Missä olosuhteissa jättäisit sairaan kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista fyysistä sairautta ei olekaan. Henkisen puolen sairaudet on sitten toinen juttu.

Sairastan sairautta, jossa fyysiset kyvyt rappeutuvat. Lopulta vain silmäni liikkuvat. Aivoni toimivat kuitenkin kuten ennenkin.

Puolisoni saa elää omaa elämäänsä. Hän ei ole sairas.

Kun tilanteeni tästä pahenee, olen sopinut poikieni kanssa, että he eivät tule katsomaan liikuntakyvytöntä äitiä, joka vuodepotilaana paskoo ja kusee alleen hoitolaitoksessa

Eikö olisi aika...ottaa selville missä tapahtuu eniten selfiekuolemia.

Pikavipillä sinne..ja sillä selfie

killed by selfie

Jos se lihoisi yli 5 kg, jos se itkisi useammin kuin 3 krt kuukaudessa, jos se tekisi vähemmän kotitöitä, jos se ei olisi hyväntuulinen ja iloinen suurimman osan aikaa, jos se tekisi vähemmän rahaa, jos ei pitäisi huolta kunnostaan, jos ei paranisi 6 kk kuluessa. En tahdo uhrata itseäni.

Sellainen menee vaihtoon.

jättäisin jos sen kanssaan ei olisi seksiä kolmeen kuukauteen, oli se sairas tai terve. Tämä on juuri sitä, että jättää sekä sairaan että terveen ihan samoissa olosuhteissa. Ja tämä oli se kanta, jota kovasti yläpeukutettiin. Näköjään sanamuoto on se ainoa merkitsevä asia.

Olen jättänyt puolison psykiatristen ongelmien takia. Hän sairastui aikuisiällä ilmeisesti paranoidiin skitsofreniaan. Vainoharhat alkoivat hienovaraisista, lähes huomaamattomista oudoista ajatuksista jotka hän ensin itsekin käänsi muka läpänheitoksi kun huomasi että kuulijat eivät lähde mukaan.

Ajan kuluessa ex eristäytyi kaikista ystävistä ja harhat pahenivat. Sanoin hänelle jo siinä alkuvaiheessa, että olen hänestä huolissani ja yritin saada häntä juttelemaan ammattilaisille. Tästä lähtien ex piti minuakin jo "vastapuolen" pelurina eikä luottanut pätkääkään. Nukkui päivät ja valvoi yöt. Puhui minulle todella halveksivasti ja ylimielisesti jatkuvasti - olinhan hänen harhamaailmoissaan vihollinen. Jossain vaiheessa selvisi, että hän on myös käynyt pettämässä minua useiden naisten kanssa maanisina öinään. Sekään ei tuntunut siinä vaiheessa enää juuri miltään kaiken muun rinnalla. Oli myös lähetellyt yhteisille tuttaville yksityiskohtaisia kuvailuja kuvittelemastaan minun toimimisestani prostituoituna. Muutenkin ex eli lähes täydellisesti oman päänsä sisälle rakentamassaan fantasiamaailmassa.

Yritin saada häntä pakkohoitoon vielä siinäkin vaiheessa, mutta koska ex ei ollut välittömäksi vaaraksi kenellekään, se oli mahdotonta. Hänen vanhempiensa mielestä panettelin heidän poikaansa. Ja mitään sairaudentuntoa ei ollut, joten vapaaehtoisesti ei lähtenyt hoitoon.

Silloin lähdin. Löysin myöhemmin rakastavan miehen ja perheen. Viimeksi kun kuulin exästä, hän oli asunnottomana. Tein oikein. Silti tiedän, että monen mielestä hylkäsin sairaan ihmisen. Joidenkin mielestä hänen alamäkensä johtui lähdöstäni. Ehkä siksi kirjoitin tämän pitkän tarinan. Että tällaistakin tapahtuu oikeassa elämässä.

No minä jätin ex-vaimon kun sen stressaava työ sai aikaisemmin piilossa olleen persoonallisuushäiriön puhkeamaan seksiaddiktion muodossa. Haki kyllä siihen apua jäätyään kiinni täysin holtittomasta seksikäyttäytymisestä, mutta luottamus meni lopullisesti. Persoonallisuushäiriö on melko pysyvä ja stressaavia elämänvaiheita varmasti olisi luvassa jatkossakin. En voisi koskaan olla ajattelematta, mitä se nyt keksisi. En halua elää elämääni niin. Mieluummin otan 100% vastuun teini-ikäisestä lapsestamme. Hänelle olemme kertoneet eron syistä ympäripyöreästi. Onneksi pystyimme sopimaan siitä. Totuuden tietäminen tällaisesta ei kuulu 14-vuotiaalle. Ehkä joskus myöhemmin sitten.

Aikaisemmin en edes tiennyt että naiset voisivat tulla seksiaddikteiksi. En sitäkään että persoonallisuushäiriö voi todellakin pysyä piilossa jopa kymmeniä vuosia ennen kuin eräänä päivänä tulee sopiva triggeri johon ihminen alkaakin reagoimaan voimakkaasti sairaalloisella tavalla. En tiedä, pystynkö tämän jälkeen luottamaan kehenkään naiseen kun aiemmin täysin tasapainoiselta vaikuttaneelle kumppanille kävi näin.

Turha tulla huutamaan provoa. En uskoisi tätä itsekään todeksi ellen eläisi tätä painajaista. Provohuutelijat saa tulla herättämään koska tahansa.

m 52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysisen vamman tai sairauden vuoksi en.

Mutta jos esim. saisi pahoja harhoja, jotka haittaisivat yhteiseloa eikä suostuisi lääkitykseen tms. apuun, niin sellaista en varmaan kestäisi.

noh noh..pari vuotta ja lapsesi abdullah ja yazmin saa ville vauvan seurakseen

Ei siihen harhoja tarvita:)

Häh? Minulla ei ole lapsia. Eikä varmaan tule.

Varmaan lähtisin myös suhteesta, jos puolisoni alkaisi puhumaan yhtä sekavia kuin yllä oleva vastaaja.

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppani tulisi ilkeäksi. Jos sairaus sitoisi minut kotiin. Veisin hänet hoitolaitokseen, en yrittäisi käännellä ja nostella kotona. En osaisi pistää piikkejäkään enkä vaihtaa avannepusseja.

Olen vielä nuori, vasta 50, käyn töissä vielä 15 v, lapseni on vasta teini, haluan vielä hoitaa hänen lapsiaan, matkustella, liikkua, nähdä ystäviä, haluan seksielämän.

Eroaisin kyllä, valitettavasti jos hän jäisi petipotilaaksi nyt.

onko teini tietoinen että odotat häneltä lapsenlapsia?

yyhoot ei paljoa matkustele.

munaa saat varmaan niin paljon kuin jaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysisen vamman tai sairauden vuoksi en.

Mutta jos esim. saisi pahoja harhoja, jotka haittaisivat yhteiseloa eikä suostuisi lääkitykseen tms. apuun, niin sellaista en varmaan kestäisi.

noh noh..pari vuotta ja lapsesi abdullah ja yazmin saa ville vauvan seurakseen

Ei siihen harhoja tarvita:)

Häh? Minulla ei ole lapsia. Eikä varmaan tule.

Varmaan lähtisin myös suhteesta, jos puolisoni alkaisi puhumaan yhtä sekavia kuin yllä oleva vastaaja.

Millä lailla miehesi kyvyttömyys saada lapsia , vaikuttaa sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppani tulisi ilkeäksi. Jos sairaus sitoisi minut kotiin. Veisin hänet hoitolaitokseen, en yrittäisi käännellä ja nostella kotona. En osaisi pistää piikkejäkään enkä vaihtaa avannepusseja.

Olen vielä nuori, vasta 50, käyn töissä vielä 15 v, lapseni on vasta teini, haluan vielä hoitaa hänen lapsiaan, matkustella, liikkua, nähdä ystäviä, haluan seksielämän.

Eroaisin kyllä, valitettavasti jos hän jäisi petipotilaaksi nyt.

Öööh 50 vuotias ei kyllä ole nuorta nähnytkään?

silmät liikkuu? kirjoitti:

en tiennytkään että ihmisten eron syy on pahoja harhoja näkevä puoliso,

luulin että se syy on että tekee mieli panna työkaveria

Eli sinä vain kestäisit, vaikka puolisosi kivenkovaa väittäisi esim. sinun yrittävän myrkyttää hänet tai sinun pettävän häntä? Mikään mitä sanoisit tai tekisit ei auttaisi. Lisäisi vain bensaa liekkeihin. Harhaluulot eivät poistu, vaikka esittäisit mitä todisteita syyttömyydestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppani tulisi ilkeäksi. Jos sairaus sitoisi minut kotiin. Veisin hänet hoitolaitokseen, en yrittäisi käännellä ja nostella kotona. En osaisi pistää piikkejäkään enkä vaihtaa avannepusseja.

Olen vielä nuori, vasta 50, käyn töissä vielä 15 v, lapseni on vasta teini, haluan vielä hoitaa hänen lapsiaan, matkustella, liikkua, nähdä ystäviä, haluan seksielämän.

Eroaisin kyllä, valitettavasti jos hän jäisi petipotilaaksi nyt.

onko teini tietoinen että odotat häneltä lapsenlapsia?

yyhoot ei paljoa matkustele.

munaa saat varmaan niin paljon kuin jaat.

Jos teini tekee samassa iässä lapset kuin sinä teit ..niin

OLET 80 VUOTIAS kun pääset pilttiä laitokselle ihastelemaan:)

Jos en olisi naimisissa ja haluaisin erota. Naimisiin mennessä luvannut rakastaa niin myötä kuin vastamäessä. Lupauksiani en riko.

Vierailija kirjoitti:

silmät liikkuu? kirjoitti:

en tiennytkään että ihmisten eron syy on pahoja harhoja näkevä puoliso,

luulin että se syy on että tekee mieli panna työkaveria

Eli sinä vain kestäisit, vaikka puolisosi kivenkovaa väittäisi esim. sinun yrittävän myrkyttää hänet tai sinun pettävän häntä? Mikään mitä sanoisit tai tekisit ei auttaisi. Lisäisi vain bensaa liekkeihin. Harhaluulot eivät poistu, vaikka esittäisit mitä todisteita syyttömyydestäsi.

En tietenkään..kun toi työkaverin etumus tuossa pullottaa

Vierailija kirjoitti:

silmät liikkuu? kirjoitti:

en tiennytkään että ihmisten eron syy on pahoja harhoja näkevä puoliso,

luulin että se syy on että tekee mieli panna työkaveria

Eli sinä vain kestäisit, vaikka puolisosi kivenkovaa väittäisi esim. sinun yrittävän myrkyttää hänet tai sinun pettävän häntä? Mikään mitä sanoisit tai tekisit ei auttaisi. Lisäisi vain bensaa liekkeihin. Harhaluulot eivät poistu, vaikka esittäisit mitä todisteita syyttömyydestäsi.

Jos tuo parisuhde on sen arvoinen, että sitä kannattaa kehittää, niin alahan itsekin asettaa ehtoja ja raja-aitoja. Rakastuneena sitä joustaa ja on mukautuva. Ajattelee, että toinenkin on samanlainen. Sitten lopulta joutuu tajuamaan, että eihän se ole.

Mutta silloin saattaa tuntua, että jos nyt lopettaa suhteen, heittää kymmenen vuotta elämästään hukkaan.

Sen vaan sanon, että parisuhde ei ole mikään suoritus. Se ei ole mitään, minkä päälle voi rakentaa. Parisuhde voi olla elämää ja sen aikana rakennetaan kaikenlaista, mutta toinen ihminen ei ikinä voi olla sun elämäsi.

Jos sairaus tekisi puolison ilkeäksi, epäkiitolliseksi ja katkeraksi. Jos hän muuttuisi sairaalloisen mustasukkaiseksi.

Jos seksi ja erotiikka loppuisi. Sitä ilman jää jäljelle vain ystävyyttä.

Joa mies sekoaa ja käy vaaralliseksi niin sitten. Muussa tapauksessa saa olla vaikka sulanut, kommunikaatioon kykenemätön raajaton avannemöykky niin en jättäisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos sairaus tekisi puolison ilkeäksi, epäkiitolliseksi ja katkeraksi. Jos hän muuttuisi sairaalloisen mustasukkaiseksi.

Näin kävi meille, mietin juuri eroa. Näiden lisäksi vielä alkoi juomaan. En nukkunut viime yönä ollenkaan, kun alkoi riitelemään itseksensä. Haukkui minua kuusi tuntia yhteen soittoon ja sanoi, ettei tarvitse minua mihinkään.

En puhunut mitään, vaan tosiaankin riehui itseksensä. Seksiä ei ole ollenkaan, johtuen sairaudesta. Tätä on nyt jatkunut pian vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppani tulisi ilkeäksi. Jos sairaus sitoisi minut kotiin. Veisin hänet hoitolaitokseen, en yrittäisi käännellä ja nostella kotona. En osaisi pistää piikkejäkään enkä vaihtaa avannepusseja.

Olen vielä nuori, vasta 50, käyn töissä vielä 15 v, lapseni on vasta teini, haluan vielä hoitaa hänen lapsiaan, matkustella, liikkua, nähdä ystäviä, haluan seksielämän.

Eroaisin kyllä, valitettavasti jos hän jäisi petipotilaaksi nyt.

Öööh 50 vuotias ei kyllä ole nuorta nähnytkään?

Nykyihminen elää lähes satavuotiaaksi. Tämän päivän keski-ikäiset ovat todellakin nuoria. Tokihan se on yksilökeskeistä, jotkut ovat vanhoja jo syntyessään.