Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä on väärin maksaa ..
14.12.2018 |
..suhteutettuna omiin tuloihin. Minä siis tienaan jonkin verran vähemmän. Piti lähteä muutaman päivän matkalle. Mies halusi hyvän hotellin hyvällä sijainnilla. Mulla on ihan järjettömästi kuluja nyt omassa arjessani. Ehdotin et voisko matkan maksaa, niin et kummatkin maksaa saman prosentin suhteessa omiin tuloihin. Tää olis tarkoittanut miehelle ehkä n 70eur enemmän. Ei käynyt, ei. Nyt ei sitten lähdetä koko matkalle , koska mielestäni hänen suhtautumisensa on aikamoinen turnoff. Tässä ollaan kuitenkin ihan vakavissaan seurusteltu ja mietitty sitoutumista. Huomiona, että mies myös haluaa että ajan hänen luokseen vähintään kerran viikkoon, usein enemmän. Eli ajan viikoittain 50-150km hänen kanssa ollakseni. Ja maksan tietysti bensat, jota autoni vie aika lailla. Silti tuo muutaman kympin " myönnytys" mikä mielestäni olis varsin reilua, tekee musta nyt hänen mielestään ihmisen joka mittaa kaikkea rahassa. Olen kyllä tiennyt että hän on pihi, mutta yrittänyt kestää. Tällasissa hetkissä menee vaan maku koko hommasta. Ei hän taida minulle oikea olla, vaikka kuinka rakkautta ja kemiaa löytyisi.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi miksi sinä ajat aina miehen luokse? Onko niin, että jos et, niin mieskään ei tule sinun luoksesi? Silloin on jo jotain vinossa.
Oletko edes sanonut, että et tule tai että mies saa nyt vuorostaan tulla luoksesi?
Pysyykö suhde voimassa ainoastaan siten, että menet miehen luokse?Sitten matkasta. Jos mies on rakastunut, niin hän ihan mielellään tarjoaa sen paremman hotellin sinulle ja maksaa sen erotuksen 70 euroa itse. Jopa enemmänkin, mun mielestä.
Ei ole kappaleista vaan toisen huomioimistasteen ja hemmottelua, jota suhteessa myös tarvitaan. Mun mielestä.Tuli mieleeni kun mies sitten perui matkan kun ei päässyt siihen hotelliin kun halusi, että oliko tosissaan matkan suhteen?
Jos matka peruuntuu 70 euron takia, niin aika pikkumaisuutta. Tai tekosyy, kun tiesi että olet pienissä rahoissa nyt. Mun mielestä. Tulossa on muita vastaavia (ei niin kivoja) juttuja, varaudu siihen ja mieti mikä on suhteenne laatu ja oletteko siinä samalla intensiteetillä.Olen tästä kyllä täysin eri mieltä. Ei kaikki ihmiset halua ostaa kumppanin rakkautta tai levitellä kalliita lahjoja, eikä se millään tavalla poissulje rakastumista. Minusta on pikemminkin kieroutunutta ajatella, että raha on rakkauden edellytys. Etenkin alkuvaiheessa suhdetta on täysin normaalia pitää rahat erillään.
Edelleen olen sitä mieltä, että rakastunut tai muutenkin normaaliälyinen ihminen ei peru kokonaan yhteistä matkaa jonkun 70 euron takia. Jos se ei ole sen ihmisen viimeinen raha tilillä. Näin ei oletetusti ollut, koska mies itse halusi kalliimman hotellin. Hän ei voinnut yksipuolisesti silloin matkan hinnasta päättää, ellei olisi ollut valmis tai edellytyksiä maksaa hiukan enemmän.
Tällä ei ole mitään tekemistä rakkauden ostamiseen tai kalliilla lahjoilla lahjomiseen. Ne ovat asia erikseen ja ihan muun luokan juttuja. Kuin 70 euroa. Mun mielestä.
Tämän kyseinen asia vain nyt haluat kääntää ihan joksikin toiseksi, jostain syystä. Olet varmaan itse aikamoinen nuukapussi ja et ymmärrä rakkaussuhteista mitään.
Tai toisen ihmisen huomioimisesta.
Mikä on sellainen suhde jossa aina sentintarkasti lasketaan, ettei vaan toinen maksa enempää tai vähempää? Kylmä ja laskelmoiva, ei ainakaa rakkaussuhde.
Hyväksikäytön pelko on eri asia kuin järjen- ja tunteenkäyttö.
Nuukuudessakin voi joskus käyttää järkeä, onko minun nyt mitään järkeä laskea rahojani tässä asiassa. Kumpi on tärkeämpää, toisen (ja minun) hyvä mieli vai muutamat kympit tililläni.
Ja yhteinen, mukava vapaa-aika. Vai olla menemättä ja pitää ne kympit itsellä? Pilata oma ja toisen loma. Ja ehkä se suhdekin aikaa myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen talous on kuulemma itsestäänselvä juttu siinä vaiheessa, kun on yhteinen perhe. Joopa joo. Uskoo ken haluaa, jos ei parisuhdevaiheessa edes tän vertaa voi joustaa..
Yhteinentalous ei ole ollut itsestään selvää sen jälkeen kun tasa-arvo alkoi valtaamaan alaa. Yhteistaloutta promoaa ne naiset, jotka edelleen yrittää päästä parempaan elitasoon miesten siivellä.
Jokainen saa järjestää taloutensa niinkuin haluaa. Ongelmiaha ei ole jos molemmat tuo suurinpiirtein saman verran rahaa yhteiseen kassaan. Mielestäni kuitenkin on kohtuutonta jos perheessä on kaksi eri elintasoa. Jokainen voi ihan itse tehdä johtopäätöksensä noissa tilanteissa. Suhdetta on turha jatkaa mikäli on kovin erilaiset ajatukset perhe-elämästä ja sen kustannusten jakamisesta. Miehet tuntuvat nykyisin olevan kovin kärkkäästiloisimassa sen pienempituloisen kukkarolla.
Huomattu ollaan ja teinikin sen meillä jo on huomannut. Totesi juuri, että kun isä tarvitsee jotain, se ostetaan hintoja kyselemättä ja jos äiti tarvitsee jotain, isä ei siihen anna koskaan rahaa. Isänsä oli siinä vähän vaikean näköinen. Mun liksa on 2500 ja isän 7000€/kk. Nytkin tilattiin talvireissu perheen kesken ja matka maksettiin puoliksi, sanoin miehelle että hommaa sinne käyttörahat mukaan, mun rahat meni kaikki siihen omaan osuuteni matkasta.
Miksi olet jäänyt suhteeseen?
En tiedä, nuorena oltiin pa opiskelijoita kummatkin kun tavattiin ja mitä enemmän mies on alkanut vuosikymmenten aikana ansaitsemaan, sitä pihimpi ja itsekkäämpi hänestä on tullut. Kaikki on tapahtunut vähitellen.
Sinä et kuitenkaan viitsinyt opiskella on tehdä samaa määrää työtä kuin mies olettaessasi, että jalkojen levitäminen miehelle takaa saman elitason?
Aika moni nainen nykyään viitsii opiskella ja tehdä saman määrän työtä kuin mies. Olethan huomannut tämän ihan valtakunnantasolla kuohuttavan ongelman, että lapsia ei enää synny... Miksiköhän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
..suhteutettuna omiin tuloihin. Minä siis tienaan jonkin verran vähemmän. Piti lähteä muutaman päivän matkalle. Mies halusi hyvän hotellin hyvällä sijainnilla. Mulla on ihan järjettömästi kuluja nyt omassa arjessani. Ehdotin et voisko matkan maksaa, niin et kummatkin maksaa saman prosentin suhteessa omiin tuloihin. Tää olis tarkoittanut miehelle ehkä n 70eur enemmän. Ei käynyt, ei. Nyt ei sitten lähdetä koko matkalle , koska mielestäni hänen suhtautumisensa on aikamoinen turnoff. Tässä ollaan kuitenkin ihan vakavissaan seurusteltu ja mietitty sitoutumista. Huomiona, että mies myös haluaa että ajan hänen luokseen vähintään kerran viikkoon, usein enemmän. Eli ajan viikoittain 50-150km hänen kanssa ollakseni. Ja maksan tietysti bensat, jota autoni vie aika lailla. Silti tuo muutaman kympin " myönnytys" mikä mielestäni olis varsin reilua, tekee musta nyt hänen mielestään ihmisen joka mittaa kaikkea rahassa. Olen kyllä tiennyt että hän on pihi, mutta yrittänyt kestää. Tällasissa hetkissä menee vaan maku koko hommasta. Ei hän taida minulle oikea olla, vaikka kuinka rakkautta ja kemiaa löytyisi.
Tässä ap:n rakkautta ja ymmärrystä tihkuva aloitus nostettuna.
Aikamoinen mamma se ap onkin, ehdottelee ihan prosenttien tarkkuudella matkan maksua miehellä, vaikka on itse perzeaukinen jo ennen matkaa.
Tuota ihmettelin myös, että ap ajelee vähintään viikottain, usein enemmänkin 50-150 km miehen luokse "koska mies haluaa" - miksi tällainen sadan kilsan heitto matkassa?
Jotenkin tämä juttu lirittää ja kunnolla.
Toi nyt on helppo älytä. Matkaa miehen luo on 25 km, ja ap ajaa sen 1-3 kertaa viikossa. Ajomatkaa tulee 50 km per reissu.
Onko se mies sitten pihi muissakin asioissa kuin rahan sinulle myöntämisessä? Antaako tukea, huomiota, turvaa? Kai se pihiys on sisäsyntyisesti luonteessa, eikä vain yhdessä asiassa (rahassa) ilmenevä taipumus. En luottaisi tuollaiseen mieheen tiukan paikan tullen, missään asiassa. Avulias on avulias myös rahan suhteen, pihi taas ei. Pihi ei ole mielestäni minkään sortin avun tai tuen antamisessa luotettava. Sehän laskee kokoajan että miten itse saa enemmän tilalle kuin mitä antaa. En usko, että tämänkaltainen kaupankäynti tapahtuu vain rahasektorilla. Mut voithan sä siltä kysyä, et miksi se haluaa sun olevan hänestä taloudellisesti riippuvainen? Tai ehkä se ei oikeesti halua vaan lähtee reissuun ja keksii tollasia tekosyitä?
Jossain on sanottu, että pihi ihminen on pihi myös ihmissuhteissa.
Olen samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen talous on kuulemma itsestäänselvä juttu siinä vaiheessa, kun on yhteinen perhe. Joopa joo. Uskoo ken haluaa, jos ei parisuhdevaiheessa edes tän vertaa voi joustaa..
Yhteinentalous ei ole ollut itsestään selvää sen jälkeen kun tasa-arvo alkoi valtaamaan alaa. Yhteistaloutta promoaa ne naiset, jotka edelleen yrittää päästä parempaan elitasoon miesten siivellä.
Jokainen saa järjestää taloutensa niinkuin haluaa. Ongelmiaha ei ole jos molemmat tuo suurinpiirtein saman verran rahaa yhteiseen kassaan. Mielestäni kuitenkin on kohtuutonta jos perheessä on kaksi eri elintasoa. Jokainen voi ihan itse tehdä johtopäätöksensä noissa tilanteissa. Suhdetta on turha jatkaa mikäli on kovin erilaiset ajatukset perhe-elämästä ja sen kustannusten jakamisesta. Miehet tuntuvat nykyisin olevan kovin kärkkäästiloisimassa sen pienempituloisen kukkarolla.
Menojen jakaminen tasan = mies loisii pienempituloisen kukkarolla
Menojen jakaminen tasan = suurempituloinen loisii pienempituloisen kukkarolla
En taida ymmärtää, että miten minä loisin puolisoni kukkarolla jos hän maksaa puolet kuluista. Kuvitellaan, että päiväristeily maksaa 25 e/hlö. Tuon verran siis joudun maksamaan jos päätän yksin sellaiselle lähteä. Kahdelta se maksaa 50 e. Jos hinta jaetaan tasa-arvoisesti puoliksi eli minä maksan 25 e, niin miten ihmeessä loisin puolisoni kukkarolla? Miten minä tuossa tilanteessa hyödyn puolisostani?
Jos sen sijaan puolisoni ehdottaa, että jaetaan tuo 50 e tulojen suhteessa niin, että minä joudun maksamaan 35 e ja hän maksaa vain 15 e, niin silloinhan hänen saamansa hyöty on selvä.
Nyt oli puhe ”yöristelystä”, joka maksaa 50€ per hytti, jos hytti on hieno. Ja sinä haluat ehdottomasti sen hienon hytin. Puolisollesi riittäisi 20€ maksava pienempi hytti, mutta semmoiseen sinä et suostu menemään. Puolisollesi on iso juttu maksaa pelkästä hytistä 25€, kun voisi selvitä kympillä- varsinkin kun sinähän et mihinkään perusbuffaan mene, vaan a la carte -ravintolaan, jossa haluat pullon hyvää punaviiniä puoliksi, kumpikin maksaa tietysti oman osuutensa. Kyllä sinä siinä hyödyt, ja puolisosi elää yli varojensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi miksi sinä ajat aina miehen luokse? Onko niin, että jos et, niin mieskään ei tule sinun luoksesi? Silloin on jo jotain vinossa.
Oletko edes sanonut, että et tule tai että mies saa nyt vuorostaan tulla luoksesi?
Pysyykö suhde voimassa ainoastaan siten, että menet miehen luokse?Sitten matkasta. Jos mies on rakastunut, niin hän ihan mielellään tarjoaa sen paremman hotellin sinulle ja maksaa sen erotuksen 70 euroa itse. Jopa enemmänkin, mun mielestä.
Ei ole kappaleista vaan toisen huomioimistasteen ja hemmottelua, jota suhteessa myös tarvitaan. Mun mielestä.Tuli mieleeni kun mies sitten perui matkan kun ei päässyt siihen hotelliin kun halusi, että oliko tosissaan matkan suhteen?
Jos matka peruuntuu 70 euron takia, niin aika pikkumaisuutta. Tai tekosyy, kun tiesi että olet pienissä rahoissa nyt. Mun mielestä. Tulossa on muita vastaavia (ei niin kivoja) juttuja, varaudu siihen ja mieti mikä on suhteenne laatu ja oletteko siinä samalla intensiteetillä.Olen tästä kyllä täysin eri mieltä. Ei kaikki ihmiset halua ostaa kumppanin rakkautta tai levitellä kalliita lahjoja, eikä se millään tavalla poissulje rakastumista. Minusta on pikemminkin kieroutunutta ajatella, että raha on rakkauden edellytys. Etenkin alkuvaiheessa suhdetta on täysin normaalia pitää rahat erillään.
Edelleen olen sitä mieltä, että rakastunut tai muutenkin normaaliälyinen ihminen ei peru kokonaan yhteistä matkaa jonkun 70 euron takia. Jos se ei ole sen ihmisen viimeinen raha tilillä. Näin ei oletetusti ollut, koska mies itse halusi kalliimman hotellin. Hän ei voinnut yksipuolisesti silloin matkan hinnasta päättää, ellei olisi ollut valmis tai edellytyksiä maksaa hiukan enemmän.
Tällä ei ole mitään tekemistä rakkauden ostamiseen tai kalliilla lahjoilla lahjomiseen. Ne ovat asia erikseen ja ihan muun luokan juttuja. Kuin 70 euroa. Mun mielestä.
Tämän kyseinen asia vain nyt haluat kääntää ihan joksikin toiseksi, jostain syystä. Olet varmaan itse aikamoinen nuukapussi ja et ymmärrä rakkaussuhteista mitään.
Tai toisen ihmisen huomioimisesta.
Mikä on sellainen suhde jossa aina sentintarkasti lasketaan, ettei vaan toinen maksa enempää tai vähempää? Kylmä ja laskelmoiva, ei ainakaa rakkaussuhde.Hyväksikäytön pelko on eri asia kuin järjen- ja tunteenkäyttö.
Nuukuudessakin voi joskus käyttää järkeä, onko minun nyt mitään järkeä laskea rahojani tässä asiassa. Kumpi on tärkeämpää, toisen (ja minun) hyvä mieli vai muutamat kympit tililläni.
Ja yhteinen, mukava vapaa-aika. Vai olla menemättä ja pitää ne kympit itsellä? Pilata oma ja toisen loma. Ja ehkä se suhdekin aikaa myöten.
Mutta miksi tämä tuntuu koskevan vain toista osapuolta suhteesta? Mies ei saisi välittää rahasta, laskea pennejä tai pelätä tulemasta hyväksikäytetyksi, mutta ap saa? Minusta haluttomuus maksaa edes omia kuluja osoittaa vielä suurempaa ahneutta kuin haluttomuus maksaa toisen kuluja. Silti jostain syystä tämä jälkimmäinen esitetään itsekkäänä ja hirviömäisenä käytöksenä, kun taas ap saa pelkkää pään silittelyä osakseen.
Lapselliset henkilöhyökkäyksesi jätän kyllä huomiotta. Sellaisiin turvaudutaan vain, kun on jo itsekin huomattu omien argumenttien heikkous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen talous on kuulemma itsestäänselvä juttu siinä vaiheessa, kun on yhteinen perhe. Joopa joo. Uskoo ken haluaa, jos ei parisuhdevaiheessa edes tän vertaa voi joustaa..
Yhteinentalous ei ole ollut itsestään selvää sen jälkeen kun tasa-arvo alkoi valtaamaan alaa. Yhteistaloutta promoaa ne naiset, jotka edelleen yrittää päästä parempaan elitasoon miesten siivellä.
Jokainen saa järjestää taloutensa niinkuin haluaa. Ongelmiaha ei ole jos molemmat tuo suurinpiirtein saman verran rahaa yhteiseen kassaan. Mielestäni kuitenkin on kohtuutonta jos perheessä on kaksi eri elintasoa. Jokainen voi ihan itse tehdä johtopäätöksensä noissa tilanteissa. Suhdetta on turha jatkaa mikäli on kovin erilaiset ajatukset perhe-elämästä ja sen kustannusten jakamisesta. Miehet tuntuvat nykyisin olevan kovin kärkkäästiloisimassa sen pienempituloisen kukkarolla.
Menojen jakaminen tasan = mies loisii pienempituloisen kukkarolla
Menojen jakaminen tasan = suurempituloinen loisii pienempituloisen kukkarolla
En taida ymmärtää, että miten minä loisin puolisoni kukkarolla jos hän maksaa puolet kuluista. Kuvitellaan, että päiväristeily maksaa 25 e/hlö. Tuon verran siis joudun maksamaan jos päätän yksin sellaiselle lähteä. Kahdelta se maksaa 50 e. Jos hinta jaetaan tasa-arvoisesti puoliksi eli minä maksan 25 e, niin miten ihmeessä loisin puolisoni kukkarolla? Miten minä tuossa tilanteessa hyödyn puolisostani?
Jos sen sijaan puolisoni ehdottaa, että jaetaan tuo 50 e tulojen suhteessa niin, että minä joudun maksamaan 35 e ja hän maksaa vain 15 e, niin silloinhan hänen saamansa hyöty on selvä.
Nyt oli puhe ”yöristelystä”, joka maksaa 50€ per hytti, jos hytti on hieno. Ja sinä haluat ehdottomasti sen hienon hytin. Puolisollesi riittäisi 20€ maksava pienempi hytti, mutta semmoiseen sinä et suostu menemään. Puolisollesi on iso juttu maksaa pelkästä hytistä 25€, kun voisi selvitä kympillä- varsinkin kun sinähän et mihinkään perusbuffaan mene, vaan a la carte -ravintolaan, jossa haluat pullon hyvää punaviiniä puoliksi, kumpikin maksaa tietysti oman osuutensa. Kyllä sinä siinä hyödyt, ja puolisosi elää yli varojensa.
Olen eri, mutta ei se mies tuossa minustakaan mitään hyödy. Hän saa 25 euron edestä risteilyä ihan kuten vaimokin. Toisella on siihen varaa, toisella ei, mutta ei se ole mitään hyötymistä jos ei maksa kaikesta ylihintaa vain siksi että toinen tienaa vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Sitten tietenkin jos sopimuksessa lukee, että nainen on ns. maksullinen, niin mies voi maksaa osan naisen vuokrasta.
ʒinkkumieʒ
Ja kiitän luojaa, että olen aikanani tällaisilta "zinkkumiehiltä" välttynyt. t. 135
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies toimi oikein matkatilanteessa, mutta väärin bensatilanteessa. Bensoissa kulut pitää olla 50/50, samoin kuten se olisi ollut hotellinkin kanssa. Moderneissa parisuhteissa, missä naisilla on omat tulot PITÄÄ olla omat rahat tasapainon sekä tasa-arvon takia. Miesten eikä naisten tule alistua!
Vierailija kirjoitti:
Mies toimi oikein matkatilanteessa, mutta väärin bensatilanteessa. Bensoissa kulut pitää olla 50/50, samoin kuten se olisi ollut hotellinkin kanssa. Moderneissa parisuhteissa, missä naisilla on omat tulot PITÄÄ olla omat rahat tasapainon sekä tasa-arvon takia. Miesten eikä naisten tule alistua!
Mistäs tiedät, jos mies ostaa kaikki ruuat, herkut, viinit yms Nainen saattaa mysös lotrata miehen luona veden kanssa niin paljon, että miehen vesilasku nelinkertaistuu ja sähkölasku kasvaa huimasti. Eikä nainen tarjoudu korvaamaan mitään, vaan mies maksaa kaiken.
Näitä on joskus ollut palstalla, kun nainen valittaa miten kallikiksi miehen vierailut tulevat. Mistä sitä tietää jos on toisin päin? Huvittavaa on ajatella tällöin, että vieraileva ystävä alkaisi kaiken yllpidon lisäksi pyytää bensarahaa. Voisi siinä. Toisella olla kestämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyn nyt näin. Kumpi on tärkeämpää, olla onnellinen ja ja viettää mukavaa ja parisuhdetta vahvistavaa aikaa yhdessä ja olla laskematta niitä rahoja joka asiassa.
Ajatella, että joskus maksaa toinen ja joskus toinen enemmän. Ja jos itsellä asiat niin, että ei tarvitse senttejä venytellä ja toisella tiukempaa, niin miksi sitten niin nokon nuukaa vaikka kustantannan jonkun jutun rakastamani ihmisen puolesta.
Vai se on kaikkein tärkeintä, että hinnalla millä hyvänsä (jopa onnellisuuden ja parisuhteen) pidän huolen, etten maksa koskaan ja ikinä mistään isompaa osuutta, olkoon se vaikka niin, että joku asia jää silloin kokematta ja näkemättä. Ja rakastamani (vai rakastatko sittenkin rahojani) ihminen kävelee ulos ovesta.
Kannattaa suosiolla viheltää peli poikki, jos on vähänkin haaveissa joskus asua yhdessä kumppanin kanssa, saati että lapsia hankkisi. Tuollaisen miehen kanssa joutuu elämään köyhyydessä ja elättämään ne yhteiset lapsetkin hoitovapaalla pienistä tuloistaan. Tuollaiselta mieheltä ei riitä ymmärrystä siihen, että kasvavalle lapselle pitää ostaa vaatteita joka vuosi, saati useammin. Tuollaiselta mieheltä ei tipu rahaa, jos lapsen hampaat on vinksin vonksin eikä kunnallinen puoli suostu silti maksamaan oikomishoitoa.
Ihan turha haaskata aikaa tuollaiseen mieheen, jonka kanssa ei yhteistä tulevaisuutta kuitenkaan ole tulossa. Parempi että tuollainen sairaan pihi mies löytää itselleen samanhenkisen kumppanin. Kädet ristissä silti toivon, etteivät erehdy lapsia hankkimaan, kun eivät kuitenkaan ole valmiita pitämään heistä huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Osaan kyllä hoitaa oman talouteni enkä ole erityisen huonoa palkkaa nauttiva nainen. Juuri nyt vaan on kertynyt maksettavia asioita paljon. Juuri sen takia olisin voinut valita halvemman hotellin, että rahaa olisi jäänyt tehdäkin jotain. Kyse on ainakin yhtä paljon kuin rahasta, myös miehen asenteesta.
Siitä, ettei tuon vertaa halua tulla toista vastaan. Hän on edelleen sitä mieltä, että kyse ei ollut noista kympeistä vaan siitä että minä aloin asiasta vänkäämään. En ymmärrä, en.
Ja kuka nyt kirjoittikin tuon kehoituksen lopettaa ajaminen miehen luo. Joo, olenkin jo siihen täysin kypsä.
Eli päätät lopettaa suhteen, koska loisiminen ei sittenkään tuottanut tulosta haluamallasi tuloksella? Ja että olet pettynyt, koska miehen mukanaan tuoma korkeampi elintaso jäikin sinulta nyt saamatta?
Se ärsytti varmasti eniten, että olit ehtinyt jo kehua joka ikiseen paikkaan reissuanne ja nyt koko homma menikin mönkään, kun mies ei suostunut enää maksamaan sinun menojasi. Kaikki ne ihanat lomakuvat jäivät ottamatta ja putositkin ryminällä omaan kuoppaasi, kun mies ei loppujen lopuksi ollutkaan sinun ihanuudesta niin vakuuttunut. Voi voi, on se raskasta.
No nyt kostat miehelle asian, eli isket häntäkin rikkaamman miehen ja rilluttelet hänen rahoillaan ihan sumeilematta! Onneksi ihmisten verotiedot ovat nähtävillä, niin voit valkata sen uuden rakkaan ja lomien mahdollistajan.
Ps. Nyt kaikki näyttelijäntaidot esiin!
Jumalauta, nyt lähti lompakkolasselta taas mopo käsistä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi miksi sinä ajat aina miehen luokse? Onko niin, että jos et, niin mieskään ei tule sinun luoksesi? Silloin on jo jotain vinossa.
Oletko edes sanonut, että et tule tai että mies saa nyt vuorostaan tulla luoksesi?
Pysyykö suhde voimassa ainoastaan siten, että menet miehen luokse?Sitten matkasta. Jos mies on rakastunut, niin hän ihan mielellään tarjoaa sen paremman hotellin sinulle ja maksaa sen erotuksen 70 euroa itse. Jopa enemmänkin, mun mielestä.
Ei ole kappaleista vaan toisen huomioimistasteen ja hemmottelua, jota suhteessa myös tarvitaan. Mun mielestä.Tuli mieleeni kun mies sitten perui matkan kun ei päässyt siihen hotelliin kun halusi, että oliko tosissaan matkan suhteen?
Jos matka peruuntuu 70 euron takia, niin aika pikkumaisuutta. Tai tekosyy, kun tiesi että olet pienissä rahoissa nyt. Mun mielestä. Tulossa on muita vastaavia (ei niin kivoja) juttuja, varaudu siihen ja mieti mikä on suhteenne laatu ja oletteko siinä samalla intensiteetillä.Olen tästä kyllä täysin eri mieltä. Ei kaikki ihmiset halua ostaa kumppanin rakkautta tai levitellä kalliita lahjoja, eikä se millään tavalla poissulje rakastumista. Minusta on pikemminkin kieroutunutta ajatella, että raha on rakkauden edellytys. Etenkin alkuvaiheessa suhdetta on täysin normaalia pitää rahat erillään.
Edelleen olen sitä mieltä, että rakastunut tai muutenkin normaaliälyinen ihminen ei peru kokonaan yhteistä matkaa jonkun 70 euron takia. Jos se ei ole sen ihmisen viimeinen raha tilillä. Näin ei oletetusti ollut, koska mies itse halusi kalliimman hotellin. Hän ei voinnut yksipuolisesti silloin matkan hinnasta päättää, ellei olisi ollut valmis tai edellytyksiä maksaa hiukan enemmän.
Tällä ei ole mitään tekemistä rakkauden ostamiseen tai kalliilla lahjoilla lahjomiseen. Ne ovat asia erikseen ja ihan muun luokan juttuja. Kuin 70 euroa. Mun mielestä.
Tämän kyseinen asia vain nyt haluat kääntää ihan joksikin toiseksi, jostain syystä. Olet varmaan itse aikamoinen nuukapussi ja et ymmärrä rakkaussuhteista mitään.
Tai toisen ihmisen huomioimisesta.
Mikä on sellainen suhde jossa aina sentintarkasti lasketaan, ettei vaan toinen maksa enempää tai vähempää? Kylmä ja laskelmoiva, ei ainakaa rakkaussuhde.Hyväksikäytön pelko on eri asia kuin järjen- ja tunteenkäyttö.
Nuukuudessakin voi joskus käyttää järkeä, onko minun nyt mitään järkeä laskea rahojani tässä asiassa. Kumpi on tärkeämpää, toisen (ja minun) hyvä mieli vai muutamat kympit tililläni.
Ja yhteinen, mukava vapaa-aika. Vai olla menemättä ja pitää ne kympit itsellä? Pilata oma ja toisen loma. Ja ehkä se suhdekin aikaa myöten.Mutta miksi tämä tuntuu koskevan vain toista osapuolta suhteesta? Mies ei saisi välittää rahasta, laskea pennejä tai pelätä tulemasta hyväksikäytetyksi, mutta ap saa? Minusta haluttomuus maksaa edes omia kuluja osoittaa vielä suurempaa ahneutta kuin haluttomuus maksaa toisen kuluja. Silti jostain syystä tämä jälkimmäinen esitetään itsekkäänä ja hirviömäisenä käytöksenä, kun taas ap saa pelkkää pään silittelyä osakseen.
Lapselliset henkilöhyökkäyksesi jätän kyllä huomiotta. Sellaisiin turvaudutaan vain, kun on jo itsekin huomattu omien argumenttien heikkous.
Yleensä ihminen haluaa viettää aikaa sen seurustelukumppanin kanssa ja haluaa että se yhdessä vietetty aika on mukavaa. Kun aloin seurustella mieheni kanssa hän oli töissä ja minä opiskelija. Hän tuli aina viikonlopuksi luokseni ja toi kaikenlaisia tuliaisia kukkia, suklaa, viiniä yms sekä oli kokoajan viemässä ulos syömään ,tanssimaan, teatteriin, elokuviin jne ja halusi maksaa kaiken. Mielestäni tämä oli vaivaannuttavaa koska itselläni oli huomattavan niukasti rahaa käytössä. Ehdotinkin miehelle, ettei tuo noita ekstra juttuja vaan jos haluaa jotain tuoda ,tuo ruoka-aineita ja sitten yhdessä valmistetaan ruuat. Enkä myöskään halua koko ajan viihteelle vaan ihan se yhdessäolo riittää. Näin tehtiinkin, vaikka kyllähän se tietty tavallaan mukavalta tuntui että toinen haluaa panostaa täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi miksi sinä ajat aina miehen luokse? Onko niin, että jos et, niin mieskään ei tule sinun luoksesi? Silloin on jo jotain vinossa.
Oletko edes sanonut, että et tule tai että mies saa nyt vuorostaan tulla luoksesi?
Pysyykö suhde voimassa ainoastaan siten, että menet miehen luokse?Sitten matkasta. Jos mies on rakastunut, niin hän ihan mielellään tarjoaa sen paremman hotellin sinulle ja maksaa sen erotuksen 70 euroa itse. Jopa enemmänkin, mun mielestä.
Ei ole kappaleista vaan toisen huomioimistasteen ja hemmottelua, jota suhteessa myös tarvitaan. Mun mielestä.Tuli mieleeni kun mies sitten perui matkan kun ei päässyt siihen hotelliin kun halusi, että oliko tosissaan matkan suhteen?
Jos matka peruuntuu 70 euron takia, niin aika pikkumaisuutta. Tai tekosyy, kun tiesi että olet pienissä rahoissa nyt. Mun mielestä. Tulossa on muita vastaavia (ei niin kivoja) juttuja, varaudu siihen ja mieti mikä on suhteenne laatu ja oletteko siinä samalla intensiteetillä.Olen tästä kyllä täysin eri mieltä. Ei kaikki ihmiset halua ostaa kumppanin rakkautta tai levitellä kalliita lahjoja, eikä se millään tavalla poissulje rakastumista. Minusta on pikemminkin kieroutunutta ajatella, että raha on rakkauden edellytys. Etenkin alkuvaiheessa suhdetta on täysin normaalia pitää rahat erillään.
Edelleen olen sitä mieltä, että rakastunut tai muutenkin normaaliälyinen ihminen ei peru kokonaan yhteistä matkaa jonkun 70 euron takia. Jos se ei ole sen ihmisen viimeinen raha tilillä. Näin ei oletetusti ollut, koska mies itse halusi kalliimman hotellin. Hän ei voinnut yksipuolisesti silloin matkan hinnasta päättää, ellei olisi ollut valmis tai edellytyksiä maksaa hiukan enemmän.
Tällä ei ole mitään tekemistä rakkauden ostamiseen tai kalliilla lahjoilla lahjomiseen. Ne ovat asia erikseen ja ihan muun luokan juttuja. Kuin 70 euroa. Mun mielestä.
Tämän kyseinen asia vain nyt haluat kääntää ihan joksikin toiseksi, jostain syystä. Olet varmaan itse aikamoinen nuukapussi ja et ymmärrä rakkaussuhteista mitään.
Tai toisen ihmisen huomioimisesta.
Mikä on sellainen suhde jossa aina sentintarkasti lasketaan, ettei vaan toinen maksa enempää tai vähempää? Kylmä ja laskelmoiva, ei ainakaa rakkaussuhde.Hyväksikäytön pelko on eri asia kuin järjen- ja tunteenkäyttö.
Nuukuudessakin voi joskus käyttää järkeä, onko minun nyt mitään järkeä laskea rahojani tässä asiassa. Kumpi on tärkeämpää, toisen (ja minun) hyvä mieli vai muutamat kympit tililläni.
Ja yhteinen, mukava vapaa-aika. Vai olla menemättä ja pitää ne kympit itsellä? Pilata oma ja toisen loma. Ja ehkä se suhdekin aikaa myöten.Mutta miksi tämä tuntuu koskevan vain toista osapuolta suhteesta? Mies ei saisi välittää rahasta, laskea pennejä tai pelätä tulemasta hyväksikäytetyksi, mutta ap saa? Minusta haluttomuus maksaa edes omia kuluja osoittaa vielä suurempaa ahneutta kuin haluttomuus maksaa toisen kuluja. Silti jostain syystä tämä jälkimmäinen esitetään itsekkäänä ja hirviömäisenä käytöksenä, kun taas ap saa pelkkää pään silittelyä osakseen.
Lapselliset henkilöhyökkäyksesi jätän kyllä huomiotta. Sellaisiin turvaudutaan vain, kun on jo itsekin huomattu omien argumenttien heikkous.
Minä kyllä ymmärsin niin, että aloittaja olisi maksanut tulojen suhteessa omat kulunsa. Ei ollut siis ilmaiseksi mukaan lähtemässä. Mutta kun mies oli halunnut kalliimman matkan, niin ei ollut varaa maksaa puoliksi. Joten tuntui tyhmältä miehen liike perua koko matka. Mutta tapansa kullakin.
En missään sanonut, että aina MIEHEN pitäisi olla se enemmän maksama osapuoli. Joskus kun minulla rahat tiukassa, maksaa mies enemmän. Sitten kun itsellä on enemmän varaa niin ihan mielelläni tasaan kuluja ja maksan isomman osuuden. Mielestäni tarkoitin järjenkäytöllä uuri tuota, että mitä järkeä perua koko matka 70 euron takia? Eli maksetaan mitä maksetaan TILANTEEN MUKAAN.
Se 70 euro puuttui tässä nyt NAISELTA, mutta toisella kertaa NAINEN maksaa puuttuvan osuuden kun MIES on huonommalla tuloilla. Saattaa olla hyvinkin myös aloittajan tapauksessa?
Tai muussa menossa huomioi sen miehelle nyt niin ARVOKKAAN osuuden.
Noin esimerkiksi. Mutta usein vain on niin, että MINUN mieheni ihan itse maksaa isomman osuuden tai kaikki, eikä edes huoli, vaikka tarjoan rahaa. Hän kuittaa, että ihan mielelläni maksan, osta itsellesi jotain kivaa omilla rahoillani tms.
Muuten maksamme puoliksi asumisen ja arkikulut. Mutta silloinkin usein mies esimerkiksi viikonloppuna maksaa kauppalaskun, kun haluaa herkutella jollain kalliimmalla. Tai osta Alkosta kalliimpaa viiniä, miehen toivomuksesta tms.
Mutta minulla on ilmeisesti ollut onni tavata sellainen mies joka ei niin kamalasti piittaa rahasta, vaan enemmän muista asioista parisuhteessa.
Tasa-arvo ja hyvä ihmissuhde on paljon, paljon muutakin kuin ainoastaan rahat, sekin omalla sektorilla toki.
Toivon sydämestäni, että joskus sen tajuat. Silloin ymmärrät mitä *argumentoin*. ☺
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
..suhteutettuna omiin tuloihin. Minä siis tienaan jonkin verran vähemmän. Piti lähteä muutaman päivän matkalle. Mies halusi hyvän hotellin hyvällä sijainnilla. Mulla on ihan järjettömästi kuluja nyt omassa arjessani. Ehdotin et voisko matkan maksaa, niin et kummatkin maksaa saman prosentin suhteessa omiin tuloihin. Tää olis tarkoittanut miehelle ehkä n 70eur enemmän. Ei käynyt, ei. Nyt ei sitten lähdetä koko matkalle , koska mielestäni hänen suhtautumisensa on aikamoinen turnoff. Tässä ollaan kuitenkin ihan vakavissaan seurusteltu ja mietitty sitoutumista. Huomiona, että mies myös haluaa että ajan hänen luokseen vähintään kerran viikkoon, usein enemmän. Eli ajan viikoittain 50-150km hänen kanssa ollakseni. Ja maksan tietysti bensat, jota autoni vie aika lailla. Silti tuo muutaman kympin " myönnytys" mikä mielestäni olis varsin reilua, tekee musta nyt hänen mielestään ihmisen joka mittaa kaikkea rahassa. Olen kyllä tiennyt että hän on pihi, mutta yrittänyt kestää. Tällasissa hetkissä menee vaan maku koko hommasta. Ei hän taida minulle oikea olla, vaikka kuinka rakkautta ja kemiaa löytyisi.
Tässä ap:n rakkautta ja ymmärrystä tihkuva aloitus nostettuna.
Aikamoinen mamma se ap onkin, ehdottelee ihan prosenttien tarkkuudella matkan maksua miehellä, vaikka on itse perzeaukinen jo ennen matkaa.
Tuota ihmettelin myös, että ap ajelee vähintään viikottain, usein enemmänkin 50-150 km miehen luokse "koska mies haluaa" - miksi tällainen sadan kilsan heitto matkassa?
Jotenkin tämä juttu lirittää ja kunnolla.
1-3 x 25 km x 2, jos äijä asuu 25 km:n päässä ja käyntejä tulee viikossa yhdestä kolmeen. Onpa taas sellaista korkeamman tason matikkaa että ei palstalasse voi mitenkään ymmärtää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen talous on kuulemma itsestäänselvä juttu siinä vaiheessa, kun on yhteinen perhe. Joopa joo. Uskoo ken haluaa, jos ei parisuhdevaiheessa edes tän vertaa voi joustaa..
Yhteinentalous ei ole ollut itsestään selvää sen jälkeen kun tasa-arvo alkoi valtaamaan alaa. Yhteistaloutta promoaa ne naiset, jotka edelleen yrittää päästä parempaan elitasoon miesten siivellä.
Jokainen saa järjestää taloutensa niinkuin haluaa. Ongelmiaha ei ole jos molemmat tuo suurinpiirtein saman verran rahaa yhteiseen kassaan. Mielestäni kuitenkin on kohtuutonta jos perheessä on kaksi eri elintasoa. Jokainen voi ihan itse tehdä johtopäätöksensä noissa tilanteissa. Suhdetta on turha jatkaa mikäli on kovin erilaiset ajatukset perhe-elämästä ja sen kustannusten jakamisesta. Miehet tuntuvat nykyisin olevan kovin kärkkäästiloisimassa sen pienempituloisen kukkarolla.
Menojen jakaminen tasan = mies loisii pienempituloisen kukkarolla
Menojen jakaminen tasan = suurempituloinen loisii pienempituloisen kukkarolla
En taida ymmärtää, että miten minä loisin puolisoni kukkarolla jos hän maksaa puolet kuluista. Kuvitellaan, että päiväristeily maksaa 25 e/hlö. Tuon verran siis joudun maksamaan jos päätän yksin sellaiselle lähteä. Kahdelta se maksaa 50 e. Jos hinta jaetaan tasa-arvoisesti puoliksi eli minä maksan 25 e, niin miten ihmeessä loisin puolisoni kukkarolla? Miten minä tuossa tilanteessa hyödyn puolisostani?
Jos sen sijaan puolisoni ehdottaa, että jaetaan tuo 50 e tulojen suhteessa niin, että minä joudun maksamaan 35 e ja hän maksaa vain 15 e, niin silloinhan hänen saamansa hyöty on selvä.
Nyt oli puhe ”yöristelystä”, joka maksaa 50€ per hytti, jos hytti on hieno. Ja sinä haluat ehdottomasti sen hienon hytin. Puolisollesi riittäisi 20€ maksava pienempi hytti, mutta semmoiseen sinä et suostu menemään. Puolisollesi on iso juttu maksaa pelkästä hytistä 25€, kun voisi selvitä kympillä- varsinkin kun sinähän et mihinkään perusbuffaan mene, vaan a la carte -ravintolaan, jossa haluat pullon hyvää punaviiniä puoliksi, kumpikin maksaa tietysti oman osuutensa. Kyllä sinä siinä hyödyt, ja puolisosi elää yli varojensa.
Olen eri, mutta ei se mies tuossa minustakaan mitään hyödy. Hän saa 25 euron edestä risteilyä ihan kuten vaimokin. Toisella on siihen varaa, toisella ei, mutta ei se ole mitään hyötymistä jos ei maksa kaikesta ylihintaa vain siksi että toinen tienaa vähemmän.
Tässä tapauksessa miehen kannattaa mennä yksin risteilylle ja maksaa koko se 50 euroa yksin hytistä. Huomaatko, tuli kalliimmaksi kuin biffata se kumppani mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos susta ei ole maksamaan vaivaista seittemääkymppiä miehelle takaisin, niin mies taatusti miettii, että minkälainen suhde tulee olemaan jatkossa. Paljonko vaadit miehen rahoja jo vuoden tai kolmen päästä?
Jos olet valmis pilaamaan suhteen, ettei mies anna sulle rahaa, niin melkoinen golddiggeri lienee kyseessä.
ʒinkkumieʒ
Kukaan ei pyytänut mieheltä rahaa. Mies itse halusi kalliimpaan hotelliin kuin kumppanilla oli varaa. Miehellä oli monta vaihtoehtoa. 1. Maksaa itse halvan ja kalliin hotelin hinnan erotus ja viettää kiva loma kumppanin kanssa. 2. Tyytyä vaatimattomampaan hotelliin ja viettää kiva loma kumppanin kanssa. 3. Mennä yksin ja maksaa kalliimpi hinta yhdenhengen huoneesta tai etsiä joku muu jakamaan 2 hh kulut. 4.Perua koko juttu. Hyvä vaan että paljasti todellisen luontossa jo tässä vaiheessa.
En taida ymmärtää, että miten minä loisin puolisoni kukkarolla jos hän maksaa puolet kuluista. Kuvitellaan, että päiväristeily maksaa 25 e/hlö. Tuon verran siis joudun maksamaan jos päätän yksin sellaiselle lähteä. Kahdelta se maksaa 50 e. Jos hinta jaetaan tasa-arvoisesti puoliksi eli minä maksan 25 e, niin miten ihmeessä loisin puolisoni kukkarolla? Miten minä tuossa tilanteessa hyödyn puolisostani?
Jos sen sijaan puolisoni ehdottaa, että jaetaan tuo 50 e tulojen suhteessa niin, että minä joudun maksamaan 35 e ja hän maksaa vain 15 e, niin silloinhan hänen saamansa hyöty on selvä.