopulta jonoon, jossa takana jonottava tuuppii kärryillä. Kortinlukija ei meinaa viidestä yrityksestä huolimatta hyväksyä maksua ja käteistä ei ole. Sen jälkeen ne sata kiloa painavat kassit mukaan ja jälleen täpötäyteen bussiin horjumaan.
Kommentit (547)
Pyykkien kuivamaanlaitto ja varsinkin niiden viikkaus. Kamalinta ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Entisajan muija kirjoitti:
Pyykin huuhtelu avannossa. Nahan parkitseminen hampailla. Lattioiden kuuraaminen hiekalla ja kuusenoksilla. Ruisleipätaikinan alustaminen jaloilla.
Tähän lisään vielä saippuan keiton ja jokasyksyisen teurastuksen ja viljan leikkaamisen sirpillä ja onhan se riihessä varstoilla puinti aika pölyistä.
Kyllä kasken poltto on kaikista kauheinta, se tuhkan ja noen määrä! Mutta sitten saa ihania nauriita joulupöytään ja naurisleipää loppiaiseksi. Mukavinta on kyllä rohtojen keruu kesällä ja kerppujen teko lampaille.
Pitkien hiusten kuivaaminen suihkun jälkeen. Inhottaa se litimärkä letti ja föönin vingutus joka kestää ainakin 20 min ennen kuin tulee kunnolla kuiviksi. Kesällä lähden aina letti märkänä ulos ja annan kuivua siellä.
Mä vihaan pölyjen pyyhintää. Sitä tuntuu olevan joka paikassa lattiasta kattoon. Pistorasiat, lattialistat, ilmanvaihtokanavat, ikkunalaudat, patterit, lamput, tv, hyllyt, tasot, pöydät, koriste-esineet, taulut, peilit, huonekasvit, kaappien hyllyt, vitriinit, huonekalut ja joka halvatun paikka. Varsinkin kun kirkas kevätaurinko alkaa pölyisten imkunoitten läpi alhaalta paistaa niin näkee sen kaiken (mikä talven kynttilävalossa oli vielä ihan ok) inhottavan selkeästi. Arghh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Illalla meikkien pois peseminen. Tekis aina mieli skipata koko homma mutta eihän sitä meikit naamassakaan voi käydä nukkumaan. Venytän iltaisin aina kyseistä hommaa niin pitkään kuin mahdollista vaikka helpointa olis käydä pesaisemassa kasvot ennen kuin menee pötköttelemään sänkyyn.
Lueskelen iltaisin aina jonkun aikaa ennen nukkumaan käymistä ja taistelen tuon meikkien pesemisen kanssa.
Mä käyn iltaisin suihkussa (joka ilta) ja mulla on kasvomaito (kasvomaito sopii myös silmämeikin poistoon) shampoopullojen vieressä telineessä. Pesen suihkussa kasvot sillä aikaa, kun hoitoaine vaikuttamassa hiuksissa.
Kasvojen pesu lavuaarissa erikseen on liian hankalaa, sotkevaa ja työlästä, paita kastuu, lavuaarin ympäristö kastuu jne.
Jos et pese joka ilta hiuksia, voit silti mennä vartalosuihkuun ja pestä kasvot samalla siellä.
Ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Virallisten asioiden hoitaminen puhelimitse tai virastoissa. Ajan varaaminen esim. lääkärille tai hammaslääkärille. Hiusten laitto tärkeämmille asioille lähtiessä. Joku ei pitänyt vaatteiden silittämisestä.
Minusta se on mukavin kotityö ja jotenkin terapeuttista.
Miesten kauluspaitojen silitys on aivan kamalaa puuhaa. Yhden kohdan kun on saanut silitettyä, toiseen jo silitettyyn kohtaan ilmestyy ryppy kuin tyhjästä. Siinä sitten kääntelet ja vääntelet paitaa että joka kohta olis rypytön. Ei onnistu koskaan.
Suihkun seinien ja lasiovien putsaus. Miten usein joku jaksaa nitä hinkata? Itse en putsaa niitä kuin pakon edessä. Ja sen on kyllä näköisetkin. Ei laseista puhtaita saa vaikka kuinka hinkkais.
Pyykkien viikkaaminen on aina ollut se juttu. Silityslautaa en ole ikinä edes ostanut tai rautaa, sen verran hyvin itseni tunnen, etten niihin koskisi kumminkaan.
Mulla riippuu monta kerrosta pyykkejä ovenkarmien ja kaapinovien päällä muuten siistissä kodissa, välillä keittiön kaappeja myöten. Vaatehuoneessa on muutama vaate, joita en käytä, kaikki käytössä olevat otan suoraan puhtaiden pyykkien kasoista niiden ovenkarmien, jalkalamppujen ym päältä ja ripustan siihen taas pesun jälkeen. En ymmärrä, miten viikkaaminen voi olla minulle niin vastenmielistä, kun mikään muu kotityö ei ole. Monesti olen harkinnut jopa palkkaavani jonkun viikkaamaan kerralla nuo kaikki kaappiin, pari tuntia varmaan menisi kun on myös lakanoita ym ja tosiaan yhden naisen koko vaatekaappi. Ja pari kuukautta kestäisi taas joutua samaan jamaan.
Iltavuoroon lähteminen. Koko aamupäivä kytätä kelloa, mitään saa aikaan, kun kaikki jää kesken kuitenkin.
Hiusten kuivaus föönillä. Kuivaan vain erikoistapauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Auton lämmitykseen laittaminen. Ärsyttävän ja työlään siitä tekee se että lämmitystolppa pitää pitää lukossa ja johto autossa, jotenkin vaivalloista pelleillä avainten kanssa kylmässä.
Riistus otta nä vihasin tuota kerrostalossa asuessani! Eka asia joka hoidin kuntoon kun muutin omaan taloon. Eli vain johdon laitto, ja auto lämmitykseen kätevästi sisältä.
Roskien vienti samoin, mutta sen delegoin miehelleni.
Saunan ja pesuhuoneen puhdistus. Hampaiden pesu.
Vierailija kirjoitti:
Hiusten kuivaus föönillä. Kuivaan vain erikoistapauksissa.
Minulla sama. Nousen aamulla jopa mieluummin aikaisemmin, että hiukset ehtii kuivua, kuin että kuivailisin niitä. Yleensäkin hiusten laitto, pidän niin yksinkertaiset kampaukset, että pelkkä harjaus ja ponnari riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virallisten asioiden hoitaminen puhelimitse tai virastoissa. Ajan varaaminen esim. lääkärille tai hammaslääkärille. Hiusten laitto tärkeämmille asioille lähtiessä. Joku ei pitänyt vaatteiden silittämisestä.
Minusta se on mukavin kotityö ja jotenkin terapeuttista.
Miesten kauluspaitojen silitys on aivan kamalaa puuhaa. Yhden kohdan kun on saanut silitettyä, toiseen jo silitettyyn kohtaan ilmestyy ryppy kuin tyhjästä. Siinä sitten kääntelet ja vääntelet paitaa että joka kohta olis rypytön. Ei onnistu koskaan.
Laitan joskus pyyherullan hihaan, hiukan helpottaa.
Silitys puolikuivana, kamalaa se silti on.
Vierailija kirjoitti:
Kengännauhojen sitominen. Olen normaalipainoinen enkä edes mitenkään rapakunnossa, joten miten se voikin olla niin tuskaa?! Reisiin sattuu niin että tuntuu että kuolema korjaa, henkeä ei tahdo saada ja sydän hakkaa. Joka kerta lenkille lähtiessäni mietin miten voi olla mahdollista, että kengännauhojen sitominen on sata kertaa raskaampaa kuin reilun tunnin reipas lenkki.
Muutamissa kengissä olen ratkaissut näin: laitan saman väristä kuminauhaa ylimmäisiin lenkkeihin, nauhat voi olla löysästi kiinni.
Sitten vain asetan kuminauhan toisen puolen.
Vierailija kirjoitti:
Lenkille lähteminen. Ei siis itse lenkkeily vaan se kaikki hiton pukeminen uuvuttaa. Etenkin näin talvella kun pitää laittaa enempi vaatetta. Ulkoiluhousut ja niiden alle kerrastonhousut, takki, pipo, kaulahuivi, hanskat, takin alle kerrastonpaita, kengät. Ja kun asutaan maalla niin otsalamppukin tunkea pipon päälle ja heijastinliivi päälle myös. Niin ja koiralle valjaat. Tuntuu että oon ihan väsyny sen jälkeen ku oon saanu itteni ja koiran lähtövalmiiksi. Ei vaan jaksa!
Mua veetuttaa tuo myös siinä määrin, etten lenkkeile kylmillä ilmoilla juuri ollenkaan, vaan koitan saada ulkoiluni ns. pakollisista hommista, ja "siinä sivussa" esim käyn lähikaupassa jalkaisin jne. Pelkälle lenkille lähtö on juuri niin kuin totesit, housut, housut, housut, paita, paita, takki, kaulahuivi, pipo, korvaläpät, heijastinliivi, jne.. Sitten jo aivan hiessä kun on valmis pukemisesta. Sitten pihalla iskee kylmyys kun hiki jäätyy, paitsi nivuset on vesimärät. Lenkillä sitten tulee kuuma, jolloin pitää alkaa riisumaan huivia, laittamaan takkia auki, hanskoja käteen, pois kädestä, käteen, pois kädestä sen mukaan kun hikoavat ja sitten taas paljainsormoin jäätyvät. Kun tulee kotiin, on koko homma riisuttava ja laitettava kaikki vaatteet levälleen sinne tänne kuivumaan, koska ovat niin märät hiestä!
Ja sama seuraavana päivän uudestaan? Tai jo illalla? I dont think so...
-Hiusten peseminen ja föönaaminen ja laittaminen. Ei meinaa jaksaa.
-Raskaiden kauppakassien kantaminen yksin kotiin säässä ku säässä, kun ei ole miestä eikä autoa.
Puhelimessa puhuminen. Ihan kenen kanssa tahansa vastenmielistä, keskustelen mieluummin esim whatsappin kautta, mutta anoppi ehdoton inhokki. Soittaa aina perskännissä ja haluaa puhua vauvan kanssa. Viimeksi soitti kun olin nukuttamassa vauvaa, en vastannut vaan laitoin viestin että nukutan vauvaa, en pysty nyt puhumaan. Laittoi viestin että haluaa puhua vauvan kanssa ja soitti uudestaan. Hylkäsin puhelun ja laitoin estoon, en vaan jaksanut.