Lue keskustelun säännöt.
Vauva ja työhönpaluu? Miten selvitä?
17.12.2018 |
Vauvamme on alusta saakka herännyt tunnin tai kahden tunnin välein joka yö. Päiväunet nukkunut puolen tunnin pätkissä. Nyt hän on 1,5 vuotias ja herää edelleen yöllä kahden tunnin välein. Päiväunia nukkuu kahdet puolen tunnin unet. En ole koskaan ollut näin väsynyt, tuntuu, että en selviä arjesta ollenkaan koska en saa itse koskaan kunnolla unta. Nyt pitäisi alkaa järjestelemään työhönpaluuta, koska rahat alkaa olemaan loppu, hoitovapaakorvauksella ei paljoa maksella asumisia ja ruokia ja bensoja ja sellaisia.
Miten selvitä työhön palaamisesta, kun ei saa nukkua? Työni on vaativaa ja vastuullista. Nukahtelen nytkin melkein rattiin lyhyilläkin matkoilla, joten en voi ajaa ellei ole ihan pakko. Mitään en jaksa tehdä, koti on sotkuinen ja minä puoliunessa koko ajan. Ja sitten päiväkodista varmaan saa alussa kaikenlaisia flunssia ja muita, jotka ei varmastikaan helpota jaksamistani. Miten ihmeessä selviän työssä? Mies ei hoida lasta yöllä, ei ole koskaan suostunut hoitamaan. Ja ihmettelijöille tiedoksi, niin mietin avioeroa asian vuoksi. Ero, muutto, päiväkodin aloitus ja työhönpaluu samaan aikaan on kuitenkin liikaa, joten sinnittelen tuon eroasian kanssa vielä hetken.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lapsi viereen nukkumaan. Näköjään tuo ei toimi teille juuri nyt, että lapsi nukkuu omassa sängyssään.
Olen sitä välillä kokeillut, ja silloin lapsi nukkuu kyllä paremmin, mutta minä vielä huonommin. Ap
Mies omaan sänkyyn (tai vaikka omaan asuntoon) ja lapsi parisänkyyn, molemmille tilaa, mutta kuitenkin näkee äidin? Tai ns. sivuvaunuun?
Mies ei suostu eri sänkyyn eikä siihen, että meillä olisi kaksi asuntoa. Sivuvaunussa lapsi on pitkään ollutkin. Ap
Ei tarvita miehen suostumusta siihen, että muutatte erillenne, kun mies kerran on vain haitaksi.
Eroon en tarvitse miehen suostumusta, mutta siihen että parisuhde jatkuu erillään asuen tarvitsen. Eroa suunnittelen, mutta olen niin väsynyt, että en jaksa järjestää sitä samalla kun lapsi aloittaa päiväkodin ja minä palaan töihin, koska ero tarkoittaa myös muuttoa ja uuden asunnon etsimistä. Olen kestänyt tätä jo yli vuoden, niin ajattelin jos kestäisin vielä sen aikaa, että lapsi sopeutuu päiväkotiin ja minä työarkeen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon olisi kyllä pitänyt hakea apua jo puoli vuotta sitten! Ihan järjetöntä touhua.
Apua mihin? Vauvan nukkumisasioista ja unikoulusta olen neuvolassa puhunut jo kun hän oli 7 kk. Vai tarkoititko miehen osuuteen? Siitäkin olen käynyt puhumassa neuvolassa ja perheneuvolassa (mies ei tietenkään ole suostunut lähtemään mukaan kumpaankaan). Ap
Lähinnä koko tilanteeseen. En ymmärrä, miten olet moisilla unilla edes tähän asti selvinnyt tervejärkisenä, työssäkäynti tuon päälle on ajatuksenakin pelottava. Miehen ainakin pitäisi kantaa vastuunsa lapsestaan. Itse aikanaan kokeilin tuota poislähtöä mitään sanomatta; luulen, että miehen ymmärrys hieman kasvoi, vaikka usein työnsikin lapset sitten äidilleen hoitoon.
Ota ero ja anna miehesi ryhtyä lapsen lähivanhemmaksi. Tapaat lastasi joka toinen viikonloppu niinkuin kaikki isät vielä jonkin aikaa sitten. Muun ajan voit nukkua ja keskittyä uraasi.
Problem solved!
Vierailija kirjoitti:
Unikoulu.Joa et selviä itse pyydö neuvolasta lähete ammattimaiseen unikouluun.Tuttava oli Tammisaaressa ja oli toimiva.Ja mies kuriin ja vaadit vastuuta.
Miten mies pakotetaan ottamaan vastuuta, jos hän ei vain ota? Olen vaatinut, huutanut, keskustellut rauhassa, käskenyt muita ihmisiä puhumaan hänelle järkeä, pyytänyt mukaan perheneuvolaan jne jne. Hän ei vain ota vastuuta tästä asiasta. Monessa muussa asiassa on hyvin vastuullinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi miehen viereen nukkumaan ja sinä korvatulppien kera eri huoneeseen. Tai jokin muu ratkaisu. Meillä lapsi 2/3 meinasi ajaa aikuiset hulluuden partaalle, koska ei allergian vuoksi nukkunut kuin pätkissä ja oli vaikeasti rauhoiteltava. Nukuttaminen vaati tuntikausia. Mistään ei saatu apua, ei ole sukulaisia, kavereilla myös pienet lapset ja joku satunnainen apulainen kerran tai kaksi kuukaudessa ei olisi auttanut, koska univaje ja väsymys ja stressi oli niin jatkuvaa. Me selvittiin jakamalla öitä, joko vuorotellen koko yö, tai sitten puoliksi ja puoliksi. Kun lapsi oli reilun vuoden ikäinen, palasin osa-aikaisesti töihin ja olimme miehen kanssa vuorotellen hoitovapaalla, viikko-viikko -systeemillä. Kävimme siis töissä lepäämässä. Autolla en uskaltanut ajaa, koska olisin nukahtanut rattiin.
Voit kysyä neuvolasta mahdollisuutta unikouluun. Luultavasti taas kyselevät, että voisiko mies ottaa vauvan välillä öisin vastuulleen. Avun saaminen vaikeutuu, jos ei ole yksinhuoltaja. Kotiin voi myös pyytää perhetyötä, jolloin miehen on vähän pakko olla paikalla ja mukana.
Jos tilanne ei muutu, niin et ole työkuntoinen ja voipi olla sairasloma edessä.
Jos tilanne
Nämä ovat hyviä neuvoja, ja olen alusta asti tolkuttanut miehelle niitä, paljon ollaan riideltykin asiasta. Mutta mies ei vain suostu. Olen pyytänyt jo kuukausia sitten perhetyöstä eli siitä kotipalvelujutusta apua, ja olen sitä saanutkin, hoitaja vie välillä lapsen ulos päivällä, jotta saan hetken olla yksin. Mies ei ole suostunut olemaan kotona koskaan silloin kun sieltä on työntekijä tullut tekemään sitä tilannearviota. Miten pakottaa aikuista ihmistä, joka ei vain suostu? Ap
Ymmärrän tilanteesi hyvin. Kuulostaa siltä, että olet yksin valinnan edessä ja ehkä tiedätkin jo mitä aiot tehdä. Töihin paluun kannalta parasta olisi se, että saisit nukkua kotona niin paljon kuin mahdollista. Jos mies ei suostu viemään lasta edes vaunulenkille, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Unettomuus, ahdistus ja masennus ovat sairaslomaan oikeuttavia syitä, mutta toipuminen kotona valvovan vauvan kanssa on aika hankalaa. Voimavarojasi vie myös tuo epätasa-arvoinen vanhemmuus ja kunnioituksen ja tuen puute parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota ero ja anna miehesi ryhtyä lapsen lähivanhemmaksi. Tapaat lastasi joka toinen viikonloppu niinkuin kaikki isät vielä jonkin aikaa sitten. Muun ajan voit nukkua ja keskittyä uraasi.
Problem solved!
Huvittava neuvo. Mies ei todellakaan suostu lähivanhemmaksi. Ei vaikka kuinka "antaisin" hänen olla lähivanhempi tai vaatisin olemaan. En tiedä suostuuko ottamaan eron jälkeen lasta luokseen yöksi ollenkaan ennen kuin lapsi on kouluikäinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi miehen viereen nukkumaan ja sinä korvatulppien kera eri huoneeseen. Tai jokin muu ratkaisu. Meillä lapsi 2/3 meinasi ajaa aikuiset hulluuden partaalle, koska ei allergian vuoksi nukkunut kuin pätkissä ja oli vaikeasti rauhoiteltava. Nukuttaminen vaati tuntikausia. Mistään ei saatu apua, ei ole sukulaisia, kavereilla myös pienet lapset ja joku satunnainen apulainen kerran tai kaksi kuukaudessa ei olisi auttanut, koska univaje ja väsymys ja stressi oli niin jatkuvaa. Me selvittiin jakamalla öitä, joko vuorotellen koko yö, tai sitten puoliksi ja puoliksi. Kun lapsi oli reilun vuoden ikäinen, palasin osa-aikaisesti töihin ja olimme miehen kanssa vuorotellen hoitovapaalla, viikko-viikko -systeemillä. Kävimme siis töissä lepäämässä. Autolla en uskaltanut ajaa, koska olisin nukahtanut rattiin.
Voit kysyä neuvolasta mahdollisuutta unikouluun. Luultavasti taas kyselevät, että voisiko mies ottaa vauvan välillä öisin vastuulleen. Avun saaminen vaikeutuu, jos ei ole yksinhuoltaja. Kotiin voi myös pyytää perhetyötä, jolloin miehen on vähän pakko olla paikalla ja mukana.
Jos tilanne ei muutu, niin et ole työkuntoinen ja voipi olla sairasloma edessä.
Jos tilanne
Nämä ovat hyviä neuvoja, ja olen alusta asti tolkuttanut miehelle niitä, paljon ollaan riideltykin asiasta. Mutta mies ei vain suostu. Olen pyytänyt jo kuukausia sitten perhetyöstä eli siitä kotipalvelujutusta apua, ja olen sitä saanutkin, hoitaja vie välillä lapsen ulos päivällä, jotta saan hetken olla yksin. Mies ei ole suostunut olemaan kotona koskaan silloin kun sieltä on työntekijä tullut tekemään sitä tilannearviota. Miten pakottaa aikuista ihmistä, joka ei vain suostu? Ap
Ymmärrän tilanteesi hyvin. Kuulostaa siltä, että olet yksin valinnan edessä ja ehkä tiedätkin jo mitä aiot tehdä. Töihin paluun kannalta parasta olisi se, että saisit nukkua kotona niin paljon kuin mahdollista. Jos mies ei suostu viemään lasta edes vaunulenkille, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Unettomuus, ahdistus ja masennus ovat sairaslomaan oikeuttavia syitä, mutta toipuminen kotona valvovan vauvan kanssa on aika hankalaa. Voimavarojasi vie myös tuo epätasa-arvoinen vanhemmuus ja kunnioituksen ja tuen puute parisuhteessa.
Eipä tuo suostu edes vaunulenkille viemään lasta, tai pihalle leikkimään muutenkaan. En vain haluaisi palata töihin niin, että joudun parin viikon päästä jäämään jollekin pitkälle masennussairauslomalle, koska toipuminen masennuksesta ja erosta ja eroon liittyvästä surusta ja yksin jäämisestä ja kaikesta on tosiaan vaikeaa valvottavan lapsen kanssa. Eipä tässä kai vain vaihtoehtoja sitten ole. Tuntuu vain, että petän työnantajan jos palaan ja olen heti pitkillä saikuilla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsi herää yöllä tekemään? Ethän enää mitään maitoa anna öisin???
En tiedä miksi hän herää, on heräillyt aina ja aina nukkunut vain pätkissä. Yömaidot loppui kun vauva oli 7 kk. Hän herää kai etsimään äitiä tai seuraa tai jotain sellaista, rauhoittuu kyllä heti kun käyn lyhyesti sängyn vieressä. Mutta itse en sen takia saa nukuttua juurikaan. Ap
Voisitko nukkua lapsen huoneessa? Meillä oli lapsen huoneessa sohva niin, että menin siihen nukkumaan ja työnsin käden pinnasänkyyn pinnojen välistä, kun lapsi heräsi. Omat unet paranivat näin. Aamulla en välttämättä edes muistanut menneeni yöllä sohvalle.
Moni on ehdottanut unikoulua. Lapsi on tottunut siihen, että aina kun herää, jonkun saa tulemaan itkemällä katsomaan. Nyt vaan opetat siihen, että unta voi jatkaa itsekseenkin. Eli vaikka itkee, et mene. Yleensä muutama yö riittää opettamaan uuden tavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi miehen viereen nukkumaan ja sinä korvatulppien kera eri huoneeseen. Tai jokin muu ratkaisu. Meillä lapsi 2/3 meinasi ajaa aikuiset hulluuden partaalle, koska ei allergian vuoksi nukkunut kuin pätkissä ja oli vaikeasti rauhoiteltava. Nukuttaminen vaati tuntikausia. Mistään ei saatu apua, ei ole sukulaisia, kavereilla myös pienet lapset ja joku satunnainen apulainen kerran tai kaksi kuukaudessa ei olisi auttanut, koska univaje ja väsymys ja stressi oli niin jatkuvaa. Me selvittiin jakamalla öitä, joko vuorotellen koko yö, tai sitten puoliksi ja puoliksi. Kun lapsi oli reilun vuoden ikäinen, palasin osa-aikaisesti töihin ja olimme miehen kanssa vuorotellen hoitovapaalla, viikko-viikko -systeemillä. Kävimme siis töissä lepäämässä. Autolla en uskaltanut ajaa, koska olisin nukahtanut rattiin.
Voit kysyä neuvolasta mahdollisuutta unikouluun. Luultavasti taas kyselevät, että voisiko mies ottaa vauvan välillä öisin vastuulleen. Avun saaminen vaikeutuu, jos ei ole yksinhuoltaja. Kotiin voi myös pyytää perhetyötä, jolloin miehen on vähän pakko olla paikalla ja mukana.
Jos tilanne ei muutu, niin et ole työkuntoinen ja voipi olla sairasloma edessä.
Jos tilanne
Nämä ovat hyviä neuvoja, ja olen alusta asti tolkuttanut miehelle niitä, paljon ollaan riideltykin asiasta. Mutta mies ei vain suostu. Olen pyytänyt jo kuukausia sitten perhetyöstä eli siitä kotipalvelujutusta apua, ja olen sitä saanutkin, hoitaja vie välillä lapsen ulos päivällä, jotta saan hetken olla yksin. Mies ei ole suostunut olemaan kotona koskaan silloin kun sieltä on työntekijä tullut tekemään sitä tilannearviota. Miten pakottaa aikuista ihmistä, joka ei vain suostu? Ap
Ymmärrän tilanteesi hyvin. Kuulostaa siltä, että olet yksin valinnan edessä ja ehkä tiedätkin jo mitä aiot tehdä. Töihin paluun kannalta parasta olisi se, että saisit nukkua kotona niin paljon kuin mahdollista. Jos mies ei suostu viemään lasta edes vaunulenkille, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Unettomuus, ahdistus ja masennus ovat sairaslomaan oikeuttavia syitä, mutta toipuminen kotona valvovan vauvan kanssa on aika hankalaa. Voimavarojasi vie myös tuo epätasa-arvoinen vanhemmuus ja kunnioituksen ja tuen puute parisuhteessa.
Eipä tuo suostu edes vaunulenkille viemään lasta, tai pihalle leikkimään muutenkaan. En vain haluaisi palata töihin niin, että joudun parin viikon päästä jäämään jollekin pitkälle masennussairauslomalle, koska toipuminen masennuksesta ja erosta ja eroon liittyvästä surusta ja yksin jäämisestä ja kaikesta on tosiaan vaikeaa valvottavan lapsen kanssa. Eipä tässä kai vain vaihtoehtoja sitten ole. Tuntuu vain, että petän työnantajan jos palaan ja olen heti pitkillä saikuilla. Ap
Niinpä, siksi ymmärränkin tilanteesi täysin. Perhetilanteesi on solmussa ja apua siihen voi saada perheneuvolan tai lastensuojelun kautta. Voisit olla yhteydessä kotipalveluun, lapsiperheiden varhaiseen tukeen tai sosiaaliohjaajaan (joka paikkakunnalla omat käytännöt), tai sitten pistää kaikki ajatukset paperille ja mennä neuvolaan lapun kanssa. Sairaslomakunnossa saatat jo ollakin ja on aika kohtuutonta, että toinen lapsen vanhemmista ottaa taloudellista takapakkia yhteisen lapsen vuoksi.
Lapsen unen suhteen voisi unikoulusta olla apua. Nyt on loppuvuosi menossa ja kaikki budjetit paukkuneet, mutta koita silti selvitää miten saisit paikkakunnaltasi unikoulupaikan. Voit myös ottaa yhteyttä oman alueesi ensi- ja turvakotiin, sillä tilanne on lapsen hyvinvoinnin kannalta erittäin herkkä. Turvakodissa voit päästä toipumaan tai vähintään saada ammattimaista tukea. Väsyneenä on hyvin vaikea jaksaa ottaa selvää oikeista tukimuodoista tai yhteystiedoista, mutta koita silti jaksaa. Ja laita tosiaan ihan paperille nämä kaikki ajatukset, printtaa vaikka tämä keskusteluketju, niin ei tarvitse auttajia kohdatessa lähteä selittämään asioita taas kerran aivan alusta.
Tiedän niin miltä susta tuntuu.
Voi olla että tuo nukkuminen paraneekin piväkodin myötä, kun päivärytmi on taatusti tasainen ja päivä täynnä aktiviteettia. Voi siis olla hyväkin muutos tuo päiväkodin aloitus ja ongelma ratketa itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni on ehdottanut unikoulua. Lapsi on tottunut siihen, että aina kun herää, jonkun saa tulemaan itkemällä katsomaan. Nyt vaan opetat siihen, että unta voi jatkaa itsekseenkin. Eli vaikka itkee, et mene. Yleensä muutama yö riittää opettamaan uuden tavan.
Itku yltyy hysteeriseksi, jos siihen ei reagoi, ja lopulta lapsi oksentaa sitten. Olen tuollaista "kevyttä" unikouluntapaista kokeillut monta kertaa kun neuvola sellaista tosiaan vinkkasi, mutta neuvolan ohjeet oli enemmän nukkumaanmenoon kuin yöheräilyyn. Ja olen niin väsynyt, että en halua yöllä siivota oksennuksia, enkä myöskään halua, että lapseni itkee hätäänsä hysteerisenä yöllä.
Kun näitä vastauksia luen ja niihin kommentoin, niin alkaa tulla olo, että koko työhönpaluu on virhe. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ota ero ja anna miehesi ryhtyä lapsen lähivanhemmaksi. Tapaat lastasi joka toinen viikonloppu niinkuin kaikki isät vielä jonkin aikaa sitten. Muun ajan voit nukkua ja keskittyä uraasi.
Problem solved!
Olisi aika järkytys lapselle, kun ensisijainen hoitaja tapaakin lasta enää jokatoinen viikonloppu. Jotain rajaa näihin ehdotuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella pahoillani puolestasi, ap. Mä.sain kaikki masennuksen oireet pelkästä univelasta vaikka mies hoiti lasta 50-50. Ymmärrän hyvin, ettet halua äkkiä kadota lapsen luota etkä erota juuri kun palaat töihin. Varmaan kannattaa yrittää palkata vaikka sieltä lastenhoitajien tinderistä joku joka voi hoitaa lasta toisinaan yön yli, sitten kun tilanne sallii. Tai sairaalan unikoulu, jos neuvolan kautta pääsisitte sinne - vaikka se ei auttaisi, niin ainakin saisit nukkua muutaman yön?
-5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi miehen viereen nukkumaan ja sinä korvatulppien kera eri huoneeseen. Tai jokin muu ratkaisu. Meillä lapsi 2/3 meinasi ajaa aikuiset hulluuden partaalle, koska ei allergian vuoksi nukkunut kuin pätkissä ja oli vaikeasti rauhoiteltava. Nukuttaminen vaati tuntikausia. Mistään ei saatu apua, ei ole sukulaisia, kavereilla myös pienet lapset ja joku satunnainen apulainen kerran tai kaksi kuukaudessa ei olisi auttanut, koska univaje ja väsymys ja stressi oli niin jatkuvaa. Me selvittiin jakamalla öitä, joko vuorotellen koko yö, tai sitten puoliksi ja puoliksi. Kun lapsi oli reilun vuoden ikäinen, palasin osa-aikaisesti töihin ja olimme miehen kanssa vuorotellen hoitovapaalla, viikko-viikko -systeemillä. Kävimme siis töissä lepäämässä. Autolla en uskaltanut ajaa, koska olisin nukahtanut rattiin.
Voit kysyä neuvolasta mahdollisuutta unikouluun. Luultavasti taas kyselevät, että voisiko mies ottaa vauvan välillä öisin vastuulleen. Avun saaminen vaikeutuu, jos ei ole yksinhuoltaja. Kotiin voi myös pyytää perhetyötä, jolloin miehen on vähän pakko olla paikalla ja mukana.
Jos tilanne ei muutu, niin et ole työkuntoinen ja voipi olla sairasloma edessä.
Jos tilanne
Nämä ovat hyviä neuvoja, ja olen alusta asti tolkuttanut miehelle niitä, paljon ollaan riideltykin asiasta. Mutta mies ei vain suostu. Olen pyytänyt jo kuukausia sitten perhetyöstä eli siitä kotipalvelujutusta apua, ja olen sitä saanutkin, hoitaja vie välillä lapsen ulos päivällä, jotta saan hetken olla yksin. Mies ei ole suostunut olemaan kotona koskaan silloin kun sieltä on työntekijä tullut tekemään sitä tilannearviota. Miten pakottaa aikuista ihmistä, joka ei vain suostu? Ap
Ymmärrän tilanteesi hyvin. Kuulostaa siltä, että olet yksin valinnan edessä ja ehkä tiedätkin jo mitä aiot tehdä. Töihin paluun kannalta parasta olisi se, että saisit nukkua kotona niin paljon kuin mahdollista. Jos mies ei suostu viemään lasta edes vaunulenkille, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Unettomuus, ahdistus ja masennus ovat sairaslomaan oikeuttavia syitä, mutta toipuminen kotona valvovan vauvan kanssa on aika hankalaa. Voimavarojasi vie myös tuo epätasa-arvoinen vanhemmuus ja kunnioituksen ja tuen puute parisuhteessa.
Eipä tuo suostu edes vaunulenkille viemään lasta, tai pihalle leikkimään muutenkaan. En vain haluaisi palata töihin niin, että joudun parin viikon päästä jäämään jollekin pitkälle masennussairauslomalle, koska toipuminen masennuksesta ja erosta ja eroon liittyvästä surusta ja yksin jäämisestä ja kaikesta on tosiaan vaikeaa valvottavan lapsen kanssa. Eipä tässä kai vain vaihtoehtoja sitten ole. Tuntuu vain, että petän työnantajan jos palaan ja olen heti pitkillä saikuilla. Ap
Niinpä, siksi ymmärränkin tilanteesi täysin. Perhetilanteesi on solmussa ja apua siihen voi saada perheneuvolan tai lastensuojelun kautta. Voisit olla yhteydessä kotipalveluun, lapsiperheiden varhaiseen tukeen tai sosiaaliohjaajaan (joka paikkakunnalla omat käytännöt), tai sitten pistää kaikki ajatukset paperille ja mennä neuvolaan lapun kanssa. Sairaslomakunnossa saatat jo ollakin ja on aika kohtuutonta, että toinen lapsen vanhemmista ottaa taloudellista takapakkia yhteisen lapsen vuoksi.
Lapsen unen suhteen voisi unikoulusta olla apua. Nyt on loppuvuosi menossa ja kaikki budjetit paukkuneet, mutta koita silti selvitää miten saisit paikkakunnaltasi unikoulupaikan. Voit myös ottaa yhteyttä oman alueesi ensi- ja turvakotiin, sillä tilanne on lapsen hyvinvoinnin kannalta erittäin herkkä. Turvakodissa voit päästä toipumaan tai vähintään saada ammattimaista tukea. Väsyneenä on hyvin vaikea jaksaa ottaa selvää oikeista tukimuodoista tai yhteystiedoista, mutta koita silti jaksaa. Ja laita tosiaan ihan paperille nämä kaikki ajatukset, printtaa vaikka tämä keskusteluketju, niin ei tarvitse auttajia kohdatessa lähteä selittämään asioita taas kerran aivan alusta.
Tiedän niin miltä susta tuntuu.
Olen tosiaan käynyt jo neuvolan lähettämänä perheneuvolassa ja ottanut sitä kotipalvelutukea kotiin, sekin neuvolan kehoituksesta. Hyviä juttuja ovat olleet, mutta eivät ole tilannetta ratkaisseet, ovat vähän sellainen laastari pieneksi hetkeksi. En oikein tiedä pääsisinkö jonnekin turvakotiin, kun olen päihteetön, korkeasti koulutettu, vastuullinen ja fiksu äiti, jolla on arvostettu ja hyväpalkkainen työ. Tietenkään hoitovapaalla en ole palkkaa saanut, mutta kuitenkin. Alan miettimään, että otanko jonkun pankkilainan ja jatkan hoitovapaata ja eroan sen aikana, ja palaan vasta vuoden päästä töihin. Toivottavasti hoitovapaalla saa pankkilainan, jos kuitenkin on työ, johon aikoo palata. Ap
Eikö siitä perheneuvolasta saa mitään apua? Tai perhetyöntekijästä? Unikoulua tarvitsisi.
Parasta on että etsin ensin asunnon ja eron vireille ja sitten vasta laitat päiväkotihakemuksen. Sehän täytyy hakea 4kk ennen jos kyse on työhön palaamisesta. Et tee tuollaisella miehellä mitään jos ei tule perheneuvolaankaan.
Minulla on lähes samanlainen lapsi, päiväunet oli/on yleensä puolituntia, herää joka yö 1-2 kertaa. Nukkuu sivuvaunussa ja kömpii herätessään viereeni. Ei nukahda itsekseen omaan sänkyyn vaikka hyssyttäisikin. Minä nukutan illalla ja minun pitää olla huoneessa ja pitää kiinni kädestä kun nukahtaa, muuten tulee täyttä huutoitkua ja huutaa äitiä. Miten sellainen oppii itsekseen nukahtamaan jos itkee hysteerisesti kun jättää yksin. ja yöllä ei lapselle kelpaa kuin äiti. Ei vaikka lapsi olisi miehen sylissä ja hän hyssyttää, huutaa vain äitii ja itkee täysillä. Eli vaikka mies auttaisikin ei lapselle käy kuin minä.
Viime toukokuussa nukkui 5 yötä putkeen, vähitellen enemmän, oli yksi kuukausi kun nukkui jo 18 yötä, mutta jouduimme remonttievakkoon ja sen jälkeen nyt kotonakin on nukkunut heräämättä kerran viikossa tehnyt tosin hampaita tässä kuussa.
Päiväunet ei saa olla yli tuntia vaikka joskus ehkä nukkuisinin, koska sitten nukahtaa vasta kymmeneltä tai sen jälkeen. ikää nyt 2,5
Tsemppiä, itsekin toivon että tämä paranisi iän myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi miehen viereen nukkumaan ja sinä korvatulppien kera eri huoneeseen. Tai jokin muu ratkaisu. Meillä lapsi 2/3 meinasi ajaa aikuiset hulluuden partaalle, koska ei allergian vuoksi nukkunut kuin pätkissä ja oli vaikeasti rauhoiteltava. Nukuttaminen vaati tuntikausia. Mistään ei saatu apua, ei ole sukulaisia, kavereilla myös pienet lapset ja joku satunnainen apulainen kerran tai kaksi kuukaudessa ei olisi auttanut, koska univaje ja väsymys ja stressi oli niin jatkuvaa. Me selvittiin jakamalla öitä, joko vuorotellen koko yö, tai sitten puoliksi ja puoliksi. Kun lapsi oli reilun vuoden ikäinen, palasin osa-aikaisesti töihin ja olimme miehen kanssa vuorotellen hoitovapaalla, viikko-viikko -systeemillä. Kävimme siis töissä lepäämässä. Autolla en uskaltanut ajaa, koska olisin nukahtanut rattiin.
Voit kysyä neuvolasta mahdollisuutta unikouluun. Luultavasti taas kyselevät, että voisiko mies ottaa vauvan välillä öisin vastuulleen. Avun saaminen vaikeutuu, jos ei ole yksinhuoltaja. Kotiin voi myös pyytää perhetyötä, jolloin miehen on vähän pakko olla paikalla ja mukana.
Jos tilanne ei muutu, niin et ole työkuntoinen ja voipi olla sairasloma edessä.
Jos tilanne
Nämä ovat hyviä neuvoja, ja olen alusta asti tolkuttanut miehelle niitä, paljon ollaan riideltykin asiasta. Mutta mies ei vain suostu. Olen pyytänyt jo kuukausia sitten perhetyöstä eli siitä kotipalvelujutusta apua, ja olen sitä saanutkin, hoitaja vie välillä lapsen ulos päivällä, jotta saan hetken olla yksin. Mies ei ole suostunut olemaan kotona koskaan silloin kun sieltä on työntekijä tullut tekemään sitä tilannearviota. Miten pakottaa aikuista ihmistä, joka ei vain suostu? Ap
Ymmärrän tilanteesi hyvin. Kuulostaa siltä, että olet yksin valinnan edessä ja ehkä tiedätkin jo mitä aiot tehdä. Töihin paluun kannalta parasta olisi se, että saisit nukkua kotona niin paljon kuin mahdollista. Jos mies ei suostu viemään lasta edes vaunulenkille, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Unettomuus, ahdistus ja masennus ovat sairaslomaan oikeuttavia syitä, mutta toipuminen kotona valvovan vauvan kanssa on aika hankalaa. Voimavarojasi vie myös tuo epätasa-arvoinen vanhemmuus ja kunnioituksen ja tuen puute parisuhteessa.
Eipä tuo suostu edes vaunulenkille viemään lasta, tai pihalle leikkimään muutenkaan. En vain haluaisi palata töihin niin, että joudun parin viikon päästä jäämään jollekin pitkälle masennussairauslomalle, koska toipuminen masennuksesta ja erosta ja eroon liittyvästä surusta ja yksin jäämisestä ja kaikesta on tosiaan vaikeaa valvottavan lapsen kanssa. Eipä tässä kai vain vaihtoehtoja sitten ole. Tuntuu vain, että petän työnantajan jos palaan ja olen heti pitkillä saikuilla. Ap
Niinpä, siksi ymmärränkin tilanteesi täysin. Perhetilanteesi on solmussa ja apua siihen voi saada perheneuvolan tai lastensuojelun kautta. Voisit olla yhteydessä kotipalveluun, lapsiperheiden varhaiseen tukeen tai sosiaaliohjaajaan (joka paikkakunnalla omat käytännöt), tai sitten pistää kaikki ajatukset paperille ja mennä neuvolaan lapun kanssa. Sairaslomakunnossa saatat jo ollakin ja on aika kohtuutonta, että toinen lapsen vanhemmista ottaa taloudellista takapakkia yhteisen lapsen vuoksi.
Lapsen unen suhteen voisi unikoulusta olla apua. Nyt on loppuvuosi menossa ja kaikki budjetit paukkuneet, mutta koita silti selvitää miten saisit paikkakunnaltasi unikoulupaikan. Voit myös ottaa yhteyttä oman alueesi ensi- ja turvakotiin, sillä tilanne on lapsen hyvinvoinnin kannalta erittäin herkkä. Turvakodissa voit päästä toipumaan tai vähintään saada ammattimaista tukea. Väsyneenä on hyvin vaikea jaksaa ottaa selvää oikeista tukimuodoista tai yhteystiedoista, mutta koita silti jaksaa. Ja laita tosiaan ihan paperille nämä kaikki ajatukset, printtaa vaikka tämä keskusteluketju, niin ei tarvitse auttajia kohdatessa lähteä selittämään asioita taas kerran aivan alusta.
Tiedän niin miltä susta tuntuu.
Olen tosiaan käynyt jo neuvolan lähettämänä perheneuvolassa ja ottanut sitä kotipalvelutukea kotiin, sekin neuvolan kehoituksesta. Hyviä juttuja ovat olleet, mutta eivät ole tilannetta ratkaisseet, ovat vähän sellainen laastari pieneksi hetkeksi. En oikein tiedä pääsisinkö jonnekin turvakotiin, kun olen päihteetön, korkeasti koulutettu, vastuullinen ja fiksu äiti, jolla on arvostettu ja hyväpalkkainen työ. Tietenkään hoitovapaalla en ole palkkaa saanut, mutta kuitenkin. Alan miettimään, että otanko jonkun pankkilainan ja jatkan hoitovapaata ja eroan sen aikana, ja palaan vasta vuoden päästä töihin. Toivottavasti hoitovapaalla saa pankkilainan, jos kuitenkin on työ, johon aikoo palata. Ap
Kai univelan vuoksi voisi päästä ensi- tai turvakotiin. Mieshän jättää sinut aivan yksin lapsen kanssa. Voisit soittaa esimerkiksi lastensuojeluun tai vielä neuvolaan ja yrittäisit vaan vaatia sitä apua.
Tiedoksi vähän erilaisessa tapauksessa sosiaaliviranomaiset ilmoittivat miehelle, että he tulevat tapaamaan häntä silloin ja silloin. Jos hän ei ole paikalla, niin hänet etsintäkuulutetaan. Sitten tapaamisessa miehelle ilmoitettiin, että tämän tulee muuttaa nyt pois ja luovuttaa avaimensa heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on ehdottanut unikoulua. Lapsi on tottunut siihen, että aina kun herää, jonkun saa tulemaan itkemällä katsomaan. Nyt vaan opetat siihen, että unta voi jatkaa itsekseenkin. Eli vaikka itkee, et mene. Yleensä muutama yö riittää opettamaan uuden tavan.
Itku yltyy hysteeriseksi, jos siihen ei reagoi, ja lopulta lapsi oksentaa sitten. Olen tuollaista "kevyttä" unikouluntapaista kokeillut monta kertaa kun neuvola sellaista tosiaan vinkkasi, mutta neuvolan ohjeet oli enemmän nukkumaanmenoon kuin yöheräilyyn. Ja olen niin väsynyt, että en halua yöllä siivota oksennuksia, enkä myöskään halua, että lapseni itkee hätäänsä hysteerisenä yöllä.
Kun näitä vastauksia luen ja niihin kommentoin, niin alkaa tulla olo, että koko työhönpaluu on virhe. Ap
Et ole hoitanut unikoulua oikein. Kun lapsi itkee, voit aluksi mennä vaikka huoneen ovelle ja sanoa, ettei ole mitään hätää, on yö, nyt nukutaan. Hetkeksi pois näkyvistä, ja kun oletettavasti huuto yltyy, palaat takaisin, ja toistat saman hokeman. Ekana yönä sitä voi joutua toistamaan muutaman sata kertaa. Lapsi ei mene hysteeriseksi eikä pelkää, kun äiti on kuitenkin läsnä. Itkee varmasti muutaman tunnin. Seuraavana yönä tai parin yön jälkeen voit toistella näitä oven takaa - ääni kuuluu, mutta sinua ei näy. Yleensä tätä ei tarvitse tehdä kauaa, kun heräilyjä ei enää tule.
Rankkaa, mutta kannattaa.
Kokeile puhua sen lapsen kanssa. Minun esikoiseni oli samassa iässä tunnin välein heräilijä. Lopulta epätoivoissani puhuin hänelle ihan vakavasti kuin aikuiselle. Että tiesitkö, yöllä kuuluu nukkua. Äitikin haluaa yöllä nukkua. Jos heräät yöllä, niin rupea uudelleen nukkumaan, älä herätä minua.
Yllättävää, mutta se toimi. Ei täydellisesti, mutta vähän kumminkin.
Sitten toinen juttu, mitä voi koittaa, on antaa illalla panadolia. Jos heräilyn syy on (vatsa?)kipu, lapsi nukkuu heräilemättä ja itkemättä sen ajan kun kipulääke vaikuttaa. Silloin tiedät alkaa etsiä syytä kipuun. Meillä se oli allergia, ja kun ruokavalio saatiin kuntoon, yöt paranivat silläkin.
Nämä ovat hyviä neuvoja, ja olen alusta asti tolkuttanut miehelle niitä, paljon ollaan riideltykin asiasta. Mutta mies ei vain suostu. Olen pyytänyt jo kuukausia sitten perhetyöstä eli siitä kotipalvelujutusta apua, ja olen sitä saanutkin, hoitaja vie välillä lapsen ulos päivällä, jotta saan hetken olla yksin. Mies ei ole suostunut olemaan kotona koskaan silloin kun sieltä on työntekijä tullut tekemään sitä tilannearviota. Miten pakottaa aikuista ihmistä, joka ei vain suostu? Ap