Lue keskustelun säännöt.
Ei meillä saanut aikuisena mennä jouluksi lapsuudenkotiin
25.12.2018 |
18v sen virheen tein ja jouduin heti 25.12 lähtemään takaisin omaan yksiöön.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä aikuiset lapset tulevat aatonaattona tai aattona lasten kanssa ja lähtevät joulupäivänä. Joka toinen vuosi ovat puolisoiden vanhempien luona.
Odotan koska kääntyy toisinpäin että mekin päästään valmiisern pöytään joskus. Ehkä kun ovat 40v?
Monet nuoret parit tuntevat olevansa velvollisia menemään vanhempien luo jouluna. Vaatii melkoista rohkeutta viimein sanoa, että josko emme tänä vuonna tulisikaan vaan tekisimme joulun ihan itse.
Jep. Ja hirveä sota joka vuosi kun aina jommatkummat/molemmat vanhemmat pahoittaa mielensä ja marttyroi. Haluaisimme miehen kanssa olla joulun kaksin mutta e-hei, kummankin vanhemmt kiristää ja uhkailee jouluksi heille.
Eiköhän teillä ole ne kaikki muut vuoden päivät aikaa olla keskenänne vaikka joulun olisittekin vanhempien luona! Mikä siinä on niin hirveää ettei edes jouluna voi omia vanhempiaan tavata. Ei tulisi meidän perheessä kuuloonknaan että lapset ei tulisi jouluna kotiin.
Syyllistäjämummeli vauhdissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia vanhempia on ikävä kyllä paljon. Asiavaan on tabu ja vaiettu ja piilotettu, eivätkä hylätyt lapset uskalla puhua kun paskaa tulee niskaan - nähtiinhän se tässäkin ketjussa miten käytiin kimppuun kun joku kertoi kurjista vanhemmistaan.
Mun oma”hypoteesi” on että tätä esiintyy erityisen paljon maalta lähtöisin olevissa, ehkä ei-niin-koulutetuissa suurten ikäluokkien vanhemmissa.
Mun omat vanhemmat oli prikulleen tuollaiset kertalaakista hylkääjät ja nyt aikuisena oon löytänyt useammankin kohtalotoverin, ja kaikkia meitä yhdistää jus vanhempien tylyys ka sama tausta.
Esim mun vanhemmat kotoisin 4000hlö pikkukylästä ja siellä (varsinkin ennen mutta nykyäänkin vielä) on aika tavallista että lapsi hoputetaan lähtemään ja jätetään ilman tukea ja apua sen jälkeen. Se ei ole aina julmuutta vaan kulttuuri, tapa, malli toimia. Tuhoisa ja vahingollinen toki mutta ikäänkuin kulttuuriperintönä omaksuttu.Minä en ole kuullut pihaustakaan vanhemmistani 18 vuoteen. Tänä aikana olen valmistunut yliopistosta, mennyt naimisiin, saanut lapsen, edennyt työssä. Mitään näistä ei ole noteerattu. Häihin tai ristiäisiin ei tultu eikä edes kutsuun (” v.p.- kutsu”) vaivauduttu vastaamaan. Olen ilmaa ja vanhempani elävät kuin heillä ei olisi lapsia olemassakaan.
Mielenkiinnolla odotan kun ovat kohta laitos/kotihoito vaiheessa, ovat kohta seiskakymppisiä. Alkaakohan lapsen palvelut kiinnostaa silloin?
Ihan kuin mun äidin kertomaa. Varsinkin vielä 70-luvun maaseudulla tyttöjä hätisteltiin pois kotoa heti keski-/peruskoulun päättymisen jälkeen, joten äitini on ollut täysin omillaan 15-vuotiaasta asti. Tai oikeastaan alle kouluikäisestä, jolloin jo joutui hoitamaan sisaruksiaan, kotiaan ja olemaan pellolla apuna.
Kotoa muuttamisen jälkeen sinne ei ollut asiaa muuta kuin kylvö- ja puintiaikaan nuorempien sisarten vahdiksi. Äitini joutui tekemään rankkaa fyysistä työtä kustantaakseen opiskelut ammattikoulussa. Sanoi että kylläkait hänestä olisi ollut lukioonkin, mutta kotona toitotettiin että se on herrojen ja frouvien koulu, fyysinen työ ja mielellään suoraan peruskoulusta on paras vaihtoehto elämälle.
Puhui usein kuinka oma lapsuutensa ja nuoruutensa olivat niin inhottavaa aikaa, että päätti ettei koskaan perusta perhettä. Toisin kävi, osittain vahingossa minä sitten synnyin ja jäin ainoaksi. Päätti ettei koskaan pakota minua mihinkään ja aina saa soittaa jos mieltä painaa, tai tulla kotiin.
Ihan 90-luvullakin onnistui tuo tyttöjen hätistely pois kotoa...samalla loppui kaikki apu, tuki ja rahoitus, oli kyllä hätä itse hommata työ, asunto ja rahaa käydä lukio loppuun. Penniäkään en 18v täyttämisen jälkeen kotoa saanut enkä välittämistä tai empatiaa.
Mua kiinnostaa kovasti että mitä kävi kun ilkeistä lapsen hylänneidtä vanhemmista tuli itse heikkoja huonokuntoisia vanhuksia? Onko täällä ketään tarpeeksi ”vanhaa” jolle tää vaihe olis tullut?
Olen itse 45 ja vanhempani 72 ja 74, hyväkuntoisia vielä. Mutta oikeesti pelottaa että mitä jos 10v päästä ottavatkin yhteyttä ja alkavat vaatimaan apua. En haluaisi auttaa, onkohan pakko? Voiko vaan kieltäytyä....
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa kovasti että mitä kävi kun ilkeistä lapsen hylänneidtä vanhemmista tuli itse heikkoja huonokuntoisia vanhuksia? Onko täällä ketään tarpeeksi ”vanhaa” jolle tää vaihe olis tullut?
Olen itse 45 ja vanhempani 72 ja 74, hyväkuntoisia vielä. Mutta oikeesti pelottaa että mitä jos 10v päästä ottavatkin yhteyttä ja alkavat vaatimaan apua. En haluaisi auttaa, onkohan pakko? Voiko vaan kieltäytyä....
On alkanut tulemaan tarinaa miten huonokuntoinen teki sitä ja tätä, syyllistämisvivahteella of course. Apua ei ole tietenkään suoraan pyydetty. Kaltoinkohtelua ja loukkauksia ei muisteta, tai oikeammin ne taitaa olla tauolla odottaen roskaämpärin saapumista paikalle. En mene, haluan olla hengissä. Tässä ketjussa lisää aiheesta:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3265875/mina-olen-sinunkin-pskavaippasi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa kovasti että mitä kävi kun ilkeistä lapsen hylänneidtä vanhemmista tuli itse heikkoja huonokuntoisia vanhuksia? Onko täällä ketään tarpeeksi ”vanhaa” jolle tää vaihe olis tullut?
Olen itse 45 ja vanhempani 72 ja 74, hyväkuntoisia vielä. Mutta oikeesti pelottaa että mitä jos 10v päästä ottavatkin yhteyttä ja alkavat vaatimaan apua. En haluaisi auttaa, onkohan pakko? Voiko vaan kieltäytyä....On alkanut tulemaan tarinaa miten huonokuntoinen teki sitä ja tätä, syyllistämisvivahteella of course. Apua ei ole tietenkään suoraan pyydetty. Kaltoinkohtelua ja loukkauksia ei muisteta, tai oikeammin ne taitaa olla tauolla odottaen roskaämpärin saapumista paikalle. En mene, haluan olla hengissä. Tässä ketjussa lisää aiheesta:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3265875/mina-olen-sinunkin-pskavaippasi…
Jotain tuollaista ajattelinkin käyvän, kusipäävanhempani ovat oikein ”mustan vyön syyllistäjiä”, lapsuudessa mua syyllistettiin aina ja kaikesta koko ajan. Erityisesti siitä että isällä ja äidillä on paha mieli. Aikuisena, vaikka välejä ei ole, tunnen koko ajan epämääräistä syyllisyyttä ja hirveetä painetta lähettää joulukortit ja isänpäiväkortit, koska ”muuten taas niillä on paha mieli”. En halua lähettää mutta sit syyllisyys kalvaa. Miten tästä pääsee eroon? Ja miten voi kehittää niin paksun nahan ettei sit syyllistämispuhelut johda siihen että oon taas kusipäiden orja ja niiden kyykyttämä ja käskyttämä.
Huh, ja kaikkiko ihan perusluterilaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun ”pihallepotkijavanhemmat” ihan normaaleja evlut ihmisiä, vsltion virkamiehiä, keskiluokkaa eikä mitään alko-ongelmaa. Ovat vaan täysin jääkalikoita tunnevammaisia ihmisiä, erityisen itsekkäitä vielä - aina heidän oikeutensa, tahtonsa, halunsa ja vastimuksrnsa on tärkein, aina heidän mukaan marssitaan.
Oli hirveää olla lapsi tuossa perheessä. Lasta ei nähty, kuultu, arvostettu, hoivattu tai hellitty, ainoastaan ivattiin ja pilkattiin, arvosteltiin ja kritisoitiin. Ja jokaisesta vshingosta (esim juomalasi kaatui) tuli aina tukkapöllyä ja läimäytystä, lisäksi retuutettiinkovakouraisesti.
Tätä ei kukaan tajua, millaista helvettiä elämä oli kun oli näennäisesti hyvät vanhemmat, talot ja autot ja mökit, siis kulissit pystyssä. Tavallaan olis helpompi selittää jos vanhemmat olis rapajuoppoja, insestipedoja tai silmittömiä hakkaajia - silloin tuollekaltoinkohtelulle olisi ikäänkuin nimi.
Mutta tälle henkiselle väkivallalle ei ole termiä ja siksi on kyllä oltava visusti hiljaa taustastaan. Tulee äkkiä muilta haukut miten vaikea olen, kiittämätön ja tyhmä kun en arvosta lapsuuttani.
TÄMÄ on mun mielestä raskainta. Muut ei tajua, kääntyvät mua vastaan ja syyttävät mua. Sen vanhempieni tekemän hylkäämisn just ja just kestän mutta en enää ulkopuolisten tekemää tuomitsemista ja syyttelyä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.
Kerropa sinä, miksi ennen sotia syntyneet isovanhemmat ovat empaattisempia kaikkia ihmisiä kohtaan kuin itsekkäät, suuret ikäluokkalaiset? Olisi helpompi käsitellä syy-seuraussuhteita.
no ei ne ole! mutta meidän, alle 4-kymppisten sukupolvi ei ole ollut näkemässä sitä, millainen tämä ennen sotia syntynyt sukupolvi todellisuudessa oli. Ainakin omat 20-luvulla synt. isovanhemmat ovat olleet kauheita vanhempia: isät hakanneet lapsia/vaimoa ja vaimot sitten siihen alistuneet, eivätkä ole osanneet/pystyneet lapsiaan eivätkä itseään puolustamaan. Tämä on ollut ihan normisetti, ei se niin hääppöistä siis meidän vanhemmilla se oma lapsuus ole ollut. Tällaisten kuvioiden katkaisu vaatii vahvuutta ja yleensä menee silti useampi sukupolvi, ennen kuin traumat unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.
Kerropa sinä, miksi ennen sotia syntyneet isovanhemmat ovat empaattisempia kaikkia ihmisiä kohtaan kuin itsekkäät, suuret ikäluokkalaiset? Olisi helpompi käsitellä syy-seuraussuhteita.
no ei ne ole! mutta meidän, alle 4-kymppisten sukupolvi ei ole ollut näkemässä sitä, millainen tämä ennen sotia syntynyt sukupolvi todellisuudessa oli. Ainakin omat 20-luvulla synt. isovanhemmat ovat olleet kauheita vanhempia: isät hakanneet lapsia/vaimoa ja vaimot sitten siihen alistuneet, eivätkä ole osanneet/pystyneet lapsiaan eivätkä itseään puolustamaan. Tämä on ollut ihan normisetti, ei se niin hääppöistä siis meidän vanhemmilla se oma lapsuus ole ollut. Tällaisten kuvioiden katkaisu vaatii vahvuutta ja yleensä menee silti useampi sukupolvi, ennen kuin traumat unohtuu.
Hirveetä paskaa! Vituttaa kun aina puolustellaan hakkaajavanhempia että niillä oli vaikeaa! Mua hakattiin jatkuvasti 80- ja 90-luvulla niin että luitakin murtui! Kun mua hakattiin niin se ikäänkuin olisi oikeutus mulle hakata omia lapsiani, kun ”oli niin vaikeaa”.
En ole ikinä lyönyt lapsiani ja olen kasvattanut ne rakkaudella ja hellyydellä. Se on VALINTA. Tän saman VALINNAN mun kusipäähakkaajavanhemmat olisi voineet tehdä myös, siitä huolimatta että heitäkin oli pieksetty. Ne eivät vaan VIITSINEET vaan jatkoivat hakkaamista.
Se hakatuksi joutuminen ei ole mikään syy eikä oikeutus. Minä ihan sikuisen vastuullisesti pääton että omat lapset ei kor väkivaltaa. Ihan tän saman päätöksn mun ihmisperse vanhemmat olisi voineet tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mun ”pihallepotkijavanhemmat” ihan normaaleja evlut ihmisiä, vsltion virkamiehiä, keskiluokkaa eikä mitään alko-ongelmaa. Ovat vaan täysin jääkalikoita tunnevammaisia ihmisiä, erityisen itsekkäitä vielä - aina heidän oikeutensa, tahtonsa, halunsa ja vastimuksrnsa on tärkein, aina heidän mukaan marssitaan.
Oli hirveää olla lapsi tuossa perheessä. Lasta ei nähty, kuultu, arvostettu, hoivattu tai hellitty, ainoastaan ivattiin ja pilkattiin, arvosteltiin ja kritisoitiin. Ja jokaisesta vshingosta (esim juomalasi kaatui) tuli aina tukkapöllyä ja läimäytystä, lisäksi retuutettiinkovakouraisesti.Tätä ei kukaan tajua, millaista helvettiä elämä oli kun oli näennäisesti hyvät vanhemmat, talot ja autot ja mökit, siis kulissit pystyssä. Tavallaan olis helpompi selittää jos vanhemmat olis rapajuoppoja, insestipedoja tai silmittömiä hakkaajia - silloin tuollekaltoinkohtelulle olisi ikäänkuin nimi.
Mutta tälle henkiselle väkivallalle ei ole termiä ja siksi on kyllä oltava visusti hiljaa taustastaan. Tulee äkkiä muilta haukut miten vaikea olen, kiittämätön ja tyhmä kun en arvosta lapsuuttani.TÄMÄ on mun mielestä raskainta. Muut ei tajua, kääntyvät mua vastaan ja syyttävät mua. Sen vanhempieni tekemän hylkäämisn just ja just kestän mutta en enää ulkopuolisten tekemää tuomitsemista ja syyttelyä!!
Uskomattoman kauheaa!!! Miten sun elämä menee tänä päivänä? Toivottavasti olet saanut rakkautta ja välittämistä ympärillesi. Toivottavasti vanhempasi saavat ansionsa mukaan. Toivon sinulle ja vastaavaa kokeneille paljon hyvää ja rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun ”pihallepotkijavanhemmat” ihan normaaleja evlut ihmisiä, vsltion virkamiehiä, keskiluokkaa eikä mitään alko-ongelmaa. Ovat vaan täysin jääkalikoita tunnevammaisia ihmisiä, erityisen itsekkäitä vielä - aina heidän oikeutensa, tahtonsa, halunsa ja vastimuksrnsa on tärkein, aina heidän mukaan marssitaan.
Oli hirveää olla lapsi tuossa perheessä. Lasta ei nähty, kuultu, arvostettu, hoivattu tai hellitty, ainoastaan ivattiin ja pilkattiin, arvosteltiin ja kritisoitiin. Ja jokaisesta vshingosta (esim juomalasi kaatui) tuli aina tukkapöllyä ja läimäytystä, lisäksi retuutettiinkovakouraisesti.Tätä ei kukaan tajua, millaista helvettiä elämä oli kun oli näennäisesti hyvät vanhemmat, talot ja autot ja mökit, siis kulissit pystyssä. Tavallaan olis helpompi selittää jos vanhemmat olis rapajuoppoja, insestipedoja tai silmittömiä hakkaajia - silloin tuollekaltoinkohtelulle olisi ikäänkuin nimi.
Mutta tälle henkiselle väkivallalle ei ole termiä ja siksi on kyllä oltava visusti hiljaa taustastaan. Tulee äkkiä muilta haukut miten vaikea olen, kiittämätön ja tyhmä kun en arvosta lapsuuttani.TÄMÄ on mun mielestä raskainta. Muut ei tajua, kääntyvät mua vastaan ja syyttävät mua. Sen vanhempieni tekemän hylkäämisn just ja just kestän mutta en enää ulkopuolisten tekemää tuomitsemista ja syyttelyä!!
Uskomattoman kauheaa!!! Miten sun elämä menee tänä päivänä? Toivottavasti olet saanut rakkautta ja välittämistä ympärillesi. Toivottavasti vanhempasi saavat ansionsa mukaan. Toivon sinulle ja vastaavaa kokeneille paljon hyvää ja rakkautta.
Ikävä kyllä kurjan lapsuuden kokenut jää aikuisena yksikseen ilman sukua ja tukea, onhan sitä vanhempien hylkäämä. Olen siistuo jolle vastasit, ja mulla on sinällään ok asiat että on oma perhe. Ystäviä ei ole enkä ole kovin sosiaalinen - tämä johtuu siitä että luottamus toisiin rikottiin jo lapsena.
Mun vanhemmat ei ole MITENKÄÄN joutuneet vastuuseen teoistaan. Edelleen porskuttavat ja ovat itsekkäitä ja luonnevikaisia. Tosiaan toivon että ”saisivat maksaa” mutta elämä vaan ei mene niin. Epäreilua se on aina :( vanhemmatvoi tuhota lapsen koko elämän ja olla mitenkään kantamatta vastuuta tai joutumatta ”maksamaan”. Mun kusipäävanhemmat edelleen elävät elämäänsä itsekkään onnellisina itskseen nautiskellen. Mikäs pahan tappais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä kohtaloissa ei paha saa palkkaansa koskaan. Vaan jatkaa riehumistaan loppuun saakka.
Meille aikuiset lapset ovat aina tervetulleita jouluna useampanakin päivänä. Aattona lapsenlapset jakavat lahjat meillä, nautitaan alkoholiton jouluateria ja käydään haudoilla. Osa lapsista tulee perheineen muinakin päivinä valmiiseen pöytään. Teemme sen mielellämme, vaikka itsellämme oli sellainen periaate, että kun saimme lapsia, vietimme aina jouluaaton omassa kotona oman perheen kesken ja vierailimme joulupäivinä kummankin vanhempien luona, jotka odottivat ja toivoivat meidän tulevan. Kun esikoisemme oli syntynyt, ilmoitimme vanhemmillemme että tästä lähtien vietämme jouluaaton oman perheen kesken ja tulemme kylään seuraavina päivinä. Lapsettomana olimme kiertäneet molempien vanhempien luona jo aattona.
Mutta se oli meidän käsityksemme perhejoulusta. Omat lapsemme ovat halunneet toimia toisin ja se on ihan ok. myös meille. Jokaisella ihmisellä on omat arvonsa ja tapansa, minkä olemme myös lapsesta saakka opettaneet omille lapsillemme.
Vierailija kirjoitti:
Meille aikuiset lapset ovat aina tervetulleita jouluna useampanakin päivänä. Aattona lapsenlapset jakavat lahjat meillä, nautitaan alkoholiton jouluateria ja käydään haudoilla. Osa lapsista tulee perheineen muinakin päivinä valmiiseen pöytään. Teemme sen mielellämme, vaikka itsellämme oli sellainen periaate, että kun saimme lapsia, vietimme aina jouluaaton omassa kotona oman perheen kesken ja vierailimme joulupäivinä kummankin vanhempien luona, jotka odottivat ja toivoivat meidän tulevan. Kun esikoisemme oli syntynyt, ilmoitimme vanhemmillemme että tästä lähtien vietämme jouluaaton oman perheen kesken ja tulemme kylään seuraavina päivinä. Lapsettomana olimme kiertäneet molempien vanhempien luona jo aattona.
Mutta se oli meidän käsityksemme perhejoulusta. Omat lapsemme ovat halunneet toimia toisin ja se on ihan ok. myös meille. Jokaisella ihmisellä on omat arvonsa ja tapansa, minkä olemme myös lapsesta saakka opettaneet omille lapsillemme.
Ihania vanhempia olette! Mun vanhemmat ei ota ketään lastaan/lastenlastaan kylään edes tunniksi. Ei jouluna, ei juhannuksena, ei koskaan, siis ikinä. Eivät soittele eivätkä viitsi pitää yhteyttä. Viimeksi joku pihaus kuulunut 12 v sitten. Sekään ei auta että itse yrittää yhteydenpitoa: eivät vasta puheluun, kirjeisiin eivätkä tule juhliin (ristiäiset, häät tms). Elävät tosiaan leikkien että heillä ei lapsia ole ollenkaan.
Tuo tapa on ehkä myös ”aluekohtainen”, omassa suvussa tuttua tuo kylmä jatyly kohtelu ja aikuisikään tulevan lapsen hylkääminen. Eteläpohjanmaalta sukuni kotoisin.
Kunpa näistäkin asioista saisi jonkun kultaisen keskitien. Me vietämme kaikki joulumme lähinnä autossa, sillä kummankin vanhemmat vaativat meitä käymään joka jouluaatto. Yhtenä vuonna vietimme joulun itsepäisesti kotonamme, mistä varsinkin anoppini vuodatti kyyneleitä ja kiukutteli meille koko seuraavan vuoden. Emme muka välitä lainkaan hänen tunteistaan, kun sillä lailla menimme tekemään.
MOT!