Paskimmat joulumuistosi?
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholiongelmainen setäni sai verensyöksyn ja kuoli kuistillemme jouluna 1992. Olin 11v ja koetin isän apuna sitä sotkua siivota, kun raskaana ollut äitini ei pystynyt. Koiraa lenkittänyt naapuri, pahimman sortin Ulla Taalasmaa näki sotkun ja ehti levittää huhun, että äidilläni oli tullut keskenmeno !
Yksi vanhempi sukulaiseni on myös kuollut verensyöksyyn. Satuin isäni kanssa juuri silloin sinne hänen luokseen käymään ja en kyllä koskaan unohda sitä tilannetta. Sain jonkinlaisen trauman siitä ja vieläkin veri ällöttää. Olin tuolloin jo yläkoulussa, mutta silti vieläkin kammottaa.
Kuvaile tarkemmin sitä tilannetta. Kiinnostaa.
Lapsena jouluun kuului automaattisesti se, että äiti oli aattoillasta todella kireä ja väsynyt, isä kännissä ja aggressiivinen/arvaamaton. Olohuoneen lasikantisen pöydän saattoi yhtäkkiä tempaista ylösalaisin niin että lasilevy hajosi. Tai heittää kaukosäätimen täysillä seinään. Tai lyödä nyrkillä reiän oveen. Silti mulla on joulusta säilynyt se jokin maaginen fiilis, vaikka periaatteessa jokainen lapsuuden joulu oli paskin ikinä. Nyt on ihanaa ja rauhallista oman perheen kanssa, ei riitoja eikä huutamista, ei ylisuorittamista, eikä missään nimessä humalatilaa.
Vierailija kirjoitti:
2007 keskenmeno, 2013 ero (mies petti) ja 2016 äiti kuoli.
En vietä enää joulua.
Eihän nuo joulun syytä ole, ihme logiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Isä lähti siskon kanssa ulkomaille, mun oli aikomus lähteä äitin kanssa sukuloimaan toiselle puolelle Suomea. Päivää ennen lähtöä tulinkin sitten kunnolla kipeäksi - oli kuumetta, ripulia ja kaikkea muuta epämiellyttävää - ja jouduin jäämään yksin kotiin kun äiti lähti sukulaisten luo.
2. Isä vietti joulua sinkkuäijäkavereidensa kanssa mökillä keskellä ei mitään, mulla oli suunnitelmissa lähteä äitin ja siskon kanssa sukulaisten luo. Tulin taas kipeäksi - tällä kertaa mulla oli kuumetta ja korvatulehdus - ja sairastin yksin kotona pikkiriikkisessä yksiössäni syömättä ja lähes juomatta (koska eihän mulla siellä mitään ruokaa ollut kun olin varautunut siihen että vietän joulun muualla), samalla kun muilla oli kivaa sukulaisten ja ystävien kanssa ja yllin kyllin hyvää ruokaa ja juomaa. Joulupäivän vietin arvauskeskuksessa.
3. Lähdin äitin ja siskon kanssa viikoksi Barcelonaan. Oli satanut aivan hirveästi lunta jo monta päivää putkeen ja Helsinki-Vantaalla oli paljon lentoja peruttu. Meidänkin lento oli peruutusuhan alla, joten vaihdoimme sitten kaiken varalta lentoa vähän myöhemmäksi - suoran lennon sijaan teimme pitkän välilaskun jossain hornan tuutissa, mihin tuhlasimmekin sitten koko ensimmäisen lomapäivän. Barcelonassa satoi koko viikon vettä ja oli just sen verran kolea ilma että ilman hattua ja hanskoja oli kylmä mutta niiden kanssa olis tullut liian kuuma. Tarkoitus oli syödä jouluateria jossain "hienommassa" ravintolassa mutta jokin meni pöytävarausten ja aikataulujen kanssa aivan totaalisen pieleen ja päädyttiinkin syömään jouluateriana surkeat neljän euron kanaa ja riisiä -annokset jossain kiinalaisessa ravintolassa. Ostin reissusta uudet kengät joilla astuin heti seuraavana päivänä keskellä katua lojuneeseen koirankakkaan. Kotiinlähtöpäivän aamuna paistoi viimein aurinko. Kettu mitä jaskaa.
Huvittavaa miten vuodesta toiseen sairastumisesi ajoittuvat juuri jouluaatolle. Älä jauha p*skaa.
On ihan yleisestikin tunnettu ilmiö, että ihmiset sairastuvat juuri silloin kun tulee töistä vapaata. Antavat tavallaan itselleen luvan siihen ja keho sitten reagoi kun on sinnitellyt velvollisuudet pois alta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä joulu on ollut tosi paska. En ole vielä edes maistanut jouluruokia koska kämppis jonka kanssa niitä luulin eilen syöväni oli syömässä vanhemmillaan ja kotiintullessaan niin ähkyssä että meni nukkumaan. Tänään ollaan riidelty ja hän löi minua. Hieno joulu :(
Onpa teillä kämppiksen kanssa intiimi suhde.
Näin tänä tapaninpäivänä kun kissa jäi auton alle. Kaksi autoa ajoi sen päältä, ja se raahautui vielä sen jälkeen puoliksi halvaantuneena tien reunaan. Toinen kuski tuli katsomaan miten sille kävi, ja päätti lopettaa kissan hakkaamalla sen päätä sillan kaiteeseen. Hyi. Meni kyllä joulutunnelmat totaalisesti.
Aiti sytytti kynttilät, isä puhalsi kynttilät.
Vierailija kirjoitti:
Näin tänä tapaninpäivänä kun kissa jäi auton alle. Kaksi autoa ajoi sen päältä, ja se raahautui vielä sen jälkeen puoliksi halvaantuneena tien reunaan. Toinen kuski tuli katsomaan miten sille kävi, ja päätti lopettaa kissan hakkaamalla sen päätä sillan kaiteeseen. Hyi. Meni kyllä joulutunnelmat totaalisesti.
Jussi Pupujussi!
tyutryu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Isä lähti siskon kanssa ulkomaille, mun oli aikomus lähteä äitin kanssa sukuloimaan toiselle puolelle Suomea. Päivää ennen lähtöä tulinkin sitten kunnolla kipeäksi - oli kuumetta, ripulia ja kaikkea muuta epämiellyttävää - ja jouduin jäämään yksin kotiin kun äiti lähti sukulaisten luo.
2. Isä vietti joulua sinkkuäijäkavereidensa kanssa mökillä keskellä ei mitään, mulla oli suunnitelmissa lähteä äitin ja siskon kanssa sukulaisten luo. Tulin taas kipeäksi - tällä kertaa mulla oli kuumetta ja korvatulehdus - ja sairastin yksin kotona pikkiriikkisessä yksiössäni syömättä ja lähes juomatta (koska eihän mulla siellä mitään ruokaa ollut kun olin varautunut siihen että vietän joulun muualla), samalla kun muilla oli kivaa sukulaisten ja ystävien kanssa ja yllin kyllin hyvää ruokaa ja juomaa. Joulupäivän vietin arvauskeskuksessa.
3. Lähdin äitin ja siskon kanssa viikoksi Barcelonaan. Oli satanut aivan hirveästi lunta jo monta päivää putkeen ja Helsinki-Vantaalla oli paljon lentoja peruttu. Meidänkin lento oli peruutusuhan alla, joten vaihdoimme sitten kaiken varalta lentoa vähän myöhemmäksi - suoran lennon sijaan teimme pitkän välilaskun jossain hornan tuutissa, mihin tuhlasimmekin sitten koko ensimmäisen lomapäivän. Barcelonassa satoi koko viikon vettä ja oli just sen verran kolea ilma että ilman hattua ja hanskoja oli kylmä mutta niiden kanssa olis tullut liian kuuma. Tarkoitus oli syödä jouluateria jossain "hienommassa" ravintolassa mutta jokin meni pöytävarausten ja aikataulujen kanssa aivan totaalisen pieleen ja päädyttiinkin syömään jouluateriana surkeat neljän euron kanaa ja riisiä -annokset jossain kiinalaisessa ravintolassa. Ostin reissusta uudet kengät joilla astuin heti seuraavana päivänä keskellä katua lojuneeseen koirankakkaan. Kotiinlähtöpäivän aamuna paistoi viimein aurinko. Kettu mitä jaskaa.
Huvittavaa miten vuodesta toiseen sairastumisesi ajoittuvat juuri jouluaatolle. Älä jauha p*skaa.
On ihan yleisestikin tunnettu ilmiö, että ihmiset sairastuvat juuri silloin kun tulee töistä vapaata. Antavat tavallaan itselleen luvan siihen ja keho sitten reagoi kun on sinnitellyt velvollisuudet pois alta.
Mulla on useana vuonna tullut aina joulunalusviikolla flunssa, kun työt on saatu tehtyä. Jouluksi olen sitten parantunut.
Olin juuri muuttanut opiskelemaan, ja tulin muutamaa päivää ennen jouluaattoa kotiin. Hyvä ystävä sairasteli juuri tuohon aikaan ja parisuhteeni veteli viimeisiään. Ajattelin että kotona saisi hengähtää, mutta siellä oli ihan täysi kaaos päällä. Jouluaattona tuli iso lössi sukulaisia käymään, ja pienen tissuttelun jälkeen alkoi sama paska kuin joka joulu, eli nälvintä ja ei-paikallaolevien haukkuminen. Yritin vetäytyä yläkertaan lepäämään, mutta yksi sukulainen seurasi perässäni valittamassa. Vitutuskäyrä oli ihan katossa, ja parin todella inhottavan kommentin jälkeen (liittyivät siihen sairastelevaan ystävään) liipaisin kädessä olleen lautasen seinään ja lähdin ovet paukkuen ja itku silmässä kaverille yöksi. Joulupäivänä kävin kotona pakkaamassa ja häivyin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ellei lapsuuden kamalia jouluja oteta lukuun (narsisti isä jonka silmätikku olin painoni vuoksi (lapsenpyöreys joka hävisi aloittaessani vitosluokalla tanssin) ) niin paskin oli viime joulu. Olin viidennellä kuulla raskaana (kaksoset) ja meidät kutsuttiin vanhempieni luokse syömään. Meitä oli koko suku koolla ja istuessani ruokapöytään ja ottaessani jouluruokaa isäni löi nytkin pöytään. Sitten hän alkoi raivota ja huusi mulle että kuinka olen lihonut ja että kuinka kehtaan tulla syömään ja lihomaan lisää. Melkein itku pääsi, mutta mies joka tiesi millainen isäni on ollut suuttui ja puolusti minua koko suvun voimin. Isä heittäytyi ihan marttyyriks ja totesi että "te kaikki käännytte mua vastaan ja puolustatte tuota läskikasaa"
Tosiaan raskauskiloja oli tullut noin 7. Kyllä ton joulun jälkeen jäi jotenkin "pakonomainen" kilojen vahdinta ja muutenkin jäi paska fiilis. Tänä jouluna ollaan kotosalla nelistään miehen sekä kaksosten kanssa ja vaikka ollu kipeenä viimeisen viikon niin en vaihtaisi tätä joulua mihinkään!
Porvoossa taisi olla tällainen joulu? Kyllä tuollainen ukko olisi lähtenyt jo niska-pers otteella hankeen miettimään puheitaan.
Ihan Rovaniemellä tuo tapahtui.
Oletko vielä isääsi yhteyksissä.Kontaktit poikki.Tulee muuten pilaamaan lapsiesikin elämän.
Ei olla enään tekemisissä. Pistettiin välit poikki. Ei tuon tapahtuman jälkeen kun ajateltiin antaa vielä mahdollisuus, mutta munasi sen totaalisesti käyttäytymällä kuin aasi kaksosten ristiäisissä. Harmittaa vaan äidin puolesta että joutuu asumaan saman katon alla hänen kanssaan.
Ei hän joudu, itse valitsee jäädä. Ja mahdollistaa isäsi sairasta käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen seksitön Joulu. Niitä on alot.
Oispa ollut kerran seksitön joulu. Vanhemmat jyystää paukuttaa menemään tv-huoneessa eikä oli paljoa ääntä eristä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ei piitanneet joululahjoista, lapset sai sen mitä sai kummeilta ja kavereilta. Osalla sisaruksistani oli huippukivat kummit ja he sai hienoja lahjoja joulu joulun perään. Sain minäkin jotain, alushousuja, lapasia, joskus yöpuvun. Olin katkera ja kateellinen.
Eräänä jouluna minäkin sitten sain mielettömän ison ja hienon paketin. Olin onneni kukkuloilla että kerrankin jotain isoa ja hienoa. Jouluaattona pakettia avatessa kävi ilmi, että se oli sisarusteni antama vitsipaketti, paketista kuoriutui aina uusi ja uusi paketti ja lopulta sisältä löytyi pörrösukat. Itkin tuota lahjaa joulunpyhät ja sen jälkeen en enää odottanut mitään lahjaa itselleni. Istuin naama norsunv—lla joulut ja odotin vaan että aatto menisi ohi. En ole kummoinen jouluviettäjä vieläkään. (Aikuisena sisarukseni pyysivät anteeksi, eivät silloin olleet tajunneet lahjan inhottavuutta).
Inhottava temppu kyllä. Eihän tuommoista voisi unohtaa.
Pari vuotta sitten exän harjoittama henkisen väkivallan määrä alkoi olla jo käsittämättömissä sfääreissä. Siivosin koko talon ja laitoin ruuat viimeisen päälle. Silitin pöytäliinat ja jouluverhot. Nautin siitä ja tykkään joulusta. Pöydässä aattona oli seuramies paikalla, mutta kun suku katosi alkoi huorittelu, olemattomista syyttely, sairaalloinen mustasukkaisuus ja päätön viinin ja lahjakonjakeiden ryyppäys. Minä ja pieni poikani jouduimme kuulemaan käsittämättömiä asioita itsestäni. Tunnelma kotona oli jäätävä. Erosimme myöhemmin kevään koitettua, ja kiitän itseäni, että häivyin ennenkuin hulluus muuttuu fyysiseksi.
Vierailija kirjoitti:
On muuten jännä juttu, että kurjat joulumuistot ja huonon perheen leima liitetään aina vain työttömiin, köyhiin tai duunareihin. Mun isä on varakas valkokauluspäällikkö ja oli/on aivan sadistinen julmuri ja väkivallalla kiduttaja. Oikein nautti lastensa pelosta ja kauhusta, suorastaan kidutti mitä. Kuristamista, ylösalaisin riiputtamista, kylmään suihkuun viemistä, pimeään kylmään kellariin lukitsemisya, nälässä pitoa, vessakäyntien kieltämistä... just name it. Hullu mikä hullu.
Eniten vituttaa että mitään apua ei saatu mistään, kukaan ei uskonut (kun kunnan ”kermaa”). . Jos ope huomasi ruhjeet ei tasan uskaltanut kertoa eteenpäin.
Kusipää isä ei ole saanut mitään rangaistusta teoistaan. Yhä porskuttaa ja hakkaa äitiä.
Palkkaa joku tekemään vahinko. Se on vain oikeus ja kohtuus.
Vierailija kirjoitti:
Äidillä oli tapana vetää hirveät stressit joulusta. Vaikka joulu vietettiin vain oman perheen kesken, piti silti kaiken olla "täydellistä". Elikkä siivota lattiasta kattoon ja tehdä vaikeatekoisia ruokia alusta asti itse.
Keräsi stressiä noilla itseasetetuilla vaatimuksillaan niin, että viimeistään aattoaamuna pinna katkesi, ja alkoi rähistä. Kukaan ei kuulema auttanut häntä (kyllä autettiin, koko joulukuu oli pelkkää työleiriä), ja olimme pilanneet hänen joulunsa.
Yhtenä vuonna räjähti siitä, kun miehensä leikkasi kinkkua jotenkin "väärin", ja sulavien siivujen sijaan oli kuin nyhtöpossua. Asia jolle itse vain nauraisin, mutta äidille tämä riitti pilaamaan koko joulun. Huudettiin, karjuttiin, haukuttiin koko perhe, heitettiin joulupöydästä pari astiaa p*skaksi ja muutamat vaivalla tehdyt ruoat päin seinää. Sen jälkeen painui mököttämään tapaninpäivään asti.
Jee jee. Hyvää joulua ja silleen.
Yllättäen täysi-ikäisenä en moneen vuoteen jouluja viettänyt. Töissä ilmoittauduin ensimmäisten joukossa olemaan vapaaehtoinen jouluaaton työntekijäksi. Harmittelin vain kun ei ollut kolmivuorotyö, vaan joutui lähtemään jo iltapäivällä.
Miehen kanssa yhteenmuutettua ei edelleenkään vietetty joulua, kunnes saatin oma lapsi. Sen jälkeen aloiteltiin hissukseen omia jouluja. Edelleen joulu nostattaa mieleen huonoja muistoja, mutta yritän hiljalleen paikkailla niitä uusilla muistoilla. Meillä riittää joulusiivoksi pikaimurointi, ruoiksi valmislaatikot, joulukinkku ja joulumakeiset. Lahjat saa aattona avata juuri silloin, kun itse haluaa. Ei suorittamista, ei stressiä.
Äitisi varmaan teki tän joulun ”oon aina raatanut yksin ja nyt se on loppu” -jouluketjun, ja koko av-mammalauma hurraa hänelle yhteen ääneen.
Meillä oli aika pitkälle samanlaista, ja noita marttyyrimammoja on tälläkin palstalla enemmän kuin tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä tulee mieleen sellainen joulu, kun isä kännissä yrittää heittää joulukinkkua ikkunasta ulos ja minä sisaren kanssa pelastan kinkun ja viedään se vaatekaappiin piiloon.
Ei kovin ihania joulumuistoja ole, sen jälkeen kun perheen perustin, en ole vanhempieni kanssa joulua viettänyt.Olen todella pahoillani, kuulostaa kamalalta, että joku lapsi joutuu tuollaista kokemaan. Minua kuitenkin naurattaa tuo mielikuva äijästä, joka yrittää heittää joulukinkkua ikkunasta, ja mielikuva vaatekaappiin piilotetusta kinkusta. Mikä on mahtanut johtaa siihen, että kinkku noin pistää vihaksi? Vaikka surullisesta asiastahan tuossa on oikeasti kyse.
Isäni istui pöydän päässä joulupöydässä. Hän kuori perunaa ja äitini toi sitä lipeäkalaa kera valkokastikkeen, sitä, mistä isäni tykkäsi. En nyt muista siinä tarkalleenottaen tapahtui, sanoiko äitini isälle jotakin vai olivatko jo valmiiksi riidelleet, mutta yhtäkkiä lensi valkokastike ja lipeäkalaa pitkin pöytää. Isäni kirosi ja äiti itki. Siihen päättyi jouluateria ennenkuin ehti alkaakkaan. Olin jotain 8 vuotias. Paska Joulu se oli.
Olin vähävaraisesta perheestä ja saatiin joskus jostain 50e maksusitoumus kauppaan jouluruokia varten.
Äitini sitten osti koko 50e jotkut lämpökerrastot lahjaksi minulle ja veljelleni. Joulupöydässä ruokana oli vanhoja itääntyneitä keitettyjä perunoita ja punajuuria.
Meillä ei muutenkaan juuri koskaan ollut kunnolla ruokaa, joten odotin tuota jouluruokaa innolla. Karvas pettymys, varsinkin kun olin teini-ikäinen, eikä lämpökerrasto kuulunut pukeutumiseeni.
Muita huonoja joulumuistoja on yksin vietetyt joulut.
Vierailija kirjoitti:
Tämä joulu tuntuu tosi pahalta. Lapset isällään, miehen äiti täällä häärämässä. En pääse omaan keittiööni kun toinen raivopäänä häärää! Ruoat hän on itse laittanut ja tuonut, kun eihän me miehen kanssa viitsitä. Tänä vuonna ei viitsittykään, kun kaikkina aiempina vuosina on sitten ollut tuplat kaikkea. Pöytä on hyvin silli- ja sienipainoitteinen, joista kummastakaan en välitä, ja ainoan toiveeni (tölkkiherneet) sain huolellisesti perustella että sain niitä laittaa tarjolle -omassa keittiössäni. Lahjojakaan ei avattu aattona, kun eihän täällä ketään ollut. Joulupäivänä vasta, kun loput miehen suvusta saapui.
Ensi joulun vietän hotellissa yksin.
Miehen äiti on sinun luonasi ja häärä sinun keittiössä. Ja lapset ovat miehen luona? Miksei anoppikin ole siellä? Ja muut miehen sukulaiset?
Miksi erositte?