Helsingissä vähävaraiset nuoret toivovat kalliita merkkituotteita lahjoiksi!

Esimerkkejä näistä kalliista merkkituotteista? Onko siellä toivottu oikeasti jotain Guccia ja Canada Goosea?

Vai onko nämä kauhistelijat niitä, jotka pitävät Adidasta ja Guessia kalleina merkkeinä?

Niin että se tyhmyys periytyy sitten juuri tällä tavalla. Raha-asiansa sössineet selittävät lapsilleen että saa toivoa ihan mitä haluaa että kyllä sun on saatava kun muutkin. Lapset kasvavat kuvitellen että vaikka ei ole rahaa niin on oikeus asioihin jotka pitäis maksaa sillä rahalla. uus sukupolvi joka kasvaa ulosottokelpoiseksi ennen kuin täyttävät 20v.

Jos ei ole rahaa niin ei voi toivoa asioita joihin ei ole rahaa. Vanhemmat voivat sanoa että opiskele äläkä sössi omia raha-asioitasi niin saat aikuisena ostaa just mitä itse haluat. On todella tyhmää ja väärin sanoa että jollakin on OIKEUS toivoa tavaroita joihin ei ole varaa. Se on kerjäämistä, ei se ole edes mikään toive vaan kerjäämistä. Pienet lapset eivät vielä itse tajua että he toivovat vierailta ihmisiltä tavaroita joihin heidän vanhemmillaan ei ole varaa mutta teinit tajuavat. Rikkaan vanhemman teini tietää että vanhemmalla on rahaa ja voi pyytää. Onko köyhän vanhemman teini tyhmä eikä tajua että kun ei ole rahaa niin ei voi ostaa? 

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkejä näistä kalliista merkkituotteista? Onko siellä toivottu oikeasti jotain Guccia ja Canada Goosea?

Vai onko nämä kauhistelijat niitä, jotka pitävät Adidasta ja Guessia kalleina merkkeinä?

Adidas ja Guess ovat kalliita jos niihin ei ole varaa. Sellaiselle joka ne pystyy itse hankkimaan niin ne tietenkin ovat sopivan hintaisia.

Meillä on nyt opiskeluitteni vuoksi hieman tiukempaa kuin yleensä. Saan kyllä ihan hyvin ostettua vaatteet yms, mutta jos en saisi niin ei se mikään ongelma olisi.

Siis siinä mielessä, että en todellakaan koe minun lapsieni olevan jotain elämän etuoikeutettuja saamaan kalliimpaa ja enemmän kuin mitä on varaa.

Se kuulkaa kasvattaa luonnetta ja toimii motivaationa se, ettei kaikki tule käsiin kuin Manulle illallinen - tekemättä mitään. Ei ole vaarallista olla joskus köyhä.

63, samaa mieltä. Tästä "oikeudesta" lahjoihin on puhuttu myös uutisissa viime aikoina, kun sossutanttoja huolestuttaa köyhien lasten älykännyköiden puute ym.

Itsehän kääräisen lasten paketteihin mm. kirjaston poistomyynnin hyväkuntoisia kirjoja.

t. keskituloinen

Oulussakin toivoivat nahkatakkia.

Kivaa oli kunnes selvis että rotsi onkin hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Niin että se tyhmyys periytyy sitten juuri tällä tavalla. Raha-asiansa sössineet selittävät lapsilleen että saa toivoa ihan mitä haluaa että kyllä sun on saatava kun muutkin. Lapset kasvavat kuvitellen että vaikka ei ole rahaa niin on oikeus asioihin jotka pitäis maksaa sillä rahalla. uus sukupolvi joka kasvaa ulosottokelpoiseksi ennen kuin täyttävät 20v.

Jos ei ole rahaa niin ei voi toivoa asioita joihin ei ole rahaa. Vanhemmat voivat sanoa että opiskele äläkä sössi omia raha-asioitasi niin saat aikuisena ostaa just mitä itse haluat. On todella tyhmää ja väärin sanoa että jollakin on OIKEUS toivoa tavaroita joihin ei ole varaa. Se on kerjäämistä, ei se ole edes mikään toive vaan kerjäämistä. Pienet lapset eivät vielä itse tajua että he toivovat vierailta ihmisiltä tavaroita joihin heidän vanhemmillaan ei ole varaa mutta teinit tajuavat. Rikkaan vanhemman teini tietää että vanhemmalla on rahaa ja voi pyytää. Onko köyhän vanhemman teini tyhmä eikä tajua että kun ei ole rahaa niin ei voi ostaa? 

Äläs nyt. Jonkunhan pitää kasvattaa nekin lapset, jotka heti täysi-ikäiseksi tultuaan käyttävät pikavippifirmojen palveluita.

Köyhät ostaa eniten lahjoja ja vielä *emmetin kalliita sellaisia. Niitä maksellaan sitten osarilla seuraava vuosi.

Meillä töissä hyvätuloiset ja varakkaat pyytävät palkan korotusta, jopa palkattomia vapaita. Jotkut hyvätuloiset pyytävät laskuun lisäämään työtunteja enemmän, materiaalin sijasta, jotta voisivat hyödynnyttää kotitalousvähennyksen. Ja kaikkea muuta kivaa.

Ja joka toinen toivoo lottovoittoa ja lumista joulua.

Noihin verrattuna köyhän perheen kalliit lahjatoiveet ovat ihan ymmärrettäviä.

Sellainen nyt on vain ihmismieli.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe on hyvätuloinen ja ostin tytölle lahjaksi korurasian Lidlistä, kirjan ja suklaata. Ehkä hankitaan vielä hajuvesi. Aina mennyt alle 100e lahjoihin.

Mutta teillä varmaan on nuorelle siistit trendikkäät / hänen tyylinsä mukaiset vaatteet, hänellä on älypuhelin ja tietokone käytössään ja ehkä jokin harrastus ja myös turhaa luksusta kuten kivasti sisustettu huone, ehkä jokin hiustenmuotoilulaite tai meikkejä? Ehkä koruja, jopa aitoja kun on korurasia ostettu?

Muistan oman lapsuuteni ja oli se karmeaa kun ei teininä ollut edes dödöä, rintsikoita tai kuukautissuojia. Silti epätoivoisesti toivoin, että olisin saanut kännykän, levikset tai useamman satasen lahjakortin Seppälään tai Jim&Jilliin.

Teinien maailmassa olisin ollut ihminen kännykkä taskussa, levikset jalassa ja eastpakinreppu selässä. Vaikka olisin edelleen tunkenut menkkojen aikana housuun vessapaperia. Pelkillä tanponeilla tai sloggin topilla sosiaalinen nousu ja itsensä normaaliksi (ei huonoksi/inhottavaksi/rumaksi/köyhäksi) tunteminen ei olisi ollut mahdollista.

Ja ei, en ole materialisti, vaikka teiniä ajattelin noin.

Mä laitoin viisi Gigantin kahden sadan euron lahjakorttia menemään. 

Toki toivon, että ne päätyvät lasten toiveisiin. Tässä on vaikeutena se, ettei tiedä. Mutta kävi miten kävi, niin ainakaan kaljaa ei Gigantista saa eli jotenkin perheen hyväksi se tulee kuitenkin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkejä näistä kalliista merkkituotteista? Onko siellä toivottu oikeasti jotain Guccia ja Canada Goosea?

Vai onko nämä kauhistelijat niitä, jotka pitävät Adidasta ja Guessia kalleina merkkeinä?

Adidas ja Guess ovat kalliita jos niihin ei ole varaa. Sellaiselle joka ne pystyy itse hankkimaan niin ne tietenkin ovat sopivan hintaisia.

Jollekin on Tokmannin 10e tossutkin liian kalliit. Kiinnostaisi vaan tietää että mitä siellä on oikeasti toivottu. Moni kirjoittaja on vaan kauhistellut, kun on merkkituotteita pyydetty, mutta ei ole tarkemmin viitsinyt kertoa. Merkkituotteitahan kaikki tuotteet periaatteessa ovat.

Vierailija kirjoitti:

Mä laitoin viisi Gigantin kahden sadan euron lahjakorttia menemään. 

Toki toivon, että ne päätyvät lasten toiveisiin. Tässä on vaikeutena se, ettei tiedä. Mutta kävi miten kävi, niin ainakaan kaljaa ei Gigantista saa eli jotenkin perheen hyväksi se tulee kuitenkin :)

Jatkan: 

Ymmärrän tietysti, että ne voi myydä ja ostaa sitten vaikka sitä kaljaa. Ei sitten voi mitään, toivon karman olemassaoloa, jos joku näin tekee. 

71, sun ongelma ei ollut kalliiden lahjojen puute vaan yksinkertaisesti paskat vanhemmat. Sossuntuella saa kyllä ostettua menkkasuojat ja dödöt, sai jo 90-luvulla. Tiedän, kun olen itse tämän kokenut.

Tämä on muuten yleinen uskomus, että muuten huono lapsuus muuttuu jotenkin paremmaksi sillä, että joku muu ostaa kerran vuodessa kalliin lahjan. Paras lahja näissä perheissä kun olisi lasten huostaanotto sellaiseen perheeseen, joka huolehtii perusasiat kuntoon.

Olet nero ap. ja oivalluksi tekee sinusta hyvän ihmisen. Onneksi olkoon.

Nykyajan ihmisillä ei ole mitään tolkkua ja suhteellisuudentajua. Mukaan lukien myös mieheni, joka TOIVOI eilen 38 joulukortilla ihmisille hyvää joulua ja ilkesi vielä sanoa, kolme korttia puuttuvan lähetyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on täysin normaalia että köyhän perheen lapsi haluaisi jotain sellaista, jota näkee muilla ikätovereillaan olevan mutta josta jää itse paitsi. On myös todella rumaa leimata lapsi/nuori sanomalla että "eihän nyt köyhän perheen lapsi saa toivoa" jotakin luksusta itselleen. Että kyllähän köyhän perheen lapsen täytyy haluta villasukat tai vaikka hammasharja, jotakin tarpeellista! Kyllä uskon näiden lapsien olevan iloinen aikalailla kaikesta mitä saisivat, mutta jos kysytään toiveita niin miksi niitä ei saa kertoa?

Hammasharjan ja parin sadan merkkilaukun välissä on aika paljon vaihtoehtoja. Sehän siinä on, että mun tuntemissa perheissä teinit opetetaan siihen, että jos luxusta haluaa, voi mennä töihin ansaitsemaan. Harva lapsi saa tosi kalliita juttuja tuosta vain. Eikä ainakaan opeteta kerjäämään muilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä laitoin viisi Gigantin kahden sadan euron lahjakorttia menemään. 

Toki toivon, että ne päätyvät lasten toiveisiin. Tässä on vaikeutena se, ettei tiedä. Mutta kävi miten kävi, niin ainakaan kaljaa ei Gigantista saa eli jotenkin perheen hyväksi se tulee kuitenkin :)

Jatkan: 

Ymmärrän tietysti, että ne voi myydä ja ostaa sitten vaikka sitä kaljaa. Ei sitten voi mitään, toivon karman olemassaoloa, jos joku näin tekee. 

Käy joulun jälkeen katsomassa tori.fissä. Mutta sellaisen perheen lapsi eniten jotain tarvitsisi.

Köyhiä lapsia on monenlaisia. Osa vain rahallisesti, osa henkisesti ja osa laiminlyöty.

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä pyytää mutta en mä keskituloisena anna keräykseen kalliimpaa lahjaa kuin omillenikaan!

Jos omat lapset on onnellisia 30e tarjous bluetooth kuulokkeista tai 19e pyjamasetistä niin en todellakaan lahjoita 300e iWatchia tmv vieraalle!

Kun olimme köyhiä lahjat oli vaatimattomia eikä lapset kärsineet siitä yhtään.

No sitten sinä ole antanut lapsillesi ne kalliimmat jutut muulloin kuin jouluna. Siis vaikka kännykän ja merkkikengät.

Vierailija kirjoitti:

71, sun ongelma ei ollut kalliiden lahjojen puute vaan yksinkertaisesti paskat vanhemmat. Sossuntuella saa kyllä ostettua menkkasuojat ja dödöt, sai jo 90-luvulla. Tiedän, kun olen itse tämän kokenut.

Tämä on muuten yleinen uskomus, että muuten huono lapsuus muuttuu jotenkin paremmaksi sillä, että joku muu ostaa kerran vuodessa kalliin lahjan. Paras lahja näissä perheissä kun olisi lasten huostaanotto sellaiseen perheeseen, joka huolehtii perusasiat kuntoon.

Kai mä sen tiedän. Eikä me oltu mitään sossun asiakkaita. Äiti ja isäpuoli ihan töissä käyviä ihmisiä, eivät vaan pitäneet minusta. Mutta teininä a) ymmärtää ettei joulupukilta voi toivoa uutta perhettä ja lapsuutta, b) on jo sen verran irti lapsuudenperheestään että hakee ensisijaisesti hyväksyntää kavereilta ja muilta ikätovereilta, c) on kuitenkin niin kasvanut lapsuusperheensä kulttuuriin ettei erityisesti analysoi tyyliin "haluanko levikset koska en saanut rakkautta.." vaan haluaa vaan nyt tänne ne levikset niin tulis edes hetkeksi hyvä mieli.

Ja tosiaan mitään kontaktia sossun ei ollut ja jos olisi ollut niin en mä kai olisi kehdannut vieraalle ihmiselle teininä mistään menkka- ja tissiasoista puhua ja kaikesta huolimatta en olisi kotoani halunnut jonnekin vieraiden ihmisten luo lähteä. Kyllä usäpuolen käydessä päälle uhkailin tekeväni itsestäni lasun, mutta en tietenkään olisi tehnyt. Sehän se vasta olisi ollut noloa ja kamalaa jos kaverit ja muut koulussa olisivat saaneet tietää että mulla on hullut vanhemmat ja ollaan sossuperhe ja saan turpaani. Siihen häpeään ei olisi auttanut mikään. Enkä tod olisi halunnut johonkin laitokseen narkkikakaroitten ym kanssa.

Itse olen ollut yksinhuoltaja yli 10 vuotta. Minä huolehdin lapsen joululahjoista omien tulojeni mukaan. Ei tulisi mieleenkään pyytää jotakuta toista kustantamaan lapseni lahjat. Pitää elää omien tulojen mukaan.