Kirkosta eronneille. Mikä oli syysi erota.
Niin syitä tässä kyselisin itse kultakin. Miksi erositte kirkosta? Uskon puute? Raha? Kirkon kanta? Päivi Räsänen?
Itse älysin 18-vuotiaana, etten oikeastaan enää usko jumalaan. Rippikoulussa aikoinaan opeteltu uskontunnustus tuntui ihan hölynpölyltä. Tämän älyttyäni menin ja erosin kirkosta tunnetun sivuston kautta. Rahalla ei tuolloin ollut merkitystä päätökseeni.
Kommentit (179)
Erosin parikymmentä vuotta sitten. En kokenut kirkkoon mitään yhteenkuuluvaisuutta, joten erosin. Päätökseni on pitänyt.
Sama kuin aloittajalla: en usko Jumalaan, joten erosin kirkosta. Olen uskonnoton.
Kun menetin kaupallisuuden vuoks kaiken inhimillisyyteni, omatuntoni ja läheisistä välittämisen, erosin kuten muutkin samanlaiset.
Suomessa tosiaan homma toimii niin, että myös herätysliikkeet toimivat kirkon sisällä. Se tuo jonkin verran kuohuntaa, koska monessa herätysliikkeessä on niin tiukkoja sääntöjä.
Suomen luterilaisessa kirkossa kuitenkin noudatetaan Lutherin oppia, jossa pääosassa ovat usko Jumalaan ja Jeesukseen, ja rakkaus ihmisiä kohtaan. Tämän lähimmäisenrakkauden arvon vuoksi ketään ei häädetä kirkon piiristä. Minusta se on hienoa. Tosin ikävää, että kaikkein fundamentalistisimmat saavat eniten kuuluvuutta, vaikka heitä on vähän.
Seurakunta toimii ihmisten hyväksi, sen lisäksi että toimittaa kirkolliset toimitukset. Minulle se on ollut syy pysyä seurakunnan jäsenenä myös silloin kun usko on ollut koetuksella.
Eniten hämmentää nämä en maksa veroa tyypit, jotka kuitenkin ramppaavat perhekerhossa, tai joululaulutilaisuuksissa. Kuka mitenkin. Siivellä.
- en usko jumalaan, jeesukseen tai raamatun sanaan
- en käytä enkä ole kiinnostunut käyttämään kirkon/seurakunnan palveluja
Menetin uskoni, kun sairaus toi kroonisen kivun, teki minusta työkyvyttömän, vei minulta naisen jota rakastan hautaan asti. Jos tämä oli Jumalan testi minulle, niin se oli liian rankka minulle. Palan onnellisena helvetissä.
M32v
En ole koskaan ollut uskossa ( eikä kukaan perheestäni), minut oli vaan tavan mukaan kastettu vauvana v.80 luterilaiseen kirkkoon. Erosin luonnollisestikin heti täytettyäni 18v. sillä onhan nyt aivan hullya kuulua kurkkoon jos ei ole uskossa.
Omaa lastani en missään tapauksessa tule liittämään minkään seurakunnan jäseneksi, liittyy itse sitten joskus jos kokee tarvetta.
Nykyihminen ei kirkkoa tarvi. Riittää avioerot, lasten hylkääminen, porno, silarit, sali ja tatskat.
Liika pakolaismyönteisyys vuoden 2015 aikoihin. Kun alettiin tarjoilla turvapaikkoja kielteisen päätöksen saaneille niin kiitti riitti.
En katsonut voivani enää tunnustaa sitä uskoa enkä halunnut maksaa enää kirkollisveroa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyihminen ei kirkkoa tarvi. Riittää avioerot, lasten hylkääminen, porno, silarit, sali ja tatskat.
Silarit ja sali on jo niin out. Tatskojakin alkaa olla jo niin monella, että niissä ole enää mitään kapinahenkeä.
Vierailija kirjoitti:
Liika pakolaismyönteisyys vuoden 2015 aikoihin. Kun alettiin tarjoilla turvapaikkoja kielteisen päätöksen saaneille niin kiitti riitti.
Mitä yksinkertaisempi ihminen, sitä kapeampi käsitys lähimmäisestä.
Vierailija kirjoitti:
Liika pakolaismyönteisyys vuoden 2015 aikoihin. Kun alettiin tarjoilla turvapaikkoja kielteisen päätöksen saaneille niin kiitti riitti.
Just. Humanitäärin apu kaatui kirkon syliin. PS otti 35 000 ja vittuilee päälle.
Minulle syy oli raha. Erosin vakituisen työpaikan saatuani.
Viimeinen niitti oli kun kirkko alkoi hyysätä ja piilotella maasta jo käännytettyjä turviksia. Silloin päätin, että ei ainakaan minun rahoillani tuollaista toimintaa harrasteta.
En usko kirkon perusopetuksiin: että on olemassa persoonaallinen Jumala, että Jeesus syntyi neitsyestä, että Jeesus kuoli syntiemme tähden, että olemme kaikki perisynnin vallassa. Muutenkin koko kristinusko on ihan omituinen ja sairas satumaailma kaukaa menneisyydestä. Ihan yhtä outoa olisi kuulua vaikka keskustapuolueeseen, en jaa heidänkään arvomaailmaaansa.
Olen jonkinsortin luonnonuskovainen.
En ole koskaan uskonut kristinuskon (tai muidenkaan uskontojen) jumalakäsitykseen. Jouduin peruskoulussa lusimaan uskonnontunnit, joita ei voinut pitää edes kovin yleissivistävinä vaan lähinnä lauleskeltiin virsiä tai vahvasti uskonnollinen opettaja ylisti milloin mitäkin Raamatun kohtaa. Äitini oli muuten tuolloin töissä kirkkoherranvirastossa, eli perheeni on ihan tapakristittyjä.
15-vuotiaana kieltäydyin menemästä rippikouluun ja kun muutin lukion vuoksi toiselle paikkakunnalle, kävin pitkälliset keskustelut lähinnä isäni kanssa, että vanhemmat suostuivat allekirjoittamaan kirkostaeroamispaperit. Tämä siksi, että halusin lukiossa opiskella elämänkatsomustietoa kun siihen oli mahdollisuus. Äitini erosi kirkosta muutama vuosi minun jälkeeni.
En halua kirkkohäitä kun tuskin edes naimisiin menen (testamentit ja erilliset lainat ym. pitää huolta juridisista eduista ja velvollisuuksista avoliitossani), en käy kirkoissa, lapsia ei ole taikka tule, eli mitään kaste- tai kerhojuttuja en kirkolta tarvitse. Siinä vaiheessa kun kuolen, niin olen toivonut ruumiini tulevan tuhkatuksi, tuhkat saa sitten levitellä jonnekin tai nakata roskiin, miten vaan. Eli hautapaikastakaan en ajatellut huolehtia. En näe yhtään hyvää syytä kuulua kirkkoon.
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen niitti oli kun kirkko alkoi hyysätä ja piilotella maasta jo käännytettyjä turviksia. Silloin päätin, että ei ainakaan minun rahoillani tuollaista toimintaa harrasteta.
Kuka ne tänne päästi vaikka rajat piti laittaa kiinni? Oliko PS ja vuosi 2015.
Btw: Jeesuskin olisi auttanut heitä.
Erosin kirkosta kun tulin uskoon. Kirkon opit on kaukana Raamatusta, lapsikasteesta lähtien.