Lue keskustelun säännöt.
Ei meillä saanut aikuisena mennä jouluksi lapsuudenkotiin
25.12.2018 |
18v sen virheen tein ja jouduin heti 25.12 lähtemään takaisin omaan yksiöön.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama, ei koskaan saanut kotiin mennä. Ankeissa, kylmissä opiskelukämpissä joulut vietin. Tätä on vaikea edes kertoa kellekään, kukaan ei tajua! Kukaan ei usko, millaiset vanhemmat minulla on, kun kerron. En sitten viitsi edes kertoa, olen hiljaa.
En ole vanhempieni mökillekään koskaan päässyt. Kerran sain nopeasti teini-ikäisenä käydä katsomassa, kun se oli ostettu. Sen jälkeen en ole käynyt koskaan, ei ole saanut. Ei tätä kukaan tajua. Se tässä on ehkä pahin, kukaan ei ymmärrä. Luulevat, että minä olen syypää tms., olen tehnyt jotain, olen ylimielinen tai suuttunut yms. Näin ei ole. Sinne ei yksinkertaisesti saa mennä.
Otan osaa. Millaisia vanhempasi muuten ovat, ja onko sinulla sisaruksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 27 ja ollut vanhempien kanssa jo viisi päivää, ei ongelmaa!
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. 16v muutin kotoa ja kävin vain satunnaisesti äidin luona, äiti ei muistaakseni koskaan opiskeluaikaisessa asunnossani. Isän kotona olin aina vieras, en tiennyt edes mihin takin saisi ripustaa kun menin käymään, aina se tuntui olevan äitipuolen edessä.
Perustin perheen pian lukion jälkeen. Vanhimmat lapseni ovat jo sen ikäisiä kuin itse olin kotoa muuttaessani! Nuoret ovat ihania ja huumorintajuisia tyyppejä. Suren jo valmiiksi kun muuttavat toiselle paikkakunnalle opiskelemaan lukion jälkeen. Isälläni on hyvä suhde lapsiini, mutta äitini on osannut olla yhtä vähän mummo kuin äiti.
Lopulta se joka ei suostu tapaamaan on se joka eniten menettää. Ei sitä vain kannata jäädä suremaan, vaan elää omaa elämää parhaalla tietämällään tavalla eteenpäin.
Jokainen, jonka vanhemmat (tai miksei lapsetkin) eivät halua tekemisissä tietää, että sen asian "sureminen" on turhaa, kun sitä ei voi muuttaa. Ei se silti sitä asiaa välttämättä helpommaksi tee, vaan se hylkäämiskokemus on aina siellä takaraivossa. Toki se pitäisi saada omaan lokeroonsa ajatuksissa ja elää elämäänsä eteenpäin.
Jos perheesi on välinpitämätön, miksi haluaisit viettää joulua heidän kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali käytäntö suurimmalla osalla. Tai ainakin pitäisi olla. Vanhemmat ovat suorittaneet velvollisuutensa kun ovat kasvattaneet sinut täysi-ikäiseksi. Ota nyt vastuu omasta elämästäsi, aikuinen ihminen!
No ei kyllä ole normaali käytäntö suurimmalla osalla.
Ei ehkä suurimmalla osalka mutta erittäin isolla!
Mulla ja miehellä, siis molemmilla meistä, on erittäin tyly ja kylmä suku sekä myös erittäin ilkeät piittaamattomat vanhemmat.
Kotoa potkittiin juurikin 18v iässä ja sanottiin että omillas olet, enää ei auteta. Itse piti hommata asunnot ja työt joilla rahoittaa lukio loppuun ja sit yliopisto.
Kumpikaan meistä ei ole KERTAAKAAN saanut esim yhtään lahjaa, synttärionnittelua, taloudellista tukea, mitään apua, lastenhoitoa tai edes välittämistä yhtään. Jos nuorempana (alke kaksikymppisenä) pari kertaa erehtyi apua pyytämään, naurettiin vittumaisen ivallista paskaista naurua, ei tietenkään autetti, mutta pilkattin siitä että apua ”kehtasi” pyytää.Tää tylytys on suvuissamme suurten ikäluokkien ihmisten tapa, eli vsnhempiemme lisäksi myös sedät/tädit/enot ja niiden puolisot on aika samanlaisia.
Mutta nytpä tullaan jännään kohtaan. Meidän vanhempiemme - eli vittumaisten tylytyäjien - omat vanhemmat eli isovanhempamme olivat lempeitä ja auttavaisia!
Esim mun äitini vanhemmat maksoivat käsirahan lahjaksi asuntoon (aikanaan liki 20% asunnon hinnasta) ja loput lainasivat nollakorolla. Auttoivat muutoissa, hoitivat lapsia todella paljon, tulivat talkoisiin, antoivat rahaa, ostelivat kodinkoneita, aina soittelivat ja huolehtivat lapsistaan aina kuolemaansa asti.
Samaa oli miehelläkin, isovanhemmat olivat ihanat!Olisi todella kiinnostavaa tietää mikä helvetti meni vinksalleen osassa suurta ikäluokkaa. Sotatraumapaska ei päde meidän suvussa, sodankäynyt isoisä oli esim lempein ihminen maan päällä!
Sen tiedän että isovanhemmat paheksuivat sitä että vanhempamme heittivät lapsensa pihalle 18v iässä.
En ole nähnyt vanhempiani 12 vuoteen (silloin näin sukujuhlissa, eivät tulleet edes puhumaan) ja tää välirikko eli ulosheitto ja vanhempien päätös yhteydenpidon loppumisesta tapahtui siis jo 24v sitten. Olen nyt 42 ja olen ollut koko ikäni ”orpo”. Mulla on kaksi lasta joota vanhempani eivät ole nähneet ikinä eivätkä tiedä edes nimiä tai ikiä. Mieheni vanhemnat ovat sentään nähneet tässä 10v sisällä lapseni kerran.
Joten kyllä tätä esiintyy. Kummatkaan vanhemmistamme ei ole mitään alkkiksia vaan olivat ihan työssäkäyvää keskiluokkaa. Ne vaan olivat... jotenkin luonnevikaisia?
Omat lapseni kasvatan täysin päinvastoin kaikessa. Teen siis aivan kaiken päinvastoin kuin kusipäävanhempani.
Ihan turhaan yleistät tuon koskemaan kaikkia suurten ikäluokkien edustajia puhut täällä palturia. Jos sulla ja miehellä on ollut tyhmät vanhemmat niin ei se todellakaan ole mikään yleinen juttu. Ihan turha täällä haukkua kaikki 40-/50-luvulla syntyneitä sen takia. Ei niiden vanhempien velvollisuus ole hyysätä sulle kaikkea valmiiksi vaan antaa valmiudet siihen että osaat ite järjestää omat asiasi ja olet osannutkin joten hyvin ovat opettaneet.Ihme vinkuja.Musta ois noloa olettaa että vanhemmat järkkää mulle jutut valmiiksi, se tarkoittais etten ite osaa. Jos ei osaa itse, on turha edes kuvitella tai sanoa itseään aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten se äiti voi käskeä lähtemään huomenna kotiin, jos hän kerran on kuollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali käytäntö suurimmalla osalla. Tai ainakin pitäisi olla. Vanhemmat ovat suorittaneet velvollisuutensa kun ovat kasvattaneet sinut täysi-ikäiseksi. Ota nyt vastuu omasta elämästäsi, aikuinen ihminen!
No ei kyllä ole normaali käytäntö suurimmalla osalla.
Ei ehkä suurimmalla osalka mutta erittäin isolla!
Mulla ja miehellä, siis molemmilla meistä, on erittäin tyly ja kylmä suku sekä myös erittäin ilkeät piittaamattomat vanhemmat.
Kotoa potkittiin juurikin 18v iässä ja sanottiin että omillas olet, enää ei auteta. Itse piti hommata asunnot ja työt joilla rahoittaa lukio loppuun ja sit yliopisto.
Kumpikaan meistä ei ole KERTAAKAAN saanut esim yhtään lahjaa, synttärionnittelua, taloudellista tukea, mitään apua, lastenhoitoa tai edes välittämistä yhtään. Jos nuorempana (alke kaksikymppisenä) pari kertaa erehtyi apua pyytämään, naurettiin vittumaisen ivallista paskaista naurua, ei tietenkään autetti, mutta pilkattin siitä että apua ”kehtasi” pyytää.Tää tylytys on suvuissamme suurten ikäluokkien ihmisten tapa, eli vsnhempiemme lisäksi myös sedät/tädit/enot ja niiden puolisot on aika samanlaisia.
Mutta nytpä tullaan jännään kohtaan. Meidän vanhempiemme - eli vittumaisten tylytyäjien - omat vanhemmat eli isovanhempamme olivat lempeitä ja auttavaisia!
Esim mun äitini vanhemmat maksoivat käsirahan lahjaksi asuntoon (aikanaan liki 20% asunnon hinnasta) ja loput lainasivat nollakorolla. Auttoivat muutoissa, hoitivat lapsia todella paljon, tulivat talkoisiin, antoivat rahaa, ostelivat kodinkoneita, aina soittelivat ja huolehtivat lapsistaan aina kuolemaansa asti.
Samaa oli miehelläkin, isovanhemmat olivat ihanat!Olisi todella kiinnostavaa tietää mikä helvetti meni vinksalleen osassa suurta ikäluokkaa. Sotatraumapaska ei päde meidän suvussa, sodankäynyt isoisä oli esim lempein ihminen maan päällä!
Sen tiedän että isovanhemmat paheksuivat sitä että vanhempamme heittivät lapsensa pihalle 18v iässä.
En ole nähnyt vanhempiani 12 vuoteen (silloin näin sukujuhlissa, eivät tulleet edes puhumaan) ja tää välirikko eli ulosheitto ja vanhempien päätös yhteydenpidon loppumisesta tapahtui siis jo 24v sitten. Olen nyt 42 ja olen ollut koko ikäni ”orpo”. Mulla on kaksi lasta joota vanhempani eivät ole nähneet ikinä eivätkä tiedä edes nimiä tai ikiä. Mieheni vanhemnat ovat sentään nähneet tässä 10v sisällä lapseni kerran.
Joten kyllä tätä esiintyy. Kummatkaan vanhemmistamme ei ole mitään alkkiksia vaan olivat ihan työssäkäyvää keskiluokkaa. Ne vaan olivat... jotenkin luonnevikaisia?
Omat lapseni kasvatan täysin päinvastoin kaikessa. Teen siis aivan kaiken päinvastoin kuin kusipäävanhempani.
Ihan turhaan yleistät tuon koskemaan kaikkia suurten ikäluokkien edustajia puhut täällä palturia. Jos sulla ja miehellä on ollut tyhmät vanhemmat niin ei se todellakaan ole mikään yleinen juttu. Ihan turha täällä haukkua kaikki 40-/50-luvulla syntyneitä sen takia. Ei niiden vanhempien velvollisuus ole hyysätä sulle kaikkea valmiiksi vaan antaa valmiudet siihen että osaat ite järjestää omat asiasi ja olet osannutkin joten hyvin ovat opettaneet.Ihme vinkuja.Musta ois noloa olettaa että vanhemmat järkkää mulle jutut valmiiksi, se tarkoittais etten ite osaa. Jos ei osaa itse, on turha edes kuvitella tai sanoa itseään aikuiseksi.
Hänhän kirjoitti "osassa suurta ikäluokkaa" eikä muutenkaan puhunut kaikista vaan kahdesta suvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miten se äiti voi käskeä lähtemään huomenna kotiin, jos hän kerran on kuollut?
Ei hän silloin vuosikymmeniä sitten ollut kuollut. Ap
Ehkei ole fiksua tehdä ihan kaikkea just päinvastoin kuin omat vanhemmat... siitä seuraa juuri tuo, että joka toinen sukupolvi hyysää ja hemmottelee, joka toinen tylyttää. Olisko kultainen keskitie mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä juuri päinvastainen tilanne aikoinaan. Vanhemmat uhkailivat, kiristivät, syyllistivät, jos jouluna halusi tehdä muutakin on lojua heidän kotonaan. Yllättäen 23 vuotiaana sain tarpeekseni ja sen jälkeen ei ole nähty (tämä ei siis ollut vain jouluna, vaan jatkuvaa painostusta). Tietyllä tapaa suren itsekin perheettömyyttä, vaikka ongelma onkin ihan toisessa ääripäässä.
Omien lasteni kanssa en aio ottaa minkäänlaisia paineita, kun asuvat omissa kodeissaan. Saavat tulla, jos haluavat. Saavat viettää joulut omien mieltymysten mukaan, jos haluavat. Jos haluavat kutsua kotiinsa, tottakai menemme, omien aikataulujen puitteissa. Mutta en myöskään sitoudu olemaan paikalla heitä varten, jos haluamme miehen kanssa jouluksi lämpimään tms, sitten mennään. En järjestä mitään lapsuuden taikajouluja enää aikuisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali käytäntö suurimmalla osalla. Tai ainakin pitäisi olla. Vanhemmat ovat suorittaneet velvollisuutensa kun ovat kasvattaneet sinut täysi-ikäiseksi. Ota nyt vastuu omasta elämästäsi, aikuinen ihminen!
No ei kyllä ole normaali käytäntö suurimmalla osalla.
Ei ehkä suurimmalla osalka mutta erittäin isolla!
Mulla ja miehellä, siis molemmilla meistä, on erittäin tyly ja kylmä suku sekä myös erittäin ilkeät piittaamattomat vanhemmat.
Kotoa potkittiin juurikin 18v iässä ja sanottiin että omillas olet, enää ei auteta. Itse piti hommata asunnot ja työt joilla rahoittaa lukio loppuun ja sit yliopisto.
Kumpikaan meistä ei ole KERTAAKAAN saanut esim yhtään lahjaa, synttärionnittelua, taloudellista tukea, mitään apua, lastenhoitoa tai edes välittämistä yhtään. Jos nuorempana (alke kaksikymppisenä) pari kertaa erehtyi apua pyytämään, naurettiin vittumaisen ivallista paskaista naurua, ei tietenkään autetti, mutta pilkattin siitä että apua ”kehtasi” pyytää.Tää tylytys on suvuissamme suurten ikäluokkien ihmisten tapa, eli vsnhempiemme lisäksi myös sedät/tädit/enot ja niiden puolisot on aika samanlaisia.
Mutta nytpä tullaan jännään kohtaan. Meidän vanhempiemme - eli vittumaisten tylytyäjien - omat vanhemmat eli isovanhempamme olivat lempeitä ja auttavaisia!
Esim mun äitini vanhemmat maksoivat käsirahan lahjaksi asuntoon (aikanaan liki 20% asunnon hinnasta) ja loput lainasivat nollakorolla. Auttoivat muutoissa, hoitivat lapsia todella paljon, tulivat talkoisiin, antoivat rahaa, ostelivat kodinkoneita, aina soittelivat ja huolehtivat lapsistaan aina kuolemaansa asti.
Samaa oli miehelläkin, isovanhemmat olivat ihanat!Olisi todella kiinnostavaa tietää mikä helvetti meni vinksalleen osassa suurta ikäluokkaa. Sotatraumapaska ei päde meidän suvussa, sodankäynyt isoisä oli esim lempein ihminen maan päällä!
Sen tiedän että isovanhemmat paheksuivat sitä että vanhempamme heittivät lapsensa pihalle 18v iässä.
En ole nähnyt vanhempiani 12 vuoteen (silloin näin sukujuhlissa, eivät tulleet edes puhumaan) ja tää välirikko eli ulosheitto ja vanhempien päätös yhteydenpidon loppumisesta tapahtui siis jo 24v sitten. Olen nyt 42 ja olen ollut koko ikäni ”orpo”. Mulla on kaksi lasta joota vanhempani eivät ole nähneet ikinä eivätkä tiedä edes nimiä tai ikiä. Mieheni vanhemnat ovat sentään nähneet tässä 10v sisällä lapseni kerran.
Joten kyllä tätä esiintyy. Kummatkaan vanhemmistamme ei ole mitään alkkiksia vaan olivat ihan työssäkäyvää keskiluokkaa. Ne vaan olivat... jotenkin luonnevikaisia?
Omat lapseni kasvatan täysin päinvastoin kaikessa. Teen siis aivan kaiken päinvastoin kuin kusipäävanhempani.
Ihan turhaan yleistät tuon koskemaan kaikkia suurten ikäluokkien edustajia puhut täällä palturia. Jos sulla ja miehellä on ollut tyhmät vanhemmat niin ei se todellakaan ole mikään yleinen juttu. Ihan turha täällä haukkua kaikki 40-/50-luvulla syntyneitä sen takia. Ei niiden vanhempien velvollisuus ole hyysätä sulle kaikkea valmiiksi vaan antaa valmiudet siihen että osaat ite järjestää omat asiasi ja olet osannutkin joten hyvin ovat opettaneet.Ihme vinkuja.Musta ois noloa olettaa että vanhemmat järkkää mulle jutut valmiiksi, se tarkoittais etten ite osaa. Jos ei osaa itse, on turha edes kuvitella tai sanoa itseään aikuiseksi.
Hänhän kirjoitti "osassa suurta ikäluokkaa" eikä muutenkaan puhunut kaikista vaan kahdesta suvusta.
No eiköhän osassa mitä tahansa ikäluokkaa ole idiootteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali käytäntö suurimmalla osalla. Tai ainakin pitäisi olla. Vanhemmat ovat suorittaneet velvollisuutensa kun ovat kasvattaneet sinut täysi-ikäiseksi. Ota nyt vastuu omasta elämästäsi, aikuinen ihminen!
No ei kyllä ole normaali käytäntö suurimmalla osalla.
Ei ehkä suurimmalla osalka mutta erittäin isolla!
Mulla ja miehellä, siis molemmilla meistä, on erittäin tyly ja kylmä suku sekä myös erittäin ilkeät piittaamattomat vanhemmat.
Kotoa potkittiin juurikin 18v iässä ja sanottiin että omillas olet, enää ei auteta. Itse piti hommata asunnot ja työt joilla rahoittaa lukio loppuun ja sit yliopisto.
Kumpikaan meistä ei ole KERTAAKAAN saanut esim yhtään lahjaa, synttärionnittelua, taloudellista tukea, mitään apua, lastenhoitoa tai edes välittämistä yhtään. Jos nuorempana (alke kaksikymppisenä) pari kertaa erehtyi apua pyytämään, naurettiin vittumaisen ivallista paskaista naurua, ei tietenkään autetti, mutta pilkattin siitä että apua ”kehtasi” pyytää.Tää tylytys on suvuissamme suurten ikäluokkien ihmisten tapa, eli vsnhempiemme lisäksi myös sedät/tädit/enot ja niiden puolisot on aika samanlaisia.
Mutta nytpä tullaan jännään kohtaan. Meidän vanhempiemme - eli vittumaisten tylytyäjien - omat vanhemmat eli isovanhempamme olivat lempeitä ja auttavaisia!
Esim mun äitini vanhemmat maksoivat käsirahan lahjaksi asuntoon (aikanaan liki 20% asunnon hinnasta) ja loput lainasivat nollakorolla. Auttoivat muutoissa, hoitivat lapsia todella paljon, tulivat talkoisiin, antoivat rahaa, ostelivat kodinkoneita, aina soittelivat ja huolehtivat lapsistaan aina kuolemaansa asti.
Samaa oli miehelläkin, isovanhemmat olivat ihanat!Olisi todella kiinnostavaa tietää mikä helvetti meni vinksalleen osassa suurta ikäluokkaa. Sotatraumapaska ei päde meidän suvussa, sodankäynyt isoisä oli esim lempein ihminen maan päällä!
Sen tiedän että isovanhemmat paheksuivat sitä että vanhempamme heittivät lapsensa pihalle 18v iässä.
En ole nähnyt vanhempiani 12 vuoteen (silloin näin sukujuhlissa, eivät tulleet edes puhumaan) ja tää välirikko eli ulosheitto ja vanhempien päätös yhteydenpidon loppumisesta tapahtui siis jo 24v sitten. Olen nyt 42 ja olen ollut koko ikäni ”orpo”. Mulla on kaksi lasta joota vanhempani eivät ole nähneet ikinä eivätkä tiedä edes nimiä tai ikiä. Mieheni vanhemnat ovat sentään nähneet tässä 10v sisällä lapseni kerran.
Joten kyllä tätä esiintyy. Kummatkaan vanhemmistamme ei ole mitään alkkiksia vaan olivat ihan työssäkäyvää keskiluokkaa. Ne vaan olivat... jotenkin luonnevikaisia?
Omat lapseni kasvatan täysin päinvastoin kaikessa. Teen siis aivan kaiken päinvastoin kuin kusipäävanhempani.
Ihan turhaan yleistät tuon koskemaan kaikkia suurten ikäluokkien edustajia puhut täällä palturia. Jos sulla ja miehellä on ollut tyhmät vanhemmat niin ei se todellakaan ole mikään yleinen juttu. Ihan turha täällä haukkua kaikki 40-/50-luvulla syntyneitä sen takia. Ei niiden vanhempien velvollisuus ole hyysätä sulle kaikkea valmiiksi vaan antaa valmiudet siihen että osaat ite järjestää omat asiasi ja olet osannutkin joten hyvin ovat opettaneet.Ihme vinkuja.Musta ois noloa olettaa että vanhemmat järkkää mulle jutut valmiiksi, se tarkoittais etten ite osaa. Jos ei osaa itse, on turha edes kuvitella tai sanoa itseään aikuiseksi.
Mikä sinua vaivaa, miksi haluat mitätöidä toisen kokemuksen? Ei se vähättelyllä muutu, kunpa muuttuisikin. Lisäksi vääristelet toisen kirjoittamaa yleistäen sen, liioittelet puhuen hyysäämisestiä ja valmiiksi järkkäämisestä. Vastaavaa sukua on meilläkin, kuten hänellä jolle kommentoit. 40-luvulla syntyneet vanhempamme ovat empatiakyvyttömiä, itsekkäitä, jotka veivät lasten lahjatkin lapsilta. Kun taas isovanhempamme olivat empaattisia, välittäviä, huolehtivia, rakastavia. Ihmettele minäkin, mite ero sukupolvien välillä on nuin suuri. Isovanhemmat olivat jouluihmisiä, vanhemmat ottajia ja saajia. Seuraavat sukupolvet omillaan toimeentulijoita, yksinäisiä jouluviettäjiä isovanhempien kuoltua. Nämä ovat meidän suvun piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali käytäntö suurimmalla osalla. Tai ainakin pitäisi olla. Vanhemmat ovat suorittaneet velvollisuutensa kun ovat kasvattaneet sinut täysi-ikäiseksi. Ota nyt vastuu omasta elämästäsi, aikuinen ihminen!
No ei kyllä ole normaali käytäntö suurimmalla osalla.
Ei ehkä suurimmalla osalka mutta erittäin isolla!
Mulla ja miehellä, siis molemmilla meistä, on erittäin tyly ja kylmä suku sekä myös erittäin ilkeät piittaamattomat vanhemmat.
Kotoa potkittiin juurikin 18v iässä ja sanottiin että omillas olet, enää ei auteta. Itse piti hommata asunnot ja työt joilla rahoittaa lukio loppuun ja sit yliopisto.
Kumpikaan meistä ei ole KERTAAKAAN saanut esim yhtään lahjaa, synttärionnittelua, taloudellista tukea, mitään apua, lastenhoitoa tai edes välittämistä yhtään. Jos nuorempana (alke kaksikymppisenä) pari kertaa erehtyi apua pyytämään, naurettiin vittumaisen ivallista paskaista naurua, ei tietenkään autetti, mutta pilkattin siitä että apua ”kehtasi” pyytää.Tää tylytys on suvuissamme suurten ikäluokkien ihmisten tapa, eli vsnhempiemme lisäksi myös sedät/tädit/enot ja niiden puolisot on aika samanlaisia.
Mutta nytpä tullaan jännään kohtaan. Meidän vanhempiemme - eli vittumaisten tylytyäjien - omat vanhemmat eli isovanhempamme olivat lempeitä ja auttavaisia!
Esim mun äitini vanhemmat maksoivat käsirahan lahjaksi asuntoon (aikanaan liki 20% asunnon hinnasta) ja loput lainasivat nollakorolla. Auttoivat muutoissa, hoitivat lapsia todella paljon, tulivat talkoisiin, antoivat rahaa, ostelivat kodinkoneita, aina soittelivat ja huolehtivat lapsistaan aina kuolemaansa asti.
Samaa oli miehelläkin, isovanhemmat olivat ihanat!Olisi todella kiinnostavaa tietää mikä helvetti meni vinksalleen osassa suurta ikäluokkaa. Sotatraumapaska ei päde meidän suvussa, sodankäynyt isoisä oli esim lempein ihminen maan päällä!
Sen tiedän että isovanhemmat paheksuivat sitä että vanhempamme heittivät lapsensa pihalle 18v iässä.
En ole nähnyt vanhempiani 12 vuoteen (silloin näin sukujuhlissa, eivät tulleet edes puhumaan) ja tää välirikko eli ulosheitto ja vanhempien päätös yhteydenpidon loppumisesta tapahtui siis jo 24v sitten. Olen nyt 42 ja olen ollut koko ikäni ”orpo”. Mulla on kaksi lasta joota vanhempani eivät ole nähneet ikinä eivätkä tiedä edes nimiä tai ikiä. Mieheni vanhemnat ovat sentään nähneet tässä 10v sisällä lapseni kerran.
Joten kyllä tätä esiintyy. Kummatkaan vanhemmistamme ei ole mitään alkkiksia vaan olivat ihan työssäkäyvää keskiluokkaa. Ne vaan olivat... jotenkin luonnevikaisia?
Omat lapseni kasvatan täysin päinvastoin kaikessa. Teen siis aivan kaiken päinvastoin kuin kusipäävanhempani.
Ihan turhaan yleistät tuon koskemaan kaikkia suurten ikäluokkien edustajia puhut täällä palturia. Jos sulla ja miehellä on ollut tyhmät vanhemmat niin ei se todellakaan ole mikään yleinen juttu. Ihan turha täällä haukkua kaikki 40-/50-luvulla syntyneitä sen takia. Ei niiden vanhempien velvollisuus ole hyysätä sulle kaikkea valmiiksi vaan antaa valmiudet siihen että osaat ite järjestää omat asiasi ja olet osannutkin joten hyvin ovat opettaneet.Ihme vinkuja.Musta ois noloa olettaa että vanhemmat järkkää mulle jutut valmiiksi, se tarkoittais etten ite osaa. Jos ei osaa itse, on turha edes kuvitella tai sanoa itseään aikuiseksi.
Mikä sinua vaivaa, miksi haluat mitätöidä toisen kokemuksen? Ei se vähättelyllä muutu, kunpa muuttuisikin. Lisäksi vääristelet toisen kirjoittamaa yleistäen sen, liioittelet puhuen hyysäämisestiä ja valmiiksi järkkäämisestä. Vastaavaa sukua on meilläkin, kuten hänellä jolle kommentoit. 40-luvulla syntyneet vanhempamme ovat empatiakyvyttömiä, itsekkäitä, jotka veivät lasten lahjatkin lapsilta. Kun taas isovanhempamme olivat empaattisia, välittäviä, huolehtivia, rakastavia. Ihmettele minäkin, mite ero sukupolvien välillä on nuin suuri. Isovanhemmat olivat jouluihmisiä, vanhemmat ottajia ja saajia. Seuraavat sukupolvet omillaan toimeentulijoita, yksinäisiä jouluviettäjiä isovanhempien kuoltua. Nämä ovat meidän suvun piirteitä.
Siitä on ihan tutkimustietoakin, että keskimäärin ihmiset kokevat isovanhemman ikäluokan parempana kuin vanhempiensa. Johtuen pitkälti juuri siitä, että pääsääntöisesti sitä yrittää välttää omien vanhempien virheitä mutta usein se menee överiksi. Tyyliin äiti hössötti liikaa -> itse on liian välinpitämätön -> seuraava sukupolvi kaipaa taas sitä hössötystä, mistä on jäänyt paitsi. Eli kokemus on ihan todellinen, mutta sen käsittelyssä voi auttaa, että tiedostaa taustalla vaikuttavia syy-seuraussuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali käytäntö suurimmalla osalla. Tai ainakin pitäisi olla. Vanhemmat ovat suorittaneet velvollisuutensa kun ovat kasvattaneet sinut täysi-ikäiseksi. Ota nyt vastuu omasta elämästäsi, aikuinen ihminen!
No ei kyllä ole normaali käytäntö suurimmalla osalla.
Ei ehkä suurimmalla osalka mutta erittäin isolla!
Mulla ja miehellä, siis molemmilla meistä, on erittäin tyly ja kylmä suku sekä myös erittäin ilkeät piittaamattomat vanhemmat.
Kotoa potkittiin juurikin 18v iässä ja sanottiin että omillas olet, enää ei auteta. Itse piti hommata asunnot ja työt joilla rahoittaa lukio loppuun ja sit yliopisto.
Kumpikaan meistä ei ole KERTAAKAAN saanut esim yhtään lahjaa, synttärionnittelua, taloudellista tukea, mitään apua, lastenhoitoa tai edes välittämistä yhtään. Jos nuorempana (alke kaksikymppisenä) pari kertaa erehtyi apua pyytämään, naurettiin vittumaisen ivallista paskaista naurua, ei tietenkään autetti, mutta pilkattin siitä että apua ”kehtasi” pyytää.Tää tylytys on suvuissamme suurten ikäluokkien ihmisten tapa, eli vsnhempiemme lisäksi myös sedät/tädit/enot ja niiden puolisot on aika samanlaisia.
Mutta nytpä tullaan jännään kohtaan. Meidän vanhempiemme - eli vittumaisten tylytyäjien - omat vanhemmat eli isovanhempamme olivat lempeitä ja auttavaisia!
Esim mun äitini vanhemmat maksoivat käsirahan lahjaksi asuntoon (aikanaan liki 20% asunnon hinnasta) ja loput lainasivat nollakorolla. Auttoivat muutoissa, hoitivat lapsia todella paljon, tulivat talkoisiin, antoivat rahaa, ostelivat kodinkoneita, aina soittelivat ja huolehtivat lapsistaan aina kuolemaansa asti.
Samaa oli miehelläkin, isovanhemmat olivat ihanat!Olisi todella kiinnostavaa tietää mikä helvetti meni vinksalleen osassa suurta ikäluokkaa. Sotatraumapaska ei päde meidän suvussa, sodankäynyt isoisä oli esim lempein ihminen maan päällä!
Sen tiedän että isovanhemmat paheksuivat sitä että vanhempamme heittivät lapsensa pihalle 18v iässä.
En ole nähnyt vanhempiani 12 vuoteen (silloin näin sukujuhlissa, eivät tulleet edes puhumaan) ja tää välirikko eli ulosheitto ja vanhempien päätös yhteydenpidon loppumisesta tapahtui siis jo 24v sitten. Olen nyt 42 ja olen ollut koko ikäni ”orpo”. Mulla on kaksi lasta joota vanhempani eivät ole nähneet ikinä eivätkä tiedä edes nimiä tai ikiä. Mieheni vanhemnat ovat sentään nähneet tässä 10v sisällä lapseni kerran.
Joten kyllä tätä esiintyy. Kummatkaan vanhemmistamme ei ole mitään alkkiksia vaan olivat ihan työssäkäyvää keskiluokkaa. Ne vaan olivat... jotenkin luonnevikaisia?
Omat lapseni kasvatan täysin päinvastoin kaikessa. Teen siis aivan kaiken päinvastoin kuin kusipäävanhempani.
Ihan turhaan yleistät tuon koskemaan kaikkia suurten ikäluokkien edustajia puhut täällä palturia. Jos sulla ja miehellä on ollut tyhmät vanhemmat niin ei se todellakaan ole mikään yleinen juttu. Ihan turha täällä haukkua kaikki 40-/50-luvulla syntyneitä sen takia. Ei niiden vanhempien velvollisuus ole hyysätä sulle kaikkea valmiiksi vaan antaa valmiudet siihen että osaat ite järjestää omat asiasi ja olet osannutkin joten hyvin ovat opettaneet.Ihme vinkuja.Musta ois noloa olettaa että vanhemmat järkkää mulle jutut valmiiksi, se tarkoittais etten ite osaa. Jos ei osaa itse, on turha edes kuvitella tai sanoa itseään aikuiseksi.
Mikä sinua vaivaa, miksi haluat mitätöidä toisen kokemuksen? Ei se vähättelyllä muutu, kunpa muuttuisikin. Lisäksi vääristelet toisen kirjoittamaa yleistäen sen, liioittelet puhuen hyysäämisestiä ja valmiiksi järkkäämisestä. Vastaavaa sukua on meilläkin, kuten hänellä jolle kommentoit. 40-luvulla syntyneet vanhempamme ovat empatiakyvyttömiä, itsekkäitä, jotka veivät lasten lahjatkin lapsilta. Kun taas isovanhempamme olivat empaattisia, välittäviä, huolehtivia, rakastavia. Ihmettele minäkin, mite ero sukupolvien välillä on nuin suuri. Isovanhemmat olivat jouluihmisiä, vanhemmat ottajia ja saajia. Seuraavat sukupolvet omillaan toimeentulijoita, yksinäisiä jouluviettäjiä isovanhempien kuoltua. Nämä ovat meidän suvun piirteitä.
Siitä on ihan tutkimustietoakin, että keskimäärin ihmiset kokevat isovanhemman ikäluokan parempana kuin vanhempiensa. Johtuen pitkälti juuri siitä, että pääsääntöisesti sitä yrittää välttää omien vanhempien virheitä mutta usein se menee överiksi. Tyyliin äiti hössötti liikaa -> itse on liian välinpitämätön -> seuraava sukupolvi kaipaa taas sitä hössötystä, mistä on jäänyt paitsi. Eli kokemus on ihan todellinen, mutta sen käsittelyssä voi auttaa, että tiedostaa taustalla vaikuttavia syy-seuraussuhteita.
Kerropa sinä, miksi ennen sotia syntyneet isovanhemmat ovat empaattisempia kaikkia ihmisiä kohtaan kuin itsekkäät, suuret ikäluokkalaiset? Olisi helpompi käsitellä syy-seuraussuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali käytäntö suurimmalla osalla. Tai ainakin pitäisi olla. Vanhemmat ovat suorittaneet velvollisuutensa kun ovat kasvattaneet sinut täysi-ikäiseksi. Ota nyt vastuu omasta elämästäsi, aikuinen ihminen!
No ei kyllä ole normaali käytäntö suurimmalla osalla.
Ei ehkä suurimmalla osalka mutta erittäin isolla!
Mulla ja miehellä, siis molemmilla meistä, on erittäin tyly ja kylmä suku sekä myös erittäin ilkeät piittaamattomat vanhemmat.
Kotoa potkittiin juurikin 18v iässä ja sanottiin että omillas olet, enää ei auteta. Itse piti hommata asunnot ja työt joilla rahoittaa lukio loppuun ja sit yliopisto.
Kumpikaan meistä ei ole KERTAAKAAN saanut esim yhtään lahjaa, synttärionnittelua, taloudellista tukea, mitään apua, lastenhoitoa tai edes välittämistä yhtään. Jos nuorempana (alke kaksikymppisenä) pari kertaa erehtyi apua pyytämään, naurettiin vittumaisen ivallista paskaista naurua, ei tietenkään autetti, mutta pilkattin siitä että apua ”kehtasi” pyytää.Tää tylytys on suvuissamme suurten ikäluokkien ihmisten tapa, eli vsnhempiemme lisäksi myös sedät/tädit/enot ja niiden puolisot on aika samanlaisia.
Mutta nytpä tullaan jännään kohtaan. Meidän vanhempiemme - eli vittumaisten tylytyäjien - omat vanhemmat eli isovanhempamme olivat lempeitä ja auttavaisia!
Esim mun äitini vanhemmat maksoivat käsirahan lahjaksi asuntoon (aikanaan liki 20% asunnon hinnasta) ja loput lainasivat nollakorolla. Auttoivat muutoissa, hoitivat lapsia todella paljon, tulivat talkoisiin, antoivat rahaa, ostelivat kodinkoneita, aina soittelivat ja huolehtivat lapsistaan aina kuolemaansa asti.
Samaa oli miehelläkin, isovanhemmat olivat ihanat!Olisi todella kiinnostavaa tietää mikä helvetti meni vinksalleen osassa suurta ikäluokkaa. Sotatraumapaska ei päde meidän suvussa, sodankäynyt isoisä oli esim lempein ihminen maan päällä!
Sen tiedän että isovanhemmat paheksuivat sitä että vanhempamme heittivät lapsensa pihalle 18v iässä.
En ole nähnyt vanhempiani 12 vuoteen (silloin näin sukujuhlissa, eivät tulleet edes puhumaan) ja tää välirikko eli ulosheitto ja vanhempien päätös yhteydenpidon loppumisesta tapahtui siis jo 24v sitten. Olen nyt 42 ja olen ollut koko ikäni ”orpo”. Mulla on kaksi lasta joota vanhempani eivät ole nähneet ikinä eivätkä tiedä edes nimiä tai ikiä. Mieheni vanhemnat ovat sentään nähneet tässä 10v sisällä lapseni kerran.
Joten kyllä tätä esiintyy. Kummatkaan vanhemmistamme ei ole mitään alkkiksia vaan olivat ihan työssäkäyvää keskiluokkaa. Ne vaan olivat... jotenkin luonnevikaisia?
Omat lapseni kasvatan täysin päinvastoin kaikessa. Teen siis aivan kaiken päinvastoin kuin kusipäävanhempani.
Ihan turhaan yleistät tuon koskemaan kaikkia suurten ikäluokkien edustajia puhut täällä palturia. Jos sulla ja miehellä on ollut tyhmät vanhemmat niin ei se todellakaan ole mikään yleinen juttu. Ihan turha täällä haukkua kaikki 40-/50-luvulla syntyneitä sen takia. Ei niiden vanhempien velvollisuus ole hyysätä sulle kaikkea valmiiksi vaan antaa valmiudet siihen että osaat ite järjestää omat asiasi ja olet osannutkin joten hyvin ovat opettaneet.Ihme vinkuja.Musta ois noloa olettaa että vanhemmat järkkää mulle jutut valmiiksi, se tarkoittais etten ite osaa. Jos ei osaa itse, on turha edes kuvitella tai sanoa itseään aikuiseksi.
Mikä sinua vaivaa, miksi haluat mitätöidä toisen kokemuksen? Ei se vähättelyllä muutu, kunpa muuttuisikin. Lisäksi vääristelet toisen kirjoittamaa yleistäen sen, liioittelet puhuen hyysäämisestiä ja valmiiksi järkkäämisestä. Vastaavaa sukua on meilläkin, kuten hänellä jolle kommentoit. 40-luvulla syntyneet vanhempamme ovat empatiakyvyttömiä, itsekkäitä, jotka veivät lasten lahjatkin lapsilta. Kun taas isovanhempamme olivat empaattisia, välittäviä, huolehtivia, rakastavia. Ihmettele minäkin, mite ero sukupolvien välillä on nuin suuri. Isovanhemmat olivat jouluihmisiä, vanhemmat ottajia ja saajia. Seuraavat sukupolvet omillaan toimeentulijoita, yksinäisiä jouluviettäjiä isovanhempien kuoltua. Nämä ovat meidän suvun piirteitä.
Siitä on ihan tutkimustietoakin, että keskimäärin ihmiset kokevat isovanhemman ikäluokan parempana kuin vanhempiensa. Johtuen pitkälti juuri siitä, että pääsääntöisesti sitä yrittää välttää omien vanhempien virheitä mutta usein se menee överiksi. Tyyliin äiti hössötti liikaa -> itse on liian välinpitämätön -> seuraava sukupolvi kaipaa taas sitä hössötystä, mistä on jäänyt paitsi. Eli kokemus on ihan todellinen, mutta sen käsittelyssä voi auttaa, että tiedostaa taustalla vaikuttavia syy-seuraussuhteita.
Kerropa sinä, miksi ennen sotia syntyneet isovanhemmat ovat empaattisempia kaikkia ihmisiä kohtaan kuin itsekkäät, suuret ikäluokkalaiset? Olisi helpompi käsitellä syy-seuraussuhteita.
Yleistäminen onkin niin hedelmällistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali käytäntö suurimmalla osalla. Tai ainakin pitäisi olla. Vanhemmat ovat suorittaneet velvollisuutensa kun ovat kasvattaneet sinut täysi-ikäiseksi. Ota nyt vastuu omasta elämästäsi, aikuinen ihminen!
No ei kyllä ole normaali käytäntö suurimmalla osalla.
Ei ehkä suurimmalla osalka mutta erittäin isolla!
Mulla ja miehellä, siis molemmilla meistä, on erittäin tyly ja kylmä suku sekä myös erittäin ilkeät piittaamattomat vanhemmat.
Kotoa potkittiin juurikin 18v iässä ja sanottiin että omillas olet, enää ei auteta. Itse piti hommata asunnot ja työt joilla rahoittaa lukio loppuun ja sit yliopisto.
Kumpikaan meistä ei ole KERTAAKAAN saanut esim yhtään lahjaa, synttärionnittelua, taloudellista tukea, mitään apua, lastenhoitoa tai edes välittämistä yhtään. Jos nuorempana (alke kaksikymppisenä) pari kertaa erehtyi apua pyytämään, naurettiin vittumaisen ivallista paskaista naurua, ei tietenkään autetti, mutta pilkattin siitä että apua ”kehtasi” pyytää.Tää tylytys on suvuissamme suurten ikäluokkien ihmisten tapa, eli vsnhempiemme lisäksi myös sedät/tädit/enot ja niiden puolisot on aika samanlaisia.
Mutta nytpä tullaan jännään kohtaan. Meidän vanhempiemme - eli vittumaisten tylytyäjien - omat vanhemmat eli isovanhempamme olivat lempeitä ja auttavaisia!
Esim mun äitini vanhemmat maksoivat käsirahan lahjaksi asuntoon (aikanaan liki 20% asunnon hinnasta) ja loput lainasivat nollakorolla. Auttoivat muutoissa, hoitivat lapsia todella paljon, tulivat talkoisiin, antoivat rahaa, ostelivat kodinkoneita, aina soittelivat ja huolehtivat lapsistaan aina kuolemaansa asti.
Samaa oli miehelläkin, isovanhemmat olivat ihanat!Olisi todella kiinnostavaa tietää mikä helvetti meni vinksalleen osassa suurta ikäluokkaa. Sotatraumapaska ei päde meidän suvussa, sodankäynyt isoisä oli esim lempein ihminen maan päällä!
Sen tiedän että isovanhemmat paheksuivat sitä että vanhempamme heittivät lapsensa pihalle 18v iässä.
En ole nähnyt vanhempiani 12 vuoteen (silloin näin sukujuhlissa, eivät tulleet edes puhumaan) ja tää välirikko eli ulosheitto ja vanhempien päätös yhteydenpidon loppumisesta tapahtui siis jo 24v sitten. Olen nyt 42 ja olen ollut koko ikäni ”orpo”. Mulla on kaksi lasta joota vanhempani eivät ole nähneet ikinä eivätkä tiedä edes nimiä tai ikiä. Mieheni vanhemnat ovat sentään nähneet tässä 10v sisällä lapseni kerran.
Joten kyllä tätä esiintyy. Kummatkaan vanhemmistamme ei ole mitään alkkiksia vaan olivat ihan työssäkäyvää keskiluokkaa. Ne vaan olivat... jotenkin luonnevikaisia?
Omat lapseni kasvatan täysin päinvastoin kaikessa. Teen siis aivan kaiken päinvastoin kuin kusipäävanhempani.
Ihan turhaan yleistät tuon koskemaan kaikkia suurten ikäluokkien edustajia puhut täällä palturia. Jos sulla ja miehellä on ollut tyhmät vanhemmat niin ei se todellakaan ole mikään yleinen juttu. Ihan turha täällä haukkua kaikki 40-/50-luvulla syntyneitä sen takia. Ei niiden vanhempien velvollisuus ole hyysätä sulle kaikkea valmiiksi vaan antaa valmiudet siihen että osaat ite järjestää omat asiasi ja olet osannutkin joten hyvin ovat opettaneet.Ihme vinkuja.Musta ois noloa olettaa että vanhemmat järkkää mulle jutut valmiiksi, se tarkoittais etten ite osaa. Jos ei osaa itse, on turha edes kuvitella tai sanoa itseään aikuiseksi.
Mikä sinua vaivaa, miksi haluat mitätöidä toisen kokemuksen? Ei se vähättelyllä muutu, kunpa muuttuisikin. Lisäksi vääristelet toisen kirjoittamaa yleistäen sen, liioittelet puhuen hyysäämisestiä ja valmiiksi järkkäämisestä. Vastaavaa sukua on meilläkin, kuten hänellä jolle kommentoit. 40-luvulla syntyneet vanhempamme ovat empatiakyvyttömiä, itsekkäitä, jotka veivät lasten lahjatkin lapsilta. Kun taas isovanhempamme olivat empaattisia, välittäviä, huolehtivia, rakastavia. Ihmettele minäkin, mite ero sukupolvien välillä on nuin suuri. Isovanhemmat olivat jouluihmisiä, vanhemmat ottajia ja saajia. Seuraavat sukupolvet omillaan toimeentulijoita, yksinäisiä jouluviettäjiä isovanhempien kuoltua. Nämä ovat meidän suvun piirteitä.
Siitä on ihan tutkimustietoakin, että keskimäärin ihmiset kokevat isovanhemman ikäluokan parempana kuin vanhempiensa. Johtuen pitkälti juuri siitä, että pääsääntöisesti sitä yrittää välttää omien vanhempien virheitä mutta usein se menee överiksi. Tyyliin äiti hössötti liikaa -> itse on liian välinpitämätön -> seuraava sukupolvi kaipaa taas sitä hössötystä, mistä on jäänyt paitsi. Eli kokemus on ihan todellinen, mutta sen käsittelyssä voi auttaa, että tiedostaa taustalla vaikuttavia syy-seuraussuhteita.
Kerropa sinä, miksi ennen sotia syntyneet isovanhemmat ovat empaattisempia kaikkia ihmisiä kohtaan kuin itsekkäät, suuret ikäluokkalaiset? Olisi helpompi käsitellä syy-seuraussuhteita.
Yleistäminen onkin niin hedelmällistä.
Saivartelu vasta onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali käytäntö suurimmalla osalla. Tai ainakin pitäisi olla. Vanhemmat ovat suorittaneet velvollisuutensa kun ovat kasvattaneet sinut täysi-ikäiseksi. Ota nyt vastuu omasta elämästäsi, aikuinen ihminen!
No ei kyllä ole normaali käytäntö suurimmalla osalla.
Ei ehkä suurimmalla osalka mutta erittäin isolla!
Mulla ja miehellä, siis molemmilla meistä, on erittäin tyly ja kylmä suku sekä myös erittäin ilkeät piittaamattomat vanhemmat.
Kotoa potkittiin juurikin 18v iässä ja sanottiin että omillas olet, enää ei auteta. Itse piti hommata asunnot ja työt joilla rahoittaa lukio loppuun ja sit yliopisto.
Kumpikaan meistä ei ole KERTAAKAAN saanut esim yhtään lahjaa, synttärionnittelua, taloudellista tukea, mitään apua, lastenhoitoa tai edes välittämistä yhtään. Jos nuorempana (alke kaksikymppisenä) pari kertaa erehtyi apua pyytämään, naurettiin vittumaisen ivallista paskaista naurua, ei tietenkään autetti, mutta pilkattin siitä että apua ”kehtasi” pyytää.Tää tylytys on suvuissamme suurten ikäluokkien ihmisten tapa, eli vsnhempiemme lisäksi myös sedät/tädit/enot ja niiden puolisot on aika samanlaisia.
Mutta nytpä tullaan jännään kohtaan. Meidän vanhempiemme - eli vittumaisten tylytyäjien - omat vanhemmat eli isovanhempamme olivat lempeitä ja auttavaisia!
Esim mun äitini vanhemmat maksoivat käsirahan lahjaksi asuntoon (aikanaan liki 20% asunnon hinnasta) ja loput lainasivat nollakorolla. Auttoivat muutoissa, hoitivat lapsia todella paljon, tulivat talkoisiin, antoivat rahaa, ostelivat kodinkoneita, aina soittelivat ja huolehtivat lapsistaan aina kuolemaansa asti.
Samaa oli miehelläkin, isovanhemmat olivat ihanat!Olisi todella kiinnostavaa tietää mikä helvetti meni vinksalleen osassa suurta ikäluokkaa. Sotatraumapaska ei päde meidän suvussa, sodankäynyt isoisä oli esim lempein ihminen maan päällä!
Sen tiedän että isovanhemmat paheksuivat sitä että vanhempamme heittivät lapsensa pihalle 18v iässä.
En ole nähnyt vanhempiani 12 vuoteen (silloin näin sukujuhlissa, eivät tulleet edes puhumaan) ja tää välirikko eli ulosheitto ja vanhempien päätös yhteydenpidon loppumisesta tapahtui siis jo 24v sitten. Olen nyt 42 ja olen ollut koko ikäni ”orpo”. Mulla on kaksi lasta joota vanhempani eivät ole nähneet ikinä eivätkä tiedä edes nimiä tai ikiä. Mieheni vanhemnat ovat sentään nähneet tässä 10v sisällä lapseni kerran.
Joten kyllä tätä esiintyy. Kummatkaan vanhemmistamme ei ole mitään alkkiksia vaan olivat ihan työssäkäyvää keskiluokkaa. Ne vaan olivat... jotenkin luonnevikaisia?
Omat lapseni kasvatan täysin päinvastoin kaikessa. Teen siis aivan kaiken päinvastoin kuin kusipäävanhempani.
Ihan turhaan yleistät tuon koskemaan kaikkia suurten ikäluokkien edustajia puhut täällä palturia. Jos sulla ja miehellä on ollut tyhmät vanhemmat niin ei se todellakaan ole mikään yleinen juttu. Ihan turha täällä haukkua kaikki 40-/50-luvulla syntyneitä sen takia. Ei niiden vanhempien velvollisuus ole hyysätä sulle kaikkea valmiiksi vaan antaa valmiudet siihen että osaat ite järjestää omat asiasi ja olet osannutkin joten hyvin ovat opettaneet.Ihme vinkuja.Musta ois noloa olettaa että vanhemmat järkkää mulle jutut valmiiksi, se tarkoittais etten ite osaa. Jos ei osaa itse, on turha edes kuvitella tai sanoa itseään aikuiseksi.
Mikä sinua vaivaa, miksi haluat mitätöidä toisen kokemuksen? Ei se vähättelyllä muutu, kunpa muuttuisikin. Lisäksi vääristelet toisen kirjoittamaa yleistäen sen, liioittelet puhuen hyysäämisestiä ja valmiiksi järkkäämisestä. Vastaavaa sukua on meilläkin, kuten hänellä jolle kommentoit. 40-luvulla syntyneet vanhempamme ovat empatiakyvyttömiä, itsekkäitä, jotka veivät lasten lahjatkin lapsilta. Kun taas isovanhempamme olivat empaattisia, välittäviä, huolehtivia, rakastavia. Ihmettele minäkin, mite ero sukupolvien välillä on nuin suuri. Isovanhemmat olivat jouluihmisiä, vanhemmat ottajia ja saajia. Seuraavat sukupolvet omillaan toimeentulijoita, yksinäisiä jouluviettäjiä isovanhempien kuoltua. Nämä ovat meidän suvun piirteitä.
Siitä on ihan tutkimustietoakin, että keskimäärin ihmiset kokevat isovanhemman ikäluokan parempana kuin vanhempiensa. Johtuen pitkälti juuri siitä, että pääsääntöisesti sitä yrittää välttää omien vanhempien virheitä mutta usein se menee överiksi. Tyyliin äiti hössötti liikaa -> itse on liian välinpitämätön -> seuraava sukupolvi kaipaa taas sitä hössötystä, mistä on jäänyt paitsi. Eli kokemus on ihan todellinen, mutta sen käsittelyssä voi auttaa, että tiedostaa taustalla vaikuttavia syy-seuraussuhteita.
Tietenkin. Vanhempien pitää kasvattaa. Asettaa rajoja, kieltää, käskeä ja vaatia. Isovanhemmat taas saavat hemmotella mielin määrin. Minusta on ihanaa olla mummoikäinen, kun ei ole enää kasvatusvastuuta vaan saa olla lapsenlapsille just niin höveli ja hauska mummu kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali käytäntö suurimmalla osalla. Tai ainakin pitäisi olla. Vanhemmat ovat suorittaneet velvollisuutensa kun ovat kasvattaneet sinut täysi-ikäiseksi. Ota nyt vastuu omasta elämästäsi, aikuinen ihminen!
No ei kyllä ole normaali käytäntö suurimmalla osalla.
Ei ehkä suurimmalla osalka mutta erittäin isolla!
Mulla ja miehellä, siis molemmilla meistä, on erittäin tyly ja kylmä suku sekä myös erittäin ilkeät piittaamattomat vanhemmat.
Kotoa potkittiin juurikin 18v iässä ja sanottiin että omillas olet, enää ei auteta. Itse piti hommata asunnot ja työt joilla rahoittaa lukio loppuun ja sit yliopisto.
Kumpikaan meistä ei ole KERTAAKAAN saanut esim yhtään lahjaa, synttärionnittelua, taloudellista tukea, mitään apua, lastenhoitoa tai edes välittämistä yhtään. Jos nuorempana (alke kaksikymppisenä) pari kertaa erehtyi apua pyytämään, naurettiin vittumaisen ivallista paskaista naurua, ei tietenkään autetti, mutta pilkattin siitä että apua ”kehtasi” pyytää.Tää tylytys on suvuissamme suurten ikäluokkien ihmisten tapa, eli vsnhempiemme lisäksi myös sedät/tädit/enot ja niiden puolisot on aika samanlaisia.
Mutta nytpä tullaan jännään kohtaan. Meidän vanhempiemme - eli vittumaisten tylytyäjien - omat vanhemmat eli isovanhempamme olivat lempeitä ja auttavaisia!
Esim mun äitini vanhemmat maksoivat käsirahan lahjaksi asuntoon (aikanaan liki 20% asunnon hinnasta) ja loput lainasivat nollakorolla. Auttoivat muutoissa, hoitivat lapsia todella paljon, tulivat talkoisiin, antoivat rahaa, ostelivat kodinkoneita, aina soittelivat ja huolehtivat lapsistaan aina kuolemaansa asti.
Samaa oli miehelläkin, isovanhemmat olivat ihanat!Olisi todella kiinnostavaa tietää mikä helvetti meni vinksalleen osassa suurta ikäluokkaa. Sotatraumapaska ei päde meidän suvussa, sodankäynyt isoisä oli esim lempein ihminen maan päällä!
Sen tiedän että isovanhemmat paheksuivat sitä että vanhempamme heittivät lapsensa pihalle 18v iässä.
En ole nähnyt vanhempiani 12 vuoteen (silloin näin sukujuhlissa, eivät tulleet edes puhumaan) ja tää välirikko eli ulosheitto ja vanhempien päätös yhteydenpidon loppumisesta tapahtui siis jo 24v sitten. Olen nyt 42 ja olen ollut koko ikäni ”orpo”. Mulla on kaksi lasta joota vanhempani eivät ole nähneet ikinä eivätkä tiedä edes nimiä tai ikiä. Mieheni vanhemnat ovat sentään nähneet tässä 10v sisällä lapseni kerran.
Joten kyllä tätä esiintyy. Kummatkaan vanhemmistamme ei ole mitään alkkiksia vaan olivat ihan työssäkäyvää keskiluokkaa. Ne vaan olivat... jotenkin luonnevikaisia?
Omat lapseni kasvatan täysin päinvastoin kaikessa. Teen siis aivan kaiken päinvastoin kuin kusipäävanhempani.
Ihan turhaan yleistät tuon koskemaan kaikkia suurten ikäluokkien edustajia puhut täällä palturia. Jos sulla ja miehellä on ollut tyhmät vanhemmat niin ei se todellakaan ole mikään yleinen juttu. Ihan turha täällä haukkua kaikki 40-/50-luvulla syntyneitä sen takia. Ei niiden vanhempien velvollisuus ole hyysätä sulle kaikkea valmiiksi vaan antaa valmiudet siihen että osaat ite järjestää omat asiasi ja olet osannutkin joten hyvin ovat opettaneet.Ihme vinkuja.Musta ois noloa olettaa että vanhemmat järkkää mulle jutut valmiiksi, se tarkoittais etten ite osaa. Jos ei osaa itse, on turha edes kuvitella tai sanoa itseään aikuiseksi.
Mikä sinua vaivaa, miksi haluat mitätöidä toisen kokemuksen? Ei se vähättelyllä muutu, kunpa muuttuisikin. Lisäksi vääristelet toisen kirjoittamaa yleistäen sen, liioittelet puhuen hyysäämisestiä ja valmiiksi järkkäämisestä. Vastaavaa sukua on meilläkin, kuten hänellä jolle kommentoit. 40-luvulla syntyneet vanhempamme ovat empatiakyvyttömiä, itsekkäitä, jotka veivät lasten lahjatkin lapsilta. Kun taas isovanhempamme olivat empaattisia, välittäviä, huolehtivia, rakastavia. Ihmettele minäkin, mite ero sukupolvien välillä on nuin suuri. Isovanhemmat olivat jouluihmisiä, vanhemmat ottajia ja saajia. Seuraavat sukupolvet omillaan toimeentulijoita, yksinäisiä jouluviettäjiä isovanhempien kuoltua. Nämä ovat meidän suvun piirteitä.
Siitä on ihan tutkimustietoakin, että keskimäärin ihmiset kokevat isovanhemman ikäluokan parempana kuin vanhempiensa. Johtuen pitkälti juuri siitä, että pääsääntöisesti sitä yrittää välttää omien vanhempien virheitä mutta usein se menee överiksi. Tyyliin äiti hössötti liikaa -> itse on liian välinpitämätön -> seuraava sukupolvi kaipaa taas sitä hössötystä, mistä on jäänyt paitsi. Eli kokemus on ihan todellinen, mutta sen käsittelyssä voi auttaa, että tiedostaa taustalla vaikuttavia syy-seuraussuhteita.
Tietenkin. Vanhempien pitää kasvattaa. Asettaa rajoja, kieltää, käskeä ja vaatia. Isovanhemmat taas saavat hemmotella mielin määrin. Minusta on ihanaa olla mummoikäinen, kun ei ole enää kasvatusvastuuta vaan saa olla lapsenlapsille just niin höveli ja hauska mummu kuin haluaa.
Valitettavasti osa jää märehtimään siinä, että vanhemmat ovat ihan surkeita tämän takia.
En ymmärrä näitä jotka raahautuvat aikuisena, yli 40v, vielä vanhemmilleen joulua viettämään. Eikö olisi jo aika tehdä omia joulujuttuja.
Ei tietenkään. Mutta monissa kommenteissa on ihmetelty sitä, miksi ei aina voi mennä vanhempien luo. Ja toiseksi sopimiseen liittyy aina se, että mennään silloin kun sopii, ei vedetä palkokasvia nenään, jos vaikkapa koko joulun viettäminen yhdessä ei ole vanhempien toive.
Mutta joo, totaalisen välinpitämättömyyden ja jatkuvan ramppaamisen väliin mahtuu aika paljon tapoja, jotka ovat täysin normaaleja. Ehkä sitä yritin sanoa.