Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä olosuhteissa jättäisit sairaan kumppanin?
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin olen tyytyväinen suhteeseen, jatkan mielelläni suhdetta, ja jos en ole tyytyväinen suhteeseen, lopetan sen. Ei tuohon päätökseen vaikuta oma tai toisen sairaus millään tavalla. Suhdetta kuuluu jatkaa tasan sen aikaa kuin se on molemmille hyvä. Toisen puolesta ei tule olla onneton.
Tämä sairaus on tosiaan aika red herring. Kyllä pitkässä parisuhteessa on vähän väliä jompikumpi sairas enemmän tai vähemmän vakavasti. Ei ero terveydentilaan vaikuta vaan siihen, onko suhteessa hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt kumppanini kun hänen päihdeongelmansa (rauhoittavia lääkkeitä, alkoholia) oli siinä pisteessä ettemme kumpikaan nukkuneet öisin, kaikki aikani meni hänen sotkujensa selvittämiseen ja salailuun ja ennen niin ihanasta, rehellisestä ja kiltistä miehestä tuli epäluotettava ja arvaamaton, aivan toinen ihminen.
Nykyisin hän pyrkii kovasti parempaan ja on motivoitunut hoitoonsa. Olemme molemmat sitä mieltä, että jos hän raitistuu ja saa oikeanlaista apua mielenterveysongelmiinsa, meillä on vielä mahdollisuus. En tiedä tuleeko sitä päivää, mutta odotan.
On ollut vaikea hyväksyä omaa ratkaisuani, sillä ajattelin olevani ihminen, joka ei hylkää missään olosuhteissa. Välillä mietin olisiko tätä eroprosessia tarvinnut todella käydä läpi, olisiko ollut jokin muu keino? Toisaalta jos tämä herätti hänet, se on ollut kaiken vaivan ja itkun arvoista. Aika näyttää.
Älä turhaan syytä itseäsi. Mieti kuinka monta mahdollisuutta miehelle olet antanut, kuinka yhdessäolon aikana hän todennäköisesti alkoi luottaa siihen, että sinä hoidat kuntoon ja hoidat asioita hänen puolestaan, ja kuinka itse aloit voida koko ajan kehnommin. Monet alkoholistit ovat sanoneet, että vasta läheisen totaalikyllästys tilanteeseen ja suhteen lopettaminen laittoi pysähtymään ja haluamaan itse raitistumista. Itsekin kävelin pois suhteesta jossa aikani yritin toisen auttamista mutta hän selkeästi alkoi vain luottaa minun hyysäykseeni, niin rahallisesti kuin kaiken muunkin suhteen. Tajusin ettei tule yrittämään niin kauan kuin minä pidän hänen elämänlaadun siedettävänä, hoivaan putkien jälkeen jne. Ja jätin, pelastin itseni. Hän sai mahdollisuuden pelastaa itsensä ja hänellä olisi ollut pataljoona ihmisiä tukemassa jos hän olisi oikeasti halunnut raitistua. Ei halunnut, surullista, mutta olisiko tarina onnellisempi jos minä olisin romahtanut hänen mukanaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi ryhtyä esim omaishoitajaksi nuorella iällä. Olen alle 30v lapseton naimisissa oleva nainen, eikä se sovi ajatusmaailmaani että syöttäisin ja hoitaisin puolisoa kuin sairaalapotilasta.
Oletko ajatellut, että saatat itsekin sairastua?
Et tietenkään, eihän meistä kukaan sellaista ajattele. Ne on toiset ihmiset ketkä sairastuu.
Sairastajat ovat erikseen.
Silti saatat jotain aamuna herätä ja huomata että olet sairastunut etkä koskaan tule paranemaan.
Sellaista sattuu nuorillekin ihmisille.
Myös niille joiden ajatusmaailmaan ei semmoinen sovi.
Tottakai, mutta en millään voisi alle 30-vuotiaana odottaa, että kumppani jäisi loppuelämäksi hoitamaan ja uhraisi omat haaveensa lapsista, urasta, taloudellisesta turvasta, matkustelusta tms. Tämä on ihan eri juttu kuin sairastua vaikka 50-vuotiaana kun yli puolet elämästä on vietetty yhdessä ja lapsetkin isoja ja kaikkea on jo ehditty tehdä. Alle 30-vuotias on parhaimmillaan ehtinyt olla kumppaninsa kanssa vasta jokusen vuoden, opinnotkin joillakin kesken jne...
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle seksinnälkäiselle: entäpä jos kumppani sairastuisi esim syöpään ja raskaat hoidot veisivät seksihalut vaikkapa vuodeksi? Sinä olisit tietysti jättämässä koska seksihän on tärkeintä. Sama se vaikka kumppani saattaisi parantuakin. Sinun tarpeesi ensin.
Sinunkaltaisillesi riittää seksinukke. Se antaa aina, muutahan et suhteessa tarvitse.Jos sinä olisit sairas, haluaisitko kumppanisi pysyvän suhteessa kanssasi, vaikka tuo suhde tekisi kumppanisi hyvin onnettomaksi?
Saisiko tähän vastauksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi ryhtyä esim omaishoitajaksi nuorella iällä. Olen alle 30v lapseton naimisissa oleva nainen, eikä se sovi ajatusmaailmaani että syöttäisin ja hoitaisin puolisoa kuin sairaalapotilasta.
Oletko ajatellut, että saatat itsekin sairastua?
Et tietenkään, eihän meistä kukaan sellaista ajattele. Ne on toiset ihmiset ketkä sairastuu.
Sairastajat ovat erikseen.
Silti saatat jotain aamuna herätä ja huomata että olet sairastunut etkä koskaan tule paranemaan.
Sellaista sattuu nuorillekin ihmisille.
Myös niille joiden ajatusmaailmaan ei semmoinen sovi.
Totta kai kuka tahansa voi sairastua tai kuolla ihan koska tahansa. Viiden minuutin kuluttua voi kuolla synnynnäiseen sydänvikaan, jota ei koskaan huomattu.
Mitä tekemistä tällä on aiheen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa jos en pystyisi elämään puolison sairauden kanssa. Eli jos puoliso muuttuisi hirveästi persoonaltaan, tai hänestä tulisi 24/7 hoidettava potilas. Tekisin eron hellävaraisesti enkä varmasti ihan yhtäkkiä tai nopealla aikataululla. Mutta pikku hiljaa jatkaisin elämääni ilman häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan ole sitoutunut olemaan jonkun kanssa missä olosuhteissa tahansa vaan ainoastaan niin kauan kuin molemmat ovat onnellisia ja tyytyväisiä järjestelyyn. Tämä oli (vähän kauniimmin muotoiltuna) myös vihkivaloisssmme.
Silloin jos se vaan kiukuttelis mulle ja komentelisi. Mikään syy ei siihen oikeuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin, koska pahensi sairauttaan alkoholilla eikä suostunut hakemaan psykiatrista apua. Muuten en ois ikinä jättänyt ketään pelkän sairauden perusteella, mutta kun aikuiselle ihmiselle ei voi olla vanhempi. Yritin keskustella asiasta pitkään, mutta toinen oli täysin haluton muuttamaan unirytmiään tai alkoholinkäyttöään. Luovutin ja olin eron jälkeen tyytyväinen.
Täytyy olla melko frigidi, jos ei ymmärrä, mitä pitkään jatkuva seksittömyys tai kumppanin haluttomuus voi tehdä parisuhteelle ja kumppanin psyykelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin, jos oma elämäni alkaisi tuntua pelkästään ilottomalta väsymykseltä.
En silti jättäisi. Kertoisin kumppanille, että meidän kohdalla kävin näin.
Hän kyllä ymmärtäisi. Niin kuin minäkin.
T: Tällä hetkellä hallinnassa olevaa rappeuttavaa sairautta sairastava terveen miehen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Silloin, jos oma elämäni alkaisi tuntua pelkästään ilottomalta väsymykseltä.
En silti jättäisi. Kertoisin kumppanille, että meidän kohdalla kävin näin.
Hän kyllä ymmärtäisi. Niin kuin minäkin.
T: Tällä hetkellä hallinnassa olevaa rappeuttavaa sairautta sairastava terveen miehen nainen.
Mitä eroa on jättämisellä ja sillä, että kertoo, että meille kävi näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin, jos oma elämäni alkaisi tuntua pelkästään ilottomalta väsymykseltä.
En silti jättäisi. Kertoisin kumppanille, että meidän kohdalla kävin näin.
Hän kyllä ymmärtäisi. Niin kuin minäkin.
T: Tällä hetkellä hallinnassa olevaa rappeuttavaa sairautta sairastava terveen miehen nainen.
Mitä eroa on jättämisellä ja sillä, että kertoo, että meille kävi näin?
Silloin kun menimme yhteen, kumpikaan ei tiennyt että sairastuisin.
Sairastumisen jälkeen olemme puhuneet ja yhdessä sopineet, että parisuhteemme päättyy silloin, kun se puolisolleni on pelkkä taakka.
Kysymys ei ole jättämisestä, vaan molemminpuolisesta toiveesta.
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on minusta huono.
Älä nyt ole kohtuullinen ja järkevä. Tämä on Aihe vapaa!
Jätin, koska sairauden nimi oli päihderiippuvuus. Rakastin miestä niin paljon ettei mitään järkeä, mutta muuttui ilkeäksi ja väkivaltaiseksi.
Sellaista fyysistä sairautta ei olekaan. Henkisen puolen sairaudet on sitten toinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista fyysistä sairautta ei olekaan. Henkisen puolen sairaudet on sitten toinen juttu.
Sairastan sairautta, jossa fyysiset kyvyt rappeutuvat. Lopulta vain silmäni liikkuvat. Aivoni toimivat kuitenkin kuten ennenkin.
Puolisoni saa elää omaa elämäänsä. Hän ei ole sairas.
Kun tilanteeni tästä pahenee, olen sopinut poikieni kanssa, että he eivät tule katsomaan liikuntakyvytöntä äitiä, joka vuodepotilaana paskoo ja kusee alleen hoitolaitoksessa
Alue: Aihe vapaa
Niin kauan kuin olen tyytyväinen suhteeseen, jatkan mielelläni suhdetta, ja jos en ole tyytyväinen suhteeseen, lopetan sen. Ei tuohon päätökseen vaikuta oma tai toisen sairaus millään tavalla. Suhdetta kuuluu jatkaa tasan sen aikaa kuin se on molemmille hyvä. Toisen puolesta ei tule olla onneton.