Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paskimmat joulumuistosi?
Kommentit (255)
Ellei lapsuuden kamalia jouluja oteta lukuun (narsisti isä jonka silmätikku olin painoni vuoksi (lapsenpyöreys joka hävisi aloittaessani vitosluokalla tanssin) ) niin paskin oli viime joulu. Olin viidennellä kuulla raskaana (kaksoset) ja meidät kutsuttiin vanhempieni luokse syömään. Meitä oli koko suku koolla ja istuessani ruokapöytään ja ottaessani jouluruokaa isäni löi nytkin pöytään. Sitten hän alkoi raivota ja huusi mulle että kuinka olen lihonut ja että kuinka kehtaan tulla syömään ja lihomaan lisää. Melkein itku pääsi, mutta mies joka tiesi millainen isäni on ollut suuttui ja puolusti minua koko suvun voimin. Isä heittäytyi ihan marttyyriks ja totesi että "te kaikki käännytte mua vastaan ja puolustatte tuota läskikasaa"
Tosiaan raskauskiloja oli tullut noin 7. Kyllä ton joulun jälkeen jäi jotenkin "pakonomainen" kilojen vahdinta ja muutenkin jäi paska fiilis. Tänä jouluna ollaan kotosalla nelistään miehen sekä kaksosten kanssa ja vaikka ollu kipeenä viimeisen viikon niin en vaihtaisi tätä joulua mihinkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveri tappoi äitinsä, soitin hätäkeskukseen.
Naantalissa 90-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Ellei lapsuuden kamalia jouluja oteta lukuun (narsisti isä jonka silmätikku olin painoni vuoksi (lapsenpyöreys joka hävisi aloittaessani vitosluokalla tanssin) ) niin paskin oli viime joulu. Olin viidennellä kuulla raskaana (kaksoset) ja meidät kutsuttiin vanhempieni luokse syömään. Meitä oli koko suku koolla ja istuessani ruokapöytään ja ottaessani jouluruokaa isäni löi nytkin pöytään. Sitten hän alkoi raivota ja huusi mulle että kuinka olen lihonut ja että kuinka kehtaan tulla syömään ja lihomaan lisää. Melkein itku pääsi, mutta mies joka tiesi millainen isäni on ollut suuttui ja puolusti minua koko suvun voimin. Isä heittäytyi ihan marttyyriks ja totesi että "te kaikki käännytte mua vastaan ja puolustatte tuota läskikasaa"
Tosiaan raskauskiloja oli tullut noin 7. Kyllä ton joulun jälkeen jäi jotenkin "pakonomainen" kilojen vahdinta ja muutenkin jäi paska fiilis. Tänä jouluna ollaan kotosalla nelistään miehen sekä kaksosten kanssa ja vaikka ollu kipeenä viimeisen viikon niin en vaihtaisi tätä joulua mihinkään!
Porvoossa taisi olla tällainen joulu? Kyllä tuollainen ukko olisi lähtenyt jo niska-pers otteella hankeen miettimään puheitaan.
söin itseni ähkyyn ja sain vain pehmeitä paketteja
Vierailija kirjoitti:
Kirjaimellisesti paskin joulu oli se, kun siskon silloinen anoppi teki joululaatikot. Vetelin imellettyä perunalaatikkoa joululounaalla ja hyväähän se oli, mutta tovin päästä tajusin, että laatikot olivat kaukana laktoosittomista. IKINÄ ei ole ollut vatsa niin kuralla, istuin tuntitolkulla vessassa ripuloimassa ja persettä poltti, eikä tehnyt mieli syödä yhtään mitään koko loppupäivänä. Kirjaimellisesti paskaa täynnä se jouluaatto.
Varpunen jouluaamuna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden joulut, kun äiti stressaa ja laittaa ja on takakireä marttyyri, isä on kännissä ja äiti itkee, kun kukaan ei arvosta häntä. Mitään sinänsä kamalampaa, väkivaltaa tai haukkumista, ei noihin kuulunut, mutta sellainen ankea perusvire nyt kuitenkin. Joka vi tun joulu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden joulut, kun äiti stressaa ja laittaa ja on takakireä marttyyri, isä on kännissä ja äiti itkee, kun kukaan ei arvosta häntä. Mitään sinänsä kamalampaa, väkivaltaa tai haukkumista, ei noihin kuulunut, mutta sellainen ankea perusvire nyt kuitenkin. Joka vi tun joulu.
Perus duunariperheen joulu 70-luvulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ellei lapsuuden kamalia jouluja oteta lukuun (narsisti isä jonka silmätikku olin painoni vuoksi (lapsenpyöreys joka hävisi aloittaessani vitosluokalla tanssin) ) niin paskin oli viime joulu. Olin viidennellä kuulla raskaana (kaksoset) ja meidät kutsuttiin vanhempieni luokse syömään. Meitä oli koko suku koolla ja istuessani ruokapöytään ja ottaessani jouluruokaa isäni löi nytkin pöytään. Sitten hän alkoi raivota ja huusi mulle että kuinka olen lihonut ja että kuinka kehtaan tulla syömään ja lihomaan lisää. Melkein itku pääsi, mutta mies joka tiesi millainen isäni on ollut suuttui ja puolusti minua koko suvun voimin. Isä heittäytyi ihan marttyyriks ja totesi että "te kaikki käännytte mua vastaan ja puolustatte tuota läskikasaa"
Tosiaan raskauskiloja oli tullut noin 7. Kyllä ton joulun jälkeen jäi jotenkin "pakonomainen" kilojen vahdinta ja muutenkin jäi paska fiilis. Tänä jouluna ollaan kotosalla nelistään miehen sekä kaksosten kanssa ja vaikka ollu kipeenä viimeisen viikon niin en vaihtaisi tätä joulua mihinkään!
Porvoossa taisi olla tällainen joulu? Kyllä tuollainen ukko olisi lähtenyt jo niska-pers otteella hankeen miettimään puheitaan.
Mielestäni täysin uskottava kertomus. Ihmisillä on aivan karmeita kokemuksia mielisairaista vanhemmistaan. Isät varsinkin ovat joulut pilanneet. Ihmettelen, miten ihmeessä on nämä ihmiset ikinä voineet selvitä lapsuudestaan ja useat eivät olekaan.
Tämä joulu tuntuu tosi pahalta. Lapset isällään, miehen äiti täällä häärämässä. En pääse omaan keittiööni kun toinen raivopäänä häärää! Ruoat hän on itse laittanut ja tuonut, kun eihän me miehen kanssa viitsitä. Tänä vuonna ei viitsittykään, kun kaikkina aiempina vuosina on sitten ollut tuplat kaikkea. Pöytä on hyvin silli- ja sienipainoitteinen, joista kummastakaan en välitä, ja ainoan toiveeni (tölkkiherneet) sain huolellisesti perustella että sain niitä laittaa tarjolle -omassa keittiössäni. Lahjojakaan ei avattu aattona, kun eihän täällä ketään ollut. Joulupäivänä vasta, kun loput miehen suvusta saapui.
Ensi joulun vietän hotellissa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ilmoitti kaksi viikkoa ennen aattoa että haluaa avioeron, no aatto meni sitten muuttolaatikoiden keskellä uudessa asunnossa, kuustakaan en viitsinyt parin päivän takia laittaa. Onneksi saimme lapsen kanssa nopeasti uuden asunnon. Mies vietti aaton synkistellen ja itkien ikäväänsä, vaikka oli itse se joka jätti. Oli pitänyt viikon ryyppyputken ja juonut kaikki rahansa.
No, onneksi jätti. Oli henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen, pärjäämme lapsen kanssa paljon paremmin ilman häntä.
Vietän joulua vanhempieni luona. Olen kyllästymiseen asti kuunnellut ja ymmärtänyt väsynyttä siskoani jolla on pieniä lapsia.
Olen itse parikymppinen nelilapsisesta perheestä. Isosikolla on neljä lasta ja veljellä kaksi. Lapset, joista osa on vauvoja, näkyvät ja kuuluvat, esim. laitteet ja tv pauhavat jatkuvasti. Meitä on liian monta saman katon alla ja lapsettomat tietenkin joustavat. Siskoni ei omalta väsymykseltään huomaa miten paljon muut joustavat ja antavat hänen perheelleen tilaa, hänen mielestä heidän perhe on ahtaalla.
Lapset ovat toki oikein suloisia mutta vievät vain paljon tilaa. Käyn ulkoilemassa ja kuuntelemassa hiljaisuutta ulkona, sisällä ei ole ollut mahdollista esim. herätä aamulla aikaisin ja hiljaisuudessa nauttia aamukahvia kynttilän valossa. Saan tehdä sitä sitten yksin kotona, joulunajan tunnelma on vain niin erityinen ja minua vähän harmittaa että joulu menee hälyssä. Haluaisin kuitenkin nähdä myös vahempiani ja toista veljeäni jouluna ja siksi en vietä joulua omassa kodissani.
Tilanteet muuttuvat ja lapset kasvavat, toivoisin vain valittamisen sijaan, että sisarukseni joilla on lapsia näkisivät ja ymmärtäisivät miten me muutkin joustamme, muillakin on oikeus olla väsyneitä ja mekin tarvitsemme tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta sitten sain joululahjaksi syöpädiagnoosin. Aatonaattona oli iso leikkaus ja sain avanteenkin. Jouluaaton vietin heräämössä. En voinut liikkua, en saanut sydä enkä juoda. Joulupäivänä sain jo imeskellä jääpaloja osastolla...kotiin pääsin vasta tammikuussa. Tänä jouluna tauti on remissiossa, avanne poissa ja sain syödä mitä ikinä haluan. Tuntuu epätodellisen mahtavalta 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tämä joulu on toistaiseksi mennyt kivasti, mutta istuin eilen illalla jotain 3 tuntia ripulilla... Onneksi alkoi vasta syömisten ja lahjojen avaamisen jälkeen. Ärsytti, koska olisin halunnut istua iltaa muiden kanssa lapsen mentyä nukkumaan, ottaa ehkä lasin viiniä jne.
on sulla huolet.
olen alkoholisti.
mieheni aikoo jättää minut.
olen 6 kg liian lihava.
en pysty laihduttamaan.
en juo viikolla...juon tajun kankaalle vain juhlissa
poliisit ja poket ovat hakanneet minut pas.kaksi monet kerrat.
onneksi ei oo ripulia
miksi alapeukut?
Käyn 7 pv viikossa töissä?
En juo kotona , enkä arkena.
kun juon juhlissa niin tapahtuu..yritän lopettaa
kun seuraavat juhlat istun kotona yksin ja itken
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tämä joulu on toistaiseksi mennyt kivasti, mutta istuin eilen illalla jotain 3 tuntia ripulilla... Onneksi alkoi vasta syömisten ja lahjojen avaamisen jälkeen. Ärsytti, koska olisin halunnut istua iltaa muiden kanssa lapsen mentyä nukkumaan, ottaa ehkä lasin viiniä jne.
on sulla huolet.
olen alkoholisti.
mieheni aikoo jättää minut.
olen 6 kg liian lihava.
en pysty laihduttamaan.
en juo viikolla...juon tajun kankaalle vain juhlissa
poliisit ja poket ovat hakanneet minut pas.kaksi monet kerrat.
onneksi ei oo ripuliamiksi alapeukut?
Käyn 7 pv viikossa töissä?
En juo kotona , enkä arkena.
kun juon juhlissa niin tapahtuu..yritän lopettaa
kun seuraavat juhlat istun kotona yksin ja itken
Tää on hauska jouluripuli ketju
mikään ei oo niin ällöö kuin juoppo akka
siksi alapeukut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tämä joulu on toistaiseksi mennyt kivasti, mutta istuin eilen illalla jotain 3 tuntia ripulilla... Onneksi alkoi vasta syömisten ja lahjojen avaamisen jälkeen. Ärsytti, koska olisin halunnut istua iltaa muiden kanssa lapsen mentyä nukkumaan, ottaa ehkä lasin viiniä jne.
on sulla huolet.
olen alkoholisti.
mieheni aikoo jättää minut.
olen 6 kg liian lihava.
en pysty laihduttamaan.
en juo viikolla...juon tajun kankaalle vain juhlissa
poliisit ja poket ovat hakanneet minut pas.kaksi monet kerrat.
onneksi ei oo ripuliamiksi alapeukut?
Käyn 7 pv viikossa töissä?
En juo kotona , enkä arkena.
kun juon juhlissa niin tapahtuu..yritän lopettaa
kun seuraavat juhlat istun kotona yksin ja itken
lisään vielä että mieheni jättää jos en laihduta tuota 6 kg:tä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tämä joulu on toistaiseksi mennyt kivasti, mutta istuin eilen illalla jotain 3 tuntia ripulilla... Onneksi alkoi vasta syömisten ja lahjojen avaamisen jälkeen. Ärsytti, koska olisin halunnut istua iltaa muiden kanssa lapsen mentyä nukkumaan, ottaa ehkä lasin viiniä jne.
on sulla huolet.
olen alkoholisti.
mieheni aikoo jättää minut.
olen 6 kg liian lihava.
en pysty laihduttamaan.
en juo viikolla...juon tajun kankaalle vain juhlissa
poliisit ja poket ovat hakanneet minut pas.kaksi monet kerrat.
onneksi ei oo ripuliamiksi alapeukut?
Käyn 7 pv viikossa töissä?
En juo kotona , enkä arkena.
kun juon juhlissa niin tapahtuu..yritän lopettaa
kun seuraavat juhlat istun kotona yksin ja itkenlisään vielä että mieheni jättää jos en laihduta tuota 6 kg:tä
Jätät sen viinan juonnin niin kyllä tippuu..
oot outo
Lapsena jokainen joulu oli kauhea. Äiti stressasi jouluruuista ja siitä, että iskä alkaa illan aikana juomaan. Hän oli kauhean vihainen ja huonolla tuulella yleensä koko joulun. Ei myöskään tullut tai sanonut mitään väliin silloin kun iskä veti joka vuosi perinteisen raivokohtauksen jossain vaiheessa aamua/aamupäivää ja paiskoi tavaroita.
Eräänkin kerran isä sai raivokohtauksen siitä, että me lapset oltiin jouluaamuna herätty aikaisin siitä odottamisen jännityksestä ja menty avaamaan lahjapaketteja, jotka oli aseteltu kuusen alle. Isä raivosi siitä, että joulu on nyt pilalla kun lahjat on heti avattu ja oltiin kuulemma paskoja lapsia. Meillä ei kuitenkaan ikinä ole ollut mitään perinteistä "avataan lahjat yhdessä" -hetkiä, joten tämä kyllä hyvin latisti joulutunnelman.
Iltapäivästä mummolaan, jossa oli sukujuhlat. Nämä olivat kivoja. Sen jälkeen illaksi kotiin katsomaan kun iskä örveltää kännissä ja huutaa ja raivoaa lapsille sitä kuinka me lapset ja elämä on paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vietän ens joulun yksin.
Miten voit nyt jo tietää asian?
Alue: Aihe vapaa
Itselle tämä viesti sai aikaan monia tuttuja ajatuksia. Olen vasta nuori ihminen ja silti minulla ei ole läheisiä juurikaan. Vanhemmat ovat ja yleensä äitini kanssa joulun vietän niin kuin nytkin. Silti tunnen todella usein sen kuinka surullista on olla yksin. Meillä ei ole sellainen suku, jossa ihmiset olisivat läheisiä ja monet läheisemmät vanhemmat sukulaiset sekä omat isovanhemmat ovat jo kuolleet. Tämä on vaan entisestään kaventanut joukkoa. Muuten minulla ei ole ystäviä ja ne harvat tutut ovat jo eri puolilla Suomea. Välillä tuntuu, että olen epäonnistunut ihminen kun minulla ei ole ketään. Silti tiedän, että siihen liittyy monia syitä kuten kiusaaminen ja sen aiheuttama yksin jääminen, omat muutot ja niiden harvojen läheisten ihmisten muutot myös. Olen myös aika introvertti ihminen enkä välttämättä kaipaa isoa porukkaa. Silti mietin aina jos olisi pari hyvää ystävää. Nämä ajatukset korostuvat aina juhlapyhinä.
Tietenkin ymmärrän myös sen, että itse pitää tehdä töitä tilanteen eteen, mutta helppoa se ei aina ole. Haluaisin löytää niitä samanhenkisiä ihmisiä, koska olen jo tarpeeksi kauan yrittänyt päästä jos minkälaisiin porukoihin, mutta yleensä niistä on vaan jäänyt jotain hyvänpäivän tuttuja ja se ei enää oikein riitä. Haluaisin jotain myös takaisin jos yritän itse olla mukava muille. Hyvää joulua kaikille. Myös niille joilla ei ole ketään. Itsekin olen nyt alkanut arvostaa kaikkia tapahtumia sekä niitä "yksinäisten" joulujuhlia, koska ne ovat tärkeitä ja iso kiitos niille jotka viitsivät niitä järjestää. Haluan myös ajatella etten ole mikään surkea ihminen, vaikka tässä tilanteessa olenkin. Nämä olkoon minun ikävemmät kokemukseni joulusta.
Siihen lisäisin yhden joulun, kun isäni suuttui äidille, kun ruoka oli liian aikaisin. Hän ei olisi vielä halunnut syödä. Sen takia sitten päätti pilata meidän joulumme. Meillä oli silloin myös isovanhempani viettämässä joulua kanssamme ja minusta oli hirveän noloa ja ahdistavaa, kun hän huusi heidän läsnäollessa. Ei syönyt mitään ja istui loppuillan sitten onneksi yläkerrassa. Tähän liittyi myös muita ikäviä asioita kuten se, että itse olin ollut kuumeessa ennen joulua ja vielä aika kipeä sekä äitini oli parhaillaan kuumeinen ja kuume nousi vielä iltaa kohden. Lisäksi koirallamme oli tassussa haava, jota piti hoitaa ja lenkitys oli hankalaa. Muistan kun sitten vuorotellen äitini kanssa olimme koiran kanssa pihalla, kun sitä piti kuitenkin ulkonakin pitää. Ei se ainakaan parantanut sairasta oloa. Ikävin asia kuitenkin tässä oli se, että tämä kurja joulu oli viimeinen, jonka saimme isovanhempien kanssa viettää. He kyllä olivat elossa vielä seuraavan joulun aikaan, mutta eivät enää jaksaneet lähteä meille joulun viettoon ja vaikka heitä kävimmekin katsomassa niin se ei ollut sama asia. Olisin halunnut paremman viimeisen yhteisen joulun.