Lue keskustelun säännöt.
Ei meillä saanut aikuisena mennä jouluksi lapsuudenkotiin
25.12.2018 |
18v sen virheen tein ja jouduin heti 25.12 lähtemään takaisin omaan yksiöön.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä jotka raahautuvat aikuisena, yli 40v, vielä vanhemmilleen joulua viettämään. Eikö olisi jo aika tehdä omia joulujuttuja.
Useat haluavat viettää joulua edes yhtenä päivänä läheisten kanssa. Mistähän johtuu joidenkin vanhusten yksinäisyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vanhemmat eivät ole hyviä ja hyvien on vaikea ymmärtää huonoja vanhempia sekä jälkiä lapsissa.
Ja huonot vanhemmat eivät itse tietenkään ymmärrä jälkiä lapsissaan, eivät välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali käytäntö suurimmalla osalla. Tai ainakin pitäisi olla. Vanhemmat ovat suorittaneet velvollisuutensa kun ovat kasvattaneet sinut täysi-ikäiseksi. Ota nyt vastuu omasta elämästäsi, aikuinen ihminen!
No ei kyllä ole normaali käytäntö suurimmalla osalla.
Ei ehkä suurimmalla osalka mutta erittäin isolla!
Mulla ja miehellä, siis molemmilla meistä, on erittäin tyly ja kylmä suku sekä myös erittäin ilkeät piittaamattomat vanhemmat.
Kotoa potkittiin juurikin 18v iässä ja sanottiin että omillas olet, enää ei auteta. Itse piti hommata asunnot ja työt joilla rahoittaa lukio loppuun ja sit yliopisto.
Kumpikaan meistä ei ole KERTAAKAAN saanut esim yhtään lahjaa, synttärionnittelua, taloudellista tukea, mitään apua, lastenhoitoa tai edes välittämistä yhtään. Jos nuorempana (alke kaksikymppisenä) pari kertaa erehtyi apua pyytämään, naurettiin vittumaisen ivallista paskaista naurua, ei tietenkään autetti, mutta pilkattin siitä että apua ”kehtasi” pyytää.Tää tylytys on suvuissamme suurten ikäluokkien ihmisten tapa, eli vsnhempiemme lisäksi myös sedät/tädit/enot ja niiden puolisot on aika samanlaisia.
Mutta nytpä tullaan jännään kohtaan. Meidän vanhempiemme - eli vittumaisten tylytyäjien - omat vanhemmat eli isovanhempamme olivat lempeitä ja auttavaisia!
Esim mun äitini vanhemmat maksoivat käsirahan lahjaksi asuntoon (aikanaan liki 20% asunnon hinnasta) ja loput lainasivat nollakorolla. Auttoivat muutoissa, hoitivat lapsia todella paljon, tulivat talkoisiin, antoivat rahaa, ostelivat kodinkoneita, aina soittelivat ja huolehtivat lapsistaan aina kuolemaansa asti.
Samaa oli miehelläkin, isovanhemmat olivat ihanat!Olisi todella kiinnostavaa tietää mikä helvetti meni vinksalleen osassa suurta ikäluokkaa. Sotatraumapaska ei päde meidän suvussa, sodankäynyt isoisä oli esim lempein ihminen maan päällä!
Sen tiedän että isovanhemmat paheksuivat sitä että vanhempamme heittivät lapsensa pihalle 18v iässä.
En ole nähnyt vanhempiani 12 vuoteen (silloin näin sukujuhlissa, eivät tulleet edes puhumaan) ja tää välirikko eli ulosheitto ja vanhempien päätös yhteydenpidon loppumisesta tapahtui siis jo 24v sitten. Olen nyt 42 ja olen ollut koko ikäni ”orpo”. Mulla on kaksi lasta joota vanhempani eivät ole nähneet ikinä eivätkä tiedä edes nimiä tai ikiä. Mieheni vanhemnat ovat sentään nähneet tässä 10v sisällä lapseni kerran.
Joten kyllä tätä esiintyy. Kummatkaan vanhemmistamme ei ole mitään alkkiksia vaan olivat ihan työssäkäyvää keskiluokkaa. Ne vaan olivat... jotenkin luonnevikaisia?
Omat lapseni kasvatan täysin päinvastoin kaikessa. Teen siis aivan kaiken päinvastoin kuin kusipäävanhempani.
Ihan turhaan yleistät tuon koskemaan kaikkia suurten ikäluokkien edustajia puhut täällä palturia. Jos sulla ja miehellä on ollut tyhmät vanhemmat niin ei se todellakaan ole mikään yleinen juttu. Ihan turha täällä haukkua kaikki 40-/50-luvulla syntyneitä sen takia. Ei niiden vanhempien velvollisuus ole hyysätä sulle kaikkea valmiiksi vaan antaa valmiudet siihen että osaat ite järjestää omat asiasi ja olet osannutkin joten hyvin ovat opettaneet.Ihme vinkuja.Musta ois noloa olettaa että vanhemmat järkkää mulle jutut valmiiksi, se tarkoittais etten ite osaa. Jos ei osaa itse, on turha edes kuvitella tai sanoa itseään aikuiseksi.
Tässä teille kermaperse etuoikeutettu ylimielinen ihminen joka mitätöi kaltoinkohdellun ja hyökää ja syyttää. JUURI TÄLLASTEN TAKIA HUONOISTA VANHEMMISTA EI IKINÄ VOI PUHUA. Ku*ipä@ käy heti kimppuun ja syyttää kaltoinkohdeltua.
Joo nuo haukkujat ja vänkyttäjät ovat ITSE narsisteja, paskavanhempia ja lapsensa ulos heittäneitä. Hävetkää itsekkyyttänne edes...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos perheesi on välinpitämätön, miksi haluaisit viettää joulua heidän kanssaan?
Koska itse ei ole välinpitämätön ja välittää läheisistään? Kaikista välinpitämättömien vanhempien kasvattamista ei tule vanhempien kaltaisia, joistakin tulee. Syntipukkilapsi on yleensä empaattisin.
Olen juuri tollainen pihalle heitetty syntipukkilapsi, kiltti ja kiva toisille. Minä haluaisin perhettä ja sukua ympärilleni ja siksi tuntuu pahalta että olen vuosikymmenet ollut ilman mitään yhteyttä vanhempiini. He eivät soita, vastaa puhelineen, halua tavata. Sanoivat aikanaan että elävät nyt itseään varten ja lapset ei siihenelämään kuulu.
Mulla ainakin on jatkuva suru asiasta, lisäksi arvottomuuden ja häpeän tunne kun en kelpaa vanhemmilleni. Olen saavuttanut urallani paljon ja moni muu vanhempi olisi minusta ylpeä! Mutta omille vanhemmilleni olen aina arvoton, yhdentekevä, hälläväliä, ihan sama. Ei niitä kiinnosta onko mulla asiat hyvin, olenko onnellinen tai edes elossa. Ja tuo piittaamattomuus sattuu kovaa. Tuska on välillä aivan sietämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin hirveää kuin tämä onkin, niin tämä ketju oikeasti voimaannuttaa minua. Mun vanhempani ovat hyvin samantyyppisiä, kuin monella muullakin täällä. Minä ja perheeni ei olla tervetulleita eikä meidän asiat kiinnosta heitä. En olisi saanut opiskella, en haluta elämässä eteenpäin. En muista, milloin viimeksi olen vanhempani nähnyt. Äitini varsinkin on pyrkinyt minua hyppyyttää, mutt en ole siihen suostunut. Lapseni eivät isovanhempiaan tunne, mutta onneksi miehen puolella on välittävät ihmiset. Osaan todella arvostaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin hirveää kuin tämä onkin, niin tämä ketju oikeasti voimaannuttaa minua. Mun vanhempani ovat hyvin samantyyppisiä, kuin monella muullakin täällä. Minä ja perheeni ei olla tervetulleita eikä meidän asiat kiinnosta heitä. En olisi saanut opiskella, en haluta elämässä eteenpäin. En muista, milloin viimeksi olen vanhempani nähnyt. Äitini varsinkin on pyrkinyt minua hyppyyttää, mutt en ole siihen suostunut. Lapseni eivät isovanhempiaan tunne, mutta onneksi miehen puolella on välittävät ihmiset. Osaan todella arvostaa!
Hyvä että miehen puolen suku osallistuu! Mulla ei miehen puolta kiinnosta yhtään myöskään :(. Yksin ollaan ilman mitään isovanhempia tai sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hirveää kuin tämä onkin, niin tämä ketju oikeasti voimaannuttaa minua. Mun vanhempani ovat hyvin samantyyppisiä, kuin monella muullakin täällä. Minä ja perheeni ei olla tervetulleita eikä meidän asiat kiinnosta heitä. En olisi saanut opiskella, en haluta elämässä eteenpäin. En muista, milloin viimeksi olen vanhempani nähnyt. Äitini varsinkin on pyrkinyt minua hyppyyttää, mutt en ole siihen suostunut. Lapseni eivät isovanhempiaan tunne, mutta onneksi miehen puolella on välittävät ihmiset. Osaan todella arvostaa!
Hyvä että miehen puolen suku osallistuu! Mulla ei miehen puolta kiinnosta yhtään myöskään :(. Yksin ollaan ilman mitään isovanhempia tai sukua.
Hämmentävää on myös se, että vanhempieni sisarukset ovat meistä kiinnostuneita. Omat vanhempani eivät juurikaan ole olleet heidän kanssa tekemisissa. Yhteisiä muistoja ei juurikaan ole, vaan silti he muistelevat. Pyytävät käymään ja osoittavat hyväksyntää. Tuntuu tosi hyvältä! Välimatkat ovat vain pitkiä, mutta pidämme yhteyttä sosiaalisen median avulla. /90
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hirveää kuin tämä onkin, niin tämä ketju oikeasti voimaannuttaa minua. Mun vanhempani ovat hyvin samantyyppisiä, kuin monella muullakin täällä. Minä ja perheeni ei olla tervetulleita eikä meidän asiat kiinnosta heitä. En olisi saanut opiskella, en haluta elämässä eteenpäin. En muista, milloin viimeksi olen vanhempani nähnyt. Äitini varsinkin on pyrkinyt minua hyppyyttää, mutt en ole siihen suostunut. Lapseni eivät isovanhempiaan tunne, mutta onneksi miehen puolella on välittävät ihmiset. Osaan todella arvostaa!
Hyvä että miehen puolen suku osallistuu! Mulla ei miehen puolta kiinnosta yhtään myöskään :(. Yksin ollaan ilman mitään isovanhempia tai sukua.
Hämmentävää on myös se, että vanhempieni sisarukset ovat meistä kiinnostuneita. Omat vanhempani eivät juurikaan ole olleet heidän kanssa tekemisissa. Yhteisiä muistoja ei juurikaan ole, vaan silti he muistelevat. Pyytävät käymään ja osoittavat hyväksyntää. Tuntuu tosi hyvältä! Välimatkat ovat vain pitkiä, mutta pidämme yhteyttä sosiaalisen median avulla. /90
Eiku 93 kommas tämän.
Tuollaisia vanhempia on ikävä kyllä paljon. Asiavaan on tabu ja vaiettu ja piilotettu, eivätkä hylätyt lapset uskalla puhua kun paskaa tulee niskaan - nähtiinhän se tässäkin ketjussa miten käytiin kimppuun kun joku kertoi kurjista vanhemmistaan.
Mun oma”hypoteesi” on että tätä esiintyy erityisen paljon maalta lähtöisin olevissa, ehkä ei-niin-koulutetuissa suurten ikäluokkien vanhemmissa.
Mun omat vanhemmat oli prikulleen tuollaiset kertalaakista hylkääjät ja nyt aikuisena oon löytänyt useammankin kohtalotoverin, ja kaikkia meitä yhdistää jus vanhempien tylyys ka sama tausta.
Esim mun vanhemmat kotoisin 4000hlö pikkukylästä ja siellä (varsinkin ennen mutta nykyäänkin vielä) on aika tavallista että lapsi hoputetaan lähtemään ja jätetään ilman tukea ja apua sen jälkeen. Se ei ole aina julmuutta vaan kulttuuri, tapa, malli toimia. Tuhoisa ja vahingollinen toki mutta ikäänkuin kulttuuriperintönä omaksuttu.
Minä en ole kuullut pihaustakaan vanhemmistani 18 vuoteen. Tänä aikana olen valmistunut yliopistosta, mennyt naimisiin, saanut lapsen, edennyt työssä. Mitään näistä ei ole noteerattu. Häihin tai ristiäisiin ei tultu eikä edes kutsuun (” v.p.- kutsu”) vaivauduttu vastaamaan. Olen ilmaa ja vanhempani elävät kuin heillä ei olisi lapsia olemassakaan.
Mielenkiinnolla odotan kun ovat kohta laitos/kotihoito vaiheessa, ovat kohta seiskakymppisiä. Alkaakohan lapsen palvelut kiinnostaa silloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta taas oikeaoppinen käytänne on niin, että jouluna kokoonnutaan yhteen perheen kanssa ensisijaisesti ellei muuta estettä ole. Eli käytännössä tarkoittaa sitä, että myös aikuiset lapset tulevat joulun ajaksi lapsuudenkotiin asumaan ellei heillä ole jo omaa perhettä eli lapsia.
Mikään pelkkä tyttö/poikaystävä ei ole mikään syy jäädä pois joulun vietosta, on oletettavaa että myös hän menee oman perheensä kanssa viettämään joulua. Sitten jos ollaan avioliitossa ja on omia lapsia, alkaa olla perusteltua viettää joulua omassa kodissa, toki tietysti muutaman päivän vierailu "mummolaan" kuuluu asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä aikuiset lapset tulevat aatonaattona tai aattona lasten kanssa ja lähtevät joulupäivänä. Joka toinen vuosi ovat puolisoiden vanhempien luona.
Odotan koska kääntyy toisinpäin että mekin päästään valmiisern pöytään joskus. Ehkä kun ovat 40v?
Monet nuoret parit tuntevat olevansa velvollisia menemään vanhempien luo jouluna. Vaatii melkoista rohkeutta viimein sanoa, että josko emme tänä vuonna tulisikaan vaan tekisimme joulun ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä aikuiset lapset tulevat aatonaattona tai aattona lasten kanssa ja lähtevät joulupäivänä. Joka toinen vuosi ovat puolisoiden vanhempien luona.
Odotan koska kääntyy toisinpäin että mekin päästään valmiisern pöytään joskus. Ehkä kun ovat 40v?
Monet nuoret parit tuntevat olevansa velvollisia menemään vanhempien luo jouluna. Vaatii melkoista rohkeutta viimein sanoa, että josko emme tänä vuonna tulisikaan vaan tekisimme joulun ihan itse.
Jep. Ja hirveä sota joka vuosi kun aina jommatkummat/molemmat vanhemmat pahoittaa mielensä ja marttyroi. Haluaisimme miehen kanssa olla joulun kaksin mutta e-hei, kummankin vanhemmt kiristää ja uhkailee jouluksi heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä aikuiset lapset tulevat aatonaattona tai aattona lasten kanssa ja lähtevät joulupäivänä. Joka toinen vuosi ovat puolisoiden vanhempien luona.
Odotan koska kääntyy toisinpäin että mekin päästään valmiisern pöytään joskus. Ehkä kun ovat 40v?
Monet nuoret parit tuntevat olevansa velvollisia menemään vanhempien luo jouluna. Vaatii melkoista rohkeutta viimein sanoa, että josko emme tänä vuonna tulisikaan vaan tekisimme joulun ihan itse.
Jep. Ja hirveä sota joka vuosi kun aina jommatkummat/molemmat vanhemmat pahoittaa mielensä ja marttyroi. Haluaisimme miehen kanssa olla joulun kaksin mutta e-hei, kummankin vanhemmt kiristää ja uhkailee jouluksi heille.
Eiköhän teillä ole ne kaikki muut vuoden päivät aikaa olla keskenänne vaikka joulun olisittekin vanhempien luona! Mikä siinä on niin hirveää ettei edes jouluna voi omia vanhempiaan tavata. Ei tulisi meidän perheessä kuuloonknaan että lapset ei tulisi jouluna kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Taisi olla uusioperhe kotonasi? Ei kukaan omia lapsiaan pois jouluna aja.
Minun exäni ajoi. Kinusi ensin tyttären kylään 300 km:n päästä ja tunnin päästä sanoi tälle että hänelle tuli muuta menoa, sopisi lähteä. Onneksi asun lähellä. Tytär tuli luokseni eikä enää pidä yhteyttä isäänsä. Tämä tapahtui vuosi sitten.
On näitä sikamiehiä oikeasti olemassa. Tytär on fiksu ja kiltti kuin mikä, mutta isä itseään täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä aikuiset lapset tulevat aatonaattona tai aattona lasten kanssa ja lähtevät joulupäivänä. Joka toinen vuosi ovat puolisoiden vanhempien luona.
Odotan koska kääntyy toisinpäin että mekin päästään valmiisern pöytään joskus. Ehkä kun ovat 40v?
Monet nuoret parit tuntevat olevansa velvollisia menemään vanhempien luo jouluna. Vaatii melkoista rohkeutta viimein sanoa, että josko emme tänä vuonna tulisikaan vaan tekisimme joulun ihan itse.
Jep. Ja hirveä sota joka vuosi kun aina jommatkummat/molemmat vanhemmat pahoittaa mielensä ja marttyroi. Haluaisimme miehen kanssa olla joulun kaksin mutta e-hei, kummankin vanhemmt kiristää ja uhkailee jouluksi heille.
Eiköhän teillä ole ne kaikki muut vuoden päivät aikaa olla keskenänne vaikka joulun olisittekin vanhempien luona! Mikä siinä on niin hirveää ettei edes jouluna voi omia vanhempiaan tavata. Ei tulisi meidän perheessä kuuloonknaan että lapset ei tulisi jouluna kotiin.
Siksi että molempien vanhemmat ovat huonoja vanhempia ja lapsuus ei ollut mukavaa aikaa. Saisiko jo kolmekymppisenä itse päättää missä viettää joulun? Niin joo ei näköjään.
Eikös äitisi pitänyt olla kuollut?