Kirkosta eronneille. Mikä oli syysi erota.

Vierailija kirjoitti:

En usko kristinuskoon, päinvastoin pidän sen monia muotoja vahingollisina. Erosin kirkosta heti kun se oli mahdollista ja olen pessyt kasteen pois, en halua päälleni vieraiden uskontojen outoja loitsuja, joilla avuttomat lapset sidotaan johonkin, mitä heillä ei ole mitään mahdollisuutta yrittääkään ymmärtää.

Miten pesit kasteen pois? Oliko sinulla joku rituaali?

Maksoin melkein 300 e veroja joten erosin.

Ve rot

Päivi Räsänen

1.En ikinä käynytkään kirkossa kuin kouluikäisenä koulun pakolliset ja rippikoulu oli patskaa.

2.Aikuisiällä kävin kerran joulukirkossa, ja vaikutti naurettavalta kaikki rituaalit. Ei koskettanut mitenkään, joten koin että ei ole oma juttu. Katselin alttaritaulua enkä voinut ymmärtää Jeesuksen palvontaa.

3. Kirkon viihteellistyminen ja kaikki käy-asenne, jotta vain pidetään jäsenet: opetusten hylkääminen tai niiden melkoinen venyttäminen vain jäsenmäärän takia. Sotii jotenkin omia periaatteitani vastaan, vaikka toisaalta se ja sama mitä siellä tehdään. Mutta pysyvyys on kadonnut, ja pysyvyys on se, mihin ihminen voi hädän hetkellä turvautua ja luottaa. Tuota ei enää ole.

4. Iloahan luterilaisessa kirkossa ei ole koskaan ollut liiemmälti: iloiset tapahtumat jäävät ristiäisiin ja häihin. Eri meininki esim. ortodokseilla tai Afrikan uskonnoissa.

5. Lapsille suunnatut seurakunnan tapahtumat kamalaa kuraa. Myötähäpeä näyttelijöiden puolesta esim. päiväkodeille suunnatuissa pääsiäiskuvaelmissa tms.

6. Raha. Tämä päällimmäisenä syynä tällä hetkellä. Kirkollisverosta en saa MITÄÄN vastinetta, ja on muutakin rahanmenoa. Liittyy myös edelliseen kohtaan: En halua rahoittaa omalta osaltani noiden työntekijöiden palkkoja...

Totesin että en ole enää kristitty. En voi lausua uskontunnustusta ja tarkoittaa sitä, koska uskon erilaiseen uuteen Jumalaan, joka ei ole mikään patriarkaalinen tapaus, jonka raivoa pitää pelätä tai mikään beibisitteri, joka vahtii ja hakee minulle kaiken kun vaan pyydän. Tai mikään kolmeen osaan jakautunut persoona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkko ei kannata naisen oikeuksia. Te jotka aina uhoatte miten sukunimi on vapaa valinta, toivottavasti olette eronneet kirkosta ;) Kirkko nimittäin ei kannata naisen oikeutta valita omaa sukunimeä, vaan kirkko vastusti lakimuutosta 80-luvulla. Kirkko on ollut mukana monissa muissakin naista ja lapsia alentavissa asioissa.

Naiset voisivat vihdoin hankkia itsekunnioituksen ja kääntää selkänsä jumalalle joka vihaa teitä ja kutsuu teitä typeriksi lehmiksi.

Intersektionaalinen feminismi näkee kirkon ongelmallisena. Myös Jeesus on ongelma, koska oli mies, puhumattakaan 12 opetuslapsesta. Kaikki. Miehiä.

All male panel, aika paha :)

En usko Jumalaan enkä tahdo käyttää kirkollisia palveluita (avioliiton siunaaminen tms), tuntuvat täysin teatterilta. 295

Vierailija kirjoitti:

1998 erosin ja syynä.se, etten usko ev.lut kirkon oppeihin. En mielestäni ole kuitenkaan ateisti vaikken edellenkään usko mihinkään olemassa olevaan uskontoon.

Mitähän kuvittelet ateismin olevan, jos ei ole ole sitä ettei usko :D

Tajusin etten usko mihinkään jumalaan, en kristinuskon enkä minkään muunkaan muun. Äitini ja hänen puolensa sukua oli uskovaisia ja siihen olin kasvanut lapsuudessa kunnes rupesin kyseenalaistamaan sieltä opittuja asioita oman ajattelutyön tuloksesta.

Haluan maksaa kirkollisveron verran rahaa omalle uskonnolliselle yhteisölleni, joten tein valinnan. En myöskään kannata valtionkirkkoa. Valtion tulisi pitää näppinsä erossa hengellisyydestä.

Ei se touhu tuntunut omalta. En uskonut. Rahalle oli/on muutakin käyttöä. En käytä kirkon tarjoamia palveluita (joita kaiketi veroillani kustansin). Kirkon arvomaailma tuntuu vanhanaikaiselta ja valikoituneelta (raamatusta poimitaan ne tietyt kohdat, joihin vetoamalla dissataan homoja, naispappeja jne. ja toisaalta ollaan sitä mieltä, että jotkut kohdat on aikansa eläneitä, eikä niitä tarvitse enää noudattaa... eli vaikkapa ihmisten kivittäminen tai naisen asema). Alkoi myös ärsyttämään, että liian monet itseään kristityiksi ja uskovaisiksi tituleeraavat kuvittelevat, että heillä on oikeus esim. tuomita sukupuolivähemmistöjen edustajat. Ja tuntuu, ettei mikään muu kuin uskonto ole aiheuttanut niin paljon sotia, vihaa, kärsimystä ja tuhoa aikojen saatossa. Siksi.

Liityin toiseen kirkkoon.

1) Koko kristinuskon tarina on täysin järjetön

2) Rippileirillä yritettiin huijata uskoon

3) En halua maksaa kirkollisveroa

4) Uskovaiset ovat ahdasmielisiä ja omahyväisiä enkä halua kuulua samaan porukkaan

Aloin ajatella itse.

UskovaN kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkosta eroaminen kertoo teidän moraalitappiosta. Ettekö halua päästä taivaaseen? Kirkosta eroaminen on varma kadotukseen joutuminen.

Höpöhöpö! Usko Jeesukseen Kristukseen ja hänen ristikuolemaansa ihmiskunnan syntien sovituksena riittää! Ei tarvitse kuulua kirkkoon.

Siinä tuli se suurin syy. Täysin mielipuolinen tarina vailla mitään tolkkua :D Kun joku jätkä hakattiin keppeihin kiinni, niin jotkut ihmeen synnit tuli "sovitettua" siinä. Hauskinta on, että tämän jätkän Isä on luonut kaiken ja myös sen synnin. Olisi sitten jättänyt sen koko synnin luomatta.

Erosin koska kirkko ei ole millään tavalla Raamatun mukainen, tai lähinnä tämä valtion ja kirkon yhdistelmä.

En halunnut maksaa kirkollisveroa enkä oo koskaan kokenut samaistuvani luterilaisuuteen.

Kasvoin hyvin vapaassa kodissa. Sodan käynyt isäsi koskaan puhunut uskosta eikä ilmaissut millään tavalla uskooko vai ei. Äiti oli kasvanut kodissa, jossa oli hyvin uskonnollinen isä, joka pakotti kaikki perheenjäsenet osallistumaan kotona uskovaisiin tapoihinsa. Kun äiti sitten muutti kotoa ja avioitui, niin hän piti huolen siitä, että uskonto on jokaisen oma henkilökohtainen asia, eikä siitä tarvitse toisille tehdä tiliä.

Koulussa oli uskontotunnit ja kävin teininä rippikoulun kuten muutkin siihen aikaan, saadakseen naimaluvan ts. voidakseen mennä kirkossa vihille.

En vaivannut päätäni uskon asioilla sen enempää ja elin nuoren aikuisuuden, mennen naimisiin kirkossa ja erosin valitettavasti lyhyen avioliiton jälkeen. (Vaimolla oli ollut useita sivusuhteita ja häntä ahdisti asian selvittyä, hän halusi eroa vaikka olisin halunnut jatkaa hänen kanssaan kaikesta huolimatta)

Olin sitten vuosituhannen vaihteessa töissä isolla jenkkifirmalla vuosia Saudeissa ja näin siellä toisenlaisen uskonnon harjoittamista varsin läheltä ja aloin miettiä vapaa-ajoilla omaa uskontosuhdettani, jolle en ollut uhrannut vuosikymmeneen ajatustakaan.

Sitten palattuani jatkoin miettimistä vielä vuosia, perehdyin varsin pitkään uskontojen historiaan lueskeltuani aikani päädyin noin 15v siihen, että en minä usko ja olen ateisti. Maailmankuvani on tieteellinen ja uskonasiat ovat perusteiltaan ristiriidassa yliluonnollisten asioiden kanssa, jollaiseen uskominenkin perustuu.

Erosin -05 loppuvuodesta. Kirkko tekee paljon humanistista työtä vähäosaisten auttamiseksi, mutta sen ohella sen perusta uskossa edustaa mielestäni toiveajattelua ja vanhoihin "nuotiotarinoihin verrattavaa" epätieteellistä huuhaata, siinä kun homeopatia jne. enkä halunnut olla mukana sellaisessa.

Taloudellisesti kirkollisverolla ei ollut minulle missään vaiheessa merkitystä, olen lahjoittanut vuosittain rahaa lääkärit ilman rajoja kautta vastaavan summan heidän tekemään humanitääriseen työhön.