Mitä syitä löytyy jos joku laittaa kokonaan välit poikki?
Kommentit (43)
Totaalinen kypsyminen. Olen ns. kiltti, ja pitkään siedin silmille hyppimistä ja virnuillen kiusaamista, ehkä hän ajatteli olevansa "hauska".
Kun vielä yhden epäonnistumisen kohdalla sain naurua osakseni, niin katkaisin välit. Ja seuraavana päivänä onnistuin projektissani.
Kyllätyminen, turhautuminen ja ärsyyntyminen. Ei kukaan jaksa olla rasittavan ihmisen seurassa. Siihen närkästyy totaalisesti. Parasta on, etten enää ota siihen yhteyttä.
Itse olen pähkäillyt asian jotenkin niin, että kun minuun on kokonaan laitettu välit poikki on syy siinä, että ollaan kasvettu kaverisuhteessa totaalisen erilleen tai väliin on tullut kaverin miesystävä. En ole asioista loukkaantunut, koska no, ei ketään voi pakottaa olemaan sun ystävä. Itsekin aloin sitten käyttämään samaa tekniikkaa, jos huomasin, ettei suhde kehity mihkään.
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksia?
Oliko kyseinen ihminen loppujen lopuksi niin tärkeä??
Väsymys on ehkä suurin syy. Ei ole aikaa mihinkään.
Jos toinen ei koskaan pidä sovitusta kiinni (tapaamisajat ja -paikat), niin ei sitä loputtomiin jaksa
Ei sitä loputtomiin viitsi, jos pidetään ihan pellenä. Sellaisena, jolle soitetaan kun kukaan muu ei satu vastaamaan puhelimeen.
Ei varmaan enää jaksanut katsottua sitä kaikkea esittämistä ja valehtelua, joita toinen osapuoli pitkään harrasti.
Minä katkaisin välit erääseen ystävääni, jonka kanssa olimme suhteellisen läheisiäkin. Hän rupesi nimittäin naljailemaan ja suoranaisesti v*ttuilemaan joka ikinen kerta kun avasin suuni. Hänellä on monirakkulainen munasarjatauti ja olikohan vielä endometrioosiakin, mitkä tietysti aiheuttivat koviakin kipuja aika ajoin ynnä muuta mukavaa. Tämän vuoksi itseasiassa ajattelinkin pitkään, että kipujensa vuoksi hän on ilkeä ehkä tietämättäänkin ja sen vuoksi annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, enkä sen koommin ajatellut mitään koko asiasta. No sitten monta kuukautta myöhemmin havahduin, että v*ittuilu kohdistuu ainoastaan minuun ja liikuimme siis usein kaveriporukassa. Nostin kissan pöydälle ja vaadin selitystä suorastaan ärsyttävälle käytökselle, johon sain vastaukseksi "Jaa". Totesin kylmän viileästi, että en halua olla enää missään tekemisissä, jos suhtautuminen on tuota luokkaa ja kerroin olevani valmis uuteen yritykseen, mikäli häntä kiinnostaa. Ei ole kuulunut mitään puoleentoista vuoteen, enkä todellakaan ole kiinnostunut hänen elämästään enää tässä vaiheessa. Olenkin miettinyt onko hän sitten ollut niin pelkuri, ettei ole itse uskaltanut laittaa välejä poikki ja on siksi ns. sohinut ampiaispesää.
Viimeksi laitoin välit poikki ihan vaan kyllästymisen vuoksi. En jaksa saamattomia ja passiivisia ihmisiä. En myöskään pelaa pelejä enkä leiki kissaa ja hiirtä.
Ei draamaa.
Kaveri paini kriisiensä kanssa ja katkoi siinä hässäkässä välit.
Jos yhteydenotot eivät tunnu ilahduttavan eivätkä kuulumiset kiinnostavan, niin mitäpä siinä sitten. En kyllä tiedä, kumpi ne välit silloin on katkaissut.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri paini kriisiensä kanssa ja katkoi siinä hässäkässä välit.
En minäkään ole jaksanut kavereita elämäni pahimmissa kriiseissä vaan ainoastaan ystäviä. Ei energia riitä.
Jatkuva vähättely ja mollaaminen.
Ilkeily, pahansuopuus, kaksinaamaisuus, jatkuva toisista juoruilu ikävään sävyyn ja yksityisten asioiden kertominen eteenpäin. Kukaan ei jaksa tuollaista negatiivisuutta ja huonon ilmapiirin luomista loputtomiin. Ja tämä henkilö varmasti tasan tiesi mitä teki. Osasi esittää niin ulkokultaista, mutta selän takana oli sietämättömän ilkeä.
Yksipuolinen ystävyys eli toisen passiivisuus.
Epäluotettavuus ja välinpitämättömyyden osoittaminen.
Olen kokenut jotkut ns. ystävätärsuhteet aika turhiksi, jos ei ole muuta kuin yhteiset tutut joiden asioita ruoditaan. En vaan jaksa.
Tapaan mieluiten ihmisiä yhteisten harrastusten merkeissä ja puhun niistä, koska kiinnostavat ja niitä voi käsitellä tosiaan lähinnä samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Intiimeimpiä asioita jaan erittäin harvoin kuin tosi läheisten ihmisten kanssa.
Persoonallisuushäiriö.