Lue keskustelun säännöt.
Mikä on tavallista murrosiän oireilua?
09.12.2018 |
Meillä on kaksi teiniä, toinen on lipunut läpi teinivuosien ilman mitään suurempia oireita, mitä nyt saattoi suuttuessaan oven paiskasta perässään, nekin kerrat olleet yhden käden sormilla laskettavissa.
Toinen sitten pinnaa koulusta, haistattelee, ei tee mitään kotitöitä, eristäytyy huoneeseensa, ei ole kuulemma motia mihinkään.
Miten te pärjäätte murrosikäistenne kanssa ja pitäisikö olla huolissaan missä vaiheessa? Poika on nyt 14 ja pahin murrosikä päällä. Tyttö 16 taas ei ikinä ole hölmöillyt, voimasanojakin käyttää äärimmäisen harvoin.
Olenko siis epäonnistunut vanhempana kun juuri kuulin 14 vuotiaan suusta: ”Painu helvettiin” kun hain astioita pois huoneestaan.
Kommentit (27)
Pojat usein sekoilevat tyttöjä enemmän. Tilanne olisi toinen jos sinulla olisi kaksi tyttöä. Ole onnellinen ettei ole kahta poikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojat usein sekoilevat tyttöjä enemmän. Tilanne olisi toinen jos sinulla olisi kaksi tyttöä. Ole onnellinen ettei ole kahta poikaa.
Riippuu sosioekonomisesta taustasta. Amispojat sekoilevat tyttöjä enemmän, muttakorkeasti koulutettujen vanhempien tytöt uhmaavat vanhempiaan poikia enemmin.
Vierailija kirjoitti:
Toiset vaan ovat hankalia uhmaiässä, toiset murrosiässä. Mietipä, menikö niin. Mitä olen seurannut tuttuja nuoria niin tämä kaava on sääntö. Siis vaikea uhmaikä —> helppo teini ja helppo uhmaikä—> vaikea teini.
Meillä menee juuri näin!
Ja lisään vielä että esikoiset yleensä ovat muita kiltimpiä, kuten tässäkin ketjussa on esimerkein kerrottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset vaan ovat hankalia uhmaiässä, toiset murrosiässä. Mietipä, menikö niin. Mitä olen seurannut tuttuja nuoria niin tämä kaava on sääntö. Siis vaikea uhmaikä —> helppo teini ja helppo uhmaikä—> vaikea teini.
Meillä menee juuri näin!
Ja lisään vielä että esikoiset yleensä ovat muita kiltimpiä, kuten tässäkin ketjussa on esimerkein kerrottu.
Onko se kilteyttä, jos ei ole uhmaikää tai murrosikää?
Osalla jää murrosikä väliin, jos perheessä on sellainen ilmapiiri ettei murrosiälle ole tilaa. Murrosikää siirtyy sitten myöhemmäksi ja osalla nuori aikuisuus voi olla melkosita sekoilua.
Huh, voimia teille. Itse olen ollut hirveä teini ja kunnon kansalainen silti tullut. Omalla lapsella takana myös kamala murkkukausi. Onneksi siitä selvitty mutta voimia vei. Etsi vertaistukea, on olemassa ryhmiä murkkujen vanhemmille. Pidä yhteyttä luokanvalvojaan ja pyydä ilmoittamaan jos koulussa huolta. Oman lapsen kohdalla ei onneksi koulun puolesta huolta. Seuraa millaisessa kaveriporukassa liikkuu. Huonoa käytöstä ei tarvitse sietää, tehkää rajat ja selväksi milloin menettää viikkorahan. Omalla kesti 2-3 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset vaan ovat hankalia uhmaiässä, toiset murrosiässä. Mietipä, menikö niin. Mitä olen seurannut tuttuja nuoria niin tämä kaava on sääntö. Siis vaikea uhmaikä —> helppo teini ja helppo uhmaikä—> vaikea teini.
Meillä menee juuri näin!
Ja lisään vielä että esikoiset yleensä ovat muita kiltimpiä, kuten tässäkin ketjussa on esimerkein kerrottu.
Meillä mennyt noin myös!
Höpöhöpö