Millaista elämä oli 80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempaa. Oli turvallista, nuoret naiset saivat olla rauhassa. Käsilaukku sai ravintolassa olla rauhassa. Oli viattomampaa, ihmiset eivät olleet niin julmia ja raadollisia kun nykyään. Elämä ei ollut niin suorittamista ja ulkokultaista. Lapsia ei vahdattu niin paljoa, sai vastuuta. Käytiin kylässä ja oltiin sosiaalisia. Nuoriso ei ollut niin kaveria vanhempiensa kanssa, nähtiin kavereita kaupungilla eikä vaan chattailtu. Harrastuksiin ja kavereille mentiin omilla kyydeillä, oli noloa jos oli sellaiset vanhemmat jotka oli kyyditsemässä tai kyttäämässä. 

Maailmassa oli vähemmän sotia jos muistan oikein. Oli Neuvostoliitto ja se oli vähän kuin naapurissa olisi ollut autiomaa. Sieltä ei juuri kukaan tullut ja juuri kukaan ei sinne halunnut. Paitsi jotkut setämiehet.

Ruoka oli huonompaa. Valikoimaa oli heikosti. 

Kyllä sulla nyt vähän aika kultaa muistot. Tasa-arvo ei ollut samalla tasolla kuin nykyään, tytöttelyä oli työpaikat väärällään, samoin lääppimistä ja seksistisiä puheita, niistä vaan ei uskallettu julkisesti huudella. Itsensäpaljastelijoita oli enemmän kuin nykyään, nyt ne on netissä. Puskaraiskareita oli myös, niistäkään ei aina naiset uskaltaneet edes poliisille ilmoittaa kun sai huonon naisen maineen.

Nykyään maailmassa on vähemmän sotia kuin koskaan ennen. Niistä sodista mitä nyt on puhutaan vaan paljon enemmän. https://yle.fi/uutiset/3-5441316

Ei ollut ma tuja eikä te rroristeja Suomessa. Rajat olivat kiinni, mutta suomalaiset silti matkustivat vaikka s uva kit muuta yrittävätkin väittää. Suomalaisia arvostettiin maailmalla. Median juttuihin saattoi luottaa vaikka nykyisten viherkomm unistien vanhemmat olivatkin 70-luvulla pakkosyöttäneet Neuvostoliiton ihanuutta aivan kuten nykyistä pakkomon ikult tuuria.

Vierailija kirjoitti:

Telkusta katseltiin MTV:n elokuvat aina koko perheen voimalla ja niitä tallennettiin VCC-nauhurilla - ei siis VHS:llä, jonka kanssa VCC kävi valtataistoa. Levyt ostettiin vinyylinä, nuoriso kuunteli C-kasetteja korvalapuilla ja niitä soitettiin myös autoissa. Autoissa ei ollut ilmastointia ja kesämatkoilla pysähdyttiinkin usein tienvarsikahviloihin ja huoltiksille. Carrolsissa käynti oli juhlahetki ja eka lähin McDonalds herätti ihmetystä.

Maalaiskoulussa riitti lapsia ja kaikki pukeutuivat enemmän sään kuin muodin mukaan. Ruoka oli simppeliä. Makarooni tavallista, ei erikoispastoja, harvoin oliiveja ja silloinkin paprikatäytteellä, broilerit valmistettiin kokonaisina uunissa pakasteessa ja olivat sunnuntairuokaa. Ei ollut broilerisuikaleita. Suklaa oli kallista ja harvoin sai suklaalevyn syödäkseen. Irtokarkkeja ostettin kappaleittain ja sanottiin kiskan tädille, että 50 pennillä noita merkkareita ja niitä sitten annosteltiin kauhalla pieneen muovipussiin. 10 markalla sai jo sellaisen karkkipussin, että tuli ähky.

Kylänraitilla pelättiin yhtä koditonta juoppoa ja vanhemmat varoittelivat namusedistä, ettei tuntemattomien kyytiin mennä ja ei saa ottaa vierailta karkkia.

Mikä ihmeen VCC? Ei ole mun autossa ilmastointia vieläkään 1999 mallia. Ala-asteella ei niin paljon ollut muotivaatteita mutta yläasteella kyllä. Eikä kaikilla ollut vinyylilevysoittimia, kasettisoittimet vaan. Meidän kaupungissa ei ollut edes Carrolssia, ihan grillillä käytiin ja parempaa se olikin kuin mäkkiruoka. Meillä ei ollut koskaan uunissa paistettavaa kokonaista broileria vaan ne ostettiin Cittarin paistopisteelta grillattuna, ja kun oli kova nälkä niin syötiin jo autossa vanhempien kanssa. Eikä suklaa ollut mitenkään erikoisen kallista, ne oli 100g levyjä, eikä niitä muuten vaan ostettu niin paljon. Kympillä sai 3 tai 4 suklaapatukkaa.

Muoti: tukan piti olla mahdollisimman iso. Melkein kaikilla tytöillä ja naisilla oli permanentti. Pahinta oli jos tukka oli lintassa päätä myöten. Latistumisen pelossa mitään päähinettä ei voinut käyttää edes 30 asteen pakkasella.

Vaattetkin olivat isoja. Olen syntynyt 1968, ja olin laiha tyttö, mutta vieläkin mahtuu hyvin päälle 80-luvun pusakat joita löytyy mökiltä. Olkatoppauksia saattoi olla monta kerrosta päällekkäin, niitä ei voinut olla liikaa.

Discoon sopiva asu oli esim. korkeavyötäröiset porkkanafarkut ja college-pusero tai paitapusero. Paljastelua ei katsottu hyvällä, tyttö ei saanut vaikuttaa tyrkyltä.

Kun 18-vuotiaana pääsi ravintolaan, sinne jonotettiin jo klo 19 aikaan. Valomerkki tuli klo 00.30. Etkoja ei harrastettu, jatkoja kyllä, tyypillinen juoma jatkoilla oli kotiviini.

Kavereiden kanssa kokoonnuttiin illanistujaisten merkeissä jonkun luona. Illan emäntä tarjoili pikkusuolaista kuten popcornia, juomat toi jokainen itse. Tavallinen juoma oli nelosolut, kolmosta pidettiin baarien miesten juomana (baari= peräkylän pöytäliinakahvila B-oikeuksilla). Monet suosivat Liebfraumilch -valkoviiniä. Trendikkäimmät joivat Gato Negro punaviiniä.

Tupakointi oli tyylikästä. Tyylikkäintä oli puhua aikeistaan lopettaa tupakointi kohtapuoliin, sehän oli merkki siitä että henkilö oli ollut tyylikäs jo ikuisuuksien ajan ja kyllästynyt siihenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempaa. Oli turvallista, nuoret naiset saivat olla rauhassa. Käsilaukku sai ravintolassa olla rauhassa. Oli viattomampaa, ihmiset eivät olleet niin julmia ja raadollisia kun nykyään. Elämä ei ollut niin suorittamista ja ulkokultaista. Lapsia ei vahdattu niin paljoa, sai vastuuta. Käytiin kylässä ja oltiin sosiaalisia. Nuoriso ei ollut niin kaveria vanhempiensa kanssa, nähtiin kavereita kaupungilla eikä vaan chattailtu. Harrastuksiin ja kavereille mentiin omilla kyydeillä, oli noloa jos oli sellaiset vanhemmat jotka oli kyyditsemässä tai kyttäämässä. 

Maailmassa oli vähemmän sotia jos muistan oikein. Oli Neuvostoliitto ja se oli vähän kuin naapurissa olisi ollut autiomaa. Sieltä ei juuri kukaan tullut ja juuri kukaan ei sinne halunnut. Paitsi jotkut setämiehet.

Ruoka oli huonompaa. Valikoimaa oli heikosti. 

Kyllä sulla nyt vähän aika kultaa muistot. Tasa-arvo ei ollut samalla tasolla kuin nykyään, tytöttelyä oli työpaikat väärällään, samoin lääppimistä ja seksistisiä puheita, niistä vaan ei uskallettu julkisesti huudella. Itsensäpaljastelijoita oli enemmän kuin nykyään, nyt ne on netissä. Puskaraiskareita oli myös, niistäkään ei aina naiset uskaltaneet edes poliisille ilmoittaa kun sai huonon naisen maineen.

Nykyään maailmassa on vähemmän sotia kuin koskaan ennen. Niistä sodista mitä nyt on puhutaan vaan paljon enemmän. https://yle.fi/uutiset/3-5441316

Öh, tasa-arvo ei varmaan ollut samalla tasolla, mutta ei sitä kukaan kaivannutkaan. Kaikki oli joko miehiä tai naisia, tai vaihtoehtoisesti tyttöjä tai poikia. Samalla tavalla naiset lähti korkeakouluun tai yliopistoon opiskelemaan..puskaraiskauksia siis oikeasti oli tosi vähän ja jos tuollainen tuli ilmi tuli kova haloo. Runkkareita vedettiin turpaan jos tavattiinja ei niitäkään ollut ainakaan pienemmissä kaupungeissa oikeastaan ollenkaan. Joku yksi tunnettu tapaus joka sai pelätä liikkua ulkona.. Helsingistä en tiedä. Maailma oli paljon rauhaisampi johtuen kylmästä sodasta. Oikeita sotia ja rauhattomuutta ei ollut euroopassa. Euroopassa pystyi liikkumaan sama millä alueella ilman ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Joulukinkku maksoi työläisen kahden viikon palkan verran,silti se aina ostettiin eikä kukaan puhunut kalleudesta mitään.

Ei taatusti maksanut kinkku 4000 markkaa. Sama kuin nykyrahassa joulukinkku maksaisi 1000 euroa. Yhden kerrostaloasunnon hinnalla sai siis 1980-luvulla 50 joulukinkkua. Uskokoon ken tahtoo.

Eila Kännö. Sais olla sama meininki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulukinkku maksoi työläisen kahden viikon palkan verran,silti se aina ostettiin eikä kukaan puhunut kalleudesta mitään.

Ei taatusti maksanut kinkku 4000 markkaa. Sama kuin nykyrahassa joulukinkku maksaisi 1000 euroa. Yhden kerrostaloasunnon hinnalla sai siis 1980-luvulla 50 joulukinkkua. Uskokoon ken tahtoo.

Työläisen palkka oli kyllä paljon vähemmän kuin 8000 mk/kk.

Kavereiden kanssa kilpailtiin siitä, kuka pystyy muistamaan eniten kavereiden puhelinnumeroita ulkoa. Sitten niitä veivattiin lankapuhelimella, kun piti soittaa ja harvoin soitettiin. Puhelinkiskasta soitettiin pilapuheluita, sillä puhelin ehti aina yhdistää ennen kuin vaati ekaa kolikkoa ja jos sellaista ei ollut asetettuna, niin puhelu katkesi. Soitettiin mm. eduskuntaan.

Joka kotiin jaettiin aina puhelinluettelot, joita selattiin ahkerasti. Etenkin keltaisia sivuja ihan vain uteliaisuudesta.

Tuli tuosta ylläolevasta mieleen, että televisiossa elokuvat todellakin esitettiin filmikeloilta kuin leffateattereissakin ja joskus jos sattui joku tekninen moka, kuten filmi katkesi tms., niin ruutuun tuli Hetkinen ja sitten odoteltiin. Filmiä ei voi kelata taaksepäin, joten elokuva jatkui aina edempää, eikä siitä mistä meni poikki.

Pienissä limsapulloissa oli vedettävät korkit, mehutetrat oli kolmion mallisia ja Milkkis oli parasta mitä olla saattoi.

Koululaisesta ja Suosikista leikattiin irti arvontakuponkeja, joita sitten läheltiin palkintojen toivossa postimerkin hinnalla. Postimerkit maksoivat alle markan eli siis alle 20 senttiä.

Sunnuntailehtiä ei jaettu maaseudulla postilaatikkoon, vaan ne haettiin lähimmästä jakelulaatikosta itse.

Kaukosäädintä ei ollut ja aina jotain lapsista komennettiin vaihtamaan kanavaa, mutta yleensä koko perhe katsoi samaa kuten Levyraatia tai jotain sketsiohjelmaa tai elokuvaa. Elokuvat olivat aina vähintään kolme vuotta vanhoja, sillä ne saattoivat pyöriä leffateatterissakin yli vuoden ajan.

Vaatteet olivat kalliita, mutta kestäviä. Kirjastoautoja ja kauppa-autoja kulki syrjäseudulla.

Amerikka oli suurvalta, jota estotta ihailtiin, sillä he olivat hyviksiä ja sankareita ja Neuvostoliitto pahis. Saksa oli jaettu kahtia. Animesta ei oltu kuultukaan ja Japani oli hyvin vieras maa tai Kiina vieras ja sulkeutunut. Hyväntekeväisyyskonserteilla kerättiin Afrikan lapsille rahaa ja vaikka ydinsotaa pelättiin, niin silti uskottiin aina parempaan tulevaisuuteen.

Hienoa oli. Ei ollut meetoota eikä syyllistetty lihansyönnistä, autoilusta jne jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Telkusta katseltiin MTV:n elokuvat aina koko perheen voimalla ja niitä tallennettiin VCC-nauhurilla - ei siis VHS:llä, jonka kanssa VCC kävi valtataistoa. Levyt ostettiin vinyylinä, nuoriso kuunteli C-kasetteja korvalapuilla ja niitä soitettiin myös autoissa. Autoissa ei ollut ilmastointia ja kesämatkoilla pysähdyttiinkin usein tienvarsikahviloihin ja huoltiksille. Carrolsissa käynti oli juhlahetki ja eka lähin McDonalds herätti ihmetystä.

Maalaiskoulussa riitti lapsia ja kaikki pukeutuivat enemmän sään kuin muodin mukaan. Ruoka oli simppeliä. Makarooni tavallista, ei erikoispastoja, harvoin oliiveja ja silloinkin paprikatäytteellä, broilerit valmistettiin kokonaisina uunissa pakasteessa ja olivat sunnuntairuokaa. Ei ollut broilerisuikaleita. Suklaa oli kallista ja harvoin sai suklaalevyn syödäkseen. Irtokarkkeja ostettin kappaleittain ja sanottiin kiskan tädille, että 50 pennillä noita merkkareita ja niitä sitten annosteltiin kauhalla pieneen muovipussiin. 10 markalla sai jo sellaisen karkkipussin, että tuli ähky.

Kylänraitilla pelättiin yhtä koditonta juoppoa ja vanhemmat varoittelivat namusedistä, ettei tuntemattomien kyytiin mennä ja ei saa ottaa vierailta karkkia.

Mikä ihmeen VCC? Ei ole mun autossa ilmastointia vieläkään 1999 mallia. Ala-asteella ei niin paljon ollut muotivaatteita mutta yläasteella kyllä. Eikä kaikilla ollut vinyylilevysoittimia, kasettisoittimet vaan. Meidän kaupungissa ei ollut edes Carrolssia, ihan grillillä käytiin ja parempaa se olikin kuin mäkkiruoka. Meillä ei ollut koskaan uunissa paistettavaa kokonaista broileria vaan ne ostettiin Cittarin paistopisteelta grillattuna, ja kun oli kova nälkä niin syötiin jo autossa vanhempien kanssa. Eikä suklaa ollut mitenkään erikoisen kallista, ne oli 100g levyjä, eikä niitä muuten vaan ostettu niin paljon. Kympillä sai 3 tai 4 suklaapatukkaa.

VCC eli Video 2000 oli Philipsin juttu. Erona VHS:ään kasetit olivat kaksipuoleisia, joten tallennustilaa oli tuplasti. Vähän sama kuin Blu-ray kilpaili HD-DVD_n kanssa.

Muistelisin, että suklaa maksoi jossain vaiheessa jopa 15 mrk levy, joten sitä harvoin ostettiin. Sen sijaan usein oli meillä lapsilla Lauantaipussit, joita syötiin pitkään ja hartaasti. Täällä maaseudulla broisku oli kokonainen ja pakkasesta, lähikaupan lihatiskiltä ostettiin grammoittain jauhelihaa tai sitten makkaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulukinkku maksoi työläisen kahden viikon palkan verran,silti se aina ostettiin eikä kukaan puhunut kalleudesta mitään.

Ei taatusti maksanut kinkku 4000 markkaa. Sama kuin nykyrahassa joulukinkku maksaisi 1000 euroa. Yhden kerrostaloasunnon hinnalla sai siis 1980-luvulla 50 joulukinkkua. Uskokoon ken tahtoo.

Työläisen palkka oli kyllä paljon vähemmän kuin 8000 mk/kk.

Ei ollut. Minä tienasin siivoojana 5000 mk/kk. Vanhempani olivat opettajia ja tienasivat yli 10 000 mk/kk. Työläisen palkka oli varmaan noiden kahden puolivälistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, millaista elämä oli 80-luvulla? T.nuori

Erittäin hyvää ja turvallista. Tietokone pelejä tai kännyköitä ei ollut mutta hyvin pärjäsi ilman.elämä oli huomattvasti sosiaalisempaa kuin nykyään ja viikonloppuisin oli kaupunki täynnä elämää ja rundia kierrettiin. Kapakoihin oli kymmenien metrien jonot.

Haikailen tuota aikaa kaikinpuolin.

olipas ja olipas.

Tanskassa NMT-toiminta käynnistettiin vuoden 1982 tammikuussa ja Suomessa maaliskuussa.

Suomessa C64:ää myytiin noin 3000 markan hintaan keväällä 1984.

Hyvin harvalla niitä oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä riitti ,pääsin töihin heti kun keskikoulu loppui enkä tarvinnut ammatillista koulutusta,työpaikalla opetettiin tehtävät .Jos jäi työttömäksi ei työttömyys kestänyt vuosikausia vaan pian löytyi uusi työpaikka.Elettiin kulutusjuhlaa,vaikka näin jälkeenpäin tuntuu liioittelulta se  sana kun nykyaikaan vertaa.Ruoka oli paljon kalliimpaa suhteessa palkkoihin kuin nykyään,ei tällaista mässäilyä ollut kuin nyt mutta ei kuitenkaan mitään puutetta ollut.

Ei 80-luvulla ollut mitään keskikoulua. Kuinka helvetin vanha sä olet? Eläkeläinen ainakin, minä aloitin peruskoulun 1981 ja mun äiti oli viimeisiä ennen peruskoulua koulua käyneitä.

Mutta vielä -77 oltiin pk-seudulla keskikoulussa, siitä on lyhyt matka 80-luvulle. 

Vierailija kirjoitti:

Mikroaaltouuni tuli joskus 80-luvun puolessa välissä. Ainakin meille.

Kyllä niitä oli jo 70-luvun lopulla, mutta maksoivat mammonaa. 

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija-asunnoissa asuttiin ihan yleisesti kahden hengen huoneissa ainakin pari ensimmäistä vuotta. Sen jälkeen oma huone kuuden hengen opiskelijasolussa tuntui luksukselta. Opintotuki ja opiskelijan asumistuki riittivät yhdessä suunnilleen siihen, että maksoi oman puolikkaansa vuokran siitä kahden hengen huoneesta. Muut kulut piti kattaa opintolainalla.

Opiskelukaverini osti kännykän vuosikymmenen loppupuolella firmansa tarpeisiin. Yksinkertainen perusmalli maksoi diplomi-insinöörin bruttokuukausipalkan verran.

Töitä oli kyllä isoissa kaupungeissa, mutta maaseudulla kesätöiden saaminen ilman suhteita oli toivotonta.

Aloitin opiskelut sairaanhoito-opistossa 80-luvun alkupuolella. Opiston asuntolassa asuminen oli ilmaista samoin kuin lounas. Oli 12-hengen soluasunnot, jossa oli kahden hengen huoneita ja ehkä 3 kpl yhden hengen huoneita. Neljä suihkua, kolme vessaa. Pienen pieni keittiö, jossa hella ja kaksi jääkaappia ja pieni lukollinen kaappi jokaiselle kahdelletoista. 

Vierailija kirjoitti:

 Öh, tasa-arvo ei varmaan ollut samalla tasolla, mutta ei sitä kukaan kaivannutkaan. Kaikki oli joko miehiä tai naisia, tai vaihtoehtoisesti tyttöjä tai poikia. Samalla tavalla naiset lähti korkeakouluun tai yliopistoon opiskelemaan..puskaraiskauksia siis oikeasti oli tosi vähän ja jos tuollainen tuli ilmi tuli kova haloo. Runkkareita vedettiin turpaan jos tavattiinja ei niitäkään ollut ainakaan pienemmissä kaupungeissa oikeastaan ollenkaan. Joku yksi tunnettu tapaus joka sai pelätä liikkua ulkona..

Nyt kyllä kaunistelet aika reippaasti. 

Videonauhurit tulivat myyntiin. Säästin koko kesätyöpalkkani ja ostin ihanan Betamax-nauhurin.  Harmi vaan. että VHS otti vallan.

Michael Jacksonin Thriller oli iso hitti, ja kun telkusta alkoi näkyä musiikkivideoita, ne piti nauhoittaa.

Kepakkohihat tulivat muotiin joskus  vuoden -84 aikoihin. Itse kummastelin niitä vähän, mutta piti sitten mennä mukaan ja ostaa pusero lepakkohihoilla.

Ravintoloissa ainakin meidän suosikkidrikkejä olivat Ampiainen ja Sininen Enkeli.

Kaupunkiin tuli limudisko, jossa en tainnut kuitenkaan käydä kuin kerran. Mutta siellä oli upeat strobo-valot!

Suurimmalla osalla meidän lukiossa oli permis, jopa osalla pojista.

'Kepakkohihat tulivat muotiin joskus  vuoden -84 aikoihin. Itse kummastelin niitä vähän, mutta piti sitten mennä mukaan ja ostaa pusero lepakkohihoilla.'

Hah haa! Piti siis sanoa että LEPAKKOhihat! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ihmetyttää, että mitäköhän sitä tehtiin, kun ei ollut nettiä, suoratoistopalveluja, somea?

Elettiin.

Se olikin paljon kivempaa kuin ruudun tuijottaminen.

Elettiin, mutta elämä pysähtyi kun telkusta tuli vaikka twin peaks, tiettyyn aikaan tiettynä päivänä viikosta. Sitä ei voinut missata. Seuraava jakso tuli tuli seuraavalla viikolla samaan aikaan joten sitä jaksoa mähkittiin koko viikko koulussa. Ja kaikki osallistui mähkimiseen koska ei ollut jotain urpoa joka oli nähnyt jo kaikki kaudet.

Ai se sama Twin Peaks joka alkoi 90-luvulla?

Jep, koko ajan tuli jotain uutta musaa: Eput, Dingo, Keskieurooppalainen Modern Talkin musa, Duran duran jne. Autot oli kantikkaita, Volvot ennenkaikkea ja ne oli pirun kalliita. Töitä ei ollut tietenkään ennenkuin jupit ja kulutusluotot räjäytti ihmiset kuluttaan. Kasarin loppupuoli oli kulutusJUHLAA josta kansaa nuhdeltiin oikein kunnolla presidentin aloitteesta. Koulutuspaikka irtosi aika helposti ja sitä kautta töitäkin.  Itäinen rautaesirippu alkoi natista ja niinhän se lopulta kaatui. Talvet oli aivan hvetin kylmiä ja niin tais olla kesätkin. Mutta enivei, hienoa aikaa minun muistoissani.