Miksi lääkärit ei nykyään halua hoitaa yhtään mitään? Kysyn ihan tosissani, ihan normaalina ihmisenä jolla ei ole aikaisemmin ollut mitään lääkäreitä vastaan

Vierailija kirjoitti:

Samoja kokemuksia. Korkea sokeri, korkea verenpaine, kumpaankaan ei ole puututtu. Hoitaja kuittasi sokeriaddiktioni kysymällä "kai sä muutakin syöt?" -> "joo" = ei lisättävää. Olisi voinut edes kysyä määriä, mutta ei mitään.

Sokeriaddiktio? Oikeasti? Harvempi meistä siis oikeasti syö sokeria sellaisenaan tai se ei edes ajatuksena viehätä. Yleensä haetaan hillari/rasva/makea kombinaatiota ja yleensä makeanhimo jota sokerinhimoksi nimitetään on huonosti tunnistettua nälkää. Ihan muutaman vanhuksen olen tavannut jotka ovat oikeasti syöneet sokeria pelkästään ahmien, oletko minkäikäinen? Jos nuori niin mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut sentään sanoo suoraan että hampaita ei korjailla ellei paikat irtoa ja käskevät yksityiselle. Huonompi juttu taas joissain vaivoissa kun eivät edes kerro että olisi olemassa hoitoja mitta julkinen ei kata tai et pääse edes asiaan erikoistunutta lääkäriä näkemään.

nykyisin tiedetään, että hampaan reikä voi korjaantua itsestäänkin, joten niitä ei aina lähdetä heti paikkaamaan (se paikkaaminenkin itsessään tuhoaa hammasta ja jokainen paikkauskerta nakertaa hammasta lähemmäs poistoa). 

Itsellä ollut samassa hampaassa reikä varmaan viimeiset viisi vuotta ja koko sen ajan musitutettu, että todella huolleista puhdistusta vain ja tarkkaillaan tilannetta, muista käydä säännöllisesti tarkastuksissa.  Hammas ei oireile mitenkään. Minusta tällainen on hyvä linja: yritetään säästää hammasta ja kun potilas itse tekee oman osuutensa, eli huolehtii hampaiden puhdistamisesta, niin saadaan kosolti lisäaikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää googlailevat potilaat jotka tietää paremmin kuin itse?

Vastaanotolle tulee varmaan kivasti näitä naisia muotisairauksien kanssa, jotka ovat ensiksi itse selvittäneet keskustelupalstoilta, kuten alhainen ferritiini ja kilpirauhasen vajaatoiminta.

Verenpaine 140 ei ole huolestuttava. Sitä pitää kyllä seurata ja voi hoitaa muuttamalla elintapojaan, vähemmän suolaa ja muutama kerta viikossa ulkoilua luonnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Hoidot sekundäärisiä, kunnes on liiallisista låäkityksistä tms seurannutnvakavampimkehonnsairaustila. Sitten medisiinarit jotka työntäneet buranaa ja rauhoittavia eivät ole vastuussa tutkimatta jättämisistään ja adiakas joutuu monimuotoisiin vaikeisiin hoitokomplekseihin?

Lääkäreille näille nuoremmille annettava kunnon varoituksen sana ja vietävä oikeusistuimiin, kun ja jos eivätmota vakavasti työtään muuta kuin työntämällämasiakkaat jonojen hännille oireineen.

Minulta ei koskaan otettu tiettyjä kilpirauhasen vajaatoiminnan määrittelyyn tarvittavia kokeita eikä hoidettu kunnolla raudanpuuteanemiaa. Sain ensin taistella itselleni kilpirauhaslääkityksen, sen jälkeen hoitoa raudanpuuteanemiaan ja kun jälkimmäiseen sain huonoa hoitoa hoidin sen itse.

Tuloksena sain liikatoiminnan oireita kilpirauhasen vajaatoimintalääkityksestäni ja kun pyysin lääkärin konsultointia asiaan hän totesi diginä minua näkemättä, että jatketaan hoitoa kerran vuodessa kontrolloitavin kokein kuten tähänkin asti. Eli jatkan siis tyroksiinia samalla annoksella. 

Se kyllä myös sanottiin erään toisen lääkärin toimesta myös "digikonsultaationa" etten saa sitä rautaa ottaa enempää. Minulta ei oteta mitään ferritiiniarvoa, niitä kilpirauhasen vasta-ainekokeita (TSH- ja T4V-kokeita lukuunottamatta) vaan jätetään raudanpuute hoitamatta ja saatetaan hoitaa turhaan kilpirauhasen vajaatoimintaa jos kyseistä sairautta ei minulla ehkä edes ole. 

Aloin itse ajaa alas kilpirauhaslääkitystä ja seuraan oireita sekä rautaa syön edelleen. Ainakin uniongelmat loppuivat sekä sydämentykytykset kun vähensin tyroksiinia. Lääkäreihin en enää luota.

Monet nyky lääkärit ovat näitä voimaantuneita feministinaisia, joita kiinnostaa enempi  pitkien kynsiensä viilaaminen. 😆

Lääkärit elävät Suomessa kuon pellossa. Kokoneemmat lääkärit pystyvät ja haluavat härskisti puljaamaan että työnteko jää minimiin ja vastavalmistuneet ja erikoistuvat hääräävät sitten stressissä ilman kunnon ammattitaitoa. Heillä on sitten iso kynnys vaivata kokeneita, jotka voivat olla kesämökeillä, golfmaassa jne. Edellä oleva on siis koko maan kattava tilanne.

Tämä johtuu siitä, että ei ole kunnon johtamista. Johtaja lääkäreitä on, mutta eivät he sitä tehtäväänsä tuloksellisuuden perusteella tee. Tuloksellisuuteen kuuluu siis määrä JA laatu. Lääkäreiden asemaan ei ole oikein haluttu puuttua ja organisaatiotkin ovat sellaisia, että se mahddollistaa aikamoisen rötväämisen. Kalliiksi tulee veronmaksajille. Englantilainen julkisen puolen lääkäri 'käsittelee' 40 potilasta päivässä, suomalainen 6 tai 7 !!!!!!!

Kirjuutampa minäkin kokemuksiamme kun muutkin. 

Tuorein on isäni "ei sinulla ainakaan syöpää ole", kahden eri lääkärin suusta. Ohutsuolen syöpä oli, ja se aiheutti oksentelua, anemiaa yms. Elossa on ja hoidot menossa, vuoden kulki etsimässä syytä oireisiin. 

Mummoni tapaus kun kandit ei tunnistaneet borrelioosia koska "rinkula ei näy ihossa". Kuitenkin mummo oli kertonut että punkki on kiinni ollut ihossa aiemmin. Meinasi jo nääntyä pois kun ei saanut syötyä ja hirveät lihaskivut, oli osastollakin tämän vuoksi mutta lopulta kotiuttivat. Varmaan olisi kuollut ellen olisi vakuuttanut mummoa että sinulla on borrelioosi, sitten itse pyysi päästä verikokeisiin ja asia varmistui., sai antibiootin ja tokeni pian.

Tytölläni oli punkki kiinni ja kohtaan alkoi nousta punaa, soitin tklle josta sanoivat että hyönteisten puremasta voi tulla tällaista. Alue vaan suureni ja soitin uusiksi, hoitaja ei tykännyt kun soitin taas ja nihkeästi 'antoi luva' tulla päivystykseen(oli vknloppu). Lääkärin nähtyä ihon totesi välittömästi borrelioosin aiheuttamaksi. Tästä tuli olo että tuo puhelimessa ollut sairaanhoitaja oli taas paljon vartijana kun oli niin nihkeä.

Surullista että Suomessa on menty tähän pisteeseen sairaanhoidon kanssa.