Miksi lääkärit ei nykyään halua hoitaa yhtään mitään? Kysyn ihan tosissani, ihan normaalina ihmisenä jolla ei ole aikaisemmin ollut mitään lääkäreitä vastaan

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei taida olla reumaa? Lääkitystä pitää säätää, arvoja seurata, välillä imeä nestettä tai piikittää kortisonia.

 

Tk on muutenkin ylikuormittunut ja nyt yleislääkäreiden täytyy vielä ultrata turvonneita polvia ja piikittää kortsonia ym. Eikä okein herätä luottamusta nuori,hermostunut lääkäri neula kädessä.

 

 

Sinulla ei taida olla lukutaitoa? Nimenomaan ohjeistus on, että oireettoman nivelreumapotilaan hoito kuuluu terveyskeskukseen. Aika monen monen potilaan arvoja tulee seurata ja lääkitystä säätää, Suomessa on esimerkiksi yli puoli miljoonaa verenpainetautista ja melkein yhtä monta diabeetikkoa. He käyvät säännöllisesti verikokeissa ja arvoja seurataan terveyskeskuksessa, ihan etänä ja tapaamatta lääkäriä naamatusten. Saadaan veroprosenttia rukata reilusti ylöspäin jos näitä kaikkia pitää jossain sairaalan polilla jatkuvasti pyörittää. 

&nbs

Kas kummaa kun minulle e ole ikinä vittuiltu että kokeile jääpussia kun koetan nestettä täynnä olevan,palloksi turvonneen polven jota ei saa suoraksi ja jolla ei kärsi kävellä kanssa, ontua lasten perässä. Aina imetty neste pois,annettu kortisonipiikki ja kysytty onko tarpeeksi särkylääkettä. En minäkään nista toimenpiteistä nauti,mutta ne auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo olen huomannut samaa eikä koske vain itseäni vaan myös muita läheisiä. Vallalla on jonkinlainen pompottelu ainakin ja väärinn diagnosointi niin, että joutuu saman vaivan takua ravaamaan moneen kertaan. Varsin outo trendin ollut viimeiset 7 vuotta. 

Naurettava oli kun eräs kertoi miten  sairaalan käytävät oli autiot ja jostain  kulman takaa  ilmestyi joku tyyppi joka sanoi että: okei voidaan se röntgen ottaa, jos sitä varten olet täällä. 

Luulisi, että helpommalla pääsisi kun kerralla tutkittaisiin kunnolla eikä tarvitsisi rampata saman vaivan takia kymmentä kertaa, kun ei se nyt sillä särkylääkkeellä parantunutkaan.. Monet antaa periksi ja elää kituuttaa vaivojen kanssa, jotka olisi helposti parannettavissa jollain kunnon hoidolla. Miksi meillä edes on käypä hoito suositukset, kun ei niitä noudata edes lääkärit itse?

Minulla kipeytyi vasen polvi niin etten voinut kävellä. En ollut satuttanut sitä mitenkään,kipu vain alkoi. Tk.ssa vihjailtiin että olisi lääkeiden perässä mikä loukkasi minua suuresti,olin 3veen äiti ja kipu esti minua olemasta äiti täysillä. Sain lainaan  kyynersauvat ja ohjeeksi ostaa apteekista tukisiteen polveen.  Siinä sitten könkytin rivarin portaissa ja pitkin pihaa pojan perässä sauvojen kanssa. Polvi oli turvonnut ja kuuma. Särkylääkettä meni maksimiannostus,

Syksy vaihtui talveksi ja särky levisi. En saanut jalkaa enää koukkuun ja myös oikeasi käsivarsi jäykistyi. MIeheni puki minut ja laittoi hiukseni kiinni. Muistan miten tk:n lääkäri huusi että älä jännitä sitä! kun koetti turhaan taivuttaa jalkojani ja käsiäni. Lopulta vanhempani maksoivat minut yksityiselle lääkärille joka epäili borrelioosia,mutta  oikea diagnoosi oli reuma.

Mä oon se kasvain tyyppi joka laihtunut, joku täällä kritisoi ja epäili että valehtelen, että miten ei ole tutkittu, niin siten että kasvaimet todettiin niitä kun alettiin tutkia syöpäpolilla biobsia tehtiin vastaus : " en tiedä ei ainakaan sitä ja tätä " eli ne yleisemmät hyvänlaatuiset vaihtoehdot lähetteessä oli minun ikä väärin sanottiin, että olen 85 vuotias kun oikeasti olin 25. Sen lisäksi syöpä lääkäri halusi vuoden välein seurantaa, mutta omassa sairaalassa joku päätti, että kahden vuoden välein on hyvä . 

Kun aloin laihtumaan useita kymmeniä kiloja ilman syytä on myös hikoilua ja lihasheikkoutta ja kuumeilua . Lääkärin mielestä kuulemma ei johdu kasvaimista jotka siis on sisäelimissä. Leukosyytit koholla, mutta niistä ei välitetä, vaan syytetään kaikkea muuta kuin, että tutkittaisiin. Ja nyt löydettiin toisessa tutkimuksessa lisää kasvaimia vuosi sitten, mutta oho hupsista vaan se lähettävä lääkäri ei kertonut tai tutkinut asiaa kun tutkimuksen tehneen lääkärin mielestä ei ole pahanlaatuisesta kyse, vaikka sitähän ei voi minun tutkimuksen perusteella edes päätellä. 

Ja aina jos minulla löytyy jotain erikoista tai kummallista se on AINA poikkeuksellisesti epäspesifi löydös eikä liity yhtään mihinkään vaikka chatgpt mielestä nimenomaan liittyy minun oireisiin. 

Ja syy miksi tästä puhun on se, että nämä kertomukset saa huomiota ja ihmiset saisi hoitoa ja apua . 

Ei kukaan mene lääkäriin enää turhaan, se on niin hirveä prosessi ja jokainen oire vaatii useita käyntejä ja siltikään välttämättä mitään ei tehdä. 

Miksi kukaan ylipäätään kohta menee lääkärille, kun ihme lääke buranaa saa apteekista .

Nykyään ei enää haluta priorisoida, joten hoitoa saavat ne, jotka käyvät eniten valittamassa oireistaan. Esim 80-luvulla ei tehty sydänleikkausta julkisella yli 65-vuotiaalle, koska Suomen tulevaisuus oli tärkeämpi kuin palstan termein rytkäyttäminen. Jos ongelma on työterveyden ulkopuolella niin töissä käyvällä ihmisellä on vähemmän aikaa istua päiviään terveyskeskuksessa valittamassa samaa ongelmaa ja jää ilman hoitoa. 

Hyvä ystäväni kärsi pitkittyneestä yskästä ja  nuhasta,olo oli heikko ja puolikuntoinen eikä esim. meinannut jaksaa noustaa pertaita toiseen kerrokseen. Ei meinannut millään päästä lääkäriiin ja kun lopulta pääsi  niin vittuiltiin, että yskä lähtee yskimällä ja painoa voisi vähän pudottaa. Ystäväni romahti sitten kuntoportaisiin ja sivulliset soittivat ambulanssin. Sairaalassa todettiin sydänlihastulehdus eikä ystäväni tullut koskaan kunnolla kuntoon,vaan kärsii kroonisesta väsymyksestä sekä tasapainovaikeuksista. Kanne hoitovirheestä hylättiin,vaikka vakavasti sairas nainen käskettiin lenkille sen asemasta että olisi tutkittu.

Itselläni on sydänvaivaa lääkäri pitänyt närästyksenä sen kummemmin asiaa tutkimatta. Henki meinasi lähteä alle viisikymppisenä mutta kaippa se pääasia on että lääkäreillä on töissä mukavaa ja ei tarvitse sen kummemmin päätään vaivata. Ja tämähän on vielä sellainen ammattiryhmä mitä ei saa arvostella heidän mielestään.

Jos tarvitsisi lääkettä, niitä ei saa. Jos taas ei halua lääkkeitä vaan haluaisi selvittää mikä vaivaa, melkein pakotetaan syömään lääkettä eikä edes tutkita. 

Muistisairautta tai sen lääkehoitoa ei kontrolloida lainkaan, ei tule kutsuja mihinkään, vaan muistisairaan pitää itse muistaa varata kontrolliaika.

Verenpainetautia lääkityksineen ei seurata lainkaan, vaan oletetaan että muistisairas potilas on itse yhteydessä jos tulee tarvetta. 

Mitään ei enää seurata. Lähetteitä ei saa minnekään. Hyvä jos saa edes takaisinsoiton terveysasemalta. Moni potilas on täysin heitteillä.

Tuskinpa kyse on lääkäreiden halusta tutkia, vaan resursseista. Kun mahdollisuudet tutkia ovat hyvin rajalliset, ne halutaan säästää kaikkein huolestuttavimmille tapauksille. Niille, joilta todennäköisimmin löytyy jotain vakavaa.

Ei käy julkisen puolen lääkäreitä kateeksi. Yksityisellä voi tutkia huolellisesti, kun potilas maksaa kaiken itse.

Tuntuu että kaikkeen annetaan nykyään ohjeeksi "syödä buranaa" tai "laihduttaa.

Sitten kun kyseessä onkin sydänkohtaus tai syöpä, lääkäriä suojellaan eikä mitään virhettä muka ole käynyt.

Olen tullut siihen lopputulokseen että vaikka menisit vertavuotavana sinne niin antaisivat sinun kuolla odotustiskille. Kai ne sitten hoitaa ruhoni poies ennen kuin rupeaa haisemaan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mäkin lähipiiristä tapauksen kun kipuun sanottiin lääkkeeksi Burana. Oikeasti kipu oli syöpä ja henkilö menehtyi. :(

En halua kertoa tarkemmin kun tämä on kuitenkin yleinen palsta.

Täsmälleen näin kävi myös omassa lähipiirissä. Lääkäri määräsi ensin Buranaa kipuun, laittoi tosin lähetteen eteenpäin. Tuttava sai ajan, mutta se peruttiin erityissairaanhoidon puolelta, eikä uutta aikaa saanut. Syöpään sitten menehtyi. 

Oon kirjoittanut tästä ennenkin palstalle, mutta aloitin hoidon psykiatrian poliklinikalla nuorena aikuisena. Mulle määrättiin lääkkeitä, jotka sekoittivat mun pään ihan kunnolla. Koulut jäi kesken, en pystynyt töihin ja olin todella ahdistunut. Psykpolin lääkäri sanoi, etten tule koskaan tekemään töitä ja asettaa mulle lausunnon työkyvyttömyydestä ennemmin tai myöhemmin.

Sitten päätin lopettaa hoidon ja lääkkeet. Siellä polilla pelottelivat ja loivat uhkakuvia siitä kuinka käy jos lopetan hoidon.

Aikaa siinä meni ihan perus arkea opetellessa, mutta jatkoin koulua, suoritin tutkinnon ja työllistyin. Enää ei ahdista.

Polille kirjattiin elämäniloinen tavallinen nuori, joka olisi tarvinnut enemmän ohjeita terveellisiin elämäntapoihin ja jutteluapua, kun lääkkeitä mielenterveyteen. Polilta kirjattiin ulos psykoottinen, kaksisuuntainen ja sosiaalisesti ahdistunut raunio.

Onneksi tajusin lähteä. Tuosta on sen verran aikaa, että on etäinen muisto vain. 

Julkisen puolen psykiatri suositti minulle osakuntoutustuen hakemista, mutta heidän yksikkönsä tekee vain tutkimukset ja diagnoosit eikä hoitotoimia/lausuntoja. Tarvitsin kuntoutustukea varten lääkärinlausunnon. Vaihtoehtoina oli siis jonottaa omaan terveyskeskukseen tai mennä oman osa-aikatyöni työterveyteen. Kuvittelin, että pörriäisestä saisi ehkä paremmin ja nopeammin apua. Vielä mitä. Lääkäri, jolle varasin ajan, ei suostunut keskustelemaan minun kanssani juuri yhtään. Varaamastani 20 minuutin ajasta käytti 10 minuuttia, jonka aikana käski varaamaan ajat psykologille ja työvalmentajalle, ei kysellyt oireistani juuri mitään eikä vaikuttanut kiinnostuneelta kuulemaankaan, kun yritin itse kertoa oma-aloitteisesti. Olisin halunnut kertoa hänelle suoraan lausuntoon tulevista seikoista, koska hänhän sen lausunnon laatii, mutta sen sijaan hän pyöritti minua 2x täysin itselleni vieraalla psykologilla ja kerran työvalmentajalla, joiden kysymysten ja kirjausten perusteella lääkäri sitten laati rikkinäinen puhelin -periaatteella lausunnon ottamatta minua enää kertaakaan vastaanotolle tuon 10 min alkukeskustelun jälkeen. 



Mehiläisestä suositettiin, että tukihakemus kannattaa laatia työvalmentajan kanssa yhdessä Teamsissa. No niin varmasti kannattaa, koska siitähän saa taas laskuttaa. Hölmönä kuuntelin tuota neuvoa, koska enhän minä tiennyt, mitä siellä hakemuksella kysytään, ja luulin, etten osaisi täyttää joitain kohtia itse. Noh, hakemus oli sen sisältöinen, että kyllä sen simpanssikin täyttäisi. Ei sillä valmentajalla edes ollut mitään sanottavaa hakemuksen sisältöön sitten kun sitä täyttelin, vaan katsoi vaan Teamsissa vierestä tunnin ja myötäili kirjoituksiani. Jos jotakin niin hakemuksesta tuli paljon huonompi, kun en pysytynyt keskittymään jonkun katsoessa, ja kaiken kukkuraksi hän hoputti minua välillä eteenpäin, koska oli kiire saada hakemus pakettiin varatun ajan puitteissa. Ohjasi myös tekemään sen väärään työeläkeyhtiöön.

Hakemuksesta tuli hylsy, vaikka tuo minua puoli vuotta hoitanut psykiatri oli sitä mieltä, että pitäisi hyvin mennä läpi. En ole jaksanut yrittää uudelleen. Jos työkyky vielä tästä heikkenee niin jään sitten vaan suoraan sairaslomalle.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit elävät Suomessa kuin pellossa. Kokoneemmat lääkärit pystyvät ja haluavat härskisti puljaamaan että työnteko jää minimiin ja vastavalmistuneet ja erikoistuvat hääräävät sitten stressissä ilman kunnon ammattitaitoa. Heillä on sitten iso kynnys vaivata kokeneita, jotka voivat olla kesämökeillä, golfmaamassa jne. Edellä oleva on siis koko maan kattava tilanne.

Tämä johtuu siitä, että ei ole kunnon johtamista. Johtaja lääkäreitä on, mutta eivät he sitä tehtäväänsä tuloksellisuuden perusteella tee. Tuloksellisuuteen kuuluu siis määrä JA laatu. Lääkäreiden asemaan ei ole oikein haluttu puuttua ja organisaatiotkin ovat sellaisia, että se mahddollistaa aikamoisen rötväämisen. Kalliiksi tulee veronmaksajille. Englantilainen julkisen puolen lääkäri 'käsittelee' 40 potilasta päivässä, meillä 6 tai 7 !!!!!!!

Lääkäreissä on jotain pahasti pielessä. Puolivuotias vauva kuoli, kun ensihoitaja ei uskaltanut soittaa PÄIVYSTÄVÄLLE lääkärille. Toki KO jätti tuomitsematta, mutta kait tuota jokainen tajuaa, että suolitukokseen menehtyminen on kyllä niin turhaa ja tarpeetonta.

90-vuotias sukulaiseni pääsi laskeumaleikkaukseen noin vain, kun kävi valittamassa lääkärille inkontinenssia ja sitä, että kohdunkaula tulee emättimestä ulos pöntöllä istuessa.  Lääkäri vain sanoi, että näissä yleensä on hoitona leikkaus, joten haluatteko leikkauksen. Sukulaiseni sanoi kyllä. Sitten tuli heti lähete sairalaan ja muutaman kuukauden kuluttua polikäynti, jossa todettiin leikkaustarve. Sen jlkeen tutkittiin leikkauskunto potilaan iän vuoksi ja kun se oli hyvä eikä näin suurempaa riskiä leikkauksen suhteen, niin leikattavaksi.   Hän vain itse päivitteli sitten, että pitikin 20 vuotta uskoa mukatietäviä ihmisä, jotka väittivät ettei naisten terveydellä oe mitään väliä ja että näitä ei leikata, että ihan turhaan hän kärvisteli nekin vuodet inkontinenssisuojien kanssa. Sanoi, että enää ei usko kylänämmiä (tarkoittaa tälä käsitteelle ihmistyyppiä, joka yrittää estää hoitoonhakeutumisen väittämällä ettei julkisessa terveydenhuollossa saa hoitoa kuitenkaan)

Vierailija kirjoitti:

Ystävän Ms-tautia hoidettiin jumpalla ja laihduttamisella vaikka en mä kyllä tajua mistä 60-kiloinen enää laihtuu..

Vasta kun  näkö meni ja ambulanssilla sairaalaan,tutkittiin kunnolla ja tuli diagnoosi.

Samantyylinen kokemus, omat ms taudin ensioireet (kehon toispuoleiset puutumiset ja tuntohäiriöt) kuittasi joku hoono soomi lääkäri vain lauseella "lepää viikonlopun yli niin kyllä se siitä, otetaan varmuudeksi sydänfilmi (?)". Siitä ajoin heti yksityiselle joka laittoi kiireellisen lähetteen neurologian poliklinikalle jossa olinkin sitten viikon tutkittavana ja kortisonitipassa. 

Ei ole enää rahaa hoitajiin ja lääkäreihin kun mammuttien per see seen menee kaikki. Siksi ei tutkimuksia. Milloin ymmärtätte tämän ?

Suomen kansan epäpätevät lääkärit ovat liian nuoria noin vastuulliseen työhön!

pakotan lääkäripaskan tyräleikkaukseen, 2 tyrää ja ei leikanneet viime vuonna, uimahallissa tuli joku 70v ukko vastaan ja sanoi että siltä leikattiin tyrä viime vuonna eikä ollut kipuja edes sitä ennen! mulla on nyt ikää 54 ja käyn kuntosalillakin, sanon että en voi tehdä töitä kun on "kipeä"

vit-tu riittää tämä Suomen lääkäreiden epäpätevyys, viime vuonna tyrää tarkasteli joku nuori pojanknoppi, siis lääkäriksi ei saa laittaa tuollaisia nuoria ihmisiä joilla on vielä murrosikä päällä ja aivotkaan ei ole kehittyneet

lääkäriksi pitäisi päästää vasta 30 vuotaana ihminen ja sitä ennen tehdä jotain muuta työtä!

sama se on muilla aloilla 1) tiktokkaavat ja tanssivat teinix naispoliisit, jotka käyttäytyvät kuin pikkutytöt

2) pikkutyttö naispapit jotka ovat aina lbtq- ja täysin epäkypsiä olemaan oikeasti pappeja, vaan enempi sopivat leikkimään barbeilla

3) kaverini meni Saksassa lääkäriin ja valitti että tyrä kipeä, se leikattiin ja KELA maksoi kaiken, lääkärinkäynninkin. Eu maa joten KELA maksaa, taidan lentää Berliiniin tyräleikkaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit elävät Suomessa kuin pellossa. Kokoneemmat lääkärit pystyvät ja haluavat härskisti puljaamaan että työnteko jää minimiin ja vastavalmistuneet ja erikoistuvat hääräävät sitten stressissä ilman kunnon ammattitaitoa. Heillä on sitten iso kynnys vaivata kokeneita, jotka voivat olla kesämökeillä, golfmaamassa jne. Edellä oleva on siis koko maan kattava tilanne.

Tämä johtuu siitä, että ei ole kunnon johtamista. Johtaja lääkäreitä on, mutta eivät he sitä tehtäväänsä tuloksellisuuden perusteella tee. Tuloksellisuuteen kuuluu siis määrä JA laatu. Lääkäreiden asemaan ei ole oikein haluttu puuttua ja organisaatiotkin ovat sellaisia, että se mahddollistaa aikamoisen rötväämisen. Kalliiksi tulee veronmaksajille. Englantilainen julkisen puolen lääkäri 'käsittelee' 40 potilasta päivässä, meillä 6 tai 7 !!!!!!!

Lääkäreissä on jotain pahasti pie

Suolitukokseen kuolleesta vauvasta: 

Meillä oli vastaava kokemus kouluikäisen kanssa, hänellä oli siis suolitukoksen oireita viikkokausia mutta julkisella ei saatu edes lupaa konsultoida lasten gastrolääkäriä! Kun lopulta lapsi ei suostunut enää syömään ja oksensi päivittäin eikä julkisella tutkittu edes ulostetta (ohivuotoripulia), mentiin yksityiselle. Sieltä tuli pikainen lähete aluesairaalaan, jossa asia saatiin hoitoon. Mutta...sielläkin asennoituminen oli jotenkin vähättelevä, naureskeleva. Ihan kuin kyseessä ei olisi ollut henkeä uhkaava tila? Myös lasten puoli sairaalassa oli kulahtanut ja pinnat jostain ysäriltä (väreinä mm. se kamala oranssinpinkki), eikä tutkimushuone sopinut käyttötarkoitukseensa.