Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Itse en oikeastaan edes kaipaa rakkautta, haluaisin vain oman tyylisen ihmisen jonka kanssa viihtyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vihaa, vaan edelleenkin ihan päinvastoin. Surullinen kyllä olen, kun tämä tilanne on mikä on...

Mikä tilanne on? Eikös tilanne ole se, että sä valitsit toisen naisen

Viesti on naiselta miehelle. Saa omia, en kommentoi enempää.

En omi. En löytänyt yhtään koodisanaa. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä sä Villasukka olet mun näkökentässä niin rakkaana 💜

Onko Villasukka siellä sun luona vai onko sulla kuvia hänestä?

Hän on täällä, ja elämäni on hetken täydellistä.

Näin tänään jotain mikä muistutti sinusta ja havahduin.

Et asu enää siellä missä silloin.

Et aja sillä autolla millä ajoit.

Aika entinen ei koskaan enää palaa.

Tuntuisitko silti samalta kuin silloin?

Onko sun puoliso sulle inhottava? :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä sä Villasukka olet mun näkökentässä niin rakkaana 💜

Onko Villasukka siellä sun luona vai onko sulla kuvia hänestä?

Hän on täällä, ja elämäni on hetken täydellistä.

Ihanaa että Villasukka löysi tiensä sun luo ❤️ Edes joku kaipaus on päättynyt onnellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä sä Villasukka olet mun näkökentässä niin rakkaana 💜

Onko Villasukka siellä sun luona vai onko sulla kuvia hänestä?

Hän on täällä, ja elämäni on hetken täydellistä.

Ihanaa että Villasukka löysi tiensä sun luo ❤️ Edes joku kaipaus on päättynyt onnellisesti.

Voi kun olisikin päättynyt. Löysi hetkeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, mistään en ole ollut elämässäni niin varma kuin siitä, että mahdollisuutta kannattaa odottaa (ja ymmärrät mitä odottamisella tarkoitan) toteutuu se tai ei, etten lähde mihinkään tai etten tahallani härki. Ego näemmä vain tarvitsi varman tiedon, nyt on senkin helpompi olla. Haaveet ovat eri asia kuin teot tai odotukset. Olen tyytyväinen, kun olet, teet ja elät elämääsi vaikken olisi siinä missään isossa roolissa mukana tai ollenkaan, jos niikseen on. Tälle perustukselle jotakin sitten rakentuu jos rakentuu, potentiaalisesti jotakin hienoa, mutta se hienous tulee sen tyytyväisyyden päälle. Ja jos kipu on se paikka, jossa sinun jollain hetkellä itsesi vuoksi täytyy olla, yritän senkin myös kestää. Apua voit kuitenkin aina minulta pyytää eikä se ole minulle rasite. Sekin on täysin tervetullut avunpyyntö, jos pyydät minua perääntymään tai jos tarvitset lomaa minusta.

Minun ei tarvitse sinun suuntaasi liikkua, vaikka haaveilenkin. Saat tulla luokseni mikrometri mikrometriltä. Tai saat ottaa askelmia taaksepäin ja saat huhuilla minulle, voisinkos nyt siirtää takamustani sinne suuntaan. Katselen sinua aivan joka tapauksessa ilolla, mielenkiinnolla, hellyydellä ja hyväksynnällä. Tiedät että olen sinun eli siinä mielessä ei ole mitään mitä kohti mennä tai mistä perääntyä. Se vain on. Ja on ollut jo pitkään. Ainoa hankaluus tai matka, retki on fyysinen ja vielä suuremmassa määrin henkinen. Ne eivät kuitenkaan ole pakon sanelema asia. Mitään ei ole pakko ja mistään ei ole odotuksia. On vain ujoja ja joskus ei niin ujoja keveitä päiväunelmia, jotka sulostuttavat päiviäni. Mutta tiedä se, että sydän, oma puolikkaani sielusta, se on paikallaan koko ajan. Sitä voit kosketella, suukotella ja halailla mielin määrin ilman liikettä mihinkään suuntaan. Ja niin minäkin täällä teen sinulle. Kun silitän itseäni, silitän sinua ja olen kanssasi.

Tämä sydänpaikka siis on jo täytetty ja se fyysinen olkapääpaikka, se pysyy. Se hylkii muita eikä siihen kukaan muu sopisikaan, ei juuri siihen, joten se pysyy vaikka muutoin uusia ihmisiä elämääni tulisikin. Tottahan toki fyysinen paino siinä tuntuisi taivaalliselta ja ettenkö kaipaisi ja ikävöisi sinua siihen, mutta kukapa tässä tilanteessa ei niin tekisi? Se on aivan ok. Ei niistä rikki mene. Ne ovat vain fakta, jonka kanssa on aivan mahdollista elää ja pitääkin elää, sillä on tervettä joutua kaipaamaan, kuten on tervettä että auringon paistaessa asioilla on varjo, joka vain johtuu siitä millaiset lait kaikkeudessa on. Eivät varjot ole vaarallisia.

Vaikka se paikka jäisi tyhjäksi, olisi se silti muistutus sinusta minulle. Että jotain näin kallisarvoista sain kokea ollessani vielä suhteellisen nuori. Minulla on ystäviä ja perhettä ja heillä on ne omat paikkansa. He tukevat minua ja avittavat minua omassa elämässäni. Mutta tietyt kohdat minussa ovat sinun, aina. Tähän se rietasteleva minä sanoisi varmaan vielä jotakin loppukaneetiksi, mutta tukin sen suun suukolla sinulta.

Kun on yksi, joka kuitenkin on kaksi, niin siitä yhdestä voi kumpikin huolehtia hoitamalla itseään ja olemalla vastuussa vain omastaan. Haluan pitää kontrollin itselläni, jolloin en uneksisikaan siitä, että että antaisin sitä kenenkään muun vastuulle. Sitä ei voi paeta, että toisilla ihmisillä on meihin jokaiseen vaikutusta, mutta niinhän sen pitääkin olla. Eihän muutoin mikään todella hienokaan olisi ihmisten välillä mahdollista <3

❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä sä Villasukka olet mun näkökentässä niin rakkaana 💜

Onko Villasukka siellä sun luona vai onko sulla kuvia hänestä?

Hän on täällä, ja elämäni on hetken täydellistä.

Ihanaa että Villasukka löysi tiensä sun luo ❤️ Edes joku kaipaus on päättynyt onnellisesti.

Voi kun olisikin päättynyt. Löysi hetkeksi.

Mitä, miksi päästit hänet menemään? Kuulostaa hankalalta tuo teidän juttu.

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, mistään en ole ollut elämässäni niin varma kuin siitä, että mahdollisuutta kannattaa odottaa (ja ymmärrät mitä odottamisella tarkoitan) toteutuu se tai ei, etten lähde mihinkään tai etten tahallani härki. Ego näemmä vain tarvitsi varman tiedon, nyt on senkin helpompi olla. Haaveet ovat eri asia kuin teot tai odotukset. Olen tyytyväinen, kun olet, teet ja elät elämääsi vaikken olisi siinä missään isossa roolissa mukana tai ollenkaan, jos niikseen on. Tälle perustukselle jotakin sitten rakentuu jos rakentuu, potentiaalisesti jotakin hienoa, mutta se hienous tulee sen tyytyväisyyden päälle. Ja jos kipu on se paikka, jossa sinun jollain hetkellä itsesi vuoksi täytyy olla, yritän senkin myös kestää. Apua voit kuitenkin aina minulta pyytää eikä se ole minulle rasite. Sekin on täysin tervetullut avunpyyntö, jos pyydät minua perääntymään tai jos tarvitset lomaa minusta.

Minun ei tarvitse sinun suuntaasi liikkua, vaikka haaveilenkin. Saat tulla luokseni mikrometri mikrometriltä. Tai saat ottaa askelmia taaksepäin ja saat huhuilla minulle, voisinkos nyt siirtää takamustani sinne suuntaan. Katselen sinua aivan joka tapauksessa ilolla, mielenkiinnolla, hellyydellä ja hyväksynnällä. Tiedät että olen sinun eli siinä mielessä ei ole mitään mitä kohti mennä tai mistä perääntyä. Se vain on. Ja on ollut jo pitkään. Ainoa hankaluus tai matka, retki on fyysinen ja vielä suuremmassa määrin henkinen. Ne eivät kuitenkaan ole pakon sanelema asia. Mitään ei ole pakko ja mistään ei ole odotuksia. On vain ujoja ja joskus ei niin ujoja keveitä päiväunelmia, jotka sulostuttavat päiviäni. Mutta tiedä se, että sydän, oma puolikkaani sielusta, se on paikallaan koko ajan. Sitä voit kosketella, suukotella ja halailla mielin määrin ilman liikettä mihinkään suuntaan. Ja niin minäkin täällä teen sinulle. Kun silitän itseäni, silitän sinua ja olen kanssasi.

Tämä sydänpaikka siis on jo täytetty ja se fyysinen olkapääpaikka, se pysyy. Se hylkii muita eikä siihen kukaan muu sopisikaan, ei juuri siihen, joten se pysyy vaikka muutoin uusia ihmisiä elämääni tulisikin. Tottahan toki fyysinen paino siinä tuntuisi taivaalliselta ja ettenkö kaipaisi ja ikävöisi sinua siihen, mutta kukapa tässä tilanteessa ei niin tekisi? Se on aivan ok. Ei niistä rikki mene. Ne ovat vain fakta, jonka kanssa on aivan mahdollista elää ja pitääkin elää, sillä on tervettä joutua kaipaamaan, kuten on tervettä että auringon paistaessa asioilla on varjo, joka vain johtuu siitä millaiset lait kaikkeudessa on. Eivät varjot ole vaarallisia.

Vaikka se paikka jäisi tyhjäksi, olisi se silti muistutus sinusta minulle. Että jotain näin kallisarvoista sain kokea ollessani vielä suhteellisen nuori. Minulla on ystäviä ja perhettä ja heillä on ne omat paikkansa. He tukevat minua ja avittavat minua omassa elämässäni. Mutta tietyt kohdat minussa ovat sinun, aina. Tähän se rietasteleva minä sanoisi varmaan vielä jotakin loppukaneetiksi, mutta tukin sen suun suukolla sinulta.

Kun on yksi, joka kuitenkin on kaksi, niin siitä yhdestä voi kumpikin huolehtia hoitamalla itseään ja olemalla vastuussa vain omastaan. Haluan pitää kontrollin itselläni, jolloin en uneksisikaan siitä, että että antaisin sitä kenenkään muun vastuulle. Sitä ei voi paeta, että toisilla ihmisillä on meihin jokaiseen vaikutusta, mutta niinhän sen pitääkin olla. Eihän muutoin mikään todella hienokaan olisi ihmisten välillä mahdollista <3

Mietteliäältä mieheltä varatulle pohdiskelijanaiselle?

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, mistään en ole ollut elämässäni niin varma kuin siitä, että mahdollisuutta kannattaa odottaa (ja ymmärrät mitä odottamisella tarkoitan) toteutuu se tai ei, etten lähde mihinkään tai etten tahallani härki. Ego näemmä vain tarvitsi varman tiedon, nyt on senkin helpompi olla. Haaveet ovat eri asia kuin teot tai odotukset. Olen tyytyväinen, kun olet, teet ja elät elämääsi vaikken olisi siinä missään isossa roolissa mukana tai ollenkaan, jos niikseen on. Tälle perustukselle jotakin sitten rakentuu jos rakentuu, potentiaalisesti jotakin hienoa, mutta se hienous tulee sen tyytyväisyyden päälle. Ja jos kipu on se paikka, jossa sinun jollain hetkellä itsesi vuoksi täytyy olla, yritän senkin myös kestää. Apua voit kuitenkin aina minulta pyytää eikä se ole minulle rasite. Sekin on täysin tervetullut avunpyyntö, jos pyydät minua perääntymään tai jos tarvitset lomaa minusta.

Minun ei tarvitse sinun suuntaasi liikkua, vaikka haaveilenkin. Saat tulla luokseni mikrometri mikrometriltä. Tai saat ottaa askelmia taaksepäin ja saat huhuilla minulle, voisinkos nyt siirtää takamustani sinne suuntaan. Katselen sinua aivan joka tapauksessa ilolla, mielenkiinnolla, hellyydellä ja hyväksynnällä. Tiedät että olen sinun eli siinä mielessä ei ole mitään mitä kohti mennä tai mistä perääntyä. Se vain on. Ja on ollut jo pitkään. Ainoa hankaluus tai matka, retki on fyysinen ja vielä suuremmassa määrin henkinen. Ne eivät kuitenkaan ole pakon sanelema asia. Mitään ei ole pakko ja mistään ei ole odotuksia. On vain ujoja ja joskus ei niin ujoja keveitä päiväunelmia, jotka sulostuttavat päiviäni. Mutta tiedä se, että sydän, oma puolikkaani sielusta, se on paikallaan koko ajan. Sitä voit kosketella, suukotella ja halailla mielin määrin ilman liikettä mihinkään suuntaan. Ja niin minäkin täällä teen sinulle. Kun silitän itseäni, silitän sinua ja olen kanssasi.

Tämä sydänpaikka siis on jo täytetty ja se fyysinen olkapääpaikka, se pysyy. Se hylkii muita eikä siihen kukaan muu sopisikaan, ei juuri siihen, joten se pysyy vaikka muutoin uusia ihmisiä elämääni tulisikin. Tottahan toki fyysinen paino siinä tuntuisi taivaalliselta ja ettenkö kaipaisi ja ikävöisi sinua siihen, mutta kukapa tässä tilanteessa ei niin tekisi? Se on aivan ok. Ei niistä rikki mene. Ne ovat vain fakta, jonka kanssa on aivan mahdollista elää ja pitääkin elää, sillä on tervettä joutua kaipaamaan, kuten on tervettä että auringon paistaessa asioilla on varjo, joka vain johtuu siitä millaiset lait kaikkeudessa on. Eivät varjot ole vaarallisia.

Vaikka se paikka jäisi tyhjäksi, olisi se silti muistutus sinusta minulle. Että jotain näin kallisarvoista sain kokea ollessani vielä suhteellisen nuori. Minulla on ystäviä ja perhettä ja heillä on ne omat paikkansa. He tukevat minua ja avittavat minua omassa elämässäni. Mutta tietyt kohdat minussa ovat sinun, aina. Tähän se rietasteleva minä sanoisi varmaan vielä jotakin loppukaneetiksi, mutta tukin sen suun suukolla sinulta.

Kun on yksi, joka kuitenkin on kaksi, niin siitä yhdestä voi kumpikin huolehtia hoitamalla itseään ja olemalla vastuussa vain omastaan. Haluan pitää kontrollin itselläni, jolloin en uneksisikaan siitä, että että antaisin sitä kenenkään muun vastuulle. Sitä ei voi paeta, että toisilla ihmisillä on meihin jokaiseen vaikutusta, mutta niinhän sen pitääkin olla. Eihän muutoin mikään todella hienokaan olisi ihmisten välillä mahdollista <3

Et haluaisi antaa mitään tunnistetta? Tämä kyllä selittäis asioita... pahalta kyllä tuuntuu, että on näin kauan roikotettu ja annettu ymmärtää ja kaiken takana onkin ollut toisen tarve pönkittää omaa egoa (tiivistettynä). :( just nyt käy todella kipeää.

Vierailija kirjoitti:

Onko sun puoliso sulle inhottava? :/

Välillä.

Nuorta lempeä:

- Rakas vaimo! Olen kotona!

- Rakas! Lopultakin! Liki viikko erossa. Aivan liian pitkä aika!

- Todellakin! Haluan sinut nyt!

- Nyt? Siis tässä eteisessä?

- Kyllä!

---action---

- Ah. Voi luoja että olikin ihanaa. Olet sinä aikamoinen vaimo!

- Ohhoh. Olipas vain aikamoista.

- Mutta en muistanutkaan, että se on noin tavattoman tiukka.

- No kun en ehtinyt ottaa näitä sukkahousuja pois, rakas.

Vanhaa lempeä:

- Rakas vaimo. Onko siitä aikaakin?

- Mistä?

- Rakastelusta?

- Enpä kyllä muista.

- Jaa. No jospa me. Kun on joulukin.

- No jospa.

---action---

- Ohhoh. Enpä muistanutkaan, että se on noin paksu.

- Jaahas. Johtuneeko siitä, että aiemmin se ei ollut kaksinkerroin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, mistään en ole ollut elämässäni niin varma kuin siitä, että mahdollisuutta kannattaa odottaa (ja ymmärrät mitä odottamisella tarkoitan) toteutuu se tai ei, etten lähde mihinkään tai etten tahallani härki. Ego näemmä vain tarvitsi varman tiedon, nyt on senkin helpompi olla. Haaveet ovat eri asia kuin teot tai odotukset. Olen tyytyväinen, kun olet, teet ja elät elämääsi vaikken olisi siinä missään isossa roolissa mukana tai ollenkaan, jos niikseen on. Tälle perustukselle jotakin sitten rakentuu jos rakentuu, potentiaalisesti jotakin hienoa, mutta se hienous tulee sen tyytyväisyyden päälle. Ja jos kipu on se paikka, jossa sinun jollain hetkellä itsesi vuoksi täytyy olla, yritän senkin myös kestää. Apua voit kuitenkin aina minulta pyytää eikä se ole minulle rasite. Sekin on täysin tervetullut avunpyyntö, jos pyydät minua perääntymään tai jos tarvitset lomaa minusta.

Minun ei tarvitse sinun suuntaasi liikkua, vaikka haaveilenkin. Saat tulla luokseni mikrometri mikrometriltä. Tai saat ottaa askelmia taaksepäin ja saat huhuilla minulle, voisinkos nyt siirtää takamustani sinne suuntaan. Katselen sinua aivan joka tapauksessa ilolla, mielenkiinnolla, hellyydellä ja hyväksynnällä. Tiedät että olen sinun eli siinä mielessä ei ole mitään mitä kohti mennä tai mistä perääntyä. Se vain on. Ja on ollut jo pitkään. Ainoa hankaluus tai matka, retki on fyysinen ja vielä suuremmassa määrin henkinen. Ne eivät kuitenkaan ole pakon sanelema asia. Mitään ei ole pakko ja mistään ei ole odotuksia. On vain ujoja ja joskus ei niin ujoja keveitä päiväunelmia, jotka sulostuttavat päiviäni. Mutta tiedä se, että sydän, oma puolikkaani sielusta, se on paikallaan koko ajan. Sitä voit kosketella, suukotella ja halailla mielin määrin ilman liikettä mihinkään suuntaan. Ja niin minäkin täällä teen sinulle. Kun silitän itseäni, silitän sinua ja olen kanssasi.

Tämä sydänpaikka siis on jo täytetty ja se fyysinen olkapääpaikka, se pysyy. Se hylkii muita eikä siihen kukaan muu sopisikaan, ei juuri siihen, joten se pysyy vaikka muutoin uusia ihmisiä elämääni tulisikin. Tottahan toki fyysinen paino siinä tuntuisi taivaalliselta ja ettenkö kaipaisi ja ikävöisi sinua siihen, mutta kukapa tässä tilanteessa ei niin tekisi? Se on aivan ok. Ei niistä rikki mene. Ne ovat vain fakta, jonka kanssa on aivan mahdollista elää ja pitääkin elää, sillä on tervettä joutua kaipaamaan, kuten on tervettä että auringon paistaessa asioilla on varjo, joka vain johtuu siitä millaiset lait kaikkeudessa on. Eivät varjot ole vaarallisia.

Vaikka se paikka jäisi tyhjäksi, olisi se silti muistutus sinusta minulle. Että jotain näin kallisarvoista sain kokea ollessani vielä suhteellisen nuori. Minulla on ystäviä ja perhettä ja heillä on ne omat paikkansa. He tukevat minua ja avittavat minua omassa elämässäni. Mutta tietyt kohdat minussa ovat sinun, aina. Tähän se rietasteleva minä sanoisi varmaan vielä jotakin loppukaneetiksi, mutta tukin sen suun suukolla sinulta.

Kun on yksi, joka kuitenkin on kaksi, niin siitä yhdestä voi kumpikin huolehtia hoitamalla itseään ja olemalla vastuussa vain omastaan. Haluan pitää kontrollin itselläni, jolloin en uneksisikaan siitä, että että antaisin sitä kenenkään muun vastuulle. Sitä ei voi paeta, että toisilla ihmisillä on meihin jokaiseen vaikutusta, mutta niinhän sen pitääkin olla. Eihän muutoin mikään todella hienokaan olisi ihmisten välillä mahdollista <3

Et haluaisi antaa mitään tunnistetta? Tämä kyllä selittäis asioita... pahalta kyllä tuuntuu, että on näin kauan roikotettu ja annettu ymmärtää ja kaiken takana onkin ollut toisen tarve pönkittää omaa egoa (tiivistettynä). :( just nyt käy todella kipeää.

Sivusta, mahdollisesti sanat "kun silitän itseäni, silitän sinua" ovat tunniste? Hyvänyönviesteissä noita silittelysanoja on ollut ja muistaakseni on n->n?

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, mistään en ole ollut elämässäni niin varma kuin siitä, että mahdollisuutta kannattaa odottaa (ja ymmärrät mitä odottamisella tarkoitan) toteutuu se tai ei, etten lähde mihinkään tai etten tahallani härki. Ego näemmä vain tarvitsi varman tiedon, nyt on senkin helpompi olla. Haaveet ovat eri asia kuin teot tai odotukset. Olen tyytyväinen, kun olet, teet ja elät elämääsi vaikken olisi siinä missään isossa roolissa mukana tai ollenkaan, jos niikseen on. Tälle perustukselle jotakin sitten rakentuu jos rakentuu, potentiaalisesti jotakin hienoa, mutta se hienous tulee sen tyytyväisyyden päälle. Ja jos kipu on se paikka, jossa sinun jollain hetkellä itsesi vuoksi täytyy olla, yritän senkin myös kestää. Apua voit kuitenkin aina minulta pyytää eikä se ole minulle rasite. Sekin on täysin tervetullut avunpyyntö, jos pyydät minua perääntymään tai jos tarvitset lomaa minusta.

Minun ei tarvitse sinun suuntaasi liikkua, vaikka haaveilenkin. Saat tulla luokseni mikrometri mikrometriltä. Tai saat ottaa askelmia taaksepäin ja saat huhuilla minulle, voisinkos nyt siirtää takamustani sinne suuntaan. Katselen sinua aivan joka tapauksessa ilolla, mielenkiinnolla, hellyydellä ja hyväksynnällä. Tiedät että olen sinun eli siinä mielessä ei ole mitään mitä kohti mennä tai mistä perääntyä. Se vain on. Ja on ollut jo pitkään. Ainoa hankaluus tai matka, retki on fyysinen ja vielä suuremmassa määrin henkinen. Ne eivät kuitenkaan ole pakon sanelema asia. Mitään ei ole pakko ja mistään ei ole odotuksia. On vain ujoja ja joskus ei niin ujoja keveitä päiväunelmia, jotka sulostuttavat päiviäni. Mutta tiedä se, että sydän, oma puolikkaani sielusta, se on paikallaan koko ajan. Sitä voit kosketella, suukotella ja halailla mielin määrin ilman liikettä mihinkään suuntaan. Ja niin minäkin täällä teen sinulle. Kun silitän itseäni, silitän sinua ja olen kanssasi.

Tämä sydänpaikka siis on jo täytetty ja se fyysinen olkapääpaikka, se pysyy. Se hylkii muita eikä siihen kukaan muu sopisikaan, ei juuri siihen, joten se pysyy vaikka muutoin uusia ihmisiä elämääni tulisikin. Tottahan toki fyysinen paino siinä tuntuisi taivaalliselta ja ettenkö kaipaisi ja ikävöisi sinua siihen, mutta kukapa tässä tilanteessa ei niin tekisi? Se on aivan ok. Ei niistä rikki mene. Ne ovat vain fakta, jonka kanssa on aivan mahdollista elää ja pitääkin elää, sillä on tervettä joutua kaipaamaan, kuten on tervettä että auringon paistaessa asioilla on varjo, joka vain johtuu siitä millaiset lait kaikkeudessa on. Eivät varjot ole vaarallisia.

Vaikka se paikka jäisi tyhjäksi, olisi se silti muistutus sinusta minulle. Että jotain näin kallisarvoista sain kokea ollessani vielä suhteellisen nuori. Minulla on ystäviä ja perhettä ja heillä on ne omat paikkansa. He tukevat minua ja avittavat minua omassa elämässäni. Mutta tietyt kohdat minussa ovat sinun, aina. Tähän se rietasteleva minä sanoisi varmaan vielä jotakin loppukaneetiksi, mutta tukin sen suun suukolla sinulta.

Kun on yksi, joka kuitenkin on kaksi, niin siitä yhdestä voi kumpikin huolehtia hoitamalla itseään ja olemalla vastuussa vain omastaan. Haluan pitää kontrollin itselläni, jolloin en uneksisikaan siitä, että että antaisin sitä kenenkään muun vastuulle. Sitä ei voi paeta, että toisilla ihmisillä on meihin jokaiseen vaikutusta, mutta niinhän sen pitääkin olla. Eihän muutoin mikään todella hienokaan olisi ihmisten välillä mahdollista <3

Toivottavasti kerrot tuon kaiken suoraan kaivatullesi. Jokin tässä upposi omiinkin ajatuksiini ja oli siellä ainakin yksi juttu, mitä voisin pitää tunnisteena hänestä, mutta ei hän kirjoittaisi noin pitkästi. Varmaan se olen vain minä, joka meistä kahdesta ajattelee ja tuntee noin. Kiitos silti kirjoituksestasi.

Joo tuo yksi kirjoitus on niin pitkä, että taitaa olla jonkun tosi harvoin täällä kirjoittavan tuotos. En tunnistanut itseäni ikävä kyllä. En saanut muutenkaan otetta. Jotain mystiikkaa, new agea?

On inhottava tilanne sekä kirjoittajille että lukijoille, että tunnisteellisia ja nimimerkkiä käyttäviä kirjoittajia kiusataan. Kirjoittajat laittavat entistäkin vähemmän tunnisteita ja lukijat arvailevat turhaan. Kiusaaminen ja ilkeily karkottaa muutenkin kaipaajia pois.

Tänään tuntuu taas niin tältä (E-type; i just wanna be with you). Sä oot tainnu jäädä pysyvästi mun mielenmaisemaan.

Vierailija kirjoitti:

voisinkos nyt siirtää takamustani

mikrometri mikrometriltä

en tahallani härki

avittava, rietasteleva

Oletkohan kaivattuni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

voisinkos nyt siirtää takamustani

mikrometri mikrometriltä

en tahallani härki

avittava, rietasteleva

Oletkohan kaivattuni?

Hieno runo! Olette selvästikin pari.