Lue keskustelun säännöt.
Vauva ja työhönpaluu? Miten selvitä?
17.12.2018 |
Vauvamme on alusta saakka herännyt tunnin tai kahden tunnin välein joka yö. Päiväunet nukkunut puolen tunnin pätkissä. Nyt hän on 1,5 vuotias ja herää edelleen yöllä kahden tunnin välein. Päiväunia nukkuu kahdet puolen tunnin unet. En ole koskaan ollut näin väsynyt, tuntuu, että en selviä arjesta ollenkaan koska en saa itse koskaan kunnolla unta. Nyt pitäisi alkaa järjestelemään työhönpaluuta, koska rahat alkaa olemaan loppu, hoitovapaakorvauksella ei paljoa maksella asumisia ja ruokia ja bensoja ja sellaisia.
Miten selvitä työhön palaamisesta, kun ei saa nukkua? Työni on vaativaa ja vastuullista. Nukahtelen nytkin melkein rattiin lyhyilläkin matkoilla, joten en voi ajaa ellei ole ihan pakko. Mitään en jaksa tehdä, koti on sotkuinen ja minä puoliunessa koko ajan. Ja sitten päiväkodista varmaan saa alussa kaikenlaisia flunssia ja muita, jotka ei varmastikaan helpota jaksamistani. Miten ihmeessä selviän työssä? Mies ei hoida lasta yöllä, ei ole koskaan suostunut hoitamaan. Ja ihmettelijöille tiedoksi, niin mietin avioeroa asian vuoksi. Ero, muutto, päiväkodin aloitus ja työhönpaluu samaan aikaan on kuitenkin liikaa, joten sinnittelen tuon eroasian kanssa vielä hetken.
Kommentit (70)
Mitä miehesi vastaa kun kysyt, miksi hän mieluummin pyykkää ja kokkaa mutta ei vie omaa lastaan ulos tai hoida häntä yöllä jotta äiti saisi levätä. Sanooko koskaan rakastavansa sinua tai lasta? Pitääkö lasta sylissä, leikittääkö?
Tässä on pakko olla taustalla jotain lapsuustraumoja jos ei omaa lasta halua edes joskus hoivata, siis edes omaksi ilokseen jos ei äitiä auttaakseen. Pakota munaton miehesi puhumaan ongelmistaan terapiaan, jotta lapsesi saisi normaalimman isäsuhteen.
Minä olen hoitovapaalla, silti oma mieheni käy töissä, vastaa autoista ja talon remonteista, hoitaa ja leikittää lastamme kun tulee kotiin, kysyy tarvitsenko lepoa, vie lasta ulos viikonloppuisin, ottaa mukaan omille asioilleen, lisäksi laittaa joskus ruokaa ja pyykkiäkin. Minä olen kotitöistä toki päävastuussa kun päivisin olen kotona. Mies kuitenkin HALUAA olla lapsen kanssa. Jos lapsi yöllä herää itkemään, mieheni menisi lohduttamaan, koska HALUAA ja koska välittää lapsesta. On myös itsestäänselvää että voin lähteä omiin menoihini ja jättää lapsen isänsä kanssa kotiin. Ja näin toimitaan kaikissa tuttujemmekin perheissä.
Kerron tämän jotta kukaan ap:n kaltaisessa tilanteessa elävä nainen ei jumittuisi tilanteeseen ajatellen että se olisi miltään kantilta normaalia tai siedettävää tai ajattelisi että mies ei ole vässykkä kun sentään pesee pyykkiä tai touhuaa autotallissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ehdotan että laitat lapsen päiväkotiin nyt osapäiväisesti ja palaat itse töihin vaikka kuukauden päästä. Nukut päiväunia ja keräilet itseäsi rauhassa. Lapsesi toivottavasti sopeutuu kuukaudessa sen verran että voit aloittaa työt ja pidentää hoitoaikoja. Ja ne yöt voi parantua pk:n myötä. Myös meillä kävi niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota ero ja anna miehesi ryhtyä lapsen lähivanhemmaksi. Tapaat lastasi joka toinen viikonloppu niinkuin kaikki isät vielä jonkin aikaa sitten. Muun ajan voit nukkua ja keskittyä uraasi.
Problem solved!Huvittava neuvo. Mies ei todellakaan suostu lähivanhemmaksi. Ei vaikka kuinka "antaisin" hänen olla lähivanhempi tai vaatisin olemaan. En tiedä suostuuko ottamaan eron jälkeen lasta luokseen yöksi ollenkaan ennen kuin lapsi on kouluikäinen. Ap
Ensimmäinen neuvo kerää vain alapeukkuja vaikka onkin asian ytimessä. On se kummallista että AV-palstalla kaikkien miehet on kuspäitä. Huoh.
Asian ytimessä? Kerro sitten millä pakotetaan siitä kieltäytyvä mies lähivanhemmaksi?
Ongelmaa pitää katsoa askel taaksepäin. Miksi sinulla on mies joka moisesta kieltäytyy? Miksi teitte lapsen tilanteeseen jossa joudutaan tällaisesta edes keskustelemaan. Tiedän, jälkiviisaus on viisauksista helpoin, mutta yleensä se oikea.
Kommenttisi viimeinen virke on mahdollisesti idioottimaisin ikinä kirjoitettu ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota ero ja anna miehesi ryhtyä lapsen lähivanhemmaksi. Tapaat lastasi joka toinen viikonloppu niinkuin kaikki isät vielä jonkin aikaa sitten. Muun ajan voit nukkua ja keskittyä uraasi.
Problem solved!Huvittava neuvo. Mies ei todellakaan suostu lähivanhemmaksi. Ei vaikka kuinka "antaisin" hänen olla lähivanhempi tai vaatisin olemaan. En tiedä suostuuko ottamaan eron jälkeen lasta luokseen yöksi ollenkaan ennen kuin lapsi on kouluikäinen. Ap
Ensimmäinen neuvo kerää vain alapeukkuja vaikka onkin asian ytimessä. On se kummallista että AV-palstalla kaikkien miehet on kuspäitä. Huoh.
Asian ytimessä? Kerro sitten millä pakotetaan siitä kieltäytyvä mies lähivanhemmaksi?
Ongelmaa pitää katsoa askel taaksepäin. Miksi sinulla on mies joka moisesta kieltäytyy? Miksi teitte lapsen tilanteeseen jossa joudutaan tällaisesta edes keskustelemaan. Tiedän, jälkiviisaus on viisauksista helpoin, mutta yleensä se oikea.
Jos joku osaisi vastata tähän, niin ottaisin vastauksen ilolla vastaan. Ennen lasta olimme sopineet, että hoitovapaan pidämme puoliksi ja muutenkin hoidetaan yhdessä. En tiedä miksi mies ei ole pitänyt näistä lapseen liittyvistä sopimuksista kiinni. Muuten hän on ihan luotettava ollut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen heräili 3-10 kertaa yössä ensimmäiset 3 vuotta (siis imetysherätysten päälle, hänellä oli jonkinlaisia kauhukohtauksia), ja senkin jälkeen monena yönä viikossa seuraavat 3 vuotta. Olin ensin kotona vuoden, sitten mies vuoden ja sitten minä vielä vajaan vuoden. Molemmat siis kävimme töissä vuorotellen tuona valvomisaikana. Meilläkin on molemmilla vaativa asiantuntijatyö, onneksi työajat joustivat ja työmatkat teimme julkisilla. Ainoa ja paras keino selviytyä oli, että yöimetysten loputtua aloimme hoitaa poikaa vuoroöin. En käsitä miten olisin muuten pysynyt järjissäni. Miehesi on törkeä. Hänen on kerta kaikkiaan pakko alkaa hoitaa noita heräämisiä. Ellei puhe tepsi niin lähde vaikka viikonlopuksi hotelliin ja jätä mies lapsen kanssa kotiin ja nuku kunnolla.
Tiedän, että mieheni on törkeä, mutta hän ei vain suostu vaikka kuka sanoisi, että on pakko (ja on ihmiset hänelle sanoneet). Ero suunnitteilla minulla asian vuoksi. Ap
Selvitätte asiantuntijalla vauvan heräämisongelman ja sitten vasta menet töihin.
Oletko tosissasi, että työssä käyvän miehesi pitäisi pitäisi herätä vauvan kanssa, jotta sinä, joka olet hoitovapaalla saat nukuttua? Ja että aiot erota kun mies ei tötä tee? Unen vähyys ärsyttää varmasti ja tilanne tuntuu toivottomalta. Mutta että lapsen uniongelmien selvittämisen sijasta ollaan eroamassa. Vanhemmuutta ei toteuteta noin.
Olette molemmat asiantuntijatyössä, ettekö ymmärrä että ratkaisu on lapsen uniongelman selvittämisessä? Uniongelmien selvittämiseen on ollut aikaa. Nyt yksityiselle selvittämään asia pikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen heräili 3-10 kertaa yössä ensimmäiset 3 vuotta (siis imetysherätysten päälle, hänellä oli jonkinlaisia kauhukohtauksia), ja senkin jälkeen monena yönä viikossa seuraavat 3 vuotta. Olin ensin kotona vuoden, sitten mies vuoden ja sitten minä vielä vajaan vuoden. Molemmat siis kävimme töissä vuorotellen tuona valvomisaikana. Meilläkin on molemmilla vaativa asiantuntijatyö, onneksi työajat joustivat ja työmatkat teimme julkisilla. Ainoa ja paras keino selviytyä oli, että yöimetysten loputtua aloimme hoitaa poikaa vuoroöin. En käsitä miten olisin muuten pysynyt järjissäni. Miehesi on törkeä. Hänen on kerta kaikkiaan pakko alkaa hoitaa noita heräämisiä. Ellei puhe tepsi niin lähde vaikka viikonlopuksi hotelliin ja jätä mies lapsen kanssa kotiin ja nuku kunnolla.
Tiedän, että mieheni on törkeä, mutta hän ei vain suostu vaikka kuka sanoisi, että on pakko (ja on ihmiset hänelle sanoneet). Ero suunnitteilla minulla asian vuoksi. Ap
Selvitätte asiantuntijalla vauvan heräämisongelman ja sitten vasta menet töihin.
Oletko tosissasi, että työssä käyvän miehesi pitäisi pitäisi herätä vauvan kanssa, jotta sinä, joka olet hoitovapaalla saat nukuttua? Ja että aiot erota kun mies ei tötä tee? Unen vähyys ärsyttää varmasti ja tilanne tuntuu toivottomalta. Mutta että lapsen uniongelmien selvittämisen sijasta ollaan eroamassa. Vanhemmuutta ei toteuteta noin.
Olette molemmat asiantuntijatyössä, ettekö ymmärrä että ratkaisu on lapsen uniongelman selvittämisessä? Uniongelmien selvittämiseen on ollut aikaa. Nyt yksityiselle selvittämään asia pikaisesti.
Minun mielestäni ongelma ei ole ”vain” lapsen uniongelmat, vaan se että toinen jättää kumppaninsa selviämään yksin. On kyse arvostuksesta, empatiasta, kumppanuudesta. Eikä hoitovapaa ainakaan meillä ollut sellainen että toinen on 8h töissä ja sitten vapaalla, ja hoitovapaalla oleva on 24h töissä kotona. Vaan toinen on palkkatöissä 8h, toinen kotona sen ajan yksin vastuussa, ja se 16h kun molemmat ovat kotona niin hoidetaan 50-50.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta miten olet päätynyt hankkimaan lapsen tuollaisen miehen kanssa? Enkä tarkoita tätä pahalla, vaan tahtoisin tietää miten tuollaista voisi koittaa välttää, kun noita vässykäksi paljastuvia miehiä tuntuu olevan liikaa. Uskomatonta miten tunteeton mies voi olla. Sinuna järjestelisin eroasiat pikkuhiljaa kaikessa hiljaisuudessa niin, että saat vielä asua yhteisessä kodissa siihen asti kun kaikki on valmista ja voit vaan häipyä.
Ei hän vässykkä ole, vaan hyvin vastuullinen muissa asioissa kuin lapsessa. Muiden mielestä fiksu ihminen, on arvostettu työelämässä, ei juokse baareissa eikä ole mitään päihde- tai peliongelmia tms. En tiedä miksi hän jätti minut yksin lapsen kanssa, kun lapsia kuitenkin halusi. Alkoi tekemään hyvin pitkiä työpäiviä heti kun vauva syntyi ja viikonlopuiksi otti vielä kakkostyön. Vetoaa niihin kun pyydän hoitamaan yöllä (tai päivällä) ja sanoo ettei työn takia pääse perheneuvolaan jne.. Ap
Anteeksi minua hieman naurattaa tämä vetistelysi, että mies ei pääse perheneuvolaan. Itsekin olen asiantuntijatyössä, mieheni samoin. Minunkaan mieheni ei käynyt perheneuvolassa kertaakaan. Palavereja, työkiireitä, deadlineja. Uniongelmasi tekevät tepposet ja teet näistä asioista isompia mitä ne ovat. Olet ehkäpä suorittajatyyppiä ja tämä projekti ei vaan mennyt niin kuin etukäteen ajattelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi miehen viereen nukkumaan ja sinä korvatulppien kera eri huoneeseen. Tai jokin muu ratkaisu. Meillä lapsi 2/3 meinasi ajaa aikuiset hulluuden partaalle, koska ei allergian vuoksi nukkunut kuin pätkissä ja oli vaikeasti rauhoiteltava. Nukuttaminen vaati tuntikausia. Mistään ei saatu apua, ei ole sukulaisia, kavereilla myös pienet lapset ja joku satunnainen apulainen kerran tai kaksi kuukaudessa ei olisi auttanut, koska univaje ja väsymys ja stressi oli niin jatkuvaa. Me selvittiin jakamalla öitä, joko vuorotellen koko yö, tai sitten puoliksi ja puoliksi. Kun lapsi oli reilun vuoden ikäinen, palasin osa-aikaisesti töihin ja olimme miehen kanssa vuorotellen hoitovapaalla, viikko-viikko -systeemillä. Kävimme siis töissä lepäämässä. Autolla en uskaltanut ajaa, koska olisin nukahtanut rattiin.
Voit kysyä neuvolasta mahdollisuutta unikouluun. Luultavasti taas kyselevät, että voisiko mies ottaa vauvan välillä öisin vastuulleen. Avun saaminen vaikeutuu, jos ei ole yksinhuoltaja. Kotiin voi myös pyytää perhetyötä, jolloin miehen on vähän pakko olla paikalla ja mukana.
Jos tilanne ei muutu, niin et ole työkuntoinen ja voipi olla sairasloma edessä.
Jos tilanne
Tällaisia lukiessa aidosti ihmettelen, että eivätkö äidit tiedä mitään muuta paikkaa saada apua vauvan ongelmiin kuin neuvola. Molemmat vanhemmat valvovat vuorotellen vauvan kanssa sen sijaan, että mentäisiin lääkärille tutkimuksiin ja etsittäisiin perussyy vauvan unihäiriöihin. Mikä stressi vauvallekin kärsiä univaikeuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta miten olet päätynyt hankkimaan lapsen tuollaisen miehen kanssa? Enkä tarkoita tätä pahalla, vaan tahtoisin tietää miten tuollaista voisi koittaa välttää, kun noita vässykäksi paljastuvia miehiä tuntuu olevan liikaa. Uskomatonta miten tunteeton mies voi olla. Sinuna järjestelisin eroasiat pikkuhiljaa kaikessa hiljaisuudessa niin, että saat vielä asua yhteisessä kodissa siihen asti kun kaikki on valmista ja voit vaan häipyä.
Ei hän vässykkä ole, vaan hyvin vastuullinen muissa asioissa kuin lapsessa. Muiden mielestä fiksu ihminen, on arvostettu työelämässä, ei juokse baareissa eikä ole mitään päihde- tai peliongelmia tms. En tiedä miksi hän jätti minut yksin lapsen kanssa, kun lapsia kuitenkin halusi. Alkoi tekemään hyvin pitkiä työpäiviä heti kun vauva syntyi ja viikonlopuiksi otti vielä kakkostyön. Vetoaa niihin kun pyydän hoitamaan yöllä (tai päivällä) ja sanoo ettei työn takia pääse perheneuvolaan jne.. Ap
Anteeksi minua hieman naurattaa tämä vetistelysi, että mies ei pääse perheneuvolaan. Itsekin olen asiantuntijatyössä, mieheni samoin. Minunkaan mieheni ei käynyt perheneuvolassa kertaakaan. Palavereja, työkiireitä, deadlineja. Uniongelmasi tekevät tepposet ja teet näistä asioista isompia mitä ne ovat. Olet ehkäpä suorittajatyyppiä ja tämä projekti ei vaan mennyt niin kuin etukäteen ajattelit.
Voi olla että olet oikeassa, mutta en silti löydä muuta ratkaisua kuin ero vaikka miten mietin. Ap
Ongelmaa pitää katsoa askel taaksepäin. Miksi sinulla on mies joka moisesta kieltäytyy? Miksi teitte lapsen tilanteeseen jossa joudutaan tällaisesta edes keskustelemaan. Tiedän, jälkiviisaus on viisauksista helpoin, mutta yleensä se oikea.