Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Jos tässä olisit, niin mitä tahtoisit kysyä minulta? Toivottavasti päiväsi on ollut hyvä. Monta ajatusta "meistä" on pyörinyt tänään mielessäni. Sinä olet minulle rakas. Olen vakuuttunut siitä, että meillä on jotain ainutlaatuista välillämme. Uskon, että rakkautemme voittaa kaikki esteet. Nuku hyvin.Kauniita unia. Rakastan sinua.

Ai niiden lisäksi joita jo kysyin? Vieläkö meillä on yhteys. Kaipaan sitä. Sinua. Tänään olin kipeä ja väsynytkin eilisillan työvuorosta, joka päättyi vasta 23 maissa. Olin vaisu. Tiedän. Anteeksi. Hyvää yötä. Rakas.

Jatkuu. Yksi kysymys liittymättä eilisen aiheen kysymyksiin olisi. Eikö voitais kuitenkin tavata? Toivon myös ettet tee vääriä olettamuksia minusta. Tiedät enemmän minusta kuin minä sinusta. Ja siltikin tiedät vain pikkuriikkisen. Tai miten sen nyt ottaa. Tiedätkö ja uskotko, että siperiaa on talsittu täälläkin. Liiaksi asti on välillä tuntunut. Mutta tähän on tultu ja uskon hyvään. Uskon sinuunkin. Ja meihin.

Jos tämä jatkokysymys olisi minulle, niin vastaisin, että tietysti voimme tavata, vaikka jo tänään, jos niin haluat.

Ja jos tämä kysymys olisi kaivatultani minulle, niin vastaisin että mielelläni haluaisin tavata, vaikka jo tänään! Onnistuisikohan?

Minäkin olen miettinyt, mitä haluaisin kysyä kaivatultani. Kirjoittelin äsken useamman aanelosellisen ajatuksiani ja tunteitani purkaen kaikkea sitä, mitä on matkan varrella tapahtunut ja mitä olen kokenut. Sieltä nousee esiin muutama keskeinen kysymys. Pääosin ne ovat mallia "mitä ajattelit silloin ja silloin" tai "mitä tunsit minua kohtaan kun" tai "ymmärsitkö väärin sen, kun sanoin/tein X" sekä "mitä tarkoitit sillä, kun sinä nönnönnöön nönnönnöö". 

Siis liuta joko minulle epäselviksi jääneitä asioita, jotka aiheuttavat vatvomista ja päänvaivaa, taikka sellaisia mahdollisia käännekohtia, joissa olemme jotenkin ymmärtäneet toisemme eri lailla kuin tarkoitettu tai jossa olemme olettaneet olemattomia toisistamme. Kun tuntui, että asiat jäivät kesken tai etenivät epäloogiseen suuntaan. Että kiinnostus oli molemminpuolista mutta silti toinen vetäytyi. Ymmärsinkö siis väärin ja elin harhoissa, vai oliko tuohon syynsä, ja mikä. Kun ei mitään suoria pakkeja tai torjuntaakaan ikinä tullut, eikä keskusteluyhteys katkennut. Selvyys, sitä kaipaisin. Se ainoastaan voisi lopettaa turhan kaipaamiseni, jos tämä on turhaa. Mitä se on, jos saan selvyyden siitä, että ihastuminen on yksipuoleista, tai oli sitä alkujaankin. Piina ei poistu muutoin ikinä, tai ei ainakaan vuosikausiin.

Kaikki tämä voisi kiteytyä yhteen tyhjentävään kysymykseen: "Kannattaako minun kaivata sinua enää?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Jos tässä olisit, niin mitä tahtoisit kysyä minulta? Toivottavasti päiväsi on ollut hyvä. Monta ajatusta "meistä" on pyörinyt tänään mielessäni. Sinä olet minulle rakas. Olen vakuuttunut siitä, että meillä on jotain ainutlaatuista välillämme. Uskon, että rakkautemme voittaa kaikki esteet. Nuku hyvin.Kauniita unia. Rakastan sinua.

Ai niiden lisäksi joita jo kysyin? Vieläkö meillä on yhteys. Kaipaan sitä. Sinua. Tänään olin kipeä ja väsynytkin eilisillan työvuorosta, joka päättyi vasta 23 maissa. Olin vaisu. Tiedän. Anteeksi. Hyvää yötä. Rakas.

Jatkuu. Yksi kysymys liittymättä eilisen aiheen kysymyksiin olisi. Eikö voitais kuitenkin tavata? Toivon myös ettet tee vääriä olettamuksia minusta. Tiedät enemmän minusta kuin minä sinusta. Ja siltikin tiedät vain pikkuriikkisen. Tai miten sen nyt ottaa. Tiedätkö ja uskotko, että siperiaa on talsittu täälläkin. Liiaksi asti on välillä tuntunut. Mutta tähän on tultu ja uskon hyvään. Uskon sinuunkin. Ja meihin.

Jos tämä jatkokysymys olisi minulle, niin vastaisin, että tietysti voimme tavata, vaikka jo tänään, jos niin haluat.

Ja jos tämä kysymys olisi kaivatultani minulle, niin vastaisin että mielelläni haluaisin tavata, vaikka jo tänään! Onnistuisikohan?

Jos olisit hän, niin onnistuisi, mutta vaatisi molemmilta kohtuullista vaivannäköä ja pieniä järjestelyitä, ehkä vähän uhrautumistakin. Välillämme kun on aika liuta kuntarajoja ja kummallakin omia vastuitaan ja velvollisuuksiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Jos tässä olisit, niin mitä tahtoisit kysyä minulta? Toivottavasti päiväsi on ollut hyvä. Monta ajatusta "meistä" on pyörinyt tänään mielessäni. Sinä olet minulle rakas. Olen vakuuttunut siitä, että meillä on jotain ainutlaatuista välillämme. Uskon, että rakkautemme voittaa kaikki esteet. Nuku hyvin.Kauniita unia. Rakastan sinua.

Ai niiden lisäksi joita jo kysyin? Vieläkö meillä on yhteys. Kaipaan sitä. Sinua. Tänään olin kipeä ja väsynytkin eilisillan työvuorosta, joka päättyi vasta 23 maissa. Olin vaisu. Tiedän. Anteeksi. Hyvää yötä. Rakas.

Jatkuu. Yksi kysymys liittymättä eilisen aiheen kysymyksiin olisi. Eikö voitais kuitenkin tavata? Toivon myös ettet tee vääriä olettamuksia minusta. Tiedät enemmän minusta kuin minä sinusta. Ja siltikin tiedät vain pikkuriikkisen. Tai miten sen nyt ottaa. Tiedätkö ja uskotko, että siperiaa on talsittu täälläkin. Liiaksi asti on välillä tuntunut. Mutta tähän on tultu ja uskon hyvään. Uskon sinuunkin. Ja meihin.

Jos tämä jatkokysymys olisi minulle, niin vastaisin, että tietysti voimme tavata, vaikka jo tänään, jos niin haluat.

Ja jos tämä kysymys olisi kaivatultani minulle, niin vastaisin että mielelläni haluaisin tavata, vaikka jo tänään! Onnistuisikohan?

Haluaisin tavata jo tänään. Tietenkin. Mutta tiedän välimatkamme ja olen töissä 14-22. Ei taida aika riittää. Pitäisi sopia tarkemmin viestillä. Onnistuisiko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Jos tässä olisit, niin mitä tahtoisit kysyä minulta? Toivottavasti päiväsi on ollut hyvä. Monta ajatusta "meistä" on pyörinyt tänään mielessäni. Sinä olet minulle rakas. Olen vakuuttunut siitä, että meillä on jotain ainutlaatuista välillämme. Uskon, että rakkautemme voittaa kaikki esteet. Nuku hyvin.Kauniita unia. Rakastan sinua.

Joskus epätoivoisimpina hetkinä tuntuu että nuo esteet ovat liian suuria voitettaviksi.

Oliko tämä jatkoa sinulta? Mikä saa sinut tuntemaan niin suuria esteitä? Puhutaan niistä yhdessä, jooko? ❤

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen miettinyt, mitä haluaisin kysyä kaivatultani. Kirjoittelin äsken useamman aanelosellisen ajatuksiani ja tunteitani purkaen kaikkea sitä, mitä on matkan varrella tapahtunut ja mitä olen kokenut. Sieltä nousee esiin muutama keskeinen kysymys. Pääosin ne ovat mallia "mitä ajattelit silloin ja silloin" tai "mitä tunsit minua kohtaan kun" tai "ymmärsitkö väärin sen, kun sanoin/tein X" sekä "mitä tarkoitit sillä, kun sinä nönnönnöön nönnönnöö". 

Siis liuta joko minulle epäselviksi jääneitä asioita, jotka aiheuttavat vatvomista ja päänvaivaa, taikka sellaisia mahdollisia käännekohtia, joissa olemme jotenkin ymmärtäneet toisemme eri lailla kuin tarkoitettu tai jossa olemme olettaneet olemattomia toisistamme. Kun tuntui, että asiat jäivät kesken tai etenivät epäloogiseen suuntaan. Että kiinnostus oli molemminpuolista mutta silti toinen vetäytyi. Ymmärsinkö siis väärin ja elin harhoissa, vai oliko tuohon syynsä, ja mikä. Kun ei mitään suoria pakkeja tai torjuntaakaan ikinä tullut, eikä keskusteluyhteys katkennut. Selvyys, sitä kaipaisin. Se ainoastaan voisi lopettaa turhan kaipaamiseni, jos tämä on turhaa. Mitä se on, jos saan selvyyden siitä, että ihastuminen on yksipuoleista, tai oli sitä alkujaankin. Piina ei poistu muutoin ikinä, tai ei ainakaan vuosikausiin.

Kaikki tämä voisi kiteytyä yhteen tyhjentävään kysymykseen: "Kannattaako minun kaivata sinua enää?"

Oletteko jossain vaiheessa jutelleet tunteistanne vai ovatko käsityksesi niistä mutu-pohjalla?

Surullista tuollainen loputon kaipaaminen ja epätietoisuus. Tuntuisi, että minkä tahansa keskustelunavauksen lopputulos olisi sitä parempi.

Tänään klo 20.00, vanhassa paikassa?

E

Rakastan sinua.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sinua.

Mihin rakastuit minussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Jos tässä olisit, niin mitä tahtoisit kysyä minulta? Toivottavasti päiväsi on ollut hyvä. Monta ajatusta "meistä" on pyörinyt tänään mielessäni. Sinä olet minulle rakas. Olen vakuuttunut siitä, että meillä on jotain ainutlaatuista välillämme. Uskon, että rakkautemme voittaa kaikki esteet. Nuku hyvin.Kauniita unia. Rakastan sinua.

Joskus epätoivoisimpina hetkinä tuntuu että nuo esteet ovat liian suuria voitettaviksi.

Oliko tämä jatkoa sinulta? Mikä saa sinut tuntemaan niin suuria esteitä? Puhutaan niistä yhdessä, jooko? ❤

Ei ollut jatkoa, vain viesti sivusta omalle kaivatulleni.

KAIKKI ON OHI T. Ikinä et enää kuule minusta!

Vierailija kirjoitti:

No jos ei ujo niin....

Maaseutuajelulle taas...? 

Nyt on pallo sulla.

Minkä värinen pallo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ei ujo niin....

Maaseutuajelulle taas...? 

Nyt on pallo sulla.

Minkä värinen pallo?

Kyllä sä tiedät... Sattuneesta syystä en saa numeroasi mistään, laita viesti.

Nyt otan kopin.

Meidän jälleennäkemisessä tuskin huumori enää kukkisi. Hän joko nauraisi minulle tai juoksisi karkuun. Minä luultavasti katsoisin häntä vakavana ja yrittäisin tulkita ajatuksiaan, olisin vaivautunut, ehkä yrittäisin olla normaali ja tervehtiä tai vääntää hymyntapaista. Varmaankin päätyisin hetken päästä pakenemaan paikalta, koska kyyneleet tulisivat silmiin ja tuntisin itseni idiootiksi. En jaksa enää uskoa siihen, että saan koskaan vastauksia kysymyksiini. Tragikoominen tarina.

Sinä tuoksuit ihanalle aamulla - savun ja kylmän ulkoilman tuoksu, ne olivat niin huumaavat. Olet myös maailman hassuin ihminen :D 

Olet aurinkoni.

Joka aamu nouset ajatuksiini,

kaipaavaa sydäntäni lämmität.

Haaveet sinusta päiväni täyttävät,

kuin poutapilvet taivaalla sinua lämpäsi tavoittavat.

Sinä hymyilet,

Se hymy minut sulattaa,

kuin vaihtolämpöisellä,

saat vereni kiivaammin virtaamaan.

Lämmitä taas minua,rakas.

Vierailija kirjoitti:

Meidän jälleennäkemisessä tuskin huumori enää kukkisi. Hän joko nauraisi minulle tai juoksisi karkuun. Minä luultavasti katsoisin häntä vakavana ja yrittäisin tulkita ajatuksiaan, olisin vaivautunut, ehkä yrittäisin olla normaali ja tervehtiä tai vääntää hymyntapaista. Varmaankin päätyisin hetken päästä pakenemaan paikalta, koska kyyneleet tulisivat silmiin ja tuntisin itseni idiootiksi. En jaksa enää uskoa siihen, että saan koskaan vastauksia kysymyksiini. Tragikoominen tarina.

Miksi noin synkeät mietteet?

Minulle taas ei olisi niin väliä miten mahdollinen jälleennäkeminen menisi.

Tiedän, ettei se olisi merkityksellinen (kuten ei mikään aiempikaan) joten on aivan sama, miten on mennyt tai menisi, kun lopputulos on silti sama.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen miettinyt, mitä haluaisin kysyä kaivatultani. Kirjoittelin äsken useamman aanelosellisen ajatuksiani ja tunteitani purkaen kaikkea sitä, mitä on matkan varrella tapahtunut ja mitä olen kokenut. Sieltä nousee esiin muutama keskeinen kysymys. Pääosin ne ovat mallia "mitä ajattelit silloin ja silloin" tai "mitä tunsit minua kohtaan kun" tai "ymmärsitkö väärin sen, kun sanoin/tein X" sekä "mitä tarkoitit sillä, kun sinä nönnönnöön nönnönnöö". 

Siis liuta joko minulle epäselviksi jääneitä asioita, jotka aiheuttavat vatvomista ja päänvaivaa, taikka sellaisia mahdollisia käännekohtia, joissa olemme jotenkin ymmärtäneet toisemme eri lailla kuin tarkoitettu tai jossa olemme olettaneet olemattomia toisistamme. Kun tuntui, että asiat jäivät kesken tai etenivät epäloogiseen suuntaan. Että kiinnostus oli molemminpuolista mutta silti toinen vetäytyi. Ymmärsinkö siis väärin ja elin harhoissa, vai oliko tuohon syynsä, ja mikä. Kun ei mitään suoria pakkeja tai torjuntaakaan ikinä tullut, eikä keskusteluyhteys katkennut. Selvyys, sitä kaipaisin. Se ainoastaan voisi lopettaa turhan kaipaamiseni, jos tämä on turhaa. Mitä se on, jos saan selvyyden siitä, että ihastuminen on yksipuoleista, tai oli sitä alkujaankin. Piina ei poistu muutoin ikinä, tai ei ainakaan vuosikausiin.

Kaikki tämä voisi kiteytyä yhteen tyhjentävään kysymykseen: "Kannattaako minun kaivata sinua enää?"

Voisin allekirjoittaa tästä melkein kaiken, jopa pari aanelosta liittyy historiaan. Keskusteluyhteys on katkennut useampaan otteeseen ja yksi suuri syy selvisi lopulta. Olen jäänyt omituiseen ja epämääräiseen välitilaan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän jälleennäkemisessä tuskin huumori enää kukkisi. Hän joko nauraisi minulle tai juoksisi karkuun. Minä luultavasti katsoisin häntä vakavana ja yrittäisin tulkita ajatuksiaan, olisin vaivautunut, ehkä yrittäisin olla normaali ja tervehtiä tai vääntää hymyntapaista. Varmaankin päätyisin hetken päästä pakenemaan paikalta, koska kyyneleet tulisivat silmiin ja tuntisin itseni idiootiksi. En jaksa enää uskoa siihen, että saan koskaan vastauksia kysymyksiini. Tragikoominen tarina.

Miksi tragikoominen tarina, mitä teille tapahtui?