Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Puolisoni lukee minua, kuin avointa kirjaa ja tietää, että olen ihastunut. Siinä syy kysymykseesi miksi.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan pahoja ja ilkeitä, kuten av:ltakin varmaan huomaatte. Ihan turhaan siis haaveilette ihastuksistanne, nekin on pohjimmiltaan samanlaisia ilkimyksiä. Ne tulee haukkumaan teidät ja pettämään teidän luottamuksen. Onnellisimpia olette yksin, nauttikaa siis siitä!

Tilasin sulle pikatoimituksena joulumieltä. Jos joku koputtaa oveen, niin avaa.

Minäkään en unohda sinua! <3 kaipaan sinua kovasti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla mies, mistä minussa tykkäät. Sinulle olenkin jo sen kertonut.

Sinun hymysi saa minut hymyilemään. Kuuntelen mielelläni sinua ja ajatuksesi ovat mielenkiintoisia. Olet hyvä kuuntelija. On selittämättömän hyvä olla seurassasi. Se on jotain käsittämätöntä kemiaa välillämme. Olet sielukas ja katseesi viettelee minut. Pidän huumoristasi ja valoisuudestasi. Saan niistä energiaa. Ja tietenkin olet aivan uskomattoman kaunis. Ei kaikkea voi selittää. Sinä vain olet ihana minun silmissäni.

Kirjoitin eilen tämän kuvauksen siitä, mistä sinussa rakkaani pidän. Koska en voi sinulle tätä nyt suoraan sinulle kertoa, niin toivotan sen myötä sinulle hyvää yötä ja hyvää joulua. Rakastan sinua ja tahtoisin joskus kertoa nämä samat asiat ja paljon muutakin elävässä elämässä suudelmien kanssa. Rakastan sinua. Nuku hyvin. Kauniita unia. Olet mielessäni rakkaana niinkuin aina.

Kertoisit joskus jonkun pienen vihjeen tästä kaipaamastasi naisesta? Kuten ääntiömies tekee.

En tiedä teistä muista, mutta minua ihan harmittaa ajatus siitä, että tuolla kulkee joku nainen täysin tietämättä että joku hänestä noin ihanasti ajattelee.

Joo, tuo olisi ihan kiva kuulla sellaiselta mieheltä, johon on itsekin ihastunut, mutta ei muuten.

Huom: ihan kiva, ei mitenkään fantastista.

Kannattaa muistaa, ettei läheskään kaikki naiset tai ihmiset ylipäätää ole niin reppanoita, että ne on ihan fileissä kun joku on niihin ihastunut (vaikkei itse ole).

Siksi tuo mies varmaan kirjoittaa tänne ettei mene ainakaan ihan kylmiltään niitä tunteitaan paljastamaan. Tosin kukapas meistä tietää mikä hänen tilanne on, ja että onko jo kertonut hänelle tunteistaan... Itse kyllä miehenä vältän tiettyjä sanoja ihan anonyymisti kirjoitellessakin. Säästän oikeaan elämään, ja joku rakastan sana on tullut sanottua elämän aikana ehkä jossain sivulauseessa omalle äidille. Tosin en ylipäätänsä sano asioita joita en 100% varmasti tarkoita. Esim. Kehun kyllä ihmisiä paljon, mutta en koskaan jos en tarkoita sitä. Mutta joo, mielestäni suurten tunteiden paljastukset pitää tehdä siinä vaiheessa kun suhde on vakaalla pohjalla, ja tietää ettei toinen ahdistu tai jopa joudu pakokauhun valtaan. Näyttää ennemmin teoilla mitä tuntee. Jos vaikka oma kaivattu kertoisi rakastavansa niin kyllähän siinä menisi paniikkiin kun paineet nousivat taivaisiin vaikka itselläkin olisi todella vahvat tunteet. Tai sitten vielä jos sen sanoisi joku kenestä pitää ehkä ystävänä/työkaverina/tuttuna jne niin miten kertoa loukkaamatta ettei tunne samalla tavalla...

Tykkäsin tuosta viimeisestä jutustasi missä vähän otit kantaa ihmisiin jotka "rakastuvat" siihen, että joku toinen jumaloi heitä. Tai niin minä sen ymmärsin. Yllättävän yleistä, että monet ihastuvat vasta kun näkee/kuvittelee toisen olevan ihastunut. Se nyt on vielä ymmärrettävää jonkinlaisena puolustusmekanismina... Sitten on se narsistinen vaihtoehtokin mikä oli tässäkin aiheessa joku päivä esillä kun luin että joku sanoi heittävänsä aviomiehensä ulkoruokintaan jos joskus edes vähänkin ihastuu johonkin toiseen, ja jakaa huomiotaan. Kuulosti niin yksipuoliselta rakkaudelta, että sääliksi kävi kun joku tietämättään on vaimolleen samassa asemassa kuin se taikapeili Lumikin äitipuolelle. Kerro kerro kuvastin... Hirveä ajatus, että olisi itse tuossa asemassa.

Otetaan vielä kantaa, että jos näen jonkun olevan ihastunut niin en saa siitä minkäänlaista itsetuntoboostia. Yritän olla mahdollisimman normaali, ja saatan sanoa mielipiteitäni (ei henkilökohtaisia asioita tietenkään tai mitään loukkaavaa) mahdollisimman tökerösti niin että toisen tunteet eivät ainakaan vahvene jos vain mahdollista. Mitään väärää kiinnostumisessa tai ihastumisessa ei ole eikä siinä ole oikeasti mitään hävettävää, mutta kyllä minä tulen vähän surulliseksi kun näen jonkun loukkaantuvan. Varsinkin ujot naiset (otin esimerkiksi koska ihastumisen näkee kilometrien päähän) kiinnostuneena yleensä kävelevät hiukan kauempaa hymyillen lattialle/asvaltille. Sitten kun et tervehdi jostain kuolleesta kulmasta kun toinen ei nosta katsettaan lattiasta niin sivusilmällä voi nähdä kuinka pahaa se tekee toiselle. Hauska juttu tässä on, että kun ei tiedä olenko itse ihan samassa asemassa omalle ihastukselleni (ehkä surullinen puolesta ja toivoo että se ihastus jo laantuisi), vaikka katson kyllä aina silmiin (katson tosin kaikkia) kun vaan saan tilaisuuden... :D Tässä kirjoitellessa vaan sitä ymmärtää entistä enemmän muita ihmisiä. Jos aika sosiaalisenakin joku small talk ihastuksen kanssa vaatii hirvittävän määrän energiaa ja psyykkausta niin miksei jollekin ujolle se että yrittää kohdata ja saa ehkä sanottua "moi".

En tiedä miksi otin osaa tähän keskusteluun. Jotenkin paljon mielenkiintoisempi aihe kuin perinteiset väännöt, ja aamukahveja juodessa oli vähän tylsää. Lisäksi tuo lainattu viesti oli saanut aika rankan vastaanoton vaikka siinä oli ihan hyvää asiaa.

- Ilkimys

Kylläpäs täällä nyt oiotaan mutkia suoriksi ihan urakalla. Kirjoitin tuon harmitus-viestin ja pakko nyt kommentoida tähän väliin, että en minä ainakaan (ja tuskin täällä muutkaan) tarkoittanut että ihan puskista pitäisi sen miehen mennä tunnustamaan rakkautensa kohteelle ja hankkia kenties lähestymiskielto siinä samalla. En minäkään tiedä mikä heidän tilanteensa on, ja siksi en teekään mitään olettamuksia, niin kuin täällä on monella tapana. Heti epäillään että toisen on oltava ainakin varattu tms, ja sitten alkaa moralisointi, tai spekuloidaan muilla vaihtoehdoilla ja vaaditaan tunnisteita.

Itse mietin ihan vaan ajatuksen tasolla että minkälainen tilanne olisi jos jollain on noin vahvoja ja kauniita tunteita, eikä toinen tiedä niistä mitään. Minkälaisia kohtaamiset on. Eikä se tee kenestäkään mitään reppanaa jos liikuttuu näistä viesteistä. Tai jos on johonkin ihastunut ilman vastakaikua. Sinunkin tekstistäsi tulee ikävä kyllä aavistuksen ylimielinen vaikutelma noine tulkintoinesi ihastuneista naisista. Itse katson harvoin ihmisiä silmiin (syy ei ole tässä yhteydessä oleellinen), toivottavasti kukaan mies raukka ei luule minun olevan tämän takia ihastunut. Että näin. Mutta kukin jatkakoon tyylillään, ilkimyksetkin.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni lukee minua, kuin avointa kirjaa ja tietää, että olen ihastunut. Siinä syy kysymykseesi miksi.

Oletko tosiaan vieläkin ihastunut? Puolisosi tietää ilmeisesti myös keneen olet ihastunut? Eli ei voida olla missään tekemisissä ikinä edes kaveri- tai tuttavuusmielessä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vieläki ikävä sua vaikka ei meistä ois varmaan koskaan tullutkaan mitään. Haluaisin vaan edes kerran jutella ja selvittää asiat. Mitä mä tein väärin?

Tuskin sillä toisella on mielenkiintoa ja aikaa vääntää rautalankaa tollaiselle pösilölle, joka ei tajua saamiaan pakkeja vaan vielä haluaa jankata vanhoja juttuja. Ei se tosiasia siitä mihinkään muutu, että olet epäkelpo kumppaniksi.

T mulla on ikävä sua! Ei vaan enää nähdä. Ei vaan enää toivoteta edes hyvää joulua. Kaikki on ohi. Mun täytyy tottua siihen ajatukseen. Helppoo se ei oo.

Vierailija kirjoitti:

T mulla on ikävä sua! Ei vaan enää nähdä. Ei vaan enää toivoteta edes hyvää joulua. Kaikki on ohi. Mun täytyy tottua siihen ajatukseen. Helppoo se ei oo.

Kuinka pitkään sä oot T:tä kaivannut? Miksi ette saa toisianne?

Mä oisin halunnut sinusta oikeasti vain ystävän. En tajunnut että oot bi ja että olit ihan oikeasti ihastunut. Harmittaa että kerrankin kun kohtaa ihanan persoonaan, niin sitten käy näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla mies, mistä minussa tykkäät. Sinulle olenkin jo sen kertonut.

Sinun hymysi saa minut hymyilemään. Kuuntelen mielelläni sinua ja ajatuksesi ovat mielenkiintoisia. Olet hyvä kuuntelija. On selittämättömän hyvä olla seurassasi. Se on jotain käsittämätöntä kemiaa välillämme. Olet sielukas ja katseesi viettelee minut. Pidän huumoristasi ja valoisuudestasi. Saan niistä energiaa. Ja tietenkin olet aivan uskomattoman kaunis. Ei kaikkea voi selittää. Sinä vain olet ihana minun silmissäni.

Kirjoitin eilen tämän kuvauksen siitä, mistä sinussa rakkaani pidän. Koska en voi sinulle tätä nyt suoraan sinulle kertoa, niin toivotan sen myötä sinulle hyvää yötä ja hyvää joulua. Rakastan sinua ja tahtoisin joskus kertoa nämä samat asiat ja paljon muutakin elävässä elämässä suudelmien kanssa. Rakastan sinua. Nuku hyvin. Kauniita unia. Olet mielessäni rakkaana niinkuin aina.

Kertoisit joskus jonkun pienen vihjeen tästä kaipaamastasi naisesta? Kuten ääntiömies tekee.

En tiedä teistä muista, mutta minua ihan harmittaa ajatus siitä, että tuolla kulkee joku nainen täysin tietämättä että joku hänestä noin ihanasti ajattelee.

Joo, tuo olisi ihan kiva kuulla sellaiselta mieheltä, johon on itsekin ihastunut, mutta ei muuten.

Huom: ihan kiva, ei mitenkään fantastista.

Kannattaa muistaa, ettei läheskään kaikki naiset tai ihmiset ylipäätää ole niin reppanoita, että ne on ihan fileissä kun joku on niihin ihastunut (vaikkei itse ole).

Siksi tuo mies varmaan kirjoittaa tänne ettei mene ainakaan ihan kylmiltään niitä tunteitaan paljastamaan. Tosin kukapas meistä tietää mikä hänen tilanne on, ja että onko jo kertonut hänelle tunteistaan... Itse kyllä miehenä vältän tiettyjä sanoja ihan anonyymisti kirjoitellessakin. Säästän oikeaan elämään, ja joku rakastan sana on tullut sanottua elämän aikana ehkä jossain sivulauseessa omalle äidille. Tosin en ylipäätänsä sano asioita joita en 100% varmasti tarkoita. Esim. Kehun kyllä ihmisiä paljon, mutta en koskaan jos en tarkoita sitä. Mutta joo, mielestäni suurten tunteiden paljastukset pitää tehdä siinä vaiheessa kun suhde on vakaalla pohjalla, ja tietää ettei toinen ahdistu tai jopa joudu pakokauhun valtaan. Näyttää ennemmin teoilla mitä tuntee. Jos vaikka oma kaivattu kertoisi rakastavansa niin kyllähän siinä menisi paniikkiin kun paineet nousivat taivaisiin vaikka itselläkin olisi todella vahvat tunteet. Tai sitten vielä jos sen sanoisi joku kenestä pitää ehkä ystävänä/työkaverina/tuttuna jne niin miten kertoa loukkaamatta ettei tunne samalla tavalla...

Tykkäsin tuosta viimeisestä jutustasi missä vähän otit kantaa ihmisiin jotka "rakastuvat" siihen, että joku toinen jumaloi heitä. Tai niin minä sen ymmärsin. Yllättävän yleistä, että monet ihastuvat vasta kun näkee/kuvittelee toisen olevan ihastunut. Se nyt on vielä ymmärrettävää jonkinlaisena puolustusmekanismina... Sitten on se narsistinen vaihtoehtokin mikä oli tässäkin aiheessa joku päivä esillä kun luin että joku sanoi heittävänsä aviomiehensä ulkoruokintaan jos joskus edes vähänkin ihastuu johonkin toiseen, ja jakaa huomiotaan. Kuulosti niin yksipuoliselta rakkaudelta, että sääliksi kävi kun joku tietämättään on vaimolleen samassa asemassa kuin se taikapeili Lumikin äitipuolelle. Kerro kerro kuvastin... Hirveä ajatus, että olisi itse tuossa asemassa.

Otetaan vielä kantaa, että jos näen jonkun olevan ihastunut niin en saa siitä minkäänlaista itsetuntoboostia. Yritän olla mahdollisimman normaali, ja saatan sanoa mielipiteitäni (ei henkilökohtaisia asioita tietenkään tai mitään loukkaavaa) mahdollisimman tökerösti niin että toisen tunteet eivät ainakaan vahvene jos vain mahdollista. Mitään väärää kiinnostumisessa tai ihastumisessa ei ole eikä siinä ole oikeasti mitään hävettävää, mutta kyllä minä tulen vähän surulliseksi kun näen jonkun loukkaantuvan. Varsinkin ujot naiset (otin esimerkiksi koska ihastumisen näkee kilometrien päähän) kiinnostuneena yleensä kävelevät hiukan kauempaa hymyillen lattialle/asvaltille. Sitten kun et tervehdi jostain kuolleesta kulmasta kun toinen ei nosta katsettaan lattiasta niin sivusilmällä voi nähdä kuinka pahaa se tekee toiselle. Hauska juttu tässä on, että kun ei tiedä olenko itse ihan samassa asemassa omalle ihastukselleni (ehkä surullinen puolesta ja toivoo että se ihastus jo laantuisi), vaikka katson kyllä aina silmiin (katson tosin kaikkia) kun vaan saan tilaisuuden... :D Tässä kirjoitellessa vaan sitä ymmärtää entistä enemmän muita ihmisiä. Jos aika sosiaalisenakin joku small talk ihastuksen kanssa vaatii hirvittävän määrän energiaa ja psyykkausta niin miksei jollekin ujolle se että yrittää kohdata ja saa ehkä sanottua "moi".

En tiedä miksi otin osaa tähän keskusteluun. Jotenkin paljon mielenkiintoisempi aihe kuin perinteiset väännöt, ja aamukahveja juodessa oli vähän tylsää. Lisäksi tuo lainattu viesti oli saanut aika rankan vastaanoton vaikka siinä oli ihan hyvää asiaa.

- Ilkimys

Kylläpäs täällä nyt oiotaan mutkia suoriksi ihan urakalla. Kirjoitin tuon harmitus-viestin ja pakko nyt kommentoida tähän väliin, että en minä ainakaan (ja tuskin täällä muutkaan) tarkoittanut että ihan puskista pitäisi sen miehen mennä tunnustamaan rakkautensa kohteelle ja hankkia kenties lähestymiskielto siinä samalla. En minäkään tiedä mikä heidän tilanteensa on, ja siksi en teekään mitään olettamuksia, niin kuin täällä on monella tapana. Heti epäillään että toisen on oltava ainakin varattu tms, ja sitten alkaa moralisointi, tai spekuloidaan muilla vaihtoehdoilla ja vaaditaan tunnisteita.

Itse mietin ihan vaan ajatuksen tasolla että minkälainen tilanne olisi jos jollain on noin vahvoja ja kauniita tunteita, eikä toinen tiedä niistä mitään. Minkälaisia kohtaamiset on. Eikä se tee kenestäkään mitään reppanaa jos liikuttuu näistä viesteistä. Tai jos on johonkin ihastunut ilman vastakaikua. Sinunkin tekstistäsi tulee ikävä kyllä aavistuksen ylimielinen vaikutelma noine tulkintoinesi ihastuneista naisista. Itse katson harvoin ihmisiä silmiin (syy ei ole tässä yhteydessä oleellinen), toivottavasti kukaan mies raukka ei luule minun olevan tämän takia ihastunut. Että näin. Mutta kukin jatkakoon tyylillään, ilkimyksetkin.

Minä en haukkunut ketään reppanaksi, en edes vastannut viestiisi vaan tuohon toiseen joka laittoi ajattelemaan. En tykkää myöskään noista varattujen jutuista tai tunnisteiden vinkumisista. En ole ylimielinen, mutta osaan ottaa sen verran huumorilla että saatan olla itsekin yksipuolisesti ihastunut. Mun mielestä sinä vedät nyt vuorostaan mutkia suoriksi ehkä tuon nimimerkkini takia. On noita ihastuneita ehtinyt elämän aikana aika paljon huomata kouluissa ja töissä. Mulla on oikeassa elämässä se vitsaus, että huomioin myös niitä ihmisiä jotka ovat muille näkymättömiä, oli sitten mies tai nainen. Joillekin saattaa syntyä siitä tunteita. Olin esimerkiksi isossa firmassa työharjoittelussa aikoinaan, ja sielläkin huomioin sellaisen ujon 50v miehen johon kukaan oikea työkaveri ei kiinnittänyt mitään huomiota eikä edes tervehtinyt aamuisin. Se melkein itki kun se harjoittelu päättyi vaikka puhuttiin ehkä tunnin verran viikossa töiden lomassa niitä näitä eikä edes vietetty taukoja yhdessä. Tämä ei enää kerro mistään ihastuneesta, mutta siitä miten vähällä voi antaa toiselle paremman mielen.

Se, että olen täällä joskus rumasti kommentoinut turhautuneena tästä yllättäneestä ihastuksesta joka on vienyt voimat ei tarkoita sitä olisin joku ihmishirviö. :D

Ajatuksen tasolle vastaus että se on hirveää. Tapaaminen kun toisen läsnäolo virittää oman taajuuden jonnekin sfääreihin, ensin pettää ääni, aikakäsitys nyrjähtää, aistit vääristävät informaation ja oma kehonhallinta kärsii. Ei pysty hallitsemaan eleitään, puheitaan ja saattaa tehdä jotain äärimmäisen typerää kun harkintakyky katoaa. Päässä ei liiku yhtään mitään, mistään mitä olet elämässäsi mennyt läpi, ei ole avuksi. Et voi puhua, et katsoa helposti, kaikesta pitää käydä pään sisällä raskas mittelö että siihen kykenee, olet kuin syväjäässä joka korventaa sisältäpäin. Yhtä aikaa hiljaista ja kaaoksen melua. Lopulta on pakko lähteä juoksemaan ja juosta kotiin asti. Rakkaus kuin kirous, jota en antaisi pois mistään hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vieläki ikävä sua vaikka ei meistä ois varmaan koskaan tullutkaan mitään. Haluaisin vaan edes kerran jutella ja selvittää asiat. Mitä mä tein väärin?

Et varmasti tehnyt mitään väärin. Häntä vaan ei ollut tarkoitettu sulle, eikä toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksen tasolle vastaus että se on hirveää. Tapaaminen kun toisen läsnäolo virittää oman taajuuden jonnekin sfääreihin, ensin pettää ääni, aikakäsitys nyrjähtää, aistit vääristävät informaation ja oma kehonhallinta kärsii. Ei pysty hallitsemaan eleitään, puheitaan ja saattaa tehdä jotain äärimmäisen typerää kun harkintakyky katoaa. Päässä ei liiku yhtään mitään, mistään mitä olet elämässäsi mennyt läpi, ei ole avuksi. Et voi puhua, et katsoa helposti, kaikesta pitää käydä pään sisällä raskas mittelö että siihen kykenee, olet kuin syväjäässä joka korventaa sisältäpäin. Yhtä aikaa hiljaista ja kaaoksen melua. Lopulta on pakko lähteä juoksemaan ja juosta kotiin asti. Rakkaus kuin kirous, jota en antaisi pois mistään hinnasta.

Ihan kammottavaa tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla mies, mistä minussa tykkäät. Sinulle olenkin jo sen kertonut.

Sinun hymysi saa minut hymyilemään. Kuuntelen mielelläni sinua ja ajatuksesi ovat mielenkiintoisia. Olet hyvä kuuntelija. On selittämättömän hyvä olla seurassasi. Se on jotain käsittämätöntä kemiaa välillämme. Olet sielukas ja katseesi viettelee minut. Pidän huumoristasi ja valoisuudestasi. Saan niistä energiaa. Ja tietenkin olet aivan uskomattoman kaunis. Ei kaikkea voi selittää. Sinä vain olet ihana minun silmissäni.

Kirjoitin eilen tämän kuvauksen siitä, mistä sinussa rakkaani pidän. Koska en voi sinulle tätä nyt suoraan sinulle kertoa, niin toivotan sen myötä sinulle hyvää yötä ja hyvää joulua. Rakastan sinua ja tahtoisin joskus kertoa nämä samat asiat ja paljon muutakin elävässä elämässä suudelmien kanssa. Rakastan sinua. Nuku hyvin. Kauniita unia. Olet mielessäni rakkaana niinkuin aina.

Kertoisit joskus jonkun pienen vihjeen tästä kaipaamastasi naisesta? Kuten ääntiömies tekee.

En tiedä teistä muista, mutta minua ihan harmittaa ajatus siitä, että tuolla kulkee joku nainen täysin tietämättä että joku hänestä noin ihanasti ajattelee.

Joo, tuo olisi ihan kiva kuulla sellaiselta mieheltä, johon on itsekin ihastunut, mutta ei muuten.

Huom: ihan kiva, ei mitenkään fantastista.

Kannattaa muistaa, ettei läheskään kaikki naiset tai ihmiset ylipäätää ole niin reppanoita, että ne on ihan fileissä kun joku on niihin ihastunut (vaikkei itse ole).

Siksi tuo mies varmaan kirjoittaa tänne ettei mene ainakaan ihan kylmiltään niitä tunteitaan paljastamaan. Tosin kukapas meistä tietää mikä hänen tilanne on, ja että onko jo kertonut hänelle tunteistaan... Itse kyllä miehenä vältän tiettyjä sanoja ihan anonyymisti kirjoitellessakin. Säästän oikeaan elämään, ja joku rakastan sana on tullut sanottua elämän aikana ehkä jossain sivulauseessa omalle äidille. Tosin en ylipäätänsä sano asioita joita en 100% varmasti tarkoita. Esim. Kehun kyllä ihmisiä paljon, mutta en koskaan jos en tarkoita sitä. Mutta joo, mielestäni suurten tunteiden paljastukset pitää tehdä siinä vaiheessa kun suhde on vakaalla pohjalla, ja tietää ettei toinen ahdistu tai jopa joudu pakokauhun valtaan. Näyttää ennemmin teoilla mitä tuntee. Jos vaikka oma kaivattu kertoisi rakastavansa niin kyllähän siinä menisi paniikkiin kun paineet nousivat taivaisiin vaikka itselläkin olisi todella vahvat tunteet. Tai sitten vielä jos sen sanoisi joku kenestä pitää ehkä ystävänä/työkaverina/tuttuna jne niin miten kertoa loukkaamatta ettei tunne samalla tavalla...

Tykkäsin tuosta viimeisestä jutustasi missä vähän otit kantaa ihmisiin jotka "rakastuvat" siihen, että joku toinen jumaloi heitä. Tai niin minä sen ymmärsin. Yllättävän yleistä, että monet ihastuvat vasta kun näkee/kuvittelee toisen olevan ihastunut. Se nyt on vielä ymmärrettävää jonkinlaisena puolustusmekanismina... Sitten on se narsistinen vaihtoehtokin mikä oli tässäkin aiheessa joku päivä esillä kun luin että joku sanoi heittävänsä aviomiehensä ulkoruokintaan jos joskus edes vähänkin ihastuu johonkin toiseen, ja jakaa huomiotaan. Kuulosti niin yksipuoliselta rakkaudelta, että sääliksi kävi kun joku tietämättään on vaimolleen samassa asemassa kuin se taikapeili Lumikin äitipuolelle. Kerro kerro kuvastin... Hirveä ajatus, että olisi itse tuossa asemassa.

Otetaan vielä kantaa, että jos näen jonkun olevan ihastunut niin en saa siitä minkäänlaista itsetuntoboostia. Yritän olla mahdollisimman normaali, ja saatan sanoa mielipiteitäni (ei henkilökohtaisia asioita tietenkään tai mitään loukkaavaa) mahdollisimman tökerösti niin että toisen tunteet eivät ainakaan vahvene jos vain mahdollista. Mitään väärää kiinnostumisessa tai ihastumisessa ei ole eikä siinä ole oikeasti mitään hävettävää, mutta kyllä minä tulen vähän surulliseksi kun näen jonkun loukkaantuvan. Varsinkin ujot naiset (otin esimerkiksi koska ihastumisen näkee kilometrien päähän) kiinnostuneena yleensä kävelevät hiukan kauempaa hymyillen lattialle/asvaltille. Sitten kun et tervehdi jostain kuolleesta kulmasta kun toinen ei nosta katsettaan lattiasta niin sivusilmällä voi nähdä kuinka pahaa se tekee toiselle. Hauska juttu tässä on, että kun ei tiedä olenko itse ihan samassa asemassa omalle ihastukselleni (ehkä surullinen puolesta ja toivoo että se ihastus jo laantuisi), vaikka katson kyllä aina silmiin (katson tosin kaikkia) kun vaan saan tilaisuuden... :D Tässä kirjoitellessa vaan sitä ymmärtää entistä enemmän muita ihmisiä. Jos aika sosiaalisenakin joku small talk ihastuksen kanssa vaatii hirvittävän määrän energiaa ja psyykkausta niin miksei jollekin ujolle se että yrittää kohdata ja saa ehkä sanottua "moi".

En tiedä miksi otin osaa tähän keskusteluun. Jotenkin paljon mielenkiintoisempi aihe kuin perinteiset väännöt, ja aamukahveja juodessa oli vähän tylsää. Lisäksi tuo lainattu viesti oli saanut aika rankan vastaanoton vaikka siinä oli ihan hyvää asiaa.

- Ilkimys

Kylläpäs täällä nyt oiotaan mutkia suoriksi ihan urakalla. Kirjoitin tuon harmitus-viestin ja pakko nyt kommentoida tähän väliin, että en minä ainakaan (ja tuskin täällä muutkaan) tarkoittanut että ihan puskista pitäisi sen miehen mennä tunnustamaan rakkautensa kohteelle ja hankkia kenties lähestymiskielto siinä samalla. En minäkään tiedä mikä heidän tilanteensa on, ja siksi en teekään mitään olettamuksia, niin kuin täällä on monella tapana. Heti epäillään että toisen on oltava ainakin varattu tms, ja sitten alkaa moralisointi, tai spekuloidaan muilla vaihtoehdoilla ja vaaditaan tunnisteita.

Itse mietin ihan vaan ajatuksen tasolla että minkälainen tilanne olisi jos jollain on noin vahvoja ja kauniita tunteita, eikä toinen tiedä niistä mitään. Minkälaisia kohtaamiset on. Eikä se tee kenestäkään mitään reppanaa jos liikuttuu näistä viesteistä. Tai jos on johonkin ihastunut ilman vastakaikua. Sinunkin tekstistäsi tulee ikävä kyllä aavistuksen ylimielinen vaikutelma noine tulkintoinesi ihastuneista naisista. Itse katson harvoin ihmisiä silmiin (syy ei ole tässä yhteydessä oleellinen), toivottavasti kukaan mies raukka ei luule minun olevan tämän takia ihastunut. Että näin. Mutta kukin jatkakoon tyylillään, ilkimyksetkin.

Minä en haukkunut ketään reppanaksi, en edes vastannut viestiisi vaan tuohon toiseen joka laittoi ajattelemaan. En tykkää myöskään noista varattujen jutuista tai tunnisteiden vinkumisista. En ole ylimielinen, mutta osaan ottaa sen verran huumorilla että saatan olla itsekin yksipuolisesti ihastunut. Mun mielestä sinä vedät nyt vuorostaan mutkia suoriksi ehkä tuon nimimerkkini takia. On noita ihastuneita ehtinyt elämän aikana aika paljon huomata kouluissa ja töissä. Mulla on oikeassa elämässä se vitsaus, että huomioin myös niitä ihmisiä jotka ovat muille näkymättömiä, oli sitten mies tai nainen. Joillekin saattaa syntyä siitä tunteita. Olin esimerkiksi isossa firmassa työharjoittelussa aikoinaan, ja sielläkin huomioin sellaisen ujon 50v miehen johon kukaan oikea työkaveri ei kiinnittänyt mitään huomiota eikä edes tervehtinyt aamuisin. Se melkein itki kun se harjoittelu päättyi vaikka puhuttiin ehkä tunnin verran viikossa töiden lomassa niitä näitä eikä edes vietetty taukoja yhdessä. Tämä ei enää kerro mistään ihastuneesta, mutta siitä miten vähällä voi antaa toiselle paremman mielen.

Se, että olen täällä joskus rumasti kommentoinut turhautuneena tästä yllättäneestä ihastuksesta joka on vienyt voimat ei tarkoita sitä olisin joku ihmishirviö. :D

Kirjoitat turhautuneena tänne rumasti ja kutsut itseäsi ilkimykseksi, sitten itse tulkitset että sinua luullaan täällä ihmishirviöksi... hmm. Ihan pikkuisen itsekeskeistä tulkintaa anonyymipalstalla :) oikeesti, ei ketään kiinnosta. Jos sä kirjoitat täällä jotain ja ihmiset siihen reagoi niin semmosta se on. Kirjoita nätimmin jos haluat parempaa palautetta :D ja joo, kyllä me uskotaan että oot oikeesti ihan hyvä ihminen...

Vierailija kirjoitti:

T mulla on ikävä sua! Ei vaan enää nähdä. Ei vaan enää toivoteta edes hyvää joulua. Kaikki on ohi. Mun täytyy tottua siihen ajatukseen. Helppoo se ei oo.

Teemulla on jo toinen. Nyt sinun täytyy vaan unohtaa ja tottua tilanteeseen, aika parantaa näissäkin asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

T mulla on ikävä sua! Ei vaan enää nähdä. Ei vaan enää toivoteta edes hyvää joulua. Kaikki on ohi. Mun täytyy tottua siihen ajatukseen. Helppoo se ei oo.

Kuinka pitkään sä oot T:tä kaivannut? Miksi ette saa toisianne?

Tllä on toinen nainen jo kierroksessa

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni lukee minua, kuin avointa kirjaa ja tietää, että olen ihastunut. Siinä syy kysymykseesi miksi.

Ihastuksia tulee ja menee. Hänet sinä olet rinnallesi valinnut.

Everglow

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

T mulla on ikävä sua! Ei vaan enää nähdä. Ei vaan enää toivoteta edes hyvää joulua. Kaikki on ohi. Mun täytyy tottua siihen ajatukseen. Helppoo se ei oo.

Kuinka pitkään sä oot T:tä kaivannut? Miksi ette saa toisianne?

Tllä on toinen nainen jo kierroksessa

Tai toinen, tai kolmas, kentien jo neljäs, T on ehtiväinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla mies, mistä minussa tykkäät. Sinulle olenkin jo sen kertonut.

Sinun hymysi saa minut hymyilemään. Kuuntelen mielelläni sinua ja ajatuksesi ovat mielenkiintoisia. Olet hyvä kuuntelija. On selittämättömän hyvä olla seurassasi. Se on jotain käsittämätöntä kemiaa välillämme. Olet sielukas ja katseesi viettelee minut. Pidän huumoristasi ja valoisuudestasi. Saan niistä energiaa. Ja tietenkin olet aivan uskomattoman kaunis. Ei kaikkea voi selittää. Sinä vain olet ihana minun silmissäni.

Kirjoitin eilen tämän kuvauksen siitä, mistä sinussa rakkaani pidän. Koska en voi sinulle tätä nyt suoraan sinulle kertoa, niin toivotan sen myötä sinulle hyvää yötä ja hyvää joulua. Rakastan sinua ja tahtoisin joskus kertoa nämä samat asiat ja paljon muutakin elävässä elämässä suudelmien kanssa. Rakastan sinua. Nuku hyvin. Kauniita unia. Olet mielessäni rakkaana niinkuin aina.

Kertoisit joskus jonkun pienen vihjeen tästä kaipaamastasi naisesta? Kuten ääntiömies tekee.

En tiedä teistä muista, mutta minua ihan harmittaa ajatus siitä, että tuolla kulkee joku nainen täysin tietämättä että joku hänestä noin ihanasti ajattelee.

Joo, tuo olisi ihan kiva kuulla sellaiselta mieheltä, johon on itsekin ihastunut, mutta ei muuten.

Huom: ihan kiva, ei mitenkään fantastista.

Kannattaa muistaa, ettei läheskään kaikki naiset tai ihmiset ylipäätää ole niin reppanoita, että ne on ihan fileissä kun joku on niihin ihastunut (vaikkei itse ole).

Siksi tuo mies varmaan kirjoittaa tänne ettei mene ainakaan ihan kylmiltään niitä tunteitaan paljastamaan. Tosin kukapas meistä tietää mikä hänen tilanne on, ja että onko jo kertonut hänelle tunteistaan... Itse kyllä miehenä vältän tiettyjä sanoja ihan anonyymisti kirjoitellessakin. Säästän oikeaan elämään, ja joku rakastan sana on tullut sanottua elämän aikana ehkä jossain sivulauseessa omalle äidille. Tosin en ylipäätänsä sano asioita joita en 100% varmasti tarkoita. Esim. Kehun kyllä ihmisiä paljon, mutta en koskaan jos en tarkoita sitä. Mutta joo, mielestäni suurten tunteiden paljastukset pitää tehdä siinä vaiheessa kun suhde on vakaalla pohjalla, ja tietää ettei toinen ahdistu tai jopa joudu pakokauhun valtaan. Näyttää ennemmin teoilla mitä tuntee. Jos vaikka oma kaivattu kertoisi rakastavansa niin kyllähän siinä menisi paniikkiin kun paineet nousivat taivaisiin vaikka itselläkin olisi todella vahvat tunteet. Tai sitten vielä jos sen sanoisi joku kenestä pitää ehkä ystävänä/työkaverina/tuttuna jne niin miten kertoa loukkaamatta ettei tunne samalla tavalla...

Tykkäsin tuosta viimeisestä jutustasi missä vähän otit kantaa ihmisiin jotka "rakastuvat" siihen, että joku toinen jumaloi heitä. Tai niin minä sen ymmärsin. Yllättävän yleistä, että monet ihastuvat vasta kun näkee/kuvittelee toisen olevan ihastunut. Se nyt on vielä ymmärrettävää jonkinlaisena puolustusmekanismina... Sitten on se narsistinen vaihtoehtokin mikä oli tässäkin aiheessa joku päivä esillä kun luin että joku sanoi heittävänsä aviomiehensä ulkoruokintaan jos joskus edes vähänkin ihastuu johonkin toiseen, ja jakaa huomiotaan. Kuulosti niin yksipuoliselta rakkaudelta, että sääliksi kävi kun joku tietämättään on vaimolleen samassa asemassa kuin se taikapeili Lumikin äitipuolelle. Kerro kerro kuvastin... Hirveä ajatus, että olisi itse tuossa asemassa.

Otetaan vielä kantaa, että jos näen jonkun olevan ihastunut niin en saa siitä minkäänlaista itsetuntoboostia. Yritän olla mahdollisimman normaali, ja saatan sanoa mielipiteitäni (ei henkilökohtaisia asioita tietenkään tai mitään loukkaavaa) mahdollisimman tökerösti niin että toisen tunteet eivät ainakaan vahvene jos vain mahdollista. Mitään väärää kiinnostumisessa tai ihastumisessa ei ole eikä siinä ole oikeasti mitään hävettävää, mutta kyllä minä tulen vähän surulliseksi kun näen jonkun loukkaantuvan. Varsinkin ujot naiset (otin esimerkiksi koska ihastumisen näkee kilometrien päähän) kiinnostuneena yleensä kävelevät hiukan kauempaa hymyillen lattialle/asvaltille. Sitten kun et tervehdi jostain kuolleesta kulmasta kun toinen ei nosta katsettaan lattiasta niin sivusilmällä voi nähdä kuinka pahaa se tekee toiselle. Hauska juttu tässä on, että kun ei tiedä olenko itse ihan samassa asemassa omalle ihastukselleni (ehkä surullinen puolesta ja toivoo että se ihastus jo laantuisi), vaikka katson kyllä aina silmiin (katson tosin kaikkia) kun vaan saan tilaisuuden... :D Tässä kirjoitellessa vaan sitä ymmärtää entistä enemmän muita ihmisiä. Jos aika sosiaalisenakin joku small talk ihastuksen kanssa vaatii hirvittävän määrän energiaa ja psyykkausta niin miksei jollekin ujolle se että yrittää kohdata ja saa ehkä sanottua "moi".

En tiedä miksi otin osaa tähän keskusteluun. Jotenkin paljon mielenkiintoisempi aihe kuin perinteiset väännöt, ja aamukahveja juodessa oli vähän tylsää. Lisäksi tuo lainattu viesti oli saanut aika rankan vastaanoton vaikka siinä oli ihan hyvää asiaa.

- Ilkimys

Kylläpäs täällä nyt oiotaan mutkia suoriksi ihan urakalla. Kirjoitin tuon harmitus-viestin ja pakko nyt kommentoida tähän väliin, että en minä ainakaan (ja tuskin täällä muutkaan) tarkoittanut että ihan puskista pitäisi sen miehen mennä tunnustamaan rakkautensa kohteelle ja hankkia kenties lähestymiskielto siinä samalla. En minäkään tiedä mikä heidän tilanteensa on, ja siksi en teekään mitään olettamuksia, niin kuin täällä on monella tapana. Heti epäillään että toisen on oltava ainakin varattu tms, ja sitten alkaa moralisointi, tai spekuloidaan muilla vaihtoehdoilla ja vaaditaan tunnisteita.

Itse mietin ihan vaan ajatuksen tasolla että minkälainen tilanne olisi jos jollain on noin vahvoja ja kauniita tunteita, eikä toinen tiedä niistä mitään. Minkälaisia kohtaamiset on. Eikä se tee kenestäkään mitään reppanaa jos liikuttuu näistä viesteistä. Tai jos on johonkin ihastunut ilman vastakaikua. Sinunkin tekstistäsi tulee ikävä kyllä aavistuksen ylimielinen vaikutelma noine tulkintoinesi ihastuneista naisista. Itse katson harvoin ihmisiä silmiin (syy ei ole tässä yhteydessä oleellinen), toivottavasti kukaan mies raukka ei luule minun olevan tämän takia ihastunut. Että näin. Mutta kukin jatkakoon tyylillään, ilkimyksetkin.

Minä en haukkunut ketään reppanaksi, en edes vastannut viestiisi vaan tuohon toiseen joka laittoi ajattelemaan. En tykkää myöskään noista varattujen jutuista tai tunnisteiden vinkumisista. En ole ylimielinen, mutta osaan ottaa sen verran huumorilla että saatan olla itsekin yksipuolisesti ihastunut. Mun mielestä sinä vedät nyt vuorostaan mutkia suoriksi ehkä tuon nimimerkkini takia. On noita ihastuneita ehtinyt elämän aikana aika paljon huomata kouluissa ja töissä. Mulla on oikeassa elämässä se vitsaus, että huomioin myös niitä ihmisiä jotka ovat muille näkymättömiä, oli sitten mies tai nainen. Joillekin saattaa syntyä siitä tunteita. Olin esimerkiksi isossa firmassa työharjoittelussa aikoinaan, ja sielläkin huomioin sellaisen ujon 50v miehen johon kukaan oikea työkaveri ei kiinnittänyt mitään huomiota eikä edes tervehtinyt aamuisin. Se melkein itki kun se harjoittelu päättyi vaikka puhuttiin ehkä tunnin verran viikossa töiden lomassa niitä näitä eikä edes vietetty taukoja yhdessä. Tämä ei enää kerro mistään ihastuneesta, mutta siitä miten vähällä voi antaa toiselle paremman mielen.

Se, että olen täällä joskus rumasti kommentoinut turhautuneena tästä yllättäneestä ihastuksesta joka on vienyt voimat ei tarkoita sitä olisin joku ihmishirviö. :D

Kirjoitat turhautuneena tänne rumasti ja kutsut itseäsi ilkimykseksi, sitten itse tulkitset että sinua luullaan täällä ihmishirviöksi... hmm. Ihan pikkuisen itsekeskeistä tulkintaa anonyymipalstalla :) oikeesti, ei ketään kiinnosta. Jos sä kirjoitat täällä jotain ja ihmiset siihen reagoi niin semmosta se on. Kirjoita nätimmin jos haluat parempaa palautetta :D ja joo, kyllä me uskotaan että oot oikeesti ihan hyvä ihminen...

Aika hyvin yrität provosoida, mutta toivotan vaan hyvät joulut sulle. Joo, ei ole tapana todistella mitään, mutta nykymaailmassa on aika helppo tehdä vaikutus ihmisiin. Anonyymisti nyt voi käyttää jotain mitättömiä hyviä tekoja esimerkkeinä, mutta ihmeen koville sekin tuntuu ottavan jos vähän avaa miksi niitä ihastuneita on saattanut syntyä elämän aikana. Voisit lukaista tuon viestisi uudelleen ja huomata miten monta syytöstä siinä on. :)