Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan ymmärtää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?

Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)

Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.

Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?

Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.

En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.

Tuolla käytöksellä karkottaa varmasti toisen ihmisen.

Mutta sulla se kai ei edes ollutkaan mitään vakavaa.

Kyllä minä olin vakavasti ihastunut, mutta kuten aiheena oli: käyttäydyin epäjohdonmukaisesti, koska syyt.

Ymmärrän sinua. Kyse ei ole tarkoituksellisesta pahantahtousuudesta toista kohtaan vaan siinä, ettei pysty käsittelemään ja hyväksymään omia tunteitaan ja haluasi vaan juosta pakoon. Ihmismieli voi hyvin monesta syystä yrittää suojella itseään ja omaa käyttäytymistä voi olla vaikea hallita.

Hyvä puoli on se, että kun oppii ymmärtämään itseään ja antaa anteeksi itselleen on mahdollisuus parantaa omaa käyttäytymistään ja tunnereaktioitaan.

Täydellinen rakkaus me oltiin kai

Toinen vallankahvana, toinen saranapuolen sai

Sä rajoitit kaiken sen mitä mulla oli elämässä

Ei sormus rakkautta tuo kädessä, joka raivoaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan ymmärtää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?

Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)

Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.

Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?

Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.

En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.

Miksi ajattelet että minua ei liikuttaisi tai kiinnostaisi? Enkö mä mielestäni ole juuri päinvastoin toiminut ja sanonut?

Hän on kylläkin toiminut niin, ettei jää oikein sijaa olettaa hänellä olevan minkäänlaista kiinnostusta tähän suuntaan.

Alunperin tilanne oli toki toinen, mutta hänen kiinnostus lopahti kai aika nopeaa ja muutenkin on tullut sellainen kuva, ettei häntä ikinä kiinnostanut juurikaan.

Vähän sellaiset sarjaihastuja-vibat tuli, eikä niin vähänkään....

Mutta eihän sitä silti saisi käyttäytyä ihan niin rumasti, kuin minä käyttäydyin.

No mihin nuo perustuu nuo sun päätelmät? Omiin tulkintoihisi aiheesta. Lue ne viestit mitä sulle olen laittanut jo silloin ihan alussa. Etkö muista mitä mä sanoin? Kun mä olen mielessäni tavallaan koko ajan ollut jo siinä lopputulemassa mihin toivon ja uskon ja haluan uskoa tämän vievän. Ja omat tunteet on tosiaan ollut niin kirkkaan selvät jo alusta. Ja toki nyt ymmärrän että toisella ne aatokset eivät välttämättä syty yhtä nopeasti tai ole niin selvät. Ja kyllä, olet pahoittanut mun mielen terävillä sanoillasi. Pahastikin.

Olen poistanut kaikki vanhat viestit jo aikoja sitten, eli en voi lukea niitä.

En usko häntä kiinnostavan koko asian, mutta pyytäisin kyllä häneltä anteeksi, jos joskus tulisi tilaisuus.

Kasvotusten siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan ymmärtää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?

Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)

Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.

Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?

Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.

En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.

Tuolla käytöksellä karkottaa varmasti toisen ihmisen.

Mutta sulla se kai ei edes ollutkaan mitään vakavaa.

Kyllä minä olin vakavasti ihastunut, mutta kuten aiheena oli: käyttäydyin epäjohdonmukaisesti, koska syyt.

Ymmärrän sinua. Kyse ei ole tarkoituksellisesta pahantahtousuudesta toista kohtaan vaan siinä, ettei pysty käsittelemään ja hyväksymään omia tunteitaan ja haluasi vaan juosta pakoon. Ihmismieli voi hyvin monesta syystä yrittää suojella itseään ja omaa käyttäytymistä voi olla vaikea hallita.

Hyvä puoli on se, että kun oppii ymmärtämään itseään ja antaa anteeksi itselleen on mahdollisuus parantaa omaa käyttäytymistään ja tunnereaktioitaan.

Joo, mulla on ollut muutenkin vihanhallintaongelmia joita olen tässä työstänyt.

Ja edistynytkin aika hyvin, paremmin kuin odotin.

Vierailija kirjoitti:

Haluan ymmärtää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?

Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)

Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.

Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?

Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.

En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.

Tuolle alulle antaisin ylänuolen, mutta loppu saa minut hämmennyksiin. Jos teillä on kuitenkin jotain ollut, niin miksei häntä olisi kiinnostanut...

Mahtava keskustelu tästä kyllä käynnistyi. Voisikohan pelko olla useamminkin näissä taustalla? Toisaalla tämän palstan keskusteluissa vastaavissa tilanteissa 99% on sitä mieltä, että kyseessä on pleijeri ja sitä ei oikeasti edes kiinnosta, kunhan pyörittelee useampaa. Onko se sitten kuitenkaan aina näin? Tätä olen usein miettinyt. Joskushan merkit ovat ihan selvät, eikä mikään viittaa muuhun. Mutta itsellänikin on kokemusta siitä, etten mitenkään päin pysty päättämään, mistä oli kyse. Oli niin ristiriitaista toimintaa.

Mitäs Lauralle kuuluu?

Hyvää yötä ja hauskoja unia, Аннушка.

Kaksi vesimiestä, joista toinen on nainen.

Laskin, että ainakin kymmenen viimeistä kertaa olen ollut se joka tervehtii ihastusta ensimmäisenä. Kertokaa mulle, että onko se merkki siirtyä jo muihin ihmisiin?

Vierailija kirjoitti:

Laskin, että ainakin kymmenen viimeistä kertaa olen ollut se joka tervehtii ihastusta ensimmäisenä. Kertokaa mulle, että onko se merkki siirtyä jo muihin ihmisiin?

On. Itse ainakin olisin siirtynyt pois tieltä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs Lauralle kuuluu?

Kiitos hyvää. Kuka kysyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kyllä sanoa että jos joku on todistettavasti lukenut viestin (ja olet varma että numero tms on oikea) niin kyllä se aika paljon kertoo jos ei mitään vastaa. Oishan se reilua vastata jotakin (tapauksesta riippuen) , mutta en tietenkään tiedä mikä tilanne teillä on ollut niin voihan olla hänelläkin syynsä miksei halua olla tekemisissä.

Itse olen pari kertaa jättänyt täysin vastaamatta viestiin jossa haluttiin selvittää asioita, molemmilla kerroilla mua oli viilattu linssiin oikein kunnolla ja törkeesti, joten siinä vaiheessa en kyllä keksinyt yhtäkään syytä antaa näillä ihmisille enää parempaa mieltä jollain selityksillä.

Niin. Sitäkin olen jo ehtinyt miettiä, että voisiko hän olla jostain suuttunut ja reagoida vastaavalla tavalla. On tähän asti oltu ihan puheväleissä kylläkin, joten se tuntuu epätodennäköiseltä. Ellei juuri tämä kysymykseni/pyyntöni nyt ole jotenkin loukannut häntä. AP.

Naiset eivät yleensä jätä vastaamatta, vaikka olisivatkin suuttuneita.

Naiset jättävät vastaamatta vain, jos heitä ei oikeasti kiinnosta yhtään.

Tietysti hän voi olla joku poikkeus, varmasti sellaisiakin on olemassa.

Tämä on muuten totta! Naiset ei todellakaan jätä vastaamatta, jos niitä kiinnostaa. Ja naiset muutenkin vastaa HETI, kaikki unohtelu ja kiireet on tekosyitä.

Samoin kuin miehet eivät pysty peittämään ihastusta, jos kohde on paikalla. Eli jos mies ignoraa ja on välinpitämätön, ei tuijota tai pyri juttusille, se ei ole ”liian ujo” tai pelaa mitään - sitä ei vaan kiinnosta. Koska miehestä kyllä huomaa, jos sitä kiinnostaa.

Toki poikkeukset on olemassa, mutta aika selvästi nämä menee näin. Jos nainen ei vastaa viestiin tai vastaavasti mies pyri jutuille - unohda.

Naiset kyllä vastaa aina jos kiinnostusta vaan on, mutta ei tosiaankaan välttämättä HETI.

Jos on oikein kovasti ihastunut, haluan ainakin itse joskus miettiä rauhassa vastausta tai ylipäätään vastata rauhassa yksin kotona enkä missään menossa.

Ensirakkaudelle (johon olin t o d e l l a rakastunut) unohdin kerran vastata, koska jäin fiilistelemään hänen viestiään ja siinä onnenhuumassa unohdin, että vastatakin voisi.:D

Noin vuorokauden päästä sitten muistin, että ai niin ja vastasin.

Mutta vaikka olisinkin unohtanut kokonaan, niin olisin kuitenkin itse viikon sisällä laittanut hänelle jotain tai mennyt muuten vain viestiketjuumme fiilistelemään, eli en olisi jäänyt vahingossa kadoksiin.

Mulle on käynyt myös useamman kerran noin, että aluksi muualle katsellut/ei yhtään kiinnostuneelta vaikuttanut mies onkin myöhemmin lähestynyt ja tunnustanut olleensa alusta asti ihastunut.

Tälläkin hetkellä olen tutustumassa mieheen joka vaikutti alussa siltä, ettei hän edes huomaa minua.

Tutustuttiin sattumalta yhteisen tutun kautta ja kiinnitin heti huomiota, että onpas komea ja tyylikäs mies, mutta outo (vakava) ilme kasvoilla ja olisi vieläkin komeampi jos korjaisi ryhtinsä ja lopettaisi zombiemaisen raahustelun.

Hän pyörii samassa porukassa ja näin häntä yleensä viikottain, mutta ei noteerannut minua mitenkään ja ajattelin, ettei sitä kiinnosta ollenkaan.

Noin kuukauden kuluttua ensikohtaamisesta huomasin hänen katselevan usein salaa (ja käänsi katseen aina jos huomasin), sitten noin parin kuukauden kuluttua alkoi pikkuhiljaa juttelemaan, hakeutumaan seuraan, vitsailemaan ym. eikä ollut sitä outoa vakavaa ilmettä enää ja lopetti zombiemaisen raahustelukävelyn, ryhtikin suoristui.

Nyt myöhemmin, kun selvät ihastumisen eleet on ilmassa ja meno muuttunut intiimimmäksi on aika selvää, että se alun etäisyys, kivikasvoisuus ja raahustelu oli häneltä jotain paniikkia.

Mutta tuo ujostelu/panikoiminen koskee lähinnä irl-käytöstä, viestien suhteen eri juttu.

Jos toinen (sukupuolesta riippumatta) ei vastaa viestiin, sitä ei kiinnosta.

Itse juuri ennen tuohon kertomaani ihastukseen tutustumista kokeilin viimeisen kerran, kiinnostaako sitä jota täällä aikoinaan kaipasin yhtään minä, ja ei reagoinut viestiini mitenkään (on nähnyt sen), eli sain sen homman pois sydämeltä ja pystyin olla auki tälle uudelle joka tulikin sopivasti lähes heti sen jälkeen, kun tuo edellinen oli selvinnyt.:D

Satuilee kuin 5 v. leikkiessä...Mikä ihme saa jonkun kirjoittamaan näitä ilmiselviä trolleja tänne?

einaurata kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan nainen sinua. Kuin myös vai ei?

Rakastan sinua ja kaipaan lähellesi. Ja kun me molemmat kaivataan toisiamme todella paljon, niin voisitko laittaa viestiä niin sovitaan että milloin tapaamme ja missä?

No jos tulen vaikka käymään? Pyydätkö miestäsi lämmittämään saunan?

Sopii. Olet tervetullut koska tahansa. Mies laittaa kyllä saunankin päälle, jos pyydämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskin, että ainakin kymmenen viimeistä kertaa olen ollut se joka tervehtii ihastusta ensimmäisenä. Kertokaa mulle, että onko se merkki siirtyä jo muihin ihmisiin?

On. Itse ainakin olisin siirtynyt pois tieltä.

Ei välttämättä. Se voi kertoa siitä, että ihastuksesi on introvertimpi, ujompi tai hitaampi kuin sinä, tai että sinä tervehdit pitemmän etäisyyden päästä ja hän tyypillisesti odottaa vastaantulevien ihmisten ehtivän lähemmäs ennen tervehtimistä. Joku pöhkö saattaisi jopa elää "vanhojen hyvien tapojen" mukaan. Oleellisempaa on muu käytös kuin se, kuka ensin tervehtii. Miksi ylipäätään lasket? Itselleni ei tulisi edes mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskin, että ainakin kymmenen viimeistä kertaa olen ollut se joka tervehtii ihastusta ensimmäisenä. Kertokaa mulle, että onko se merkki siirtyä jo muihin ihmisiin?

On. Itse ainakin olisin siirtynyt pois tieltä.

Totta. Kyllä sen pystyy ajattelemaan niin, että ei ole kiinnostunut. Vaikea myöntää itselleen, mutta kun aikuisia ihmisiä ollaan niin aikaahan tässä vain on tuhlannut. Muut naiset kyllä tekevät tikusta asiaa, hakeutuvat seuraan, ottavat katsekontaktia, korjaavat vaatetustaan, ja hihittelevät tyhmille jutuille joita ei ole edes tarkoitettu alun perin vitseiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vesimiestä, joista toinen on nainen.

Niin ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskin, että ainakin kymmenen viimeistä kertaa olen ollut se joka tervehtii ihastusta ensimmäisenä. Kertokaa mulle, että onko se merkki siirtyä jo muihin ihmisiin?

On. Itse ainakin olisin siirtynyt pois tieltä.

Ei välttämättä. Se voi kertoa siitä, että ihastuksesi on introvertimpi, ujompi tai hitaampi kuin sinä, tai että sinä tervehdit pitemmän etäisyyden päästä ja hän tyypillisesti odottaa vastaantulevien ihmisten ehtivän lähemmäs ennen tervehtimistä. Joku pöhkö saattaisi jopa elää "vanhojen hyvien tapojen" mukaan. Oleellisempaa on muu käytös kuin se, kuka ensin tervehtii. Miksi ylipäätään lasket? Itselleni ei tulisi edes mieleen.

No laskin äsken. Haluaa selvästi olla mahdollisimman vähän kasvotusten tekemisissä jos oikeastaan pitää tervehtiä selälle. On kyllä huomannut jos tervehtii kääntämättä esimerkiksi päätään.

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt kaiken elämänhaluni, ei johtuen sinusta vaan taloudellisista ja sosiaalisista syistä. Jotenkin tuntuu, että sinä olet ainoa asia minkä vuoksi vielä jaksan pyristellä. En edes tiedä mitä sinulta odotan, viestiä kai?

Vois olla kyllä eks suusta (?) :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kyllä sanoa että jos joku on todistettavasti lukenut viestin (ja olet varma että numero tms on oikea) niin kyllä se aika paljon kertoo jos ei mitään vastaa. Oishan se reilua vastata jotakin (tapauksesta riippuen) , mutta en tietenkään tiedä mikä tilanne teillä on ollut niin voihan olla hänelläkin syynsä miksei halua olla tekemisissä.

Itse olen pari kertaa jättänyt täysin vastaamatta viestiin jossa haluttiin selvittää asioita, molemmilla kerroilla mua oli viilattu linssiin oikein kunnolla ja törkeesti, joten siinä vaiheessa en kyllä keksinyt yhtäkään syytä antaa näillä ihmisille enää parempaa mieltä jollain selityksillä.

Niin. Sitäkin olen jo ehtinyt miettiä, että voisiko hän olla jostain suuttunut ja reagoida vastaavalla tavalla. On tähän asti oltu ihan puheväleissä kylläkin, joten se tuntuu epätodennäköiseltä. Ellei juuri tämä kysymykseni/pyyntöni nyt ole jotenkin loukannut häntä. AP.

Naiset eivät yleensä jätä vastaamatta, vaikka olisivatkin suuttuneita.

Naiset jättävät vastaamatta vain, jos heitä ei oikeasti kiinnosta yhtään.

Tietysti hän voi olla joku poikkeus, varmasti sellaisiakin on olemassa.

Tämä on muuten totta! Naiset ei todellakaan jätä vastaamatta, jos niitä kiinnostaa. Ja naiset muutenkin vastaa HETI, kaikki unohtelu ja kiireet on tekosyitä.

Samoin kuin miehet eivät pysty peittämään ihastusta, jos kohde on paikalla. Eli jos mies ignoraa ja on välinpitämätön, ei tuijota tai pyri juttusille, se ei ole ”liian ujo” tai pelaa mitään - sitä ei vaan kiinnosta. Koska miehestä kyllä huomaa, jos sitä kiinnostaa.

Toki poikkeukset on olemassa, mutta aika selvästi nämä menee näin. Jos nainen ei vastaa viestiin tai vastaavasti mies pyri jutuille - unohda.

Naiset kyllä vastaa aina jos kiinnostusta vaan on, mutta ei tosiaankaan välttämättä HETI.

Jos on oikein kovasti ihastunut, haluan ainakin itse joskus miettiä rauhassa vastausta tai ylipäätään vastata rauhassa yksin kotona enkä missään menossa.

Ensirakkaudelle (johon olin t o d e l l a rakastunut) unohdin kerran vastata, koska jäin fiilistelemään hänen viestiään ja siinä onnenhuumassa unohdin, että vastatakin voisi.:D

Noin vuorokauden päästä sitten muistin, että ai niin ja vastasin.

Mutta vaikka olisinkin unohtanut kokonaan, niin olisin kuitenkin itse viikon sisällä laittanut hänelle jotain tai mennyt muuten vain viestiketjuumme fiilistelemään, eli en olisi jäänyt vahingossa kadoksiin.

Mulle on käynyt myös useamman kerran noin, että aluksi muualle katsellut/ei yhtään kiinnostuneelta vaikuttanut mies onkin myöhemmin lähestynyt ja tunnustanut olleensa alusta asti ihastunut.

Tälläkin hetkellä olen tutustumassa mieheen joka vaikutti alussa siltä, ettei hän edes huomaa minua.

Tutustuttiin sattumalta yhteisen tutun kautta ja kiinnitin heti huomiota, että onpas komea ja tyylikäs mies, mutta outo (vakava) ilme kasvoilla ja olisi vieläkin komeampi jos korjaisi ryhtinsä ja lopettaisi zombiemaisen raahustelun.

Hän pyörii samassa porukassa ja näin häntä yleensä viikottain, mutta ei noteerannut minua mitenkään ja ajattelin, ettei sitä kiinnosta ollenkaan.

Noin kuukauden kuluttua ensikohtaamisesta huomasin hänen katselevan usein salaa (ja käänsi katseen aina jos huomasin), sitten noin parin kuukauden kuluttua alkoi pikkuhiljaa juttelemaan, hakeutumaan seuraan, vitsailemaan ym. eikä ollut sitä outoa vakavaa ilmettä enää ja lopetti zombiemaisen raahustelukävelyn, ryhtikin suoristui.

Nyt myöhemmin, kun selvät ihastumisen eleet on ilmassa ja meno muuttunut intiimimmäksi on aika selvää, että se alun etäisyys, kivikasvoisuus ja raahustelu oli häneltä jotain paniikkia.

Mutta tuo ujostelu/panikoiminen koskee lähinnä irl-käytöstä, viestien suhteen eri juttu.

Jos toinen (sukupuolesta riippumatta) ei vastaa viestiin, sitä ei kiinnosta.

Itse juuri ennen tuohon kertomaani ihastukseen tutustumista kokeilin viimeisen kerran, kiinnostaako sitä jota täällä aikoinaan kaipasin yhtään minä, ja ei reagoinut viestiini mitenkään (on nähnyt sen), eli sain sen homman pois sydämeltä ja pystyin olla auki tälle uudelle joka tulikin sopivasti lähes heti sen jälkeen, kun tuo edellinen oli selvinnyt.:D

Satuilee kuin 5 v. leikkiessä...Mikä ihme saa jonkun kirjoittamaan näitä ilmiselviä trolleja tänne?

Sivusta, omista tunneasioista kerrottaessa ilmaisu ei välttämättä ole kirjallisuusnobeltasoa paremmillakaan kirjoittajilla. Mikä ihme saa jotkut aina pilkkaamaan toisten kirjoituksia ja haukkumaan toisia trolleiksi?

Vierailija kirjoitti:

Onko "pakko" vaihtaa yöpaikkaa jos aikoo edetä uralla?

Kuuluu juttuun joo.