Lue keskustelun säännöt.
4-kymppisen miehen logiikka "En pidä itsestäni tällaisena, vaihdan siis naista"
26.12.2018 |
Tunnetteko muutkin tällaisia tapauksia, jotka uskovat muuttuvansa itse paremmiksi, kun saavat aloittaa puhtaalta pöydältä jonkun uuden naisen kanssa?
Kommentit (31)
Kyllä naimisiin mennessä pitäisi sitoutua siihen yhteen loppuelämäksi.
Muut yhdessäasumiset ja sopimukset sitten on eri juttu. Aluksi pitää tehdä sopimus, että ollaan yhdessä niin kauan kun hyvältä tuntuu.
Tämä moraalinen rappio kyllä pilaa lasten elämää aika tavalla. Ensin on (ehkä vihamielisiä) äiti- ja isäpuolia. Sitten isovanhempia siellä täällä. Puolikkaita ja kokonaisia. Sitten on lasten katsottava eronneiden vanhempiensa vanhuuden asioiden perään että hoituvat.
Voi tulla tilanteita, että oma mummo haluaisi tavata lapsenlapsiaan ja ottaa yökylään, mutta hänen uudempi miehensä ei siedä yhtään mummon suvun kakaraa kodissaan. Se ukkeli on kuitenkin niin hyvä sängyssä, että mummo pitää hänet silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudettomassa, arkisessa, ja huonoksi kaverisuhteeksi muuttuneessa liitossa eläminen tuo kenestä tahansa esille pahimmat puolet. Et ehdo hoitaa kuntoasi, et uraasi, et sosiaalisia suhteitasi. Huomaat olevasi aina allapäin ja vit.uuntunut.
Ihan hyvä ottaa ja lähteä silloin. Ehtii vielä hankkia elämäänsä sisältöä ja rakkautta.
Et ehdi hoitaa uraasi, kuntoasi ja sosiaalisia suhteitasi? Miten rakkaudeton, arkinen liitto vie muka enemmän aikaa kuin rakkaudentäyteinen liitto? Vai onko sittenkin kyse siitä, että tuossa arkisessa liitossa on lapsia, joista huolehtiminen vie aikaa? Sellaisestapa on tietenkin hyvä ottaa ja lähteä etsimään elämäänsä sisältöä ja rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudettomassa, arkisessa, ja huonoksi kaverisuhteeksi muuttuneessa liitossa eläminen tuo kenestä tahansa esille pahimmat puolet. Et ehdo hoitaa kuntoasi, et uraasi, et sosiaalisia suhteitasi. Huomaat olevasi aina allapäin ja vit.uuntunut.
Ihan hyvä ottaa ja lähteä silloin. Ehtii vielä hankkia elämäänsä sisältöä ja rakkautta.
Et ehdi hoitaa uraasi, kuntoasi ja sosiaalisia suhteitasi? Miten rakkaudeton, arkinen liitto vie muka enemmän aikaa kuin rakkaudentäyteinen liitto? Vai onko sittenkin kyse siitä, että tuossa arkisessa liitossa on lapsia, joista huolehtiminen vie aikaa? Sellaisestapa on tietenkin hyvä ottaa ja lähteä etsimään elämäänsä sisältöä ja rakkautta.
Ihmiset ei ole koneita. Jos sulla on paljon stressiä ja ahdistusta vaikka parisuhteesta, se heijastuu kyllä ihan kaikkeen ja veto voi olla veks niin ettei sinne lenkillekään jaksa. Ihmiset on myös kovia tuomitsemaan muita aika tavallisista asioista, kun mulla ei oo näin, niin ei sullakaan voi olla. Sekin väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudettomassa, arkisessa, ja huonoksi kaverisuhteeksi muuttuneessa liitossa eläminen tuo kenestä tahansa esille pahimmat puolet. Et ehdo hoitaa kuntoasi, et uraasi, et sosiaalisia suhteitasi. Huomaat olevasi aina allapäin ja vit.uuntunut.
Ihan hyvä ottaa ja lähteä silloin. Ehtii vielä hankkia elämäänsä sisältöä ja rakkautta.
Onneksi se uusi suhde ei muutu tällaiseksi ajan kuluessa 😂. Uutta rundia siis kehiin säännöllisin väliajoin. Ja vika on silloin itse ihmisessä, ei kumppanissa.
Ei se välttämättä muutu, jokainen suhde on aina oma kokoonpanonsa eikä liity edellisiin mitenkään. Tiedän, että tuota on vaikea sulattaa, en itsekään muistele aikoja oman eksän kanssa kovin hyvällä ja silti tiedän, että uudessa suhteessaan hän on erinomainen kumppani. Toiset sopii yhteen ja toiset ei.
Vaihtamalla voi parantua.
Ei parane, jos vaihtaja ei osaa itse muuttua ja tunnistaa omia puutteitaan. Sama paska vaan siirtyy uuteen suhteeseen, joka päättyy samalla tavalla kuin edellinenkin. Yksikään toisen kierroksen suhde ei ole kestänyt omassa tuttavapiirissä. Kummallista, koska niissä elo on palstan mukaan pelkkää onnea ja auvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudettomassa, arkisessa, ja huonoksi kaverisuhteeksi muuttuneessa liitossa eläminen tuo kenestä tahansa esille pahimmat puolet. Et ehdo hoitaa kuntoasi, et uraasi, et sosiaalisia suhteitasi. Huomaat olevasi aina allapäin ja vit.uuntunut.
Ihan hyvä ottaa ja lähteä silloin. Ehtii vielä hankkia elämäänsä sisältöä ja rakkautta.
Onneksi se uusi suhde ei muutu tällaiseksi ajan kuluessa 😂. Uutta rundia siis kehiin säännöllisin väliajoin. Ja vika on silloin itse ihmisessä, ei kumppanissa.
Ei se välttämättä muutu, jokainen suhde on aina oma kokoonpanonsa eikä liity edellisiin mitenkään. Tiedän, että tuota on vaikea sulattaa, en itsekään muistele aikoja oman eksän kanssa kovin hyvällä ja silti tiedän, että uudessa suhteessaan hän on erinomainen kumppani. Toiset sopii yhteen ja toiset ei.
Vaihtamalla voi parantua.
Ei parane, jos vaihtaja ei osaa itse muuttua ja tunnistaa omia puutteitaan. Sama paska vaan siirtyy uuteen suhteeseen, joka päättyy samalla tavalla kuin edellinenkin. Yksikään toisen kierroksen suhde ei ole kestänyt omassa tuttavapiirissä. Kummallista, koska niissä elo on palstan mukaan pelkkää onnea ja auvoa.
No, meillä on sitten erilaiset tuttavapiirit. Omassani ihmiset ovat helposti vuosikymmenen kerrallaan aina kunkin ihmisen kanssa, esimerkiksi itse olin tuon mainitsemani eksän kanssa yhdeksän vuotta yhdessä ja erosta on nyt kymmenen vuotta (jotka hän on ollut uuden naisensa kanssa yhdessä). Meidän suhde ei ollut hyvä, koska olimme aivan liian erilaisia ihmisinä, mutta heidän suhde on erinomainen.
Kun ihmiset tosiaan on erilaisia yksilöitä. Yhdelle negatiiviset puolet voi olla toiselle positiivisia puolia. Käytän edelleen itseäni esimerkkinä: olen tosi menevä ja aktiivinen, eksä tykkäsi maata kotona sohvalla. Tuli riitoja, kun häntä rasitti se, että joko piti koko ajan olla menossa yhdessä jonnekin tai sitten minua ei nähnyt lainkaan. Uuden naisensa kanssa käyvät tasan töissä. Tämän kummempi sen sopivuuden ja epäsopivuuden välisen eron ei tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Okei, suurin osa tuntuisi pitävän sitä varsin yleisenä ja aivan oikeana tapana ratkaista omaan henkiseen kasvuun liittyvä kriisi. No mikäpä siinä sitten! Vaihtakaa naisia, älkää menkö terapiaan!
Taitaa eksälläsi olla pikemminkin nalkuttavaan akkaan liittyvä kriisi, eikä mihinkään "henkiseen kasvuun".. :)
Taitaa olla yleistäkin että omat puutteet/viat projisoidaan toiseen, ja sehän on loppumaton suo.
Valitettavasti tuota esiintyy. On se vääristynyt peilikuva, hämärä raja kun luullaan toista itsen jatkeeksi.
Liian kiltit joilla on empatiakykyä voivat toipua ja parantua tuosta. Vastakappale eli kovaääniset narsistityyppisesti käyttäytyvät eivät yleensä kehity.
On yleistä että heikkoa itsetuntoa yritetään pönkittää ulkoisilla seikoilla esim huomiohakuinen ura, omaisuus tai vaikka kauniit kaverit. Sisäisesti saattavat kuitenkin olla mitättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudettomassa, arkisessa, ja huonoksi kaverisuhteeksi muuttuneessa liitossa eläminen tuo kenestä tahansa esille pahimmat puolet. Et ehdo hoitaa kuntoasi, et uraasi, et sosiaalisia suhteitasi. Huomaat olevasi aina allapäin ja vit.uuntunut.
Ihan hyvä ottaa ja lähteä silloin. Ehtii vielä hankkia elämäänsä sisältöä ja rakkautta.
Onneksi se uusi suhde ei muutu tällaiseksi ajan kuluessa 😂. Uutta rundia siis kehiin säännöllisin väliajoin. Ja vika on silloin itse ihmisessä, ei kumppanissa.
Ei se välttämättä muutu, jokainen suhde on aina oma kokoonpanonsa eikä liity edellisiin mitenkään. Tiedän, että tuota on vaikea sulattaa, en itsekään muistele aikoja oman eksän kanssa kovin hyvällä ja silti tiedän, että uudessa suhteessaan hän on erinomainen kumppani. Toiset sopii yhteen ja toiset ei.
Vaihtamalla voi parantua.
Ei parane, jos vaihtaja ei osaa itse muuttua ja tunnistaa omia puutteitaan. Sama paska vaan siirtyy uuteen suhteeseen, joka päättyy samalla tavalla kuin edellinenkin. Yksikään toisen kierroksen suhde ei ole kestänyt omassa tuttavapiirissä. Kummallista, koska niissä elo on palstan mukaan pelkkää onnea ja auvoa.
No, meillä on sitten erilaiset tuttavapiirit. Omassani ihmiset ovat helposti vuosikymmenen kerrallaan aina kunkin ihmisen kanssa, esimerkiksi itse olin tuon mainitsemani eksän kanssa yhdeksän vuotta yhdessä ja erosta on nyt kymmenen vuotta (jotka hän on ollut uuden naisensa kanssa yhdessä). Meidän suhde ei ollut hyvä, koska olimme aivan liian erilaisia ihmisinä, mutta heidän suhde on erinomainen.
Kun ihmiset tosiaan on erilaisia yksilöitä. Yhdelle negatiiviset puolet voi olla toiselle positiivisia puolia. Käytän edelleen itseäni esimerkkinä: olen tosi menevä ja aktiivinen, eksä tykkäsi maata kotona sohvalla. Tuli riitoja, kun häntä rasitti se, että joko piti koko ajan olla menossa yhdessä jonnekin tai sitten minua ei nähnyt lainkaan. Uuden naisensa kanssa käyvät tasan töissä. Tämän kummempi sen sopivuuden ja epäsopivuuden välisen eron ei tarvitse olla.
Ei ihmisten tarvitse harrastaa ja olla samanlaisia jotta voi olla pari.
On maailma täynnä niitäkin, jotka vastakohtinaan elää yhdessä. Nyt puhutaan halusta olla toisen luona. Ei se ole este että toinen harrastaa jotain ja toinen tahtoo olla kotona tekemässä jotain. Se että toisen arvostaminen muuttuu arvosteluksi "maata kotona" tms niin kyllä siinä alkaa suhde voimaan huonosti, itse jos on aktiivinen ja tekee kaikkea hyvää, löytää pian sieltä muualta toisen hyvän ihmisen, joka on reipas ja aktiivinen eikä makaa kotona.. Huomaathan asenteet? Ei ole kotityöt ennen häirinneet, ne alkaa kun iskee silmät johonkin toiseen johon vertaa kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Okei, suurin osa tuntuisi pitävän sitä varsin yleisenä ja aivan oikeana tapana ratkaista omaan henkiseen kasvuun liittyvä kriisi. No mikäpä siinä sitten! Vaihtakaa naisia, älkää menkö terapiaan!
Ap
Sinä sitä terapiaa näytät tarvitsevan, kun et ole vieläkään päässyt yli..
Kyllä sä haluat uskoa kovasti, että ukolla oli oma kriisi, eikä sinun käytöksestäsi johtunut mikään. Kuulostat äidiltäni, jolle ei mikään kelpaa, kun "miehillä" näitä henkilökohtaisia kriisejä aina on niin paljon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudettomassa, arkisessa, ja huonoksi kaverisuhteeksi muuttuneessa liitossa eläminen tuo kenestä tahansa esille pahimmat puolet. Et ehdo hoitaa kuntoasi, et uraasi, et sosiaalisia suhteitasi. Huomaat olevasi aina allapäin ja vit.uuntunut.
Ihan hyvä ottaa ja lähteä silloin. Ehtii vielä hankkia elämäänsä sisältöä ja rakkautta.
Onneksi se uusi suhde ei muutu tällaiseksi ajan kuluessa 😂. Uutta rundia siis kehiin säännöllisin väliajoin. Ja vika on silloin itse ihmisessä, ei kumppanissa.
Ei se välttämättä muutu, jokainen suhde on aina oma kokoonpanonsa eikä liity edellisiin mitenkään. Tiedän, että tuota on vaikea sulattaa, en itsekään muistele aikoja oman eksän kanssa kovin hyvällä ja silti tiedän, että uudessa suhteessaan hän on erinomainen kumppani. Toiset sopii yhteen ja toiset ei.
Vaihtamalla voi parantua.
Ei parane, jos vaihtaja ei osaa itse muuttua ja tunnistaa omia puutteitaan. Sama paska vaan siirtyy uuteen suhteeseen, joka päättyy samalla tavalla kuin edellinenkin. Yksikään toisen kierroksen suhde ei ole kestänyt omassa tuttavapiirissä. Kummallista, koska niissä elo on palstan mukaan pelkkää onnea ja auvoa.
No, meillä on sitten erilaiset tuttavapiirit. Omassani ihmiset ovat helposti vuosikymmenen kerrallaan aina kunkin ihmisen kanssa, esimerkiksi itse olin tuon mainitsemani eksän kanssa yhdeksän vuotta yhdessä ja erosta on nyt kymmenen vuotta (jotka hän on ollut uuden naisensa kanssa yhdessä). Meidän suhde ei ollut hyvä, koska olimme aivan liian erilaisia ihmisinä, mutta heidän suhde on erinomainen.
Kun ihmiset tosiaan on erilaisia yksilöitä. Yhdelle negatiiviset puolet voi olla toiselle positiivisia puolia. Käytän edelleen itseäni esimerkkinä: olen tosi menevä ja aktiivinen, eksä tykkäsi maata kotona sohvalla. Tuli riitoja, kun häntä rasitti se, että joko piti koko ajan olla menossa yhdessä jonnekin tai sitten minua ei nähnyt lainkaan. Uuden naisensa kanssa käyvät tasan töissä. Tämän kummempi sen sopivuuden ja epäsopivuuden välisen eron ei tarvitse olla.
Ei ihmisten tarvitse harrastaa ja olla samanlaisia jotta voi olla pari.
On maailma täynnä niitäkin, jotka vastakohtinaan elää yhdessä. Nyt puhutaan halusta olla toisen luona. Ei se ole este että toinen harrastaa jotain ja toinen tahtoo olla kotona tekemässä jotain. Se että toisen arvostaminen muuttuu arvosteluksi "maata kotona" tms niin kyllä siinä alkaa suhde voimaan huonosti, itse jos on aktiivinen ja tekee kaikkea hyvää, löytää pian sieltä muualta toisen hyvän ihmisen, joka on reipas ja aktiivinen eikä makaa kotona.. Huomaathan asenteet? Ei ole kotityöt ennen häirinneet, ne alkaa kun iskee silmät johonkin toiseen johon vertaa kumppania.
Kuten kerroin, meillä tämä aiheutti riitoja, koska eksä ei halunnut käydä ulkona, eikä olisi halunnut, että minäkään kävisin. Nykyisensä kanssa ovat samanlaiset sohvaperunat, eikä siinä mitään pahaa olekaan, jos sellaisesta tykkää! Itse vain en jaksa pitkään olla paikoillani ja minulle sitten sopiikin sellainen, joka jaksaa juosta jokaiset kissanristiäiset ja tapahtumat mukana. Sain eksän raahattua ulkomaanreissulle mukaan yhden ainoan kerran (eikä hän tykännyt, että kävin tyttöjenkään kesken ilman häntä), nykyisen kanssa käydään jossain kaupunkilomalla kahdesti vuodessa. Ymmärrätkö? Erilaiset ja samanlaiset. Ollaan tosi paljon onnellisemmat erikseen kuin yhdessä, ero oli paras päätös ikinä.
Ja puhun nyt siis ihan omasta kokemuksesta tässä. Kuten myös kerroin, nämä eivät olleet mitään lyhytsuhteita vaan vuosikymmenen mittaisia rupeamia. Kyllä siinä tuli jo se halu testattua moneen kertaan. Jokaisella on tietty oma tarinansa, mutta huomauttaisin, että ulkopuolisethan ei sitä tarinaa tiedä.
Pointtina nyt kuitenkin, että ei se puolison vaihtaminen aina sitä tarkoita, että siitä jokin jatkuvan vaihtamisen rumba alkaisi. Itseä kaduttaa ainoastaan se, ettei luovutettu jo viiden vuoden kohdalla.
Uusi nainen. Kun jokaisen kumppanin kanssa itse on kuitenkin se sama ihminen, johon ei ole tyytyväinen.
Ymmärrän kyllä, että huonosta suhteesta on hyvä lähteä ja että eri ihmiset vahvistavat eri piirteitä ihmisessä, mutta kyllä se toivotun muutoksen paremmaksi ihmiseksi täytyy lähteä ihan ihmisestä itsestään, jos haluaa sen olevan pysyvää, eivät toiset ihmiset ole mitään oman identiteetin rakennusvälineitä.