Lue keskustelun säännöt.
Ei meillä saanut aikuisena mennä jouluksi lapsuudenkotiin
25.12.2018 |
18v sen virheen tein ja jouduin heti 25.12 lähtemään takaisin omaan yksiöön.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali käytäntö suurimmalla osalla. Tai ainakin pitäisi olla. Vanhemmat ovat suorittaneet velvollisuutensa kun ovat kasvattaneet sinut täysi-ikäiseksi. Ota nyt vastuu omasta elämästäsi, aikuinen ihminen!
Oletko siis sitä mieltä, että kun täyttää 18v., niin yhteydenpito vanhempiin tulee lopettaa kokonaan? Onpa typerä ajatus. Kyllä minä olen aina pitänyt yhteyttä vanhempiini, vaikka olenkin ottanut vastuun omasta elämästäni. Vierailut heidän luonaan viikonloppuisin, lomilla ja juhlapyhinä. Nyt käyn säännöllisesti katsomassa yli 90 vuotiasta äitiäni ja auttamassa häntä.
Olisiko aika katkaista napanuora? Hanki ystäviä ja oma perhe, niin ei tarvitse vanhemmissa kiinni roikkua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitäkin on. Millaista joulua vietät nykyään, vai vietätkö ollenkaan?
Ihan normaalia joulua mieheni ja lapseni kanssa. On joulukuusi, jouluruuat, lahjojen jako yms.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vanhemmat eivät ole hyviä ja hyvien on vaikea ymmärtää huonoja vanhempia sekä jälkiä lapsissa.
Minäkin olen hiljattain oppinut tämän. Toki ole tiennyt, että huonoja vanhempia on, siksihän esim. lastensuojelu on. Mutta on perheitä, jotka päälle päin näyttäytyvät ihan söpöinä, mutta todellisuus sisältääkin kaltoinkohtelua ja henkistä väkivaltaa. Tällainen kun paljastuu lähipiiristä, niin oma käsitys maailmasta horjuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali käytäntö suurimmalla osalla. Tai ainakin pitäisi olla. Vanhemmat ovat suorittaneet velvollisuutensa kun ovat kasvattaneet sinut täysi-ikäiseksi. Ota nyt vastuu omasta elämästäsi, aikuinen ihminen!
Oletko siis sitä mieltä, että kun täyttää 18v., niin yhteydenpito vanhempiin tulee lopettaa kokonaan? Onpa typerä ajatus. Kyllä minä olen aina pitänyt yhteyttä vanhempiini, vaikka olenkin ottanut vastuun omasta elämästäni. Vierailut heidän luonaan viikonloppuisin, lomilla ja juhlapyhinä. Nyt käyn säännöllisesti katsomassa yli 90 vuotiasta äitiäni ja auttamassa häntä.
Olisiko aika katkaista napanuora? Hanki ystäviä ja oma perhe, niin ei tarvitse vanhemmissa kiinni roikkua!
Voi kuule, napanuora on katkaistu ajat sitten, mutta ei se tarkoita sitä, ettenkö välittäisi vanhasta äidistäni ja auttaisi häntä nyt, kun hän apua tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali käytäntö suurimmalla osalla. Tai ainakin pitäisi olla. Vanhemmat ovat suorittaneet velvollisuutensa kun ovat kasvattaneet sinut täysi-ikäiseksi. Ota nyt vastuu omasta elämästäsi, aikuinen ihminen!
Oletko siis sitä mieltä, että kun täyttää 18v., niin yhteydenpito vanhempiin tulee lopettaa kokonaan? Onpa typerä ajatus. Kyllä minä olen aina pitänyt yhteyttä vanhempiini, vaikka olenkin ottanut vastuun omasta elämästäni. Vierailut heidän luonaan viikonloppuisin, lomilla ja juhlapyhinä. Nyt käyn säännöllisesti katsomassa yli 90 vuotiasta äitiäni ja auttamassa häntä.
Olisiko aika katkaista napanuora? Hanki ystäviä ja oma perhe, niin ei tarvitse vanhemmissa kiinni roikkua!
Juu, ja minulla on ystäviä ja oma perhe. Omatkin lapset jo muuttanneet pois kotoa, mutta niin vain vietimme yhteisen perhejoulun.
Voi olla ystäviä ja oma perhe ja myös se lapsuuden perhe ja koko suku. Ja jopa miehenkin suku. Pidetään kaikkiin yhteyttä ja juhlittiin porukalla joulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotta voisin mennä käymään jouluna lapsuudenkodissani, pitäisi varmaan ensin valita, että missä niistä?
Sinnekkö, missä asuin 0-2 vuotiaana?
Sinnekkö, missä asuin 2-8 vuotiaana?
Sinnekkö, missä asuin 8-11 vuotiaana?
Sinnekkö, missä asuin 11-20 vuotiaana?
Hankala noihin olisi mihinkään mennä, kun niissä asuu ihan vieraita ihmisiä.
Vai sinnekkö, missä vanhempani nyt asuvat, missä kävin ensimmäisen kerran 46-vuotiaana?
En minäkään. 16v muutin kotoa ja kävin vain satunnaisesti äidin luona, äiti ei muistaakseni koskaan opiskeluaikaisessa asunnossani. Isän kotona olin aina vieras, en tiennyt edes mihin takin saisi ripustaa kun menin käymään, aina se tuntui olevan äitipuolen edessä.
Perustin perheen pian lukion jälkeen. Vanhimmat lapseni ovat jo sen ikäisiä kuin itse olin kotoa muuttaessani! Nuoret ovat ihania ja huumorintajuisia tyyppejä. Suren jo valmiiksi kun muuttavat toiselle paikkakunnalle opiskelemaan lukion jälkeen. Isälläni on hyvä suhde lapsiini, mutta äitini on osannut olla yhtä vähän mummo kuin äiti.
Lopulta se joka ei suostu tapaamaan on se joka eniten menettää. Ei sitä vain kannata jäädä suremaan, vaan elää omaa elämää parhaalla tietämällään tavalla eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok? Aika karulta kuulostaa. Kyllä suurin osa haluaa viettää joulun perheen kanssa, vaikka lapset jo aikuisia. Itse lähdin yksi vuosi jouluksi matkalle ja vanhempani olivat tosi surkeita että en tullut heidän luo jouluna (olen 30v)
Ap on melko vanha, kun hänet on jo 16v potkittu kotoa pois. Nykyään se on mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään saanut mennä lapsuudenkotiin. Muutin pois kotoa opiskelemaan 18-vuotiaana ja ensimmäisenä jouluna kysyin kyllä varovasti jos tulisin käymään, laitettaisiin yhdessä ruokaa, mutta äiti sanoi että parempi kun et tule, pysy vain siellä opiskelupaikkakunnalla. Säästyy rahaakin molemmilta kun minun ei tarvitse matkustaa eikä hänen järjestää minulle ylläpitoa. Sen jälkeen en enää kysynyt, enkä ole kotiin jouluksi mennyt. Nyt kun on oma perhe niin asia ei enää häiritse, nuorena koin aikamoista ahdistusta, en tuntenut ketään jota kiellettiin edes käymästä vanhempien luona.
Jotkut ihmiset ovat niin viallisia, ettei heistä ole vanhemmiksi kenellekään. Ei siinä lapsen ominaisuuksilla ole minkäänlaista merkitystä, kuten joku täällä epäili. Se järkyttää kyllä näin ulkopuolisenakin ihan vain kerrottuna noin lyhyestikin, vaikka itsellänikin on isä, jota ei kyllä vähääkään ole kiinnostanut koskaan, mitä minulle kuuluu saati missä vietän jouluni. Onneksi vanhempani aikanaan erosivat ja vaikka äitini kuoli nuorena ollessani, ei ihan heti olisi tullut mieleenkään joku joulunvietto isäni kanssa. Tässä aloittajan tapauksessa on vain niin hirveää, että molemmat vanhemmat ovat kelvottomia vanhemmiksi, se on kyllä valtavan epäonnista ja epäreilua, kun niin monilla on jopa kaksikin rakastavaa vanhempaa. Elämä vaan on joillekin niin epäreilua jo heti ihan alusta, joillekin jo ennen syntymää alkavasta ajasta lähtien. Itsekin äitinä on jotenkin vaikea edes käsittää, miten jollain voi olla pokkaa kieltää lastaan tulemasta jouluksi tai pokkaa käskeä se menemään opiskelupaikkakunnalle pois häiritsemästä. Kun normaalilla vanhemmallahan olisi ollut ikävä sen sijaan. Toivon, että pystyt rakastamaan itseäsi ja omia lapsiasi niinkuin te kaikki ansaitsette. Ja että pystyt erottamaan sen, ettei mikään noissa epäkelvoissa vanhemmissasi johtunut sinusta eikä ollut oma syysi. Ja ne arvottomuuden ja mahdolliset häpeäkin tunteet romukoppaan, pikemminkin sietää olla ylpeä itsestään, että on tuollaisen suonkin tarponut läpi tuollaisten munapäävanhempien kanssa ja siitä huolimatta elämä on jonkinlaisessa kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotta voisin mennä käymään jouluna lapsuudenkodissani, pitäisi varmaan ensin valita, että missä niistä?
Sinnekkö, missä asuin 0-2 vuotiaana?
Sinnekkö, missä asuin 2-8 vuotiaana?
Sinnekkö, missä asuin 8-11 vuotiaana?
Sinnekkö, missä asuin 11-20 vuotiaana?Hankala noihin olisi mihinkään mennä, kun niissä asuu ihan vieraita ihmisiä.
Vai sinnekkö, missä vanhempani nyt asuvat, missä kävin ensimmäisen kerran 46-vuotiaana?
Tässä yhteydessä sillä tarkoitettanee omien vanhempien nykyistä asuinpaikkaa vaikka se ei varsinainen lapsuudenkoti olisi ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta voisin mennä käymään jouluna lapsuudenkodissani, pitäisi varmaan ensin valita, että missä niistä?
Sinnekkö, missä asuin 0-2 vuotiaana?
Sinnekkö, missä asuin 2-8 vuotiaana?
Sinnekkö, missä asuin 8-11 vuotiaana?
Sinnekkö, missä asuin 11-20 vuotiaana?Hankala noihin olisi mihinkään mennä, kun niissä asuu ihan vieraita ihmisiä.
Vai sinnekkö, missä vanhempani nyt asuvat, missä kävin ensimmäisen kerran 46-vuotiaana?
Tässä yhteydessä sillä tarkoitettanee omien vanhempien nykyistä asuinpaikkaa vaikka se ei varsinainen lapsuudenkoti olisi ollutkaan.
Eli jos sattuisi asumaan omassa lapsuudenkodissaan se oikea lapsuudenkoti onkin esim vanhainkoti?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa paskasakilta, jos vanhempien luona ei voi jouluna käydä.
Ai ne vanhemmat, jotka tässä tapauksessa eivät vierailua halunneet?
Täällä sama, ei koskaan saanut kotiin mennä. Ankeissa, kylmissä opiskelukämpissä joulut vietin. Tätä on vaikea edes kertoa kellekään, kukaan ei tajua! Kukaan ei usko, millaiset vanhemmat minulla on, kun kerron. En sitten viitsi edes kertoa, olen hiljaa.
En ole vanhempieni mökillekään koskaan päässyt. Kerran sain nopeasti teini-ikäisenä käydä katsomassa, kun se oli ostettu. Sen jälkeen en ole käynyt koskaan, ei ole saanut. Ei tätä kukaan tajua. Se tässä on ehkä pahin, kukaan ei ymmärrä. Luulevat, että minä olen syypää tms., olen tehnyt jotain, olen ylimielinen tai suuttunut yms. Näin ei ole. Sinne ei yksinkertaisesti saa mennä.
Onpa aika kauheata. Täällähän enemmän valitetaan sitä, että on pakko mennä vanhempien luo jouluna.
En ole tajunnut, että se voi olla noinkin päin.
Todella kummallisia vanhempia. Miksiköhän ovat tehneet lapsia alunperinkään?
Pitää vaan uskoa, että sellaisiakin vanhempia on olemassa. Itsellä oli ongelma päästä irti vanhempien holhoushalusta. Ääripäitä on joka asiassa, se Gaussin käyrä! Jokin syyhän vanhemmillakin on ollut, että heistä on tullut sellaisia. Mutta hyvä me, kun ollaan selviydytty!
Oletko siis sitä mieltä, että kun täyttää 18v., niin yhteydenpito vanhempiin tulee lopettaa kokonaan? Onpa typerä ajatus. Kyllä minä olen aina pitänyt yhteyttä vanhempiini, vaikka olenkin ottanut vastuun omasta elämästäni. Vierailut heidän luonaan viikonloppuisin, lomilla ja juhlapyhinä. Nyt käyn säännöllisesti katsomassa yli 90 vuotiasta äitiäni ja auttamassa häntä.