Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan nainen sinua. Kuin myös vai ei?

Rakastan sinua ja kaipaan lähellesi. Ja kun me molemmat kaivataan toisiamme todella paljon, niin voisitko laittaa viestiä niin sovitaan että milloin tapaamme ja missä?

Tähän kaipaan nyt vähän tunnisteita. Ja sinä tiedät minusta ja yhteisistä hetkistämme vaikka mitä. Olet älykäs, joten kerro jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Ja siis miksi olet tehnyt noin?

Niin, miksi? Täällä toinen omia kokemuksiaan pohdiskeleva

Haluan ymmärtää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?

Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)

Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.

Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?

Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.

En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan nainen sinua. Kuin myös vai ei?

Rakastan sinua ja kaipaan lähellesi. Ja kun me molemmat kaivataan toisiamme todella paljon, niin voisitko laittaa viestiä niin sovitaan että milloin tapaamme ja missä?

Tähän kaipaan nyt vähän tunnisteita. Ja sinä tiedät minusta ja yhteisistä hetkistämme vaikka mitä. Olet älykäs, joten kerro jotain.

Sanoit silloin kerran rautatieaseman edessä minulle jokseenkin näin:

Il faut être toujours ivre. Pour ne pas sentir l'horrible fardeau du temps qui brise vos épaules, il faut s’enivrer sans trêve. De vin, de poésie ou de vertu, à votre guise. Mais enivrez-vous...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

On kokemusta sellaisesta. Tunteet pohjimmiltaan eivät niinkään vaihtele, eli "haluan" pysyy kyllä päällä, mutta ihastuksen kasvaessa tietylle tasolle iskee epävarmuus, joka on hetkittäin ylivoimaista. Epävarmuus toisen tunteista ja ajatuksista, epävarmuus mahdollisen suhteen realistisuudesta, epävarmuus oman viehätysvoiman tasosta, epävarmuus omista teoista ja sanoista eli pelko siitä, että möläyttää tai tekee jotain tyhmää ja tuhoaa vahingossa mahdollisen hyvän jutun ennen kuin on riittävästi tutustuttu ja on sen verran luottamusta että voi möhlintänsä selittää. Nämä tunteet ja ajatukset saavat aikaan paniikkia, niin ettei uskallakkaan tehdä yhtään mitään. Sitten toisina hetkinä taas rohkaistuu, kun tajuaa näiden ajatusten olevan vain oman mielikuvituksen tai joidenkin menneiden huonojen kokemusten kuvajaisia. Ja kohta taas palaa siihen jännitykseen ja pelkoon.

Kamalaa aaltoilua kaiken kaikkiaan, vaikka ihastuminen itsessään on mahtava tunne ja toinen säilyttää kiinnostavuutensa koko ajan. Varmasti tällainen on omiaan karkottamaan ihastuksen kohteenkin, jos tämä on osaltaan jotenkin epävarma eikä se, joka painaa päälle itsevarmasti ja täysillä.

Tunnistan itsekin tuon, mutta et kai sinäkään sentään ole epävarmuuden hetkenä sanonut ihastuksesi kohteelle, ettei sinua kiinnosta, lopetetaan tämä?

Eiköhän kaikki oo epävarmoja välillä<3 Ja se on ihan ok ja hyväksyttävää.

Sattui se kyllä, sitä en voi kiistää. Kun sen vaistosi, että ei tässä ole kyse siitä että tunteet olisivat loppuneet vaan että itse blokkaa ne.

Vierailija kirjoitti:

einaurata kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan nainen sinua. Kuin myös vai ei?

Rakastan sinua ja kaipaan lähellesi. Ja kun me molemmat kaivataan toisiamme todella paljon, niin voisitko laittaa viestiä niin sovitaan että milloin tapaamme ja missä?

No jos tulen vaikka käymään? Pyydätkö miestäsi lämmittämään saunan?

Tahtoisitko jakaa minut mieheni kanssa?

Tekisikö se sinut onnelliseksi?

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeesti oikeesti joku on helveerannut ihastustaan koska on ollut niin ihastunut.. :(

Olen livenä nähnyt ja kokenut. Johtuuko sadistisesta luonteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeesti oikeesti joku on helveerannut ihastustaan koska on ollut niin ihastunut.. :(

Olen livenä nähnyt ja kokenut. Johtuuko sadistisesta luonteesta?

Lisään, ettei toki ollut ihastunut. Ihastunut ihminen ei toimi niin.

En keksi muuta syytä enää, kuin sadistinen luonne.

Vierailija kirjoitti:

Haluan ymmärtää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?

Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)

Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.

Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?

Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.

En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.

Miksi ajattelet että minua ei liikuttaisi tai kiinnostaisi? Enkö mä mielestäni ole juuri päinvastoin toiminut ja sanonut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

einaurata kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan nainen sinua. Kuin myös vai ei?

Rakastan sinua ja kaipaan lähellesi. Ja kun me molemmat kaivataan toisiamme todella paljon, niin voisitko laittaa viestiä niin sovitaan että milloin tapaamme ja missä?

No jos tulen vaikka käymään? Pyydätkö miestäsi lämmittämään saunan?

Tahtoisitko jakaa minut mieheni kanssa?

Tekisikö se sinut onnelliseksi?

Kyllä. Siis jos tämä tosiaan oli sinulta, R. Jeremy.

Olen menettänyt kaiken elämänhaluni, ei johtuen sinusta vaan taloudellisista ja sosiaalisista syistä. Jotenkin tuntuu, että sinä olet ainoa asia minkä vuoksi vielä jaksan pyristellä. En edes tiedä mitä sinulta odotan, viestiä kai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan ymmärtää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?

Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)

Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.

Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?

Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.

En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.

Miksi ajattelet että minua ei liikuttaisi tai kiinnostaisi? Enkö mä mielestäni ole juuri päinvastoin toiminut ja sanonut?

Hän on kylläkin toiminut niin, ettei jää oikein sijaa olettaa hänellä olevan minkäänlaista kiinnostusta tähän suuntaan.

Alunperin tilanne oli toki toinen, mutta hänen kiinnostus lopahti kai aika nopeaa ja muutenkin on tullut sellainen kuva, ettei häntä ikinä kiinnostanut juurikaan.

Vähän sellaiset sarjaihastuja-vibat tuli, eikä niin vähänkään....

Mutta eihän sitä silti saisi käyttäytyä ihan niin rumasti, kuin minä käyttäydyin.

Olisihan se mukavaa jos minuakin joku vielä kaipaisi. Niin ei vain taida olla.

Vierailija kirjoitti:

Haluan ymmärtää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?

Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)

Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.

Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?

Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.

En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.

Tuolla käytöksellä karkottaa varmasti toisen ihmisen.

Mutta sulla se kai ei edes ollutkaan mitään vakavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan ymmärtää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?

Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)

Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.

Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?

Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.

En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.

Miksi ajattelet että minua ei liikuttaisi tai kiinnostaisi? Enkö mä mielestäni ole juuri päinvastoin toiminut ja sanonut?

Hän on kylläkin toiminut niin, ettei jää oikein sijaa olettaa hänellä olevan minkäänlaista kiinnostusta tähän suuntaan.

Alunperin tilanne oli toki toinen, mutta hänen kiinnostus lopahti kai aika nopeaa ja muutenkin on tullut sellainen kuva, ettei häntä ikinä kiinnostanut juurikaan.

Vähän sellaiset sarjaihastuja-vibat tuli, eikä niin vähänkään....

Mutta eihän sitä silti saisi käyttäytyä ihan niin rumasti, kuin minä käyttäydyin.

Siis käyttädyit rumasti ja hänen kiinnostuisensa lopahti? Ihan luonnollinen seuraus minun mielestäni. Miten päättelit hänen olevan sarjaihastuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan ymmärtää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?

Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)

Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.

Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?

Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.

En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.

Miksi ajattelet että minua ei liikuttaisi tai kiinnostaisi? Enkö mä mielestäni ole juuri päinvastoin toiminut ja sanonut?

Hän on kylläkin toiminut niin, ettei jää oikein sijaa olettaa hänellä olevan minkäänlaista kiinnostusta tähän suuntaan.

Alunperin tilanne oli toki toinen, mutta hänen kiinnostus lopahti kai aika nopeaa ja muutenkin on tullut sellainen kuva, ettei häntä ikinä kiinnostanut juurikaan.

Vähän sellaiset sarjaihastuja-vibat tuli, eikä niin vähänkään....

Mutta eihän sitä silti saisi käyttäytyä ihan niin rumasti, kuin minä käyttäydyin.

Mittee ruojoo mänit tekemään ku oot kerta rumasti käättäätynnä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan ymmärtää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?

Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)

Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.

Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?

Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.

En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.

Miksi ajattelet että minua ei liikuttaisi tai kiinnostaisi? Enkö mä mielestäni ole juuri päinvastoin toiminut ja sanonut?

Hän on kylläkin toiminut niin, ettei jää oikein sijaa olettaa hänellä olevan minkäänlaista kiinnostusta tähän suuntaan.

Alunperin tilanne oli toki toinen, mutta hänen kiinnostus lopahti kai aika nopeaa ja muutenkin on tullut sellainen kuva, ettei häntä ikinä kiinnostanut juurikaan.

Vähän sellaiset sarjaihastuja-vibat tuli, eikä niin vähänkään....

Mutta eihän sitä silti saisi käyttäytyä ihan niin rumasti, kuin minä käyttäydyin.

No mihin nuo perustuu nuo sun päätelmät? Omiin tulkintoihisi aiheesta. Lue ne viestit mitä sulle olen laittanut jo silloin ihan alussa. Etkö muista mitä mä sanoin? Kun mä olen mielessäni tavallaan koko ajan ollut jo siinä lopputulemassa mihin toivon ja uskon ja haluan uskoa tämän vievän. Ja omat tunteet on tosiaan ollut niin kirkkaan selvät jo alusta. Ja toki nyt ymmärrän että toisella ne aatokset eivät välttämättä syty yhtä nopeasti tai ole niin selvät. Ja kyllä, olet pahoittanut mun mielen terävillä sanoillasi. Pahastikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan ymmärtää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?

Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)

Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.

Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?

Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.

En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.

Tuolla käytöksellä karkottaa varmasti toisen ihmisen.

Mutta sulla se kai ei edes ollutkaan mitään vakavaa.

Kyllä minä olin vakavasti ihastunut, mutta kuten aiheena oli: käyttäydyin epäjohdonmukaisesti, koska syyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan ymmärtää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?

Syy käytökseen tuli tuolla ekassa viestissäni, eli hylkäämisen pelko ja joitain muitakin pelkoja.:)

Ylipäätään pelkuruutta se on, siinä pelkää vähän kaikenlaista ja eniten varmaan just sitä, ettei kuitenkaan kelpaisi ihmisenä ja jos ei edes pistä ihmisyyttään likoon, ei tarvitse kestää sitä ettet sinä aidoimmillasi kelvannut.

Perseilemällä siis suojaa sisintänsä ja jossain määrin hakee myös reaktioita?

Joo lähestyin ja muistaakseni otin ainakin jossain määrin, en muista tarkkaan enkä oikeastaan halua muistellakaan kun hävettää liikaa.

En ajattele hänestä nyt oikein mitään enkä itseasiassa usko, että häntä ikinä juurikaan kiinnosti, eli käytökseni on myöskään tuskin häntä liikuttanut.

Miksi ajattelet että minua ei liikuttaisi tai kiinnostaisi? Enkö mä mielestäni ole juuri päinvastoin toiminut ja sanonut?

Hän on kylläkin toiminut niin, ettei jää oikein sijaa olettaa hänellä olevan minkäänlaista kiinnostusta tähän suuntaan.

Alunperin tilanne oli toki toinen, mutta hänen kiinnostus lopahti kai aika nopeaa ja muutenkin on tullut sellainen kuva, ettei häntä ikinä kiinnostanut juurikaan.

Vähän sellaiset sarjaihastuja-vibat tuli, eikä niin vähänkään....

Mutta eihän sitä silti saisi käyttäytyä ihan niin rumasti, kuin minä käyttäydyin.

Siis käyttädyit rumasti ja hänen kiinnostuisensa lopahti? Ihan luonnollinen seuraus minun mielestäni. Miten päättelit hänen olevan sarjaihastuja?

En käyttäytynyt ensin erityisen rumasti, olin jopa ihan kiva ja hetkellisesti oma itsenikin.

Tosin oli siinä alussakin juttuja, jotka tekisin toisin jos voisin. Ei nyt mitenkään sairaan rumia juttuja, mutta vähän arvelluttavia.

Nuo kunnon rumastelut tuli sitten sen jälkeen, kun hän oli jo käyttäytynyt välinpitämättömästi ja ilmineerannut sarjaihastujan elkeitä.

Huom: hän on sitten mies. Tämä aihe herättää nyt niin monen kiinnostuksen, että katsoin aiheelliseksi ilmoittaa.

"Mutta eihän sitä silti saisi käyttäytyä ihan niin rumasti, kuin minä käyttäydyin."

Sä todella teit rumasti. Toivon että mun ei enää ikinä tarvitse käydä läpi sellaista. Kaikenlaiset hylkäämistilanteet ja erotilanteet on mulle vaikeita johtuen lapsuudesta.