Millaista elämä oli 80-luvulla?
Kommentit (451)
Ruoka hyvin perusruokaa. Kauppojen valikoimat suppeammat. Ravintoloista pizzerioita ja hampurilaispaikkoja oli, mutta ensimmäiset kiinalaiset ravintolat vasta tulivat tuolloin. Ei syöty tortilloja tai susheja.
80-luvun alkupuoli ja loppupuoli oli keskenään hyvin erilaisia, 80-luvun loppu oli ihan omaa aikaansa, alkupuoli oli lähinnä jatketta 70-luvulle. 1992 kun lama iski muuttui taas aikakausi aika nopeasti.
Eihän 80-luvun alkupuolella tiedetty jupeistakaan mitään.
Joulukinkku maksoi työläisen kahden viikon palkan verran,silti se aina ostettiin eikä kukaan puhunut kalleudesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, millaista elämä oli 80-luvulla? T.nuori
Erittäin hyvää ja turvallista. Tietokone pelejä tai kännyköitä ei ollut mutta hyvin pärjäsi ilman.elämä oli huomattvasti sosiaalisempaa kuin nykyään ja viikonloppuisin oli kaupunki täynnä elämää ja rundia kierrettiin. Kapakoihin oli kymmenien metrien jonot.
Haikailen tuota aikaa kaikinpuolin.
olipas ja olipas.
Tanskassa NMT-toiminta käynnistettiin vuoden 1982 tammikuussa ja Suomessa maaliskuussa.
Suomessa C64:ää myytiin noin 3000 markan hintaan keväällä 1984.
Nörttifriikeiltä ei kysytty nyt mitään.
Mikroaaltouuni tuli joskus 80-luvun puolessa välissä. Ainakin meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelättiin ydinsotaa.
Aikuiset varmasti, mutta koska itse olin silloin lapsi, aloitin pelkäämisen vasta 90-luvun alussa. 80-luvulla en edes tiennyt mikä se ydinsota oikein on.
Ei silloin 80-luvulla ollut kovin erilaista kuin nykyään. Kännyköitä ei ollut juuri kenelläkään ja tietokoneita käytettiin vähemmän. Telkkarissa oli vain 2 kanavaa. Pukeuduttiin vähän eri tavalla. Homoista ei puhuttu paljon mitään. Muuten oli aika samanlaista.
Sä et enää muista. 1986 tuli kolmas kanava. Ja homoista puhuttiin paljon sen jälkeen kun 1983 tuli ensimmäinen suomalainen hiv tapaus. Eikä ydinsotaa kukaan mitenkään aktiivisesti pelännyt, amerikkalaiset sitä pelkäsi, meillä oli hyvät välit neukkulaan.
Ei ollut tuota mukasosiaalista mediaa vaan ihmiset olivat oikeasti toistensa kanssa tekemisissä. Ei tarvinnut pelätä tietoturvaloukkauksia. Puhelin jäi kotiin kun lähti ulos. TV:stä näkyi Musix Box, Sky ja MTVmusic.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ollut vapaaehtoisesti kalju.
Eikä juuri kukaan kehdannut käyttää pipoa.
Kyllä kehtasi, jopa kaupungissa.
Kun soitti jollekin kaverille, niin piti esitellä itsensä ja pyytää kaveri puhelimeen.
Parempaa. Oli turvallista, nuoret naiset saivat olla rauhassa. Käsilaukku sai ravintolassa olla rauhassa. Oli viattomampaa, ihmiset eivät olleet niin julmia ja raadollisia kun nykyään. Elämä ei ollut niin suorittamista ja ulkokultaista. Lapsia ei vahdattu niin paljoa, sai vastuuta. Käytiin kylässä ja oltiin sosiaalisia. Nuoriso ei ollut niin kaveria vanhempiensa kanssa, nähtiin kavereita kaupungilla eikä vaan chattailtu. Harrastuksiin ja kavereille mentiin omilla kyydeillä, oli noloa jos oli sellaiset vanhemmat jotka oli kyyditsemässä tai kyttäämässä.
Maailmassa oli vähemmän sotia jos muistan oikein. Oli Neuvostoliitto ja se oli vähän kuin naapurissa olisi ollut autiomaa. Sieltä ei juuri kukaan tullut ja juuri kukaan ei sinne halunnut. Paitsi jotkut setämiehet.
Ruoka oli huonompaa. Valikoimaa oli heikosti.
Opiskelija-asunnoissa asuttiin ihan yleisesti kahden hengen huoneissa ainakin pari ensimmäistä vuotta. Sen jälkeen oma huone kuuden hengen opiskelijasolussa tuntui luksukselta. Opintotuki ja opiskelijan asumistuki riittivät yhdessä suunnilleen siihen, että maksoi oman puolikkaansa vuokran siitä kahden hengen huoneesta. Muut kulut piti kattaa opintolainalla.
Opiskelukaverini osti kännykän vuosikymmenen loppupuolella firmansa tarpeisiin. Yksinkertainen perusmalli maksoi diplomi-insinöörin bruttokuukausipalkan verran.
Töitä oli kyllä isoissa kaupungeissa, mutta maaseudulla kesätöiden saaminen ilman suhteita oli toivotonta.
Olen 56v. 80-luvulla, jos kyllästyit työhösi, menit kysymään paikanpäälle toiseen firmaan töitä. Jos olit siistin näköinen, ainoa kysymys oli, että koska voit aloittaa? Tämä on totta. Itse menin peruskoulupohjalta hakemaan töitä erääseen kosmetiikkafirman tehtaaseen, pakkaustöihin. Sain työn "konttorista", joka oli parempaa työtä, siihen aikaan. Ajatelkaa, että työnhakeminen on ollut joskus niin helppoa. Ei kyselty cv:tä, ei ollut linkediä, ei suosittelijoita. Töitä sai kaikki, jotka halusivat.
Telkusta katseltiin MTV:n elokuvat aina koko perheen voimalla ja niitä tallennettiin VCC-nauhurilla - ei siis VHS:llä, jonka kanssa VCC kävi valtataistoa. Levyt ostettiin vinyylinä, nuoriso kuunteli C-kasetteja korvalapuilla ja niitä soitettiin myös autoissa. Autoissa ei ollut ilmastointia ja kesämatkoilla pysähdyttiinkin usein tienvarsikahviloihin ja huoltiksille. Carrolsissa käynti oli juhlahetki ja eka lähin McDonalds herätti ihmetystä.
Maalaiskoulussa riitti lapsia ja kaikki pukeutuivat enemmän sään kuin muodin mukaan. Ruoka oli simppeliä. Makarooni tavallista, ei erikoispastoja, harvoin oliiveja ja silloinkin paprikatäytteellä, broilerit valmistettiin kokonaisina uunissa pakasteessa ja olivat sunnuntairuokaa. Ei ollut broilerisuikaleita. Suklaa oli kallista ja harvoin sai suklaalevyn syödäkseen. Irtokarkkeja ostettin kappaleittain ja sanottiin kiskan tädille, että 50 pennillä noita merkkareita ja niitä sitten annosteltiin kauhalla pieneen muovipussiin. 10 markalla sai jo sellaisen karkkipussin, että tuli ähky.
Kylänraitilla pelättiin yhtä koditonta juoppoa ja vanhemmat varoittelivat namusedistä, ettei tuntemattomien kyytiin mennä ja ei saa ottaa vierailta karkkia.
Aikuiset varmasti, mutta koska itse olin silloin lapsi, aloitin pelkäämisen vasta 90-luvun alussa. 80-luvulla en edes tiennyt mikä se ydinsota oikein on.
Ei silloin 80-luvulla ollut kovin erilaista kuin nykyään. Kännyköitä ei ollut juuri kenelläkään ja tietokoneita käytettiin vähemmän. Telkkarissa oli vain 2 kanavaa. Pukeuduttiin vähän eri tavalla. Homoista ei puhuttu paljon mitään. Muuten oli aika samanlaista.