Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi se, että haluaa rakastua kumppaniinsa => nirsoa, laske rimaa? Kysymys:
12.12.2018 |
Teille kaikille nirson huutelijoille esittäisin kysymyksen: oletteko ottaneet jonkun suurinpiirtein miellyttävän henkilön ettekä odottaneet mitään ihastumisen tunnetta suhteen alussa?
Ja toinen kysymys: onko se ihanteenne parisuhteen muodostamisesta?
Pitkässä suhteessa olleena olen kyllä edelleen sitä mieltä, että ihastuminen ja rakastuminen ovat edellytys parisuhteeseen ryhtymiselle. Eivät miehen tulot, pituus tai status, kuten täällä usein kuvitellaan vaan se, että meillä klikkaa ihmisinä ja romanttisesti ja haluamme toisiamme fyysisesti. Ystävyys, jolle pitkän suhteeni myös rakensin, ei olisi syntynyt ilman noita muita. En ole niin parisuhteen kipeä, että haluaisin tai edes kykenisin ottamaan vain jonkun suurinpiirtein kivan - ahdistaa ajatuskin.
Ulkopuoliset sitten keksivät näitä nirsouksia ja muita syitä selittääkseen, miksi olen itsekseni. Joo, se vika on vain ja ainoastaan minussa, että 40+ -ikäisenä ei ole opintoja ja muuta elämää, jota koko ikäluokka viettäisi, kuten parikymmppisenä. Ihan puhdas sattumakin vaikuttaa paljon, mikä aina näissä unohdetaan.
En ole yleensä näin kärkevä, mutta nyt paloi hermo. Toivoisin jokaiselle nirson huutelijalle omaa kokemusta siitä, miten monet asiat OIKEASTI vaikuttavat parin löytymiseen.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitäisi ihastua ja rakastua ja haluta sitä henkilöä jonka kanssa menee yhteen. Mutta mietittekö koskaan miksi teillä tulee sellaisia henkilöitä niin harvoin vastaan, jotka aiheuttavat noita tunteita? Minusta mielenkiintoisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti, olen vain jo varattu, joten en sitten sen enempää ala testaamaan. En usko että tuossa on teillä parittomilla kyse siitä että sopivia kohteita ei olisi, vaan jostain muusta. Jostain omasta tunnelukosta ehkä? Tai ette ylipäätään ole kovin seksuaalisia tai seurallisia?
Minäkin tapasin varattuna paljon kiinnostavia miehiä. Sinkkuna sitten on mahdollista tutustua paremmin, mikä myös tarkoittaa, että on selvinnyt, ettei kiinnostava ole yhtä kuin sopiva.
Etenkin kun itse olin varattuna ikävuosien 18-38 välillä suhteessa, oli aikamoinen shokki, miten paljon maailma ja suhteiden muodostaminen on muuttunut. Kaikilla on emotionaalista painolastia ja enemmän tietoa siitä, mitä itse kukin haluaa.
Edelleen kirjoittajat keskittyvät siihen, mitä vikaa tai " vikaa" sinkussa on. Mitä, jos olen seurallinen ja seksuaalinen, mutta se ei takaa, että kumppani löytyisi.
Se oli koko ketjun pointti: miksi sinussa kuvitellaan aina olevan jotain, minkä korjaamalla sinkkuudesta "parannutaan". Onko liian pelottavaa hyväksyä, että olemalla "hyvä tyyppi" ei voi taata itselleen suhdetta?
Ap
No minusta se syy on siellä itsessä jos maailman muutamasta miljardista ihmisestä ei löydy kiinnostavaa. Tämän olen sanonut täällä vinkuville miehille ja saman voin sanoa ikisinkuille naisillekkin.
Mitenköhän tämä ikisinkkuteema liittyi minuun, joka olen ollut suurimman osan elämästäni parisuhteessa TAI siihen, että keskustelun aihe oli juurikin ärtymykseni sinunkin harjoittamaasi "etsitään sinkusta vika, koska sinkkuus on aina seuraus viasta" - ajattelutapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrtyeytry kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap tuntuu siltä, että tällaisesta asiasta on av:lla mahdotonta odottaa asiallista keskustelua. Täällä pyörii lauma turhautuneita, joutilaita miehiä naisenpuutteessa ja heidän ajatusmaailmansa on jo lähtökohtaisesti vääristynyt.
Olen kanssasi samassa tilanteessa ja ajattelen täysin samoin. Minulla on onneksi (tai valitettavasti) suuri joukko sinkkuystäviä, jotka kaikki painivat saman ongelman kanssa: haluttaisiin ihastua, rakastua ja sitoutua mutta kun vapaita, kiinnostavia miehiä ei yksinkertaisesti tule vastaan. Kaikki ystäväni ovat korkeasti koulutettuja, lapsettomia, hoikkia, liikunnallisia sekä perusterveitä ihmisiä. Vastaavia, ns. "hyviä" miehiä ei ole enää vapaana ikäluokassa +35 v. Bussinkuljettajia, irakilaisia pitsanpaistajia, remonttimiehiä yms. löytyy kyllä pilvin pimein vapaana mutta mitä yhteistä lopulta on esimerkiksi niukin naukin peruskoulusta selviytyneellä lähihoitajalla ja yrityskauppoihin erikoistuneella lakimiehellä lopulta on?
No tähän kohtaan pitäisi tulla se rakkaus, mutta kuten mainittu niin kaikki eivät ilmeisesti vaan kykene rakastumaan. Tuntuu olevan etenkin näiden mainostamiesi akateemisten naisten ongelma. Eivät osaa lähteä kohtaamaan ihmistä, vaan tuijottavat jotain tutkintopapereita kuvitellen että niistä se onni löytyy. Miten voikaan olla ihminen pihalla elämän perusasioista, se kouluttautuminen taitaa jotenkin sokaista sille?
Ohis...et näytä ymmärtävän asiaa. Ihastuminen ja rakastuminen johtaa siihen, että toisen kanssa haluaa viettää aikaansa nyt ja ensi viikollakin. Esimerkiksi lomaromanssit perustuvat juuri tähän. Parisuhteen on tarkoitus olla muutakin kuin vain lyhytaikainen romanssi, joten jotta suhde ylipäätään alkaisi, tarvitaan ihastuminen ja rakastuminen, ja jotta suhdetta voisi ajatella tulevana parisuhteena, pitää olla myös muuta yhteistä kuin vain ihastuminen ja rakastuminen, erityisesti yhteinen arvomaailma ainakin tärkeimmissä asioissa, yhteiset visiot tulevaisuudesta (lapsia vai ei, asutaanko Suomessa vai mahdollisesti ulkomailla jne) , yhteisiä kiinnostuksenkohteita, joista riittää juteltavaa vielä senkin jälkeen, kun kuherteluvaihe on ohi jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitäisi ihastua ja rakastua ja haluta sitä henkilöä jonka kanssa menee yhteen. Mutta mietittekö koskaan miksi teillä tulee sellaisia henkilöitä niin harvoin vastaan, jotka aiheuttavat noita tunteita? Minusta mielenkiintoisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti, olen vain jo varattu, joten en sitten sen enempää ala testaamaan. En usko että tuossa on teillä parittomilla kyse siitä että sopivia kohteita ei olisi, vaan jostain muusta. Jostain omasta tunnelukosta ehkä? Tai ette ylipäätään ole kovin seksuaalisia tai seurallisia?
Eli jälleen parittomissa on jotain vikaa. Yhtä hyvin joku voisi miettiä, että mitähän psyyken aukkoa paikkaavat ne jotka vähän väliä ihastuvat johonkin. Eiköhän asiat ole hieman monimutkaisempia.
Ymmärrän ettei kukaan halua nähdä itsessään vikaa, mutta onko se kaupan vika, jos kaupassa on 30 tuhatta tuotetta ostettavana ja asiakas sanoo, kuinka hän ei koskaan löydä mitään ostettavaa vai asiakkaan vika, kun mikään ei hänestä ole ostettavan arvoista?
Maailma on täynnä miehiä ja naisia ja kukaan ei koskaan kelpaa? Kukaan ei tuo tunteita pintaan? Kukaan ei ole rakastamisen arvoinen?
Miksi tosiaan toiset tapaavat viehättäviä, rakastettavia ja seksuaalista latausta herättäviä ihmisiä todella usein? Asuvatkin he jossain eri maapallolla? Miksi toiset saavat kaupan ostettua tyhjäksi ja toiset eivät löydä mitään, vaikka juoksevat kaupasta toiseen rahat kädessä? Jossain on pakosta oltava vikaa, kun lopputulos ei ole mieleinen. Tarjonnan puutteessa ei luulisi sen vian täällä 7 miljardin ihmisen maapallolla luulisi olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap tuntuu siltä, että tällaisesta asiasta on av:lla mahdotonta odottaa asiallista keskustelua. Täällä pyörii lauma turhautuneita, joutilaita miehiä naisenpuutteessa ja heidän ajatusmaailmansa on jo lähtökohtaisesti vääristynyt.
Olen kanssasi samassa tilanteessa ja ajattelen täysin samoin. Minulla on onneksi (tai valitettavasti) suuri joukko sinkkuystäviä, jotka kaikki painivat saman ongelman kanssa: haluttaisiin ihastua, rakastua ja sitoutua mutta kun vapaita, kiinnostavia miehiä ei yksinkertaisesti tule vastaan. Kaikki ystäväni ovat korkeasti koulutettuja, lapsettomia, hoikkia, liikunnallisia sekä perusterveitä ihmisiä. Vastaavia, ns. "hyviä" miehiä ei ole enää vapaana ikäluokassa +35 v. Bussinkuljettajia, irakilaisia pitsanpaistajia, remonttimiehiä yms. löytyy kyllä pilvin pimein vapaana mutta mitä yhteistä lopulta on esimerkiksi niukin naukin peruskoulusta selviytyneellä lähihoitajalla ja yrityskauppoihin erikoistuneella lakimiehellä lopulta on?
No jos se lähihoitaja on hyvännäköinen ja mukava, niin voihan ne kemiat kohdata. Lisäksi voi olla hyvinkin yhteen sopivat vehkeet, jos ymmärrät mitä tarkoitan..
En minäkään ymmärrä miksei muka lakinaiselle ja lähihoitajamiehelle voisi syntyä suhdetta? Tiedän paljonkin pareja eri koulutusasteilta. On kuitenkin ihan normaalia, että korkeasti koulutettu mies on parisuhteessa vaikka juuri sen lähihoitajan kanssa niin miten tämä muka ei voi toimia toisin päin? Miksi naiselle kelpaa vain korkeasti koulutettu mies? Tuossa kohtaa voi kutsua nirsoksi, jos ei vaivaudu edes tutustumaan toisenlaiseen ihmiseen koulutuksen takia.
Tietenkään koulutustason tai ammatin perusteella ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä ihmisestä ja pelkästään niiden perusteella raakata ketään pois, mutta on se kuitenkin paljon epätodennäköisempää löytää kumppani, jonka kiinnostuksen kohteet, maailmankuva ja älykkyys vastaavat omiasi, jos koulutustaso on aivan eri.
Miksi olettaa, että korkeammin koulutettu olisi automaattisesti älykkäämpi? Tai että olisi erilainen maailmankatsomus? Usko tai älä niin on olemassa älykkäitä ihmisiä, jotka tykkäävät tehdä fyysistä duunarin työtä. Ja myös matalammin koulutetuilla voi olla samanlaiset arvot kuin korkeammim koulutetulla. Siksi on typerää tehdä oletus koulutuksen takia ja tyrmätä heti kättelyssä mahdolliset potentiaaliset ehdokkaat.
Paitsi että jos koulutus juuri on yksi niistä arvoista.
Minä en nyt ymmärrä, miksi pitäisi hakea jotain muuta kuin mistä on kiinnostunut? Jos minulle miehen pitää olla vähintään tohtori, niin se on minun ongelmani, ei kenenkään muun. Minusta meillä kaikilla on oikeus haluta ihan mitä me haluamme.
Koska väittelit itse? Jos koet tutkinnot niin tärkeiksi niin varmaan olet itsellesi hankkinut tohtorintutkinnon ja hankkinut dosentin pätevyyden? Muuten en ihan ymmärrä tuollaista kriteeriä, omasi ilman muuta mutta kuulostaa samanlaiselta kuin palstan "mieheni hankkii 200 000 vuodessa" rouvien rehentelyt. JOtenkin toivoisi jo nykypäivänä ihmisten pätevän omilla avuillaan. t dosentti jonka aviomies ei ole ylioppilas
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap tuntuu siltä, että tällaisesta asiasta on av:lla mahdotonta odottaa asiallista keskustelua. Täällä pyörii lauma turhautuneita, joutilaita miehiä naisenpuutteessa ja heidän ajatusmaailmansa on jo lähtökohtaisesti vääristynyt.
Olen kanssasi samassa tilanteessa ja ajattelen täysin samoin. Minulla on onneksi (tai valitettavasti) suuri joukko sinkkuystäviä, jotka kaikki painivat saman ongelman kanssa: haluttaisiin ihastua, rakastua ja sitoutua mutta kun vapaita, kiinnostavia miehiä ei yksinkertaisesti tule vastaan. Kaikki ystäväni ovat korkeasti koulutettuja, lapsettomia, hoikkia, liikunnallisia sekä perusterveitä ihmisiä. Vastaavia, ns. "hyviä" miehiä ei ole enää vapaana ikäluokassa +35 v. Bussinkuljettajia, irakilaisia pitsanpaistajia, remonttimiehiä yms. löytyy kyllä pilvin pimein vapaana mutta mitä yhteistä lopulta on esimerkiksi niukin naukin peruskoulusta selviytyneellä lähihoitajalla ja yrityskauppoihin erikoistuneella lakimiehellä lopulta on?
No jos se lähihoitaja on hyvännäköinen ja mukava, niin voihan ne kemiat kohdata. Lisäksi voi olla hyvinkin yhteen sopivat vehkeet, jos ymmärrät mitä tarkoitan..
En minäkään ymmärrä miksei muka lakinaiselle ja lähihoitajamiehelle voisi syntyä suhdetta? Tiedän paljonkin pareja eri koulutusasteilta. On kuitenkin ihan normaalia, että korkeasti koulutettu mies on parisuhteessa vaikka juuri sen lähihoitajan kanssa niin miten tämä muka ei voi toimia toisin päin? Miksi naiselle kelpaa vain korkeasti koulutettu mies? Tuossa kohtaa voi kutsua nirsoksi, jos ei vaivaudu edes tutustumaan toisenlaiseen ihmiseen koulutuksen takia.
Tietenkään koulutustason tai ammatin perusteella ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä ihmisestä ja pelkästään niiden perusteella raakata ketään pois, mutta on se kuitenkin paljon epätodennäköisempää löytää kumppani, jonka kiinnostuksen kohteet, maailmankuva ja älykkyys vastaavat omiasi, jos koulutustaso on aivan eri.
Miksi olettaa, että korkeammin koulutettu olisi automaattisesti älykkäämpi? Tai että olisi erilainen maailmankatsomus? Usko tai älä niin on olemassa älykkäitä ihmisiä, jotka tykkäävät tehdä fyysistä duunarin työtä. Ja myös matalammin koulutetuilla voi olla samanlaiset arvot kuin korkeammim koulutetulla. Siksi on typerää tehdä oletus koulutuksen takia ja tyrmätä heti kättelyssä mahdolliset potentiaaliset ehdokkaat.
Paitsi että jos koulutus juuri on yksi niistä arvoista.
Minä en nyt ymmärrä, miksi pitäisi hakea jotain muuta kuin mistä on kiinnostunut? Jos minulle miehen pitää olla vähintään tohtori, niin se on minun ongelmani, ei kenenkään muun. Minusta meillä kaikilla on oikeus haluta ihan mitä me haluamme.
Siinä tapauksessa sinä olet juuri se nirso eikä tämä keskustelu koske sinua, vaan meitä muita sinkkuja, jotka voimme tapailla ihmisiä ilman ennakkoluuloja tai vaatimuksia, mutta silti emme löydä kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap tuntuu siltä, että tällaisesta asiasta on av:lla mahdotonta odottaa asiallista keskustelua. Täällä pyörii lauma turhautuneita, joutilaita miehiä naisenpuutteessa ja heidän ajatusmaailmansa on jo lähtökohtaisesti vääristynyt.
Olen kanssasi samassa tilanteessa ja ajattelen täysin samoin. Minulla on onneksi (tai valitettavasti) suuri joukko sinkkuystäviä, jotka kaikki painivat saman ongelman kanssa: haluttaisiin ihastua, rakastua ja sitoutua mutta kun vapaita, kiinnostavia miehiä ei yksinkertaisesti tule vastaan. Kaikki ystäväni ovat korkeasti koulutettuja, lapsettomia, hoikkia, liikunnallisia sekä perusterveitä ihmisiä. Vastaavia, ns. "hyviä" miehiä ei ole enää vapaana ikäluokassa +35 v. Bussinkuljettajia, irakilaisia pitsanpaistajia, remonttimiehiä yms. löytyy kyllä pilvin pimein vapaana mutta mitä yhteistä lopulta on esimerkiksi niukin naukin peruskoulusta selviytyneellä lähihoitajalla ja yrityskauppoihin erikoistuneella lakimiehellä lopulta on?
No jos se lähihoitaja on hyvännäköinen ja mukava, niin voihan ne kemiat kohdata. Lisäksi voi olla hyvinkin yhteen sopivat vehkeet, jos ymmärrät mitä tarkoitan..
En minäkään ymmärrä miksei muka lakinaiselle ja lähihoitajamiehelle voisi syntyä suhdetta? Tiedän paljonkin pareja eri koulutusasteilta. On kuitenkin ihan normaalia, että korkeasti koulutettu mies on parisuhteessa vaikka juuri sen lähihoitajan kanssa niin miten tämä muka ei voi toimia toisin päin? Miksi naiselle kelpaa vain korkeasti koulutettu mies? Tuossa kohtaa voi kutsua nirsoksi, jos ei vaivaudu edes tutustumaan toisenlaiseen ihmiseen koulutuksen takia.
Tietenkään koulutustason tai ammatin perusteella ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä ihmisestä ja pelkästään niiden perusteella raakata ketään pois, mutta on se kuitenkin paljon epätodennäköisempää löytää kumppani, jonka kiinnostuksen kohteet, maailmankuva ja älykkyys vastaavat omiasi, jos koulutustaso on aivan eri.
Miksi olettaa, että korkeammin koulutettu olisi automaattisesti älykkäämpi? Tai että olisi erilainen maailmankatsomus? Usko tai älä niin on olemassa älykkäitä ihmisiä, jotka tykkäävät tehdä fyysistä duunarin työtä. Ja myös matalammin koulutetuilla voi olla samanlaiset arvot kuin korkeammim koulutetulla. Siksi on typerää tehdä oletus koulutuksen takia ja tyrmätä heti kättelyssä mahdolliset potentiaaliset ehdokkaat.
Missähän näitä älykkäitä ja sivistyneitä ruumillisen työn tekijöitä näkisi. Oma kokemukseni asiasta on täysin toinen. Itseäni ei penkkiurheilu eikä kaljan kittaaminen kiinnosta ja niiltä on täysin turha sen henkisempiä harrastuksia odottaa. Kyllä se oikeasti älykäs ihminen hakeutuu ihan muihin hommin.
Oikeasti älykäs ihminen ei puhu toisista ihmisistä noin: "niiltä" on täysin turha sitä odottaa.
Elämme selkeästi täysin eri maailmassa, kun itse amiksen käyneenä duunarina käyn teatterissa siinä missä lätkäottelussakin. Akateemisethan eivät tietenkään mihinkään alaluokkaiseen jääkiekko-otteluun mene. Saati sitten kittaa kaljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitäisi ihastua ja rakastua ja haluta sitä henkilöä jonka kanssa menee yhteen. Mutta mietittekö koskaan miksi teillä tulee sellaisia henkilöitä niin harvoin vastaan, jotka aiheuttavat noita tunteita? Minusta mielenkiintoisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti, olen vain jo varattu, joten en sitten sen enempää ala testaamaan. En usko että tuossa on teillä parittomilla kyse siitä että sopivia kohteita ei olisi, vaan jostain muusta. Jostain omasta tunnelukosta ehkä? Tai ette ylipäätään ole kovin seksuaalisia tai seurallisia?
Eli jälleen parittomissa on jotain vikaa. Yhtä hyvin joku voisi miettiä, että mitähän psyyken aukkoa paikkaavat ne jotka vähän väliä ihastuvat johonkin. Eiköhän asiat ole hieman monimutkaisempia.
Ymmärrän ettei kukaan halua nähdä itsessään vikaa, mutta onko se kaupan vika, jos kaupassa on 30 tuhatta tuotetta ostettavana ja asiakas sanoo, kuinka hän ei koskaan löydä mitään ostettavaa vai asiakkaan vika, kun mikään ei hänestä ole ostettavan arvoista?
Maailma on täynnä miehiä ja naisia ja kukaan ei koskaan kelpaa? Kukaan ei tuo tunteita pintaan? Kukaan ei ole rakastamisen arvoinen?
Miksi tosiaan toiset tapaavat viehättäviä, rakastettavia ja seksuaalista latausta herättäviä ihmisiä todella usein? Asuvatkin he jossain eri maapallolla? Miksi toiset saavat kaupan ostettua tyhjäksi ja toiset eivät löydä mitään, vaikka juoksevat kaupasta toiseen rahat kädessä? Jossain on pakosta oltava vikaa, kun lopputulos ei ole mieleinen. Tarjonnan puutteessa ei luulisi sen vian täällä 7 miljardin ihmisen maapallolla luulisi olevan.
Kysehän ei ole vain siitä, että tapaa sellaisia ihmisiä todella usein, vaan siitä, että nämä tapaamansa ihmiset tuntevat samalla tavalla. Ts oletko myös itse sellainen, jota nämä usein tapaamasi ihmiset pitävät viehättävänä, rakastettavana ja seksuaalista latausta herättävänä. On varsin tavallista, että vaikka itse tuntisitkin mitä vaan, toinen osapuoli ei tunne samalla tavalla sinua kohtaan. Minä olen aina ihastunut varsin helposti ja myös monet miehet ihastuvat minuun helposti. Parisuhde onkin sitten jo haastavampi juttu, koska pelkkä ihastuminen ei riitä vaan tarvitaan enemmän kuin vain molemminpuolinen tunnelataus ja himo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitäisi ihastua ja rakastua ja haluta sitä henkilöä jonka kanssa menee yhteen. Mutta mietittekö koskaan miksi teillä tulee sellaisia henkilöitä niin harvoin vastaan, jotka aiheuttavat noita tunteita? Minusta mielenkiintoisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti, olen vain jo varattu, joten en sitten sen enempää ala testaamaan. En usko että tuossa on teillä parittomilla kyse siitä että sopivia kohteita ei olisi, vaan jostain muusta. Jostain omasta tunnelukosta ehkä? Tai ette ylipäätään ole kovin seksuaalisia tai seurallisia?
Eli jälleen parittomissa on jotain vikaa. Yhtä hyvin joku voisi miettiä, että mitähän psyyken aukkoa paikkaavat ne jotka vähän väliä ihastuvat johonkin. Eiköhän asiat ole hieman monimutkaisempia.
Ymmärrän ettei kukaan halua nähdä itsessään vikaa, mutta onko se kaupan vika, jos kaupassa on 30 tuhatta tuotetta ostettavana ja asiakas sanoo, kuinka hän ei koskaan löydä mitään ostettavaa vai asiakkaan vika, kun mikään ei hänestä ole ostettavan arvoista?
Maailma on täynnä miehiä ja naisia ja kukaan ei koskaan kelpaa? Kukaan ei tuo tunteita pintaan? Kukaan ei ole rakastamisen arvoinen?
Miksi tosiaan toiset tapaavat viehättäviä, rakastettavia ja seksuaalista latausta herättäviä ihmisiä todella usein? Asuvatkin he jossain eri maapallolla? Miksi toiset saavat kaupan ostettua tyhjäksi ja toiset eivät löydä mitään, vaikka juoksevat kaupasta toiseen rahat kädessä? Jossain on pakosta oltava vikaa, kun lopputulos ei ole mieleinen. Tarjonnan puutteessa ei luulisi sen vian täällä 7 miljardin ihmisen maapallolla luulisi olevan.Kysehän ei ole vain siitä, että tapaa sellaisia ihmisiä todella usein, vaan siitä, että nämä tapaamansa ihmiset tuntevat samalla tavalla. Ts oletko myös itse sellainen, jota nämä usein tapaamasi ihmiset pitävät viehättävänä, rakastettavana ja seksuaalista latausta herättävänä. On varsin tavallista, että vaikka itse tuntisitkin mitä vaan, toinen osapuoli ei tunne samalla tavalla sinua kohtaan. Minä olen aina ihastunut varsin helposti ja myös monet miehet ihastuvat minuun helposti. Parisuhde onkin sitten jo haastavampi juttu, koska pelkkä ihastuminen ei riitä vaan tarvitaan enemmän kuin vain molemminpuolinen tunnelataus ja himo.
Juuri näin, ne jotka sitten helposti löytävät aina uuden ja uuden kumppanin, yleensä ihastuvatkin siihen ihastumisen tunteeseen ja himoon eli pintaan. Ihminen joka ei pelkän himon perusteella pariudu, voikin jäädä hyvin pitkäksikin aikaa yksin, koska siinä mietitään sitä kumppaniehdokkaan sopivuutta, niin monelta kantilta, ettei se pelkkä himo ja aluntunnelataus riitä. Myös ne jotka pariutuvat helposti, ovat usein hyviä miellyttämään mukautumaan toisen mieltymyksiin sopivaksi. Tiedän tämän, koska olen itse ollut samanlainen ketjupariutuja ja mukautuja. Nyt en halua olla se ihminen joka mukautuu, vaan ajattelen kumppaniehdokkaan oman mieltymykseni kannalta ja tunnistan kyllä nämä alkuun mielistelijät ja mukautuja tyypit, joita on valitettavan paljon. Haluan myös että kumppani viehättyy siitä aidosta minusta, ei siitä miellyttäjästä, koska nuo asiat tulevat ennenpitkään suhteessa kuitenkin esille ja on todella ikävä huomata, ettei se kumppani sitten ollutkaan ihan sitä mitä oli odottanut tai että ei itse vastaa odotuksia.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jotkut eivät vain pysty rakastumaan/rakastamaan. Eli vika on itsessä?
Kyse on juuri tästä.
Luullaan, että ei itse kelpaa muille, vaikka oikeasti kyse on siitä, että ei osaa luoda tunnesiteitä toisiin. Usein tässä on mukana massiiviset itsetunto-ongelmat ja tunne riittämättömyydestä, jota kuitenkaan ei tunnisteta, vaan projisoidaan se yhteiskuntaan tai vastakkaiseen sukupuoleen.
Saman sukuinen ilmiö kuin yksinäisyydestä valittajilla. Heillehän muut ihmiset ovat aina vaan ilkeitä, kateellisia ja kiusaajia...
Joillain voi ollakkin noin ja jotkut taas sitten ymmärtävät, että se pelkkä rakastuminen/rakastaminen ei yksin riitä. Suurin osa ihmisistä joilla on massiiviset itsetunto-ongelmat ovat juuri niitä, ketkä pariutuvat helposti koska ei ole odotusia tai vaatimuksia sille toiselle, riittää että itse riittää jollekkin.
Enkä ymmärrä miksi ajattelet, että yksinäisyydestä kärsivät olisivat automaattisesti sitä mieltä, että muut ihmiset ovat ilkeitä, kateellisia ja kiusaajia? Yleensä yksinäiset ihmiset kokevat, että heissä on vikaa ja häpeävät yksinäisyyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitäisi ihastua ja rakastua ja haluta sitä henkilöä jonka kanssa menee yhteen. Mutta mietittekö koskaan miksi teillä tulee sellaisia henkilöitä niin harvoin vastaan, jotka aiheuttavat noita tunteita? Minusta mielenkiintoisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti, olen vain jo varattu, joten en sitten sen enempää ala testaamaan. En usko että tuossa on teillä parittomilla kyse siitä että sopivia kohteita ei olisi, vaan jostain muusta. Jostain omasta tunnelukosta ehkä? Tai ette ylipäätään ole kovin seksuaalisia tai seurallisia?
Eli jälleen parittomissa on jotain vikaa. Yhtä hyvin joku voisi miettiä, että mitähän psyyken aukkoa paikkaavat ne jotka vähän väliä ihastuvat johonkin. Eiköhän asiat ole hieman monimutkaisempia.
Ymmärrän ettei kukaan halua nähdä itsessään vikaa, mutta onko se kaupan vika, jos kaupassa on 30 tuhatta tuotetta ostettavana ja asiakas sanoo, kuinka hän ei koskaan löydä mitään ostettavaa vai asiakkaan vika, kun mikään ei hänestä ole ostettavan arvoista?
Maailma on täynnä miehiä ja naisia ja kukaan ei koskaan kelpaa? Kukaan ei tuo tunteita pintaan? Kukaan ei ole rakastamisen arvoinen?
Miksi tosiaan toiset tapaavat viehättäviä, rakastettavia ja seksuaalista latausta herättäviä ihmisiä todella usein? Asuvatkin he jossain eri maapallolla? Miksi toiset saavat kaupan ostettua tyhjäksi ja toiset eivät löydä mitään, vaikka juoksevat kaupasta toiseen rahat kädessä? Jossain on pakosta oltava vikaa, kun lopputulos ei ole mieleinen. Tarjonnan puutteessa ei luulisi sen vian täällä 7 miljardin ihmisen maapallolla luulisi olevan.Kysehän ei ole vain siitä, että tapaa sellaisia ihmisiä todella usein, vaan siitä, että nämä tapaamansa ihmiset tuntevat samalla tavalla. Ts oletko myös itse sellainen, jota nämä usein tapaamasi ihmiset pitävät viehättävänä, rakastettavana ja seksuaalista latausta herättävänä. On varsin tavallista, että vaikka itse tuntisitkin mitä vaan, toinen osapuoli ei tunne samalla tavalla sinua kohtaan. Minä olen aina ihastunut varsin helposti ja myös monet miehet ihastuvat minuun helposti. Parisuhde onkin sitten jo haastavampi juttu, koska pelkkä ihastuminen ei riitä vaan tarvitaan enemmän kuin vain molemminpuolinen tunnelataus ja himo.
Jos tällaiselle ihmiselle sanotaan, että hän on nirso, niin silloinhan se vain tarkoittaa, että muut ovat väärässä. Tällainen ihminen ei ole nirso, vaikka muut hänet sellaiseksi vääristyneesti nimittävät. Valitettavasti hän on pikemmin jostain syystä sitten muille kelpaamaton.
En tiedä kuinka yleistä on, että ihmiselle, joka kertoo muille olevansa vähän väliä ihastunut selitetään kuinka nirso hän on. Se tuntuu jotenkin aivan vääristyneeltä. Luulisi pikemmin, että näille selitellään, kuinka tämä pystyy ihastumaan niin nopeasti aina uuteen ja suunnilleen kaikkiin. Eikä edes näille sarjadeittailjoille yleensä puhuta nirsoudesta, mutta heille jotka aina löytävät jotain vikaa muista, niin heille kyllä aletaan vähitellen puhua nirsoilusta, kun kerta toisensa jälkeen kivojenkin ihmisten kohdalla aina se sama, ettei se toinen vaan ole tarpeeksi jotain.
Mutta toisaalta ihmiset näkevät muissa monesti asioita, jotka eivät ole totta. Hiljaista pidetään ujona, sinkkua nirsona ja lihavaa laiskana ja heille sitten tuodaan esille tämä valheellinen kuvitelma. Tosin ainoastaan kyseinen henkilö itse voi oikaista nuo asiat muille, koska muuthan kuvittelevat kokoajaan virheellisesti olevansa oikeassa, eivätkä siten koe mitään tarvetta muuttaa tai korjata mielipidettään muuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitäisi ihastua ja rakastua ja haluta sitä henkilöä jonka kanssa menee yhteen. Mutta mietittekö koskaan miksi teillä tulee sellaisia henkilöitä niin harvoin vastaan, jotka aiheuttavat noita tunteita? Minusta mielenkiintoisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti, olen vain jo varattu, joten en sitten sen enempää ala testaamaan. En usko että tuossa on teillä parittomilla kyse siitä että sopivia kohteita ei olisi, vaan jostain muusta. Jostain omasta tunnelukosta ehkä? Tai ette ylipäätään ole kovin seksuaalisia tai seurallisia?
Minäkin tapasin varattuna paljon kiinnostavia miehiä. Sinkkuna sitten on mahdollista tutustua paremmin, mikä myös tarkoittaa, että on selvinnyt, ettei kiinnostava ole yhtä kuin sopiva.
Etenkin kun itse olin varattuna ikävuosien 18-38 välillä suhteessa, oli aikamoinen shokki, miten paljon maailma ja suhteiden muodostaminen on muuttunut. Kaikilla on emotionaalista painolastia ja enemmän tietoa siitä, mitä itse kukin haluaa.
Edelleen kirjoittajat keskittyvät siihen, mitä vikaa tai " vikaa" sinkussa on. Mitä, jos olen seurallinen ja seksuaalinen, mutta se ei takaa, että kumppani löytyisi.
Se oli koko ketjun pointti: miksi sinussa kuvitellaan aina olevan jotain, minkä korjaamalla sinkkuudesta "parannutaan". Onko liian pelottavaa hyväksyä, että olemalla "hyvä tyyppi" ei voi taata itselleen suhdetta?
Ap
No minusta se syy on siellä itsessä jos maailman muutamasta miljardista ihmisestä ei löydy kiinnostavaa. Tämän olen sanonut täällä vinkuville miehille ja saman voin sanoa ikisinkuille naisillekkin.
Mitenköhän tämä ikisinkkuteema liittyi minuun, joka olen ollut suurimman osan elämästäni parisuhteessa TAI siihen, että keskustelun aihe oli juurikin ärtymykseni sinunkin harjoittamaasi "etsitään sinkusta vika, koska sinkkuus on aina seuraus viasta" - ajattelutapa.
Ylipäätään se sopii kaikkiin ihmisiin jotka marisevat miksi kukaan maailman monesta miljardista ihmisestä ei pysty juuri heissä herättämään tunteita. Jos sinusta päättyneen suhteen jälkeen tuntuu myös siltä, se sopii myös sinuun. Onko se vika? Ehkä se on ominaisuus. Tuskin se häiritsee ketään muuta kuin sitä henkilöä, joka näin tuntee. Ei sillä minulle mitään väliä ole. Se kehotus katsoa peiliin on ihan marisijoiden omaksi parhaaksi ajateltu neuvo, jos he tosiaan joskus haluavat parisuhteeseen. Jos eivät, sittenhän mitään ongelmaa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitäisi ihastua ja rakastua ja haluta sitä henkilöä jonka kanssa menee yhteen. Mutta mietittekö koskaan miksi teillä tulee sellaisia henkilöitä niin harvoin vastaan, jotka aiheuttavat noita tunteita? Minusta mielenkiintoisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti, olen vain jo varattu, joten en sitten sen enempää ala testaamaan. En usko että tuossa on teillä parittomilla kyse siitä että sopivia kohteita ei olisi, vaan jostain muusta. Jostain omasta tunnelukosta ehkä? Tai ette ylipäätään ole kovin seksuaalisia tai seurallisia?
Minäkin tapasin varattuna paljon kiinnostavia miehiä. Sinkkuna sitten on mahdollista tutustua paremmin, mikä myös tarkoittaa, että on selvinnyt, ettei kiinnostava ole yhtä kuin sopiva.
Etenkin kun itse olin varattuna ikävuosien 18-38 välillä suhteessa, oli aikamoinen shokki, miten paljon maailma ja suhteiden muodostaminen on muuttunut. Kaikilla on emotionaalista painolastia ja enemmän tietoa siitä, mitä itse kukin haluaa.
Edelleen kirjoittajat keskittyvät siihen, mitä vikaa tai " vikaa" sinkussa on. Mitä, jos olen seurallinen ja seksuaalinen, mutta se ei takaa, että kumppani löytyisi.
Se oli koko ketjun pointti: miksi sinussa kuvitellaan aina olevan jotain, minkä korjaamalla sinkkuudesta "parannutaan". Onko liian pelottavaa hyväksyä, että olemalla "hyvä tyyppi" ei voi taata itselleen suhdetta?
Ap
No minusta se syy on siellä itsessä jos maailman muutamasta miljardista ihmisestä ei löydy kiinnostavaa. Tämän olen sanonut täällä vinkuville miehille ja saman voin sanoa ikisinkuille naisillekkin.
Mitenköhän tämä ikisinkkuteema liittyi minuun, joka olen ollut suurimman osan elämästäni parisuhteessa TAI siihen, että keskustelun aihe oli juurikin ärtymykseni sinunkin harjoittamaasi "etsitään sinkusta vika, koska sinkkuus on aina seuraus viasta" - ajattelutapa.
Ylipäätään se sopii kaikkiin ihmisiin jotka marisevat miksi kukaan maailman monesta miljardista ihmisestä ei pysty juuri heissä herättämään tunteita. Jos sinusta päättyneen suhteen jälkeen tuntuu myös siltä, se sopii myös sinuun. Onko se vika? Ehkä se on ominaisuus. Tuskin se häiritsee ketään muuta kuin sitä henkilöä, joka näin tuntee. Ei sillä minulle mitään väliä ole. Se kehotus katsoa peiliin on ihan marisijoiden omaksi parhaaksi ajateltu neuvo, jos he tosiaan joskus haluavat parisuhteeseen. Jos eivät, sittenhän mitään ongelmaa ei ole.
En ole marissut sinkkuudestani. Hermo meni juuri siihen, että noita oletuksia tehdään heti, jos joku on ollut pidempään yksin.
1. Kukaan ei kelpaa sinkulle (en ole sanonut mitään tällaista)
2. Marisen parittomuudesta (en ole marissut parittomuudesta vaan kaltaistesi besserwisseröinnistä, kiitos kouluesimerkistä)
3. Täysin satunnainen netissä kirjoittelija, kuten sinä, mielestään TIETÄÄ, miksi olen sinkku
4. Tämä oletettu tieto sinkkuuden syystä ( ks. kohdat 1 ja 2) on mielestäsi fakta riippumatta siitä, mitä olen tai en ole tehnyt.
5. Ei ole mahdollista, että kiva ja tavallinen ihminen, jolla on takana pitkä parisuhde, ei vain sattumalta keski-ikäisenä kohtaa kovin nopeasti uutta kumppania. On aina löydettävä vika, jonka korjaamalla viallinen yksilö päätyy parisuhteeseen.
Olet kouluesimerkki ilmiöstä, jonka takia tämän ketjun aloitin, kiitos tosiaan havainnollistamisesta. :)
ap
Kiinnostava ketju. Avaa piilotettuja asenteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitäisi ihastua ja rakastua ja haluta sitä henkilöä jonka kanssa menee yhteen. Mutta mietittekö koskaan miksi teillä tulee sellaisia henkilöitä niin harvoin vastaan, jotka aiheuttavat noita tunteita? Minusta mielenkiintoisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti, olen vain jo varattu, joten en sitten sen enempää ala testaamaan. En usko että tuossa on teillä parittomilla kyse siitä että sopivia kohteita ei olisi, vaan jostain muusta. Jostain omasta tunnelukosta ehkä? Tai ette ylipäätään ole kovin seksuaalisia tai seurallisia?
Minäkin tapasin varattuna paljon kiinnostavia miehiä. Sinkkuna sitten on mahdollista tutustua paremmin, mikä myös tarkoittaa, että on selvinnyt, ettei kiinnostava ole yhtä kuin sopiva.
Etenkin kun itse olin varattuna ikävuosien 18-38 välillä suhteessa, oli aikamoinen shokki, miten paljon maailma ja suhteiden muodostaminen on muuttunut. Kaikilla on emotionaalista painolastia ja enemmän tietoa siitä, mitä itse kukin haluaa.
Edelleen kirjoittajat keskittyvät siihen, mitä vikaa tai " vikaa" sinkussa on. Mitä, jos olen seurallinen ja seksuaalinen, mutta se ei takaa, että kumppani löytyisi.
Se oli koko ketjun pointti: miksi sinussa kuvitellaan aina olevan jotain, minkä korjaamalla sinkkuudesta "parannutaan". Onko liian pelottavaa hyväksyä, että olemalla "hyvä tyyppi" ei voi taata itselleen suhdetta?
Ap
No minusta se syy on siellä itsessä jos maailman muutamasta miljardista ihmisestä ei löydy kiinnostavaa. Tämän olen sanonut täällä vinkuville miehille ja saman voin sanoa ikisinkuille naisillekkin.
Mitenköhän tämä ikisinkkuteema liittyi minuun, joka olen ollut suurimman osan elämästäni parisuhteessa TAI siihen, että keskustelun aihe oli juurikin ärtymykseni sinunkin harjoittamaasi "etsitään sinkusta vika, koska sinkkuus on aina seuraus viasta" - ajattelutapa.
Ylipäätään se sopii kaikkiin ihmisiin jotka marisevat miksi kukaan maailman monesta miljardista ihmisestä ei pysty juuri heissä herättämään tunteita. Jos sinusta päättyneen suhteen jälkeen tuntuu myös siltä, se sopii myös sinuun. Onko se vika? Ehkä se on ominaisuus. Tuskin se häiritsee ketään muuta kuin sitä henkilöä, joka näin tuntee. Ei sillä minulle mitään väliä ole. Se kehotus katsoa peiliin on ihan marisijoiden omaksi parhaaksi ajateltu neuvo, jos he tosiaan joskus haluavat parisuhteeseen. Jos eivät, sittenhän mitään ongelmaa ei ole.
En ole marissut sinkkuudestani. Hermo meni juuri siihen, että noita oletuksia tehdään heti, jos joku on ollut pidempään yksin.
1. Kukaan ei kelpaa sinkulle (en ole sanonut mitään tällaista)
2. Marisen parittomuudesta (en ole marissut parittomuudesta vaan kaltaistesi besserwisseröinnistä, kiitos kouluesimerkistä)
3. Täysin satunnainen netissä kirjoittelija, kuten sinä, mielestään TIETÄÄ, miksi olen sinkku
4. Tämä oletettu tieto sinkkuuden syystä ( ks. kohdat 1 ja 2) on mielestäsi fakta riippumatta siitä, mitä olen tai en ole tehnyt.
5. Ei ole mahdollista, että kiva ja tavallinen ihminen, jolla on takana pitkä parisuhde, ei vain sattumalta keski-ikäisenä kohtaa kovin nopeasti uutta kumppania. On aina löydettävä vika, jonka korjaamalla viallinen yksilö päätyy parisuhteeseen.
Olet kouluesimerkki ilmiöstä, jonka takia tämän ketjun aloitin, kiitos tosiaan havainnollistamisesta. :)
ap
No se että etsii syitä itsensä ulkopuolelta tämän tyyppisiin ongelmiin tai "ongelmiin", onko se nyt sitten ylipäätään ongelma, on minusta rinnastettavissa siihen marinaan. En usko että sinussa persoonana on mitään väärää. Kyse ei ole siitä että sinä olisit viallinen ihminen sillä tavalla, tai sinkut yleensä, vaan se että jumitaan miettimään miten maailman ja muiden ihmisten pitäisi muuttua, että "ongelma" ratkeaisi. Se ajattelutapa on väärä. Ei maailma muutu miksikään. Jos haluaa että elämä muuttuu jollain tavalla, itse se muutos täytyy saada aikaan. Helpoiten se yleensä tapahtuu niin että tarkkailee omaa toimintaansa ja suhtautumistaan ja muuttaa sitä jotenkin. Jos mitään muutosta ei edes toivota, en tiedä mikä siinä sitten niin provosoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitäisi ihastua ja rakastua ja haluta sitä henkilöä jonka kanssa menee yhteen. Mutta mietittekö koskaan miksi teillä tulee sellaisia henkilöitä niin harvoin vastaan, jotka aiheuttavat noita tunteita? Minusta mielenkiintoisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti, olen vain jo varattu, joten en sitten sen enempää ala testaamaan. En usko että tuossa on teillä parittomilla kyse siitä että sopivia kohteita ei olisi, vaan jostain muusta. Jostain omasta tunnelukosta ehkä? Tai ette ylipäätään ole kovin seksuaalisia tai seurallisia?
Minäkin tapasin varattuna paljon kiinnostavia miehiä. Sinkkuna sitten on mahdollista tutustua paremmin, mikä myös tarkoittaa, että on selvinnyt, ettei kiinnostava ole yhtä kuin sopiva.
Etenkin kun itse olin varattuna ikävuosien 18-38 välillä suhteessa, oli aikamoinen shokki, miten paljon maailma ja suhteiden muodostaminen on muuttunut. Kaikilla on emotionaalista painolastia ja enemmän tietoa siitä, mitä itse kukin haluaa.
Edelleen kirjoittajat keskittyvät siihen, mitä vikaa tai " vikaa" sinkussa on. Mitä, jos olen seurallinen ja seksuaalinen, mutta se ei takaa, että kumppani löytyisi.
Se oli koko ketjun pointti: miksi sinussa kuvitellaan aina olevan jotain, minkä korjaamalla sinkkuudesta "parannutaan". Onko liian pelottavaa hyväksyä, että olemalla "hyvä tyyppi" ei voi taata itselleen suhdetta?
Ap
No minusta se syy on siellä itsessä jos maailman muutamasta miljardista ihmisestä ei löydy kiinnostavaa. Tämän olen sanonut täällä vinkuville miehille ja saman voin sanoa ikisinkuille naisillekkin.
Mitenköhän tämä ikisinkkuteema liittyi minuun, joka olen ollut suurimman osan elämästäni parisuhteessa TAI siihen, että keskustelun aihe oli juurikin ärtymykseni sinunkin harjoittamaasi "etsitään sinkusta vika, koska sinkkuus on aina seuraus viasta" - ajattelutapa.
Ylipäätään se sopii kaikkiin ihmisiin jotka marisevat miksi kukaan maailman monesta miljardista ihmisestä ei pysty juuri heissä herättämään tunteita. Jos sinusta päättyneen suhteen jälkeen tuntuu myös siltä, se sopii myös sinuun. Onko se vika? Ehkä se on ominaisuus. Tuskin se häiritsee ketään muuta kuin sitä henkilöä, joka näin tuntee. Ei sillä minulle mitään väliä ole. Se kehotus katsoa peiliin on ihan marisijoiden omaksi parhaaksi ajateltu neuvo, jos he tosiaan joskus haluavat parisuhteeseen. Jos eivät, sittenhän mitään ongelmaa ei ole.
En ole marissut sinkkuudestani. Hermo meni juuri siihen, että noita oletuksia tehdään heti, jos joku on ollut pidempään yksin.
1. Kukaan ei kelpaa sinkulle (en ole sanonut mitään tällaista)
2. Marisen parittomuudesta (en ole marissut parittomuudesta vaan kaltaistesi besserwisseröinnistä, kiitos kouluesimerkistä)
3. Täysin satunnainen netissä kirjoittelija, kuten sinä, mielestään TIETÄÄ, miksi olen sinkku
4. Tämä oletettu tieto sinkkuuden syystä ( ks. kohdat 1 ja 2) on mielestäsi fakta riippumatta siitä, mitä olen tai en ole tehnyt.
5. Ei ole mahdollista, että kiva ja tavallinen ihminen, jolla on takana pitkä parisuhde, ei vain sattumalta keski-ikäisenä kohtaa kovin nopeasti uutta kumppania. On aina löydettävä vika, jonka korjaamalla viallinen yksilö päätyy parisuhteeseen.
Olet kouluesimerkki ilmiöstä, jonka takia tämän ketjun aloitin, kiitos tosiaan havainnollistamisesta. :)
ap
No se että etsii syitä itsensä ulkopuolelta tämän tyyppisiin ongelmiin tai "ongelmiin", onko se nyt sitten ylipäätään ongelma, on minusta rinnastettavissa siihen marinaan. En usko että sinussa persoonana on mitään väärää. Kyse ei ole siitä että sinä olisit viallinen ihminen sillä tavalla, tai sinkut yleensä, vaan se että jumitaan miettimään miten maailman ja muiden ihmisten pitäisi muuttua, että "ongelma" ratkeaisi. Se ajattelutapa on väärä. Ei maailma muutu miksikään. Jos haluaa että elämä muuttuu jollain tavalla, itse se muutos täytyy saada aikaan. Helpoiten se yleensä tapahtuu niin että tarkkailee omaa toimintaansa ja suhtautumistaan ja muuttaa sitä jotenkin. Jos mitään muutosta ei edes toivota, en tiedä mikä siinä sitten niin provosoi.
Luepa vielä uudelleen tuo viesti, jota lainasit. Nyt on sen verran kehnoa luetun ymmärtämistä, että en viitsi alkaa vastaamaan sen enempää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitäisi ihastua ja rakastua ja haluta sitä henkilöä jonka kanssa menee yhteen. Mutta mietittekö koskaan miksi teillä tulee sellaisia henkilöitä niin harvoin vastaan, jotka aiheuttavat noita tunteita? Minusta mielenkiintoisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti, olen vain jo varattu, joten en sitten sen enempää ala testaamaan. En usko että tuossa on teillä parittomilla kyse siitä että sopivia kohteita ei olisi, vaan jostain muusta. Jostain omasta tunnelukosta ehkä? Tai ette ylipäätään ole kovin seksuaalisia tai seurallisia?
Eli jälleen parittomissa on jotain vikaa. Yhtä hyvin joku voisi miettiä, että mitähän psyyken aukkoa paikkaavat ne jotka vähän väliä ihastuvat johonkin. Eiköhän asiat ole hieman monimutkaisempia.
Ymmärrän ettei kukaan halua nähdä itsessään vikaa, mutta onko se kaupan vika, jos kaupassa on 30 tuhatta tuotetta ostettavana ja asiakas sanoo, kuinka hän ei koskaan löydä mitään ostettavaa vai asiakkaan vika, kun mikään ei hänestä ole ostettavan arvoista?
Maailma on täynnä miehiä ja naisia ja kukaan ei koskaan kelpaa? Kukaan ei tuo tunteita pintaan? Kukaan ei ole rakastamisen arvoinen?
Miksi tosiaan toiset tapaavat viehättäviä, rakastettavia ja seksuaalista latausta herättäviä ihmisiä todella usein? Asuvatkin he jossain eri maapallolla? Miksi toiset saavat kaupan ostettua tyhjäksi ja toiset eivät löydä mitään, vaikka juoksevat kaupasta toiseen rahat kädessä? Jossain on pakosta oltava vikaa, kun lopputulos ei ole mieleinen. Tarjonnan puutteessa ei luulisi sen vian täällä 7 miljardin ihmisen maapallolla luulisi olevan.
Jos nyt oletetaan, että vuorokaudessa nukkuu 8 tuntia ja käyttää 2 tuntia kotonaan aamu ja iltatoimiin. Joten periaatteessa on vuorokaudessa 14 tuntia aikaa tavata näitä uusia ihmisiä. Vaikka antaisi yhdelle tyypille tunnussa tutustumismahdollusuuden, niin eipä siinä esim viikossa ennätä kuin 98 tavata olettaen että nämä tavattavat tyypit ilmestyvät tyhjästä valmiina ottamaan sinuun kontaktia. On siis aivan sama montako miljardia mahdollisuutta maailmassa on, et sinä voi niistä kuin häviän pienen osan käydä läpi elämäsikään aikana.
Suomessa on paikkoja, jotka ovat täynnä yksinäisiä naisia.
Jostain syystä miehet eivät ole jonottelemassa palvelutalojen ovilla.
Eikö se ole nirsoutta, jos ei eläkkeellä olevat naiset kiinnosta?
Heillä on aikaa seurustella, eivät tule miesten harrastusten väliin, eivätkä nalkuta. Joukossa on myös harvemmin akateemisia naisia.
He ovat myös seksuaalisia.
Miksi miehiä ei kiinnosta, jos voi olla kenen kanssa tahansa? Eikö ikä olekaan vain numeroita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitäisi ihastua ja rakastua ja haluta sitä henkilöä jonka kanssa menee yhteen. Mutta mietittekö koskaan miksi teillä tulee sellaisia henkilöitä niin harvoin vastaan, jotka aiheuttavat noita tunteita? Minusta mielenkiintoisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti, olen vain jo varattu, joten en sitten sen enempää ala testaamaan. En usko että tuossa on teillä parittomilla kyse siitä että sopivia kohteita ei olisi, vaan jostain muusta. Jostain omasta tunnelukosta ehkä? Tai ette ylipäätään ole kovin seksuaalisia tai seurallisia?
Eli jälleen parittomissa on jotain vikaa. Yhtä hyvin joku voisi miettiä, että mitähän psyyken aukkoa paikkaavat ne jotka vähän väliä ihastuvat johonkin. Eiköhän asiat ole hieman monimutkaisempia.
Ymmärrän ettei kukaan halua nähdä itsessään vikaa, mutta onko se kaupan vika, jos kaupassa on 30 tuhatta tuotetta ostettavana ja asiakas sanoo, kuinka hän ei koskaan löydä mitään ostettavaa vai asiakkaan vika, kun mikään ei hänestä ole ostettavan arvoista?
Maailma on täynnä miehiä ja naisia ja kukaan ei koskaan kelpaa? Kukaan ei tuo tunteita pintaan? Kukaan ei ole rakastamisen arvoinen?
Miksi tosiaan toiset tapaavat viehättäviä, rakastettavia ja seksuaalista latausta herättäviä ihmisiä todella usein? Asuvatkin he jossain eri maapallolla? Miksi toiset saavat kaupan ostettua tyhjäksi ja toiset eivät löydä mitään, vaikka juoksevat kaupasta toiseen rahat kädessä? Jossain on pakosta oltava vikaa, kun lopputulos ei ole mieleinen. Tarjonnan puutteessa ei luulisi sen vian täällä 7 miljardin ihmisen maapallolla luulisi olevan.Jos nyt oletetaan, että vuorokaudessa nukkuu 8 tuntia ja käyttää 2 tuntia kotonaan aamu ja iltatoimiin. Joten periaatteessa on vuorokaudessa 14 tuntia aikaa tavata näitä uusia ihmisiä. Vaikka antaisi yhdelle tyypille tunnussa tutustumismahdollusuuden, niin eipä siinä esim viikossa ennätä kuin 98 tavata olettaen että nämä tavattavat tyypit ilmestyvät tyhjästä valmiina ottamaan sinuun kontaktia. On siis aivan sama montako miljardia mahdollisuutta maailmassa on, et sinä voi niistä kuin häviän pienen osan käydä läpi elämäsikään aikana.
Jep. Tämä väite, että pariutumiseen olisi mahdollisuus kaikilla ja koko ajan, on lievästi sanoen huvittava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitäisi ihastua ja rakastua ja haluta sitä henkilöä jonka kanssa menee yhteen. Mutta mietittekö koskaan miksi teillä tulee sellaisia henkilöitä niin harvoin vastaan, jotka aiheuttavat noita tunteita? Minusta mielenkiintoisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti, olen vain jo varattu, joten en sitten sen enempää ala testaamaan. En usko että tuossa on teillä parittomilla kyse siitä että sopivia kohteita ei olisi, vaan jostain muusta. Jostain omasta tunnelukosta ehkä? Tai ette ylipäätään ole kovin seksuaalisia tai seurallisia?
Minäkin tapasin varattuna paljon kiinnostavia miehiä. Sinkkuna sitten on mahdollista tutustua paremmin, mikä myös tarkoittaa, että on selvinnyt, ettei kiinnostava ole yhtä kuin sopiva.
Etenkin kun itse olin varattuna ikävuosien 18-38 välillä suhteessa, oli aikamoinen shokki, miten paljon maailma ja suhteiden muodostaminen on muuttunut. Kaikilla on emotionaalista painolastia ja enemmän tietoa siitä, mitä itse kukin haluaa.
Edelleen kirjoittajat keskittyvät siihen, mitä vikaa tai " vikaa" sinkussa on. Mitä, jos olen seurallinen ja seksuaalinen, mutta se ei takaa, että kumppani löytyisi.
Se oli koko ketjun pointti: miksi sinussa kuvitellaan aina olevan jotain, minkä korjaamalla sinkkuudesta "parannutaan". Onko liian pelottavaa hyväksyä, että olemalla "hyvä tyyppi" ei voi taata itselleen suhdetta?
Ap
No minusta se syy on siellä itsessä jos maailman muutamasta miljardista ihmisestä ei löydy kiinnostavaa. Tämän olen sanonut täällä vinkuville miehille ja saman voin sanoa ikisinkuille naisillekkin.
Mitenköhän tämä ikisinkkuteema liittyi minuun, joka olen ollut suurimman osan elämästäni parisuhteessa TAI siihen, että keskustelun aihe oli juurikin ärtymykseni sinunkin harjoittamaasi "etsitään sinkusta vika, koska sinkkuus on aina seuraus viasta" - ajattelutapa.
Ylipäätään se sopii kaikkiin ihmisiin jotka marisevat miksi kukaan maailman monesta miljardista ihmisestä ei pysty juuri heissä herättämään tunteita. Jos sinusta päättyneen suhteen jälkeen tuntuu myös siltä, se sopii myös sinuun. Onko se vika? Ehkä se on ominaisuus. Tuskin se häiritsee ketään muuta kuin sitä henkilöä, joka näin tuntee. Ei sillä minulle mitään väliä ole. Se kehotus katsoa peiliin on ihan marisijoiden omaksi parhaaksi ajateltu neuvo, jos he tosiaan joskus haluavat parisuhteeseen. Jos eivät, sittenhän mitään ongelmaa ei ole.
En ole marissut sinkkuudestani. Hermo meni juuri siihen, että noita oletuksia tehdään heti, jos joku on ollut pidempään yksin.
1. Kukaan ei kelpaa sinkulle (en ole sanonut mitään tällaista)
2. Marisen parittomuudesta (en ole marissut parittomuudesta vaan kaltaistesi besserwisseröinnistä, kiitos kouluesimerkistä)
3. Täysin satunnainen netissä kirjoittelija, kuten sinä, mielestään TIETÄÄ, miksi olen sinkku
4. Tämä oletettu tieto sinkkuuden syystä ( ks. kohdat 1 ja 2) on mielestäsi fakta riippumatta siitä, mitä olen tai en ole tehnyt.
5. Ei ole mahdollista, että kiva ja tavallinen ihminen, jolla on takana pitkä parisuhde, ei vain sattumalta keski-ikäisenä kohtaa kovin nopeasti uutta kumppania. On aina löydettävä vika, jonka korjaamalla viallinen yksilö päätyy parisuhteeseen.
Olet kouluesimerkki ilmiöstä, jonka takia tämän ketjun aloitin, kiitos tosiaan havainnollistamisesta. :)
ap
Tässä kiteytyy sinkkujen nirsoksi tms. nimittelyn järjetön tausta. Väitän, että tuo ilmiö johtuu pelosta. Jos kerran joku tavallinen ja kiva voi olla löytämättä suhdetta, minullekin voi käydä niin.
Alue: Aihe vapaa
No tähän kohtaan pitäisi tulla se rakkaus, mutta kuten mainittu niin kaikki eivät ilmeisesti vaan kykene rakastumaan. Tuntuu olevan etenkin näiden mainostamiesi akateemisten naisten ongelma. Eivät osaa lähteä kohtaamaan ihmistä, vaan tuijottavat jotain tutkintopapereita kuvitellen että niistä se onni löytyy. Miten voikaan olla ihminen pihalla elämän perusasioista, se kouluttautuminen taitaa jotenkin sokaista sille?