Kirkosta eronneille. Mikä oli syysi erota.
Niin syitä tässä kyselisin itse kultakin. Miksi erositte kirkosta? Uskon puute? Raha? Kirkon kanta? Päivi Räsänen?
Itse älysin 18-vuotiaana, etten oikeastaan enää usko jumalaan. Rippikoulussa aikoinaan opeteltu uskontunnustus tuntui ihan hölynpölyltä. Tämän älyttyäni menin ja erosin kirkosta tunnetun sivuston kautta. Rahalla ei tuolloin ollut merkitystä päätökseeni.
Kommentit (179)
Mjaa, päätös oli loppujen lopuksi helppo. Akateeminen ajatusmaailma alkoi hyvin nopeasti sotimaan kristinuskon selityksiä ja maailmankuvaa vastaan. Huomasin saman myös muissa koulutetummissa ystävissä. Ja ne taasen jotka kuuluivat kirkkoon, ovat siellä pelon takia (en uskalla ottaa riskiä joutua kadotukseen) tai tottumuksesta.
Ja sitten kun vielä tajusi ettö ihmisen uskonto määräytyy sen perusteella mihin maailmankolkkaan hän syntyy ja että uskontoja on se about 6000, korttitalo romahti ja ajattelin alkaa miettimään omilla aivoillani. Avustuksia voin myös kohdentaa itse, en tarvitse siihen kirkkoa.
Vierailija kirjoitti:
Kirkosta eroaminen kertoo teidän moraalitappiosta. Ettekö halua päästä taivaaseen? Kirkosta eroaminen on varma kadotukseen joutuminen.
En halua, en usko taivaaseen ja helvettiin. Ei niitä ole olemassa.
Ja ihmisellä, normaalilla ihmisellä siis, on kyllä moraali ilman uskontohömppääkin.
Ei ollut syytä kuulua. Eihän haluani kuulua kirkkoon lapsena kasteessa kyselty enkä halunnut kuulua kirkkoon pelkän perinteen vuoksi.
Miksi työntäisin verorahojani pedareille ja siinä instituutiossa sitä porukkaa riittää.
Olin pitkään uskonnoton tapakristitty. Olin kastettu, käynyt rippikoulun, olin kummi, tykkäsin kirkkohäistä ja -hautajaisista. Vaan kirkkopa ei suostunut vihkimään minua kirkollisveronsa maksanutta jäsentään, koska vaimoni ei kuulunut kirkkoon.
Se vahvisti päätökseni, ettei kirkko ole minun paikkani eikä ansaitse rahojani.
Viimeksi kun luin kirkon kannanottoja he sanoi avoliittolaiset ei uskalla sitoutua ja homo saa olla muttei harrastaa seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkosta eroaminen kertoo teidän moraalitappiosta. Ettekö halua päästä taivaaseen? Kirkosta eroaminen on varma kadotukseen joutuminen.
Raamatussa ei ole kirkoista yhtään mitään. Valtiokirkko on ihmisen rakennelma, ei Raamatun ohjeen mukainen.
Ja mikäköhän se raamattu on.. Ihan samaa... ihmisten rakennelma (kokoelma) toisten ihmisten kirjoitelmia.
Mulla syynä puhtaasti raha. 500 e vuodessa on itselleni iso raha.
En käytä kirkon palveluita, siksi en maksa tyhjästä.
Raha. Opiskelijalle ja kahden lapsen huoltajalle sekin raha on tarpeen.
Monella kirkkoon kuuluvista ystävistäni tuntuu olevan pelko siitä miten perhe asiaan reagoi. Eivät sen vuoksi uskalla erota, vaikka muuten ehkä jopa haluaisivat. Toinen yleinen syy vaikuttaisi olla, että halutaan kirkkohäät. Yksi erosi melkein heti mentyään kirkossa vihille.
Kirkkohäät tosin ovat nykypäivänä menettäneet suosiotaan ja taitaa siviilihäät olla jo mennyt suosiossa kirkkohäiden ohi.
Kirkko ei pidä kaikkia ihmisiä tasa-arvoisina. Minä pidän. Siksi erosin. En halua kannataa sellaista, jonka periaatteisiin en usko.
Suhtautuminen naispappeuteen (90-luvulla) ja eroavaisuudet omasta vakaumuksesta (2000-luvulla). Liityin välissä, koska exmies halusi välttämättä kirkkohäät.
Rukoilen kotona, en tarvitse siihen instituutiota. Jeesuskin sanoi:"Missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimeeni, siellä minä olen." Minä ja puolisoni rukoilemme yhdessä, se on meidän kirkkomme.
Jumala ei vastannut rukouksiini.
Tärkein syy oli se, että tajusin vähitellen siinä elämän mittaan olevani ateisti.
Toinen syy oli, että kirkko edelleen antaa fundamentalistihörhöjen toimia piirissään. Esimerkiksi vanhalestadiolaiset harjoittavat hengellistä väkivaltaa, eikä kirkko puutu siihen mitenkään. Samoin edelleen suvaitaan sovinistisia ja homofobisia näkemyksiä. Kirkollisveroista osa menee toimintaan, jota en voi mitenkään allekirjoittaa.
En ole uskovainen. Vanhempani olivat kastanert minut ja kuuluin siksi kirkkoon. Erosin heti kun voin.
Oli pakko erota, kun minut oli liitetty lupaani kysymättä.