Paskimmat joulumuistosi?

Vierailija kirjoitti:

eikös tuommoiset kauan sitten sattuneet jutut voisi unohtaa ja antaa anteeksi?

Anteeksi voi antaa, mutta ei ne muistot silti mihinkään katoa.

Harva näitä joulumuistojaankaan varmaan aktiivisesti muistelee ja märehtii jatkuvasti, mutta nyt kun kysyttiin, niin kertoo tarinansa.

Vierailija kirjoitti:

Niin surullista kuinka monella on ikäviä muistoja etenkin lapsuuden jouluista 😢

Tämä ketjuhan käsittelee "paskimpia joulumuistoja" eli on täynnä kyseisiä muistoja. Varmaan vielä enemmän löytyy ihania joulumuistoja, mutta niitähän ei tässä kysytä.

Paskin joulu oli se, kun koko mun puolen suku lähti ulkomaille jouluksi ja mulla ei ollut varaa lähteä mukaan. Sit kun olin laittanut joulun ja vienyt aatonaattona kynttilät haudoille ja valmis viettämään joulua oman perheen kesken, mulle tuli vuosikymmenen kuume ja flunssa. Mentiin aattona kuitnkin miehen sukulaisille syömään, ja mä vaan palelin siellä kuumeisena.

Mies sit kiukutteli siitä mulle kun mä olin ihan sikakipee enkä pystynyt edes autoa ajamaan, eli hän ei voinut juoda.

Menin kerran vanhempieni luokse jouluksi, jonne tuli muitakin sukulaisia. Yhdellä siskollani oli pikku lapsi ja koko jouluaatto pyöri sen lapsen ympärillä. Joulupöydässäkin piti jostain syystä kokoajan vaan huomioida sitä lasta ja kaikki lässytti sille ja olivat että "Milla sitä ja Milla tätä, Milla Milla Milla.. Millonkohan pukki tulee, voi meidän Milla kun saa paljon lahjoja!". Hyi yök. Tykkään itse syödä rauhassa ja nauttia ruoasta, mutta kaikki vaan höpöttää ja lässyttää sille mukulalle niin meni fiilikset ruoastakin..  

Sitten pukki tuli ja jakoi lahjat ja kaikkien piti niin ihastella niitä lapsen lahjoja ja koko loppu iltakin meni ihastellessa Millan lahjoja ja kuinka Milla on nyt niin iloinen ja sitten Milla piirsi tusseilla paperille jotain ympyröitä ja niitäkin kaikki ihasteli kun se Milla on niin hyvä piirtämään.. voi elämän kevät... 

Oikeesti.. Hiton ahdistava joulu oli se.. Ja kun itse en jaksa esittää mitään tekopirteää ja lässyttää niin tuntui että mua katsottiin vähän paheksuvasti kun en ollut niin mukana Millan tärkeässä päivässä.. Olikohan se lapsi sillon joku 2v tai alle, tuskin tuon ikänen mitään oikein edes ymmärtää..

Vierailija kirjoitti:

Menin kerran vanhempieni luokse jouluksi, jonne tuli muitakin sukulaisia. Yhdellä siskollani oli pikku lapsi ja koko jouluaatto pyöri sen lapsen ympärillä. Joulupöydässäkin piti jostain syystä kokoajan vaan huomioida sitä lasta ja kaikki lässytti sille ja olivat että "Milla sitä ja Milla tätä, Milla Milla Milla.. Millonkohan pukki tulee, voi meidän Milla kun saa paljon lahjoja!". Hyi yök. Tykkään itse syödä rauhassa ja nauttia ruoasta, mutta kaikki vaan höpöttää ja lässyttää sille mukulalle niin meni fiilikset ruoastakin..  

Sitten pukki tuli ja jakoi lahjat ja kaikkien piti niin ihastella niitä lapsen lahjoja ja koko loppu iltakin meni ihastellessa Millan lahjoja ja kuinka Milla on nyt niin iloinen ja sitten Milla piirsi tusseilla paperille jotain ympyröitä ja niitäkin kaikki ihasteli kun se Milla on niin hyvä piirtämään.. voi elämän kevät... 

Oikeesti.. Hiton ahdistava joulu oli se.. Ja kun itse en jaksa esittää mitään tekopirteää ja lässyttää niin tuntui että mua katsottiin vähän paheksuvasti kun en ollut niin mukana Millan tärkeässä päivässä.. Olikohan se lapsi sillon joku 2v tai alle, tuskin tuon ikänen mitään oikein edes ymmärtää..

MinäMinäMinä

No faija sammu pe, la, aatonaattona, aattona, joulupäivänä ja tänään.

Tästä joulusta tuli kyllä ehdottomasti paskin joulu tämän takia:

Ovikello soi, ja menin avaamaan ovea. Siellä oli kaksi poliisia, tulivat hakemaan isää vankilaan rattijuopumuksesta. Olin noin 6-7 -vuotias. Toisaalta se joulu saatiin viettää ilman pelkoa isän dokaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellei lapsuuden kamalia jouluja oteta lukuun (narsisti isä jonka silmätikku olin painoni vuoksi (lapsenpyöreys joka hävisi aloittaessani vitosluokalla tanssin) ) niin paskin oli viime joulu. Olin viidennellä kuulla raskaana (kaksoset) ja meidät kutsuttiin vanhempieni luokse syömään. Meitä oli koko suku koolla ja istuessani ruokapöytään ja ottaessani jouluruokaa isäni löi nytkin pöytään. Sitten hän alkoi raivota ja huusi mulle että kuinka olen lihonut ja että kuinka kehtaan tulla syömään ja lihomaan lisää. Melkein itku pääsi, mutta mies joka tiesi millainen isäni on ollut suuttui ja puolusti minua koko suvun voimin. Isä heittäytyi ihan marttyyriks ja totesi että "te kaikki käännytte mua vastaan ja puolustatte tuota läskikasaa"

Tosiaan raskauskiloja oli tullut noin 7. Kyllä ton joulun jälkeen jäi jotenkin "pakonomainen" kilojen vahdinta ja muutenkin jäi paska fiilis. Tänä jouluna ollaan kotosalla nelistään miehen sekä kaksosten kanssa ja vaikka ollu kipeenä viimeisen viikon niin en vaihtaisi tätä joulua mihinkään!

Porvoossa taisi olla tällainen joulu? Kyllä tuollainen ukko olisi lähtenyt jo niska-pers otteella hankeen miettimään puheitaan.

Ihan Rovaniemellä tuo tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellei lapsuuden kamalia jouluja oteta lukuun (narsisti isä jonka silmätikku olin painoni vuoksi (lapsenpyöreys joka hävisi aloittaessani vitosluokalla tanssin) ) niin paskin oli viime joulu. Olin viidennellä kuulla raskaana (kaksoset) ja meidät kutsuttiin vanhempieni luokse syömään. Meitä oli koko suku koolla ja istuessani ruokapöytään ja ottaessani jouluruokaa isäni löi nytkin pöytään. Sitten hän alkoi raivota ja huusi mulle että kuinka olen lihonut ja että kuinka kehtaan tulla syömään ja lihomaan lisää. Melkein itku pääsi, mutta mies joka tiesi millainen isäni on ollut suuttui ja puolusti minua koko suvun voimin. Isä heittäytyi ihan marttyyriks ja totesi että "te kaikki käännytte mua vastaan ja puolustatte tuota läskikasaa"

Tosiaan raskauskiloja oli tullut noin 7. Kyllä ton joulun jälkeen jäi jotenkin "pakonomainen" kilojen vahdinta ja muutenkin jäi paska fiilis. Tänä jouluna ollaan kotosalla nelistään miehen sekä kaksosten kanssa ja vaikka ollu kipeenä viimeisen viikon niin en vaihtaisi tätä joulua mihinkään!

Porvoossa taisi olla tällainen joulu? Kyllä tuollainen ukko olisi lähtenyt jo niska-pers otteella hankeen miettimään puheitaan.

Ihan Rovaniemellä tuo tapahtui.

Oletko vielä isääsi yhteyksissä.Kontaktit poikki.Tulee muuten pilaamaan lapsiesikin elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellei lapsuuden kamalia jouluja oteta lukuun (narsisti isä jonka silmätikku olin painoni vuoksi (lapsenpyöreys joka hävisi aloittaessani vitosluokalla tanssin) ) niin paskin oli viime joulu. Olin viidennellä kuulla raskaana (kaksoset) ja meidät kutsuttiin vanhempieni luokse syömään. Meitä oli koko suku koolla ja istuessani ruokapöytään ja ottaessani jouluruokaa isäni löi nytkin pöytään. Sitten hän alkoi raivota ja huusi mulle että kuinka olen lihonut ja että kuinka kehtaan tulla syömään ja lihomaan lisää. Melkein itku pääsi, mutta mies joka tiesi millainen isäni on ollut suuttui ja puolusti minua koko suvun voimin. Isä heittäytyi ihan marttyyriks ja totesi että "te kaikki käännytte mua vastaan ja puolustatte tuota läskikasaa"

Tosiaan raskauskiloja oli tullut noin 7. Kyllä ton joulun jälkeen jäi jotenkin "pakonomainen" kilojen vahdinta ja muutenkin jäi paska fiilis. Tänä jouluna ollaan kotosalla nelistään miehen sekä kaksosten kanssa ja vaikka ollu kipeenä viimeisen viikon niin en vaihtaisi tätä joulua mihinkään!

Porvoossa taisi olla tällainen joulu? Kyllä tuollainen ukko olisi lähtenyt jo niska-pers otteella hankeen miettimään puheitaan.

Ihan Rovaniemellä tuo tapahtui.

Oletko vielä isääsi yhteyksissä.Kontaktit poikki.Tulee muuten pilaamaan lapsiesikin elämän.

Ei olla enään tekemisissä. Pistettiin välit poikki. Ei tuon tapahtuman jälkeen kun ajateltiin antaa vielä mahdollisuus, mutta munasi sen totaalisesti käyttäytymällä kuin aasi kaksosten ristiäisissä. Harmittaa vaan äidin puolesta että joutuu asumaan saman katon alla hänen kanssaan.

Olimme perhekuntoutuksessa ja jouluksi kaikki perheet pääsivät kotiin "kotiharjoitteluun", perhekuntoutuksen ohjaajat kävivät kuitenkin joka päivä kotikäynneillä kyttäämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin av:ta koko joulun. Alemmaksi ei voi enää vajota.

Voipa. Esim. spämmätä tänne naisvihaa, peräsuolijuttuja ja rasistista öyhötystä.

Taas tää sama raivopää mies vihaaja feministi, etkö sä koskaan väsy.

Paskoja jouluja on ollut paljon tai lähinnä sellaisia, että jälkeenpäin on onnellinen ku se on lusittu. Yhtään ihanaa joulua en muista edes lapsuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholiongelmainen setäni sai verensyöksyn ja kuoli kuistillemme jouluna 1992. Olin 11v ja koetin isän apuna sitä sotkua siivota, kun raskaana ollut äitini ei pystynyt.  Koiraa lenkittänyt naapuri, pahimman sortin Ulla Taalasmaa  näki sotkun ja ehti levittää huhun, että äidilläni oli tullut keskenmeno !

Yksi vanhempi sukulaiseni on myös kuollut verensyöksyyn. Satuin isäni kanssa juuri silloin sinne hänen luokseen käymään ja en kyllä koskaan unohda sitä tilannetta. Sain jonkinlaisen trauman siitä ja vieläkin veri ällöttää. Olin tuolloin jo yläkoulussa, mutta silti vieläkin kammottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden joulut, kun äiti stressaa ja laittaa ja on takakireä marttyyri, isä on kännissä ja äiti itkee, kun kukaan ei arvosta häntä. Mitään sinänsä kamalampaa, väkivaltaa tai haukkumista, ei noihin kuulunut, mutta sellainen ankea perusvire nyt kuitenkin. Joka vi tun joulu.

Ymmärrän äitiäsi. Itse yrittää lasten takia panostaa jouluun ja kokoajan takaraivossa kolkuttaa ajatus, alkaako mies juomaan. No alkaahan se. Kiukku ja väsymys purkautuu itkuna ja tunteena,että kukaan ei välitä eikä arvosta palaneen puupennin vertaa. 

Minun mies joi ja se jatkuva pelko siitä, että mies tulee aattoaamuna kännissä kotiin tai alkaa juomaan aattoaamuna kotona vie viimeisenkin järjen ja tunnelman. Onneksi mies lopetti juomisen ja näitä yhteisiä juoppojouluja  oli vähän.

Minäkin ymmärrän nykyään jollain tasolla. Siihen maailmanaikaan ei erottu niin helpolla, kulissit piti olla pystyssä. Mutta minä inhosin sitä tunnelmaa jo päiviä ennen joulua. Kyllä lapsi älyää, että joku on vialla, vaikkei tiedäkään, että mikä. Sinä varmaan nykynaisena olisit lopulta jättänyt miehesi, jos hän olisi vielä jatkanut jupottelua jouluisin? Ihan lasten takia? Äiti ei koskaan tehnyt niin. No, nykyään ovat molemmat alkoholisteja. Aattona käväistiin, mutta lapset sanoi, että he ei haluu jäädä kun mummo on kännissä. Ei jääty. Äsken käytiin esiteinin ka.ssa tekee heillä lumityöt. Mummo krapulassa ja ukko vieläkin kännissä. Olen minä äidilleni sanonut, että hän saa tulla meille jouluiksi. Mutta ei. Valitsee mieluummin juopottelun isän kanssa. Surullista.

Osuit arvauksessasi ihan oikeaan. Olisin jättänyt mieheni ja  todellakin ihan lasten takia. En olisi halunnut, että lapseni joutuvat elämään alkoholistiperheessä. Mies raitistui, kun laitoin avioeron vireille.  Valitsi perheensä.  Tämä tapahtui kesällä, kun mies oli pilannut juomisellaan sisareni syntymäpäiväjuhlat. Se jatkuva pelossa eläminen teki elämästä helvetin ja aina oli pinna kireällä. Koko ajan sai pelätä ratkeaako mies juomaan ja tuleeko kauppareissulta takaisin selvinpäin. 

Tulimme äitini ja pikkuveljeni kanssa joulukirkosta, isäni oli sillä välin hirttäytynyt keittiöön.Tapahtui vuonna 85, äitini on nykyään hoitokodissa.

Vierailija kirjoitti:

Tulimme äitini ja pikkuveljeni kanssa joulukirkosta, isäni oli sillä välin hirttäytynyt keittiöön.Tapahtui vuonna 85, äitini on nykyään hoitokodissa.

En kyllä keksi mitään kamalampaa kuin tuo :,(

Olin viimeisilläni raskaana. Tuleva isä oli sekaisin ja veti päälle kännit. Hän vaati päästä kotiinsa jouluksi. Siellä hän käyttäytyi typerästi ja häpäisi meidät molemmat. Kukaan ei ollut osannut odottaa meitä, olimme kuokkavieraita.

Katselimme kun veljen tyttöystävä availi miehen nyrpeän siskon ostamia lahjoja. Tyttis oli muuten ainoa, joka muisti minua sinä jouluna. Isältä taisi heltiä vähän rahaa.

Tein kasan jouluruokia, jotka söin lopulta itse.

( Seuraava joulu meni hiljaisemmin minun vanhempieni luona, ja miehen äiti kutsui meidät vasta sitä seuraavana vuonna- tapaniksi.)

Paskin joulu oli kymmenkunta vuotta sitten, kun ex-mieheni murjotti mustasukkaisena koko joulun, kun olin ostanut omille lapsilleni enemmän lahjoja kuin hänelle ja yhteiselle lapsellemme, joka oli tuolloin vajaa puolivuotias. Mies ei puhunut sanaakaan aattoillan ja joulupäivän aikana ennenkuin isot lapset lähtivät isälleen joulun viettoon. Lasten lähdettyä sainkin sitten kuulla kunniani. Seuraavana jouluna hän Luojan kiitos olikin jo ex-mies, silloin sain hankkia lahjoja lapsilleni juuri niin paljon kuin lompakko antoi myötään, ei tarvinnut kysellä lupaa keneltäkään. Tosin eipä joulu mikään poikkeus mököttämisen suhteen ollut, saattoi aloittaa murjottamisen vaikka siitä, ettei häntä kutsuttu ruokapöytään. Yleisesti esitetty kutsu ei riittänyt, olisi pitänyt käydä erikseen anelemassa, että tulehan pöytään... Monet kerrat syötiin lasten kanssa keskenämme, niin myös tuona jouluna, äijä jurotti keskenään olohuoneessa.