Paskimmat joulumuistosi?

Täällä on hirveän paljon kokemuksia varsinkin isien raivoamisista jouluna joko kännissä tai selvänä. Mistä se johtuu? Onko muissa maissa/kulttuureissa vastasvaa? Tosi surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten tämä joulu on toistaiseksi mennyt kivasti, mutta istuin eilen illalla jotain 3 tuntia ripulilla... Onneksi alkoi vasta syömisten ja lahjojen avaamisen jälkeen. Ärsytti, koska olisin halunnut istua iltaa muiden kanssa lapsen mentyä nukkumaan, ottaa ehkä lasin viiniä jne.

on sulla huolet.

olen alkoholisti.

mieheni aikoo jättää minut.

olen 6 kg liian lihava.

en pysty laihduttamaan.

en juo viikolla...juon tajun kankaalle vain juhlissa

poliisit ja poket ovat hakanneet minut pas.kaksi monet kerrat.

onneksi ei oo ripulia

miksi alapeukut?

Käyn 7 pv viikossa töissä?

En juo kotona , enkä arkena.

kun juon juhlissa niin tapahtuu..yritän lopettaa

kun seuraavat juhlat istun kotona yksin ja itken

Tää on hauska jouluripuli ketju

mikään ei oo niin ällöö kuin juoppo akka

siksi alapeukut

Yhtä ällö on juoppo ukko. Varsinkin jos se on oma isä, joka pilaa joulun ja kaikki muutkin juhlat plus arkiviikonloput.

Juoppo ihminen vain on vastenmielinen. Katsoi sitä miltä kantilta tahansa.

Paska joulu alkaa kyllä siitä että anoppi kantaa suklaarasioita kilokaupalla vieraillessa ja vielä joulupaketeistakin löytyy suklaata. Sitten tulee muut vieraat kylään ja ojentaa suklaarasian käteeni.

Vaimo käy kaupassa ja ostaa kilon irtokarkkeja ja kaataa ne olohuoneen kulhoon syötäväksi.

Jaa niin ja vielä kun lähdin töistä kotia joululomalle niin työnantaja löi käteen suklaarasian ja toivotti hyvää joulua.

Luin joskus että pahin palvelus mitä kaverille voi tehdä, on antaa hänelle suklaarasia. Pitää kyllä hyvin paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden joulut, kun äiti stressaa ja laittaa ja on takakireä marttyyri, isä on kännissä ja äiti itkee, kun kukaan ei arvosta häntä. Mitään sinänsä kamalampaa, väkivaltaa tai haukkumista, ei noihin kuulunut, mutta sellainen ankea perusvire nyt kuitenkin. Joka vi tun joulu.

Ymmärrän äitiäsi. Itse yrittää lasten takia panostaa jouluun ja kokoajan takaraivossa kolkuttaa ajatus, alkaako mies juomaan. No alkaahan se. Kiukku ja väsymys purkautuu itkuna ja tunteena,että kukaan ei välitä eikä arvosta palaneen puupennin vertaa. 

Minun mies joi ja se jatkuva pelko siitä, että mies tulee aattoaamuna kännissä kotiin tai alkaa juomaan aattoaamuna kotona vie viimeisenkin järjen ja tunnelman. Onneksi mies lopetti juomisen ja näitä yhteisiä juoppojouluja  oli vähän.

Lisää suklaata kirjoitti:

Paska joulu alkaa kyllä siitä että anoppi kantaa suklaarasioita kilokaupalla vieraillessa ja vielä joulupaketeistakin löytyy suklaata. Sitten tulee muut vieraat kylään ja ojentaa suklaarasian käteeni.

Vaimo käy kaupassa ja ostaa kilon irtokarkkeja ja kaataa ne olohuoneen kulhoon syötäväksi.

Jaa niin ja vielä kun lähdin töistä kotia joululomalle niin työnantaja löi käteen suklaarasian ja toivotti hyvää joulua.

Luin joskus että pahin palvelus mitä kaverille voi tehdä, on antaa hänelle suklaarasia. Pitää kyllä hyvin paikkaansa.

Ei kuulosta kovin pahalta/paskalta.

Niin surullista kuinka monella on ikäviä muistoja etenkin lapsuuden jouluista 😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden joulut, kun äiti stressaa ja laittaa ja on takakireä marttyyri, isä on kännissä ja äiti itkee, kun kukaan ei arvosta häntä. Mitään sinänsä kamalampaa, väkivaltaa tai haukkumista, ei noihin kuulunut, mutta sellainen ankea perusvire nyt kuitenkin. Joka vi tun joulu.

Ymmärrän äitiäsi. Itse yrittää lasten takia panostaa jouluun ja kokoajan takaraivossa kolkuttaa ajatus, alkaako mies juomaan. No alkaahan se. Kiukku ja väsymys purkautuu itkuna ja tunteena,että kukaan ei välitä eikä arvosta palaneen puupennin vertaa. 

Minun mies joi ja se jatkuva pelko siitä, että mies tulee aattoaamuna kännissä kotiin tai alkaa juomaan aattoaamuna kotona vie viimeisenkin järjen ja tunnelman. Onneksi mies lopetti juomisen ja näitä yhteisiä juoppojouluja  oli vähän.

Minäkin ymmärrän nykyään jollain tasolla. Siihen maailmanaikaan ei erottu niin helpolla, kulissit piti olla pystyssä. Mutta minä inhosin sitä tunnelmaa jo päiviä ennen joulua. Kyllä lapsi älyää, että joku on vialla, vaikkei tiedäkään, että mikä. Sinä varmaan nykynaisena olisit lopulta jättänyt miehesi, jos hän olisi vielä jatkanut jupottelua jouluisin? Ihan lasten takia? Äiti ei koskaan tehnyt niin. No, nykyään ovat molemmat alkoholisteja. Aattona käväistiin, mutta lapset sanoi, että he ei haluu jäädä kun mummo on kännissä. Ei jääty. Äsken käytiin esiteinin ka.ssa tekee heillä lumityöt. Mummo krapulassa ja ukko vieläkin kännissä. Olen minä äidilleni sanonut, että hän saa tulla meille jouluiksi. Mutta ei. Valitsee mieluummin juopottelun isän kanssa. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden joulut, kun äiti stressaa ja laittaa ja on takakireä marttyyri, isä on kännissä ja äiti itkee, kun kukaan ei arvosta häntä. Mitään sinänsä kamalampaa, väkivaltaa tai haukkumista, ei noihin kuulunut, mutta sellainen ankea perusvire nyt kuitenkin. Joka vi tun joulu.

Miten sitten jos tämä tunnelma on aina päällä niin arkena kuin juhlapyhinä. Joulu tietenkin se suurin huipennus. Meillä tosin siihen ei kuulunut alkoholi ja isä oli mieluummin se, joka valitti kuinka häntä ei arvosteta ja hän heittää meidät ulos. Äiti sitten hampaat irvessä järjesti joulua ja odotti kehuja ja jos ei saanut niin valitti kuinka paljon hän yrittää ja sitten kosti minulle kenkkuilemalla, kun asiat eivät menneet kuinka hän halusi. Koko ajan sai pelätä, koska vanhemmat saavat riidan aikaan ja itse sitten siinä välissä. Jos äiti esim sanoi, että isä ei ole tehnyt sitä ja sitä niin äkkiä puhuin itse jotain siihen väliin, että tilanne pysyisi rauhallisena. Isä nyt saattoi suuttua ihan mistä vaan. Joskus äidin härnäämänä ja ärsyttämänä ( äiti kyllä osasi tämän taidon) tai sitten ihan aiheettomasti. Kamalaa oli myös se, että äitini kyllä lisäsi vettä myllyyn ja ei ainakaan yrittänyt estää näitä tilanteita. Joskus isä otti hänestä liikaa jotain ruokaa ja äitini piti siihenkin puuttua ja taas soppa valmis. Tällöinkin olisi vaan voinut olla hiljaa. He eivät myöskään yhtään ajatelleet minua. Isänikin vaan sanoi, että ei minun tarvitse heistä välittää kun nämä ovat vaan niitä heidän riitojaan, vaikka todellisuudessa en ollut mikään ulkopuolinen vaan mukana riidoissa milloin puolueettomana tai sitten jompaa kumpaa tukien. Herkälle ja ujolle ihmiselle todella rankkaa ja minulla oli muutenkin jo muitakin huolia ja melko ikävä lapsuus ja nuoruus.

Alkoholiongelmainen setäni sai verensyöksyn ja kuoli kuistillemme jouluna 1992. Olin 11v ja koetin isän apuna sitä sotkua siivota, kun raskaana ollut äitini ei pystynyt.  Koiraa lenkittänyt naapuri, pahimman sortin Ulla Taalasmaa  näki sotkun ja ehti levittää huhun, että äidilläni oli tullut keskenmeno !

Äidillä oli tapana vetää hirveät stressit joulusta. Vaikka joulu vietettiin vain oman perheen kesken, piti silti kaiken olla "täydellistä". Elikkä siivota lattiasta kattoon ja tehdä vaikeatekoisia ruokia alusta asti itse.

Keräsi stressiä noilla itseasetetuilla vaatimuksillaan niin, että viimeistään aattoaamuna pinna katkesi, ja alkoi rähistä. Kukaan ei kuulema auttanut häntä (kyllä autettiin, koko joulukuu oli pelkkää työleiriä), ja olimme pilanneet hänen joulunsa.

Yhtenä vuonna räjähti siitä, kun miehensä leikkasi kinkkua jotenkin "väärin", ja sulavien siivujen sijaan oli kuin nyhtöpossua. Asia jolle itse vain nauraisin, mutta äidille tämä riitti pilaamaan koko joulun. Huudettiin, karjuttiin, haukuttiin koko perhe, heitettiin joulupöydästä pari astiaa p*skaksi  ja muutamat vaivalla tehdyt ruoat päin seinää. Sen jälkeen painui mököttämään tapaninpäivään asti.

Jee jee. Hyvää joulua ja silleen.

Yllättäen täysi-ikäisenä en moneen vuoteen jouluja viettänyt. Töissä ilmoittauduin ensimmäisten joukossa olemaan vapaaehtoinen jouluaaton työntekijäksi. Harmittelin vain kun ei ollut kolmivuorotyö, vaan joutui lähtemään jo iltapäivällä.

Miehen kanssa yhteenmuutettua ei edelleenkään vietetty joulua, kunnes saatin oma lapsi. Sen jälkeen aloiteltiin hissukseen omia jouluja. Edelleen joulu nostattaa mieleen huonoja muistoja, mutta yritän hiljalleen paikkailla niitä uusilla muistoilla. Meillä riittää joulusiivoksi pikaimurointi, ruoiksi valmislaatikot, joulukinkku ja joulumakeiset. Lahjat saa aattona avata juuri silloin, kun itse haluaa. Ei suorittamista, ei stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjaimellisesti paskin joulu oli se, kun siskon silloinen anoppi teki joululaatikot. Vetelin imellettyä perunalaatikkoa joululounaalla ja hyväähän se oli, mutta tovin päästä tajusin, että laatikot olivat kaukana laktoosittomista. IKINÄ ei ole ollut vatsa niin kuralla, istuin tuntitolkulla vessassa ripuloimassa ja persettä poltti, eikä tehnyt mieli syödä yhtään mitään koko loppupäivänä. Kirjaimellisesti paskaa täynnä se jouluaatto.

:D

Mut on jätetty jouluaattona. Avoliitto, 7 vuotta takana ja avomies olikin löytänyt uuden naisen. Ilmoitti asian jouluaattona.

Isäni kuoli heti Tapaninpäivän jälkeen, kävimme katsomassa vielä jouluaattona. Näin, että loppu on tulossa ja se hermostutti joulun aikaan ja pitkälti sitä ennenkin.

Lasteni isä teki itsemurhan jouluaaton aattona. Lapset olivat pieniä vielä.

Olin saanut keväällä fudut töistä enkä löytänyt uutta paikkaa. Hain koko ajan, asuntovelkainen kun olin. Erääseen paikkaan pääsin haastatteluun myöhäissyksyllä ja vielä joulukuussa psykologisiin testeihin. Aatonaattona sain puhelun, etten tullut valituksi.

Äitini ihme kyllä kutsui aattoaterialle tuona jouluna ja jäin yöksi. Tunnelma oli masentunut, en tullut toimeen hänen kanssaan muutenkaan.

Pilasi lapsena minulta monet joulut stressattuaan jouluruuan valmistamiseksi. Tarjosin apuakin, mutta ei kelvannut. Hän sitten itki ja teki itse kaiken pinna kireällä. Itse olin lämpimällä joulumielellä niinkuin lapset ovat.

Pian opin olemaan hiljaa ja poissa jaloista. Tunsin kuitenkin empatiaa häntä kohtaan tuolloin. Sain isältä rahaa lahjoja varten ja ostin äidille mielestäni upean kynttilänjalan. Seurasin kun avasi lahjaa. Katsoi vain sitä ja jotenkin tuhahti, laittoi sivuun. Minua itketti, olin tarkoittanut ilahduttaa.

Luin av:ta koko joulun. Alemmaksi ei voi enää vajota.

Mies lähti ennen joulua ryyppyreissuilleen ja on sillä tiellä on edelleen. Alkoholistihan syyllistää tästä kaikenlisäksi aina muita ja ne lähimmät kärsivät eniten. Onneksi meillä oli lasten kanssa mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies lähti ennen joulua ryyppyreissuilleen ja on sillä tiellä on edelleen. Alkoholistihan syyllistää tästä kaikenlisäksi aina muita ja ne lähimmät kärsivät eniten. Onneksi meillä oli lasten kanssa mukavaa.

Tiedän mistä puhutaan. Lämpimiä ajatuksia Sinulle ja lapsille! Toivottavasti olet löytänyt Al-anon - yhteisön.

Mun ja mun veljeni piti saada Barbie talo mutta saatiin kissa. Isä haukkui äitiä koko illan.

Eräs sukulainen ampui itsensä joulupäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Mun ja mun veljeni piti saada Barbie talo mutta saatiin kissa. Isä haukkui äitiä koko illan.

MInun käy sääliksi sekä teitä että sitä kissaparkaa.

Vierailija kirjoitti:

Luin av:ta koko joulun. Alemmaksi ei voi enää vajota.

Voipa. Esim. spämmätä tänne naisvihaa, peräsuolijuttuja ja rasistista öyhötystä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monessa tarinassa syy paskaan jouluun onkaan ollut alkossa. Herää kysymys miksi Alkot on nykyään auki jopa jouluaattona. Antakaa hyvät ihmiset lapsillenne selvä joulu!

Onko nämä jouluna kännissä riehuvat vanhemmat sitten muuten tasapainoisia ja hyviä vanhempia? Joulunako se homma vaan eskaloituu,pääasia että jouluna ei alkoa juoda mutta muulla alkoholinkäytöllä ole väliä? Vai voisko olla että syy noihin jouluriehumisiin on ihan alkoholismi,mt-ongelmat ja epävakaat vanhemmat eikä ongelma poistu sillä että kaikki suomalaiset lopettavat alkoholinkäytön jouluna?

Meillä lapsiperheessä juotiin jouluna viiniä ja siideriä,sekä kotona että sukulaisilla. Kukaan ei riehunut,ollut kännissä eikä lapsilla mitään hätää vaikka eivät saaneet "selvää joulua".