Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko muuttanut omistusasunnosta vuokralle? MIksi?
Itseäni iso asuntolaina ahdistaa, ja mietin vuokralle muuttamista ahdistuksen lopettamiseksi. Onko kukaan muu tehnyt niin? Onko siinä mitään järkeä?
Kommentit (400)
Meillä nuorin lapsi täytti just 20 v ja sai opiskelija-asunnon hoassilta. Asui vuoden opiskelijana kotona.
Koronan vuoksi meillä töissä tarjotaan vaikka mitä paketteja ja minäkin sitten mietin vakavasti vuorotteluvapaata.
2 osa-aikaista vakinaistettaisiin vuodeksi.
Tämä alkoi siitä, kun mies puhui töissä joku tarjosi työpaikan vaihtoa päittäin. Vuodeksi sinne ja sieltä vuodeksi tänne ja miestä kiinnostaisi.
Nyt ollaan niin pitkällä, että ollaan vuokraamassa omaa kotia vuodeksi .
Huonekaluja tarjotaan lainaan tutuille, onneksi seinänaapuri ottaa muutaman isomman.
Muutetaan miehen kanssa pieneen kaksioon. Tienataan hyvät rahat omasta asunnosta ja nähdään vähän pienemmän kylän menoa.
Ollaan pomon kanssa sovittu jos kiirettä tulee, voin tulla remmiin aikaisemminkin, miten vaan kaikki voikaan tehdä.
Muutto on kuun lopussa. Kellari on umpitäynnä. Paljon on tekemistä,
Kannattaa esim miettiä maksaako muuttokuorman vai ostetaanko käytetyt huonekalut perillä. Meidän koti halutaan tyhjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ikäni asunut omistus asunnossa mutta en ole ottanut isoa asuntolainaa. Aloittanut halvasta pienestä ja nyt kolme muuttoa takana.
Vierailija kirjoitti:
Laitoin omistusasunnon vuokralle ja muutin itse vuokralle. Omaan asuntoon en saanut asumistukea, vuokra-asuntoon sain.
Miten pääomatulo vaikutti asumistukeen?
Vierailija kirjoitti:
Hgissä esim kaksion vuokra n 1000 eu sillähän lyhentää asuntolainaa. Älytöntä asua vuokralla. Varsinkin sellaisen joka ei saa asumistukea.
Mutta pankki ei vaan myönnä sellaista lainaa minkä tuon asunnon omakseen ostaminen vaatisi. Siksi vuokralle.
Vierailija kirjoitti:
Rakennettiin 15 vuotta sitten 200 neliön talo. Maksoi vähän yli 200.000€ ja nykyisin asumiskulut on keskimäärin noin 400€/kk. Laina on ollut lyhennysvapaalla ja erää on muuteltu sopivaksi kulloisenkin elämäntilanteen mukaan. Laina lyhenee nyt noin tonnilla kuussa ja asuntolainan loppu häämöttää jo ihan parin vuoden päässä.
Juuri eilen katsoin että naapurostassa olisi vuokralle noin 100 neliön rivari ja vuokra olisi "vain" 1200€/kk ja tuleehan tähänkin vielä vesimaksu ja sähkö päälle, eli suunnilleen rahassa sama määrä kuluja kuin meidän omakotitalossa, jossa suurin osa kulusta on kuitenkin sitä kun vierasta pääomaa muutetaan omaksi pääomaksi.
Ja minkälaisen talon saisi rakennutta tänäpäivänä 200 tonnilla? Ehkä tuollaisen 100 neliön talon, jos edes selaista. Tästä nykyisestä saisi ehkä jotain 370 tonnia jos nyt myisi.
Melkoista itsepetosta uskotella itselleen että kannattaa asua vuokralla.
Jep. 15 vuotta kun menee, teillä on 30 vuotta vanha talo jossa ovat kiinni kaikki rahanne ja jota yritätte epätoivoisesti saada kaupaksi kun lapsiakaan ei enää ole kotona ja kunnossapito vie aikaa, rahaa ja vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille ajatustenne ja kokemustenne jakamisesta! :)
Sellainenkin perustelu mulle tuli vielä mieleen, että koska tosiaan olen ainoa tulonsaaja perheessämme ja mulla on kaksi lasta, en voi saada lainaa niin paljon, että voisin muuttaa uuteen tai edes uudehkoon asuntoon, johon ei ole lähivuosina tarvetta tehdä omia tai taloyhtiön remontteja. Ja toisaalta ei ole oikein varaa niihin remontteihinkaan. Vuokra-asuntoja taas on täällä lähellä tarjolla pilvin pimein uusia ja hyväkuntoisia, eivätkä vuokrat ole yhtä suuria kuin nykyinen lainanlyhennykseni + vastike.
ap
Ap Oletko ajatellut asumisoikeusasuntoa ? Siinä maksetaan asunnon hinnasta pieni osa ja sitten vähän halvempaa vastiketta, kuin vastaavan kokoisen vuokra-asunnon vuokra.
Parasta siinä on se, että asumisen ajan kertyy indeksikorotusta, eli luopuessasi asunnosta, saat siitä enemmän kuin itse maksoit. Se on vähän kuin laittaisi rahaa pankkiin. Asunnon voi myös luovuttaa toiselle, esim. omalle aikuiselle lapselle.
Heillä on kyllä sellaiset kriteerit, että hakijalla ei saa olla varaa saman kokoiseen omistusasuntoon.
Niissä asunnoissa ei ole henkilölukuun perustuvaa neliörajoitetta yleensä, eli voit saada isomman asunnon kuin vuokranantajat yleensä antaa, jos tulot riittää.
Tämä ei vastaa ketjun kysymykseen, mutta tuli vain mieleen, että kun olet yh, se voisi tuoda vähän taloudellista turvaa enemmän kuin vuokralla asuminen, josta ei jää itselle mitään, vaikka maksat vuokraa vuosia.
Asoasunnosta on helpompaa luopua kuin omistusasunnosta, ei ole myyntivastuuta itsellä, vaan asomaksun saa takaisin 3 kuukauden kuluessa muutosta. Sitä saa myös rajoitetusti rempata, esim. tapetoida, lasittaa parvekkeen, tms.
Asoasuntoa varten täytyy hakea kaupungilta järjestysnumero. Esim. TA, Asuntosäätiö, YHkodit, Avainasunnot, ym. välittävät näitä. Heillä on myös uusia kohteita.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Myin omakotitalon kun jäin leskeksi. Muutettiin väliaikaisesti vuokralle, mutta väliaikaisuus muuttui pysväksi kun ostin pari sijoitusasuntoa talosta saaduilla rahoilla.
Vanhemmat tekivät samalla tavalla.
Myivät omakotitalon pois, lapsuudenkotini.
Myynti kesti ja kesti, sinä aikana irtaimistoa myytiin ja kierrätettiin.
Mieheni veli kulki silloin pakettiautolla ympäri Suomea ja aina, kun kulki kaupungin ohi, jossa he asuivat, kävi hakemassa heiltä tarpeetonta.
Viimeisessä näytössä koko kellari, autotalli ja yläkerta oli aivan tyhjä.
Samalla hetkellä tuli paikka aukio seniorikotiin. Siellä toiminnanjohtaja halusi nähdä hakijat ja tuli käymään vanhemmilla. Taloon sai muuttaa, jos pystyi pitämään tarpeeksi siistinä ja ei omista omaa asuntoa. Kun vanhemmat myivät talon, heillä ei ollut asuntoa.
Rahoilla he ostivat 2 pientä yksiötä Turusta.
Kummassakin asuu lapsenlapsi yhtiövastikkeen hinnalla.
Asuvat seniorikodissa tyytyväisenä ja ostavat mm siivouspalvelut sieltä. Minä tilaan heille kauppakassin kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsin myös aso-asumisen, runsas kaksi vuotta sitten. Olen erittäin tyytyväinen.
Siihen saakka asuin isossa omistusyhtiössä 17 vuotta. Isoja korjauksia tehtiin sinä aikana, julkisivukunnostus, putkiremontti laajana, viimeisenä vuonna uusittiin katto. Kuluja oli kovasti, silti talo oli 1960-luvun talo, ei tämän hetken tyylinen ja kuntoinen.
Ensin lunastin eron yhteydessä mieheni ulos, sitten itsenäistyivät kaksi nuortani omilleen.
Hiivin yksin 5h+k huoneistossa ja maksoin itseni kipeäksi lainaa ja vastikkeita. Lisäksi minulla on vapaa-ajan asunto josta en halua missään tilanteessa luopua.
Myin asunnon. Maksoin pois mökki- ja autolainan, ostin ason. Nyt ei ole senttiäkään velkaa.
Asun 3h+k huoneistossa 2016 rakennetussa ajan mukaisessa kiinteistössä, kivalla sijainnilla. Käyttövastike 888 euroa/kk. Jos eläkkeelle jäädessä tulee liian tiukkaa, muutan kaksioon mutta asuntoa en enää osta. Mitä kukin hakee ja haluaa. Minulle tämä sopii ja olen tyytyväinen.
Muutin kesän alussa omistusrivarista pois juuri ajatuksena sen rasittavuus, taloyhtiöremontit, joista päättää käytännössä vain pj ja kaikenmaailman talkoot ja naapureiden kyttääminen ja vittuilu.
No, muutin suunnitelmieni mukaan isoon kerrostaloyksiöön ylimpään kerrokseen. Kaikki hyvin siihen asti, että voin pyytää kiinteistövälittäjän paikalle. Hän sanoi ettei voi ottaa listoilleen, koska nenäänsä tuli homeen haju. Itse en ollut sitä selvästi erottanut, joskus tuntui outo tuulahdus. Mulla on huono hajuaisti. Ilmoitin eteenpäin ja myös sen, että asunto myydään.
Taloyhtiössä asiaa on nyt hierottu 5 kk. Vieläkään ei ole mitään tehty. Lapsellisia tutkimuksia ja tuuletuksia vain. Nyt on ihme kyllä pyydetty erästä insinööritoimistoa mukaan. Alunperinkin epäilin rakenteita. Pj vihasi minua ja tunne oli kyllä molemminpuolinen. Minua kiusattiin siis.
Ilmeisesti korjaustoimiin päästään joskus ensi vuiden puolella?
Maksan siis vuokraa sekä toisesta yhtiövastiketta. Asumisterveystarkastajaan otin kesällä yhteyttä. Saattaa olla että käy siellä 1-2 kk kuluessa.
Todellakin, kun joskus pääsen rivarista eroon tämän taistelun jälkeen, asun vuokralla.
Taloyhtiön hallituksen vastuullinen suhtautuminen homeongelmaani oli, että ai jos joku ei ota välittääkseen asuntoa, pitää pyytää lisää välittäjiä paikalle.
Minä en paskaa kierrätä ja olen 30 vuoden omistusasumisen jälkeen selvillä kunkin osapuolen vastuista.
Kiusaaminen on kivaa ilmeisesti.
Kyseessä yli 50-vuotias mieshenkilö, joka on erittäin pikkumainen ja omaa etuaan tavoitteleva. Eräs tuttu sanoikin että hallitukseen menevät ne, joiden siellä ei ainakaan pitäisi olla. Tämä oikein ilmoittautuu vapaaehtoiseksi.
Kyllä pärjään rahallisesti mutta inhottaa se, että tää äijä istuu mun kämpän päällä, etten voi enkä edes halua yrittää myydä sitä homeelta haisevana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin kerran. Asuimme pikkupaikkakunnalla, jossa tulot riitti hyvin omakotitalon lainaan. Kuitenkin 2 vuoden asumisen jälkeen meidän molempien työt oli siirtyneet isommalle paikkakunnalle. Yhden talven jaksoin ajaa 75 km/suunta pimeässä ja lumituiskussa. Etenkin aamuisin oli hankalaa, koska yleensä aura-auto ei ollut käynyt, kun piti jo lähteä yrittämään töihin ja isolle tielle oli matkaa. Erään kerran tielle oli kinostunut peltoaukealla niin paljon lunta, että auto pyörähti ympäri, siis ei katon kautta vaan renkaat tiessä. Ähkin ja puhkin ainakin puoli tuntia lapion kanssa, että sain sen irti penkasta. Se oli viimeinen niitti. Pantiin huhtikuussa talo myyntiin ja kesäkuussa se oli jo myyty.
Vuokralle muutettiin kaupunkiin. Samalla laitettiin säästöön joka kuukausi pesämunaa. Saatiin lopulta asuntolaina ja ostettiin 4 km päästä keskustasta omakotitalo. Emme ole suurituloisia, koska minä olen sosiaalialalla ja mieheni oli ennen kiinteistönhoitaja ja nykyisin huoltopäällikkö. Olen iloinnut kaupungissa katuvaloista ja auratuista teistä.
Vierailija kirjoitti:
Muutin kerran. Asuimme pikkupaikkakunnalla, jossa tulot riitti hyvin omakotitalon lainaan. Kuitenkin 2 vuoden asumisen jälkeen meidän molempien työt oli siirtyneet isommalle paikkakunnalle. Yhden talven jaksoin ajaa 75 km/suunta pimeässä ja lumituiskussa. Etenkin aamuisin oli hankalaa, koska yleensä aura-auto ei ollut käynyt, kun piti jo lähteä yrittämään töihin ja isolle tielle oli matkaa. Erään kerran tielle oli kinostunut peltoaukealla niin paljon lunta, että auto pyörähti ympäri, siis ei katon kautta vaan renkaat tiessä. Ähkin ja puhkin ainakin puoli tuntia lapion kanssa, että sain sen irti penkasta. Se oli viimeinen niitti. Pantiin huhtikuussa talo myyntiin ja kesäkuussa se oli jo myyty.
Vuokralle muutettiin kaupunkiin. Samalla laitettiin säästöön joka kuukausi pesämunaa. Saatiin lopulta asuntolaina ja ostettiin 4 km päästä keskustasta omakotitalo. Emme ole suurituloisia, koska minä olen sosiaalialalla ja mieheni oli ennen kiinteistönhoitaja ja nykyisin huoltopäällikkö. Olen iloinnut kaupungissa katuvaloista ja auratuista teistä.
Hyvä!
Minäkin iloitsen siitä, ettei tarvitse tuskailla enää lumien kanssa. Säästötoimenpiteinä taloyhtiö ei osta lumiaurausta eikä nurmikon leikkaamista. Isot alueet. Aikaisemmin oli talonmiesvuorot ja niihin sisältyi myös lipunnosto liputuspäivinä. Siitä kumma kyllä luovuttiin muutama vuosi sitten. Kerrostaloelämä on helppoa eikä tarvitse ahdistua ilmoista ja siitä, mitä se teettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen. Myin omakotitalon kun jäin leskeksi. Muutettiin väliaikaisesti vuokralle, mutta väliaikaisuus muuttui pysväksi kun ostin pari sijoitusasuntoa talosta saaduilla rahoilla.
Eikös se ole niin, että asumistuessa ei huomioida pääomatuloa? Eläkkeelle jäädessä tuo voisi olla fiksu liike. Saa pääomatuloina elämiseen rahat ja kelalla maksattaa oman vuokran.
🇺🇦🇮🇱
Minä olen myös varsin tyytyväinen eläkkeellä oleva asumisoikeusasuja.
Myin 2 vuotta sitten kaksioni 60-luvun talosta, kun kyllästyin maksamaan tautista vastiketta. Talossa tehty sikahintainen linjasaneeraus ja aikaisempina vuosina mm. julkisivusaneeraus, laaja salaojitus ym. Ja lisää remontteja tulossa koko ajan, mm. sähköjen uusinta. Ostin kivan kompaktin kaksion rakenteilla olevasta aso-talosta. Vastike vain hieman isompi kun mitä maksoin omistusasunnosta. Välirahaa jäi ihan kivasti, mikä on hyvä lisä melko pieneen eläkkeeseeni.
Asuminen aso-asunnossa on huoletonta, kun remontteja ei tarvitse ajatella varsinkin, kun talo on uusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei olisi lemmikkiä niin asuisin mieluusti vuokralla. Koiran kanssa vaan vaikea saada hyvää vuokra-asuntoa.
Minä suunnittelen juuri tätä! Iso ok-talo myynnissä ja tarkoituksensa muuttaa lasten kanssa vuokra-asuntoon kun tämä menee. Syyt myyntiin on mitä tässäkin ketjussa on monia tullut, ahdistaa olla yksin vastuussa sekä lainan hoidosta että ok-talon kunnossapidosta. Väsyttää kun koko ajan jotakin hommaa ois ja joka nurkassa jo jotakin uusimisen tarvetta. Sitä vastoin ei oikein ole rahaa eikä varsinkaan taitoa remppailuun. Ja lopuksi haluan myös sen vapauden tunteen kun ei ole lainaa, ei vastuuta ok-talosta eikä sitoutunut yhteen paikkakuntaan. Toki olen tänne sitoutunut vielä hetken kun lapset tarvii mua mutta silti liikkuvuus on helpompaa, rivarin/kerrostalon voi jättää tyhjilleen helpommin hetkeksi kuin ok-talon.
Uskon että muutos on alkuun ainakin hankala ja vaatii totuttautumista asua ahtaassa asunnossa. Mitä tuohon kalleuteen tulee niin yksin asuvana aikuisena (tarkoitan että ei ole kulujen/huolien jakajaa) vuokra on halpa hinta huolettomuudesta. Ja kuten moneen kertaan todettu, kun ok-talo on maksettu niin sen jälkeen ruvetaan makseleen remontteja että kyllä siihenkin asumismuotoon rahaa saa menemään.
Ap on varmaan tehnyt jo ratkaisunsa kun aloitus oli useamman vuoden vanha mutta jos luet tätä ketjua niin tuuhan kertoon mitä teit ja minkälaiset fiilikset asiasta nyt?
Itse olen myös miettinyt aso asuntoa mutta noita vastikkeita katsellessa ei kyllä paljon kannata. Nykyisessä velattomassa rivarissa vastike ainoastaan 400e ja aviomiehen kanssa maksetaan se puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä pankeissa teillä on lainat? Nordeassa kaikkiin asuntolainoihin saa lyhennysjouston, se varmasti helpottaisi tuota stressiä. En muutenkaan ymmärrä oikein mikä siinä stressaa sen enempää kuin vuokranmaksussakaan? Okt:a en itsekään haluaisi, mutta kerrostaloasunnossa ei ole mitään vastuuta mistään eikä ole pakko tehdä mitään remontteja. Asuntokaupoista on aina jäänyt sen verran voittoa käteen, että se pieni vaiva kannattaa nähdä.
Pankista löytyy joustoa jos heillä on luotto siitä että lainakulut saadaan viimeistään ulosmitattua asunnosta. Mutta sen sijaan vuokrantajilla ei juurikaan ole ymmärrystä siihen että vuokralainen ei pysty tilapäisesti maksamaan vuokraansa. Ja siihen ei muuten paljon tarvita, lomautus kahden viikon varoitusajalla ja hyvälläkin tuurilla menee pari kuukautta että saa kelasta asumistukipäätöksen. Vuokralla asuessa täytyy aina olla muutaman kuukauden puskuri siltä varalta että joutuu vaihtamaan asuntoa, omasta tai vuokraisännän tahdosta.
Meillä kaupunki rakennuttaa säännöllisesti uusia vuokrakerrostaloja, ei tarvitse muuttaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Minä suunnittelen juuri tätä! Iso ok-talo myynnissä ja tarkoituksensa muuttaa lasten kanssa vuokra-asuntoon kun tämä menee. Syyt myyntiin on mitä tässäkin ketjussa on monia tullut, ahdistaa olla yksin vastuussa sekä lainan hoidosta että ok-talon kunnossapidosta. Väsyttää kun koko ajan jotakin hommaa ois ja joka nurkassa jo jotakin uusimisen tarvetta. Sitä vastoin ei oikein ole rahaa eikä varsinkaan taitoa remppailuun. Ja lopuksi haluan myös sen vapauden tunteen kun ei ole lainaa, ei vastuuta ok-talosta eikä sitoutunut yhteen paikkakuntaan. Toki olen tänne sitoutunut vielä hetken kun lapset tarvii mua mutta silti liikkuvuus on helpompaa, rivarin/kerrostalon voi jättää tyhjilleen helpommin hetkeksi kuin ok-talon.
Uskon että muutos on alkuun ainakin hankala ja vaatii totuttautumista asua ahtaassa asunnossa. Mitä tuohon kalleuteen tulee niin yksin asuvana aikuisena (tarkoitan että ei ole kulujen/huolien jakajaa) vuokra on halpa hinta huolettomuudesta. Ja kuten moneen kertaan todettu, kun ok-talo on maksettu niin sen jälkeen ruvetaan makseleen remontteja että kyllä siihenkin asumismuotoon rahaa saa menemään.
Ap on varmaan tehnyt jo ratkaisunsa kun aloitus oli useamman vuoden vanha mutta jos luet tätä ketjua niin tuuhan kertoon mitä teit ja minkälaiset fiilikset asiasta nyt?
Ja myynnissä 5 vuoden vastuu. Jos löytyy hometta voi joutua maksamaan oikeudenkäyntikulut ja palauttamaan kauppasumman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakennettiin 15 vuotta sitten 200 neliön talo. Maksoi vähän yli 200.000€ ja nykyisin asumiskulut on keskimäärin noin 400€/kk. Laina on ollut lyhennysvapaalla ja erää on muuteltu sopivaksi kulloisenkin elämäntilanteen mukaan. Laina lyhenee nyt noin tonnilla kuussa ja asuntolainan loppu häämöttää jo ihan parin vuoden päässä.
Juuri eilen katsoin että naapurostassa olisi vuokralle noin 100 neliön rivari ja vuokra olisi "vain" 1200€/kk ja tuleehan tähänkin vielä vesimaksu ja sähkö päälle, eli suunnilleen rahassa sama määrä kuluja kuin meidän omakotitalossa, jossa suurin osa kulusta on kuitenkin sitä kun vierasta pääomaa muutetaan omaksi pääomaksi.
Ja minkälaisen talon saisi rakennutta tänäpäivänä 200 tonnilla? Ehkä tuollaisen 100 neliön talon, jos edes selaista. Tästä nykyisestä saisi ehkä jotain 370 tonnia jos nyt myisi.
Melkoista itsepetosta uskotella itselleen että kannattaa asua vuokralla.
Jep. 15 vuotta kun menee, teillä on 30 vuotta vanha talo jossa ovat kiinni kaikki rahanne ja jota yritätte epätoivoisesti saada kaupaksi kun lapsiakaan ei enää ole kotona ja kunnossapito vie aikaa, rahaa ja vaivaa.
Siis mitkä rahat? Sehän on jo maksettu ja pari sijoitusasuntoakin on. Mitä sulla on kun olet maksanut vuokraa. Ei mitään
Alue: Aihe vapaa
Asuntosijoittaminen on pitkäjänteistä rahaa. Tai yleensä on, toki on niitä jotka ostaa, remppaa ja myy, mutta se on sitten oma lukunsa. Itselläni on yksi sijoitusasunto (tulevaisuudessa enemmän) sekä omistusasunto ja toivottavasti en ikinä joudu sen valinnan eteen, että pitäisi vuokralle mennä: maksaa toisen lainaa. Toki minulla on nöyryyttä sen verran että ymmärrän että tälläinen tilanne voi tulla elämässä eteen. Mutta ennenpitkää olen velaton ja kulut tippuvat valtavasti ja varsinkin pienehköllä eläkkeellä tämä on tulevaisuudenturva.
Lainaa lyhentäessä maksan toki korkoa ja kuluja, plus yhtiövastikkeet ym remppakulut, mutta vuokralla asuessa en saa niitä rahoja ikinä takaisin, en pennin pyörylää.