Te jotka joitte ennen alkoholia reilusti ja olette iän myötä tai muusta syystä lopettaneet tai vähentäneet

Olin juova alkoholisti 20 v. Join lähes päivittäin, aina kun oli rahaa. Neljä vuotta sitten vain lopetin yksi päivä. En vain jaksanut enää juoda. Lopettaminen oli yllättävän helppoa. Nyt olen raitistunut alkoholisti ja toivon ettei minun tarvitse enää koskaan juoda.

Kahdeksannen haimatulehduksen jälkeen lääkäri sanoi että

seuraavalla kerralla jos en kuole niin ainakin menetän

munuaissiirrännäiseni ja olen loppuelämäni dialyysissä.

Munuaissiirron sain synnynnäisen munuaissairauden vuoksi,

en ryyppäämisen takia.

Nyt 11vuotta raittiutta takana ja tylsä vanhuus edessä.

Vauva.

Olen myös nähnyt pikkujouluista kotiin tullessa bussin ikkunassa heijastuksena oman väsyneen roikkuvan naamani humalassa, ei ollut niin kaunis näky että koskaan haluaisin hankkiutua samaan tilanteeseen. 

Alkoholin käytöstä katosi mielenkiinto noin 35-vuotiaana. Krapulat alkoi olla jäätäviä, vaikka olisi ottanut vain 4-5 annosta. Ei oikein tullut enää edes nousuhumalaa, pelkästään väsymys. Juopa siinä nyt sitten.

Kasvoin aikuiseksi.

Hienoja tarinoita!

Miten tulla uskoon?

Ei vaan maistu enää. Ei siinä sen kummempaa. En minä nyt absolutisti vieläkään ole, mutta enää ei huvita vetää kännejä.

Minä olin sosiaalijuomari opiskeluaikana. Eli jokaisissa bileissä mukana bilehileenä ja niitä kyllä riitti. Nykyisen miehen kanssa myös harrastettiin tissuttelua paljon alkuaikana. Töiden jälkeen mentiin syömään ulos, muutama olut -> jatkuvaa juomista. Sitten tulin raskaaksi, jäi juominen ja ei ole sen jälkeen tehnyt mieli. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä nuivempi juoja olen. Kunnolla en ole ollut humalassa varmaan 10 vuoteen. Jos päätän "ottaa", niin juon puoli pulloa viiniä tai 3-4 olutta, ja alkaa tökkiä. Jos mies vetäisi absolutiksi, ei haittaisi yhtään mua ja voisin kaverina olla juomatta kokonaan. Alkoholi ei aiheuta mitään himoja ja se merkityksetöntä elämässä.

Mä uskon, että tää on taipumuskysymys. Mulla ei kai sitten ole sitä alkoholismigeeniä, koska juomisen mieliteot on aina vaan vähentyneet, vaikka alkoholisoituvilla se menee juuri toiseen suuntaan.

Oikeastaan kaikki syyt onkin jo mainittu eli krapulat muuttui aivan järkyttäviksi, kännissä tuli aina toilailtua jota sai jälkeenpäin hävetä, masennusta alkoi ilmaantua ja enää ei vain kerrassaan huvittanut juoda. 

Parempi näin.

N42

Lopetin raskauteen. Nykyään ihan muutaman kerran vuodessa tulee käytyä ulkona.

Opiskeluaikoina tuli kuppia kallisteltua oikeastaan viikoittain. Jonkun vuoden sitä jaksoi, mutta jossain vaiheessa alkoi mennä maku siitäkin touhusta. Lopettelin opiskelun ja ylenmääräisen viinan oton, hommasin vaimon, työn, perheen ja farmari auton. Aika harvoin tässä on innostunut edes ilmaisen viinan tarjoiluissa isommin rellestämään. Koskaan en tule täysin raitistumaan, mutta määrät ovat pudonneet reippaasti siitä nuoruuden voimavuosista.

Valitsin perheen edun omani sijaan. Se pitää paikkansa, että viinasta pääsee helpommin eroon kuin tupakasta.

Mä join opiskeluajasta 43-vuotiaaksi suurkuluttajatyyliin. Opiskelijana biletin, eli pari-kolme kertaa rajua ryyppäämistä. Työelämään mennessä se loppui, mutta aloin esim. työstressiä lääkitä sillä että tissuttelin 3-6 isoa olutta hitaasti joka ilta. 43-vuotiaana menin lääkäriin kun minulla oli inhottavia oireita. Jatkuvaa närästystä ja refluksia suuhun asti, vatsa kroonisesti ripulilla, iho kutisi niin että olin raapinut kaikki taivekohdat ja mm. tissien ja vatsan sivut ihostani rikki niin kauan että iho oli parkkiintuntu paksuksi ja tummaksi. Ongelmien syy oli vähemmän yllättäen maksa. Mulla on jo aika pitkälle edennyt maksakirroosi. Ainoa keino millä pystyn elämään on että en juo yhtään alkoholia enää koskaan, ja vältän myös maksan kautta metabolisoituvia lääkkeitä. Nuo oireet ei koskaan lähde kuitenkaan pois, koska jo kirrosoitunut maksa ei parane, toisin kuin rasvamaksa.

Ei vaan ollut enää hauskaa. Join joka perjantai kunnon tuiterit. En kärsinyt morkkiksista tai oksenteluista. Väsymys vaan alkoi näkyä päivittäin ja koska siitä puuttui se fiilis. Nykyään juon maltilla, siis ihan muutaman keskioluen kerran kuukaudessa. Unet on paremmat ja pidemmät. Päiväunet on jäänyt pois. Painossa tai muutenkaan ulkoisessa olemuksessa ei vielä merkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin käytöstä katosi mielenkiinto noin 35-vuotiaana. Krapulat alkoi olla jäätäviä, vaikka olisi ottanut vain 4-5 annosta. Ei oikein tullut enää edes nousuhumalaa, pelkästään väsymys. Juopa siinä nyt sitten.

Sama. Outo tunne kun juominen ei tuota mitään iloa. Entisenä suurkuluttajana ja mainiona seuramiehenä tuntuu oudolta, ettei sitä elämää enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani kolme asiaa johtivat alkoholin käytön lopettamiseen: sietämättömäksi äityneet masennuskaudet (johtuivat pääasiassa alkoholista), liiallinen rahanmeno, fyysisen kunnon rapistuminen.

Mulla nämä samat. Tai no ehkä ei rahanmeno, koska ei ne halvat valkkarit nyt niin paljon maksa. Mutta siis tuo kamala masennus juomisen jälkeen ja se kesti yhä kauemmin ja kauemmin. Kunnes join sitä lievittääkseni ja kierre oli valmis. En ole luopunut kokonaan alkoholista, koska juon silloin tällöin alkoholittoman oluen tai vielä harvemmin lasin alkoholitonta viiniä; niissä on 0,5% saakka alkoholia.

Kuntoa yritän pikkuhiljaa kohottaa ja painoa pudottaa. Nyt kohta vuosi täynnä ilman alkoholia. Kasvot ovat kiinteytyneet, vartalon kiinteytyminen ei tapahdu itsekseen!

Huomasin lihoneeni 8 kg, tein ja sanoin humalassa typeriä asioita, joita kaduin ja kadun edelleen. Lisäksi olen diabeetikko ja masentunut, eikä alkoholi auttanut kumpaankaan. Tämän vuoden alussa olin täysin juomatta n. 3 kk ja sitten välillä juonut muutaman miedon. Koko vuoden aikana juonut vähemmän kuin viime vuonna olisin juonut kolmessa viikossa.

Juomisesta tulleet kilot onneksi sulivat pois kuin itsestään, ja jopa kaksi kiloa lähti ylimääräistäkin. Olo on paljon parempi ilman alkoholia, rahaa säästyy ja terveys kiittää.

Ei mitään erityistä syytä, mutta ei vaan maistu enää niin paljon kuin aiemmin. En ole siis tehnyt mitään päätöstä, vaan juon edelleenkin aina silloin kun siltä tuntuu ja niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Se on vaan vähemmän kuin aiemmin.