Lue keskustelun säännöt.
Vauva ja työhönpaluu? Miten selvitä?
17.12.2018 |
Vauvamme on alusta saakka herännyt tunnin tai kahden tunnin välein joka yö. Päiväunet nukkunut puolen tunnin pätkissä. Nyt hän on 1,5 vuotias ja herää edelleen yöllä kahden tunnin välein. Päiväunia nukkuu kahdet puolen tunnin unet. En ole koskaan ollut näin väsynyt, tuntuu, että en selviä arjesta ollenkaan koska en saa itse koskaan kunnolla unta. Nyt pitäisi alkaa järjestelemään työhönpaluuta, koska rahat alkaa olemaan loppu, hoitovapaakorvauksella ei paljoa maksella asumisia ja ruokia ja bensoja ja sellaisia.
Miten selvitä työhön palaamisesta, kun ei saa nukkua? Työni on vaativaa ja vastuullista. Nukahtelen nytkin melkein rattiin lyhyilläkin matkoilla, joten en voi ajaa ellei ole ihan pakko. Mitään en jaksa tehdä, koti on sotkuinen ja minä puoliunessa koko ajan. Ja sitten päiväkodista varmaan saa alussa kaikenlaisia flunssia ja muita, jotka ei varmastikaan helpota jaksamistani. Miten ihmeessä selviän työssä? Mies ei hoida lasta yöllä, ei ole koskaan suostunut hoitamaan. Ja ihmettelijöille tiedoksi, niin mietin avioeroa asian vuoksi. Ero, muutto, päiväkodin aloitus ja työhönpaluu samaan aikaan on kuitenkin liikaa, joten sinnittelen tuon eroasian kanssa vielä hetken.
Kommentit (70)
Anteeksi, mutta miten olet päätynyt hankkimaan lapsen tuollaisen miehen kanssa? Enkä tarkoita tätä pahalla, vaan tahtoisin tietää miten tuollaista voisi koittaa välttää, kun noita vässykäksi paljastuvia miehiä tuntuu olevan liikaa. Uskomatonta miten tunteeton mies voi olla. Sinuna järjestelisin eroasiat pikkuhiljaa kaikessa hiljaisuudessa niin, että saat vielä asua yhteisessä kodissa siihen asti kun kaikki on valmista ja voit vaan häipyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on ehdottanut unikoulua. Lapsi on tottunut siihen, että aina kun herää, jonkun saa tulemaan itkemällä katsomaan. Nyt vaan opetat siihen, että unta voi jatkaa itsekseenkin. Eli vaikka itkee, et mene. Yleensä muutama yö riittää opettamaan uuden tavan.
Itku yltyy hysteeriseksi, jos siihen ei reagoi, ja lopulta lapsi oksentaa sitten. Olen tuollaista "kevyttä" unikouluntapaista kokeillut monta kertaa kun neuvola sellaista tosiaan vinkkasi, mutta neuvolan ohjeet oli enemmän nukkumaanmenoon kuin yöheräilyyn. Ja olen niin väsynyt, että en halua yöllä siivota oksennuksia, enkä myöskään halua, että lapseni itkee hätäänsä hysteerisenä yöllä.
Kun näitä vastauksia luen ja niihin kommentoin, niin alkaa tulla olo, että koko työhönpaluu on virhe. Ap
Et ole hoitanut unikoulua oikein. Kun lapsi itkee, voit aluksi mennä vaikka huoneen ovelle ja sanoa, ettei ole mitään hätää, on yö, nyt nukutaan. Hetkeksi pois näkyvistä, ja kun oletettavasti huuto yltyy, palaat takaisin, ja toistat saman hokeman. Ekana yönä sitä voi joutua toistamaan muutaman sata kertaa. Lapsi ei mene hysteeriseksi eikä pelkää, kun äiti on kuitenkin läsnä. Itkee varmasti muutaman tunnin. Seuraavana yönä tai parin yön jälkeen voit toistella näitä oven takaa - ääni kuuluu, mutta sinua ei näy. Yleensä tätä ei tarvitse tehdä kauaa, kun heräilyjä ei enää tule.
Rankkaa, mutta kannattaa.
Näinhän unikoulu toimii, mutta ap ei välttämättä ihan oikeasti kykene vetämään unikoulua läpi, koska hän on itse niin väsynyt. Väsyneet vanhemmat eivät saisi pitää unikoulua, koska eivät usein jaksa olla johdonmukaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lapsi viereen nukkumaan. Näköjään tuo ei toimi teille juuri nyt, että lapsi nukkuu omassa sängyssään.
Olen sitä välillä kokeillut, ja silloin lapsi nukkuu kyllä paremmin, mutta minä vielä huonommin. Ap
Mies omaan sänkyyn (tai vaikka omaan asuntoon) ja lapsi parisänkyyn, molemmille tilaa, mutta kuitenkin näkee äidin? Tai ns. sivuvaunuun?
Mies ei suostu eri sänkyyn eikä siihen, että meillä olisi kaksi asuntoa. Sivuvaunussa lapsi on pitkään ollutkin. Ap
Ei tarvita miehen suostumusta siihen, että muutatte erillenne, kun mies kerran on vain haitaksi.
Eroon en tarvitse miehen suostumusta, mutta siihen että parisuhde jatkuu erillään asuen tarvitsen. Eroa suunnittelen, mutta olen niin väsynyt, että en jaksa järjestää sitä samalla kun lapsi aloittaa päiväkodin ja minä palaan töihin, koska ero tarkoittaa myös muuttoa ja uuden asunnon etsimistä. Olen kestänyt tätä jo yli vuoden, niin ajattelin jos kestäisin vielä sen aikaa, että lapsi sopeutuu päiväkotiin ja minä työarkeen. Ap
Olen eri, mutta mitä eroa on erillään asumisessa liiton jatkuessa ja erillään asumisessa erotessa? Kummassakin tapauksessa täytyy muuttaa eikä miehestä ole kummassakaan tapauksessa mitään apua?
Entä se eri huoneissa nukkuminen, ei kai mies voi sitä yksin päättää? Minusta nyt kuulostaa siltä, että sinä etsit tekosyytä jatkaa suhdetta jossa sinua kohdellaan kuin vanhaa tiskirättiä. Jos näin on, niin eipä sinua voi kukaan auttaa. Mutta jos todella aiot erota, niin miehesi ei ilmeisesti ole tätä tajunnut etkä edes halua hänen tajuavan. Minusta eropäätöstä ei kannata kuitenkaan salata - joskus se on se viimeinen keino lopulta herättää toinen tajuamaan tilanteen mahdottomuus.
Olen puhunut miehelle siitä, että mietin eroa. Hän omasta mielestään huolehtii lapsestamme hyvin, koska hoitovapaani vuoksi maksaa käytännössä kaiken (se 300 euroa, jonka saan hoitovapaakorvausta ei paljoon riitä, kun on asuntolainat ja kaikki). Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lapsi viereen nukkumaan. Näköjään tuo ei toimi teille juuri nyt, että lapsi nukkuu omassa sängyssään.
Olen sitä välillä kokeillut, ja silloin lapsi nukkuu kyllä paremmin, mutta minä vielä huonommin. Ap
Mies omaan sänkyyn (tai vaikka omaan asuntoon) ja lapsi parisänkyyn, molemmille tilaa, mutta kuitenkin näkee äidin? Tai ns. sivuvaunuun?
Mies ei suostu eri sänkyyn eikä siihen, että meillä olisi kaksi asuntoa. Sivuvaunussa lapsi on pitkään ollutkin. Ap
Ei tarvita miehen suostumusta siihen, että muutatte erillenne, kun mies kerran on vain haitaksi.
Eroon en tarvitse miehen suostumusta, mutta siihen että parisuhde jatkuu erillään asuen tarvitsen. Eroa suunnittelen, mutta olen niin väsynyt, että en jaksa järjestää sitä samalla kun lapsi aloittaa päiväkodin ja minä palaan töihin, koska ero tarkoittaa myös muuttoa ja uuden asunnon etsimistä. Olen kestänyt tätä jo yli vuoden, niin ajattelin jos kestäisin vielä sen aikaa, että lapsi sopeutuu päiväkotiin ja minä työarkeen. Ap
Olen eri, mutta mitä eroa on erillään asumisessa liiton jatkuessa ja erillään asumisessa erotessa? Kummassakin tapauksessa täytyy muuttaa eikä miehestä ole kummassakaan tapauksessa mitään apua?
Entä se eri huoneissa nukkuminen, ei kai mies voi sitä yksin päättää? Minusta nyt kuulostaa siltä, että sinä etsit tekosyytä jatkaa suhdetta jossa sinua kohdellaan kuin vanhaa tiskirättiä. Jos näin on, niin eipä sinua voi kukaan auttaa. Mutta jos todella aiot erota, niin miehesi ei ilmeisesti ole tätä tajunnut etkä edes halua hänen tajuavan. Minusta eropäätöstä ei kannata kuitenkaan salata - joskus se on se viimeinen keino lopulta herättää toinen tajuamaan tilanteen mahdottomuus.
Olen puhunut miehelle siitä, että mietin eroa. Hän omasta mielestään huolehtii lapsestamme hyvin, koska hoitovapaani vuoksi maksaa käytännössä kaiken (se 300 euroa, jonka saan hoitovapaakorvausta ei paljoon riitä, kun on asuntolainat ja kaikki). Ap
Mies pääsee käyttämään taloudellista valtaa, kun sinun tulosi ovat olemattomat.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta miten olet päätynyt hankkimaan lapsen tuollaisen miehen kanssa? Enkä tarkoita tätä pahalla, vaan tahtoisin tietää miten tuollaista voisi koittaa välttää, kun noita vässykäksi paljastuvia miehiä tuntuu olevan liikaa. Uskomatonta miten tunteeton mies voi olla. Sinuna järjestelisin eroasiat pikkuhiljaa kaikessa hiljaisuudessa niin, että saat vielä asua yhteisessä kodissa siihen asti kun kaikki on valmista ja voit vaan häipyä.
Ei hän vässykkä ole, vaan hyvin vastuullinen muissa asioissa kuin lapsessa. Muiden mielestä fiksu ihminen, on arvostettu työelämässä, ei juokse baareissa eikä ole mitään päihde- tai peliongelmia tms. En tiedä miksi hän jätti minut yksin lapsen kanssa, kun lapsia kuitenkin halusi. Alkoi tekemään hyvin pitkiä työpäiviä heti kun vauva syntyi ja viikonlopuiksi otti vielä kakkostyön. Vetoaa niihin kun pyydän hoitamaan yöllä (tai päivällä) ja sanoo ettei työn takia pääse perheneuvolaan jne.. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on ehdottanut unikoulua. Lapsi on tottunut siihen, että aina kun herää, jonkun saa tulemaan itkemällä katsomaan. Nyt vaan opetat siihen, että unta voi jatkaa itsekseenkin. Eli vaikka itkee, et mene. Yleensä muutama yö riittää opettamaan uuden tavan.
Itku yltyy hysteeriseksi, jos siihen ei reagoi, ja lopulta lapsi oksentaa sitten. Olen tuollaista "kevyttä" unikouluntapaista kokeillut monta kertaa kun neuvola sellaista tosiaan vinkkasi, mutta neuvolan ohjeet oli enemmän nukkumaanmenoon kuin yöheräilyyn. Ja olen niin väsynyt, että en halua yöllä siivota oksennuksia, enkä myöskään halua, että lapseni itkee hätäänsä hysteerisenä yöllä.
Kun näitä vastauksia luen ja niihin kommentoin, niin alkaa tulla olo, että koko työhönpaluu on virhe. Ap
Et ole hoitanut unikoulua oikein. Kun lapsi itkee, voit aluksi mennä vaikka huoneen ovelle ja sanoa, ettei ole mitään hätää, on yö, nyt nukutaan. Hetkeksi pois näkyvistä, ja kun oletettavasti huuto yltyy, palaat takaisin, ja toistat saman hokeman. Ekana yönä sitä voi joutua toistamaan muutaman sata kertaa. Lapsi ei mene hysteeriseksi eikä pelkää, kun äiti on kuitenkin läsnä. Itkee varmasti muutaman tunnin. Seuraavana yönä tai parin yön jälkeen voit toistella näitä oven takaa - ääni kuuluu, mutta sinua ei näy. Yleensä tätä ei tarvitse tehdä kauaa, kun heräilyjä ei enää tule.
Rankkaa, mutta kannattaa.
Miten se on niin vaikea uskoa, että tämä ei toimi kaikkiin lapsiin? Me todella, todella yritimme tuota, useaan otteeseen niiden 3v aikana jotka lapsi valvoi. Lapsi meni hysteeriseksi MUUTAMASSA SEKUNNISSA eikä rauhoittunut pitkään aikaan.
-5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lapsi viereen nukkumaan. Näköjään tuo ei toimi teille juuri nyt, että lapsi nukkuu omassa sängyssään.
Olen sitä välillä kokeillut, ja silloin lapsi nukkuu kyllä paremmin, mutta minä vielä huonommin. Ap
Laita pinnasänky oman sänkyysi kiinni. Sillä lailla rauhoittuu ja saat oman tilasi nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lapsi viereen nukkumaan. Näköjään tuo ei toimi teille juuri nyt, että lapsi nukkuu omassa sängyssään.
Olen sitä välillä kokeillut, ja silloin lapsi nukkuu kyllä paremmin, mutta minä vielä huonommin. Ap
Laita pinnasänky oman sänkyysi kiinni. Sillä lailla rauhoittuu ja saat oman tilasi nukkua.
Olen kokeillut tuota useamman kuukauden, ei se ole auttanut. Kiitos silti ihan hyvästä vinkistä ja asiani miettimisestä. Ap
Pystyisitkö joksikin aikaa ottamaan päiväkoti paikan, mutta lykkäät kuitenkin työhönpaluuta. Nukkuisit päivisin univelkaa pois? Ja vaikka kuukauden päästä uudella energialla pohtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lapsi viereen nukkumaan. Näköjään tuo ei toimi teille juuri nyt, että lapsi nukkuu omassa sängyssään.
Olen sitä välillä kokeillut, ja silloin lapsi nukkuu kyllä paremmin, mutta minä vielä huonommin. Ap
Laita pinnasänky oman sänkyysi kiinni. Sillä lailla rauhoittuu ja saat oman tilasi nukkua.
Olen kokeillut tuota useamman kuukauden, ei se ole auttanut. Kiitos silti ihan hyvästä vinkistä ja asiani miettimisestä. Ap
..kun otata sen väliseinän irti nukkuu vieressäsi, voi mönkiä kiinni sinuun ja nukahtaa uudestaan. Paras ja hankalin neuvo on, että rauhoitut. Lapsi vaistoaa ahdistuksesi, nukkuu levottomasti sen takia. Kannattaa nyt miettiä vaan ihan päivittäistä selviämistä, jättää erovatkaamiset jne siihen että voi itse paremmin. Nauttia lapsesta, naurakaa yhdessä, kehitelkää omia pikkuleikkejä (kutitus, kirjanluku jne). Jos lapsella ei ole allergioita eikä neurologisia ongelmia eiköhän nukkuminen parane aika nopeasti.
Harvinaisen kusipää miehen olet saanut. Menet töihin ja ilmoitat samalla miehellesi, että nyt minäkin käyn töissä ja maksan puolet. Sinä hoidat puolet lasten heräämiset. Jos ei kelpaa, niin herra tietää missä ovi on. Etkä anna periksi, et nouse, anna herran pestä lakanat jne.
Mutta oikeasti tarvitset apua ja se on nyt lähteminen tuosta liitosta. Soita neuvolaan ja kerro, ja jos sinulla on asuntolaina niin, asunto myyntiin ja vuokralle. Myynti voitolla voit vielä jäädä hetkeksi kotiin jos et jaksa mennä töihin.
Jos asunto on sinun nimissä ja et halua muuttaa, niin selvittele jos saisit lyhennysvapaita kuukausia.
Jos sinun on pakko mennä töihin, niin sitten pyydä unikouluun lähete. Jos et saa, niin siirrä lapsi teidän sänkyyn ja ilmoita miehellesi, että sinun sänky on sohvalla kunnes saat munat ja kasvat aikuiseksi. Tai vielä parempi nukut sohvalle kunnes saat itsellesi asunnon.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö joksikin aikaa ottamaan päiväkoti paikan, mutta lykkäät kuitenkin työhönpaluuta. Nukkuisit päivisin univelkaa pois? Ja vaikka kuukauden päästä uudella energialla pohtimaan.
Tämä voisi auttaa. Ilmoitat miehelle, että olet liian väsynyt hoitamaan lastanne ja tarvitsette tueksi osa-aikaisen päivähoitopaikan. Rahalla siitäkin selviää.
Omakohtaista kokemusta on huonosti nukkuvasta taaperosta. Hänen kanssaan päiväkodin aloitus itse asiassa auttoi, koska siellä on niin tiukka pakkorytmitys. Kotona kuitenkin rytmi aina lipsui hieman, ja vaikutti nukkumisiinkin. Eli se päiväkoti voi helpottaa teilläkin, jos hyvä tuuri käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitenkään pysty ymmärtämään näitä miehiä. Onko näissä takana jotain ongelmaa omassa lapsuudessa, itsellä ehkä ollut puutteellinen isäsuhde?
Miten hän perustelee sen ettei edes vietä aikaa lapsen kanssa? Oletko aloittanut keskustelua isäsuhteen kannalta? Kerro että lapsi ei isona ole kiinnostunut siitä kuka maksoi elämisen. Oletko kysynyt miksi hän halusi lapsia, mitä kuvitteli?
Ehdota muuttoa halvempaan asuntoon jos asumisenne on miehen mielestä niin kallista. Silloin hänellä jäisi aikaa luoda suhdetta lapseen.
Mielestäni nämä tälläiset perheet eivät saisi olla oikeutettuja kotipalveluun, tai sitten se pitäisi maksattaa sillä isällä joka lusmuaa omien lasten hoidosta. Kaikki tälläinen apu auttaa mahdollistamaan isän käytöksen ja sen että äiti ei ymmärrä tilanteen olevan aivan älytön.
Mitä tapahtuu jos jossain perheessä molemmat vanhemmat ottavat saman asenteen? Lapsihan pitäisi ottaa huostaan kun kukaan ei hoida.
Vierailija kirjoitti:
Harvinaisen kusipää miehen olet saanut. Menet töihin ja ilmoitat samalla miehellesi, että nyt minäkin käyn töissä ja maksan puolet. Sinä hoidat puolet lasten heräämiset. Jos ei kelpaa, niin herra tietää missä ovi on. Etkä anna periksi, et nouse, anna herran pestä lakanat jne.
Mutta oikeasti tarvitset apua ja se on nyt lähteminen tuosta liitosta. Soita neuvolaan ja kerro, ja jos sinulla on asuntolaina niin, asunto myyntiin ja vuokralle. Myynti voitolla voit vielä jäädä hetkeksi kotiin jos et jaksa mennä töihin.
Jos asunto on sinun nimissä ja et halua muuttaa, niin selvittele jos saisit lyhennysvapaita kuukausia.
Jos sinun on pakko mennä töihin, niin sitten pyydä unikouluun lähete. Jos et saa, niin siirrä lapsi teidän sänkyyn ja ilmoita miehellesi, että sinun sänky on sohvalla kunnes saat munat ja kasvat aikuiseksi. Tai vielä parempi nukut sohvalle kunnes saat itsellesi asunnon.
Tsemppiä.
Kirjoituksistani saa varmaan vähän yksipuolisen kuvan miehestä, koska olen kirjoittanut vain lapsenhoitoasiasta. Mutta hän tekee meillä ruoat ja pesee pyykit (omansa ja minun ja lapsen) sen lisäksi, että tekee pitkiä työpäiviä ja yleensä viikonloputkin kakkostyötä. Siksi en voi kiristää häntä sillä, että en pesisi hänen pyykkejä tai lakanoita tai en laittaisi ruokaa.
Asunto on meidän yhteinen ja laina on yhteinen laina. Emme varmaan saisi myyntivoittoa, koska alueellamme ei ole hinnat mitenkään nousseet nyt muutaman vuoden aikana mitä olemme tässä asuneet. En haluaisi muuttaa, mutta ei minulla tähän yksin varaa ole vaikka palaankin töihin. Tosin nyt mietin, että voisinko jonkun lainan turvin olla kotona vielä vuoden (ja asua vuokralla jossain). Ap
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään pysty ymmärtämään näitä miehiä. Onko näissä takana jotain ongelmaa omassa lapsuudessa, itsellä ehkä ollut puutteellinen isäsuhde?
Miten hän perustelee sen ettei edes vietä aikaa lapsen kanssa? Oletko aloittanut keskustelua isäsuhteen kannalta? Kerro että lapsi ei isona ole kiinnostunut siitä kuka maksoi elämisen. Oletko kysynyt miksi hän halusi lapsia, mitä kuvitteli?
Ehdota muuttoa halvempaan asuntoon jos asumisenne on miehen mielestä niin kallista. Silloin hänellä jäisi aikaa luoda suhdetta lapseen.
Mielestäni nämä tälläiset perheet eivät saisi olla oikeutettuja kotipalveluun, tai sitten se pitäisi maksattaa sillä isällä joka lusmuaa omien lasten hoidosta. Kaikki tälläinen apu auttaa mahdollistamaan isän käytöksen ja sen että äiti ei ymmärrä tilanteen olevan aivan älytön.
Mitä tapahtuu jos jossain perheessä molemmat vanhemmat ottavat saman asenteen? Lapsihan pitäisi ottaa huostaan kun kukaan ei hoida.
Asumisemme ei ole miehen mielestä liian kallista eikä hän valita, että maksaa sen. Eikä tee pitkiä päiviä siksi, että normaali palkka ei riittäisi, vaan tekee pitkiä päiviä koska haluaa tehdä pitkiä päiviä (tai ei halua olla kotona??). Isäsuhteestaan ei suostu puhumaan, joten ehkä siinä on sitten ongelmia ollut (appeni kuoli pari vuotta sitten ja ennen apen kuolemaa en tajunnut, että puhumisen tarvetta jostain isäsuhteesta sen syvällisemmin olisi).
Tummensin tuon yhden lauseen, koska minä ainakin ymmärrän hyvin, että tilanteemme on täysin älytön. En vain osaa muuttaa sitä millään muulla tavalla kuin eroamalla.
Ap
Tiedän että Osuuspankilla on ainakin sellainen vakuudellinen limiitti-tili tai joku sellainen. Se toimii kuten luottokortti, eli siihen asetetaan luottoraja (esim 10000€), ja sitten sieltä nostetaan rahaa tarpeen mukaan, jolloin tili menee sitten miinukselle. Edullisempi kuin laina tai Visa. Toki se on vakuudellista luottoa eli siksi edullista, mutta jos olette lainaa lyhentäneet muutaman vuoden niin vakuuksia pitäisi löytyä. Tossa on myös se hyvä puoli että korkoja maksetaan vain siitä summasta joka on käytetty, eli jos luottoraja on 10t, mutta on nostanut 500€, niin korkoa maksetaan siitä 500 eurosta. Lainastahan juoksee korkokulut koko ajan koko summasta.
Ehdottaisin kyllä että otat sen lainan vain itsellesi ja toteutat sen eron. Sinun hyvinvointisi vaikuttaa varmasti myös lapseen.
Voi myös koittaa opetella itse nukkumaan lapsi kainalossa, se on joskus helpompaa opetella itse, kuin opettaa lasta. Minä nukuin esikoisen kanssa lusikassa siihen asti että hän oli 2,5-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota ero ja anna miehesi ryhtyä lapsen lähivanhemmaksi. Tapaat lastasi joka toinen viikonloppu niinkuin kaikki isät vielä jonkin aikaa sitten. Muun ajan voit nukkua ja keskittyä uraasi.
Problem solved!Huvittava neuvo. Mies ei todellakaan suostu lähivanhemmaksi. Ei vaikka kuinka "antaisin" hänen olla lähivanhempi tai vaatisin olemaan. En tiedä suostuuko ottamaan eron jälkeen lasta luokseen yöksi ollenkaan ennen kuin lapsi on kouluikäinen. Ap
Ensimmäinen neuvo kerää vain alapeukkuja vaikka onkin asian ytimessä. On se kummallista että AV-palstalla kaikkien miehet on kuspäitä. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota ero ja anna miehesi ryhtyä lapsen lähivanhemmaksi. Tapaat lastasi joka toinen viikonloppu niinkuin kaikki isät vielä jonkin aikaa sitten. Muun ajan voit nukkua ja keskittyä uraasi.
Problem solved!Huvittava neuvo. Mies ei todellakaan suostu lähivanhemmaksi. Ei vaikka kuinka "antaisin" hänen olla lähivanhempi tai vaatisin olemaan. En tiedä suostuuko ottamaan eron jälkeen lasta luokseen yöksi ollenkaan ennen kuin lapsi on kouluikäinen. Ap
Ensimmäinen neuvo kerää vain alapeukkuja vaikka onkin asian ytimessä. On se kummallista että AV-palstalla kaikkien miehet on kuspäitä. Huoh.
Asian ytimessä? Kerro sitten millä pakotetaan siitä kieltäytyvä mies lähivanhemmaksi?
Olen eri, mutta mitä eroa on erillään asumisessa liiton jatkuessa ja erillään asumisessa erotessa? Kummassakin tapauksessa täytyy muuttaa eikä miehestä ole kummassakaan tapauksessa mitään apua?
Entä se eri huoneissa nukkuminen, ei kai mies voi sitä yksin päättää? Minusta nyt kuulostaa siltä, että sinä etsit tekosyytä jatkaa suhdetta jossa sinua kohdellaan kuin vanhaa tiskirättiä. Jos näin on, niin eipä sinua voi kukaan auttaa. Mutta jos todella aiot erota, niin miehesi ei ilmeisesti ole tätä tajunnut etkä edes halua hänen tajuavan. Minusta eropäätöstä ei kannata kuitenkaan salata - joskus se on se viimeinen keino lopulta herättää toinen tajuamaan tilanteen mahdottomuus.