Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi se, että haluaa rakastua kumppaniinsa => nirsoa, laske rimaa? Kysymys:
12.12.2018 |
Teille kaikille nirson huutelijoille esittäisin kysymyksen: oletteko ottaneet jonkun suurinpiirtein miellyttävän henkilön ettekä odottaneet mitään ihastumisen tunnetta suhteen alussa?
Ja toinen kysymys: onko se ihanteenne parisuhteen muodostamisesta?
Pitkässä suhteessa olleena olen kyllä edelleen sitä mieltä, että ihastuminen ja rakastuminen ovat edellytys parisuhteeseen ryhtymiselle. Eivät miehen tulot, pituus tai status, kuten täällä usein kuvitellaan vaan se, että meillä klikkaa ihmisinä ja romanttisesti ja haluamme toisiamme fyysisesti. Ystävyys, jolle pitkän suhteeni myös rakensin, ei olisi syntynyt ilman noita muita. En ole niin parisuhteen kipeä, että haluaisin tai edes kykenisin ottamaan vain jonkun suurinpiirtein kivan - ahdistaa ajatuskin.
Ulkopuoliset sitten keksivät näitä nirsouksia ja muita syitä selittääkseen, miksi olen itsekseni. Joo, se vika on vain ja ainoastaan minussa, että 40+ -ikäisenä ei ole opintoja ja muuta elämää, jota koko ikäluokka viettäisi, kuten parikymmppisenä. Ihan puhdas sattumakin vaikuttaa paljon, mikä aina näissä unohdetaan.
En ole yleensä näin kärkevä, mutta nyt paloi hermo. Toivoisin jokaiselle nirson huutelijalle omaa kokemusta siitä, miten monet asiat OIKEASTI vaikuttavat parin löytymiseen.
Kommentit (281)
Olen sinkku vapaaehtoisesti. Rakastamani ihminen on alkoholisti ja väkivaltainen juodessa harhoissaan. Olen pari vuotta viikoittain eromme jälkeen käynyt luonaan välillä auttamassa. En ala seurustella ennen kuin ihastun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tilanne miehenä on se, että ainoat vaihtoehdot on joko tyytyminen tai yksinolo.
Ja minulle naisena yksinolo on parempi kuin tyytyminen.
Ap
Mulle tyytyminen ja sen myötä parisuhteeseessa oleminen on paljon parempi vaihtoehto kuin jatkuva yksinolo. Puhun kokemuksen kautta.
Olin suhteessa itseäni reippaasti vanhemman naisen kanssa ja olihan tuo hänen kanssaan vietetty vuosi paljon laadukkaampi kui nämä muut totaaliyksinäisyydessä vietetyt vuodet. Sai seuraa, läheisyyttä, seksiä ja jopa matkusteluseuraa.
Saada, saada ja saada. Miksi pitää aina saada? Minä annan rakkaalleni vapaaehtoisesti ja ilolla asioita. Siinä ero tyytyjiin ja rakastuneisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa elämässään asioita, joita ei ole mahdollista saada ilman parisuhdetta, on kai aika luonnollista miettiä, mistä kumppaniehdokkaan kohdalla voisi tinkiä. Jotkut ovat valmiita tinkimään ihastumisesta ja rakastumisesta, kunhan muuten saavat haluamansa. Minä olen saanut kaiken haluamani ilman parisuhdetta, joten ainoa asia, mitä parisuhteelta odottaisin, on nimenomaan ihastuminen ja rakastuminen. Ilman niitä en tarvitse parisuhdettakaan. Kai se tekee minusta nirson, mutta ihan sama.
Mitä nämä asiat olisivat ja kuinka arvokkaita ne olisi ilman mollemmin puolista rakkautta ja ihastumista? Asuntolaina ja yhteinen lapsi sellaisen kanssa jota ei rakasta. Miksi?
Elintaso, jota ei omilla tuloilla ole mahdollista saavuttaa, sekä lapset. Siinä kai ne asiat, luulisin. Joillekin nuo asiat ovat tärkeämpiä kuin rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tilanne miehenä on se, että ainoat vaihtoehdot on joko tyytyminen tai yksinolo.
Ja minulle naisena yksinolo on parempi kuin tyytyminen.
Ap
Mulle tyytyminen ja sen myötä parisuhteeseessa oleminen on paljon parempi vaihtoehto kuin jatkuva yksinolo. Puhun kokemuksen kautta.
Olin suhteessa itseäni reippaasti vanhemman naisen kanssa ja olihan tuo hänen kanssaan vietetty vuosi paljon laadukkaampi kui nämä muut totaaliyksinäisyydessä vietetyt vuodet. Sai seuraa, läheisyyttä, seksiä ja jopa matkusteluseuraa.
Saada, saada ja saada. Miksi pitää aina saada? Minä annan rakkaalleni vapaaehtoisesti ja ilolla asioita. Siinä ero tyytyjiin ja rakastuneisiin.
No päinvastoin kyllähän hän oli se suhteessa matalatasoisempi osapuoli joka enemmän sai hyötyä.
Hän oli se joka ihastui ja minä en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tunne, kun toiseen oikein rakastuu. Ja se, kun huomaa tunteen kuolleen. Ja jatkan seuraavaan rakastumiseen, jota jälleen seuraa pettymys, kun rakkaus kuolee. Miksi toinen ei saa sitä tunnetta pidettyä yllä?
Keskustelunaihe ei ollut se, että en saa rakkautta pysymään yllä kuin hetken. Olen ollut suhteessa ikävuodet 18-38.
No, ehkä tämä ei ollutkaan minulle suunnattu viesti.
Ap
Ei, vaan se oli yleisluonteinen viesti. Jotkut ovat rakastumisholisteja. Addikteja rakastumisen tunteelle. Me imemme rakkauden tunteen kuiviin toisista ja siirrymme seuraaviin. Koemme, että vastuu on suhteen kestolla sillä antavalla osapuolella. Ei meissä itsessämme.
Olemme vampyyrejä siinä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tilanne miehenä on se, että ainoat vaihtoehdot on joko tyytyminen tai yksinolo.
Ja minulle naisena yksinolo on parempi kuin tyytyminen.
Ap
Mulle tyytyminen ja sen myötä parisuhteeseessa oleminen on paljon parempi vaihtoehto kuin jatkuva yksinolo. Puhun kokemuksen kautta.
Olin suhteessa itseäni reippaasti vanhemman naisen kanssa ja olihan tuo hänen kanssaan vietetty vuosi paljon laadukkaampi kui nämä muut totaaliyksinäisyydessä vietetyt vuodet. Sai seuraa, läheisyyttä, seksiä ja jopa matkusteluseuraa.
Mä luulen, että ihastuminen ja rakastuminen ei olekaan niin tärkeää totaaliyksinäisille. Heille on tärkeämpää, että elämässä olisi edes joku, jonka kanssa tehdä asioita. Jos taas on muuten hyvä sosiaalinen elämä, läheisiä ihmissuhteita, hyviä ystäviä ja kavereita, joiden kanssa matkustella, harrastaa, tavata ihan vaan juttelun merkeissä jne, odotukset ja vaatimukset kumppanilta ovat korkeammat. Kumppanin pitää tuoda elämään jotain sellaista, mitä ei muuten saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap tuntuu siltä, että tällaisesta asiasta on av:lla mahdotonta odottaa asiallista keskustelua. Täällä pyörii lauma turhautuneita, joutilaita miehiä naisenpuutteessa ja heidän ajatusmaailmansa on jo lähtökohtaisesti vääristynyt.
Olen kanssasi samassa tilanteessa ja ajattelen täysin samoin. Minulla on onneksi (tai valitettavasti) suuri joukko sinkkuystäviä, jotka kaikki painivat saman ongelman kanssa: haluttaisiin ihastua, rakastua ja sitoutua mutta kun vapaita, kiinnostavia miehiä ei yksinkertaisesti tule vastaan. Kaikki ystäväni ovat korkeasti koulutettuja, lapsettomia, hoikkia, liikunnallisia sekä perusterveitä ihmisiä. Vastaavia, ns. "hyviä" miehiä ei ole enää vapaana ikäluokassa +35 v. Bussinkuljettajia, irakilaisia pitsanpaistajia, remonttimiehiä yms. löytyy kyllä pilvin pimein vapaana mutta mitä yhteistä lopulta on esimerkiksi niukin naukin peruskoulusta selviytyneellä lähihoitajalla ja yrityskauppoihin erikoistuneella lakimiehellä lopulta on?
No jos se lähihoitaja on hyvännäköinen ja mukava, niin voihan ne kemiat kohdata. Lisäksi voi olla hyvinkin yhteen sopivat vehkeet, jos ymmärrät mitä tarkoitan..
En minäkään ymmärrä miksei muka lakinaiselle ja lähihoitajamiehelle voisi syntyä suhdetta? Tiedän paljonkin pareja eri koulutusasteilta. On kuitenkin ihan normaalia, että korkeasti koulutettu mies on parisuhteessa vaikka juuri sen lähihoitajan kanssa niin miten tämä muka ei voi toimia toisin päin? Miksi naiselle kelpaa vain korkeasti koulutettu mies? Tuossa kohtaa voi kutsua nirsoksi, jos ei vaivaudu edes tutustumaan toisenlaiseen ihmiseen koulutuksen takia.
Tietenkään koulutustason tai ammatin perusteella ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä ihmisestä ja pelkästään niiden perusteella raakata ketään pois, mutta on se kuitenkin paljon epätodennäköisempää löytää kumppani, jonka kiinnostuksen kohteet, maailmankuva ja älykkyys vastaavat omiasi, jos koulutustaso on aivan eri.
Miksi olettaa, että korkeammin koulutettu olisi automaattisesti älykkäämpi? Tai että olisi erilainen maailmankatsomus? Usko tai älä niin on olemassa älykkäitä ihmisiä, jotka tykkäävät tehdä fyysistä duunarin työtä. Ja myös matalammin koulutetuilla voi olla samanlaiset arvot kuin korkeammim koulutetulla. Siksi on typerää tehdä oletus koulutuksen takia ja tyrmätä heti kättelyssä mahdolliset potentiaaliset ehdokkaat.
Joka kerta, kun luen tällaisen kommentin, mieleeni palautuu keskustelu pikkujouluista. Kerroin, että meillä on tapana käydä teatterissa ja sen jälkeen syömässä. Johon joku ehätti ilkkumaan snobismista (tosin hän ei tainnut osata käyttää kyseistä sanaa). Ikävä kyllä ainakin itse olen liian usein törmännyt siihen, että ammatillisen peruskoulutuksen saaneet ihmiset ovat v*ttuilleet siitä, että joku on kiinnostunut teatterista, kirjallisuudesta, oopperasta jne. Se syö uskoa siihen, että isoista koulutuseroista huolimatta voisi olla samanlainen arvomaailma ja elämäntapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitäisi ihastua ja rakastua ja haluta sitä henkilöä jonka kanssa menee yhteen. Mutta mietittekö koskaan miksi teillä tulee sellaisia henkilöitä niin harvoin vastaan, jotka aiheuttavat noita tunteita? Minusta mielenkiintoisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti, olen vain jo varattu, joten en sitten sen enempää ala testaamaan. En usko että tuossa on teillä parittomilla kyse siitä että sopivia kohteita ei olisi, vaan jostain muusta. Jostain omasta tunnelukosta ehkä? Tai ette ylipäätään ole kovin seksuaalisia tai seurallisia?
Alapeukuista voisi melkein päätellä että ette mieti. Yleensä peiliin katsominen on kuitenkin se mistä kaikissa ongelmissa kannattaa lähteä liikkeelle. Tuskin tämä on mikään poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitäisi ihastua ja rakastua ja haluta sitä henkilöä jonka kanssa menee yhteen. Mutta mietittekö koskaan miksi teillä tulee sellaisia henkilöitä niin harvoin vastaan, jotka aiheuttavat noita tunteita? Minusta mielenkiintoisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti, olen vain jo varattu, joten en sitten sen enempää ala testaamaan. En usko että tuossa on teillä parittomilla kyse siitä että sopivia kohteita ei olisi, vaan jostain muusta. Jostain omasta tunnelukosta ehkä? Tai ette ylipäätään ole kovin seksuaalisia tai seurallisia?
Eli jälleen parittomissa on jotain vikaa. Yhtä hyvin joku voisi miettiä, että mitähän psyyken aukkoa paikkaavat ne jotka vähän väliä ihastuvat johonkin. Eiköhän asiat ole hieman monimutkaisempia.
Voihan sitä miettiä, mutta jos se ihastuminen ei ole ongelma niin mitä sitä miettimään. Sen sijaan yksin oleminen tuntuu olevan monille ongelma, joten sen syitä voi olla ihan hyvä miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tilanne miehenä on se, että ainoat vaihtoehdot on joko tyytyminen tai yksinolo.
Ja minulle naisena yksinolo on parempi kuin tyytyminen.
Ap
Mulle tyytyminen ja sen myötä parisuhteeseessa oleminen on paljon parempi vaihtoehto kuin jatkuva yksinolo. Puhun kokemuksen kautta.
Olin suhteessa itseäni reippaasti vanhemman naisen kanssa ja olihan tuo hänen kanssaan vietetty vuosi paljon laadukkaampi kui nämä muut totaaliyksinäisyydessä vietetyt vuodet. Sai seuraa, läheisyyttä, seksiä ja jopa matkusteluseuraa.
Saada, saada ja saada. Miksi pitää aina saada? Minä annan rakkaalleni vapaaehtoisesti ja ilolla asioita. Siinä ero tyytyjiin ja rakastuneisiin.
No päinvastoin kyllähän hän oli se suhteessa matalatasoisempi osapuoli joka enemmän sai hyötyä.
Hän oli se joka ihastui ja minä en.
Hyötyä, saantia, matalatasoisempi? Ei ole ihme, ettei ole sielunkumppania löytynyt. Olet tätä sydämetöntä ja sieluntonta porukkaa. Hyvässä kumppanuudessa arvostaa toista ja ei koe noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tilanne miehenä on se, että ainoat vaihtoehdot on joko tyytyminen tai yksinolo.
Ja minulle naisena yksinolo on parempi kuin tyytyminen.
Ap
Mulle tyytyminen ja sen myötä parisuhteeseessa oleminen on paljon parempi vaihtoehto kuin jatkuva yksinolo. Puhun kokemuksen kautta.
Olin suhteessa itseäni reippaasti vanhemman naisen kanssa ja olihan tuo hänen kanssaan vietetty vuosi paljon laadukkaampi kui nämä muut totaaliyksinäisyydessä vietetyt vuodet. Sai seuraa, läheisyyttä, seksiä ja jopa matkusteluseuraa.
Saada, saada ja saada. Miksi pitää aina saada? Minä annan rakkaalleni vapaaehtoisesti ja ilolla asioita. Siinä ero tyytyjiin ja rakastuneisiin.
No päinvastoin kyllähän hän oli se suhteessa matalatasoisempi osapuoli joka enemmän sai hyötyä.
Hän oli se joka ihastui ja minä en.
Hyötyä, saantia, matalatasoisempi? Ei ole ihme, ettei ole sielunkumppania löytynyt. Olet tätä sydämetöntä ja sieluntonta porukkaa. Hyvässä kumppanuudessa arvostaa toista ja ei koe noin.
Näin juuri. Hyvin vaikea kuvitella, että tuo nainen oikeasti voisi olla tuosta ’matalatasoisempi’.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitäisi ihastua ja rakastua ja haluta sitä henkilöä jonka kanssa menee yhteen. Mutta mietittekö koskaan miksi teillä tulee sellaisia henkilöitä niin harvoin vastaan, jotka aiheuttavat noita tunteita? Minusta mielenkiintoisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti, olen vain jo varattu, joten en sitten sen enempää ala testaamaan. En usko että tuossa on teillä parittomilla kyse siitä että sopivia kohteita ei olisi, vaan jostain muusta. Jostain omasta tunnelukosta ehkä? Tai ette ylipäätään ole kovin seksuaalisia tai seurallisia?
Minäkin tapasin varattuna paljon kiinnostavia miehiä. Sinkkuna sitten on mahdollista tutustua paremmin, mikä myös tarkoittaa, että on selvinnyt, ettei kiinnostava ole yhtä kuin sopiva.
Etenkin kun itse olin varattuna ikävuosien 18-38 välillä suhteessa, oli aikamoinen shokki, miten paljon maailma ja suhteiden muodostaminen on muuttunut. Kaikilla on emotionaalista painolastia ja enemmän tietoa siitä, mitä itse kukin haluaa.
Edelleen kirjoittajat keskittyvät siihen, mitä vikaa tai " vikaa" sinkussa on. Mitä, jos olen seurallinen ja seksuaalinen, mutta se ei takaa, että kumppani löytyisi.
Se oli koko ketjun pointti: miksi sinussa kuvitellaan aina olevan jotain, minkä korjaamalla sinkkuudesta "parannutaan". Onko liian pelottavaa hyväksyä, että olemalla "hyvä tyyppi" ei voi taata itselleen suhdetta?
Ap
No minusta se syy on siellä itsessä jos maailman muutamasta miljardista ihmisestä ei löydy kiinnostavaa. Tämän olen sanonut täällä vinkuville miehille ja saman voin sanoa ikisinkuille naisillekkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap tuntuu siltä, että tällaisesta asiasta on av:lla mahdotonta odottaa asiallista keskustelua. Täällä pyörii lauma turhautuneita, joutilaita miehiä naisenpuutteessa ja heidän ajatusmaailmansa on jo lähtökohtaisesti vääristynyt.
Olen kanssasi samassa tilanteessa ja ajattelen täysin samoin. Minulla on onneksi (tai valitettavasti) suuri joukko sinkkuystäviä, jotka kaikki painivat saman ongelman kanssa: haluttaisiin ihastua, rakastua ja sitoutua mutta kun vapaita, kiinnostavia miehiä ei yksinkertaisesti tule vastaan. Kaikki ystäväni ovat korkeasti koulutettuja, lapsettomia, hoikkia, liikunnallisia sekä perusterveitä ihmisiä. Vastaavia, ns. "hyviä" miehiä ei ole enää vapaana ikäluokassa +35 v. Bussinkuljettajia, irakilaisia pitsanpaistajia, remonttimiehiä yms. löytyy kyllä pilvin pimein vapaana mutta mitä yhteistä lopulta on esimerkiksi niukin naukin peruskoulusta selviytyneellä lähihoitajalla ja yrityskauppoihin erikoistuneella lakimiehellä lopulta on?
No jos se lähihoitaja on hyvännäköinen ja mukava, niin voihan ne kemiat kohdata. Lisäksi voi olla hyvinkin yhteen sopivat vehkeet, jos ymmärrät mitä tarkoitan..
En minäkään ymmärrä miksei muka lakinaiselle ja lähihoitajamiehelle voisi syntyä suhdetta? Tiedän paljonkin pareja eri koulutusasteilta. On kuitenkin ihan normaalia, että korkeasti koulutettu mies on parisuhteessa vaikka juuri sen lähihoitajan kanssa niin miten tämä muka ei voi toimia toisin päin? Miksi naiselle kelpaa vain korkeasti koulutettu mies? Tuossa kohtaa voi kutsua nirsoksi, jos ei vaivaudu edes tutustumaan toisenlaiseen ihmiseen koulutuksen takia.
Tietenkään koulutustason tai ammatin perusteella ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä ihmisestä ja pelkästään niiden perusteella raakata ketään pois, mutta on se kuitenkin paljon epätodennäköisempää löytää kumppani, jonka kiinnostuksen kohteet, maailmankuva ja älykkyys vastaavat omiasi, jos koulutustaso on aivan eri.
Miksi olettaa, että korkeammin koulutettu olisi automaattisesti älykkäämpi? Tai että olisi erilainen maailmankatsomus? Usko tai älä niin on olemassa älykkäitä ihmisiä, jotka tykkäävät tehdä fyysistä duunarin työtä. Ja myös matalammin koulutetuilla voi olla samanlaiset arvot kuin korkeammim koulutetulla. Siksi on typerää tehdä oletus koulutuksen takia ja tyrmätä heti kättelyssä mahdolliset potentiaaliset ehdokkaat.
Missähän näitä älykkäitä ja sivistyneitä ruumillisen työn tekijöitä näkisi. Oma kokemukseni asiasta on täysin toinen. Itseäni ei penkkiurheilu eikä kaljan kittaaminen kiinnosta ja niiltä on täysin turha sen henkisempiä harrastuksia odottaa. Kyllä se oikeasti älykäs ihminen hakeutuu ihan muihin hommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap tuntuu siltä, että tällaisesta asiasta on av:lla mahdotonta odottaa asiallista keskustelua. Täällä pyörii lauma turhautuneita, joutilaita miehiä naisenpuutteessa ja heidän ajatusmaailmansa on jo lähtökohtaisesti vääristynyt.
Olen kanssasi samassa tilanteessa ja ajattelen täysin samoin. Minulla on onneksi (tai valitettavasti) suuri joukko sinkkuystäviä, jotka kaikki painivat saman ongelman kanssa: haluttaisiin ihastua, rakastua ja sitoutua mutta kun vapaita, kiinnostavia miehiä ei yksinkertaisesti tule vastaan. Kaikki ystäväni ovat korkeasti koulutettuja, lapsettomia, hoikkia, liikunnallisia sekä perusterveitä ihmisiä. Vastaavia, ns. "hyviä" miehiä ei ole enää vapaana ikäluokassa +35 v. Bussinkuljettajia, irakilaisia pitsanpaistajia, remonttimiehiä yms. löytyy kyllä pilvin pimein vapaana mutta mitä yhteistä lopulta on esimerkiksi niukin naukin peruskoulusta selviytyneellä lähihoitajalla ja yrityskauppoihin erikoistuneella lakimiehellä lopulta on?
No jos se lähihoitaja on hyvännäköinen ja mukava, niin voihan ne kemiat kohdata. Lisäksi voi olla hyvinkin yhteen sopivat vehkeet, jos ymmärrät mitä tarkoitan..
En minäkään ymmärrä miksei muka lakinaiselle ja lähihoitajamiehelle voisi syntyä suhdetta? Tiedän paljonkin pareja eri koulutusasteilta. On kuitenkin ihan normaalia, että korkeasti koulutettu mies on parisuhteessa vaikka juuri sen lähihoitajan kanssa niin miten tämä muka ei voi toimia toisin päin? Miksi naiselle kelpaa vain korkeasti koulutettu mies? Tuossa kohtaa voi kutsua nirsoksi, jos ei vaivaudu edes tutustumaan toisenlaiseen ihmiseen koulutuksen takia.
Tietenkään koulutustason tai ammatin perusteella ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä ihmisestä ja pelkästään niiden perusteella raakata ketään pois, mutta on se kuitenkin paljon epätodennäköisempää löytää kumppani, jonka kiinnostuksen kohteet, maailmankuva ja älykkyys vastaavat omiasi, jos koulutustaso on aivan eri.
Miksi olettaa, että korkeammin koulutettu olisi automaattisesti älykkäämpi? Tai että olisi erilainen maailmankatsomus? Usko tai älä niin on olemassa älykkäitä ihmisiä, jotka tykkäävät tehdä fyysistä duunarin työtä. Ja myös matalammin koulutetuilla voi olla samanlaiset arvot kuin korkeammim koulutetulla. Siksi on typerää tehdä oletus koulutuksen takia ja tyrmätä heti kättelyssä mahdolliset potentiaaliset ehdokkaat.
Missähän näitä älykkäitä ja sivistyneitä ruumillisen työn tekijöitä näkisi. Oma kokemukseni asiasta on täysin toinen. Itseäni ei penkkiurheilu eikä kaljan kittaaminen kiinnosta ja niiltä on täysin turha sen henkisempiä harrastuksia odottaa. Kyllä se oikeasti älykäs ihminen hakeutuu ihan muihin hommin.
Minä olen tavannut yhdistyskuvioissa, paikallispolitiikassa, kansanopistossa... Halu kehittää itseään vapaa-ajalla on tyypillistä älykkäille duunarimiehille jotka toteuttavat töissä enemmän muita puoliaan tai käyvät töissä vain tienaamassa.
Ei heitä tungokseksi asti ole, mutta kieltämättä kuvani duunarimiehistä on muuttunut vuosien varrella positiivisemmaksi.
t. akateeminen nainen
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä valitsisin tunteen perusteella, kun mulle on järkikin siunattu?
Olet tunnekylmä ihminen. Et osaa rakastua/ihastua tai sulle ei ole vielä käynyt niin. Raha loppuu, ulkonäkö loppuu ja parisuhde loppuu..niinkö? Onnea tunnekylmälle siipeilijä hyväksikäyttäjä tiellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap tuntuu siltä, että tällaisesta asiasta on av:lla mahdotonta odottaa asiallista keskustelua. Täällä pyörii lauma turhautuneita, joutilaita miehiä naisenpuutteessa ja heidän ajatusmaailmansa on jo lähtökohtaisesti vääristynyt.
Olen kanssasi samassa tilanteessa ja ajattelen täysin samoin. Minulla on onneksi (tai valitettavasti) suuri joukko sinkkuystäviä, jotka kaikki painivat saman ongelman kanssa: haluttaisiin ihastua, rakastua ja sitoutua mutta kun vapaita, kiinnostavia miehiä ei yksinkertaisesti tule vastaan. Kaikki ystäväni ovat korkeasti koulutettuja, lapsettomia, hoikkia, liikunnallisia sekä perusterveitä ihmisiä. Vastaavia, ns. "hyviä" miehiä ei ole enää vapaana ikäluokassa +35 v. Bussinkuljettajia, irakilaisia pitsanpaistajia, remonttimiehiä yms. löytyy kyllä pilvin pimein vapaana mutta mitä yhteistä lopulta on esimerkiksi niukin naukin peruskoulusta selviytyneellä lähihoitajalla ja yrityskauppoihin erikoistuneella lakimiehellä lopulta on?
No jos se lähihoitaja on hyvännäköinen ja mukava, niin voihan ne kemiat kohdata. Lisäksi voi olla hyvinkin yhteen sopivat vehkeet, jos ymmärrät mitä tarkoitan..
En minäkään ymmärrä miksei muka lakinaiselle ja lähihoitajamiehelle voisi syntyä suhdetta? Tiedän paljonkin pareja eri koulutusasteilta. On kuitenkin ihan normaalia, että korkeasti koulutettu mies on parisuhteessa vaikka juuri sen lähihoitajan kanssa niin miten tämä muka ei voi toimia toisin päin? Miksi naiselle kelpaa vain korkeasti koulutettu mies? Tuossa kohtaa voi kutsua nirsoksi, jos ei vaivaudu edes tutustumaan toisenlaiseen ihmiseen koulutuksen takia.
Tietenkään koulutustason tai ammatin perusteella ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä ihmisestä ja pelkästään niiden perusteella raakata ketään pois, mutta on se kuitenkin paljon epätodennäköisempää löytää kumppani, jonka kiinnostuksen kohteet, maailmankuva ja älykkyys vastaavat omiasi, jos koulutustaso on aivan eri.
Miksi olettaa, että korkeammin koulutettu olisi automaattisesti älykkäämpi? Tai että olisi erilainen maailmankatsomus? Usko tai älä niin on olemassa älykkäitä ihmisiä, jotka tykkäävät tehdä fyysistä duunarin työtä. Ja myös matalammin koulutetuilla voi olla samanlaiset arvot kuin korkeammim koulutetulla. Siksi on typerää tehdä oletus koulutuksen takia ja tyrmätä heti kättelyssä mahdolliset potentiaaliset ehdokkaat.
Missähän näitä älykkäitä ja sivistyneitä ruumillisen työn tekijöitä näkisi. Oma kokemukseni asiasta on täysin toinen. Itseäni ei penkkiurheilu eikä kaljan kittaaminen kiinnosta ja niiltä on täysin turha sen henkisempiä harrastuksia odottaa. Kyllä se oikeasti älykäs ihminen hakeutuu ihan muihin hommin.
Minä olen tavannut yhdistyskuvioissa, paikallispolitiikassa, kansanopistossa... Halu kehittää itseään vapaa-ajalla on tyypillistä älykkäille duunarimiehille jotka toteuttavat töissä enemmän muita puoliaan tai käyvät töissä vain tienaamassa.
Ei heitä tungokseksi asti ole, mutta kieltämättä kuvani duunarimiehistä on muuttunut vuosien varrella positiivisemmaksi.
t. akateeminen nainen
En kyllä ymmärrä miten noissa itseään muka kehittää. Paras tapa kehittää itseään on ihan oikeasti hankkia kunnon koulutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tilanne miehenä on se, että ainoat vaihtoehdot on joko tyytyminen tai yksinolo.
Ja minulle naisena yksinolo on parempi kuin tyytyminen.
Ap
Mulle tyytyminen ja sen myötä parisuhteeseessa oleminen on paljon parempi vaihtoehto kuin jatkuva yksinolo. Puhun kokemuksen kautta.
Olin suhteessa itseäni reippaasti vanhemman naisen kanssa ja olihan tuo hänen kanssaan vietetty vuosi paljon laadukkaampi kui nämä muut totaaliyksinäisyydessä vietetyt vuodet. Sai seuraa, läheisyyttä, seksiä ja jopa matkusteluseuraa.
Saada, saada ja saada. Miksi pitää aina saada? Minä annan rakkaalleni vapaaehtoisesti ja ilolla asioita. Siinä ero tyytyjiin ja rakastuneisiin.
No päinvastoin kyllähän hän oli se suhteessa matalatasoisempi osapuoli joka enemmän sai hyötyä.
Hän oli se joka ihastui ja minä en.
Tiesikö hän, että ajattelet hänestä näin? Onko sinusta ihan ok olla parisuhteessa ihmisen kanssa, josta ajattelee näin vähättelevästi? Se nainenhan saattoi kuvitella, että välität hänestä oikeasti. Hirveää hyväksikäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri. Hyvin vaikea kuvitella, että tuo nainen oikeasti voisi olla tuosta ’matalatasoisempi’.
Niinpä. Hyvä, kun tajusi lähteä. Toivottavasti löysi oikean, rakastavan kumppanin itselleen.
Jostain syystä mä en ole nyt yhtään yllättynyt, että tämä tunnevammainen mies ei ole löytänyt naista itselleen.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitäisi ihastua ja rakastua ja haluta sitä henkilöä jonka kanssa menee yhteen. Mutta mietittekö koskaan miksi teillä tulee sellaisia henkilöitä niin harvoin vastaan, jotka aiheuttavat noita tunteita? Minusta mielenkiintoisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti, olen vain jo varattu, joten en sitten sen enempää ala testaamaan. En usko että tuossa on teillä parittomilla kyse siitä että sopivia kohteita ei olisi, vaan jostain muusta. Jostain omasta tunnelukosta ehkä? Tai ette ylipäätään ole kovin seksuaalisia tai seurallisia?
Minäkin tapasin varattuna paljon kiinnostavia miehiä. Sinkkuna sitten on mahdollista tutustua paremmin, mikä myös tarkoittaa, että on selvinnyt, ettei kiinnostava ole yhtä kuin sopiva.
Etenkin kun itse olin varattuna ikävuosien 18-38 välillä suhteessa, oli aikamoinen shokki, miten paljon maailma ja suhteiden muodostaminen on muuttunut. Kaikilla on emotionaalista painolastia ja enemmän tietoa siitä, mitä itse kukin haluaa.
Edelleen kirjoittajat keskittyvät siihen, mitä vikaa tai " vikaa" sinkussa on. Mitä, jos olen seurallinen ja seksuaalinen, mutta se ei takaa, että kumppani löytyisi.
Se oli koko ketjun pointti: miksi sinussa kuvitellaan aina olevan jotain, minkä korjaamalla sinkkuudesta "parannutaan". Onko liian pelottavaa hyväksyä, että olemalla "hyvä tyyppi" ei voi taata itselleen suhdetta?
Ap
No minusta se syy on siellä itsessä jos maailman muutamasta miljardista ihmisestä ei löydy kiinnostavaa. Tämän olen sanonut täällä vinkuville miehille ja saman voin sanoa ikisinkuille naisillekkin.
Ei se riitä, että itse ihastuu toiseen vaan tunteen pitää olla molemminpuolinen.
En usko, että moni toisten nirsoudesta huolissaan oleva ajattelee, että pitäisi tyytyä suhteeseen, joka ei ala ihastumisesta ja rakastumisesta. Useammin nirsouden varmaan ajatellaan vaikuttavan siihen, antaako ihminen mahdollisuutta tunteiden kehittymiselle. Moni nykyihminen on myös kärsimätön: jos ensitreffeillä ei ole kipinää, niin se oli siinä, olkoonkin kuinka hyvä tyyppi tahansa.
Sinällään sen ei luulisi kenenkään toisen persettä kutittavan, jos joku on nirso. Tässä asiassa ei kannata muita neuvoa, jos ei apua kysytä. Itse kyllä tunnistan lähipiiristäni useita, joilla on minun mielestäni epärealistinen käsitys siitä, miten tunteet yleensä syntyvät. Moni tekee mielestäni johtopäätöksiä muista ihmisistä liian nopeasti. Toisaalta, mikäli he katsovat parhaaksi luottaa tuohon "intuitioonsa", niin mitäpä se minulle kuuluu...
Alue: Aihe vapaa
Mulle tyytyminen ja sen myötä parisuhteeseessa oleminen on paljon parempi vaihtoehto kuin jatkuva yksinolo. Puhun kokemuksen kautta.
Olin suhteessa itseäni reippaasti vanhemman naisen kanssa ja olihan tuo hänen kanssaan vietetty vuosi paljon laadukkaampi kui nämä muut totaaliyksinäisyydessä vietetyt vuodet. Sai seuraa, läheisyyttä, seksiä ja jopa matkusteluseuraa.