Keskeyttäisinkö lukion?

Älä keskeytä, selvitä mahdollisuutta tukiopetukseen.

Kyllä sulla äly riittää, kun saat miettiä asioita rauhassa. Ei sinun tarvitse mitään huipputodistusta saada, keskinkertainenkin on ihan hyvä. Jos olet jossain aineissa hyvä, keskity niihin enemmän.

Amiksessa sun pitäisi osata tehdä omatoimisesti jotain, mistä et välttämättä saa edes tietoa ja jos jotain tietoa satut saamaan niin se ei välttämättä pidä paikkaansa.

Oletko harkinnut oppisopimusta? Onko se mahdollista haluamallasi alalla, onko siinä ikärajaa? Esim. 17-vuotias kaupan kassa ei saa myydä olutta eikä tupakkia.

Eihän se koulunkäynti aina niin mukavalta tunnu, mutta jotenkin sinun pitäisi saada motivoitua itsesi. Onko sinulla ketään kaveria, jonka kanssa voisitte yhdessä opiskella?

Ei ole kavereita. Olen tosi yksinäinen. Tukiopetustakaan en ole saanut kun ei ole aikaa semmoiseen. Opetusvideoita katson mutta en pysy mukana. Olen aina ollut hidas oppimaan ja mitään erityistaitoja minulla ei varsinaisesti ole. :( Kurjaa. Vaikka luulisi ymmärtävänsä, kokeessa kyllä huomaa, ettei mitään osaakaan.

Ap

Ehkä lukio ei ole oikea paikka sinulle. Se ei haittaa ollenkaan, sillä muitakin mahdollisuuksia on.

Jos matalapalkka-alojen hommat kiinnostaa tulevaisuudessa, niin lopeta ihmeessä lukio. Kyllä Suomessakin tarvitaan kilpailua tuolla 10€/h kategoriassa.

Mutta jos haaveilet mielekkäistä töistä ja järkevästä tulotasosta, suosittelen pinnistelemään lukion läpi. 7-8 arvosanat ovat vielä ihan hyviä, ja kyllä niilläkin jo opiskelemaan pääsee.

Tsemppiä vaan jatkoon.

Kuinka pitkällä olet? Eka vuosi menossa vai? Pyydä tukiopetusta. Järjestä aikaa omasta aikataulustasi sille. Opettajalla sitä on pakko olla. Kyllä, sinä voit vaatimalla vaatia sitä. Äläkä ota liikaa stressiä. Muuten teet itsellesi noidankehän, kun jo valmiiksi ajattelet ettet osaa. Tärkeintä on oppia oikea opiskelutekniikkaa. Ekana vuonna tyyli voi yllättää ja arvosanat tippua. Siitä ne tasaantuvat. Mutta läksyt täytyy tehdä, täytyy lukea ja tehdä töitä sen oman menestyksen eteen. Se on joskus rankkaa, mutta se ei ole ikuista! Tsemmpiä opiskeluun. Sinun elämäsi ja sinun päätöksesi.

Minulla on lukihäiriö ja hahmotushäiriö. En sisäistä lukemaani. Olen oikeestaan todella typerä. Nykyään edes 8-9 oppilaat eivät pääse opiskelemaan minnekään hyville aloille, miksi siis minä pääsisin? Omat numerot on seiskaa ja kutosta, vaikka parhaani yritän ja kovasti pinnistelen.

Ap

Ekalla olen joo. Opettajilla on oikeasti todella vähän aikaa ja tämä on iso koulu. Hankala järjestää aikaa yhdelle oppilaalle. Erityisopettajaa ei ole myöskään.

Ap

Olisiko mahdollisuutta opiskella iltalukiossa, siellä on vähemmän aineita?

Voit myös suunnitella valmistuvasi lukiosta 3,5-4 vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lukihäiriö ja hahmotushäiriö. En sisäistä lukemaani. Olen oikeestaan todella typerä. Nykyään edes 8-9 oppilaat eivät pääse opiskelemaan minnekään hyville aloille, miksi siis minä pääsisin? Omat numerot on seiskaa ja kutosta, vaikka parhaani yritän ja kovasti pinnistelen.

Ap

Et ole typerä. Käy lukio mieluummim vaikka neljään vuoteen. Älä luovuta!

Ei kannata keskeyttää. Käy ainakin eka vuosi loppuun. Saat hyväksilukuja amitsussa kuitenkin. Merkonomiopinnot ovat samaa löysäilyä kuin muukin amis. Seiska on ihan hyvä numero!

Nykyään vaatimustaso on noussut ihan hirveästi eikä se vaan riitä se seiska. :( Käyn neljään vuoteen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tätä ajatusta olen pyöritellyt jo pitkään. En pärjää oikeastaan missään aineessa enää lukiossa. Kaikki arvosanat ovat laskeneet ja esseet hirveän hankalia. En ymmärrä enää mitään ja kaikki etenee liian nopeasti. Mietin vaihtamista amikseen, mutta vähän vaivaa kun meidän kunnassa ei ainakaan tuo opetus ole mitenkään hyvää. Päivät ovat lyhyitä ja monta vapaapäivää tulee viikossa. Kuulostaa toki kivalta, mutta eihän siinä opi ollenkaan siihen ammattiin. En myöskään ole löytänyt mieleistä alaa. Merkonomiksi olisin halunnut, mutta ei äly riitä.

Ei se paljon vaadi älyä.

Itse aikanani lopetin lukion. Menin amikseen. Lopetin senkin. Syy ei ollut älykkyys vaan jaksaminen. Masennus. En tajunnut sitä silloin. Ratkaisu olisi ollut hakea apua masennukseen, ei syyttää itseään ja tyhmyyttään. Jälkeenpäin harmittaa, arvostaisin todella paljon lukiokoulutusta, mutta sillä hetkellä se oli ainut vaihtoehto. En vain kyennyt opiskelemaan, vaikka miten olisin tahtonut.

Nyt neuvoisin itselleni: hae apua, vaikka se kuinka on epämiellyttävää ja joudut haavoittuvaan tilaan. Laita lukio tauolle ja ota aikaa parantumiseen. Lukioon voi aina palata. Se odottaa kyllä.