Miksi niin monen miniän ja anopin suhde on hankala?
Miksi oma äiti kelpaa lastenhoitoavuksi helpommin kuin anoppi?
Kommentit (47)
Kai omaan äitiin on helpompi luottaa kuin toisen äitiin.
Totta kai pyydän omia vanhempiani lastenhoitoavuksi. He ovat minun läheisiäni ja minun on helpompi olla heidän kanssaan. Puoliso voi pyytää omaa äitiään, jos haluaa. Jostain syystä ei hirveästi pyydä eikä se ole minun tehtäväni.
Oma äitini kuoli ennenkuin lapsenlapset syntyivät, joten omakohtaista kokemusta ei ole kuin anopista. Ehkä kyse on siitä, että oman äidin tavat on tuttuja mutta anopin vieraita. Lisäksi omalle äidille on helpompi sanoa asioista suoraan. Ainakin itse pelkään loukkaavani anoppia, jos neuvon liikaa ja määrään sääntöjä ja sitten harmittaa, kun he toimivat eri tavalla. Esimerkiksi antavat lasten katsoa koko ajan telkkaria vaikka ruutuaikaa on sovittu 20 minuuttia, eivätkä ulkoile ollenkaan. Sitten kotona saa seinille hyppivän lapsen joka kitisee koko ajan telkkarin perään.
Jos on noin, niin anoppi voi kysyä sitä pojaltaan.
Miehen äiti on ainoa nainen miehen elämässä joka haluaa hyvää miehelle kun muut naiset haluavat vain käyttää miestä omiin tarkoituksiin. Tästä syystä miehen äiti ja miehen puoliso riitelee eikä miniä tule anopin kanssa toimeen. Mies on naisille vain hyötyväline jota käytetään häikäilemättömästi hyväksi ja äidille mies on rakastettu ihminen jonka on arvokas jo pelkällä olemassa olemisella
Koska anoppi kävelee isoissa asioissa perheemme sääntöjen yli ja mikäli tästä sanoo, pitää hän mykkäkoulua sekä haukkuu minut yhteisille tutuillemme. Mielestäni tulemme toimeen nykyisin vain koska nielen niin monesti huonon käytöksen.
Vierailija kirjoitti:
Miehen äiti on ainoa nainen miehen elämässä joka haluaa hyvää miehelle kun muut naiset haluavat vain käyttää miestä omiin tarkoituksiin. Tästä syystä miehen äiti ja miehen puoliso riitelee eikä miniä tule anopin kanssa toimeen. Mies on naisille vain hyötyväline jota käytetään häikäilemättömästi hyväksi ja äidille mies on rakastettu ihminen jonka on arvokas jo pelkällä olemassa olemisella
Jos olisit minun poika, niin käskisin sinun aikuistua. Tuollaisesta vässykästä ei ole aviopuolisoksi tai isäksi. Roikut vieläkin äitisi esiliinassa kuin kolmevuotias.
Onko se vässykkämäistä, jos mies kunnioittaa ja rakastaa äitiään?
Ja muuten, tuossa viestissä, mihin vastasit, ei ollut minkäänlaista mainintaa siitä, miten poika suhtautuu äitiinsä. Siinä kirjoitettiin vain, mitä äiti tuntee poikaansa kohtaan.
Ja sinä alat syyttää poikaa siitä, että roikkuu äitinsä esiliinassa... millä perusteella?
Ja tuohon tapaanko aiot kasvattaa mahdollisen oman poikasi? Että sitten kun tämä löytää itselleen puolison, niin sinulla ei saa sen jälkeen olla enää mitään sijaa poikasi elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen äiti on ainoa nainen miehen elämässä joka haluaa hyvää miehelle kun muut naiset haluavat vain käyttää miestä omiin tarkoituksiin. Tästä syystä miehen äiti ja miehen puoliso riitelee eikä miniä tule anopin kanssa toimeen. Mies on naisille vain hyötyväline jota käytetään häikäilemättömästi hyväksi ja äidille mies on rakastettu ihminen jonka on arvokas jo pelkällä olemassa olemisella
Jos olisit minun poika, niin käskisin sinun aikuistua. Tuollaisesta vässykästä ei ole aviopuolisoksi tai isäksi. Roikut vieläkin äitisi esiliinassa kuin kolmevuotias.
Aamen, kas kun ei reppana kosi omaa äitiään.
Psykologiassa puhutaan usein reviiristä. Kun kaksi aikuista naista joutuu (tai pääsee) neuvottelemaan samasta elämänpiiristä syntyy helposti valtataisteluita. Anoppi on tottunut olemaan oman perheensä keskiössä ja tapojen määrittäjä ja miniä haluaa rakentaa oman, itsenäisen perheyksikkönsä ja omat rutiininsa ilman ulkopuolista ohjailua.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on paras kylmänä.
Puhu vain omasta puolestasi. Minulle anoppi on aina ollut kuin toinen äiti.
Kaksi toisilleen vierasta ihmistä joutuu hyvin läheiseen suhteeseen ilman omaa valintaansa, ainoa yhdistävä tekijä on yksi ja sama mies. Se vaatii poikkeuksellisen paljon joustavuutta ja tunneälyä molemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Psykologiassa puhutaan usein reviiristä. Kun kaksi aikuista naista joutuu (tai pääsee) neuvottelemaan samasta elämänpiiristä syntyy helposti valtataisteluita. Anoppi on tottunut olemaan oman perheensä keskiössä ja tapojen määrittäjä ja miniä haluaa rakentaa oman, itsenäisen perheyksikkönsä ja omat rutiininsa ilman ulkopuolista ohjailua.
Kyse on myös siitä, kumpi on miehen elämän ykkösnainen. Elämän alkuvaiheessa se on äiti, mutta jossain vaiheessa se on tyttöystävä/vaimo. Jos äiti on omistushaluinen, niin helposti se johtaa valtataisteluun miniän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on paras kylmänä.
Puhu vain omasta puolestasi. Minulle anoppi on aina ollut kuin toinen äiti.
Sama juttu, meillä anoppi ja appi ovat ihan selvä osa perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi toisilleen vierasta ihmistä joutuu hyvin läheiseen suhteeseen ilman omaa valintaansa, ainoa yhdistävä tekijä on yksi ja sama mies. Se vaatii poikkeuksellisen paljon joustavuutta ja tunneälyä molemmilta.
No sillä tavallahan se menee, eri ihmiset tapaavat ja uusia suhteita syntyy. Totta kai tuo tilanne tulee kun lapsi kasvaa ja löytää kumppanin. Ei se ole mikään selviö, että anopista ja miniästä tulee läheiset muttei myöskään se että he jäävät vieraiksi toisilleen.
Minun äitini kuoli kun olin armeijassa eikä siksi nähnyt poikaansa avioliitossa. Minä vuorostani olin anoppini kanssa tekemisissä hänen koko elämänsä ajan eikä ollut anopissa (eikä appiukossakaan) moittimista. Työelämä kuljetti nuorta paria monen sadan kilometrin päähän joten tämä voi tietysti vaikuttaa asiaan.
Naiset nyt vaa on hankalia.
Onneksi mun ei tartte viettää sekuntiakaa sellasten seurassa joista en pidä. Jos joku anoppi tai appi tulis ovelle koputtelee niin käskisin painua vidduun.
Vierailija kirjoitti:
Naiset nyt vaa on hankalia.
Onneksi mun ei tartte viettää sekuntiakaa sellasten seurassa joista en pidä. Jos joku anoppi tai appi tulis ovelle koputtelee niin käskisin painua vidduun.
Miksi kukaan tulisi tuollaisen moukan ovelle? Ihan hyvä, että pidät seurasi kokonaan itselläsi.
Oma äiti on tuttu ja jos on omiin vanhempiin hyvät välit niin helpommin näin käy, että anoppi jää ulkokehälle.
Mä ainakin hyväksyn tämän mun miniän toiminnassa. Samoin tein aikoinani itsekin, mun vanhemmat pääsi lähemmäksi mun lapsiani. Toki olisin mielelläni läheisempi miniän kanssa, mutta ei mun maailma tähän kaadu. Onneksi voin auttaa taloudellisesti. Tiedän, että siitäkin on apua.