Vaimot, oikeastiko mies tarvitsee luvan omiin harrastuksiin?
Olen törmännyt tuttavapiirissä ilmiöön, jossa naiset rajoittavat miehensä menoja ja harrastuksia, vaikka lapsetkin ovat jo teini-iässä. Käsittämätöntä. Eräällä tutulla on porukalla vuokrattu verstas, ja hän on useasti kuvaillut vähän vitsin varjolla mutta selvästi tosissaan, miten ei ole päässyt pitkään aikaan käymään kun "ei ole saanut lupaa". Vaimo haluaa että mies kököttää kotona illasta toiseen, vaikka lapsetkin tosiaan omissa menoissaan. Mikä ihme saa naiset toimimaan näin? Millä oikeudella se on vaimo joka päättää milloin kukakin harrastaa?
Kommentit (142)
Meillä mies nalkuttaa minun harrastuksistani. Harrastuksessani on miehiä ja on ihan kamalaa, kun sinne lähden iloisena ja en jää hänen kanssaan kotiin.
Vierailija kirjoitti:
En ole itse ikinä, en siis ikinä rajoittanut oman miehen menoja, en kavereitten kanssa, en harrastuksiin menoa. Lopputulos on se, että lähes kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen mies päätti lähteä uuden naisen matkaan. Ehkä olisi pitänyt rajoittaa.
Oma syys. Teillä oli muuten huono liitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua juttua. Olin itse aikoinaan vanki omassa kodissani, kaikkeen muuhun kuin töihin menemiseen piti kysyä lupa. Yleensä sitä lupaa ei saanut kuin kuukausia etukäteen. Ja työpäivinäkin ex-vaimo soitti viimeistään viideltä että missä viivyn jos työpäivä vähänkin venyi.
On syystäkin ex-vaimo. Mutta kaveripiirissä olen nähnyt tätä myös. Vain hullu tai täysi masokisti mies menee enää tänä päivänä naimisiin ”voimaantuneen” suomalaisen naisen kanssa. Niistä on tullut todellisia keittiöhirviöitä.
Kerro minulle, miksi sinä aloitit luvan pyytämisen omiin menoihisi.
Jos olisit koskaan ollut pitkässä parisuhteessa, jossa on myös yhteisiä pieniä lapsia, niin varmaan ymmärtäisit että tolkun ihminen yrittää ensin toimia siten, että perheessä säilyisi edes jonkinlainen sopu ja pienten lasten ei tarvitsisi katsella kun äiti huutoraivoaa isälle (tai toisinpäin). Näin minä yritin jonkin aikaa tehdä. Toki välillä pidin pääni, mutta siitä maksettiin todella kova hinta seuraavan kerran kotiin tullessani, kun nainen aloitti silmittömän raivoamisen ja lapset katselivat silmät ymmyrkäisinä. Asuimme myös ulkomailla, ja välitön asumusero avioerosta puhumattakaan ei ollut heti mahdollinen.
Jälkeenpäin puistattaa ne kokemukset ja voisin tehdö jotain asioita toisin. Mutta jälkeenpäin ja ulkopuolisena on myös helppo olla viisas.
Vierailija kirjoitti:
No meillä ainakin pitää vähän neuvotella.
Ei ole OK, että ollaan iltakausia poissa perheen parista tai että harrastukseen menee omat ja yhteiset rahat.
Muuten on kiva, että harrastaa. Ja on vähän aikaa poissa kotoa, jotta voi itsekin hyvillä mielin tehdä omia juttuja. Eikä se rahakaan niin kovin hierrä, mutta jos ei ole varaa lähteä yhteiselle matkalle koska poikien kanssa meni kaikki rahat kalareissuun niin sitten alkaa vähän tunnelma kiristyä.
T.ä.m.ä. !!
Saa harrastaa ja mennä omille menoille mutta kohtuuden rajoissa ja toinenkin huomioon ottaen. Voi keskutella ja kysyä mitä suunnitelmia on toisellakin ja sen mukaan sitten järjestellä niitä omia menoja. Niin ja ettei ole sitä omaa harrastusmenoa joka ilta tai viikkokausia putkeen niin, ettei ehdi juuri ollenkaan viettää aikaa puolison kanssa.
Miehen sinkkukaverit vaan usein eivät ymmärrä että jos kaveri on parisuhteessa niin kyllä se parisuhdeaika on tärkeää, eikä voi silloin joka viikonloppu ja viikko juosta baarissa ja kaikissa jätkäporukan sinkkuriennoissa tai kalareissuissa. Ei vaan voi jos haluaa että suhde omaan puolisoonkin pysyy hyvänä. Sitten taas jos mies ilmoittaa kaverille että on naisensa kanssa tälläkertaa, niin kaverit ilman muuta päättelee että nainen kieltää ja on pahis, vaikka mies ite haluais olla kotona? en ymmärrä. Ja sitten miehet itekin käyttää tätä tekosyynä että nainen kielsi tulemasta, vaikka ite ei halunnut mutta ei kehtaa sanoa suoraan ettei vaan huvita.
Eihän tietenkään tarvi olla kotona 24/7 vaan sopivasti omia juttuja pitää olla ja asioista pitää voida keskustella ja rahankäyttö yms sopia yhdessä. ja niien kavereittenki ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies nalkuttaa minun harrastuksistani. Harrastuksessani on miehiä ja on ihan kamalaa, kun sinne lähden iloisena ja en jää hänen kanssaan kotiin.
Ooh! Onko oikein miehiä? Jestas! Mikä tommonen harrastus on? Ei ihme että setä on hiileenä!
Olen ihmetellyt samaa. Mieheni vitsinä kyselee minulta lupaa saako mennä harrastukseensa ja minä suutun lähinnä siitä, että pitäisi kysyä. Mies kertoo, kuinka kaverien vaimot ovat kieltäneet harrastuksen tai pitää saada lupa vaimolta. Joku on käynyt jopa salaa vaimoltaan harrastuksessa. Eri asia tietty jos mies lähtisi täysin sopimattomaan aikaan. Olen niistäkin kuullut tarinoita. Tyyliin perhejuhlapäivänä mies lähtee puoleksi päiväksi omiin harrastuksiinsa. Ymmärrän määräämisen, jos miehellä ei itsellä ole yhtään tilannetajua tai tee kotona mitään.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on muuten oikeasti tabu aihe. :o
No lue vastaukset uudelleen ja huomaa, että eipä olekaan. Yrität nyt väen väkisillä saada draamaa aiheesta, jossa sitä ei ole. Noloa ap.
No ei tarvitse pyytää lupaa, mutta vastavuoroisuus on tärkeää. Miehellä on harrastuksensa ja minulla omani, sekä lapsilla tietysti omansa. Aikataulut kun sovitellaan reilusti yhteen niin ongelmia ei synny ja jokainen saa tehdä sitä mistä tykkää. Jos toisen puolison harrastuksen vuoksi kaikki kodin- ja lastenhoito jäisi vain toisen harteille tai harrastus söisi järjettömiä määriä rahaa, olisi keskustelun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on muuten oikeasti tabu aihe. :o
Jep. Pöyristyjämammat tulevat kilvan puolustelemaan naisten tyranniaa ja yrittävät maalata miehet roistoiksi ja syyllisiksi. Eli ei mitään uutta.
Mä erosin mun miehestä, joka ei toistuvistani pyynnöistäni huolimatta viettänyt koskaan aikaa kanssani. Aina oli kiire jossain muualla. Ehkä tässä jotain samaa taustalla? Kyllä se vaimo joskus väsyy nalkuttamaan yhteisestä ajasta, ja sitten aikaa todella riittää.
Kyllä meillä ainakin kysytään toiselta, onko joku iltameno ok. Siis ihan molemmin puolin. En minäkään voi vaan ilmoittaa, että tästä lähtien olen sitten kaksi iltaa viikossa varattuna, tehkää lasten kanssa mitä tykkäätte. Meillä on tosin pienet lapset, joten siinä mielessä eri. Mutta en ymmärrä miksi pitää perustaa perhe, jos mistään ei olla valmiita keskustelemaan tai joustamaan. Sinkkuna voi mennä miten tykkää muista piittaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä ainakin pitää vähän neuvotella.
Ei ole OK, että ollaan iltakausia poissa perheen parista tai että harrastukseen menee omat ja yhteiset rahat.
Muuten on kiva, että harrastaa. Ja on vähän aikaa poissa kotoa, jotta voi itsekin hyvillä mielin tehdä omia juttuja. Eikä se rahakaan niin kovin hierrä, mutta jos ei ole varaa lähteä yhteiselle matkalle koska poikien kanssa meni kaikki rahat kalareissuun niin sitten alkaa vähän tunnelma kiristyä.
T.ä.m.ä. !!
Saa harrastaa ja mennä omille menoille mutta kohtuuden rajoissa ja toinenkin huomioon ottaen. Voi keskutella ja kysyä mitä suunnitelmia on toisellakin ja sen mukaan sitten järjestellä niitä omia menoja. Niin ja ettei ole sitä omaa harrastusmenoa joka ilta tai viikkokausia putkeen niin, ettei ehdi juuri ollenkaan viettää aikaa puolison kanssa.
Miehen sinkkukaverit vaan usein eivät ymmärrä että jos kaveri on parisuhteessa niin kyllä se parisuhdeaika on tärkeää, eikä voi silloin joka viikonloppu ja viikko juosta baarissa ja kaikissa jätkäporukan sinkkuriennoissa tai kalareissuissa. Ei vaan voi jos haluaa että suhde omaan puolisoonkin pysyy hyvänä. Sitten taas jos mies ilmoittaa kaverille että on naisensa kanssa tälläkertaa, niin kaverit ilman muuta päättelee että nainen kieltää ja on pahis, vaikka mies ite haluais olla kotona? en ymmärrä. Ja sitten miehet itekin käyttää tätä tekosyynä että nainen kielsi tulemasta, vaikka ite ei halunnut mutta ei kehtaa sanoa suoraan ettei vaan huvita.
Eihän tietenkään tarvi olla kotona 24/7 vaan sopivasti omia juttuja pitää olla ja asioista pitää voida keskustella ja rahankäyttö yms sopia yhdessä. ja niien kavereittenki ymmärtää.
Hankkikaa vanha oktalo ja lapsia ja muutama vanha auton räppänä niin lupaan ettei tarvi ikinä miettiä kuka tekee ja mitä ja kuinka paljon riitaa.
Voi ihan siellä kotona riidellä omissa nurkissa omista asioistaan!
Tsemppiä ja voimahali sisko!
Mua ottaa päähän miehet jotka käyttää rouviaan tekosyynä jos ei huvita joku asia. Illanvietosta lähdetään ajoissa koska ”rouva käskee”. Olen itsekin ollut tämä ”käskevä rouva” ja miehen kaverit vihasivat minua. Jätin sen sian, ansaitsin parempaa.
Voi kun mies olisikin joskus pois kotoa, mutta kun ei, aina se vaan istuu sohvalla. Olen yrittänyt ehdottaa vaikka mitä, koska itsekin tykkään harrastaa, mutta ei herraa kiinnosta. Onneksi käy sentään töissä.
Meillä mies on kotona viihtyvä ja itse olen menevämpi. Lapsia ei ole enkä käytä yhteisiä rahoja mutta silti miestä hiertää menoni. Mutta jos olen kotona niin ei me mitään yhdessä tehdä vaan mies on tietokoneella ja itse luen makkarissa kirjaa. En ymmärrä miksi miehelle on niin tärkeää että kökin kaikki illat kotona ja miksi se olisi niin kamalaa että sen sijaan kävisin harrastamassa ja tapaamassa kavereita. Varsinaisesti en joudu lupaa kysymään, mutta joudun aina maksamaan menoistani kuuntelemalla tuhahtelua ja kiukuttelua.
Ainakin naisen kuntosalilla käynti on miehille sellainen juttu, ettei ne välttämättä ole innosta pinkeänä, kun vaimo sinne lähtee. Siellä kun on vertailumateriaalia...
Vierailija kirjoitti:
Onkohan se vaimo sitten muuttunut aikojen saatossa noin kontrolloivaksi vai onko mies vaan vapaaehtoisesti valinnut kumppanikseen pirttihirmun?
Lasten syntymä muuttaa aika monen naisen persoonan totaalisesti. Aika monesta naisesta tulee häikäilemättömän kontrolloiva yrittäessään ”puolustaa” lapsiaan pahalta isältä, jonka äiti näkee suorastaan rikollisena mikäli tämä avaa oluen tai viettää aikaa poissa kotoa ilman perusteltua syytä. Tämän nyt voi lukea päivittäin näiltä palstoiltakin, vaikka suodattaa trollailut ja provot pois. Naiset spekuloivat tuntemattomien kanssa erolla mitä käsittämättömin perustein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse ikinä, en siis ikinä rajoittanut oman miehen menoja, en kavereitten kanssa, en harrastuksiin menoa. Lopputulos on se, että lähes kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen mies päätti lähteä uuden naisen matkaan. Ehkä olisi pitänyt rajoittaa.
Oma syys. Teillä oli muuten huono liitto.
Miten se voisi olla hyvä, kun mies oli koko ajan harrastamassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on muuten oikeasti tabu aihe. :o
Jep. Pöyristyjämammat tulevat kilvan puolustelemaan naisten tyranniaa ja yrittävät maalata miehet roistoiksi ja syyllisiksi. Eli ei mitään uutta.
No mikäs kommentti täällä sinusta oli erityisen pöyristynyt? Lähinnä nämä naistenhaukkumisviestit vaikuttavat täällä kiukkuisilta ja katkerilta.
Joo ihan lasten hommia et joutuu pyytään lupaa!! Ite en ees kysely vanhemmilta kun olin joku 15 ja en niiku tod kysele vaimolta.