4-kymppisen miehen logiikka "En pidä itsestäni tällaisena, vaihdan siis naista"

En tunne.

Väitätkö, ettei itselläsi ole niin, että joku tuo pahimmat puolesi esiin, joku parhaimmat?

No onhan se aika lailla elämää määrittävä tekijä. Jos haluaa elämänmuutoksen, pitää repäistä itsensä irti totutusta.

Sitä paitsi se, miten joku sanoittaa motiivinsa ei välttämättä ole koko totuus. Ei tuollaisessa parisuhteessa ole asiat kohdallaan muutenkaan eli elämänmuutoksen ohella haetaan myös ylipäänsä parempaa elämää, rakkautta ja yhteenkuuluvuutta.

Ihan hyvä päätös, miksi ihmeessä kituisi väärän ihmisen kanssa koko elämänsä?

Jep, ja sitten taas parin vuoden päästä uusi, kun muutosta ei tapahtunutkaan.

40-kymppinen mies on tosi nuori. Hyvä ikä aloittaa puhtaalta pöydältä jonkun 20-kymppisen kanssa.

Rakkaudettomassa, arkisessa, ja huonoksi kaverisuhteeksi muuttuneessa liitossa eläminen tuo kenestä tahansa esille pahimmat puolet. Et ehdo hoitaa kuntoasi, et uraasi, et sosiaalisia suhteitasi. Huomaat olevasi aina allapäin ja vit.uuntunut.

Ihan hyvä ottaa ja lähteä silloin. Ehtii vielä hankkia elämäänsä sisältöä ja rakkautta.

Miten tuo ilmenee mielestäsi? Siis itsensä paremmaksi tunteminen? Kai sitä saa iloita uudesta onnesta?

Tunnen useitakin nelikymppisiä, niin miehiä kuin naisia, jotka ovat vaihtaneet paria. Sellaista se elämä on, se saattaa kasvattaa yhdet eri suuntiin ja toiset samaan suuntaan. Silloin sitä toisaalla erotaan ja toisaalla mennään yksiin, ei se sen kummempaa ole.

Itse olen pelkästään iloinen tuttavan hyvistä elämänmuutoksista ja muilta osin koko asia ei minulle edes kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Jep, ja sitten taas parin vuoden päästä uusi, kun muutosta ei tapahtunutkaan.

Mikä uusi? Ei tuossa ole välttämättä kyse uudesta naisesta, vaan erosta vanhasta ja huonoksi muuttuneesta parisuhteessa.

Ihmisellä on vain yksi elämä. Ei sitä kannata tuhlata huonossa liitossa, jos homma ei toimi edes koviata yrityksistä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo ilmenee mielestäsi? Siis itsensä paremmaksi tunteminen? Kai sitä saa iloita uudesta onnesta?

Tunnen useitakin nelikymppisiä, niin miehiä kuin naisia, jotka ovat vaihtaneet paria. Sellaista se elämä on, se saattaa kasvattaa yhdet eri suuntiin ja toiset samaan suuntaan. Silloin sitä toisaalla erotaan ja toisaalla mennään yksiin, ei se sen kummempaa ole.

Itse olen pelkästään iloinen tuttavan hyvistä elämänmuutoksista ja muilta osin koko asia ei minulle edes kuulu.

Etkö tajua, että ap varmaan kertoo exästään.

Vierailija kirjoitti:

Jep, ja sitten taas parin vuoden päästä uusi, kun muutosta ei tapahtunutkaan.

Tai sitten ei. Sitähän ei etukäteen tiedä, kauanko juttu kestää - vuoden, kymmenen vuotta, loppuelämän.

Toki jos muutosta parempaan ei tapahdu, niin onhan se syy vaihtaa (taas), mutta ei sekään mikään häviö ole. Sitä haetaan kumppania tietty niin kauan kunnes osuu oikein.

Jännä, että palstalla aina vastutetaan tyytymistä, mutta sitten kuitenkaan erota ei saa, jos kumppani ajan kanssa muuttuu vain ”ihan kivaksi”. Melko ristiriitaista.

Okei, suurin osa tuntuisi pitävän sitä varsin yleisenä ja aivan oikeana tapana ratkaista omaan henkiseen kasvuun liittyvä kriisi. No mikäpä siinä sitten! Vaihtakaa naisia, älkää menkö terapiaan!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo ilmenee mielestäsi? Siis itsensä paremmaksi tunteminen? Kai sitä saa iloita uudesta onnesta?

Tunnen useitakin nelikymppisiä, niin miehiä kuin naisia, jotka ovat vaihtaneet paria. Sellaista se elämä on, se saattaa kasvattaa yhdet eri suuntiin ja toiset samaan suuntaan. Silloin sitä toisaalla erotaan ja toisaalla mennään yksiin, ei se sen kummempaa ole.

Itse olen pelkästään iloinen tuttavan hyvistä elämänmuutoksista ja muilta osin koko asia ei minulle edes kuulu.

Etkö tajua, että ap varmaan kertoo exästään.

No mitä sitten, vaikka puhuisikin eksästään? Samalla tavalla vastaan silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo ilmenee mielestäsi? Siis itsensä paremmaksi tunteminen? Kai sitä saa iloita uudesta onnesta?

Tunnen useitakin nelikymppisiä, niin miehiä kuin naisia, jotka ovat vaihtaneet paria. Sellaista se elämä on, se saattaa kasvattaa yhdet eri suuntiin ja toiset samaan suuntaan. Silloin sitä toisaalla erotaan ja toisaalla mennään yksiin, ei se sen kummempaa ole.

Itse olen pelkästään iloinen tuttavan hyvistä elämänmuutoksista ja muilta osin koko asia ei minulle edes kuulu.

Etkö tajua, että ap varmaan kertoo exästään.

Kyllä. Mitä muuta sulle jäi epäselväksi?

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudettomassa, arkisessa, ja huonoksi kaverisuhteeksi muuttuneessa liitossa eläminen tuo kenestä tahansa esille pahimmat puolet. Et ehdo hoitaa kuntoasi, et uraasi, et sosiaalisia suhteitasi. Huomaat olevasi aina allapäin ja vit.uuntunut.

Ihan hyvä ottaa ja lähteä silloin. Ehtii vielä hankkia elämäänsä sisältöä ja rakkautta.

Onneksi se uusi suhde ei muutu tällaiseksi ajan kuluessa 😂. Uutta rundia siis kehiin säännöllisin väliajoin. Ja vika on silloin itse ihmisessä, ei kumppanissa.

Vierailija kirjoitti:

Okei, suurin osa tuntuisi pitävän sitä varsin yleisenä ja aivan oikeana tapana ratkaista omaan henkiseen kasvuun liittyvä kriisi. No mikäpä siinä sitten! Vaihtakaa naisia, älkää menkö terapiaan!

Ap

Milläs lahjoilla olet sen ”omaan henkiseen kasvuun liittyvän kriisin” diagnosoinut?

Ja muuten: suurin osa avioeroista on naisten hakemia. Toki taustalla voi olla pettämistä yms syytä, mutta ei ne siis pelkästään miehiä ole, jotka suhteita lopettaa (muiden naisten takia tai muuten).

Hyvä aloitus, näinhän se usein menee.

Voi olla "täydellinen mies" sille toiselle naiselle, aloittaen työ- tai harrastuspiiristä. Sen ajan jaksaa pinnistellä, ja kun nainen hehkuu niin yrittää lisää. Saa huomata, että huomaavaisuudella saa hunajaa ja tuntee itsensä oikein Miesten MIeheksi.

Unohtaa vain, että jos kotona kerrankin itse olisi samanlainen huomaavainen ja pysähtyisi katsomaan silmiin niin oma nainenkin voisi syttyä ja pörrätä.

Ei ole vain yhden käden sormilla laskettavissa ne työpaikkaromanssien roihut ja kiperät erot, jotka on alkaneet tällä tavalla.

Kumma kyllä, miehet eivät ajattele että niitä romanttisia tekoja voisi tuoda vanhaankin suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, suurin osa tuntuisi pitävän sitä varsin yleisenä ja aivan oikeana tapana ratkaista omaan henkiseen kasvuun liittyvä kriisi. No mikäpä siinä sitten! Vaihtakaa naisia, älkää menkö terapiaan!

Ap

Milläs lahjoilla olet sen ”omaan henkiseen kasvuun liittyvän kriisin” diagnosoinut?

Ja muuten: suurin osa avioeroista on naisten hakemia. Toki taustalla voi olla pettämistä yms syytä, mutta ei ne siis pelkästään miehiä ole, jotka suhteita lopettaa (muiden naisten takia tai muuten).

No en millään lahjoilla, näin tuttavani vain itse minulle kertoi. Tietenkään en voi olla varma, osasiko hän itsekään analysoida omaa henkistä tilaansa oikein tai halusiko kertoa totuutta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudettomassa, arkisessa, ja huonoksi kaverisuhteeksi muuttuneessa liitossa eläminen tuo kenestä tahansa esille pahimmat puolet. Et ehdo hoitaa kuntoasi, et uraasi, et sosiaalisia suhteitasi. Huomaat olevasi aina allapäin ja vit.uuntunut.

Ihan hyvä ottaa ja lähteä silloin. Ehtii vielä hankkia elämäänsä sisältöä ja rakkautta.

Onneksi se uusi suhde ei muutu tällaiseksi ajan kuluessa 😂. Uutta rundia siis kehiin säännöllisin väliajoin. Ja vika on silloin itse ihmisessä, ei kumppanissa.

Ei se välttämättä muutu, jokainen suhde on aina oma kokoonpanonsa eikä liity edellisiin mitenkään. Tiedän, että tuota on vaikea sulattaa, en itsekään muistele aikoja oman eksän kanssa kovin hyvällä ja silti tiedän, että uudessa suhteessaan hän on erinomainen kumppani. Toiset sopii yhteen ja toiset ei.

Vaihtamalla voi parantua.

Vierailija kirjoitti:

40-kymppinen mies on tosi nuori. Hyvä ikä aloittaa puhtaalta pöydältä jonkun 20-kymppisen kanssa.

Saa aloittaa kaksikymppisen tai kuusikymppisen kanssa, kaikki ok.