Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx
20.12.2018 |
Jälleen napsahti lukkoon kaipaajien ketju. Tässä upouusi, olkaatten hyvät!
Kommentit (3899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että täällä on leimattu lähes jokainen tunnistettavalla tavalla kaipaava pakkomielteiseksi vaikka kirjottaisivat vain sen yhden viestin päivässä jossa toivottavat hyvää yötä, tai kertovat ihmisen X olevan ajatuksissa. En yhtään ihmettele jos ovat pahoittaneet mielensä, ja lopettaneet kirjoittelun.
Niin vähäistä on oma kirjoittelu tänne nykyään, että hauskaa jos olen joillekin vielä joku vakiokommentoija. Ei tee yhtään mieli kirjoittaa hienoista tunteistaan kun tunnelma on mitä on, tämäkin on sellainen viesti että olen nyt hetken miettinyt viitsinkö painaa edes lähetä näppäintä... Epäilen noiden muidenkaan "vakiokirjoittajien" olevan mitään erityisen aktiivisia kirjoittelijoita. Sivusta huutelijoita lienee aika paljon, mutta kiva nuokin tietty on niputtaa yhden ihmisen kirjoittamiksi.
Mutta samaa mieltä, että kaipaukseni ei sovi tänne. Joillekin on niin mahdotonta ymmärtää, että tunteita täällä puretaan eikä yritetä tätä kautta kommunikoida sen ihmisen kanssa joka on mielessä.
- Itse Ilkimys
Anteeksi nyt, mutta. Etkös sinä täällä haukkunut niin sarjisnörtit kuin keski-ikäisten naisten aviomiehetkin? Vielä aika rumin sanoin, siis aivan erityisen rumasti. Siksihän sinä tuon nimenkin itsellesi otit.
Niin sitten kirjoitat tällaisen tekstin? Jossa puhut kirjoittajien mielen pahoittamisesta?
Olet muuten aika iso osa mainitsemaasi ohjelmaa.
Sarjisnörteistä kun puhuttiin niin ilmaisin mielipiteeni jonkun toisen eriävään mielipiteeseen. Ihan yleisiä mielikuvia mitä täällä muutkin maalaavat ihan iloisesti kaikista kirjoittelijoista.
Keski-ikäisten naisten aviomiehet? Sehän oli niin, että joku loukkaili täällä useita ihmisiä esittämällä aviomiestään, ja parilla viestillä kommentoin kuinka hellyyttävää on kun jotkut kuvittelevat, että se kalju kaljamahainen mies olisi jotenkin haluttu saalis. Olipas rumasti kirjoitettu.
Varmasti monet minun teksteistäkin ovat loukanneet jotain ihmisiä. Kuulostavat silti paljon pahemmilta tekstistä tai tapahtumasta irroteltuna. En ole kuitenkaan kenenkään kaipailuihin suoraan kommentoinut rumasti. Sitä kyllä tapahtui omiinkin viesteihin aika paljon ennen kuin aloin antamaan sitten ihan kunnolla takaisin.
Tämän enempää en vastaile tai todistele mitään. Yleinen ilmapiiri on täällä sellainen, että jokainen kaipailija on vähän kuin pakotettu luomaan kovemman nahkan. Jos ei anna kaduillakaan kenenkään töniä itseään niin ei nyt helve**i sentään millään foorumillakaan.
Sinänsä nytkin kun olen käyttäytynyt, ja enkä juurikaan enää kirjoittele niin en ymmärrä miksi minun pitäisi alkaa puolustelemaan itseäni kun ilmaisen mielipiteeni siitä mitä olen huomannut täällä tapahtuvan? Jotain vanhoja viestejäni saatan vähän hävetä kun olen lyönyt kunnolla yli, mutta kyllä minä nukun ja olen nukkunut yöni kuitenkin hyvin.
- Itse ilkimys (nimimerkin otin käyttöön näihin vääntöihin koska minun tunnisteltiin kirjoittelevan paljon enemmänkin kaikkea)
Se sarjisnörtti-keskustelu meni kyllä tasan suoraan sille Modestyn kaipaajalle. Hänestä sinä kerroit mielikuvasi. Sen jälkeen, kun joku toinen nousi puolustamaan sarjisnörttejä yleisesti, sulla tosiaan löi kunnolla yli ja haukuit hänetkin.
Ihan vain siksi muistutan tästä, kun ihmettelen, miten kaikista kirjoittelijoista juuri SINÄ puhut muista mielenpahoittajina. Toki jokainen muuttuu ja toivottavasti parempaan, mutta ei näistä jutuista nyt niin kauan ole, ettäkö voisit vielä saarnata muille.
En kyllä usko, että olen lainannut suoraan sitä viestiä, mutta siitä kyllä olet oikeassa että varmasti on saattanut pahoittaa mielensä stereotyyppisesta mielikuvasta koska en muista nähneeni niitä viestejä viime aikoina. Anteeksipyynnöt siis Modestyn kaipaajalla jos poistuminen johtui minusta...
- Ilkimys
Yritin tunnin verran etsiä sitä keskustelua, mutta koska tämä palsta on tehty hakua myöten niin paskasti, että mikään muu kuin sivu kerrallaan vanhojen ketjujen läpikäyminen ei auta, en löytänyt sitä. VIELÄ. Lupaan linkata, kun vihdoin kahlatessa tulee vastaan.
Muistikuvani: Modestya kaivattiin, siihen perään joku ihmetteli tätä lempinimeä ja heitti jotain vaatimattomasta harmaahiirulaisesta, toinen henkilö sanoi ajatelleensa sen tulevan Modesty Blaisen mukaan ja linkitti kuvan hottis-Modestysta, ja sinä taas kommentoit tätä viestiä kertomalla, millainen (erittäin epäimarteleva) mielikuva sinulle tästä sarjakuvakaipaajasta tulee. Edellinen henkilö sanoi ainakin itse ottavansa aina mieluummin sarjisnörtin kuin esimerkiksi lätkänpelaajan, jolloin sinä haukuit sarjisnörtit alimmaksi mieskastiksi ja koskemattomiksi neitsyiksi. Sitten siihen tuli muitakin sivusta keskustelemaan ja päädyit haukkumaan tämän toisena kirjoittaneen (naisen), koska luulit kirjoitelevasi koko ajan vain hänen kanssaan ja hänen jotenkin alkaneen kehua itseään (vaikka tosiasiassa ne olivat muut sivusta, jotka puolustivat hänen sanojaan) jne. Et todellakaan säästellyt sanoja siinä.
Tämä siis minun muistikuvani. Käit kyllä mieleen siitä keskustelusta, mutta et mitenkään hyvällä tavalla, joten siksi ihmettelen, miten nyt täällä neuvot kohtelemaan muita.
Edelleenkin olen toki iloinen, jos olet muuttanut käytöstäsi.
Tässä kyseinen stereotypiakeskustelu, ei se nyt niin hirvittävän paha ollut. Aspergerinimittelyistä ja vastaavista Ilkimys voisi luopua ja kenties on ainakin täällä tainnut jopa tehdä niin?
https://www.vauva.fi/keskustelu/3293057/laheta-terveisesi-kaipaamallesi…
Kiitos! Se olikin noin tuore keskustelu, kaivelin itse vanhempaa ketjua. Alkaa muuten yhtä aiemmalta sivulta kuin linkkisi, nämä kommentit itselle jäi Ilkimyksestä siis päällimmäisinä mieleen:
”Mulle tulee enemmänkin siitä kaipaajasta mieleen hiirulainen kun on nimennyt jonkun sarjakuvahahmon mukaan kaivattunsa. ;)”
”No kyllähän jotkut sarjakuvahahmot ovat yleistietoa, mutta joku mies joka tietää enemmän sarjakuvista kuin urheilusta aiheuttaa mielikuvan että on yhtä koskematon kuin ne avaamattomat lelupaketit hyllyssä.”
Muistin vaan, että ne oli muro- eikä lelupaketteja hyllyssä. Koska kuka ihme jättäisi lelun avaamatta???
Keräilijä. Avaamaton paketti on arvokkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sarjakuvia rakastavat usein keräävät niitä leluja (figuureja) myös harrastuksena. Ne menettävät arvonsa kun joku avaa ne. Paljon humoristisempiahan nuo kommentit olivat kuin pelkäsin.
- Ilkimys
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että täällä on leimattu lähes jokainen tunnistettavalla tavalla kaipaava pakkomielteiseksi vaikka kirjottaisivat vain sen yhden viestin päivässä jossa toivottavat hyvää yötä, tai kertovat ihmisen X olevan ajatuksissa. En yhtään ihmettele jos ovat pahoittaneet mielensä, ja lopettaneet kirjoittelun.
Niin vähäistä on oma kirjoittelu tänne nykyään, että hauskaa jos olen joillekin vielä joku vakiokommentoija. Ei tee yhtään mieli kirjoittaa hienoista tunteistaan kun tunnelma on mitä on, tämäkin on sellainen viesti että olen nyt hetken miettinyt viitsinkö painaa edes lähetä näppäintä... Epäilen noiden muidenkaan "vakiokirjoittajien" olevan mitään erityisen aktiivisia kirjoittelijoita. Sivusta huutelijoita lienee aika paljon, mutta kiva nuokin tietty on niputtaa yhden ihmisen kirjoittamiksi.
Mutta samaa mieltä, että kaipaukseni ei sovi tänne. Joillekin on niin mahdotonta ymmärtää, että tunteita täällä puretaan eikä yritetä tätä kautta kommunikoida sen ihmisen kanssa joka on mielessä.
- Itse Ilkimys
Anteeksi nyt, mutta. Etkös sinä täällä haukkunut niin sarjisnörtit kuin keski-ikäisten naisten aviomiehetkin? Vielä aika rumin sanoin, siis aivan erityisen rumasti. Siksihän sinä tuon nimenkin itsellesi otit.
Niin sitten kirjoitat tällaisen tekstin? Jossa puhut kirjoittajien mielen pahoittamisesta?
Olet muuten aika iso osa mainitsemaasi ohjelmaa.
Sarjisnörteistä kun puhuttiin niin ilmaisin mielipiteeni jonkun toisen eriävään mielipiteeseen. Ihan yleisiä mielikuvia mitä täällä muutkin maalaavat ihan iloisesti kaikista kirjoittelijoista.
Keski-ikäisten naisten aviomiehet? Sehän oli niin, että joku loukkaili täällä useita ihmisiä esittämällä aviomiestään, ja parilla viestillä kommentoin kuinka hellyyttävää on kun jotkut kuvittelevat, että se kalju kaljamahainen mies olisi jotenkin haluttu saalis. Olipas rumasti kirjoitettu.
Varmasti monet minun teksteistäkin ovat loukanneet jotain ihmisiä. Kuulostavat silti paljon pahemmilta tekstistä tai tapahtumasta irroteltuna. En ole kuitenkaan kenenkään kaipailuihin suoraan kommentoinut rumasti. Sitä kyllä tapahtui omiinkin viesteihin aika paljon ennen kuin aloin antamaan sitten ihan kunnolla takaisin.
Tämän enempää en vastaile tai todistele mitään. Yleinen ilmapiiri on täällä sellainen, että jokainen kaipailija on vähän kuin pakotettu luomaan kovemman nahkan. Jos ei anna kaduillakaan kenenkään töniä itseään niin ei nyt helve**i sentään millään foorumillakaan.
Sinänsä nytkin kun olen käyttäytynyt, ja enkä juurikaan enää kirjoittele niin en ymmärrä miksi minun pitäisi alkaa puolustelemaan itseäni kun ilmaisen mielipiteeni siitä mitä olen huomannut täällä tapahtuvan? Jotain vanhoja viestejäni saatan vähän hävetä kun olen lyönyt kunnolla yli, mutta kyllä minä nukun ja olen nukkunut yöni kuitenkin hyvin.
- Itse ilkimys (nimimerkin otin käyttöön näihin vääntöihin koska minun tunnisteltiin kirjoittelevan paljon enemmänkin kaikkea)
Se sarjisnörtti-keskustelu meni kyllä tasan suoraan sille Modestyn kaipaajalle. Hänestä sinä kerroit mielikuvasi. Sen jälkeen, kun joku toinen nousi puolustamaan sarjisnörttejä yleisesti, sulla tosiaan löi kunnolla yli ja haukuit hänetkin.
Ihan vain siksi muistutan tästä, kun ihmettelen, miten kaikista kirjoittelijoista juuri SINÄ puhut muista mielenpahoittajina. Toki jokainen muuttuu ja toivottavasti parempaan, mutta ei näistä jutuista nyt niin kauan ole, ettäkö voisit vielä saarnata muille.
En kyllä usko, että olen lainannut suoraan sitä viestiä, mutta siitä kyllä olet oikeassa että varmasti on saattanut pahoittaa mielensä stereotyyppisesta mielikuvasta koska en muista nähneeni niitä viestejä viime aikoina. Anteeksipyynnöt siis Modestyn kaipaajalla jos poistuminen johtui minusta...
- Ilkimys
Yritin tunnin verran etsiä sitä keskustelua, mutta koska tämä palsta on tehty hakua myöten niin paskasti, että mikään muu kuin sivu kerrallaan vanhojen ketjujen läpikäyminen ei auta, en löytänyt sitä. VIELÄ. Lupaan linkata, kun vihdoin kahlatessa tulee vastaan.
Muistikuvani: Modestya kaivattiin, siihen perään joku ihmetteli tätä lempinimeä ja heitti jotain vaatimattomasta harmaahiirulaisesta, toinen henkilö sanoi ajatelleensa sen tulevan Modesty Blaisen mukaan ja linkitti kuvan hottis-Modestysta, ja sinä taas kommentoit tätä viestiä kertomalla, millainen (erittäin epäimarteleva) mielikuva sinulle tästä sarjakuvakaipaajasta tulee. Edellinen henkilö sanoi ainakin itse ottavansa aina mieluummin sarjisnörtin kuin esimerkiksi lätkänpelaajan, jolloin sinä haukuit sarjisnörtit alimmaksi mieskastiksi ja koskemattomiksi neitsyiksi. Sitten siihen tuli muitakin sivusta keskustelemaan ja päädyit haukkumaan tämän toisena kirjoittaneen (naisen), koska luulit kirjoitelevasi koko ajan vain hänen kanssaan ja hänen jotenkin alkaneen kehua itseään (vaikka tosiasiassa ne olivat muut sivusta, jotka puolustivat hänen sanojaan) jne. Et todellakaan säästellyt sanoja siinä.
Tämä siis minun muistikuvani. Käit kyllä mieleen siitä keskustelusta, mutta et mitenkään hyvällä tavalla, joten siksi ihmettelen, miten nyt täällä neuvot kohtelemaan muita.
Edelleenkin olen toki iloinen, jos olet muuttanut käytöstäsi.
Tässä kyseinen stereotypiakeskustelu, ei se nyt niin hirvittävän paha ollut. Aspergerinimittelyistä ja vastaavista Ilkimys voisi luopua ja kenties on ainakin täällä tainnut jopa tehdä niin?
https://www.vauva.fi/keskustelu/3293057/laheta-terveisesi-kaipaamallesi…
Kiitos! Se olikin noin tuore keskustelu, kaivelin itse vanhempaa ketjua. Alkaa muuten yhtä aiemmalta sivulta kuin linkkisi, nämä kommentit itselle jäi Ilkimyksestä siis päällimmäisinä mieleen:
”Mulle tulee enemmänkin siitä kaipaajasta mieleen hiirulainen kun on nimennyt jonkun sarjakuvahahmon mukaan kaivattunsa. ;)”
”No kyllähän jotkut sarjakuvahahmot ovat yleistietoa, mutta joku mies joka tietää enemmän sarjakuvista kuin urheilusta aiheuttaa mielikuvan että on yhtä koskematon kuin ne avaamattomat lelupaketit hyllyssä.”
Muistin vaan, että ne oli muro- eikä lelupaketteja hyllyssä. Koska kuka ihme jättäisi lelun avaamatta???
Keräilijä. Avaamaton paketti on arvokkaampi.
Jaa, totta muuten! Enpäs ajatellutkaan, että lelu voisi kiinnostaa muitakin kuin lapsia.
Inspiroidun mies sinusta ja keskusteluista kanssasi ja opin sinulta valtavasti. Toivon, että sinäkin saat minulta jotain.
Kuten sanottua, mistään en ole ollut elämässäni niin varma kuin siitä, että mahdollisuutta kannattaa odottaa (ja ymmärrät mitä odottamisella tarkoitan) toteutuu se tai ei, etten lähde mihinkään tai etten tahallani härki. Ego näemmä vain tarvitsi varman tiedon, nyt on senkin helpompi olla. Haaveet ovat eri asia kuin teot tai odotukset. Olen tyytyväinen, kun olet, teet ja elät elämääsi vaikken olisi siinä missään isossa roolissa mukana tai ollenkaan, jos niikseen on. Tälle perustukselle jotakin sitten rakentuu jos rakentuu, potentiaalisesti jotakin hienoa, mutta se hienous tulee sen tyytyväisyyden päälle. Ja jos kipu on se paikka, jossa sinun jollain hetkellä itsesi vuoksi täytyy olla, yritän senkin myös kestää. Apua voit kuitenkin aina minulta pyytää eikä se ole minulle rasite. Sekin on täysin tervetullut avunpyyntö, jos pyydät minua perääntymään tai jos tarvitset lomaa minusta.
Minun ei tarvitse sinun suuntaasi liikkua, vaikka haaveilenkin. Saat tulla luokseni mikrometri mikrometriltä. Tai saat ottaa askelmia taaksepäin ja saat huhuilla minulle, voisinkos nyt siirtää takamustani sinne suuntaan. Katselen sinua aivan joka tapauksessa ilolla, mielenkiinnolla, hellyydellä ja hyväksynnällä. Tiedät että olen sinun eli siinä mielessä ei ole mitään mitä kohti mennä tai mistä perääntyä. Se vain on. Ja on ollut jo pitkään. Ainoa hankaluus tai matka, retki on fyysinen ja vielä suuremmassa määrin henkinen. Ne eivät kuitenkaan ole pakon sanelema asia. Mitään ei ole pakko ja mistään ei ole odotuksia. On vain ujoja ja joskus ei niin ujoja keveitä päiväunelmia, jotka sulostuttavat päiviäni. Mutta tiedä se, että sydän, oma puolikkaani sielusta, se on paikallaan koko ajan. Sitä voit kosketella, suukotella ja halailla mielin määrin ilman liikettä mihinkään suuntaan. Ja niin minäkin täällä teen sinulle. Kun silitän itseäni, silitän sinua ja olen kanssasi.
Tämä sydänpaikka siis on jo täytetty ja se fyysinen olkapääpaikka, se pysyy. Se hylkii muita eikä siihen kukaan muu sopisikaan, ei juuri siihen, joten se pysyy vaikka muutoin uusia ihmisiä elämääni tulisikin. Tottahan toki fyysinen paino siinä tuntuisi taivaalliselta ja ettenkö kaipaisi ja ikävöisi sinua siihen, mutta kukapa tässä tilanteessa ei niin tekisi? Se on aivan ok. Ei niistä rikki mene. Ne ovat vain fakta, jonka kanssa on aivan mahdollista elää ja pitääkin elää, sillä on tervettä joutua kaipaamaan, kuten on tervettä että auringon paistaessa asioilla on varjo, joka vain johtuu siitä millaiset lait kaikkeudessa on. Eivät varjot ole vaarallisia.
Vaikka se paikka jäisi tyhjäksi, olisi se silti muistutus sinusta minulle. Että jotain näin kallisarvoista sain kokea ollessani vielä suhteellisen nuori. Minulla on ystäviä ja perhettä ja heillä on ne omat paikkansa. He tukevat minua ja avittavat minua omassa elämässäni. Mutta tietyt kohdat minussa ovat sinun, aina. Tähän se rietasteleva minä sanoisi varmaan vielä jotakin loppukaneetiksi, mutta tukin sen suun suukolla sinulta.
Kun on yksi, joka kuitenkin on kaksi, niin siitä yhdestä voi kumpikin huolehtia hoitamalla itseään ja olemalla vastuussa vain omastaan. Haluan pitää kontrollin itselläni, jolloin en uneksisikaan siitä, että että antaisin sitä kenenkään muun vastuulle. Sitä ei voi paeta, että toisilla ihmisillä on meihin jokaiseen vaikutusta, mutta niinhän sen pitääkin olla. Eihän muutoin mikään todella hienokaan olisi ihmisten välillä mahdollista <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inspiroidun mies sinusta ja keskusteluista kanssasi ja opin sinulta valtavasti. Toivon, että sinäkin saat minulta jotain.
Voisiko se olla pim**iä?
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanottua, mistään en ole ollut elämässäni niin varma kuin siitä, että mahdollisuutta kannattaa odottaa (ja ymmärrät mitä odottamisella tarkoitan) toteutuu se tai ei, etten lähde mihinkään tai etten tahallani härki. Ego näemmä vain tarvitsi varman tiedon, nyt on senkin helpompi olla. Haaveet ovat eri asia kuin teot tai odotukset. Olen tyytyväinen, kun olet, teet ja elät elämääsi vaikken olisi siinä missään isossa roolissa mukana tai ollenkaan, jos niikseen on. Tälle perustukselle jotakin sitten rakentuu jos rakentuu, potentiaalisesti jotakin hienoa, mutta se hienous tulee sen tyytyväisyyden päälle. Ja jos kipu on se paikka, jossa sinun jollain hetkellä itsesi vuoksi täytyy olla, yritän senkin myös kestää. Apua voit kuitenkin aina minulta pyytää eikä se ole minulle rasite. Sekin on täysin tervetullut avunpyyntö, jos pyydät minua perääntymään tai jos tarvitset lomaa minusta.
Minun ei tarvitse sinun suuntaasi liikkua, vaikka haaveilenkin. Saat tulla luokseni mikrometri mikrometriltä. Tai saat ottaa askelmia taaksepäin ja saat huhuilla minulle, voisinkos nyt siirtää takamustani sinne suuntaan. Katselen sinua aivan joka tapauksessa ilolla, mielenkiinnolla, hellyydellä ja hyväksynnällä. Tiedät että olen sinun eli siinä mielessä ei ole mitään mitä kohti mennä tai mistä perääntyä. Se vain on. Ja on ollut jo pitkään. Ainoa hankaluus tai matka, retki on fyysinen ja vielä suuremmassa määrin henkinen. Ne eivät kuitenkaan ole pakon sanelema asia. Mitään ei ole pakko ja mistään ei ole odotuksia. On vain ujoja ja joskus ei niin ujoja keveitä päiväunelmia, jotka sulostuttavat päiviäni. Mutta tiedä se, että sydän, oma puolikkaani sielusta, se on paikallaan koko ajan. Sitä voit kosketella, suukotella ja halailla mielin määrin ilman liikettä mihinkään suuntaan. Ja niin minäkin täällä teen sinulle. Kun silitän itseäni, silitän sinua ja olen kanssasi.
Tämä sydänpaikka siis on jo täytetty ja se fyysinen olkapääpaikka, se pysyy. Se hylkii muita eikä siihen kukaan muu sopisikaan, ei juuri siihen, joten se pysyy vaikka muutoin uusia ihmisiä elämääni tulisikin. Tottahan toki fyysinen paino siinä tuntuisi taivaalliselta ja ettenkö kaipaisi ja ikävöisi sinua siihen, mutta kukapa tässä tilanteessa ei niin tekisi? Se on aivan ok. Ei niistä rikki mene. Ne ovat vain fakta, jonka kanssa on aivan mahdollista elää ja pitääkin elää, sillä on tervettä joutua kaipaamaan, kuten on tervettä että auringon paistaessa asioilla on varjo, joka vain johtuu siitä millaiset lait kaikkeudessa on. Eivät varjot ole vaarallisia.
Vaikka se paikka jäisi tyhjäksi, olisi se silti muistutus sinusta minulle. Että jotain näin kallisarvoista sain kokea ollessani vielä suhteellisen nuori. Minulla on ystäviä ja perhettä ja heillä on ne omat paikkansa. He tukevat minua ja avittavat minua omassa elämässäni. Mutta tietyt kohdat minussa ovat sinun, aina. Tähän se rietasteleva minä sanoisi varmaan vielä jotakin loppukaneetiksi, mutta tukin sen suun suukolla sinulta.
Kun on yksi, joka kuitenkin on kaksi, niin siitä yhdestä voi kumpikin huolehtia hoitamalla itseään ja olemalla vastuussa vain omastaan. Haluan pitää kontrollin itselläni, jolloin en uneksisikaan siitä, että että antaisin sitä kenenkään muun vastuulle. Sitä ei voi paeta, että toisilla ihmisillä on meihin jokaiseen vaikutusta, mutta niinhän sen pitääkin olla. Eihän muutoin mikään todella hienokaan olisi ihmisten välillä mahdollista <3
Kenelle tämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vihaa, vaan edelleenkin ihan päinvastoin. Surullinen kyllä olen, kun tämä tilanne on mikä on...
Mikä tilanne on? Eikös tilanne ole se, että sä valitsit toisen naisen
Vierailija kirjoitti:
Taidan olla vähän liian nuori tähän ketjuun. Olisi kiva tietää minkä ikäisiä kaipaajia täällä on.
Sama, oma ikäni siis alkaa kakkosella ja olen vielä sinkkukin.
Ylil audan pai neka ttila on nuorisolle sopivampi ja romanttisempi paikka, mutta mielestäni tällä sivulla on miellyttävämpi alusta.
Ja jos haluaa säilyttää uskon rakkauteen, niin tämä va uva .fi-keskustelu ei ole oikein hyvä paikka silloin - itselläkin on enempi alkanut ällöttää ns. rakkaus kun on täällä pari vuotta pyörinyt ja arvot muuttuneet (vastareaktiona?) k onservatiiv isemmiksi tän ketjun vara ttujen puheenvuorojen myötä.
Ylipäätään nää ne ttipals tat on vähän sellasia, että jos haluaa kunnioittaa muita ihmisiä, uskoa rakkauteen ym., niin ei kannattaisi käydä keskustelupalstoilla - eikä Fac ebookin ry hmissä, joissa keskustellaan ihmi ssuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidan olla vähän liian nuori tähän ketjuun. Olisi kiva tietää minkä ikäisiä kaipaajia täällä on.
Täällä vanhainkodissa on nämä viihdykkeet vähissä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi suhteessamme parasta mies? Itse uskon, että älykkäät keskustelut, hellyys, läheisyys, halu olla toiselle hyvä, yhdessä kehittyminen ja maailman menon ihmettely. Ehkä yhteinen harrastuskin. Ja rakastelu.
Meillä olisi varmasti paljon arkipäivän hellyyttä ja koskettelua. Olisimme avoimia toisillemme ja pystyisimme keskustelemaan mistä vain. Huomioisimme toisiamme niin arjessa kuin juhlassa, rakastaen vahvasti toisiamme. Rakastelumme olisi ihanaa, koska rakastamme toisiamme intohimoisesti ja voisimme puhua avoimesti myös kaikesta seksiin liittyvästä. Hyvä yhteys välillämme kruunaisi kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa, vaan edelleenkin ihan päinvastoin. Surullinen kyllä olen, kun tämä tilanne on mikä on...
Mikä tilanne on? Eikös tilanne ole se, että sä valitsit toisen naisen
Viesti on naiselta miehelle. Saa omia, en kommentoi enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanottua, mistään en ole ollut elämässäni niin varma kuin siitä, että mahdollisuutta kannattaa odottaa (ja ymmärrät mitä odottamisella tarkoitan) toteutuu se tai ei, etten lähde mihinkään tai etten tahallani härki. Ego näemmä vain tarvitsi varman tiedon, nyt on senkin helpompi olla. Haaveet ovat eri asia kuin teot tai odotukset. Olen tyytyväinen, kun olet, teet ja elät elämääsi vaikken olisi siinä missään isossa roolissa mukana tai ollenkaan, jos niikseen on. Tälle perustukselle jotakin sitten rakentuu jos rakentuu, potentiaalisesti jotakin hienoa, mutta se hienous tulee sen tyytyväisyyden päälle. Ja jos kipu on se paikka, jossa sinun jollain hetkellä itsesi vuoksi täytyy olla, yritän senkin myös kestää. Apua voit kuitenkin aina minulta pyytää eikä se ole minulle rasite. Sekin on täysin tervetullut avunpyyntö, jos pyydät minua perääntymään tai jos tarvitset lomaa minusta.
Minun ei tarvitse sinun suuntaasi liikkua, vaikka haaveilenkin. Saat tulla luokseni mikrometri mikrometriltä. Tai saat ottaa askelmia taaksepäin ja saat huhuilla minulle, voisinkos nyt siirtää takamustani sinne suuntaan. Katselen sinua aivan joka tapauksessa ilolla, mielenkiinnolla, hellyydellä ja hyväksynnällä. Tiedät että olen sinun eli siinä mielessä ei ole mitään mitä kohti mennä tai mistä perääntyä. Se vain on. Ja on ollut jo pitkään. Ainoa hankaluus tai matka, retki on fyysinen ja vielä suuremmassa määrin henkinen. Ne eivät kuitenkaan ole pakon sanelema asia. Mitään ei ole pakko ja mistään ei ole odotuksia. On vain ujoja ja joskus ei niin ujoja keveitä päiväunelmia, jotka sulostuttavat päiviäni. Mutta tiedä se, että sydän, oma puolikkaani sielusta, se on paikallaan koko ajan. Sitä voit kosketella, suukotella ja halailla mielin määrin ilman liikettä mihinkään suuntaan. Ja niin minäkin täällä teen sinulle. Kun silitän itseäni, silitän sinua ja olen kanssasi.
Tämä sydänpaikka siis on jo täytetty ja se fyysinen olkapääpaikka, se pysyy. Se hylkii muita eikä siihen kukaan muu sopisikaan, ei juuri siihen, joten se pysyy vaikka muutoin uusia ihmisiä elämääni tulisikin. Tottahan toki fyysinen paino siinä tuntuisi taivaalliselta ja ettenkö kaipaisi ja ikävöisi sinua siihen, mutta kukapa tässä tilanteessa ei niin tekisi? Se on aivan ok. Ei niistä rikki mene. Ne ovat vain fakta, jonka kanssa on aivan mahdollista elää ja pitääkin elää, sillä on tervettä joutua kaipaamaan, kuten on tervettä että auringon paistaessa asioilla on varjo, joka vain johtuu siitä millaiset lait kaikkeudessa on. Eivät varjot ole vaarallisia.
Vaikka se paikka jäisi tyhjäksi, olisi se silti muistutus sinusta minulle. Että jotain näin kallisarvoista sain kokea ollessani vielä suhteellisen nuori. Minulla on ystäviä ja perhettä ja heillä on ne omat paikkansa. He tukevat minua ja avittavat minua omassa elämässäni. Mutta tietyt kohdat minussa ovat sinun, aina. Tähän se rietasteleva minä sanoisi varmaan vielä jotakin loppukaneetiksi, mutta tukin sen suun suukolla sinulta.
Kun on yksi, joka kuitenkin on kaksi, niin siitä yhdestä voi kumpikin huolehtia hoitamalla itseään ja olemalla vastuussa vain omastaan. Haluan pitää kontrollin itselläni, jolloin en uneksisikaan siitä, että että antaisin sitä kenenkään muun vastuulle. Sitä ei voi paeta, että toisilla ihmisillä on meihin jokaiseen vaikutusta, mutta niinhän sen pitääkin olla. Eihän muutoin mikään todella hienokaan olisi ihmisten välillä mahdollista <3
Kenelle tämä?
Kuulosti naisen koukeroiselta ajattelulta, mutta olkapääpaikka viittasi mieheen. Veikkaan siis että mieheltä miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanottua, mistään en ole ollut elämässäni niin varma kuin siitä, että mahdollisuutta kannattaa odottaa (ja ymmärrät mitä odottamisella tarkoitan) toteutuu se tai ei, etten lähde mihinkään tai etten tahallani härki. Ego näemmä vain tarvitsi varman tiedon, nyt on senkin helpompi olla. Haaveet ovat eri asia kuin teot tai odotukset. Olen tyytyväinen, kun olet, teet ja elät elämääsi vaikken olisi siinä missään isossa roolissa mukana tai ollenkaan, jos niikseen on. Tälle perustukselle jotakin sitten rakentuu jos rakentuu, potentiaalisesti jotakin hienoa, mutta se hienous tulee sen tyytyväisyyden päälle. Ja jos kipu on se paikka, jossa sinun jollain hetkellä itsesi vuoksi täytyy olla, yritän senkin myös kestää. Apua voit kuitenkin aina minulta pyytää eikä se ole minulle rasite. Sekin on täysin tervetullut avunpyyntö, jos pyydät minua perääntymään tai jos tarvitset lomaa minusta.
Minun ei tarvitse sinun suuntaasi liikkua, vaikka haaveilenkin. Saat tulla luokseni mikrometri mikrometriltä. Tai saat ottaa askelmia taaksepäin ja saat huhuilla minulle, voisinkos nyt siirtää takamustani sinne suuntaan. Katselen sinua aivan joka tapauksessa ilolla, mielenkiinnolla, hellyydellä ja hyväksynnällä. Tiedät että olen sinun eli siinä mielessä ei ole mitään mitä kohti mennä tai mistä perääntyä. Se vain on. Ja on ollut jo pitkään. Ainoa hankaluus tai matka, retki on fyysinen ja vielä suuremmassa määrin henkinen. Ne eivät kuitenkaan ole pakon sanelema asia. Mitään ei ole pakko ja mistään ei ole odotuksia. On vain ujoja ja joskus ei niin ujoja keveitä päiväunelmia, jotka sulostuttavat päiviäni. Mutta tiedä se, että sydän, oma puolikkaani sielusta, se on paikallaan koko ajan. Sitä voit kosketella, suukotella ja halailla mielin määrin ilman liikettä mihinkään suuntaan. Ja niin minäkin täällä teen sinulle. Kun silitän itseäni, silitän sinua ja olen kanssasi.
Tämä sydänpaikka siis on jo täytetty ja se fyysinen olkapääpaikka, se pysyy. Se hylkii muita eikä siihen kukaan muu sopisikaan, ei juuri siihen, joten se pysyy vaikka muutoin uusia ihmisiä elämääni tulisikin. Tottahan toki fyysinen paino siinä tuntuisi taivaalliselta ja ettenkö kaipaisi ja ikävöisi sinua siihen, mutta kukapa tässä tilanteessa ei niin tekisi? Se on aivan ok. Ei niistä rikki mene. Ne ovat vain fakta, jonka kanssa on aivan mahdollista elää ja pitääkin elää, sillä on tervettä joutua kaipaamaan, kuten on tervettä että auringon paistaessa asioilla on varjo, joka vain johtuu siitä millaiset lait kaikkeudessa on. Eivät varjot ole vaarallisia.
Vaikka se paikka jäisi tyhjäksi, olisi se silti muistutus sinusta minulle. Että jotain näin kallisarvoista sain kokea ollessani vielä suhteellisen nuori. Minulla on ystäviä ja perhettä ja heillä on ne omat paikkansa. He tukevat minua ja avittavat minua omassa elämässäni. Mutta tietyt kohdat minussa ovat sinun, aina. Tähän se rietasteleva minä sanoisi varmaan vielä jotakin loppukaneetiksi, mutta tukin sen suun suukolla sinulta.
Kun on yksi, joka kuitenkin on kaksi, niin siitä yhdestä voi kumpikin huolehtia hoitamalla itseään ja olemalla vastuussa vain omastaan. Haluan pitää kontrollin itselläni, jolloin en uneksisikaan siitä, että että antaisin sitä kenenkään muun vastuulle. Sitä ei voi paeta, että toisilla ihmisillä on meihin jokaiseen vaikutusta, mutta niinhän sen pitääkin olla. Eihän muutoin mikään todella hienokaan olisi ihmisten välillä mahdollista <3
Kenelle tämä?
Kuulosti naisen koukeroiselta ajattelulta, mutta olkapääpaikka viittasi mieheen. Veikkaan siis että mieheltä miehelle.
Eli 39 v. mies, jolla psykologian väikkäri edelleen tekeillä. Olkapää vapaana hieman nuorempaa ja hieman suorsukaisemmin ajattelevaa futiskundia varten. Melkein siis minulle.
Vierailija kirjoitti:
Taidan olla vähän liian nuori tähän ketjuun. Olisi kiva tietää minkä ikäisiä kaipaajia täällä on.
Saahan sitä kirjoittaa ihan vain tunteitaan purkaakseen, ei sillä iällä niin väliä, kun tuskin kaivattusi sinua kuitenkaan täältä löytää. Tosin ketjun vakiotrolleihin kuuluu tyyppi, joka vastaa viesteihin ikään kuin kaivattunasi mutta ilkeästi. Voin hyvin kuvitella, että sellainen käytös on ajanut pois nuorempia kaipaajia.
Hiljattain kyseltiin minkä ikäisiä kaivatut ovat. Eniten taidettiin kaivata kolmekymppisiä, ikähaitari taisi olla jotain 25- vuotiaasta kuuskymppiseen. Monet eivät varmaankaan vastanneet, mutta ehkä tuosta voi päätellä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanottua, mistään en ole ollut elämässäni niin varma kuin siitä, että mahdollisuutta kannattaa odottaa (ja ymmärrät mitä odottamisella tarkoitan) toteutuu se tai ei, etten lähde mihinkään tai etten tahallani härki. Ego näemmä vain tarvitsi varman tiedon, nyt on senkin helpompi olla. Haaveet ovat eri asia kuin teot tai odotukset. Olen tyytyväinen, kun olet, teet ja elät elämääsi vaikken olisi siinä missään isossa roolissa mukana tai ollenkaan, jos niikseen on. Tälle perustukselle jotakin sitten rakentuu jos rakentuu, potentiaalisesti jotakin hienoa, mutta se hienous tulee sen tyytyväisyyden päälle. Ja jos kipu on se paikka, jossa sinun jollain hetkellä itsesi vuoksi täytyy olla, yritän senkin myös kestää. Apua voit kuitenkin aina minulta pyytää eikä se ole minulle rasite. Sekin on täysin tervetullut avunpyyntö, jos pyydät minua perääntymään tai jos tarvitset lomaa minusta.
Minun ei tarvitse sinun suuntaasi liikkua, vaikka haaveilenkin. Saat tulla luokseni mikrometri mikrometriltä. Tai saat ottaa askelmia taaksepäin ja saat huhuilla minulle, voisinkos nyt siirtää takamustani sinne suuntaan. Katselen sinua aivan joka tapauksessa ilolla, mielenkiinnolla, hellyydellä ja hyväksynnällä. Tiedät että olen sinun eli siinä mielessä ei ole mitään mitä kohti mennä tai mistä perääntyä. Se vain on. Ja on ollut jo pitkään. Ainoa hankaluus tai matka, retki on fyysinen ja vielä suuremmassa määrin henkinen. Ne eivät kuitenkaan ole pakon sanelema asia. Mitään ei ole pakko ja mistään ei ole odotuksia. On vain ujoja ja joskus ei niin ujoja keveitä päiväunelmia, jotka sulostuttavat päiviäni. Mutta tiedä se, että sydän, oma puolikkaani sielusta, se on paikallaan koko ajan. Sitä voit kosketella, suukotella ja halailla mielin määrin ilman liikettä mihinkään suuntaan. Ja niin minäkin täällä teen sinulle. Kun silitän itseäni, silitän sinua ja olen kanssasi.
Tämä sydänpaikka siis on jo täytetty ja se fyysinen olkapääpaikka, se pysyy. Se hylkii muita eikä siihen kukaan muu sopisikaan, ei juuri siihen, joten se pysyy vaikka muutoin uusia ihmisiä elämääni tulisikin. Tottahan toki fyysinen paino siinä tuntuisi taivaalliselta ja ettenkö kaipaisi ja ikävöisi sinua siihen, mutta kukapa tässä tilanteessa ei niin tekisi? Se on aivan ok. Ei niistä rikki mene. Ne ovat vain fakta, jonka kanssa on aivan mahdollista elää ja pitääkin elää, sillä on tervettä joutua kaipaamaan, kuten on tervettä että auringon paistaessa asioilla on varjo, joka vain johtuu siitä millaiset lait kaikkeudessa on. Eivät varjot ole vaarallisia.
Vaikka se paikka jäisi tyhjäksi, olisi se silti muistutus sinusta minulle. Että jotain näin kallisarvoista sain kokea ollessani vielä suhteellisen nuori. Minulla on ystäviä ja perhettä ja heillä on ne omat paikkansa. He tukevat minua ja avittavat minua omassa elämässäni. Mutta tietyt kohdat minussa ovat sinun, aina. Tähän se rietasteleva minä sanoisi varmaan vielä jotakin loppukaneetiksi, mutta tukin sen suun suukolla sinulta.
Kun on yksi, joka kuitenkin on kaksi, niin siitä yhdestä voi kumpikin huolehtia hoitamalla itseään ja olemalla vastuussa vain omastaan. Haluan pitää kontrollin itselläni, jolloin en uneksisikaan siitä, että että antaisin sitä kenenkään muun vastuulle. Sitä ei voi paeta, että toisilla ihmisillä on meihin jokaiseen vaikutusta, mutta niinhän sen pitääkin olla. Eihän muutoin mikään todella hienokaan olisi ihmisten välillä mahdollista <3
Kenelle tämä?
Kuulosti naisen koukeroiselta ajattelulta, mutta olkapääpaikka viittasi mieheen. Veikkaan siis että mieheltä miehelle.
Eli 39 v. mies, jolla psykologian väikkäri edelleen tekeillä. Olkapää vapaana hieman nuorempaa ja hieman suorsukaisemmin ajattelevaa futiskundia varten. Melkein siis minulle.
Mikrometrit voisivat viitata insinöörismieheen. Harrastaa vapaa-ajallakin varmaan jotain pikkutarkkaa luupin kanssa. Tiedä vaikka korjaisi taskukelloja. Veikkaan, että aika isokokoinen mies, joka ottaisi kundinsa noin vain istumaan olkapäilleen. Sellainen Fredimäinen mies. Laulaa kuitenkin kuin Olavi Virta. Käy usein vanhainkodissa lukemassa naistenlehtiä äidilleen, jolla on heikko kuulo ja heikko näkö, mutta joka haluaa värjätä harvahkot hiuksensa kastanjanruskeiksi. Fredi auttaa häntä tässä, sillä äiti ei pidä kovinkaan monista hoitajista, paitsi siitä yhdestä nuoresta miehestä, jolla on ääni kuin Laihon Aleksilla.
Siinä sä Villasukka olet mun näkökentässä niin rakkaana 💜
Vierailija kirjoitti:
Siinä sä Villasukka olet mun näkökentässä niin rakkaana 💜
Onko Villasukka siellä sun luona vai onko sulla kuvia hänestä?
Vai oletko villasukan ikkunan takana, tom?
Ketju on lukittu.
En minä sitä muualla ole käyttänytkään, enkä muualle ole kirjoittanutkaan kuukausiin edes muista itseäni kiinnostavista aiheista. Täällä olen nykyään tyytynyt seuraamaan lähinnä sivusta ja kirjoittamaan 1-7 viestiä viikossa. Vähän vaihdellut tekstin sisältöä erilaisiksi etten ole myös joku "pakkomielteinen iltakaipailija", vaikka tosin ennen yhdeksää olenkin jo yleensä nukkumassa. Ja sille yhdelle kyselijälle tiedoksi, että jos käytän Ilkimys nimimerkkiä niin en halua yhdistää kaipaamaani ihmistä siihen.
- Ilkimys