Helsingissä vähävaraiset nuoret toivovat kalliita merkkituotteita lahjoiksi!

Luulen, että toivepuussa, jonka ap näki, oli jälkellä enää nämä kalliit toiveet. Lappu otetaan puusta mukaan, kun halutaan joku toive toteuttaa. Ja nämä sukka-ja leffalipputoiveet on varmaan jo menneet.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni toivoo 400 € robottia, mutta ei saa. En ole ostanut vielä yhtäkään joululahjaa. Ostan karkkia, kirjoja ja askarteluvälineitä ja ehkä jonkun lahjan myös mielijohteesta, jos se on kiva ja tarpeeksi järkevä.

Kerroin jo lapselle, että hän ei saa 400€ lelurobottia, koska ostos ei ole hintansa arvoinen ja kuormittaisi siksi turhaan luontoa! En ole satuillut joulupukista. Kuitenkin hänelle sen saamisessa olisi tärkeää vain näyttää kavereille ja olenkin kertonut miten tästä tarpeesta nostaa statustaan materian avulla on viisainta kasvaa pois. Koulussa yksi kaveri tulee kerskailemaan, sen tiedämme jo edellisistä vuosista. Kaveri tulee myös meille ja jatkaa kerskailuaan, jolloin kerron hänelle, että meillä olisi varaa ostaa, mutta emme tahdo, koska  materia ei ole tärkeintä, mitä voi saada.

Tulot yli 10 000 €/kk

Laittakaa lapsi robotinrakentamiskurssille, siitä on enemmän iloa ja hyötyä,vaikkei se nyt ihan immateriaalia olekaan. Esimerkiksi https://turunseutusanomat.fi/2018/08/lasten-tiedekoulu-avaa-uuden-toimi…, en ole Turusta, enkä oleta että kirjoittajakaan on, mutta eiköhän tällaista toimintaa löydy muualtakin.

Hyvä kun omille oli varaa ostaa jotain.. Ei mistään leffalipuista tietoakaan.

Elokuvissa on käyty viimeksi viime jouluna.

Ja ollaan keskiluokkaisia.

Olemme keskituloinen perhe, mutta joka vuosi lapsille on max 5 pakettia per nenä. Olen huomannut että kaikista köyhimmät ostavat yleensä eniten ja yli tarpeen.

Jännää keskustelua siitä, että omat lapset ei toivo mitään kallista vaikka ollaan hyvätuloisia jne. Omat lapsenikaan eivät toivo kallista, eivät oikeastaan osaa toivoa yhtään mitään.

Kyse onkin siitä, että kun puutetta ei ole mistään niin ei koe puutetta myöskään siitä kalliista merkkituotteesta. Se on oikeastaan ihan sama.

Mutta jos oletkin köyhän perheen lapsi, IkiNÄ et saa mitään, aina kaikilla on paremmat vehkeet kuin sinulla, aina joudut tyytymään, aina hävettää jne. Sillä hetkellä kun kuulet että saat laittaa toiveesi Joulupuuhun, niin tottahan teini saattaa toivoa vaikkapa kännykkää joka olisi Paljon Hienompi kuin kenelläkään muulla että voisi Kerrankin olla jossain asiassa muita edellä.

Tuossa tilanteessa olisi vanhemman sopivaa selittää mitä kannattaa toivoa, jotta toiveen toteutuminen olisi todennäköistä eikä loukkaisi lahjoittajia millään tavalla. Ikävä kyllä moni vanhempi ei niin tee.

Pettymys on varmasti vielä kovempi, kun sen toiveen on saanut sinne Joulupuuhun laittaa mutta se ei toteudukaan.

Yksi kommentoija kuvaili hyvin teinien maailmaa levisten ja kännykkätoiveiden kanssa, vaikka perusjutut kuten kuukautissuojat puuttui.

Radiossa kuulin kun toimittaja ihmetteli, miten kehdataan pyytää adidaksen verkkareita, lahjakorttia h&m;ään, verkkokauppaan.

Täh, mikä vika niissä on? Nimenomaan kun joka päivä mennään minimillä ja mitään ylimääräistä ei ikinä saa, ja vaatteet haalitaan kirppareilta mitä löytyy, miksei joskus saisi toivoa jotain uutta ja jopa ns. turhuutta?

Hennesmauritzin lahjakortti voi olla kympin ja tarkoittaa, että saa kynsilakan ja jonkun meikin. Verkkokauppa samoin voi tarkoittaa edullisia kännykän kuoria. Eikä nuo adidasverkkaritkaan montaa kymppiä maksa pojalle, mutta sillä pojalla ei välttämättä ikinä ole ollut yhtään uutta vaatetta.

Olen yh, ja voisin silti ajatella ostavani jonkin tuollaisen jollekulle, jolla on vielä tiukempaa.

Täällä oli joulupuussa toiveena kalsareita, hiihtomonoja ja talvikenkiä. Eivät nämä ole lasten toiveita, vaan vanhempien, joilla ei ole rahaa ostaa kyseisiä tarpeellisia tavaroita lapsillernen. Lapset varmaan oikeasti toivovat leluja ja muuta kivaa, mihin ei koskaan olisi muuten varaa. Siksi ymmärrän myös osittain teinien toiveita kynsistä ja luksuksesta, se on heille saavuttamatonta.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni toivoo 400 € robottia, mutta ei saa. En ole ostanut vielä yhtäkään joululahjaa. Ostan karkkia, kirjoja ja askarteluvälineitä ja ehkä jonkun lahjan myös mielijohteesta, jos se on kiva ja tarpeeksi järkevä.

Kerroin jo lapselle, että hän ei saa 400€ lelurobottia, koska ostos ei ole hintansa arvoinen ja kuormittaisi siksi turhaan luontoa! En ole satuillut joulupukista. Kuitenkin hänelle sen saamisessa olisi tärkeää vain näyttää kavereille ja olenkin kertonut miten tästä tarpeesta nostaa statustaan materian avulla on viisainta kasvaa pois. Koulussa yksi kaveri tulee kerskailemaan, sen tiedämme jo edellisistä vuosista. Kaveri tulee myös meille ja jatkaa kerskailuaan, jolloin kerron hänelle, että meillä olisi varaa ostaa, mutta emme tahdo, koska  materia ei ole tärkeintä, mitä voi saada.

Tulot yli 10 000 €/kk

Me ostettiin lapselle se robotti, ja muona jouluina tiedesettejä ja sähköasennussettejä, ja kalliita legokoneita. Nykyään hänen uratoiveensa on diplomi-insinööri automaatioon. Näimme että ne olivat asioita joihin hänellä oli luontainen intohimo. Paljon parempi kuin merkkivaatteet koko muun vuoden.

Yleensä vaatteet meilläkin tokmannilta ja ruoka lidlistä, mutta kyllä jouluna voi jonkun isomman extra- asian perheessä hankkia. Toisena jouluna se oli telkkari koko perheelle.

Kiitos vinkistä. Täytyypä lähteä hopeapukkihommiin pääkaupunkiseudun ostoskeskuksiin.

Ei ne tulot vaan ne menot... Olen tehnyt tästä aiheesta aloituksen tänne aiemmin, mutta se poistettiin.

Osalla vähävaraisista harhaluulo, että kaikilla muilla olisi aina varaa uuteen ja kalliiseen. Tunnen avustuksilla vuosikausia eläneitä, jotka eivät ikinä voisi astua kirpputorille, tai ostaa sieltä jotain ”lumppuja”. Toki tiedän (toivon), että suurin osa ei ajattele näin, mutta silti liian moni väheksyy halvempaa, kuten myös käytettyä, kuten juuri nämä nuoret jotka toivoneet kalliita joululahjoja.

Itse olen keskituloinen, eikä todellakaan ole varaa ostella automaationa uusia vaatteita ja varusteita lapsille, tai itselle jotain merkkilaukkuja. Toki ollaan valittu asumismuodoksi omistusasunto (vuokra-asunto pk-seudulla tulisi todennäköisesti lähes samanhintaiseksi), ja töiden takia molemmat vanhemmat tarvitsevat autoa. Lapsilla myös harrastuksia, joihin menee rahaa, vaikkakaan eivät ole missään nimessä niitä kaikkein kalliimpia. Lasten lahjoihin menee tänä jouluna max 100e per naama, joka on varmaan enemmän kuin koskaan, koska saavat mm. yhteisesti pelikonsolin ja kirpparilta olen heillekin löytänyt oikein hyviä lahjoja vielä lisäksi. Lidlin kuulokkeet muuten oikeasti tosi hyviä, jopa musiikin ammattilaiset kehuneet, ja hintaa alle 20e.

Meillä nettotulot noin 8000e/kk ja isompi teini saa 40e maksavan kylpytakin ja huoneeseensa uuden peilin (19e). Kumpaakin toivoo hartaasti. Että joo. Nuorempi teini saa pelikoneeseensa uuden näytönohjaimen. Se on kyllä kallis, mutta se olisi hankittu muutenkin, joten menkööt joululahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Pointtihan niissä on, että saa pyytää mitä haluaa.

Eri asia haluaako joku niitä toteuttaa.

Ei kukaan helsinkiläinen köyhä nuori jutussa pyydä yhtään mitään. Otsaikkon on ap:n keksimä helsinkäisiä vastaan suunnattu panettelu. Miksi uskot otsikkoa automaattisesti? Miksi kuvittelet nuorien olevan erilaisi perustuen kaupunkiin jossa asuvat. Hieman medianlukutaitoa. Ilmoitin ketjun asiattomaksi.

Meillä oli työpaikalla sellainen että eräs toinen vähävaraisia lapsia ja nuoria auttava järjestö oli toimittanut meille 100 lahjan toivelistan jonka henkilöstön toivottaan täyttävän lahjoituksina. Siellä oli pääosin ihan ok toiveita, itse ostin rattikelkan tuntemattomalle lahjansaajalle. Mutta vielä eilen oli ottamatta useampi lippu jossa oli minusta vähän turhan kalliita lahjatoiveita. Esim. uusin Playstation pelikonsoli, iPad ja parisataa maksava merkkilaukku.  

Vierailija kirjoitti:

Meillä nettotulot noin 8000e/kk ja isompi teini saa 40e maksavan kylpytakin ja huoneeseensa uuden peilin (19e). Kumpaakin toivoo hartaasti. Että joo. Nuorempi teini saa pelikoneeseensa uuden näytönohjaimen. Se on kyllä kallis, mutta se olisi hankittu muutenkin, joten menkööt joululahjaksi.

Vaahtoat niin kovasti omaa näkemystäsi, ettet edes yritä ymmärtää köyhää nuorta. Juuri tuosta onkin kyse, että hyvätuloisten perheiden lapset eivät tunne tarvitsevansa mitään, joten siksi toiveet ovat tyyliä "yksi peili 19 eur". Totesit itsekin, että lapsi olisi saanut sen näytönohjaimen joka tapauksessa.

Köyhällä nuorella jolla on aina kaikki huonompaa kuin kavereilla, suurimpana unelmana voi olla vaikkapa se megakallis kännykkä, että saisi kerrankin jotain joka olisi parempaa kuin muilla. Vanhempien tulisi tästä keskustella nuoren kanssa, ettei sellaista sovi toivoa, mutta ikävä kyllä kaikki vanhemmat ei näin tee.

Olen itse köyhän perheen lapsi, ja muistan aina sen toiveen, että voisin joulun jälkeen mennä kouluun upouusien ja huippukalliiden korvalappustereoiden kanssa, jotka olisivat Vielä Kalliimmat kuin kenelläkään muulla.

Omat lapseni taas ovat varakkaasta perheestä, ja toiveet on juuri tuota luokkaa "pörrösukat ja suklaata".

Miksi LAHJAN pitäisi olla jotain järkevää? Miksei se saisi olla jotain edes vähän ylellistä ja arkisesta poikkeavaa?

Järkiostoksia tehdään tarpeeseen ympäri vuoden, lahjoilla hemmotellaan. Siksi ymmärrän hyvin nuo vähävaraisten nuorten merkkitavaratoiveet ja varsinkin sen paineen, kun joillain muilla on mutta itsellä ei. Luuletteko te "järkevät" mammat, että nuoret selaavat tältä palstalta neuvojanne kuinka järkevästi pitäisi elää ja mitä saisi ostaa?

Toivoahan saa mitä vain,  lahjoittaja suhteuttaa toivomusta sen mukaan mitä on mahdollista toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt joulupukkina pienituloisten perheissä. HelV€%%i sitä lahjojen määrää! Vähintään 20-30 kpl per lapsi ja muovikuusen alle ne laitettasiin muuten, mutta lapsi saa heti rynnätä repimään paketteja auki, kun vain on istahtanut hetkeksi pukin polvelle. Koti viritetty täyteen muovista jouluroskaa!

Tässä se näkyy.Keskituloinen(ilman tukia)perhe ja tukien varassa mellastavat "köyhät" joiden päiväruoka syödään hesessä tai mäkkärissä - eikä "millään varaa" säästää ruokamenoissa.

Ei ole mitään "perhekeskiluokkainen" tai "perheköyhä" standardia. Tässä näkee ainoastaa sinun vajaavuutesi ymmärtää kokonaisuuksia ja suvaita muita ihmisiä. Ilmoitettu asiattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä nettotulot noin 8000e/kk ja isompi teini saa 40e maksavan kylpytakin ja huoneeseensa uuden peilin (19e). Kumpaakin toivoo hartaasti. Että joo. Nuorempi teini saa pelikoneeseensa uuden näytönohjaimen. Se on kyllä kallis, mutta se olisi hankittu muutenkin, joten menkööt joululahjaksi.

Vaahtoat niin kovasti omaa näkemystäsi, ettet edes yritä ymmärtää köyhää nuorta. Juuri tuosta onkin kyse, että hyvätuloisten perheiden lapset eivät tunne tarvitsevansa mitään, joten siksi toiveet ovat tyyliä "yksi peili 19 eur". Totesit itsekin, että lapsi olisi saanut sen näytönohjaimen joka tapauksessa.

Köyhällä nuorella jolla on aina kaikki huonompaa kuin kavereilla, suurimpana unelmana voi olla vaikkapa se megakallis kännykkä, että saisi kerrankin jotain joka olisi parempaa kuin muilla. Vanhempien tulisi tästä keskustella nuoren kanssa, ettei sellaista sovi toivoa, mutta ikävä kyllä kaikki vanhemmat ei näin tee.

Olen itse köyhän perheen lapsi, ja muistan aina sen toiveen, että voisin joulun jälkeen mennä kouluun upouusien ja huippukalliiden korvalappustereoiden kanssa, jotka olisivat Vielä Kalliimmat kuin kenelläkään muulla.

Omat lapseni taas ovat varakkaasta perheestä, ja toiveet on juuri tuota luokkaa "pörrösukat ja suklaata".

Tuo onkin varsin tavallista. Köyhän perheen lapsi ei ole tyytyväinen siihen, että saisi samanarvoisen joululahjan kuin mitä muilla on. Hänen pitää saada hienompi ja kalliimpi kuin kenelläkään muulla. Oman lapseni luokalla kalleimmat älypuhelimet on nimenomaan pienituloisimpien perheiden lapsilla, tavallisten perheiden lapset ovat aivan tyytyväisiä halvempaankin älypuhelimeen. Köyhä siis haluaa kerrankin päästä lesoamaan ja tuntea hetken aikaa olevansa muita parempi. Siinä on vaan sellainen juttu, että eivät ne tavallisten tai varakkaampien perheiden lapset ajattele, että megakalliilla älypuhelimella olisi mitään merkitystä mihinkään. He saavat otettua perheen kanssa tehdyiltä ulkomaanreissuilta tai ratsastusharrastuksessaan valokuvia ihan hyvin halvemmallakin puhelimella. Megakallis puhelin on köyhän lapsellekin vain hetken ilo, koska ei se muuttanut hänen elämäänsä yhtään miksikään. Edelleenkään hänellä ei ole ulkomaanmatkoja eikä ratsastusharrastusta. On vain yksi megakallis esine, jonka hienoilla erityisominaisuuksilla hänellä ei loppujen lopuksi ole mitään käyttöä, ja joka jo vuoden päästä on vanhanaikainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt joulupukkina pienituloisten perheissä. HelV€%%i sitä lahjojen määrää! Vähintään 20-30 kpl per lapsi ja muovikuusen alle ne laitettasiin muuten, mutta lapsi saa heti rynnätä repimään paketteja auki, kun vain on istahtanut hetkeksi pukin polvelle. Koti viritetty täyteen muovista jouluroskaa!

Tässä se näkyy.Keskituloinen(ilman tukia)perhe ja tukien varassa mellastavat "köyhät" joiden päiväruoka syödään hesessä tai mäkkärissä - eikä "millään varaa" säästää ruokamenoissa.

Ei ole mitään "perhekeskiluokkainen" tai "perheköyhä" standardia. Tässä näkee ainoastaa sinun vajaavuutesi ymmärtää kokonaisuuksia ja suvaita muita ihmisiä. Ilmoitettu asiattomaksi.

Keskiarvoja on vaikka ei sanoisi niitä standardiksi.

Ministerikin sen eilen sanoi:

Köyhien tukien jäädyttäminen oli hallituksen vaikein tehtävä, mutta se kuitenkin tehtiin.

Puheenvuoron loppuosa oli karmaisevaa kuultavaa. Hän toivotti kaikille hyvää joulua ja vihjasi, että tästäedespäin hyvätuloiset voivat halutessaan tuoda joulumieltä köyhille, mutta yhteiskunta ei köyhien elämää enää rahoita. Siirrytäänkö Suomessa malliin, jossa rikas voi päättää, kenelle antaa almunsa? Kuka köyhä lapsi on oikeutettu saamaan

lahjaksi kännykän, kuka ei?