Te jotka joitte ennen alkoholia reilusti ja olette iän myötä tai muusta syystä lopettaneet tai vähentäneet

Alkoi tulla ihan hemmetinmoiset krapulat; oksentelua joka kerta, hirveät liskot.. Nykyään voin juoda korkeintaan 4 tuoppia illassa. Sen teen n. yhden kerran kahdessa kuukaudessa.

Lääkäri sanoi, että korkki kiinni tai elämä loppuu lyhyeen. No en tiedä mitä tulee tapahtumaan, mutta hemmetin paljon pidemmältä tämä ainakin tuntuu

Uskoontulo. Sitä ennen edelsi ymmärrys siitä, etten kykene hallitsemaan alkoholinkäyttöäni, ja kuinka surullista se oli. Tulisi tuhoamaan minut täysin. Viimeisenä vuotena ennen tätä, oli meno jo todella rumaa. Tulin siis uskoon, ja kykenin Jumalan antaman voiman avulla olemaan juomatta siitä lähtien, mikä oli siis minulle alkoholiriippuvaiselle itselleni mahdotonta. Raitistumiseni siis oli suoranainen ihme.

On ollut lähes pakko lopettaa sekin vähä esim.1/2 pulloa punkkua saa aikaan jonkin asteisen krapulan tai 2 olutta.

Ilmiö on tullut vanhenemisen myötä.En ole koskaan ollut mikään rapajuoppo , mutta olisi mukavaa joskus ruuan kanssa viiniäkin nauttia ilman , että tietää nauttineensa.

Iän myötä ja muuten jo pari lasia alkoi syödä yöunia tavalla, jota ei enää kestänyt, joka vuodi pahemmin ja pahemmin, kunnes tulin siihen pisteeseen, että on vaan kivempi olla aina selvinpåin ja hyvin nukkuneena kuin edes silloin tällöin hauskassa hiprakassa ja sen takia jatkuvasti väsyneenä. .

Elämä tuli väliin, raskaudet ja lapset. Ennen biletin usein, krapulapitsailin ja lihoin.

Nyt raskauksien jälkeen olen taas normaalipainoinen, itse asiassa jopa hoikka (bmi 20) ja useinkaan ei tule enää juotua.

Erosin parisuhteesta, jossa olin alusta saakka voinut niin huonosti, etten kestänyt oloani selvinpäin. Hetkeä ennen eroa lopetin juomisen kuin seinään, muutin omilleni ja sen jälkeen olen nauttinut oluen tai kaksi pari kertaa vuodessa.

Mieheni tuntuu iän myötä juovan vain koko ajan enemmän... En tiedä missä välissä tuo "valaistuminen" tulisi ja mitä siihen tarvittaisiin.

Perustin perheen joten juhlimiset loppui.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri sanoi, että korkki kiinni tai elämä loppuu lyhyeen. No en tiedä mitä tulee tapahtumaan, mutta hemmetin paljon pidemmältä tämä ainakin tuntuu

paljonko ja kuinka usein joit, ja millaisia ongelmia tuli?

Omalla kohdallani kolme asiaa johtivat alkoholin käytön lopettamiseen: sietämättömäksi äityneet masennuskaudet (johtuivat pääasiassa alkoholista), liiallinen rahanmeno, fyysisen kunnon rapistuminen.

Ei vain jaksanut sitä paskaa enää sekuntiakaan - olisin tappanut itseni jos en olisi lopettanut. 

Näin itseni kännissä baarin peilistä. Putkea oli silloin takana muutama päivä.

Olin niin ruma etten tuntenut kuvajaistani.

Baareissa on rikkinäisiä, kielteisiä ihmisiä. Kerran sitten tulee se pohjakosketus, josta on tie vaan ylöspäin. Raittius kannattaa.

Elämässä ei ole tyhjiötä, joten juomisen tilalle tuli sitten harrastuksia ja muita intressejä. Taakse jäi kavala maailma.

Kyllästyin koko touhuun jo parikymppisenä, enkä juonut sitäkään ennen mitenkään paljon. Muutaman vuoden kun oli silloin tällöin viikonloppuisin "bilettänyt", niin sai jo tarpeekseen. Kännissä on vaan niin tyhmä olo ja aina sitä selittämistä. Paljon mukavampi nauttia elämästä aistit skarppina. Täytyy vaan olla sisältöä elämässä.

Jois 18-25 ikäisenä joka viikonloppu, usein meni myös pe ja la.  Koskaan ei sinänsä mitään ongelmaa ole onneksi kehittynyt. Pystyin aina lopettamaan illan kesken ja oli kausia kun ei huvittanut yhtään juoda ja olin vain muiden mukana. 25-vuotiaana rupesin haaveilemaan lapsesta. Join siihen asti joka viikonloppu kun raskaustesti näytti plussaa. Tärppäsi kertalaakista ja ei keritty edes "yrittämään".  Lapsen syntymän jälkeen join ekan kerran kun vauva oli noin vuoden. Eli silloin olin ollut jo melkin 2 v. juomatta. Lapsi on nyt 4-vuotias ja juon humalan 1-4 kertaa vuodessa. Vuoden 2018 aikana olen ollut "ulkona" kolme kertaa.  Ei tee mieli edes juoda. Kaipaan enemmänkin kaikkea muuta. Elokuvissa käyntiä, ystävien kanssa syömään jne.. Kunhan ei tarvitse ottaa lasta mukaan. Sanoisin, että juominen ennen lasta oli vain tekemisen puutetta ja tyhmä tottumus. 

Mokailin ja morkkistelin vuositolkulla kun jokaisella juhlimiskerralla meni överiksi. Kolme vuotta sitten laitoin korkin kiinni ensin 1,5 vuodeksi ja sen jälkeen olen mennyt ”lasi viiniä ravintolassa ruoan kanssa” -tyyppisesti ja en ole kertaakaan ollut humaltuneena. Elämä on paljon helpompaa.

30-vuotiaana laitoin korkin kiinni. Alkoholisoidun kovaa vauhtia. Töissä kävin ja hoidin asiani,lähipiirissänikään ei tajuttu kuinka paha tilanne todella oli. Osasin peittää juomisiani ja krapuloita. Nyt vuosia raittiina ja elämä on huomattavasti miellyttävämpää.

Niitä sekopäisiä vuosia en todellakaan kaipaa.

Aiemmin join vähintään pari kertaa viikossa kunnon kännit.

Tätä jatkui alle parikymppisestä kolmevitoseksi asti.

Periaatteessa olen menestynyt, korkeakoulutettu, hyvässä työpaikassa jne jne. Eli sillä tavalla alkoholi ei ole pilannut elämääni.

Lapsen saaminen on toistaiseksi lopettanut minun juomiseni. Reiluun vuoteen olen ollut kännissä vain muutaman kerran. Aiemmin kerkesin yhdessä viikossa juomaan saman määrän.

Elämä on ihan vtun hienoa selvinpäin.

Enää ei vaan jotenkin maistu. Mutta alkoholistina silti koko ajan tekee mieli.

Täytyy olla varovainen.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri sanoi, että korkki kiinni tai elämä loppuu lyhyeen. No en tiedä mitä tulee tapahtumaan, mutta hemmetin paljon pidemmältä tämä ainakin tuntuu

Olisit kysynyt "uhkailetko sinä minua??", "onko sulla ase??"

Eräälle yli 80v ystävälleni lääkäri sanoi parikymmentä vuotta sitten: "Teillä on kuolleen miehen maksa!"

Vähensi juomisensa melkein nollaan.

Jooh. Lopetin tissuttelun ja nykyään juon pelkästään humalahakuisesti muutaman kerran vuodessa. Läskit ovat lähteneet ja olo muutenkin parempi. Tissuttelijakaverini taas lihovat vuodesta toiseen, kun pitää sivistyneesti vetää alkoholia lähes päivittäin ja siihen sitten saunakaljat päälle. Ja tietenkin ne samojen tapahtumien naamarit missä minäkin vedän.