Helsingissä vähävaraiset nuoret toivovat kalliita merkkituotteita lahjoiksi!

Saa sitä toivoa vaikka mitä, mutta ei sellasta tartte ostaa. En itse ainakaan ostaisi.

Just tuli Facebookiin oman alueen Nuorkauppakamarin päivitys.

Siinä kerrottiin, miten yritykset olivat lähteneet mukaan ja juuri nämä olivat lahjoittaneet niitä isoja juttuja.

Tuo onkin hyvä idea: esim. jos on 30 henkilöä firmassa, niin nipistämällä pikkujouluista yhden viinikaadon per nuppi ja lisäksi lahjoittamalla yhdet "torttukahvit" saadaan jo aikamoinen summa kasaan. Ja kukaan ei varsinaisesti menetä yhtään mitään.

Katselin eräässä kauppakeskuksesa joulukuusta missä roikkui lahjatoiveita. Eräässä luki "Poika, 7v: Käsikonsoli ja 200 peliä" :D

Vierailija kirjoitti:

Katselin eräässä kauppakeskuksesa joulukuusta missä roikkui lahjatoiveita. Eräässä luki "Poika, 7v: Käsikonsoli ja 200 peliä" :D

Toive on siis 35 euroa maksava käsikonsolilaite. Oli kyllä kohtuuton toive.

Ja sit ne firman köyhimmät kituuttaa joulun kun on näitä turhia keräyksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin eräässä kauppakeskuksesa joulukuusta missä roikkui lahjatoiveita. Eräässä luki "Poika, 7v: Käsikonsoli ja 200 peliä" :D

Toive on siis 35 euroa maksava käsikonsolilaite. Oli kyllä kohtuuton toive.

Mites nuo 200 peliä?

Auttakaa mieluummin töissä sitä yrityksen köyhää yyhoota

Vierailija kirjoitti:

Katselin eräässä kauppakeskuksesa joulukuusta missä roikkui lahjatoiveita. Eräässä luki "Poika, 7v: Käsikonsoli ja 200 peliä" :D

Minusta tuo on hellyyttä toive. Ehkä poika jossain elämänvaiheessa saa kerättyä tuon määrän.

Tuo on todiste, että hän on laittanut toiveen sydämestään, eikä ajatellut "järkevästi".

Minua jotenkin ihmetyttää, miten tällaisissa ketjuissa puhutaan aina ääripäistä. Että vaihtoehdot ovat kallis merkkikama, tai sitten köyhän nuoren pitää tyytyä hammasharjaan ja villasukkiin.

Jokaisella lahjoittajalla on oma kipurajansa, totta kai, mutta minusta on ihan kohtuullista toivoa langattomia kuulokkeita, lahjakorttia vaatekauppaan, leffalippuja, Adidaksen housuja (eikö ne maksa muutaman kympin?)...

(Meinasin lisätä ne usein mainitut rakennekynnet tuohon listaan, mutta sitten katsoin, mitä rakennekynnet maksavat. Gulp.)

Sen sijaan olen ihan oikeasti nähnyt vuosien varrella lahjatoiveina iPhonea, PlayStationia ja ulkomaanmatkaa. Unelmoida saa mistä vaan, mutta tuossa vaiheessa tulee kyllä mieleen, että asialla on röyhkeä vanhempi. Ja jos teini itse pyytää täysin vierailta ihmisiltä lahjoja, joiden hinta on 100 eurosta ylöspäin, kyseinen teini - melkein aikuinen ihminen jo - on luonteeltaan kohtuuton. Sori, mutta tätä mieltä olen. Pienemmän lapsen lahjatoiveet voivat olla vaikka minkälaisia, mutta teini-ikäisen pitäisi jo ymmärtää rahan arvo.

Lahjan tarkoitus on ilahduttaa. Joku voi ilahtua käytännöllisestä lahjasta, joku toinen pienestä "turhasta" luksuksesta johon ei ole arjessa varaa. Jokaiselle toiveensa sallittakoon. Mutta kertoo kyllä paljon ihmisestä, miten paljon on pokkaa vaatia ihmisiltä, joita ei edes tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on varmaan hyvin kurjaa olla alituisessa köyhyydessä. Moni joutuu sitä olemaan esim sairauden takia. Opiskeluajan köyhyys on ohi menevää ja normaalia.

Ap puhuu nyt nuorten lahjatoiveista. He paratiisi eivät pysty saamaan köyhiltä vanhemmiltaan yhtä hienoja lahjoja kuin ikätoverinsa ja joutuvat silmätikuksi ja kiusatuksi.

Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.

Tämä juuri. Itse olen ostanut usein lapsen kaverille samalla merkkikengät "velaksi" tietäen, että hänen perhe ei kykene koskaan maksamaan niitä. 

Nuoret arvioivat toisiaan koko ajan vaatetuksen ja kännykkämerkkien perusteella. Tämä on karu fakta halusit tai et. 

Meidän asuinalueella niiden oikeasti todella rikkaiden lapset kulkevat sisarustensa vanhoissa vaatteissa, eivätkä ole mitään kalliita merkkejä. Suurin osa nuorista ostaa vaatteensa H&M-linjalla ja aina on joukossa tietysti muutama, joille merkit on hirveän tärkeitä. Omien lasteni vaatteet on pääosin ostettu kirpparilta, eivätkä eroa mitenkään kavereitten vaatteista. Hyvää ja uudenveroista muutamalla eurolla. Ihan sulassa sovussa ovat, ei ketään ole otettu silmätikuksi, vaikka ei omista sitä ja tätä.

Tuo on nyt tyhmintä mitä voi tehdä. Tukea tuollaista kertakäyttökulutusta. Meillä satsataan laatuun, vaikka rahaa ei olekaan. Se on periaatekysymys, eikä mikään lesoilu. Toivottavasti rahakkaatkin oppivat. Heillehän se olisi helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on varmaan hyvin kurjaa olla alituisessa köyhyydessä. Moni joutuu sitä olemaan esim sairauden takia. Opiskeluajan köyhyys on ohi menevää ja normaalia.

Ap puhuu nyt nuorten lahjatoiveista. He paratiisi eivät pysty saamaan köyhiltä vanhemmiltaan yhtä hienoja lahjoja kuin ikätoverinsa ja joutuvat silmätikuksi ja kiusatuksi.

Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.

Tämä juuri. Itse olen ostanut usein lapsen kaverille samalla merkkikengät "velaksi" tietäen, että hänen perhe ei kykene koskaan maksamaan niitä. 

Nuoret arvioivat toisiaan koko ajan vaatetuksen ja kännykkämerkkien perusteella. Tämä on karu fakta halusit tai et. 

Meidän asuinalueella niiden oikeasti todella rikkaiden lapset kulkevat sisarustensa vanhoissa vaatteissa, eivätkä ole mitään kalliita merkkejä. Suurin osa nuorista ostaa vaatteensa H&M-linjalla ja aina on joukossa tietysti muutama, joille merkit on hirveän tärkeitä. Omien lasteni vaatteet on pääosin ostettu kirpparilta, eivätkä eroa mitenkään kavereitten vaatteista. Hyvää ja uudenveroista muutamalla eurolla. Ihan sulassa sovussa ovat, ei ketään ole otettu silmätikuksi, vaikka ei omista sitä ja tätä.

En ole ikinä törmännyt asuinalueeseen, jossa rikkaat nuoret pukeutuisivat huonommin kuin köyhät. Tällä palstalla ainoastaan jeesustellaan tällaisia.

Minkä minä sille voin, että alueen rikkain perhe kierrättää vaatteita lapselta toiselle? Ei kellään täällä ole huonoja vaatteita, ei edes omillani, joille ostetaan paljon kirpparilta. Ne muutamat, joilla on merkkivaatteita, ovat kaikenlaisista perheistä, mutta pointti oli se, että suurin osa nuorista ostaa vaatteita H&M:lta ja vastaavista. Ketään ei oteta silmätikuksi, jos ei omista kalliita juttuja. Koska se ei mene niin, että kaikilla on ja vain köyhiltä raukoilta puuttuu. Suurimmalla osalla ei ole.

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Just tuli Facebookiin oman alueen Nuorkauppakamarin päivitys.

Siinä kerrottiin, miten yritykset olivat lähteneet mukaan ja juuri nämä olivat lahjoittaneet niitä isoja juttuja.

Tuo onkin hyvä idea: esim. jos on 30 henkilöä firmassa, niin nipistämällä pikkujouluista yhden viinikaadon per nuppi ja lisäksi lahjoittamalla yhdet "torttukahvit" saadaan jo aikamoinen summa kasaan. Ja kukaan ei varsinaisesti menetä yhtään mitään.

Minun mielestäni tällainen vähän vääristää koko keräyksen ideaa. Siis okei, hieno juttu että firmatkin osallistuvat hyväntekeväisyystempauksiin, mutta jos näistä firmojen kustantamista kalliista lahjoista tulee se uusi normaali näihin keräyksiin, mihin oikeastaan tarvitaan tavislahjoittajia kuppaisine tavislahjoineen? "Sopivanhintaisen" lahjan hinta hilautuu koko ajan ylöspäin.

Minun antamieni lahjojen hinta oli n. 30-40 euroa kappale, ja mietityttää kyllä, meniköhän se raha ihan hukkaan.

(Tässä kaupungissa ei tänä vuonna lukenut lahjatoiveita ollenkaan, ikäryhmä vain.)

Vähän mietin eikö niitä lapsia/nuoria tulisi vähän ohjata sen suhteen mitä tuollaisesta keräyksestä on realistista toivoa? Siis toki saa toivoa iphonea ja canada goosen takkia, mutta niitä lahjoja ei kyllä yleensä tule, kuten ei tule muillekaan niitä toivoneille lapsille. Aikuisen tehtävä on kertoa, neuvoa ja opettaa myös rahan ja tavaroiden arvoon liittyviä asioita, ei ne lapset muuten niitä opi hahmottamaan.

Itse en osallistu enää juuri siki, että en ole varma ovatko antamani lahjat tarpeeksi hienoja ja kalliita. Muutenkin melkoista hakuammuntaa hankkia lahja tietämättä kenelle se tulee. Ihan pikkulapset on helpompia.

Tuskin tämä rikkaita niin ärsyttää. Mutta ymmärrän hyvin pienituloisten, jotka ovat kuitenkin pärjänneet omillaan, "katkeruuden" siitä, että toisille sama tulla tupsahtaa ilmaiseksi yhteiskunnalta tekemättä mitään. Ja sen lisäksi vielä usein todistetaan sitä, miten samat perheet sitten vinkuvat apua sieltä ja täältä ja ajattelevat, että se on tosiaan muiden tehtävä heille maksella kaikenlaista. Härskeimmissä tapauksissa toivojat eivät oikeasti ole edes apua vailla.

Ratkaisu ei ole se, että kaikki "katkerat" heittäytyvät tuilla eläjiksi, vaikka sitä usein ehdotetaan. Ja toki näistä keräyksistä voivat pienituloistenkin perheiden lapset toivoa. Lähipiirissä kuitenkin yleensä halutaan opettaa lapsille rahan arvo, ja se että raha ei kasva puussa. Jos nuoret toivovat extraa, he menevät töihin, eikä heille opeteta, että on muiden tehtävä ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä nettotulot noin 8000e/kk ja isompi teini saa 40e maksavan kylpytakin ja huoneeseensa uuden peilin (19e). Kumpaakin toivoo hartaasti. Että joo. Nuorempi teini saa pelikoneeseensa uuden näytönohjaimen. Se on kyllä kallis, mutta se olisi hankittu muutenkin, joten menkööt joululahjaksi.

Vaahtoat niin kovasti omaa näkemystäsi, ettet edes yritä ymmärtää köyhää nuorta. Juuri tuosta onkin kyse, että hyvätuloisten perheiden lapset eivät tunne tarvitsevansa mitään, joten siksi toiveet ovat tyyliä "yksi peili 19 eur". Totesit itsekin, että lapsi olisi saanut sen näytönohjaimen joka tapauksessa.

Köyhällä nuorella jolla on aina kaikki huonompaa kuin kavereilla, suurimpana unelmana voi olla vaikkapa se megakallis kännykkä, että saisi kerrankin jotain joka olisi parempaa kuin muilla. Vanhempien tulisi tästä keskustella nuoren kanssa, ettei sellaista sovi toivoa, mutta ikävä kyllä kaikki vanhemmat ei näin tee.

Olen itse köyhän perheen lapsi, ja muistan aina sen toiveen, että voisin joulun jälkeen mennä kouluun upouusien ja huippukalliiden korvalappustereoiden kanssa, jotka olisivat Vielä Kalliimmat kuin kenelläkään muulla.

Omat lapseni taas ovat varakkaasta perheestä, ja toiveet on juuri tuota luokkaa "pörrösukat ja suklaata".

Tuo onkin varsin tavallista. Köyhän perheen lapsi ei ole tyytyväinen siihen, että saisi samanarvoisen joululahjan kuin mitä muilla on. Hänen pitää saada hienompi ja kalliimpi kuin kenelläkään muulla. Oman lapseni luokalla kalleimmat älypuhelimet on nimenomaan pienituloisimpien perheiden lapsilla, tavallisten perheiden lapset ovat aivan tyytyväisiä halvempaankin älypuhelimeen. Köyhä siis haluaa kerrankin päästä lesoamaan ja tuntea hetken aikaa olevansa muita parempi. Siinä on vaan sellainen juttu, että eivät ne tavallisten tai varakkaampien perheiden lapset ajattele, että megakalliilla älypuhelimella olisi mitään merkitystä mihinkään. He saavat otettua perheen kanssa tehdyiltä ulkomaanreissuilta tai ratsastusharrastuksessaan valokuvia ihan hyvin halvemmallakin puhelimella. Megakallis puhelin on köyhän lapsellekin vain hetken ilo, koska ei se muuttanut hänen elämäänsä yhtään miksikään. Edelleenkään hänellä ei ole ulkomaanmatkoja eikä ratsastusharrastusta. On vain yksi megakallis esine, jonka hienoilla erityisominaisuuksilla hänellä ei loppujen lopuksi ole mitään käyttöä, ja joka jo vuoden päästä on vanhanaikainen. 

On muuten jännä että tosiaan köyhillä on ne kalliimmat puhelimet melkein järjestään.

Eikä ne lapset saa yhtään sen enempää rispektiä vertaisiltaan vaikka niillä olisikin kallis puhelin tai juuri ne muotiverkkarit. Kaikki tietää anyway että se lapsi on köyhä ja ne hyvien perheiden lapset, joille on jo rahankäytöstä opetettu, luultavasti halveksivat entistä enemmän kuin näkevät että köyhän perheessä ei oikeasti osata käyttää rahaa.

Ne vähävaraiset lapset, joilla ei ole tuollaista lesoamisen tarvetta, yleensä pärjäävät kaveripiirissä ihan hyvin vaikka olisikin vääränlaiset verkkarit.

Niin vaikka köyhä kuinka yrittää, niin rikkaammat halveksivat. Tuo kirjoitus on oikein sen henkilöitymä.

Eiköhän tuossa ollut pointtina se, että jos joku halveksii sinua halvan puhelimen takia, niin eiköhän se ihminen keksi jonkin syyn halveksia sinua, vaikka hankkisit millaisen ihmepuhelimen.