Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Mikä huojennus että tässä maailmassa on vielä ihmisiä jotka tajuavat lopulta miten itse ovat käyttäytyneet.

Minua kohtaan tehtiin juuri noin kuten kuvailit ja teeskenneltiin rakastunutta. Arvaatteko, oliko selviämistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

einaurata kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan nainen sinua. Kuin myös vai ei?

Rakastan sinua ja kaipaan lähellesi. Ja kun me molemmat kaivataan toisiamme todella paljon, niin voisitko laittaa viestiä niin sovitaan että milloin tapaamme ja missä?

No jos tulen vaikka käymään? Pyydätkö miestäsi lämmittämään saunan?

Ei ole saunaa eikä miestä, muuten kyllä.

Ei se mitään. Miulla on muutenkin menossa 'älä pane mitään' vuosi.

Oletko E-mies? Olet ihana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Tästä kiinnostaisi kuulla lisää! Oletko miettinyt, mikä sai sinut toimimaan noin? Mitä oikeasti ajattelit siitä henkilöstä, jolle teit noin? Lähestyitkö kuitenkin häntä välillä itse? Oletko jälkeenpäin ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan tai haluaisitko ehkä ottaa? Mitä nyt ajattelet siitä ihmisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Mikä huojennus että tässä maailmassa on vielä ihmisiä jotka tajuavat lopulta miten itse ovat käyttäytyneet.

Minua kohtaan tehtiin juuri noin kuten kuvailit ja teeskenneltiin rakastunutta. Arvaatteko, oliko selviämistä?

Ja lopuksi hän sanoi: Sä oot käsittäny kaikki mun vastaukset väärin.

Olen ihastunut lama-uskoiseen mieheen :(

Voi ei, sain taas (turhaa?) toivoa kaipauspalstalta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Miten siinä sitten lopulta kävi? Jäikö se mies tai nainen väärään käsitykseen, yrititkö korjata asiaa? T. yksi omia kokemuksiaan pohtiva

Vierailija kirjoitti:

Tehdään niin! Mua vaan vähän jännittää millaisen tarinan kirjoitat, vaikka lupasit mulle laajat valtuudet. Oon huono odottamaan, varsinkin jos en tiedä, mitä toisella mielessä. Muuten, on ollut hauska huomata, että sulla on vielä lennokkaampi mielikuvitus kuin mulla! :D oon varma, että jos se palaveri toteutuu saadaan nauraa niin, että vesi lentää silmistä. Tuli eilen oikein sellaisia helliä tunteita sua kohtaan, kun laitoit parastasi. <3 arvostan kyllä niin paljon sun huumoriasi :)

Kiitos paljon. Huumorintajuni ansiosta oletkin minulle juuri oikea nainen. ;) No, nyt on ihan pakko laittaa: Vitsi vitsi!

Niin, se tarina. 

Jotain sellaista, että tyttö tapaa pojan ja lähettää tälle kirjeen, poika vastaa, ja niin pois päin. Rakastuvat toisiinsa, mutta saavat vain yhden yhteisen yön, joka keskeytyy julmasti siihen, kun zombit alkavat rellestää. Lemmenpari yrittää paeta, mutta ajautuvat erilleen hulinassa. Toinen pääsee ihmisten turvapaikkaan ja toinen jää zombimaahan. Syttyy vuosia kestävä sota ihmisten ja zombien kesken. Pariskunta on täysin erossa toisistaan ja ihmispuolelle jäänyt olettaa menettäneensä toisen ikiajoiksi. Monen vaiheen kautta selviää, että zombimaassa pidetään vankina ihmisiä, joista ei ole tehty zombeja, jonkinlaisina orjina. Zombit kai tarvitsevat eläviä ihmisiä yhteiskuntansa pyörittämiseen tai tuottamaan itselleen jotain tärkeää. Siitä ihmispäähenkilö saa motiivin ryhtyä etsintä- ja pelastustehtävään. Jännittävien vaiheiden jälkeen hän saa selville rakkaansa olevan hengissä ja tallessa ja seuraa suuri seikkailu läpi zombimiehityksen. Siinä ohessa tietysti kulkee jännittävä juoni koko zombiongelman suhteen ja samalla kun pelastaa rakkaansa jostain tomaattiviljelmiltä, sankari retkueineen tuhoaa zombien komentokeskuksen ja kuolleet muuttuvat jälleen aivokuolleiksi, joita on helppo nitistellä ja lopulta hyvä voittaa. 

Tuosta voisi alkaa työstämään. Mutta ehdottomasti vaatii palaveria. Huomenna ehkä syntyy ihan erilainen synopsis. Tilanne elää. 

Kaiken maailman likapyykkiä on helppo kerätä ja kantaa mukana. Me ihmiset olemme erilaisia, koemme/ käsittelemme asiat eri tavalla.

Joillakin on ehkä tarve saada onnellinen/toisenlainen loppu tarinalle ja siksi kaipaavat asioiden selvittelyä. Mutta mitä tapahtuisi, jos kohtaaminen/asioiden selvittäminen ei olisikaan itseään tyydyttävä lopputulokseltaan? Vieläkö olisi tarve selvittää asioita loputtomiin ja loputtomiin... ehkä yksi kohtaaminen joillekin riittäisi.

Toiset taas eivät koe tarvetta selvitellä asioita, jos yhteistä tulevaisuutta toisen kanssa näe ja jatkavat elämäänsä.

Kaikkea maan ja taivaan väliltä mahtuu meidän ihmisten mieliin myös näissä tunneasioissa.

Itse en ota yhteyttä sen jälkeen jos olen saanut kieltävän vastauksen/ vastauksen, jota on rivien välistä tulkittava. Toki olen valmis olemaan väleissä jos toinen ottaa yhteyttä vapaa-ajalla.

Koen tavetta saada kertoa tunteistani, mutten selvitellä asiaa jos mitään romanttista vastakaikua ei ole ja/tai toinen on jo parisuhteessa jne.

Itsekin tulee toki aika ajoin likapyykkiä kerättyä ja viimeaikoina sitä on tullut enemmän kuin koriini mahtuu. Osan pyykeistä pesin, osan heitin roskiin ja osan viikkasin puhtaana laatikkoon ja laitoin varastoon.

P.s hänet viikkasin puhtaana varastoon. Odotan uutta ihastumista johonkin toiseen ihmiseen, mutta elämä on näinkin ihan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Ja siis miksi olet tehnyt noin?

Kaipaako kukaan sylipainoista naista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Selvennän tuota mielipide-kohtaa sen verran, että olen siis kertonut sellaisia mielipiteitä/asioita, joista olen oikeasti ihan päinvastaista mieltä.

Nuo mielipiteet ei sinänsä liity välttämättä edes ihastumiseen, olen vain halunnut suojata kaiken ”oikean” minussa ja onnistunutkin siinä.

Sisintänsä siinä tavallaan suojaa.

Monillehan seksi ja keho on sellaisia suojattavia asioita, mulle taas henkinen puoli.

Seksiin ei ole minkäänlaista kynnystä (jos tyyppi vaan kiihottaa eikä mulla ole ketään muuta) eli sitä voin tehdä vaikka heti ja suhde alastomuuteen on mutkaton; en muista, että olisin ikinä eläissäni hävennyt tai inhonnut mitään osaa fyysisessä kehossani tai oikeastaan edes miettinyt asiaa.

Voisin varmaan kävellä alasti vaikka keskellä kaupunkia, eikä tuntuisi missään - toisin kuin se, että pitäisi paljastaa sisimpänsä, olla henkisesti aivan auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Ja siis miksi olet tehnyt noin?

Eiku sori sehän lukikin jo tuossa aikaisemmin.

Postimies Pate, soita jo ovikelloani tai edes puhelinta. Terv. Muru

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

Itse olen käyttäytynyt epäjohdonmukaisesti jos olen ollut niin ihastunut, että olen pelästynyt tunteitani ja halunnut alitajuisesti suojata itseäni hylkäämiseltä.

Mutta huom: epäjohdonmukaisesti, eli en kuitenkaan ignorannut.

Voisitko kertoa jonkin esimerkin, miten käyttäydyit epäjohdonmukaisesti? En ole tuo, jolle nainen ei vastaa, vaan pohdiskelen enempi teoreettisella tasolla.

Esim. vakuutellut etten halua mitään, halveerannut, vältellyt, jauhanut jotain luotaantyöntävää paskaa ettei tarvitsisi antaa tilaa millekään mikä on aitoa, kertonut mielipiteitä joista olen päinvastaista mieltä jne.

Kääntänyt lähinnä kaiken ylösalaisin.

Ja kyllä, häpeän vtusti. Enkä käyttäydy enää noin.

Selvennän tuota mielipide-kohtaa sen verran, että olen siis kertonut sellaisia mielipiteitä/asioita, joista olen oikeasti ihan päinvastaista mieltä.

Nuo mielipiteet ei sinänsä liity välttämättä edes ihastumiseen, olen vain halunnut suojata kaiken ”oikean” minussa ja onnistunutkin siinä.

Sisintänsä siinä tavallaan suojaa.

Monillehan seksi ja keho on sellaisia suojattavia asioita, mulle taas henkinen puoli.

Seksiin ei ole minkäänlaista kynnystä (jos tyyppi vaan kiihottaa eikä mulla ole ketään muuta) eli sitä voin tehdä vaikka heti ja suhde alastomuuteen on mutkaton; en muista, että olisin ikinä eläissäni hävennyt tai inhonnut mitään osaa fyysisessä kehossani tai oikeastaan edes miettinyt asiaa.

Voisin varmaan kävellä alasti vaikka keskellä kaupunkia, eikä tuntuisi missään - toisin kuin se, että pitäisi paljastaa sisimpänsä, olla henkisesti aivan auki.

Kuulostaa tutulta.

Kamalin "Että mis?"-tarina minkä olet kuullut?

Itse kuullut että Henki-kievarissa Timo näki oman ja kuoli!

Siis oikeesti oikeesti joku on helveerannut ihastustaan koska on ollut niin ihastunut.. :(

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisin kuluttaa kanssasi 250 euroa kuukadessa mämmiin.

-JM-

Rakastan sinua JM!

Onko "pakko" vaihtaa yöpaikkaa jos aikoo edetä uralla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli näistä jutuista mieleen... Voiko jonkun tunteet oikeasti vaihdella laidasta laitaan? Haluan, en halua, haluan, en sittenkään... Tai ihanaa, paniikki, ihanaa, paniikki... Se selittäisi näitä outoja juttuja, mutta en ole koskaan itse kokenut tuollaista vaihtelua, niin en osaa sanoa. Monia tunteita, ristiriitaisuakin, olen kyllä tuntenut samaan aikaan ja vähän vaihtelevasti painottuen. Lähinnä kai jonkinlaisesta pelosta johtuen. Mutta en mitään sellaista, mikä saisi minut käyttäytymään täysin epäjohdonmukaisesti. Onko joku kokenut itse jotain tuollaista, että osaisi valaista asiaa?

On kokemusta sellaisesta. Tunteet pohjimmiltaan eivät niinkään vaihtele, eli "haluan" pysyy kyllä päällä, mutta ihastuksen kasvaessa tietylle tasolle iskee epävarmuus, joka on hetkittäin ylivoimaista. Epävarmuus toisen tunteista ja ajatuksista, epävarmuus mahdollisen suhteen realistisuudesta, epävarmuus oman viehätysvoiman tasosta, epävarmuus omista teoista ja sanoista eli pelko siitä, että möläyttää tai tekee jotain tyhmää ja tuhoaa vahingossa mahdollisen hyvän jutun ennen kuin on riittävästi tutustuttu ja on sen verran luottamusta että voi möhlintänsä selittää. Nämä tunteet ja ajatukset saavat aikaan paniikkia, niin ettei uskallakkaan tehdä yhtään mitään. Sitten toisina hetkinä taas rohkaistuu, kun tajuaa näiden ajatusten olevan vain oman mielikuvituksen tai joidenkin menneiden huonojen kokemusten kuvajaisia. Ja kohta taas palaa siihen jännitykseen ja pelkoon.

Kamalaa aaltoilua kaiken kaikkiaan, vaikka ihastuminen itsessään on mahtava tunne ja toinen säilyttää kiinnostavuutensa koko ajan. Varmasti tällainen on omiaan karkottamaan ihastuksen kohteenkin, jos tämä on osaltaan jotenkin epävarma eikä se, joka painaa päälle itsevarmasti ja täysillä.

Tunnistan itsekin tuon, mutta et kai sinäkään sentään ole epävarmuuden hetkenä sanonut ihastuksesi kohteelle, ettei sinua kiinnosta, lopetetaan tämä?

Eiköhän kaikki oo epävarmoja välillä<3 Ja se on ihan ok ja hyväksyttävää.