Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx
20.12.2018 |
Jälleen napsahti lukkoon kaipaajien ketju. Tässä upouusi, olkaatten hyvät!
Kommentit (3899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin, että ainakin kymmenen viimeistä kertaa olen ollut se joka tervehtii ihastusta ensimmäisenä. Kertokaa mulle, että onko se merkki siirtyä jo muihin ihmisiin?
On. Itse ainakin olisin siirtynyt pois tieltä.
Totta. Kyllä sen pystyy ajattelemaan niin, että ei ole kiinnostunut. Vaikea myöntää itselleen, mutta kun aikuisia ihmisiä ollaan niin aikaahan tässä vain on tuhlannut. Muut naiset kyllä tekevät tikusta asiaa, hakeutuvat seuraan, ottavat katsekontaktia, korjaavat vaatetustaan, ja hihittelevät tyhmille jutuille joita ei ole edes tarkoitettu alun perin vitseiksi.
Tai sitten hän on vain erityylinen kuin nuo muut tuntemasi naiset. Itse en ainakaan ole mitään kihertelijätyyppiä, vaikka olisin kuinka ihastunut, vaan päinvastoin menen vakavammaksi kuin normaalisti. Tervehtimisestäkään ei voi sanoa varmaksi mitään, kun ei tiedä millainen teillä on esim ryhmädynamiikka (vaikkapa työpaikalla vai missä nyt tapahtuukaan), mutta itse seuraisin enemmänkin sitä, millä halulla hän noin yleisesti keskustelee sun kanssa.
Kysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelpaisinko sulle, jos mulla ei olisi lapsia? Vai olisinko lapsettomanakin nounou?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kyllä sanoa että jos joku on todistettavasti lukenut viestin (ja olet varma että numero tms on oikea) niin kyllä se aika paljon kertoo jos ei mitään vastaa. Oishan se reilua vastata jotakin (tapauksesta riippuen) , mutta en tietenkään tiedä mikä tilanne teillä on ollut niin voihan olla hänelläkin syynsä miksei halua olla tekemisissä.
Itse olen pari kertaa jättänyt täysin vastaamatta viestiin jossa haluttiin selvittää asioita, molemmilla kerroilla mua oli viilattu linssiin oikein kunnolla ja törkeesti, joten siinä vaiheessa en kyllä keksinyt yhtäkään syytä antaa näillä ihmisille enää parempaa mieltä jollain selityksillä.
Niin. Sitäkin olen jo ehtinyt miettiä, että voisiko hän olla jostain suuttunut ja reagoida vastaavalla tavalla. On tähän asti oltu ihan puheväleissä kylläkin, joten se tuntuu epätodennäköiseltä. Ellei juuri tämä kysymykseni/pyyntöni nyt ole jotenkin loukannut häntä. AP.
Naiset eivät yleensä jätä vastaamatta, vaikka olisivatkin suuttuneita.
Naiset jättävät vastaamatta vain, jos heitä ei oikeasti kiinnosta yhtään.Tietysti hän voi olla joku poikkeus, varmasti sellaisiakin on olemassa.
Tämä on muuten totta! Naiset ei todellakaan jätä vastaamatta, jos niitä kiinnostaa. Ja naiset muutenkin vastaa HETI, kaikki unohtelu ja kiireet on tekosyitä.
Samoin kuin miehet eivät pysty peittämään ihastusta, jos kohde on paikalla. Eli jos mies ignoraa ja on välinpitämätön, ei tuijota tai pyri juttusille, se ei ole ”liian ujo” tai pelaa mitään - sitä ei vaan kiinnosta. Koska miehestä kyllä huomaa, jos sitä kiinnostaa.
Toki poikkeukset on olemassa, mutta aika selvästi nämä menee näin. Jos nainen ei vastaa viestiin tai vastaavasti mies pyri jutuille - unohda.
Naiset kyllä vastaa aina jos kiinnostusta vaan on, mutta ei tosiaankaan välttämättä HETI.
Jos on oikein kovasti ihastunut, haluan ainakin itse joskus miettiä rauhassa vastausta tai ylipäätään vastata rauhassa yksin kotona enkä missään menossa.
Ensirakkaudelle (johon olin t o d e l l a rakastunut) unohdin kerran vastata, koska jäin fiilistelemään hänen viestiään ja siinä onnenhuumassa unohdin, että vastatakin voisi.:D
Noin vuorokauden päästä sitten muistin, että ai niin ja vastasin.
Mutta vaikka olisinkin unohtanut kokonaan, niin olisin kuitenkin itse viikon sisällä laittanut hänelle jotain tai mennyt muuten vain viestiketjuumme fiilistelemään, eli en olisi jäänyt vahingossa kadoksiin.Mulle on käynyt myös useamman kerran noin, että aluksi muualle katsellut/ei yhtään kiinnostuneelta vaikuttanut mies onkin myöhemmin lähestynyt ja tunnustanut olleensa alusta asti ihastunut.
Tälläkin hetkellä olen tutustumassa mieheen joka vaikutti alussa siltä, ettei hän edes huomaa minua.
Tutustuttiin sattumalta yhteisen tutun kautta ja kiinnitin heti huomiota, että onpas komea ja tyylikäs mies, mutta outo (vakava) ilme kasvoilla ja olisi vieläkin komeampi jos korjaisi ryhtinsä ja lopettaisi zombiemaisen raahustelun.
Hän pyörii samassa porukassa ja näin häntä yleensä viikottain, mutta ei noteerannut minua mitenkään ja ajattelin, ettei sitä kiinnosta ollenkaan.
Noin kuukauden kuluttua ensikohtaamisesta huomasin hänen katselevan usein salaa (ja käänsi katseen aina jos huomasin), sitten noin parin kuukauden kuluttua alkoi pikkuhiljaa juttelemaan, hakeutumaan seuraan, vitsailemaan ym. eikä ollut sitä outoa vakavaa ilmettä enää ja lopetti zombiemaisen raahustelukävelyn, ryhtikin suoristui.
Nyt myöhemmin, kun selvät ihastumisen eleet on ilmassa ja meno muuttunut intiimimmäksi on aika selvää, että se alun etäisyys, kivikasvoisuus ja raahustelu oli häneltä jotain paniikkia.Mutta tuo ujostelu/panikoiminen koskee lähinnä irl-käytöstä, viestien suhteen eri juttu.
Jos toinen (sukupuolesta riippumatta) ei vastaa viestiin, sitä ei kiinnosta.
Itse juuri ennen tuohon kertomaani ihastukseen tutustumista kokeilin viimeisen kerran, kiinnostaako sitä jota täällä aikoinaan kaipasin yhtään minä, ja ei reagoinut viestiini mitenkään (on nähnyt sen), eli sain sen homman pois sydämeltä ja pystyin olla auki tälle uudelle joka tulikin sopivasti lähes heti sen jälkeen, kun tuo edellinen oli selvinnyt.:DSatuilee kuin 5 v. leikkiessä...Mikä ihme saa jonkun kirjoittamaan näitä ilmiselviä trolleja tänne?
Sivusta, omista tunneasioista kerrottaessa ilmaisu ei välttämättä ole kirjallisuusnobeltasoa paremmillakaan kirjoittajilla. Mikä ihme saa jotkut aina pilkkaamaan toisten kirjoituksia ja haukkumaan toisia trolleiksi?
Olet siis parempi kirjoittaja? Jota nyt pilkataan epäuskottavasti lätinästä, jolla täytät ketjua maanisesti! Voi surkeus, luuletko ihmisiä tyhmiksi? Tyhmäkin tajuaa, että tämä oli ei-tunnetekstiä.
No lätise, ei se nyt niin tarkkaa netissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vesimiestä, joista toinen on nainen.
Niin ollaan.
Montako päivää eroa syntymäpäivillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan ymmärtää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?
Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.
Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.
Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.
Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.
Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?
Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)
Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.
Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.
En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.Miksi ajattelet että minua ei liikuttaisi tai kiinnostaisi? Enkö mä mielestäni ole juuri päinvastoin toiminut ja sanonut?
Hän on kylläkin toiminut niin, ettei jää oikein sijaa olettaa hänellä olevan minkäänlaista kiinnostusta tähän suuntaan.
Alunperin tilanne oli toki toinen, mutta hänen kiinnostus lopahti kai aika nopeaa ja muutenkin on tullut sellainen kuva, ettei häntä ikinä kiinnostanut juurikaan.
Vähän sellaiset sarjaihastuja-vibat tuli, eikä niin vähänkään....
Mutta eihän sitä silti saisi käyttäytyä ihan niin rumasti, kuin minä käyttäydyin.No mihin nuo perustuu nuo sun päätelmät? Omiin tulkintoihisi aiheesta. Lue ne viestit mitä sulle olen laittanut jo silloin ihan alussa. Etkö muista mitä mä sanoin? Kun mä olen mielessäni tavallaan koko ajan ollut jo siinä lopputulemassa mihin toivon ja uskon ja haluan uskoa tämän vievän. Ja omat tunteet on tosiaan ollut niin kirkkaan selvät jo alusta. Ja toki nyt ymmärrän että toisella ne aatokset eivät välttämättä syty yhtä nopeasti tai ole niin selvät. Ja kyllä, olet pahoittanut mun mielen terävillä sanoillasi. Pahastikin.
Olen poistanut kaikki vanhat viestit jo aikoja sitten, eli en voi lukea niitä.
En usko häntä kiinnostavan koko asian, mutta pyytäisin kyllä häneltä anteeksi, jos joskus tulisi tilaisuus.
Kasvotusten siis.Kiitos. Arvostan<3. Vaikeat kokemukset myös vahvistaa. Ja eiköhän me sellainen näkeminen järjestetä tässä vai mitä oot mieltä😀
Ja kyllä mua kiinnostaa. Ja olen ikävöinyt sinua, paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kelpaisinko sulle, jos mulla ei olisi lapsia? Vai olisinko lapsettomanakin nounou?
Ainahan ne lapset voi postittaa johonkin, jos vaikka mahkut paranis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vesimiestä, joista toinen on nainen.
Niin ollaan.
Montako päivää eroa syntymäpäivillä?
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kyllä sanoa että jos joku on todistettavasti lukenut viestin (ja olet varma että numero tms on oikea) niin kyllä se aika paljon kertoo jos ei mitään vastaa. Oishan se reilua vastata jotakin (tapauksesta riippuen) , mutta en tietenkään tiedä mikä tilanne teillä on ollut niin voihan olla hänelläkin syynsä miksei halua olla tekemisissä.
Itse olen pari kertaa jättänyt täysin vastaamatta viestiin jossa haluttiin selvittää asioita, molemmilla kerroilla mua oli viilattu linssiin oikein kunnolla ja törkeesti, joten siinä vaiheessa en kyllä keksinyt yhtäkään syytä antaa näillä ihmisille enää parempaa mieltä jollain selityksillä.
Niin. Sitäkin olen jo ehtinyt miettiä, että voisiko hän olla jostain suuttunut ja reagoida vastaavalla tavalla. On tähän asti oltu ihan puheväleissä kylläkin, joten se tuntuu epätodennäköiseltä. Ellei juuri tämä kysymykseni/pyyntöni nyt ole jotenkin loukannut häntä. AP.
Naiset eivät yleensä jätä vastaamatta, vaikka olisivatkin suuttuneita.
Naiset jättävät vastaamatta vain, jos heitä ei oikeasti kiinnosta yhtään.Tietysti hän voi olla joku poikkeus, varmasti sellaisiakin on olemassa.
Tämä on muuten totta! Naiset ei todellakaan jätä vastaamatta, jos niitä kiinnostaa. Ja naiset muutenkin vastaa HETI, kaikki unohtelu ja kiireet on tekosyitä.
Samoin kuin miehet eivät pysty peittämään ihastusta, jos kohde on paikalla. Eli jos mies ignoraa ja on välinpitämätön, ei tuijota tai pyri juttusille, se ei ole ”liian ujo” tai pelaa mitään - sitä ei vaan kiinnosta. Koska miehestä kyllä huomaa, jos sitä kiinnostaa.
Toki poikkeukset on olemassa, mutta aika selvästi nämä menee näin. Jos nainen ei vastaa viestiin tai vastaavasti mies pyri jutuille - unohda.
Naiset kyllä vastaa aina jos kiinnostusta vaan on, mutta ei tosiaankaan välttämättä HETI.
Jos on oikein kovasti ihastunut, haluan ainakin itse joskus miettiä rauhassa vastausta tai ylipäätään vastata rauhassa yksin kotona enkä missään menossa.
Ensirakkaudelle (johon olin t o d e l l a rakastunut) unohdin kerran vastata, koska jäin fiilistelemään hänen viestiään ja siinä onnenhuumassa unohdin, että vastatakin voisi.:D
Noin vuorokauden päästä sitten muistin, että ai niin ja vastasin.
Mutta vaikka olisinkin unohtanut kokonaan, niin olisin kuitenkin itse viikon sisällä laittanut hänelle jotain tai mennyt muuten vain viestiketjuumme fiilistelemään, eli en olisi jäänyt vahingossa kadoksiin.Mulle on käynyt myös useamman kerran noin, että aluksi muualle katsellut/ei yhtään kiinnostuneelta vaikuttanut mies onkin myöhemmin lähestynyt ja tunnustanut olleensa alusta asti ihastunut.
Tälläkin hetkellä olen tutustumassa mieheen joka vaikutti alussa siltä, ettei hän edes huomaa minua.
Tutustuttiin sattumalta yhteisen tutun kautta ja kiinnitin heti huomiota, että onpas komea ja tyylikäs mies, mutta outo (vakava) ilme kasvoilla ja olisi vieläkin komeampi jos korjaisi ryhtinsä ja lopettaisi zombiemaisen raahustelun.
Hän pyörii samassa porukassa ja näin häntä yleensä viikottain, mutta ei noteerannut minua mitenkään ja ajattelin, ettei sitä kiinnosta ollenkaan.
Noin kuukauden kuluttua ensikohtaamisesta huomasin hänen katselevan usein salaa (ja käänsi katseen aina jos huomasin), sitten noin parin kuukauden kuluttua alkoi pikkuhiljaa juttelemaan, hakeutumaan seuraan, vitsailemaan ym. eikä ollut sitä outoa vakavaa ilmettä enää ja lopetti zombiemaisen raahustelukävelyn, ryhtikin suoristui.
Nyt myöhemmin, kun selvät ihastumisen eleet on ilmassa ja meno muuttunut intiimimmäksi on aika selvää, että se alun etäisyys, kivikasvoisuus ja raahustelu oli häneltä jotain paniikkia.Mutta tuo ujostelu/panikoiminen koskee lähinnä irl-käytöstä, viestien suhteen eri juttu.
Jos toinen (sukupuolesta riippumatta) ei vastaa viestiin, sitä ei kiinnosta.
Itse juuri ennen tuohon kertomaani ihastukseen tutustumista kokeilin viimeisen kerran, kiinnostaako sitä jota täällä aikoinaan kaipasin yhtään minä, ja ei reagoinut viestiini mitenkään (on nähnyt sen), eli sain sen homman pois sydämeltä ja pystyin olla auki tälle uudelle joka tulikin sopivasti lähes heti sen jälkeen, kun tuo edellinen oli selvinnyt.:DSatuilee kuin 5 v. leikkiessä...Mikä ihme saa jonkun kirjoittamaan näitä ilmiselviä trolleja tänne?
Sivusta, omista tunneasioista kerrottaessa ilmaisu ei välttämättä ole kirjallisuusnobeltasoa paremmillakaan kirjoittajilla. Mikä ihme saa jotkut aina pilkkaamaan toisten kirjoituksia ja haukkumaan toisia trolleiksi?
Olet siis parempi kirjoittaja? Jota nyt pilkataan epäuskottavasti lätinästä, jolla täytät ketjua maanisesti! Voi surkeus, luuletko ihmisiä tyhmiksi? Tyhmäkin tajuaa, että tämä oli ei-tunnetekstiä.
No lätise, ei se nyt niin tarkkaa netissä.
Ei ollut minun tekstiäni ja pari lyhyttä kommenttiani tänään (tai siis anteeksi, pari lyhyttä "lätinää") tuskin riittää ketjun täyttämiseen. Täällä on enemmän ihmisiä kuin luulet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin! Mua vaan vähän jännittää millaisen tarinan kirjoitat, vaikka lupasit mulle laajat valtuudet. Oon huono odottamaan, varsinkin jos en tiedä, mitä toisella mielessä. Muuten, on ollut hauska huomata, että sulla on vielä lennokkaampi mielikuvitus kuin mulla! :D oon varma, että jos se palaveri toteutuu saadaan nauraa niin, että vesi lentää silmistä. Tuli eilen oikein sellaisia helliä tunteita sua kohtaan, kun laitoit parastasi. <3 arvostan kyllä niin paljon sun huumoriasi :)
Kiitos paljon. Huumorintajuni ansiosta oletkin minulle juuri oikea nainen. ;) No, nyt on ihan pakko laittaa: Vitsi vitsi!
Niin, se tarina.
Jotain sellaista, että tyttö tapaa pojan ja lähettää tälle kirjeen, poika vastaa, ja niin pois päin. Rakastuvat toisiinsa, mutta saavat vain yhden yhteisen yön, joka keskeytyy julmasti siihen, kun zombit alkavat rellestää. Lemmenpari yrittää paeta, mutta ajautuvat erilleen hulinassa. Toinen pääsee ihmisten turvapaikkaan ja toinen jää zombimaahan. Syttyy vuosia kestävä sota ihmisten ja zombien kesken. Pariskunta on täysin erossa toisistaan ja ihmispuolelle jäänyt olettaa menettäneensä toisen ikiajoiksi. Monen vaiheen kautta selviää, että zombimaassa pidetään vankina ihmisiä, joista ei ole tehty zombeja, jonkinlaisina orjina. Zombit kai tarvitsevat eläviä ihmisiä yhteiskuntansa pyörittämiseen tai tuottamaan itselleen jotain tärkeää. Siitä ihmispäähenkilö saa motiivin ryhtyä etsintä- ja pelastustehtävään. Jännittävien vaiheiden jälkeen hän saa selville rakkaansa olevan hengissä ja tallessa ja seuraa suuri seikkailu läpi zombimiehityksen. Siinä ohessa tietysti kulkee jännittävä juoni koko zombiongelman suhteen ja samalla kun pelastaa rakkaansa jostain tomaattiviljelmiltä, sankari retkueineen tuhoaa zombien komentokeskuksen ja kuolleet muuttuvat jälleen aivokuolleiksi, joita on helppo nitistellä ja lopulta hyvä voittaa.
Tuosta voisi alkaa työstämään. Mutta ehdottomasti vaatii palaveria. Huomenna ehkä syntyy ihan erilainen synopsis. Tilanne elää.
Nyt iski vähän herkkään kohtaan tuo vitsi, mutta koska ruusunpunaisten lasien läpi vielä katselen, ohitan sen.
Ehdottaisin, että zombien hyökkäyksen sijaan lemmenparin nukahdettua ilkeät lilliputit hiipisivät paikalle ja sitoisivat neidon yön pimeinä tunteina kaikessa hiljaisuudessa ja veisivat tämän lilliputtimaahan. Juoni muuten sama. Syttyisi vuosia kestävä sota ihmisten ja lilliputtien välille, joka päättyisi siihen, että sankari retkueineen saapuisi halki tomaattipeltojen puuhevoseen piiloutuneena. Lilliputit eivät voisi vastustaa puista hevosta, vaan veisivät sen muurien sisäpuolelle. Yöllä sankari alkaisi soittaa nokkahuilua ja johdattaisi lumoutuneet Lilliputit tanssisaliin, jossa nämä karkeloisivat ja juhlisivat iloisina elämänsä loppuun asti. Niin iloitsisivat ja karkeloisivat myös lemmenpari saadessaan vihdoin toisensa ja he moonwalk:kaisivat onnellisina elämänsä loppuun asti.
Tämä siis vaan vaihtoehtoinen juonen kulku. Mutta niin kuin sanoit, juoni elää ja voi muuttua vielä ennen palaveria. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan ymmärtää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?
Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.
Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.
Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.
Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.
Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?
Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)
Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.
Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.
En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.Miksi ajattelet että minua ei liikuttaisi tai kiinnostaisi? Enkö mä mielestäni ole juuri päinvastoin toiminut ja sanonut?
Hän on kylläkin toiminut niin, ettei jää oikein sijaa olettaa hänellä olevan minkäänlaista kiinnostusta tähän suuntaan.
Alunperin tilanne oli toki toinen, mutta hänen kiinnostus lopahti kai aika nopeaa ja muutenkin on tullut sellainen kuva, ettei häntä ikinä kiinnostanut juurikaan.
Vähän sellaiset sarjaihastuja-vibat tuli, eikä niin vähänkään....
Mutta eihän sitä silti saisi käyttäytyä ihan niin rumasti, kuin minä käyttäydyin.No mihin nuo perustuu nuo sun päätelmät? Omiin tulkintoihisi aiheesta. Lue ne viestit mitä sulle olen laittanut jo silloin ihan alussa. Etkö muista mitä mä sanoin? Kun mä olen mielessäni tavallaan koko ajan ollut jo siinä lopputulemassa mihin toivon ja uskon ja haluan uskoa tämän vievän. Ja omat tunteet on tosiaan ollut niin kirkkaan selvät jo alusta. Ja toki nyt ymmärrän että toisella ne aatokset eivät välttämättä syty yhtä nopeasti tai ole niin selvät. Ja kyllä, olet pahoittanut mun mielen terävillä sanoillasi. Pahastikin.
Olen poistanut kaikki vanhat viestit jo aikoja sitten, eli en voi lukea niitä.
En usko häntä kiinnostavan koko asian, mutta pyytäisin kyllä häneltä anteeksi, jos joskus tulisi tilaisuus.
Kasvotusten siis.Kiitos. Arvostan<3. Vaikeat kokemukset myös vahvistaa. Ja eiköhän me sellainen näkeminen järjestetä tässä vai mitä oot mieltä😀
Sori, muttet vaikuta häneltä.:D
Ja hän on mies, jos se meni joltain ohi.
En harrasta tällä palstalla eläytymistä eli sellaista keskustelua, jossa oletetaan/leikitään toisen olevan joku tietty henkilö ja keskustellaan siltä pohjalta lämpimiä.
Siinä ei siis ole mitään väärää tai pahaa, en vain itse tee niin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin, että ainakin kymmenen viimeistä kertaa olen ollut se joka tervehtii ihastusta ensimmäisenä. Kertokaa mulle, että onko se merkki siirtyä jo muihin ihmisiin?
On. Itse ainakin olisin siirtynyt pois tieltä.
Totta. Kyllä sen pystyy ajattelemaan niin, että ei ole kiinnostunut. Vaikea myöntää itselleen, mutta kun aikuisia ihmisiä ollaan niin aikaahan tässä vain on tuhlannut. Muut naiset kyllä tekevät tikusta asiaa, hakeutuvat seuraan, ottavat katsekontaktia, korjaavat vaatetustaan, ja hihittelevät tyhmille jutuille joita ei ole edes tarkoitettu alun perin vitseiksi.
Tai sitten hän on vain erityylinen kuin nuo muut tuntemasi naiset. Itse en ainakaan ole mitään kihertelijätyyppiä, vaikka olisin kuinka ihastunut, vaan päinvastoin menen vakavammaksi kuin normaalisti. Tervehtimisestäkään ei voi sanoa varmaksi mitään, kun ei tiedä millainen teillä on esim ryhmädynamiikka (vaikkapa työpaikalla vai missä nyt tapahtuukaan), mutta itse seuraisin enemmänkin sitä, millä halulla hän noin yleisesti keskustelee sun kanssa.
Kysy.
Näin minunkin mielestäni. Jos olisin ihastunut mieheen, jonka ympärillä useat naiset käyttäytyvät noin niin saattaisin tarkoituksella toimia ihan eri tavalla kuin muu lauma. Se naislauma voisi toimia myös tavallaan turn offina, yrittäisin peitellä tunteita ja päästä niistä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen menettänyt kaiken elämänhaluni, ei johtuen sinusta vaan taloudellisista ja sosiaalisista syistä. Jotenkin tuntuu, että sinä olet ainoa asia minkä vuoksi vielä jaksan pyristellä. En edes tiedä mitä sinulta odotan, viestiä kai?
Miehelle vai naiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vesimiestä, joista toinen on nainen.
Niin ollaan.
Montako päivää eroa syntymäpäivillä?
12
Oliko puhdas arvaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs Lauralle kuuluu?
Kiitos hyvää. Kuka kysyy?
Anna joku vihje siitä kuka olet. Laura on melko yleinen nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan nainen sinua. Kuin myös vai ei?
Rakastan sinua ja kaipaan lähellesi. Ja kun me molemmat kaivataan toisiamme todella paljon, niin voisitko laittaa viestiä niin sovitaan että milloin tapaamme ja missä?
Tähän kaipaan nyt vähän tunnisteita. Ja sinä tiedät minusta ja yhteisistä hetkistämme vaikka mitä. Olet älykäs, joten kerro jotain.
En laita tunnisteita tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin, että ainakin kymmenen viimeistä kertaa olen ollut se joka tervehtii ihastusta ensimmäisenä. Kertokaa mulle, että onko se merkki siirtyä jo muihin ihmisiin?
On. Itse ainakin olisin siirtynyt pois tieltä.
Totta. Kyllä sen pystyy ajattelemaan niin, että ei ole kiinnostunut. Vaikea myöntää itselleen, mutta kun aikuisia ihmisiä ollaan niin aikaahan tässä vain on tuhlannut. Muut naiset kyllä tekevät tikusta asiaa, hakeutuvat seuraan, ottavat katsekontaktia, korjaavat vaatetustaan, ja hihittelevät tyhmille jutuille joita ei ole edes tarkoitettu alun perin vitseiksi.
Eihän toi tarkoita mitään. Itse voin samaistua tähän tilanteeseen eli toinen on ollut se ketä on esim. aamuisin mut nähdessä moikannut tai toivottanut huomenet ekana. Tietyistä syistä olen ollut ujompi sen suhteen ja kiinnostusta on jopa tykkäämistä. Siinä ympäristössä sitä on hankalampi ollut nyt näyttää koska tekisi mieli halata tai koskettaa mutta kun ei siellä voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs Lauralle kuuluu?
Kiitos hyvää. Kuka kysyy?
Anna joku vihje siitä kuka olet. Laura on melko yleinen nimi.
Niin on, tässäkin ketjussa ainakin kaksi sen nimistä käynyt nyt tunnin sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vesimiestä, joista toinen on nainen.
Niin ollaan.
Montako päivää eroa syntymäpäivillä?
12
Oliko puhdas arvaus?
Ei vaan tieto.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen sua M.
Miehelle vai naiselle? Minnepäin?
Ketju on lukittu.
Kiitos. Arvostan