Lue keskustelun säännöt.
Erilainen järjestyksen taju puolisoiden kesken, kokemuksia?
17.12.2018 |
Ensin huomautus, että en halua erityisesti lytätä miehiä ja tiedän että yksilöissä on isompia eroja kuin sukupuolissa, mutta olen tällaista havainnut kaikkien eksieni ja monien muidenkin miesten kanssa.
Tässä joulua varten siivotessa on saanut taas miettiä tätäkin asiaa. Mies on varsin siisti ihminen. Tarttuu helposti imuriin ja rättiin ja niin edelleen. Huolehtii myös viimeisen päälle kodintekniikan kunnosta jne. Kuitenkin mitä tulee tavaroiden järjestelyyn, hän on minun näkökulmastani täysin kaoottinen. Jos hän ottaa keittiön kaapista tarvikkeen ja pesee sen, tarvike ei IKINÄ löydy samasta kaapista. Esim. meillä on kaikki kauhat yhdessä laatikossa. Miehen jäljiltä kauha on kuitenkin aina esim. joko veitsi- tai leivontavälinelaatikossa.
Kaikille tasoille kertyy myös läjiä, jotka koostuvat esim. näistä elementeistä: laturin johdot, posti, työpapereita, puolikäytettyjä paristoja, ruuvimeisseleitä ja kolikoita/pankkikortteja. Olen kokeillut useita strategioita. Jos pyydän miestä siivoamaan läjät pois esim. kattauksen tieltä, ne menevät hänen vaatekaappiinsa sellaisinaan. Yleensä hän parin viikon sisään kyselee minulta "Missähän on minun toinen pankkikortti, oletko nähnyt".
Sitten perustin sellaisen lokerikon, jossa on omat lokerot näille tavararyhmille. Kun kasa oli tarpeeksi kauan ollut tiellä, purin sen lokerikkoon. Mies kysyy jälleen tätä "missähän on minun käytetyt patterit" ja osoitan kaappia, josta ne löytyvät. Häntä kumminkin tuntuu rakkaiden kasojen häviäminen harmittavan. Poikamiesboksissaan näitä pinoja olikin nurkasta nurkkaan. Epäilemättä siivosi ne kerran vuodessa kaappiin, mutta perustilassa ne kasat olivat siellä.
Kysymys kuuluu, mikä tällaiseen on rakentavin tie? Perinteinen kuva varmaan on sellainen, että essupukuinen nainen kävelee miehen perässä sotkua keräillen ja aamuisin etsii hänelle sukat, ja nalkuttaa mennessään. En kuitenkaan halua astua menneiden sukupolvien marttyyriemännän saappaisiin. Minulla on muutakin ajattelemista kuin huushollaus. Ja toisaalta onhan se koti miehenkin. Mutta pitääkö sitten tosiaankin elää sekamelskassa? Harmittaa kun meillä olisi aivan loistavasti säilytystilaa, ja jos asiat olisivat järkevästi järjestettyinä paikoillaan. Mutta nykyisellään meillä on kaikissa huoneissa kaikkien ovien takana löydettävissä näitä sekalaisia kasoja.
Miten tämä teillä on ratkaistu?
Kommentit (11)
Se nyt on vaan miehesi perusluonne. Et sinäkään alkaisi tehdä niitä kasoja, jos miehesi niin vaatisi, koska sun perusluonne on sellainen, että et kestä niitä kasoja. Sinä hyväksyt asian tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen vähän sellainen kasojen jättäjä. Meillä miehestä on tullut sellainen.lasten myötä, kunn tavaramäärä on kasvanut. Hän on vähän kuin antanut periksi.
Itseäni helpottaisi, jos aina olisi käden ulottuvilla koreja, joihin laskea ja lajitella nopeasti ne romut. Esimerkiksi jos tulen kotiin, työnnän kaikki varusteet helposti samaan kaappiin, jonne ne eivät kuuluisi. Jos olisi heti esillä ne korit, saattaisin pystyä keskittymään sen verran, että jaottelisin vaikka avaimet ja pipon eri koreihin.
Luulen, että kasojen tekeminen on ominaisuus, josta ei oikein pääse eroon. Toisaalta minä vastaan kodin yleisilmeestä enemmän, mikä on pakottanut itseäni edes vähän panostamaan asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Et sinäkään alkaisi tehdä niitä kasoja, jos miehesi niin vaatisi, koska sun perusluonne on sellainen, että et kestä niitä kasoja.
Tämähän on kyllä ihan totta.
Olen jotenkin järkeillyt, että tuohon kasan jättämiseen liittyy sellainen ajatus, että "tässä on nämä tärkeät tavarat valmiina". Se vaan, että niitä täsmälleen samoja tavaroita tuskin tarvitsee enää huomenna vaan avaimet lähtee, mutta loppu läjä jää keräämään pölyä. Ja juuri se pölynkeräys on harvinaisen ikävä ominaisuus. Kurjaa imuroida, kun sen sijaan että ajaisi seinänvierukset yhdellä kertaa siistiksi, joutuu ravistelemaan pölyjä niistä johdoista ja siirtelemään kasat tieltä, ja varomaan ettei imuroi seteleitä.
Korikin on ollut käytössä. Mies ei itse oppinut laittamaan kasojaan siihen. Aina se tämän päivän kasa oli sen verran "akuutti" että halusi kuitenkin pitää sen keittiön pöydällä. Kori täyttyi lopulta, nyt siihen ei mahdu enää.
-Ap
Olen kasaihminen. Ainoa, mikä minulle auttaa, on se ettei tavaroita ole liikaa.
Minä olen kasamies. Vaimo taas on pussipiilottaja. Elämä on joskus erikoista.
Minusta kasat ovat hyvä ja käytännöllinen tapa säilyttää usein, toistuvasti tai ehkä tarvittavia asioita ja organisoida myöskin prioriteetit. Oleelliset ja keskeneräiset jutut pysyvät mielessä, kun ne ovat näkösällä. Vaimo taas ei siedä kasoja tai irtoesineitä, mutta sen sijaan, että järjestelisi tavarat paikoilleen, hän piilottaa ne anonyymisti solmulla suljettuihin pusseihin (joskus pahvilaatikoihin) ja tietenkin täysin sekalaisessa järjestyksessä. Kun kasat/tavarat eivät näy, ongelma on hänelle ratkaistu. Usein hän pussittaa minun kasojani kertomatta asiasta. Sen seurauksena en löydä tavaroitani tai joskus vaikkapa maksamattomia laskuja avaamattomissa kirjekuorissaan katoaa ja menee perintään.
Talossamme vallitsee jatkuva kauhun epätasapaino kertyvien ja katoavien kasojen osalta, sekä kaikkialla kulkuväyliä ja oveneduksia tukkivien ja tilaa vievien epämääräisten piilotuspussien kesken. Kaiken kruunaa se, että vaimolla on tapana keräillä esim. varastoon menossa olevien (jota odotusta voi kestää viikkoja, kuukausiakin) piilotuspussien lisäksi ulko-oven pieleen myös roskia ja kierrätykseen meneviä pusseja. Vain hän itse tietää, mikä pussi sisältää mitäkin, mihin se on menossa, mitä sille tulee tehdä, ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ratkaissut asian niin että esim kamariin ostin ison muovisen kannellisen laatikon joka mahtuu pöydän alle. Kimppaan miehen "kasat" laatikkoon ja mies etsii sieltä tarvittaessa papereitaan ym.
Tietenkään en laita sinne juuri nyt työnalla olevan projektin papereita mutta sellaiset pidempään ajelleet ja mielestäni vähemmän tärkeät jutut. Noin vuoden verran meni kunnes laatikko oli täynnä. Kun mies sitten flunssaisena tuskaili mitä tehdä sain innostettua miehen tyhjäämään osan laatikon kamoista roskiin. Nyt taas mahtuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ero tulee siinä, että minä haluan siivota kaikki nurkat mutta vain ajan kanssa. Eli voin aloittaa aamulla 09:00 ja lopettaa illalla 21:00. Välissä teen ruuan, käyn kaupassa ja kuskaan lapsia harkkoihin. Vaimo taas raivopäänä haluaa suorittaa siivouksen 3 tunnissa, veren maku suussa. Sitten saan haukkuja koska en osallistu mihinkään, koskaan, ikinä... No tää parisuhde on ollut jo vuosia veitsenterällä, eli en tuosta isompaa meteliä nosta. Pääasia että talo on siisti, ja lapsilla hyvä olla.
Minulla on yksi laatikko, jonne luon "kasani". Siivoan sitten aina joskus. Ja jos mies eksyt joskus sieltä jotain hakemaan, alkaa hän heti valittamaan, kuinka sotkuinen laatikko on. Ei kuitenkaan huomaa, että hänellä on kolme tasoa täynnä hänen kasojaan! Enemmänhän ne häiritsee kun minun laatikkoni. Nyt olenkin kerännyt kahdelta tasolta miehen tavarat pahvilaatikkoon, yksi laatikko on ollut varmaan jo puoli vuotta olohuoneen nurkassa. Todennäköisesti nuo laatikot päätyvät kellariin joulusiivouksen yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista kuulla myös kasanrakentajien omia näkemyksiä. Tuossa on varmaankin iso perä, että halutaan jättää keskeneräinen asiat kätevästi näkyville. Tietysti olisi minusta kivempi, jos tällaiset keskeneräiset projektit oletusarvoisesti olisivat jossain muualla kuin tosiaan pitkin olohuoneen lattioita tai keittiön pöydällä, tai kaikissa nojatuoleissa.
Siivoilin eilen kasat pois kun tänään oli tarkoitus imuroida ja pestä lattiat. Nyt kotiin tullessa oli ilmaantunut pari uutta yksilöä. Eteisen suosikkinurkassa on läjä, jossa on ihan perinteinen koostumus, eli adapteri, nappiparistoja, tiedotus postista, K-plussakortti ja hakaneula.
Olohuoneen nurkassa taas on uusi spesiaalikasa. Siinä on kolme AA-paristoa ja kolme postimerkkiä. Nuo postimerkit tekivät oikein vaikutuksen. Miksi ne ovat siellä nurkassa? Meillä on laatikko kirjetarvikkeille, jossa on myös postimerkkejä. Olisi myös lähetystä odottavia postimerkittömiä kirjeitä, jotka ovat keittiön apupöydällä (sijainti yleisesti tiedossa). Kumpikaan ei selvästi hyvä paikka, vaan nimenomaan nurkka lattialla on parempi.
Ap
Minä (N) olen meidän taloudessamme se, joka jättää jälkeensä kasoja. Mies nostelee niitä syrjään pois silmistä. Minusta tuo sinun "kädenojennuksesi" on ihan hyvä eli että nostelet ne kaappiin. Jos se miestä harmittaa, niin hän alkaa sitten varmaan toimia itse aktiivisemmin niiden kasojen suhteen.