Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä on väärin maksaa ..
14.12.2018 |
..suhteutettuna omiin tuloihin. Minä siis tienaan jonkin verran vähemmän. Piti lähteä muutaman päivän matkalle. Mies halusi hyvän hotellin hyvällä sijainnilla. Mulla on ihan järjettömästi kuluja nyt omassa arjessani. Ehdotin et voisko matkan maksaa, niin et kummatkin maksaa saman prosentin suhteessa omiin tuloihin. Tää olis tarkoittanut miehelle ehkä n 70eur enemmän. Ei käynyt, ei. Nyt ei sitten lähdetä koko matkalle , koska mielestäni hänen suhtautumisensa on aikamoinen turnoff. Tässä ollaan kuitenkin ihan vakavissaan seurusteltu ja mietitty sitoutumista. Huomiona, että mies myös haluaa että ajan hänen luokseen vähintään kerran viikkoon, usein enemmän. Eli ajan viikoittain 50-150km hänen kanssa ollakseni. Ja maksan tietysti bensat, jota autoni vie aika lailla. Silti tuo muutaman kympin " myönnytys" mikä mielestäni olis varsin reilua, tekee musta nyt hänen mielestään ihmisen joka mittaa kaikkea rahassa. Olen kyllä tiennyt että hän on pihi, mutta yrittänyt kestää. Tällasissa hetkissä menee vaan maku koko hommasta. Ei hän taida minulle oikea olla, vaikka kuinka rakkautta ja kemiaa löytyisi.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on halunnut maksaa reissut koska itse vielä opiskelen. Mies on hoitanut matkat (itse tätä ehdottanut) ja minulla on ollut omat käyttörahat. Suosittelisin kyllä miettimään tulevaisuutta miehen kanssa jos kynnyskysymyksenä on muutama kymppi!
Mies ei halua muutaman kympin takia lähteä matkalle. Ap ei halua muutaman kympin takia jatkaa koko suhdetta. Kumpikohan tässä on enemmän rahan perään?
Matka oli ap:lle vain piste iin päälle. Miehen saituus on kuulemma tullut ilmi jo aiemmin monin tavoin.
En minäkään jaksaisi kumppania, joka koko ajan vahtii ettei vain vahingossakaan käytä toista enemmän rahaa, aikaa, vaivaa tai tunteita. Mielellään aina edes vähän vähemmän, että jää voitolle. Suunnaton turn off tuollainen asenne.
Niinpä niin. Tie naisen sydämeen käy miehen oman kukkaron kautta. Tämä on niin nähty jo vuosikymmenten ajan.
On olemassa miestyyppi, jonka "sydämeen" pääsee maksamalla aina vähintään tasan puolet, mielellään enemmän. Nuo miehet eivät voisi olla onnellisempia, jos joskus onnistuvat saamaan jotain ilmaiseksi eikä heille tuota pienintäkään tuskaa loisia naisen lompakolla.
Tiedän mistä puhun, olen seurustellut sellaisen kanssa. Pahinta tuossa saituudessa oli, että se koski myös tekoja ja tunteita. Kaikki mitattiin grammavaa'alla. Ei kiitos jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
..suhteutettuna omiin tuloihin. Minä siis tienaan jonkin verran vähemmän. Piti lähteä muutaman päivän matkalle. Mies halusi hyvän hotellin hyvällä sijainnilla. Mulla on ihan järjettömästi kuluja nyt omassa arjessani. Ehdotin et voisko matkan maksaa, niin et kummatkin maksaa saman prosentin suhteessa omiin tuloihin. Tää olis tarkoittanut miehelle ehkä n 70eur enemmän. Ei käynyt, ei. Nyt ei sitten lähdetä koko matkalle , koska mielestäni hänen suhtautumisensa on aikamoinen turnoff. Tässä ollaan kuitenkin ihan vakavissaan seurusteltu ja mietitty sitoutumista. Huomiona, että mies myös haluaa että ajan hänen luokseen vähintään kerran viikkoon, usein enemmän. Eli ajan viikoittain 50-150km hänen kanssa ollakseni. Ja maksan tietysti bensat, jota autoni vie aika lailla. Silti tuo muutaman kympin " myönnytys" mikä mielestäni olis varsin reilua, tekee musta nyt hänen mielestään ihmisen joka mittaa kaikkea rahassa. Olen kyllä tiennyt että hän on pihi, mutta yrittänyt kestää. Tällasissa hetkissä menee vaan maku koko hommasta. Ei hän taida minulle oikea olla, vaikka kuinka rakkautta ja kemiaa löytyisi.
Jos ette edes asu yhdessä, niin en minäkään naisen kuluista maksaisi penniäkään.
Miksi ihmeessä maksaisin aikuisen ihmisen kuluja, eikä olla edes samaa perhettä?
ʒinkkumieʒ
Kamala ajatustyyli sinulla. Itse makselin etäsuhteessa välillä jopa seurustelukumppanini vuokraa kun hänellä oli taloudellisesti vaikeaa. En minäkään rikas ollut mutta tottakai autoin rakasta ihmistä pulassa ja elin itsekin vähän tiukemmin. Lopulta muutettiin yhteen ja tilanne helpottui siinä mielessä ettei minun tarvinnut maksaa enää kahta vuokraa.
Nykyään, vuosia myöhemmin, tilanne on aivan eri, ja puolisoni tienaa hyvin päästyään lopulta opiskelemaan (elätin opintojen ajankin) ja valmistuttuaan hyvään ammattiin. Mutta eipä ole tässä perheessä koskaan tarvinnut rahasta riidellä, päinvastoin, mies on esimerkiksi äitiyslomillani ollut ylpeä kun tilanne on vihdoin toisinpäin ja hän on saanut tarjota perheelle elatuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ollut varsin reilua, että hotelli olisi ollut sen hintatasoinen, joka olisi sopinut sinun budjektiin, mutta ei...sinun olisi pitänyt saada kaikki hyvä loisimalla miehen lompakolla.
Naisen mielestä pillun tuominen suhteeseen oikeuttaa taloudelliseen etulyöntiasemaan ja rahalliseen hyötyyn. Tasa-arvoa vaaditaan kyllä kaikissa muissa asioissa paitsi taloudellisissa velvoitteissa.
P*llumies. Kaiken takana on p*llu. Mies pariutuu p*llun kanssa. Mitta toki sen p*llun pitää myös siivota, laittaa ruokaa ja maksaa kaikesta VÄHINTÄÄN puolet.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aika puistattava ketju. Miehen rakkautta mitataan jo seurustelun alkumetreillä rahassa. Jos ei haluta maksaa tuoreen seurustelukumppanin kustannuksia, niin tuomitaan pihiksi ja itsekkääksi. Mitä sitten se kolikon kääntöpuoli, ap joka pohtii eroa muutaman kympin takia. Silti kukaan ei huuda kuinka ap välittää enemmän rahasta kuin miehestä.
Enemmän näkisin tässä kauhisteltavan miehen empatian ja jouston puutetta. Ap:n rahat ovat tiukassa, ja silti miehelle ei kelpaa edullisemmat hotellit tai eron tasoitus hänen pussistaan. Tiukka rahatilanne on ainakin osittain seurausta siitä, että ap joutuu (miehen toiveesta) ajelemaan miehen luokse tapaamisia varten. Joten ei ole kovin vaikea kuvitella kyseisen miekkosen olevan niitä tapauksia, jotka esim. vaativat tulevaisuudessa yhteiset asumisjärjestelyt tyyriimmiksi kun toinen haluaisi, samalla pistäen tuloista riippumatta kumppaninsa maksamaan kaiken puoliksi ja päälle vielä irvistelevät sitten toisen rahapulaa ja taloudenhallintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on halunnut maksaa reissut koska itse vielä opiskelen. Mies on hoitanut matkat (itse tätä ehdottanut) ja minulla on ollut omat käyttörahat. Suosittelisin kyllä miettimään tulevaisuutta miehen kanssa jos kynnyskysymyksenä on muutama kymppi!
Mies ei halua muutaman kympin takia lähteä matkalle. Ap ei halua muutaman kympin takia jatkaa koko suhdetta. Kumpikohan tässä on enemmän rahan perään?
Kyllähän tämä miehen asenne ei kerro hyvää tulevaisuuden kannalta. Selkeästi niitä miehiä, joka panee muijansa maksamaan yhteisten lasten menot yksin. Parempi hankkiutua moisesta tyypistä eroon. Näiden ksnssa tulee elämä liian kalliiksi kun heti ollaan pienempituloisrn kukkarolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aika puistattava ketju. Miehen rakkautta mitataan jo seurustelun alkumetreillä rahassa. Jos ei haluta maksaa tuoreen seurustelukumppanin kustannuksia, niin tuomitaan pihiksi ja itsekkääksi. Mitä sitten se kolikon kääntöpuoli, ap joka pohtii eroa muutaman kympin takia. Silti kukaan ei huuda kuinka ap välittää enemmän rahasta kuin miehestä.
Enemmän näkisin tässä kauhisteltavan miehen empatian ja jouston puutetta. Ap:n rahat ovat tiukassa, ja silti miehelle ei kelpaa edullisemmat hotellit tai eron tasoitus hänen pussistaan. Tiukka rahatilanne on ainakin osittain seurausta siitä, että ap joutuu (miehen toiveesta) ajelemaan miehen luokse tapaamisia varten. Joten ei ole kovin vaikea kuvitella kyseisen miekkosen olevan niitä tapauksia, jotka esim. vaativat tulevaisuudessa yhteiset asumisjärjestelyt tyyriimmiksi kun toinen haluaisi, samalla pistäen tuloista riippumatta kumppaninsa maksamaan kaiken puoliksi ja päälle vielä irvistelevät sitten toisen rahapulaa ja taloudenhallintaa.
Niinpä. Paljon on miehiä, jotka mitoittavat perheen elämän omien, suurempien tulojensa mukaan ja pistävät pienempituloisen vaimon maksamaan tästä kaikesta puolet. Vaimo ja lapset syövät nakkisoppaa ja kävelevät, kun mies vetää sisäfilettä ja porhaltelee ökyautolla - josta toki vaimo on sen tasan puolet maksanut. En ymmärrä miten ilkeävät.
mieheSI vai mieheN. Näillä on vissi ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhteiset rahat. Ei parisuhde, vaan panosuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen talous on kuulemma itsestäänselvä juttu siinä vaiheessa, kun on yhteinen perhe. Joopa joo. Uskoo ken haluaa, jos ei parisuhdevaiheessa edes tän vertaa voi joustaa..
Yhteinentalous ei ole ollut itsestään selvää sen jälkeen kun tasa-arvo alkoi valtaamaan alaa. Yhteistaloutta promoaa ne naiset, jotka edelleen yrittää päästä parempaan elitasoon miesten siivellä.
Jokainen saa järjestää taloutensa niinkuin haluaa. Ongelmiaha ei ole jos molemmat tuo suurinpiirtein saman verran rahaa yhteiseen kassaan. Mielestäni kuitenkin on kohtuutonta jos perheessä on kaksi eri elintasoa. Jokainen voi ihan itse tehdä johtopäätöksensä noissa tilanteissa. Suhdetta on turha jatkaa mikäli on kovin erilaiset ajatukset perhe-elämästä ja sen kustannusten jakamisesta. Miehet tuntuvat nykyisin olevan kovin kärkkäästiloisimassa sen pienempituloisen kukkarolla.
Menojen jakaminen tasan = mies loisii pienempituloisen kukkarolla
Menojen jakaminen tasan = suurempituloinen loisii pienempituloisen kukkarolla
En taida ymmärtää, että miten minä loisin puolisoni kukkarolla jos hän maksaa puolet kuluista. Kuvitellaan, että päiväristeily maksaa 25 e/hlö. Tuon verran siis joudun maksamaan jos päätän yksin sellaiselle lähteä. Kahdelta se maksaa 50 e. Jos hinta jaetaan tasa-arvoisesti puoliksi eli minä maksan 25 e, niin miten ihmeessä loisin puolisoni kukkarolla? Miten minä tuossa tilanteessa hyödyn puolisostani?
Jos sen sijaan puolisoni ehdottaa, että jaetaan tuo 50 e tulojen suhteessa niin, että minä joudun maksamaan 35 e ja hän maksaa vain 15 e, niin silloinhan hänen saamansa hyöty on selvä.
Nyt oli puhe ”yöristelystä”, joka maksaa 50€ per hytti, jos hytti on hieno. Ja sinä haluat ehdottomasti sen hienon hytin. Puolisollesi riittäisi 20€ maksava pienempi hytti, mutta semmoiseen sinä et suostu menemään. Puolisollesi on iso juttu maksaa pelkästä hytistä 25€, kun voisi selvitä kympillä- varsinkin kun sinähän et mihinkään perusbuffaan mene, vaan a la carte -ravintolaan, jossa haluat pullon hyvää punaviiniä puoliksi, kumpikin maksaa tietysti oman osuutensa. Kyllä sinä siinä hyödyt, ja puolisosi elää yli varojensa.
Olen eri, mutta ei se mies tuossa minustakaan mitään hyödy. Hän saa 25 euron edestä risteilyä ihan kuten vaimokin. Toisella on siihen varaa, toisella ei, mutta ei se ole mitään hyötymistä jos ei maksa kaikesta ylihintaa vain siksi että toinen tienaa vähemmän.
Kun joku muu maksaa puolet siitä 50€ hytistä, miehelle jää enemmän rahaa vaikkapa viiniin. Mikä vielä parempaa, joku maksaa puolet viinistäkin. Siispä voi tilata kaksi kertaa kalliimman pullon, sellaisen, jota ei yksin raskisi tilata! Eli yksin risteillessä menisi satanen, jolla saisi 50€ hytin, 25 € ruoan ja halvan 25€ viinin. Kun mukana on nainen, sillä samalla satasella saakin saman hytin (jossa bonuksena seuraa!) 25€:lla, saman ruoan 25€, mutta satasen viinin! Vähänkö näppärää!
Tietysti kumpikin säästää puolet hytin hinnasta yksin matkustamiseen verrattuna. Myös se nainen. Edelleen, missä tässä oli se yksipuolinen miehen saama hyöty?
Naisen matkabudjetti olisi ollut 10€ hytistä, 20€ ruoasta ja 12,50 viinistä (puolet siitä 25€pullosta). Eli koko reissu olisi maksanut 42,50 ja nainen olisi ollut tyytyväinen.
Miehen matkabudjetti oli sen satasen. Kun mies ei suostu joustamaan yhtään, vaan käyttää ehdottomasti sen satasen vaikka sitten parempaan viiniin, mies hyötyy paremman viinin verran. Nainen ei hyödy, koska hänelle kallis hytti ja kallis viini aiheuttavat vain ahdistusta yli varojen elämisestä. Naiselle koitui siis 57,50€ taloudellinen haitta sekä tuo ahdistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeistään lasten elatusmaksujen kohdalla ihmisten silmät avautuvat. Lasten elatus lasketaan vanhempien tulojen suhteessa.
En tarkoita, että aikuista täytyy elättää, mutta kyllä siis jo perheenä ollessa esimerkiksi parempituloinen maksaisi perheen menoista hiukan enemmän, koska 50/50 on joskus epäoikeudenmukaista.
Onko nyt siis ymmärrettävä niin, tästä keskustelusta, että jotkut ovat sitä mieltä, että parisuhteeseen tai seurusteluun voi alkaa vain ja ainoastaan sellaisen ihmisen kanssa joka pystyy AINA ja JOKA asiassa maksamaan puolet (tai enmmän)?
Ja lomareisuille tai vastaaville ei mennä silloin yhdessä jos toisella ei ole varaa sitä puolta maksaa?
Tai aina sitten mennään *huonompaan* hotelliin kuin periaatteessa kuitenkin olisi varaa, jos toinen hiukan tulisi vastaan.
Mitenkähän näillä tarkaneuron ja parempaa palkka saaavilla ihmisillä sitten suu menee, jos tilanne muuttuukin, sairauden tai potkujen kautta tilanne toisinpäin.
Mielipiteitä on monia mutta en itse kyllä seurustelisi miehen kanssa joka ei ole haluamansa hotellin takia valmis maksamaan enemmän, jos naisen tulotaso on huonompi ja muutenkin rahahuolia sillä hetkellä. Näin olen itsekin tehnyt poikaystävälleni kun hänellä oli tiukkaa, ja musta se on ihan itsestäänselvyys varsinkin jos suhde on vakava. Jotkut näemmä vaan sitten eivät rakasta kumppaniaan niin paljon että osaisivat astua hänen saappaisiinsa ja miettiä kerrankin toisenkin parasta :D harmi sinänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen seurustellut vasta pari kertaa eron jälkeen, mutta jos mies on myös polttanut näppinsä samoin? Olen ihan hyvätuloinen, mutta mitään pahempia säästöjä ei ole eron ja pitkien lapsivapaiden vuoksi. Tarjoan jonkin verran ja matkalle lähdettäessä tarjouduin maksamaan 2/3 matkasta ja hotellista, kun mielestäni se oli reilua. Nopeasti tuossa käy vaan niin, että parissa kuukaudessa tulee oletusarvoksi että sinä maksat aivan kaiken yhdessä tehdyn yksin ja ostoksia naisen kotiinkin. Nainen ei maksa enää yhtään mitään, alussa voivat jotain maksaa välillä.
Ex-vaimo oli ihan samanlainen ja siitä ensimmäinen iso riitakin syntyi, kun vaimo ilmoitti ravintolassa iloisesti että lasku samasta ja minä (mies) maksan. Sen jälkeen perustettiin yhteinen käyttötili, jonne siirrettiin rahaa suhteessa tuloihin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen seurustellut vasta pari kertaa eron jälkeen, mutta jos mies on myös polttanut näppinsä samoin? Olen ihan hyvätuloinen, mutta mitään pahempia säästöjä ei ole eron ja pitkien lapsivapaiden vuoksi. Tarjoan jonkin verran ja matkalle lähdettäessä tarjouduin maksamaan 2/3 matkasta ja hotellista, kun mielestäni se oli reilua. Nopeasti tuossa käy vaan niin, että parissa kuukaudessa tulee oletusarvoksi että sinä maksat aivan kaiken yhdessä tehdyn yksin ja ostoksia naisen kotiinkin. Nainen ei maksa enää yhtään mitään, alussa voivat jotain maksaa välillä.
Ex-vaimo oli ihan samanlainen ja siitä ensimmäinen iso riitakin syntyi, kun vaimo ilmoitti ravintolassa iloisesti että lasku samasta ja minä (mies) maksan. Sen jälkeen perustettiin yhteinen käyttötili, jonne siirrettiin rahaa suhteessa tuloihin.
Ei tuokaan reilulta kuulosta...
Ap:n tapaus on erilainen, hänhän on jo kertonut suhteen olevan parikin vuotta vanha + jos se maksaminen oli ongelma niin mies olisi voinut suostua siihen edullisempaan hotelliin, johon ap:lla olisi myös ollut varaa.
Toisaalta mikä suhde se sitten olisi? Toki järkevämpää on tosiaan apn kannalta lopettaa koko suhde. Siinä kohtaa kun jommalle kummalle alkaa tulla ajatuksia siitä, että mitä minä tästä suhteesta saan ja hyödyn, kannattaa pistää kannat vastakkain.