Lue keskustelun säännöt.
Ei meillä saanut aikuisena mennä jouluksi lapsuudenkotiin
25.12.2018 |
18v sen virheen tein ja jouduin heti 25.12 lähtemään takaisin omaan yksiöön.
Kommentit (128)
Ei vika ole ap:a. Ole itse tasapainoinen vanhempi kun se aika tulee. Valitettavasti vain on näitä ihmisiä joiden ajatusmaailma on vääristynyt. Ei nämä yleensä sen paremmiksi iän myötä tule vaan itsekkäämmiksi ja ilkeämmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm no en minä halua aikuisia lapsiani päiväkausiksi lojumaan meille, vaikka onkin joulu. Saavat toki tulla syömään ja kiva oli aattona istua iltaa yhdessä ja yötäkin oli toinen tytär, mutta haluan myös ihan kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa pyhinä.
Toki me asumme lähekkäin, eli eivät tule mistään tuntien matkan päästä. Jos nyt kauempana asuisivat, tottakai yösija täällä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Hmm no en minä halua aikuisia lapsiani päiväkausiksi lojumaan meille, vaikka onkin joulu. Saavat toki tulla syömään ja kiva oli aattona istua iltaa yhdessä ja yötäkin oli toinen tytär, mutta haluan myös ihan kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa pyhinä.
Toki me asumme lähekkäin, eli eivät tule mistään tuntien matkan päästä. Jos nyt kauempana asuisivat, tottakai yösija täällä olisi.
Sama! Ei meidän koti enää heidän kotinsa ole, heillä on omat kodit emmekä me vanhemmat mene sinne omien päähänpistojemme mukaan.
Eikä tämä tarkoita, etteikö lapset olisi tervetulleita käymään ja olemaankin, mutta rajansa kaikella.
Vierailija kirjoitti:
Taisi olla uusioperhe kotonasi? Ei kukaan omia lapsiaan pois jouluna aja.
Et kuule tiedä millaisia tylyttäjiä jotkut ovat.
Vanhempieni vastuu loppui kun täytin 18, heittivät ulos ja yhteydenpito loppui siihen.
Joo sama mulla! Mulla hirveät ja ilkeät väkivaltaiset vanhemmat, ihan hirveä lapsuus oli hakattavana ja alistettuna. Pihalle heitettiin 18v synttäripäivänä ja lähtösanat oli että tänne et palaa koskaan ja ei tarvi soitella ja missään ei sua auteta sitten koskaan.
Ja niin kävi kaikille kolmelle lapselle eli välit katkesi siihen vanhempien ulosheittoon
En ole ollut 20 vuoteen missään tekemisissä kun ne eivät halua ja esim ainoita lapsenlapsiaan eivät ole halunneet iknä tavata.
Ja totta, kukaan ei ymmärrä. Olen normaali, lempeä ja kiltti työssäkäyvä perheenäiti. JOKAINEN joka vanhemmistani on kuullut on laittamut välirikonMUN SYYKSI. Niille tutuilletullu hirvee hätä selittää tää niin että joo sun syy kun olit vaikea teini tai ilkee ja uhmakas. MUTTA KUN EN OLLUT! Vaan kiltti kumpin tyttö.
Mun VANHEMMAT on luonnevikaset mutta jännä että kukaan ei niitä syyttele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien ikuinen rakkaus on niin kamala myytti ja tabu että sitä yksissä tuumin kaikki suojelee. Eli uskotellaan että aina vanhempi rakastaa!
Todellisuudessa ei todellakaan aina rakasta. Tän myytin varjossa hakataan, rääkätään, rais-kataan, kidu-tetaan, toimitaan sadistisen julmasti. Ja kaikki syyttää sitten sitä julmasti kohdeltua lasta koska ”kaikkihan vanhemmat on aina rakastavia”.
Kunpa tietäisitte.
T. Sadistisen psykopaatin julmasti ja kieroutuneesti kaltoinkohdeltu lapsi. Siis kidu-tettu todella raakasti.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama, ei koskaan saanut kotiin mennä. Ankeissa, kylmissä opiskelukämpissä joulut vietin. Tätä on vaikea edes kertoa kellekään, kukaan ei tajua! Kukaan ei usko, millaiset vanhemmat minulla on, kun kerron. En sitten viitsi edes kertoa, olen hiljaa.
En ole vanhempieni mökillekään koskaan päässyt. Kerran sain nopeasti teini-ikäisenä käydä katsomassa, kun se oli ostettu. Sen jälkeen en ole käynyt koskaan, ei ole saanut. Ei tätä kukaan tajua. Se tässä on ehkä pahin, kukaan ei ymmärrä. Luulevat, että minä olen syypää tms., olen tehnyt jotain, olen ylimielinen tai suuttunut yms. Näin ei ole. Sinne ei yksinkertaisesti saa mennä.
Sulla on kyllä ihan paskat vanhemmat.Kannattaa unohtaa ne kokonaan ja elää omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa kirjoittaa täällä aika ääri kokemuksia. Väitän kuitenkin, että ei se normaali, rakastava vanhempikaan välttämättä halua, että aikuiset lapset ramppaavat lapsuudenkodissaan ihan miten sattuu. Eikä tämä yhtään vähennä vanhemman hyvyyttä, vaan on ihan luonnollista irrottautumista.
Tsemppiä kuitenkin teille, joilla oikeasti on ollut kurja perhe.
Mä veikkaan että oman äiditi näissä kieltämisissä oli taustalla se että halusi korostaa omaa rooliaan ja sitä kuinka uskomaton on järjestämään jouluja ja kodin ylipäätään että lopulta ”kieltäytyi” vetoamalla siihen että on tehnyt sen niin monta vuotta ja enää ei vain yksinkertaisesti halua = olisi pitänyt tukkia melkein väkisten kotiin ja päivien ajan mielistellä ja nostaa äitiäni jalustalle. Ja hän sitten armostaan tekee jotain tai ei.
Viimeinen joulu lapsuudenkodissa jäi meinaamiseksi koska yksi sisaruksistani saneli säännöt ja äidin kanta oli että ”tehkää niin kuin teette, minä en oikeastaan halua edes juhlia joulua”. Välit meni poikki aikaisemmin syksyllä, jouluna minun olisi kuulunut ryömiä takaisin kotiin ja anella väkivaltaisen siskoni anteeksiantoa. En sitten mennyt.
13 vuotta myöhemmin teen itse jouluruoat ja juhlin joulua aika paljon, kaikki askareet vaatii naurettavan vähän energiaa kun se suunnittelee vain etukäteen ja parasta kaikista: ei tarvi pelätä sekopääsisarusten riitoja tai äidin kännilässytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali käytäntö suurimmalla osalla. Tai ainakin pitäisi olla. Vanhemmat ovat suorittaneet velvollisuutensa kun ovat kasvattaneet sinut täysi-ikäiseksi. Ota nyt vastuu omasta elämästäsi, aikuinen ihminen!
No ei kyllä ole normaali käytäntö suurimmalla osalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali käytäntö suurimmalla osalla. Tai ainakin pitäisi olla. Vanhemmat ovat suorittaneet velvollisuutensa kun ovat kasvattaneet sinut täysi-ikäiseksi. Ota nyt vastuu omasta elämästäsi, aikuinen ihminen!
No ei kyllä ole normaali käytäntö suurimmalla osalla.
Ei ehkä suurimmalla osalka mutta erittäin isolla!
Mulla ja miehellä, siis molemmilla meistä, on erittäin tyly ja kylmä suku sekä myös erittäin ilkeät piittaamattomat vanhemmat.
Kotoa potkittiin juurikin 18v iässä ja sanottiin että omillas olet, enää ei auteta. Itse piti hommata asunnot ja työt joilla rahoittaa lukio loppuun ja sit yliopisto.
Kumpikaan meistä ei ole KERTAAKAAN saanut esim yhtään lahjaa, synttärionnittelua, taloudellista tukea, mitään apua, lastenhoitoa tai edes välittämistä yhtään. Jos nuorempana (alke kaksikymppisenä) pari kertaa erehtyi apua pyytämään, naurettiin vittumaisen ivallista paskaista naurua, ei tietenkään autetti, mutta pilkattin siitä että apua ”kehtasi” pyytää.
Tää tylytys on suvuissamme suurten ikäluokkien ihmisten tapa, eli vsnhempiemme lisäksi myös sedät/tädit/enot ja niiden puolisot on aika samanlaisia.
Mutta nytpä tullaan jännään kohtaan. Meidän vanhempiemme - eli vittumaisten tylytyäjien - omat vanhemmat eli isovanhempamme olivat lempeitä ja auttavaisia!
Esim mun äitini vanhemmat maksoivat käsirahan lahjaksi asuntoon (aikanaan liki 20% asunnon hinnasta) ja loput lainasivat nollakorolla. Auttoivat muutoissa, hoitivat lapsia todella paljon, tulivat talkoisiin, antoivat rahaa, ostelivat kodinkoneita, aina soittelivat ja huolehtivat lapsistaan aina kuolemaansa asti.
Samaa oli miehelläkin, isovanhemmat olivat ihanat!
Olisi todella kiinnostavaa tietää mikä helvetti meni vinksalleen osassa suurta ikäluokkaa. Sotatraumapaska ei päde meidän suvussa, sodankäynyt isoisä oli esim lempein ihminen maan päällä!
Sen tiedän että isovanhemmat paheksuivat sitä että vanhempamme heittivät lapsensa pihalle 18v iässä.
En ole nähnyt vanhempiani 12 vuoteen (silloin näin sukujuhlissa, eivät tulleet edes puhumaan) ja tää välirikko eli ulosheitto ja vanhempien päätös yhteydenpidon loppumisesta tapahtui siis jo 24v sitten. Olen nyt 42 ja olen ollut koko ikäni ”orpo”. Mulla on kaksi lasta joota vanhempani eivät ole nähneet ikinä eivätkä tiedä edes nimiä tai ikiä. Mieheni vanhemnat ovat sentään nähneet tässä 10v sisällä lapseni kerran.
Joten kyllä tätä esiintyy. Kummatkaan vanhemmistamme ei ole mitään alkkiksia vaan olivat ihan työssäkäyvää keskiluokkaa. Ne vaan olivat... jotenkin luonnevikaisia?
Omat lapseni kasvatan täysin päinvastoin kaikessa. Teen siis aivan kaiken päinvastoin kuin kusipäävanhempani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tuollaiset vanhemmat, asia täytyy ikävä kyllä salata, sillä ihmiset (varsinkin pumpulissa kasvaneet) alkavat heti halveksua ja vieroksua tuollaista ”huonoa” ihmistä. Juurikin vielä niin että syy laitetaan tuon aikuisen lapsen ”huonouden” piikkiin.
Mulla hyvin häiriintynyt dysfunktionaalinen lapsuudenkoti ja oon ikävien kokemusteni myötä oppinut visusti olemaan hiljaa tai valehtelemaan. Eihän se reilua ole, mutta kuka nyt haluaisi hylkiön ja ilkeän maineen syyttä suotta itselleen?
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kirjoittaa täällä aika ääri kokemuksia. Väitän kuitenkin, että ei se normaali, rakastava vanhempikaan välttämättä halua, että aikuiset lapset ramppaavat lapsuudenkodissaan ihan miten sattuu. Eikä tämä yhtään vähennä vanhemman hyvyyttä, vaan on ihan luonnollista irrottautumista.
Tsemppiä kuitenkin teille, joilla oikeasti on ollut kurja perhe.
En ymmärrä miksi tätä alapeukutetaan. Itselläkin aikuiset lapset, joita rakastan kovasti ja olen tukenut ja auttanut omissa kodeissaankin. Silti väsyn kovasti, jos tulevat pitkille vierailuille (siis useammaksi yöksi) ja kaipaan ihan vaan aikaa miehen kanssa. Ja kyläilyt puolin ja toisin sovitaan ihan kuten kenen tahansa muunkin kanssa, eikä kukaan suutu, jos sanotaan ettei juuri tiettynä aikana sovi.
Miksi kaikki pitää ajatella niin överisti? Joko kaikki juoksevat täysin rajattomasti toisten kodeissa tai sitten ei välitä ja on hullu psykopaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotta voisin mennä käymään jouluna lapsuudenkodissani, pitäisi varmaan ensin valita, että missä niistä?
Sinnekkö, missä asuin 0-2 vuotiaana?
Sinnekkö, missä asuin 2-8 vuotiaana?
Sinnekkö, missä asuin 8-11 vuotiaana?
Sinnekkö, missä asuin 11-20 vuotiaana?Hankala noihin olisi mihinkään mennä, kun niissä asuu ihan vieraita ihmisiä.
Vai sinnekkö, missä vanhempani nyt asuvat, missä kävin ensimmäisen kerran 46-vuotiaana?
Oletko muuttanut noin monta kertaa perheestä toiseen? Kai tiedät, että koti ei ole mikään tietty talo, vaan se paikka, missä perhe kulloinkin asuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kirjoittaa täällä aika ääri kokemuksia. Väitän kuitenkin, että ei se normaali, rakastava vanhempikaan välttämättä halua, että aikuiset lapset ramppaavat lapsuudenkodissaan ihan miten sattuu. Eikä tämä yhtään vähennä vanhemman hyvyyttä, vaan on ihan luonnollista irrottautumista.
Tsemppiä kuitenkin teille, joilla oikeasti on ollut kurja perhe.
En ymmärrä miksi tätä alapeukutetaan. Itselläkin aikuiset lapset, joita rakastan kovasti ja olen tukenut ja auttanut omissa kodeissaankin. Silti väsyn kovasti, jos tulevat pitkille vierailuille (siis useammaksi yöksi) ja kaipaan ihan vaan aikaa miehen kanssa. Ja kyläilyt puolin ja toisin sovitaan ihan kuten kenen tahansa muunkin kanssa, eikä kukaan suutu, jos sanotaan ettei juuri tiettynä aikana sovi.
Miksi kaikki pitää ajatella niin överisti? Joko kaikki juoksevat täysin rajattomasti toisten kodeissa tai sitten ei välitä ja on hullu psykopaatti.
Mitäköhän nämä, joiden mielestä vanhempien luona pitäisi saada käydä täysin rajattomasti miettisivät, jos vanhemmat tekisivät samoin? Itketään niistä rajattomista isovanhemmista, jos siis lapsiperhe. Ja läheisyysriippuvaisuudesta, jos ei (vielä) lapsia. Kyllä tietty irrottautuminen kuuluu asiaan siinä vaiheessa, kun nuori lähtee omilleen. Läheisen aikuisten välisen tasavertaisen suhteen voi silti muodostaa ja useimmissa perheissä näin tapahtuukin. Tukea, auttaa ja rakastaa siinä uudenlaisessa ihmissuhteessa.
Silti tämän sanottuani, kuulostaa kyllä kylmältä, jos ei jouluna ole aikuiset lapset ainakin jonkinlaiselle visiitille tervetulleita. Sikäli mikäli vanhemmat joulun kotona viettävät.
Meillä aikuiset lapset tulevat aatonaattona tai aattona lasten kanssa ja lähtevät joulupäivänä. Joka toinen vuosi ovat puolisoiden vanhempien luona.
Odotan koska kääntyy toisinpäin että mekin päästään valmiisern pöytään joskus. Ehkä kun ovat 40v?
No ei meilläkään menty edes arkipäivänä tai viikonloppuna lapsuudenkotiin!
Piti ensin kysyä ajoissa saako tulla.
Eipä silti ei se mitään herkkua ollut, jostain syystä vain tuntui että on jonkinlainen velvollisuus vanhempia kohtaan. Aika hölmöä, velvollisuus mennä vaikka sinne ei haluttu!
Isäni kuoli melko aikaisein, äiti jäi yksin ja tilanne paheni. Hän hävitti lastenlasten kuvat jotka siihen asti oli olleet esillä, raivostui kun yritin viedä joululahjan. Tiedän. Sairas ihminen, pahasti.
Koskaan mitään hoitoa ei saanut, eikä nähnyt itsessään mitään vikaa. Kaikki muut oli "hulluja" hän ainoa normaali ja jotenkin kuvitteli olevansa kaikkien yläpuolella. Jokin yli-ihminen.
On kuollut ja minulta unohdettu. Minä menen eteenpäin. Lapseni pelkäsivät äitiäni eivätkä olisi halunneet käydä hänen luonaan. Tein väärin kun painostin heitä siihen. Tiedän.
Vierailija kirjoitti:
No ei meilläkään menty edes arkipäivänä tai viikonloppuna lapsuudenkotiin!
Piti ensin kysyä ajoissa saako tulla.
Eipä silti ei se mitään herkkua ollut, jostain syystä vain tuntui että on jonkinlainen velvollisuus vanhempia kohtaan. Aika hölmöä, velvollisuus mennä vaikka sinne ei haluttu!
Isäni kuoli melko aikaisein, äiti jäi yksin ja tilanne paheni. Hän hävitti lastenlasten kuvat jotka siihen asti oli olleet esillä, raivostui kun yritin viedä joululahjan. Tiedän. Sairas ihminen, pahasti.
Koskaan mitään hoitoa ei saanut, eikä nähnyt itsessään mitään vikaa. Kaikki muut oli "hulluja" hän ainoa normaali ja jotenkin kuvitteli olevansa kaikkien yläpuolella. Jokin yli-ihminen.
On kuollut ja minulta unohdettu. Minä menen eteenpäin. Lapseni pelkäsivät äitiäni eivätkä olisi halunneet käydä hänen luonaan. Tein väärin kun painostin heitä siihen. Tiedän.
Eikö se ole aika normaalia, että kysytään milloin on ok tulla? Ottamatta nyt muuten kantaa vanhempiisi.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kirjoittaa täällä aika ääri kokemuksia. Väitän kuitenkin, että ei se normaali, rakastava vanhempikaan välttämättä halua, että aikuiset lapset ramppaavat lapsuudenkodissaan ihan miten sattuu. Eikä tämä yhtään vähennä vanhemman hyvyyttä, vaan on ihan luonnollista irrottautumista.
Tsemppiä kuitenkin teille, joilla oikeasti on ollut kurja perhe.
Onko sovittu yhteinen joulu lapsuudenkodissa ramppaamista ihan miten sattuu?
Sama juttu täälläkin. Heti lukion jälkeen kun muutin, niin ei ollut enää asiaa vanhemmilla yöpyä. Nyt kun asun monen sadan kilometrin päässä, niin pitää yöpyä muilla sukulaisilla, mutta vanhemmille ei voi mennä. Aina pitää elää äitin oikkujen mukaan.